Lauantaina 5.10. Isoon Omenaan: markkinat, PS teltta! Tavataanko?

Perjantai 4.10.2013 - Nina From PS

Ystävät hyvät!

Espoon perussuomalaiset ovat huomenna Espoossa Ison Omenan markkinoilla kello 8-16.00.

Tule tapaamaan meitä, jututtamaan ja tekemään ehdotuksia paremman Espoon puolesta.

Itse olen paikalla 14-16.00, joten nähdäänhän?

Lokakuisin terveisin,

Nina From

Kuittipakko tulee -terveisiä Rodokselta, jossa se on jo!

Sunnuntai 22.9.2013 - Nina From, PS

Matkailu avartaa, niin sanotaan ja niin myös on. Terveisiä vain Rodokselta, jossa tein muutamia verotukseen sekä toimintaan liittyviä havaintoja ja sain käytännön kokemuksia.

Ensinnäkin: yritystoiminta siellä. Hotellissa olin tilannut all-inclusive –palvelun. Enkä koskaan enää sellaista ota. Miksi? Mitä enemmän palveluja hotellikokonaisuus tarjoaa: kauppa, hoitopalvelut, retket, autovuokraus, iltaohjelma, ruokailut, pesulapalvelut, kuntosalit esim., sitä varmempaa on paikallisen toiminnan kurjistuminen ja loppu tulemana yrittäjyyden tukahduttaminen. Ei hyvä ja sen kyllä näki, valitettavasti.

Toiseksi: lentokoneen käsittämättömän pienet kilorajoitukset matkatavaroille. Tähän mennessä en ole vastaavaan törmännyt (olen matkustellut jonkin verran, eikä näin tarkasti ja pienesti ole kilojen suhteen toimittu). Mennessä ei punnittu käsimatkatavaroita, eikä huomautettu 25 kilon matkalaukusta. Tullessa sain tiedon, että kilorajoitus on seuraava: 15+5 kiloa. Ylimenevältä kilolta 8 e ja maksu saman tien. Mitä tämä tarkoittaa turistin näkökulmasta ostojen suhteen? No ei kyllä tullut shoppailtua: yrittäjien ja ko. maan osalta tappio!

Kolmanneksi: rakentaminen ja verot. Ko. maassa on tapana, että jätetään osa rakennuksesta rakentamatta lopulliseen kuntoon. Näin vältetään verot. Merkkinä tästä on sitten viranomaisille esim. ”rautatangot”, jotka näkyvästi ”sojottavat” rakennusten ylimmästä kerroksesta, seinästä kohti taivasta.

Neljänneksi: kuittipakko! Aivan loistava idea. Pääsääntöisesti minulle lykättiin käteen kuitti. Vain muutaman kerran jouduin pyytämään kuittia. Sain sen kuitenkin. Tuli hyvä mieli. Miksi? Sekä oma että ko. yrityksen toiminta on sellaista, joka kannattaa, kaikkia.  Laitetaan asiat yhdessä sellaiseen kuntoon, joka kehittää taloutta, kasvattaa työllisyyttä, on reilua toimintaa muita kohtaan sekä ylläpitää hyvää moraalia. Jokaisella on tässä mahdollisuus vaikuttaa, ihan itse, joka päivä.

Miten Kreikassa asiat menivät?

”Kreikkalaiset kauppiaat suuttuivat kuittipakosta. Kreikassa voimaan tullut kuittikäytäntö kohtaa vastarintaa, kertoo Kathimerini. Kreikan kaupankäyntiä edistävä Esee-liitto sanoo uusien säännöksien houkuttelevan Kreikkaan ”siipeilijöitä” maailman eri puolilta, jotka pyrkivät saamaan tavaroita ilmaiseksi.

Uuden lain mukaan asiakkaalla on oikeus poistua liikkeestä maksamatta tuotteita, jos hän ei saa kuittia.

Kaupat, kahvilat ja ravintolat on velvoitettu kertomaan oikeudesta kyltillä ikkunassaan. Kyltin puuttumattomuus johtaa 1 000 euron sakkoihin. Esee kehottaa liikkeitä laittamaan ikkunaansa myös kyltin, jossa muistutetaan varastamisen johtavan oikeustoimiin. Kuittipakko on osa hallituksen toimia, joilla pyritään kasvattamaan valtion verotuloja.” Lähde: talouselama.fi 14.1.2013

Entä tilanne Suomessa?

”Kampaamoille ja kauneusalalle halutaan kuittipakko. Parturi-kampaamoiden ja kauneudenhoitoalan yritysten pimeää kauppaa halutaan suitsia pakkokeinoin. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä haluaa erityisesti selvittää, miten kassan ja kirjanpidon ohi tapahtuvaa myyntiä voi ehkäistä. Työryhmässä tulee varmasti käsiteltäväksi ehdotus siitä, että yrittäjällä olisi aina velvollisuus antaa asiakkaalle kuitti, sanoo työryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Johanna Lähde.

Harmaan talouden osuus parturi- ja kampaamoalalla on jopa 30 prosenttia. Työryhmän mukaan osuutta selittävät osin alennuksia haluavat asiakkaat, jotka suostuvat kuitittomaan palveluun. Kuittipakkoa kannattavat myös Suomen Hiusyrittäjät. Toiminnanjohtaja Arja Laurilan mukaan myös kassakonepakosta on keskusteltu, mutta hiusalan yrittäjät eivät ole asiasta yksimielisiä.” Lähde: TS (STT) 25.2.2012        

”Kuittipakkoa ehdottaa työministerin asettama työryhmä, joka pohti harmaan talouden torjuntaa kauneudenhoitoalalla. Työryhmän mukaan ohimyynti on yleisin harmaan talouden muoto parturi-kampaamoissa ja kauneushoitoloissa. Verotarkastuksissa jopa 49 prosenttia parturi-kampaamoista ja 44 prosenttia kosmetologeista jäi kiinni puuttuvasta myynnistä tai vääränsisältöisistä kuiteista.

Työryhmä perustelee esitystään sillä, että uudistus ei aiheuttaisi haittaa, jos yritys toimii hyvän kirjanpitotavan ja kuluttajakaupan mukaisesti. Lisäksi työryhmä haluaisi säätää työnantajalle velvoitteen maksaa palkan suoraan työntekijän tilille. Työryhmän mukaan tilillemaksuvelvoitteesta ei koituisi ylimääräistä haittaa, sillä näin toimitaan pääasiassa nytkin. Työryhmässä olivat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi Suomen Hiusyrittäjät, Suomen Kosmetologien Yhdistys sekä Palvelualojen ammattiliitto PAM.” Lähde: taloussanomat.fi 3.7.2012

Tilanne 1.1.2014 alkaen Suomessa:

”Presidentti Sauli Niinistö vahvisti lain kuitintarjoamisvelvollisuudesta. Kuittipakko tulee voimaan 1.1.2014. Yrittäjien on pakko tarjota asiakkaalle kuittia hänen ostamastaan tuotteesta tai palvelusta, maksetaanpa käteisellä tai kortilla. Kuittipakko koskee ostoksia kaikilla toimialoilla, kuten ravintola- ja majoitusalalla, päivittäistavarakaupassa sekä parturi- ja kampaamoalalla.

Kuittipakkoa valvovat poliisi, verohallinto ja aluehallintovirastot. Jos yrittäjä ei tarjoa kuittia, valvoja voi määrätä 300–1 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun. Kuitintarjoamisvelvollisuus antaa asiakkaalle paremmat mahdollisuudet havaita myyntiä, jota ei merkitä kassaan tai kirjanpitoon. Näin asiakas pystyy paremmin valitsemaan tekevänsä ostokset lakia noudattavassa yrityksessä.

Laki ei koske yleishyödyllistä yhdistys- ja harrastustoimintaa, ulkona tapahtuvaa tori- ja markkinamyyntiä tai satunnaista ja vähäistä elinkeinotoimintaa.

Ministeriöstä huomautetaan, ettei asiakkaan kuitenkaan tarvitse ottaa tarjottua kuittia vastaan.         

Kuitinantovelvollisuuden tavoitteena on torjua harmaata taloutta. Harmaa talous on monilla aloilla sitä, että tuloja jätetään kirjaamatta. Jos kuluttajana teet ostoksesi käteisellä tai kortilla, etkä saa kuittia, yritys ei välttämättä merkitse tuloja kirjanpitoonsa eikä maksa veroja. Jos yrityksellä ei ole tuloja, se ei myöskään voi maksaa työntekijöilleen palkkoja rehellisesti.

Kuluttajalle kuitti puolestaan osoittaa, että maksu on tapahtunut. Kuitti esimerkiksi helpottaa virheellisestä tuotteesta valittamista ja tuotteen vaihtoa tai palauttamista. Voit torjua harmaata taloutta vaatimalla ostoksestasi aina kuitin. Yleensä kuitti tulostetaan kassajärjestelmästä, kun maksat ostoksen. Kuitti voidaan kirjoittaa myös käsin, jolloin sekä myyjä että ostaja saavat oman kappaleensa.” Lähde: iltalehti.fi 30.8.2013

Valvonnasta vielä: ”hallitusneuvos Johanna Lähde työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo Ylen mukaan, että kiistaakin aiheuttanut valvontavastuu on kirjattu verohallinnolle. Alkoholianniskelupaikoissa valvontaa hoitaisivat alkoholitarkastajille. ”Pääasiassa valvontakäyntejä tehtäisiin riskianalyysien perusteella, mutta tarpeen vaatiessa valvojat voisivat tehdä myös koeostoja", Lähde sanoo. Valvontaa voitaisiin tehdä pienissä myymälöissä esimerkiksi koeostojen avulla. Lähteen mukaan suhtautuminen kuitinantopakkoon on ollut myönteistä.” kauppalehti.fi 23.1.2013

Mikä on jokaisen suomalaisen oma vastuunottokyky harmaan talouden ehkäisemisessä? Otatko sinä kuitin tai pyydätkö, jos sitä ei tarjota? Minusta meillä itsellämme on velvollisuus käyttää palveluita, joista maksetaan yrittäjän näkökulmasta verot ja eläkemaksut, pidetään hintataso sille kuuluvalle, oikealla tasolla: työ maksaa aina! Ja siinä on takuu, kun saa kuitin.

Jos teemme itse kuititta työtä, miten käy oman eläketurvan? Entä jos työssä sattuu jokin tapaturma, korvaako vakuutus? Pitäisi muistaa myös tekijänä se, että pimeänä tehty työ ei näy, ei näy CV:ssä eikä, kuten mainitsin, omassa eläkkeessä sitten joskus.

Itse teen jatkossakin valinnan ihan itse: ostan niistä paikoista, joista kuitin saan. Ostathan sinäkin?

Hyvää syksyä toivottaen,

Nina From

PS Espoo

Lisätietoa:       

Kuitista: http://www.mustatulevaisuus.fi/mita_voit_tehda/                       

Työ- ja elinkeinoministeriön toimista harmaan talouden torjumiseksi: http://www.tem.fi/harmaatalous

Espoon säästökohde: valaistus ja liikennevalot

Sunnuntai 8.9.2013 - Nina From, PS

Tähän ikään mennessä, olen jonkin verran ehtinyt liikkua autolla, milloin työn puolesta, milloin vapaa-ajalla, milloin kuskatessani lapsiani tai muita paikasta A paikkaan B. Entistä enemmän minua on alkanut suorastaan nyppiä kaksi asiaa: liikennevalojen päällä olo syrjäisemmilläkin ajoreiteillä sekä valojen päällä pitäminen vaikkapa moottoriteiden liittymäkohdissa. Tänäänkin, täällä Suomenojan teillä, sunnuntaina siis, paloivat liikennevalot keskellä kirkasta päivää ja liikenne on todella vähäistä.

Ymmärrän täysin pimeän ja sateen tultua, että neljän tienoilla, iltapäivällä, tarvitaan valaistusta. Mutta voisiko jatkossa huomioida liikennevalojen sekä valaistuksen vähentämistä viikonloppuisin ja yöaikaan sekä arkisin että viikonloppuisin? Tämä liikennemäärä noina ajankohtina on kyllä pääkaupunkiseudulla todella pientä.

Ylipäätänsä ajoneuvojen valot ovat jo pitkään olleet erittäin hyvät. Ei sen takia tarvita liikennevalaistusta, ainakaan niin runsasta, kuin nykyään on, vaikkapa juuri liittymäkohdissa. Jospa joka toinen lamppu sammutettaisiin Espoossa? Paljonko rahaa säästyisikään?

Tilanne Espoossa:

”Katujen ja yleisten alueiden valaistus lisää viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Kaupunki huolehtii katuvalaistuksesta katujen ja yleisten alueiden osalta. ELY-keskus puolestaan huolehtii Turunväylän, Länsiväylän, Kehä-teiden, Vanhan Turuntien ja Kauklahdenväylän valaistuksesta.

Katuvalojen sytytys ja sammutus tapahtuu samalla periaatteella koko Espoossa. Sytytys ja sammutus tulee astronomisesta kellosta, jollainen on sijoitettu jokaiseen 750:een jakokaappiin. Valot sammuvat 20 minuuttia ennen auringon nousua ja syttyvät 20 minuuttia auringon laskun jälkeen.  Katuvaloja huolletaan säännöllisesti kolme kertaa vuodessa. Huoltoajot suoritetaan alueittain.

Merkittävimpiä valaistuksen rakennuskohteita olivat keskeneräiset aluerakentamiskohteet Suurpellon alueella, Saunalahdessa ja Perusmäessä.” Lähde: espoo.fi.

Niin. Suurpellon vierestä useasti ajaneena voi vain hämmästellä valaistuksen määrää. Varmasti lampuissa on huomioitu ekologisuus sekä lamppujen energian kulutus positiivisella tavalla. Hyvä esimerkki mielestäni on juuri tuo: miksi lamppuja pitää olla niin valtavasti? Toki voisi tästä tehdä aloitteen: katuvalaistukseen liittyviä aloitteita voi lähettää kirjallisina Espoon kaupungin kirjaamoon. Aloitteessa tulee esittää valaistuskohteen tarkka sijainti ja määrittely, valaistustarpeen määrä, arvioitu käyttäjämäärä sekä liikenneturvallisuuteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvät seikat.

Toimiiko aloitteen teko myös siten, että ehdottaa valaistuksen vähentämistä? Tulee mieleen se, että millä kuntalainen voi arvioida esim. tuota käyttäjämäärää? Mitkä ovatkaan ns. rajat: tämä käyttäjämäärä tässä kohtaa on riittävä, jotta valaistusta lisätään tai alle tämän määrän ei kannata aloitetta edes tehdä?

Tämä tieto, jonka löysin espoo.fi sivuilta on kyllä hyvä: ”katuvalaistuksen vioista (sammuneet valaisimet, kolareissa vaurioituneet katuvalopylväät) voi ilmoittaa Teknisen keskuksen asiakaspalveluun tai jättää ilmoituksen palautejärjestelmän kautta. Sähköturvallisuuden vaarantavista vioista voi ilmoittaa virka-ajan ulkopuolella yleiseen hätänumeroon. Hätänumeroon ei saa ilmoittaa muita vikoja.”

Espoo aikoo kuitenkin säästää yleisten alueiden valaistuksessa näin: ”yksi keino on siirtyminen energiatehokkaampiin lamppuihin. Vanhoja elohopealamppuja on käytössä enää noin 5 000 kappaletta, ja niiden sijaan on yleensä vaihdettu huomattavasti energiataloudellisempi suurpainenatriumlamppu (pienemmällä energialla on valontuotanto saatu lähes kaksinkertaiseksi).  Myös tehokkaat induktiolamppuvalaisimet soveltuvat joihinkin kohteisiin. Espoo hakee säästöjä myös suunnittelulla ja kilpailuttamisella. Tavoitteena on huollon helppous ja ilkivallan estäminen. Espoon kaupungin hallinnoimia katuvalopisteitä oli viime vuonna yli 50 000 kappaletta, ja niiden huoltoon ja energiaan käytettiin 2,9 miljoonaa euroa. Kaikki valaisimet syttyvät ja sammuvat samanaikaisesti vuodenaikojen ja valoisuuden mukaan. 1990-luvulta lähtien on säästetty himmentämällä valaisimet yöksi.” Lähde: Metro 22.8.2013

Miksei Espoo vähennä valaistusta? Voisiko tästä pyytää kenties laskelman, josta näkisi kohteet, ehdotuksen ja säästömäärän? Kannattaisi varmasti!

Voisiko Espoo vähentää liikennevalojen käyttöaikaa? Tämänkin ehdotuksen mielellään teettäisi ja näkisi, mikä vaikutus sillä kaupunkimme talouteen olisikaan!

Kohde, josta ei pidä säästää on sitten kevyen liikenteen väylät. Tarvitaan pyöräilijöille, kävelijöille, lapsiensa kanssa kulkijoille, koirien ulkoiluttajille, työssäkäyville kolmivuorotyötä tekeville sekä kaikille meille ehdottomasti hyvä valaistus. Kyse on erityisesti turvallisuudesta ja sen lisäämisestä sekä siitä, että varmasti myös pyöräilyn suosio kasvaisi. Sehän olisi vain hyvä asia.

Mitä muualla Suomessa on tehty, jotta säästöä syntyy?

Noin kolmannes Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylläpitämistä katuvaloista on jatkossa pois päältä puolenyön ja aamu viiden välisenä aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa katuvalot sammuvat öisin noin 440 kilometrin matkalta. Valot sammutetaan harvaanasutuilla alueilla, joissa ei ole paljon liikennettä. Yösammutukset eivät koske päätiestöä, vilkkaita risteyksiä tai keskusta-alueita. Ainakin valtatiellä 8 pimenee pitkähkö tieosuus Raahen ja Pyhäjoen välillä. Myös Limingan ja Lumijoen välisellä tieosuudella on jatkossa öiseen aikaan pimeää.

Yösammutusten taustalla on julkishallinnon energiansäästötavoite. Liikenneviraston mukaan noin 20 prosenttia valtion ylläpitämistä katuvaloista sammutetaan yöajaksi syksystä 2013 alkaen. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella katuvalojen yösammutusten on laskettu tuovan jopa 220 000 euron säästöt. Se on noin 8-9 prosenttia alueen katuvalojen kustannuksista.

Osassa maata katuvalojen sammuttaminen yöajaksi on jo vakiintunut käytäntö. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on kokeillut yösammutuksia viime syksystä alkaen Haapaveden ja Siikalatvan alueilla.

Vaasan alue: yksi mahdollisista säästökohteista voi olla muutaman tuhannen katuvalon sammuttaminen yöntunneiksi Vaasan kaupungin vähemmän liikennöidyiltä alueilta. Katuvaloja suunnitellaan sammutettavan Vaasan kaupungin reuna-alueilta. Kun yksi katuvalo sammutetaan kuudeksi tunniksi, syntyy säästöjä kuusi senttiä yössä. Kun useampia valoja sammutetaan, säästösummat kasvavat. Säästötavoite loppuvuodelle on 10 000 euron luokkaa kun muutama tuhat katuvaloa sammutetaan. (toukokuu 2012)

Raisio: kaupunki aloittaa katuvalojen yösammutukset kaupungin katuverkolla lukuun ottamatta ydinkeskustaa ja Hahdenniemen pienvenesatamaa sekä pääkokoojakatuja, joille jätetään läpiyönvalaistus. Sammutukset toteutetaan kello 00-05 välisenä aikana, ja ne aloitetaan elokuun aikana. Yösammutuksilla on arvioitu saavutettavan noin 50 000 euron vuotuinen säästö. Raision kaupunki kuuluu kuntien energiatehokkuussopimukseen, jonka yhtenä tavoitteena on vähintään yhdeksän prosentin energiasäästö vuoteen 2016 mennessä.

Myös Varsinais-Suomen ELY-keskus aloittaa tievalaistuksen yöajan sammutukset Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella syksyllä 2013. Tällä hetkellä yösammutuksia on tehty muun muassa Ruskolla ja Kaarinassa, ja niistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Maantievalaistuksen yöajan sammutukset toteutetaan joko kello 01-04 tai 00-05 välisenä aikana. ELY:n maantievalojen sammutukset eivät koske Raision kaupungin alueella kulkevia maanteitä.

Tampereella jatketaan katuvalojen osittaista sammuttamista yöaikaan. Ulkovalojen osasammuttamista kokeiltiin lokakuussa teollisuus- ja asuinalueella. Kokeilusta tehtiin internet-kysely ja saadun palautteen perusteella valoja voidaan himmentää tai osin sammuttaa myös jatkossa. Kaupunki tavoittelee valojen sammuttamisella rahallista säästöä. Lisäksi energiaa säästetään kaupungin tekemien ympäristösitoumusten mukaisesti. Kaupunki on laskenut, että jos asuin- ja teollisuusalueilla sammutetaan joka kolmas katuvalo kello 23-06, vuodessa säästetään 140 000 euroa.

Kuopion kaupungin alueella katuvalot sammutetaan 20.5. - 19.7.2013 väliseksi ajaksi. Valojen sammutus säästää luontoa. Energiansäästö tuo myös rahallisia säästöjä. Vuosina 2011 ja 2012 katuvalot olivat sammuksissa saman ajan. Kokemukset tästä ovat olleet hyviä. Nyt sammutettavien katuvalojen seutu on laajentunut myös Nilsiän alueelle.

Mitä muuta hyvää tästä seuraisi, kuin säästöä? Kuten tuossa mainittiinkin, myös ympäristö ja luonto kiittävät. Liikennenopeudetkin varmasti pienenevät ja ylinopeudet vähenevät. Ja lopuksi: on pakko säästää, tässä hyvät ehdotukset. Vai mitä mieltä olet?

Ja toki, itse kukin meistä voi myös säästää: vähennetäänpä valaistusta aina kun on mahdollista. Lisätään kynttilöiden polttamista. Ja vielä: kun ostetaan kynttilöitä, muistetaan suosia suomalaista: samallahan me työllistämme omaa kansaamme.

Aloitetaan vaikka heti!

Hyvää syyskuuta toivottaen,

Nina From

EI viisumivapaudelle!

Sunnuntai 1.9.2013 - Nina From, PS

Miksi pitäisi? Mitä hyvää se Suomelle tuo? Miksi Latvia ja Liettua haluavat pitää kiinni viisumipakosta venäläisten osalta? Miksi meillä on Venäjälle viisumipakko?

Keskustelin jokunen aika sitten hyvän ystävättäreni kanssa venäläisistä. Hän asuu Lappeenrannassa ja on töissä erään kauppaketjun myymälässä, ollut jo pitkään. Kysyin hänen mielipidettään asiaan: venäläisille viisumivapaus. Hän vastasi topakasti: ei kiitos. Hänen mielestään ne venäläiset, jotka Lappeenrantaankin tulevat, ostavat kyllä todella paljon, joka on kaupankäynnillemme positiivinen asia. Mutta totesi samalla, että eihän siinä ole mitään järkeä, että sieltä kaikki olisivat tervetulleita. Ne, jotka tulevat, ovat saaneet tuloonsa hakemalla viisumin, luvan. Ovat oikein tervetulleita, siis.

Keskustelin myös kesällä, käydessäni Savonlinnassa, muutaman sikäläisen henkilön kanssa. Toinen oli vuosia työskennellyt majoitus- ja virkistyspalveluja tarjoavassa yrityksessä, jossa mm. hoidetaan vanhuksiamme, veteraaneja sekä muita henkilöitä, lähinnä työkyvyn nostamiseen liittyvillä menetelmillä. Hän kertoi, että venäläisten määrä on suuri, mutta ei liian iso. He ovat kyllä tervetulleita ostamaan palveluita ko. yrityksestä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kaikki venäläiset eivät ole tervetulleita ilman viisumia.

Toinen yrittäjä oli avannut kesällä lahjatavaraliikkeen, sielläpäin. Kysyin hänen mielipidettään. Koska hän oli tuore yrittäjä, hän toki toivoi, että kauppa kävisi jatkossa paremminkin. Hänellä ei ollut erityistä mielipidettä asiaan. Minullepa tuli mieleen ja sanoinkin: jos tänne jatkossa saa tulla ilman viisumia, voisiko kuvitella, että sen ihmisvirran mukana tulee myös rikollisuutta? Pitäisikö hänen miettiä, että laittaako kalterit ikkunoihinsa (liikkeen ikkunat sijaitsivat katutasossa) ja asentaa hälyttimet. Hän kyllä hieman pelästyi ajatusta. No, ajattelin olla pelottelematta tuon enempää ja toivotin kaupallista tulevaisuutta.

Niin, ajattelemme varmasti usein sitä, että jos Venäjältä tulisi ihmisiä enemmänkin, se tekisi hyvää bisneksellemme. Tottahan toki kaupankäynti lisääntyisi. Mutta mitä muuta? Hyvää toki olisi se, että koteihin ostettaisiin enemmän turvalaitteita: työtä ja kauppaa. Ostettaisiin enemmän vartijapalveluita: työtä ja kauppaa. Ostettaisiin enemmän muita oman kodin tai yrityksen suojaamiseen liittyviä välineitä: työtä ja kauppaa.

No mitä huonoa voisi sitten seurata? Jos meidän nykyiset resurssit, raha ja henkilöstö, eivät riitä turvaamaan tämän päivän lakien noudattamista, miten ihmeessä jatkossa meillä olisi kykyä vastata kasvavaan rikollisuuteen, ihmiskaupan lisääntymiseen, huumekaupan kasvuun, salakuljettamisen lisääntymiseen tai muuhun sellaiseen, jonka kaitsemiseksi tarvitaan poliiseja, tullimiehiä, rajavartioita, huumekoiria tai muita lainvalvojia, tutkijoita, tuomareita yms., jotka jo nyt ovat liian vähissä!

Miten valvotaan liikennettä: millaisella kalustolla tänne tultaisiin? Miten valvotaan lisääntyvää liikennettä tai liikennerikkomuksia? Miten saataisiin liikennerikkomuksista aiheutuvat sakot maksatettua, jos ei ole kontrollia niistä henkilöistä sekä autoista, jotka maahamme tulevat?

Entä lainsäädäntö? Meillä ja Venäjällä on varmasti erilaisia lakeja. Meillä molemmilla on myös erilaiset tavat hoitaa asioita, liittyen laillisuuteen tai laittomuuteen. Miten korruptio? Jos tälläkään hetkellä ei viranomaisten välinen yhteistyö toimi edes EU-maiden välillä siten, kuten ideaalitilanne on, miten olisi meidän ja Venäjän välisen yhteistyö ja sen sujuvuus? Onhan lähiaikoina jo ollut hyvä esimerkki lastenhoidosta, lastensuojelun erilaisuudesta maidemme välillä. Ei vain ole yhteistä näkemystä.

Entä ihmiskauppa. Kyllä Venäjällä varmasti on tänne haluavia tulijoita, sekä omaehtoisesti tulevia, että ihmiskaupan uhreina joutuvia. Suomihan on jopa läpikulkumaa Eurooppaan. Näitä esimerkkejä toki on ollut, jotka ovat onneksi jääneet kiinni. Mutta paljon tavaraa ja ihmisiä kulkee maamme kautta, muihin maihin.

No, omalta osaltani olen siis sitä mieltä, että viisumivapautta ei tule missään tapauksessa antaa Venäläisille. Ne, jotka tänne siis viisumilla pääsee, ovat äärimmäisen tervetulleita.

Syyskuisin miettein,

Nina From

PS Espoo

Espoon Perussuomalaiset ry:n uudet toimitilat Espoossa, Leppävaarassa

Lauantai 31.8.2013 - Nina From, PS

Hallitus on pitkään miettinyt, missä jatkossa voisi pitää kokouksia ja säilyttää Espoon PS:n tavaroita ja tarvikkeita, kuten PS telttoja sekä muuta markkinoilla ja tapahtumissa jaettavaa tavaraa. Olemme kokoustaneet aiemmin Valtuustotalossa, joka on tietysti tilana toiminut hyvin.

Tärkein asia on kuitenkin se, että missä kohtaamme ihmisiä, kuntalaisia! Nyt meille tulee tilat, joihin voimme pyytää kuntalaisia käymään, meitä voi tavata tiettyinä ajankohtina, juoda kupposen kahvia ja saada materiaalia toiminnastamme ja jatkossa saamme myös PS Espoo –merkkisiä tuotteita myyntiin, joita sitten siellä on nähtävissä ja ostettavissa (omakustannushintaan toki).

Tilaisuuksista ilmoitamme toki tuonnempana, kun tilat ovat valmiit ja päivämäärät sekä paikallaolijat sovittu. Ilmoituksia tulee sekä espoonperussuomalaiset.fi sivulle että facebookista löytyvälle Espoon Perussuomalaiset ry:n avoimille sivuille. Käypä muuten tykkäämässä.

Tilat sijaitsevat kohtuullisen julkisen liikennevälineistön lähettyvillä, jolloin haaste ei pitäisi olla se, ettei millään pääse paikalle. Osoite on Timpurinkuja 1.

Mitä tapahtuukaan 12.9.? Silloin on luvassa koko kansan juhlat, Leppävaaranraitilla, kävelykadun ja Timpurinkujan risteysalueella (terveyskeskuksesta yksi kortteli pohjoiseen päin), ja paikalle saapuu mm. puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja Timo Soini, kansanedustaja Arja Juvonen, piirin puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo, PS-Nuorten puheenjohtaja Simon Elo, Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuja sekä varmistuneita eurovaaliehdokkaita. Juhlat kävelykadulla alkavat klo 16. Tilaisuudessa on tarjolla mm. jauhelihakeitot soppatykistä. Lämpimästi tervetuloa!

Pidimme talkoot, joissa oli mukavasti meidän väkeä, 7.8.2013. Tässä kirjoituksessa on mukana muutamia kuvia, millainen tila oli niin sanotusti ennen. Kuvia niin sanotusti jälkeen tulee sitten, kun olemme saaneet tilat oikeasti edustuskelpoiseen kuntoon. Matkan varrelle mahtuu tietysti paljon yhteistä suunnittelua, maalausta, verhojen ostamista, pöytien (käytetyt) hakemista, tuolien ostamista sekä laitteiden hankintaa ja sisustamista. Pienellä budjetilla olemme liikkeellä, joten luxusta ei toki ole odotettavissa, mutta kelpo tilat kuitenkin ihmisten kohtaamiselle.

Tutustutaan, kehitetään Espoon yhteisiä asioita ja toimitaan sitten paremman Espoon puolesta.

Yhteistyöllä tulosta!

Syksyisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Kossu maksaa jatkossa euron enemmän! Voi ei!

Torstai 8.8.2013 - Nina From, PS Espoo

Mistä kaikki sai alkunsa? Peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitti, että alkoholin hintaa pitäisi nostaa ja rajoittaa alkoholin saatavuutta. Monen ärsytyskynnys nousi siihen pisteeseen, että keskusteluissa, joita on eri medioissa käyty viikkotolkulla, ollaan sitä mieltä, että maailmanloppu tulee. Siihen jatkoksi ihmisten kauhukuva siitä, että tuonti tulee kasvamaan (esim. Virosta), joka jo tällä hetkellä on käsittämättömän suurta. Uusi asia joillekin olisi tämän lisäksi myös se, että aletaan tuottaa pontikkaa ja kaikenlaista alkoholipitoista juomaa itse. Tällä hetkellä erityisen tärkeä asia tuntuu olevan monen mielestä se, että alkoholin ja tupakan verotus kiristyy. Anteeksi kuinka? Mistä lähtien kyseiset aineet ovat kuuluneet sarjaan ”peruselintarvikkeet”? Onko kenties joku kuollut tupakan tai alkoholin puutteeseen? Ruuan hintaa sen sijaan pitäisi alentaa. Eikö se olisi tärkeä päätös?

Otetaanpa nyt faktat esille. Ensinnäkin kyse on siitä, että keskiolut siirtyisi myytäväksi Alkoon. Tämähän ei merkitse sitä, että olutta ei myytäisi lainkaan päivittäistavarakaupoissa. Sen sijaan voidaan olettaa tämän olevan mahdollisuus esim. suomalaisille pienpanimoille, jotka voisivat kehittää valikoimiinsa uusia, entistä parempia, kakkosoluita kansainvälisten tuotemerkkien tilalle. Kuka tässä sitten häviäisi? Minusta tässä voi moni yritys, kauppa ja suomalaiset vain voittaa. Lisäksi suomalaisten pienpanimoiden tuottamat erittäin laadukkaat tuotteet voisivat sopia myös vientimyyntituotteiksi. Olisiko paha ajatus?

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja 20 muuta kansalaisjärjestöä ovat luovuttaneet sosiaali- ja terveysministeriölle tammikuussa yhteiset tavoitteensa alkoholilain kokonaisuudistukselle. Ehdotuksen mukaan mm. alkoholipitoisuuden enimmäisrajaa laskettaisiin nykyisestä 4,7 %:sta 3,5 %:n. Järjestöjen mukaan yli 45 %:a Suomessa juodusta alkoholista on olutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ovat arvioineet, että toimenpiteen seurauksena alkoholinkulutus laskisi Suomessa noin 9 prosenttia ja alkoholin aiheuttamat kuolemat vähentyisivät noin 350:lla vuodessa. Alkoholin terveyshaitat ovat faktaa!

”– Alkoholipolitiikka ei ole elinkeinopolitiikkaa vaan terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa, järjestöt katsovat. Ne myös pitävät tärkeänä, että alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksella tähdätään alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen alkoholihaitoilta”.

Lähde: verkkouutiset.fi/politiikka

No entä se verojen korotus: tupakka ja alkoholi. Minulle käy erittäin hyvin. Erityisesti voisi nostaa laadukkaiden, kalliiden shampanjoiden, whiskyjen, konjakkien sekä muiden ns. parempien alkoholien hintaa. Lisää verotuloja siis.

Itse olen toistaiseksi tupakoitsija. Tupakka on kallista. Tupakan saatavuutta on vaikeutettu. Tupakoida ei saa enää ravintoloissa tai muissa yleisissä tiloissa. Kohta ei välttämättä edes omalla parvekkeella (josta seuraa se, että poltetaan sisällä, altistetaan muut, esim. lapset tupakansavulle puhumattakaan siitä, miten savu kulkeutuu ilmastointikanavien kautta muihin asuntoihin ja rappuun). Ensimmäisiin kohtiin olen todella tyytyväinen. Tupakointini on vähentynyt. Toivottavasti joku päivä loppuu kokonaan. Viimeisin, parveketupakoinnin kielto, on mielestäni suluissa mainituista syistä typerä, jos se toteutetaan. Täytyy muistaa, että tupakointi on laillista ja siitä maksetaan muhkeat verot: korottakaa veroa vaan lisää, kiitos.

Mitä muuta korotetaan? Sähkön hinta nousee, polttoaineen hinta nousee. Nämä on niitä asioita, jotka koskettavat kaikkia tai lähes kaikkia. Näiden asioiden pitäisi olla keskusteluissa enemmänkin framilla. Mutta ei, tupakka ja alkoholi…alkoholi ja tupakka…voi voi.

Mitä muuta voitaisiin tehdä, jotta sitten hyvinvointimme paranee, saamme lisää verotuloja ja ihmiset voivat paremmin, saavat palvelua tarvittaessa? Työllistetään, investoidaan. Päätetään nyt heti, että aloitetaan kauan keskusteluissa puhututtanut koulujen, päiväkotien sekä muiden julkisten tilojen remontointi, joissa on home- ja sisäilmaongelmia. Lapsemme, työntekijämme altistuvat jatkuvasti sisäilmaongelmien vuoksi. Meidän on ryhdyttävä toimiin. Esim. 40 000 koululaista aloitti koulunsa väliaikaisparakeissa sekä väistötiloissa, koska opinahjot ovat huonossa kunnossa. Ja korjattavaa riittää. Tulee töitä (ei irtisanomisia, kuten tänään esim. Lemminkäinen ilmoitti 500 henkilötyövuoden leikkauksesta –puolet Suomessa). Investoimalla tuemme työllistämistä. Oppisopimuksella nuoret työhön kiinni. Alihankkijoille töitä. Verotulot kasvaa. Ostovoima kasvaa. Kauppa käy. Ihmiset voivat paremmin. On töitä, on perustaa omassa elämässä.

Kammottavaa on ollut havaita keskustelua, jossa halutaan säästöä näin: meillä on liikaa virkamiehiä sekä kuntien työntekijöitä. Että pitäisi vähentää = säästää. Anteeksi kuinka? En ymmärrä. Miten kuntien työntekijöitä pitää vähentää ja samaan hengenvetoon ehdotetaan yksityistämisen lisäämistä? Tarkoittaako tämä sitä, että tervetuloa ylikansalliset yhtiöt: hoitakaa vanhuksiamme, lapsiamme, lastensuojelussa olevia sijoitettuja lapsia ja kaikkea mahdollista, mitä vain voisi ulkoistaa JA tervemenoa verotulot: veroparatiisit odottavat. Vai pitäisikö meidän lisätä kuntien henkilöstön määrää sinne, jossa tarve on ollut ja on edelleen suurin, tärkein, akuutein: ennaltaehkäisevät toiminnot, lastensuojelu, vanhustemme hoito? Voisimme kouluttaa henkilöstöä, siirtää eri tehtäviin. Harmaan talouden ehkäisyyn lisää työvoimaa. Tarvitsemme kunnallisia palveluita. Maksamme veroja, tarvitsemme palvelua, kun meillä on siihen tarve. Vai laitammeko tosiaan henkilöitä kilometritehtaalle, kortistoon? Jokainen tietää kirjoittamattakin, mitä se tarkoittaa.

Valtiovarainministeriön julkaisema talousarvioehdotus sisältää jotain hyvääkin. Esimerkiksi omaishoidon tukipalveluihin 10 miljoonaa (parempi kuin ei mitään), kotitalousvähennyksennosto 2400 euroon (korotus olisi voinut olla suurempikin kuin 400 e, jolloin olisi ollut mahdollisuus vähentää harmaata taloutta sekä työllistää paremmin). Työtulovähennyksen enimmäismäärä nousee. Yritysverokanta laskee 20 %:n. Ansiotulo-osingot poistuvat. Yritysten koulutuskulujen verovähennysoikeus tulee voimaan. Kasvuyrityksiä tuetaan. Liikenneväyliin panostetaan lisärahoituksella. Asuntojen korjaus-, energia- sekä hissiavustuksia jaetaan. Lapsiperheitä tuetaan (tosin liian vähän).  Oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollon kehittämiseen sekä lastensuojeluun euroja (liian vähän). Vanhuspalvelulain toteuttaminen saa lisärahoitusta (tähänkin siis liian vähän).

Summasummarum. Olen sitä mieltä, että meidän tulee keskittyä olennaisiin asioihin, vaatia lisää investointipäätöksiä, lisää resursseja lastensuojeluun sekä ennaltaehkäisevään työhön sekä vanhustenhoitoon. Meidän tulee saada työttömät töihin, kotouttaa nopeammin maahanmuuttajat, lisätä nuorten työllisyyttä ja taata yli 50-vuotiaille, irtisanotuille työtä, eikä puhua mm. työurien pidentämisestä, kunnan työntekijöiden irtisanomisesta. Keskitytään itse kukin ratkaisujen tuomiseen, työn tekemiseen ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Ostetaanpa vaikka seuraavalla kauppareissulla edes 50 %:a enemmän kotimaassa tuotettuja tuotteita, eikö vain?

Voimia alkavaan syksyyn itse kullekin toivottaa

Nina From

PS Espoo

Tässä ei sovi säästää: neuvolat Suomessa!

Maanantai 22.7.2013 - Nina From, PS

Kuulin taannoin, että Espoossamme, Suur-Pellossa on tilanne, että alueelle ei tule neuvolaa! Kuulin myös, että Joensuussa on tehty säästötoimenpide, loppuvuonna neuvoloihin ei saa aikoja! Anteeksi kuinka?

Jokainen meistä tietää, että ennalta ehkäisevän toiminnan merkitys on monella sektorilla ratkaisevan tärkeää. Kyse on ensinnäkin ihmisestä, yksilöstä, sekä hänen tarpeestaan saada apua. On ihmisiä, jotka eivät enää jaksa hoitaa itseään, on lapsia, jotka eivät saa apua, vaikka sitä kipeästi tarvitsisivat. On vanhempia, jotka ovat lapsensa kasvatuksen suhteen neuvottomia. Puuttuu aikuinen, joka auttaisi ja hoitaisi vauvan, lapsen, nuoren asioita. Tarvitaan ammatti-ihmisen neuvoja ja apua. Kun autetaan ajoissa, reagoidaan nopeasti, vältytään varmemmin tulevilta ongelmilta, jotka tuppaavat kasvamaan, kun haasteita kasaantuu riittävästi. Ja sehän sitten maksaa, ainahan rahasta puhutaan. Käsittelen tässä kirjoituksessani neuvolatoimintaa yleisesti sekä paikallisesti.

Neuvola. Mikä ihana, vanhahtava sana. Mutta kokonaisuudessaan valtaisan tärkeä ja monipuolinen tukijärjestelmä ”nuorille” perheille, joilla on iso elämänmuutos edessään.

Historia

”Työn määränpäänä olkoon, että jok'ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.”

Carl Gustaf Emil Mannerheim kutsui näillä sanoilla kansalaisia lasten oloja parantavaan työhön. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti toimintansa vuonna 1920 nimellä Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka ensimmäinen tehtävä oli estää imeväisyyskuolleisuutta. Yksinäisten äitien turvakotina toiminut Lastenlinna siirtyi MLL:n omistukseen ja sen toimintaa muutettiin perusteellisesti. Arvo Ylpön aloitteesta Lastenlinnaan perustettiin Suomen ensimmäinen neuvola v. 1922. Liitto rakensi alayhdistystensä avulla Suomeen kattavan neuvolaverkoston, jonka ylläpito siirtyi kunnille v. 1944 säädetyn kunnallisen äitiys- ja lastenneuvolalain myötä.

Palvelut ja vastuut

Neuvolapalveluita saavat raskaana olevat naiset, lasta odottavat perheet ja alle kouluikäiset lapset sekä heidän perheensä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja valvoo äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta säädetään terveydenhuoltolaissa. Neuvolatoiminnan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso varmistetaan asetuksella (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011, Finlex). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii neuvolatoiminnan kehittämisestä, seurannasta ja kuntien ohjauksesta, julkaisee ohjeistuksia, järjestää koulutuksia ja kokoaa neuvolatoimintaa koskevia seurantatietoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot valvovat neuvolatoimintaa valtakunnallisen valvontaohjelman 2012-2014 avulla.

Neuvolatoimintaan sisältyvät

• sikiön terveen kasvun ja kehityksen sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden seuranta ja edistäminen
• lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta
• lapsen suun terveydentilan seuranta
• vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen
• lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen
• lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että

• lapsiperheiden palveluista muodostetaan saumaton kokonaisuus yli nykyisten toimialarajojen
• kasvatus- ja perheneuvoloiden tarjoavat perheille kokonaisvaltaista tukea ja täydennettävä peruspalveluja
• alueellisia eroja neuvolatoiminnassa kavennetaan
• varmistetaan neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun asetuksen toimeenpano
• lisätään ja kehitetään vanhemmuuden tukea sekä parisuhdeneuvontaa

Palveluiden järjestäminen

Kunnat järjestävät alueensa neuvolapalvelut. Jokaisessa kunnassa laaditaan neuvolatoiminnalle toimintaohjelma yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Kunnat nimeävät neuvolatoiminnalle vastuuhenkilön. Neuvolat tekevät yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksesta, lastensuojelusta ja muusta sosiaalitoimesta sekä erikoissairaanhoidosta vastaavien toimijoiden kanssa. Äitiys- ja lastenneuvoloissa järjestetään vanhemmuuden tukemiseksi neljä laajaa terveystarkastusta, joissa arvioidaan koko perheen terveyttä, hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Valittaminen

Jos ei ole tyytyväinen palveluun, hoitoon tai kohteluun, voi tehdä muistutuksen neuvolan vastuuhenkilölle. Ennen muistutuksen tekemistä kannattaa kuitenkin antaa suoraa palautetta ja yrittää selvittää asia hoitaneiden henkilöiden kanssa. Kantelun voit tehdä valvovalle viranomaiselle: oman alueen aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira). Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai kaipaa neuvoja oikeuksista, voi olla yhteydessä oman kunnan tai kuntayhtymän potilasasiamieheen. Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta.

Tilanne Espoossa: ei hyvä!

Sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt 10.6.2010 neuvolan palveluverkon ja perhekeskustoiminnan kehittämisestä seuraavaa: palveluverkkoa tiivistetään siten, että 10 seuraavan vuoden aikana neuvoloiden määrä vähenee nykyisestä 27:stä 16:a, joista kahteen perhekeskuksen neuvolaan kootaan erityisosaamista ja keskittämistä edellyttävää toimintaa. Muutokset toteutetaan vaiheittain vuodesta 2010 alkaen vuoteen 2020 mennessä. Lähde: ote sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta 5.6.2013. Suunta on mielestäni erittäin VÄÄRÄ!

Suurpellon suunnitellaan valmistuvan 10–15 vuoden kuluessa. Suurpeltoon rakennetaan omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasuntoja noin 10 000-15 000 asukkaalle. Asuntoja rakennetaan kerrostaloista pientaloihin, valtaosa taloista on kerrostaloja. Alueelle EI tule neuvolaa, joka on mielestäni käsittämätöntä!

Tilanne Joensuussa: ei hyvä!

Äitiys-, lasten-, ja perhesuunnittelu-(ehkäisy-)neuvolan palvelut järjestetään lähipalveluna alueen neuvoloissa. Neuvolapalveluihin ovat oikeutettuja Joensuun ja Kontiolahden asukkaat, sekä ulkokuntalaiset maksusitoumuksella. Neuvolat toimivat ajanvarauksella, puhelintunti on pääsääntöisesti päivittäin klo 12-13.

”Joensuun kaupunginhallituksen asettamien säästövelvoitteiden vuoksi Joensuun neuvoloiden palvelutoimintaan tulee muutoksia loppuvuodeksi 2013. Kaupunginhallituksen edellyttämien henkilöstömenojen säästötoimet aiheuttavat sen, että terveydenhoitajien poissaolojen vuoksi asiakkaita ohjataan mahdollisesti muuhun kuin omaan neuvolaan. Äitiysneuvolassa kotikäyntejä tehdään vain erityistapauksissa ja tarvittaessa normaalisti edenneiden raskauksien seurantavälejä pidennetään. Lastenneuvolassa leikki-ikäisten vuositarkastuksia siirretään. Perhesuunnitteluneuvolassa annetaan ensisijaisesti aikoja raskaudenehkäisyä tarvitseville asiakkaille. Pahoittelemme neuvola-asiakkaille kaupungin säästötoimista aiheutuvaa haittaa.” Lähde: joensuu.fi nettisivut, päivitetty 18.07.2013. Mielestäni tätä ei voida kutsua edes säästötoimenpiteeksi vaan LAIMINLYÖNTI olisi oikeampi termi.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin päättäjien tulisi puuttua siten, että palvelujen määrää lisättäisiin eikä vähennettäisi ja heikennettäisi. Resursseja pitäisi suunnata juuri näille toimille, joissa voitaisiin monessakin tapauksessa ennaltaehkäistä tulevia ongelmatilanteita. Pidemmällä tähtäimellä nämä ns. säästöt tulevat olevaan kasvavia kuluja. Entä lapsi, nuori, vanhempi, ihminen! On olemassa monia tutkimuksia, toimintaehdotuksia, oppaita ja suosituksia eri tahoille. Luetaanko niitä? Toteutetaanko ehdotuksia, joita olisi tarjolla?  

Satsataan tulevaisuuteen paremmin!

Nina From

PS Espoo

Lisätietoa:

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/neuvolat

Äitiys- ja lastenneuvolat (Kasvunkumppanit, THL)

Lastenneuvolakäsikirja

TEAviisari, seurantatietoa kunnista (THL)
AVOhilmo, ajantasaista tietoa neuvolapalveluiden käytöstä kunnissa (THL)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto - valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 - 2014 (pdf) (Valvira)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto (STM:n julkaisuja 2009:20)

Lastenneuvola lapsiperheiden tukena (STM:n oppaita 2004:14)

Espoo on Reilun kaupan kaupunki -tiesitkö?

Torstai 4.7.2013 - Nina From, PS

Uusi luottamustehtävä, suuri kiitos siitä. Tulin valituksi Espoon Reilun kaupan kannatustyöryhmän jäseneksi valtuustoryhmämme esittelemänä toukokuussa. Kannatustyöryhmässä on eri puolueiden edustajia, kustakin puolueesta yksi varsinainen jäsen. Allekirjoittaneen varajäsen on Leo Hiltunen. Helena Kyrki toimii kokousten sihteerinä ja Espoon kaupungin täysipäiväisenä koordinaattorina, tehtävänään edistää tätä Euroopan komission ja ulkoministeriön tukeman hankkeen toimintaa ja näkymistä (sopimus tehty vuosiksi 2012-2014).    

Mikä Reilun kaupan kaupunki?

Vuodesta 2009 lähtien Espoo on ollut Reilun kaupan kaupunki. Kaupunki on sitoutunut kaupunginvaltuuston päätöksellä edistämään Reilua kauppaa omissa hankinnoissaan. Reilun kaupan kaupungin arvonimen Suomessa myöntää Reilun kaupan edistämisyhdistys. Arvonimen saamiseksi ja säilyttämiseksi kaupungilta vaaditaan yhteistyötä niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin alueen järjestöjen, yritysten, seurakuntien ja monien muiden yhteisöjen kanssa.

Esimerkkinä Reilun kaupan tukemisesta toimii Espoon kaupungin ateriapalvelu Espoo Catering, joka on merkittävä Reilun kaupan tuotteiden hankkija. Kaikissa Espoo Cateringin 200 toimipisteessä käytetään näitä tuotteita.

Reilun kaupan kaupunkeja on Suomessa toistaiseksi kuusi: Espoo, Tampere, Joensuu, Pori, Lohja ja Riihimäki. Espoon tehtävänä on toimia mentorina uusille arvonimeä hakeville kaupungeille. Muita Reilun kaupan edistämisyhdistyksen myöntämiä arvonimiä ovat Reilun kaupan kunnan, koulun, seurakunnan ja korkeakoulun arvonimet.

Reilu kauppa on maailmanlaajuinen sertifiointijärjestelmä, joka parantaa kehitysmaiden viljelijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä mm. tuotteista maksettavan takuuhinnan sekä erillisen Reilun kaupan lisän avulla. Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä eikä lapsityövoimaa hyväksytä.

Mitä voin tehdä kuluttajana?

Reilun kaupan arvonimen saavuttaminen on vaatinut myös tavallisten espoolaisten tukea. Reilun kaupan kaupunkia edistetään pienillä käytännön teoilla. Erilaisia Reilu kauppa –sertifioituja tuotteita on Suomessa saatavilla jo yli 1800 perinteisemmistä kahvista ja hedelmistä tuntemattomampiin tuotteisiin, kuten urheilupalloihin ja kosmetiikkaan. Monilla Reilun kaupan tuotteilla on myös luomusertifiointi.

Tutustu alla olevien linkkien avulla tähän kokonaisuuteen. Valitse useammin Reilun kaupan tuote ostoskoriisi. Jos kiinnostut muutoin laajentamaan yhteistyötä urheiluseuroihin, järjestöihin tai kouluihin, ota asia siellä puheeksi ja ole toki yhteydessä vaikka sähköpostilla Helenaan: helena.kyrki@espoo.fi . Hän on sitä varten, että auttaa, sparraa ja keksii varmasti keinoja asian edistämiseksi, yhteistyössä. Voit myös kysäistä asioimassasi kahvilassa tai lähikaupassa, voisiko saada valikoimaan jotain Reilun kaupan tuotetta, jota hyllyssä tai tarjolla ei vielä ole. Seurakunnassa voi asian myös ottaa esille keskustelemalla seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ja palaute on aina tervetullutta, samoin ehdotukset ja ideat. Esimerkiksi kirjoittamalla Helenalle, missä ja tai miten Espoossa haluaisit käytettävän Reilun kaupan tuotteita. Helenalle voi myös ilmoittautua, mikäli olet kiinnostunut liittymään vapaaehtoiseksi erilaisiin tempauksiin ja tapahtumiin. Yksi vaihtoehto on myös tykätä Reilusta Espoosta ja Reilusta kaupasta Facebookissa. Sieltä saa myös tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja kuulumisista. Tai voit luoda sinne itse sisältöä liittämällä kuvia tai tekstiä jostain asiaan liittyvästä jutusta.

Mitä voin tehdä yrittäjänä?

Kahviloihin ja ravintoloihin sopivia Reilun kaupan suurtalouskokoisia tuotteita on saatavissa kaikissa suurimmissa tukuissa. Myös moniin kahviautomaatteihin löytyy Reilun kaupan merkillä sertifioituja tuotteita. Jos yrityksessäsi käytetään tai myydään reilun kaupan tuotteita ja haluaisit saada asialle näkyvyyttä, ota yhteyttä: helena.kyrki@espoo.fi. Voit ilmoittaa kiinnostuksestasi Reilun kaupan tuotteita kohtaan ja pyytää lisätietoja ja materiaalia. Kun yrityksesi on siirtynyt käyttämään säännöllisesti Reilun kaupan tuotteita, saat yrityksen nimen mm. Reilua kauppaa kannattavien espoolaisten toimijoiden listaan.

Tulevaa:

Espoo Ciné 16.-25.8. : Reilu Espoo on yhteistyökumppanina mukana Espoo Ciné -elokuvafestareilla.

Espoo-päivän koko perheen liikuntatapahtuma la 31.8. klo 10-14: Reilu Espoo on mukana Espoon matkailun koordinoimassa ja eri urheiluseurojen yhteistyössä järjestämässä koko perheen liikuntatapahtumassa Tapiolan urheilupuistossa.

Lisää tietoa löydät alla olevista linkeistä ja voit vaikka tykätä FB sivuja. Tervetuloa mukaan minunkin puolestani, tavalla tai toisella! Tässä toiminnassa on mukana paljon hyvää meille kaikille!

Espoo.fi -sivusto: www.espoo.fi/reiluespoo (på svenska: www.esbo.fi/rattvishandel)

Facebook: www.facebook.com/reiluespoo ja www.facebook.com/reilukauppa

Reilu kauppa ry: www.reilukauppa.fi ja www.reilukauppa.fi/reilun-kaupan-kaupunki/

Reiluin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Puoluekokous Joensuussa kesäkuu 2013

Tiistai 2.7.2013 - Nina From, PS

Olipa todella hieno ja antoisa tilaisuus, kiitos Joensuu!

Aivan mahtavaa oli ajaa perjantai-iltana Espoosta Joensuuhun. Ilta-aurinko paistoi kauniiseen Suomen luontoomme, järvet olivat tyyniä, metsä vehreä. Saavuin valoisaan Joensuuhun myöhään iltayöstä.

Lauantain agendalla oli kokoustamista 10-18.00. Tai piti olla. Kokoustaminen venyi kuitenkin yli kahdeksaan illalla. Anti oli mitä parhain. Ensinnäkin paikalla oli yli tuhat ”meikäläistä” ympäri Suomen. Espoosta edustajien määrä oli kymmenkunta, mukana joukoissa myös Espoon puoluesihteeriehdokas, Seppo Huhta. Erinomaista antia oli puheenjohtajan valinta ja äänestys: Soinin ylivoimainen voitto ja arvostus. Erittäin hienoa oli se, että saimme tietää hänen tehneen valinnan euroehdokkuuden ja kotisuomeen jäännin välillä, joka ei hänen sanojensa mukaan ollut helppo päätös, mutta varsin oikea ja hieno. Jäädä tänne meidän kaikkien tueksi, johtaa joukkojamme kohti tulevia haasteita. Hän myös ilmaisi hienosti, että antaa täyden tukensa eurovaaleihin lähteville ehdokkaillemme sekä tukee kaikin tavoin verkostoitumista EU:n saralla, jotta meidän vaikuttavuus maailmalla tulee maksimoitua.

Mielenkiintoinen kokonaisuus oli myös varapuheenjohtajiston esittäytyminen, siihen liittyvät kannatuspuheet sekä äänestys. Tämä oli varsin antoisaa kuultavaa ja nähtävää. Todella hyviä ehdokkaita oli tarjolla, valinnat olivat varmasti monelle haasteelliset. 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Jussi Niinistö, 2. varapuheenjohtajaksi Hanna Mäntylä ja 3. varapuheenjohtajaksi Juho Eerola.

Parhainta antia oli puoluesihteerin valintaan liittyvät esittelyt, kannatuspuheet sekä äänestys. Erinomaisen hyviä ehdokkaita oli runsaasti, kymmenkunta. Täytyy myöntää, että monen ehdokkaan osalta tuli varsin positiivinen mielikuva, kun aiemmin en ollut ko. henkilöitä kuullut ja tuntenut. Saimme tiukassa, toiselle kierrokselle menneessä äänestyksessä puoluesihteeriksi Riikka Slunga-Poutsalon. Erinomaista!

Minusta on todella hienoa, että äänestys tapahtui modernisti, sähköisesti. Tämä äänestystekniikka mahdollisti toiminnan läpiviennin 7,5 tunnissa. Lisäksi äänestys on demokraattinen, kun jokaisella mahdollisuus äänestää.

Sunnuntaina kokoustaminen jatkui, aikajanalla 10-15.00. Saimme mielenkiintoista tietoa mm. EU-vaaleihin liittyvistä asioista, eduskuntaryhmän toiminnasta, PS Naiset ry:n toiminnasta, PS Nuoret ry:n toiminnasta, Oikeutta Eläkeläisille ry:n toiminnasta sekä monesta muusta asiasta. Lisäksi parasta antia olivat pyydetyt puheenvuorot, PS:ltä. Unohtamatta koko viikonlopun ajan tapahtunutta verkostoitumista, asioista keskustelemista sekä uusien näkökulmien saamista erilaisiin asioihin, jotka meitä puhututtavat.

Ja sitten. Miten media oli ja onkaan kiinnostunut uudesta puoluesihteeristämme, hänen mielipiteistään ja tulevien tehtävien hoitamisesta, yms. Oli ilo katsella hetimiten pidettyjä TV-haastatteluja, joissa Riikka S-P vastasi hienosti, varmasti, suoraan kiertelemättä toimittajien esittämiin kysymyksiin. Ja kaiken lisäksi on erittäin edustava henkilönä.

On syytä kiittää Ossi Sandvikiä, joka toimi PS:n puoluesihteerinä vuosina 2007-2013. Ja samalla toivottaa uusille, valituille edustajillemme runsain mitoin onnea sekä voimia. Koitoksia on ollut ja tulee olemaan. Haasteet voitetaan hyvällä yhteistyöllä sekä asioiden kehittämisellä, jatkossakin.

PS. kannattaa käydä lukemassa aiheista lisää osoitteessa: perussuomalaiset.fi. Omia blogeja kirjoitan osoitteessa ninafrom.fi.

Hyvää kesää toivottaen,

Nina From

PS Espoo

Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi

Innokas 2013 tapahtuma Dipolissa -antia

Sunnuntai 26.5.2013 - Nina From, PS

Sain ilokseni kutsun, liittyen Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenyyteeni, lähteä tapahtumaan, joka järjestettiin Dipolissa 14.5.-15.5.. Innokas 2013 tapahtuma piti sisällään seminaariosuuksia (Innokas-toiminnan esittely) sekä RoboCup Junior SM-kisat sekä toiminnalliset esittelypisteet.

Toiminnallinen tapahtuma kokosi yhteen teknologian hyödyntämisestä koulussa innostuneita peruskoulun ja toisen asteen oppilaita ja opettajia. Osallistujat pääsivät kokeilemaan uusia tapoja oppia teknologian avulla ja kisasivat itse rakentamiensa robottien RoboCup Junior Suomen mestaruuksista, joista on kisattu jo vuodesta 2003 saakka. Noin 450-600 peruskoulun oppilasta ja opettajaa ympäri Suomea osallistui tapahtumaan. Lisäksi tapahtumassa oli mukana useita yrityksiä ja muita yhteistyökumppaneita, joita myös kiinnostaa tulevan sukupolven teknologiaosaaminen.

Tapahtumaan oli kutsuttu teknologian hyödyntämisestä kiinnostuneita koulujen johtajia, opetusalan vaikuttajia ja päättäjiä. Järjestäjänä toimi Koulumestarin koulussa toimiva oppimiskeskus Innokas verkostoineen. Lisätietoja aiheesta: http://www.innokas.fi/fi/innokas2013 .

Tilaisuuden avasi Tiina Korhonen, oppimiskeskus Innokkaan toiminnan johtaja, apulaisrehtori, Koulumestarin koulu, Espoo, joka kävi läpi oppimista ylipäätänsä. Oppiminen on monimuotoista, monikanavaista sekä tapahtuu monella eri tasolla ja tavalla. Oppimispaikkoina pitäisi nähdä esim. tapahtumat, tapaamiset ja vaikkapa kirjastot. Tavoitteena on kipinän sytyttäminen opiskeluun, olipa aika, paikka tai tapa mikä hyvänsä.

Yhteistyön merkitystä korostettiin tässäkin puheessa. Yhteistyötä olisi hyvä tehdä enemmän. Eri  tahojen, erityisesti vanhempien kanssa. Peräänkuulutettiin avoimuutta ja vuorovaikutuksen merkitystä.

Teknologiaa ei pidä pelätä. Siihen ei kannata suhtautua negatiivisesti. Maailma muuttuu ja sen myötä kannattaa olla mukana kehityksen polulla. Teknologia tukee oppimista, joka parhaimmillaan on käsillä tekemisen ja teknologian yhdistämistä tulosten aikaansaamiseksi. Kannattaa olla rohkea itse ja rohkaista myös nuoria kokeilemaan, oppimaan, tuomaan omia ajatuksia, jotka kaikki edesauttavat tulevaisuudessa pärjäämiseen sekä ongelmanratkaisukyvyn kehittymiseen. Lisäksi tiimityötaidot kehittyvät, kun tehdään yhdessä.  

Esityksessä korostettiin kerhotoiminnan merkitystä koulutyötä tukevana toimintana. Nuori saa sparrausta tekemisiinsä, kokemuksia sekä tukea, jolloin osaaminen ja innostus kasvaa, kun saa tehdä itse toisten avustuksella. Itse tekeminen, toiminta, on palkitsevaa.

Tilaisuudessa kuultiin erinomaisia puheenvuoroja myös nuorilta Innokas-hankkeen oppilailta.

Rovion puheenvuoro

”Kaiken lähtökohtana on hyvä koulutus!”, mainitsi Rovion Peter Vesterbacka, Mighty Eagle, CMO. Hän korosti puheessaan erityisesti rohkeutta, kokeilun merkityksellisyyttä, tapaa tehdä asioita eri tavalla, uskallusta sekä kumppanuutta. Ainahan ei tarvitse itse tietää kaikkea vaan osallistaa muita tahoja mukaan sparraamaan, kehittämään ja toimimaan. Yhdessä tehden tulee paras tulos. Hänen puheensa oli kannustava, innostava sekä erityisen hienosti nuoriin kuuntelijoihin suunnattu tyyliltään.

Hän kertoi innostuneesti mm. yllätyksellisestä hankkeesta tehdä Angry Birds Spice –peli, yhteistyössä NASAn ja National Geographicin kanssa! Rovio Mobile ja NASA tekivät pienen mainosvideon YouTubeen, jossa astronautti lennättää Angry Birds -pehmoleluaan avaruudessa painottomassa tilassa, ja kertoo Angry Birds Space:n erikoisuuksista. Video on nähtävissä osoitteessa: http://vivas.fi/angry-birds-avaruudessa-katso-video/ .

Rovion menestystä on ollut ilo seurata. Aivan mahtavia juttuja, joita ei olisi monikaan uskonut toteutuvan.

Taustaa: Angry Birds on suomalainen mobiilipeli. Angry Birds (tunnetaan myös kansainvälisesti lyhenteellä AB) on suomalaisen Rovio Mobilen usealle eri mobiilialustalle kehittämä videopeli, joka julkaistiin vuonna 2009. Kun se julkaistiin Applen iPhonelle, iPadille ja iPod touch -laitteelle, sitä myytiin ensimmäisen puolen vuoden aikana yli 6,5 miljoonaa kopiota.^[2] Myöhemmin se on laajentunut usealle eri alustalle ja sen kokonaislatausmäärät ovat ylittäneet jo miljardin. Lähde: wikipedia.

Toisena, minulle osin uutenakin asiana hän mainitsi heidän tehneen yli 100 kirjaa, mm. yhteistyössä Otavan kanssa (Books and learning), jonka tavoitteena on tehdä oppimisesta hauskaa. Ajatuksella: ”annetaan maailmalle koulutus”!

Suomen tulevaisuus on tietoyhteiskunnassa!

Ollaan rohkeita, kannustetaan nuoria ja vanhempiakin oppimaan, tehdään yhteistyötä.

Antoisia oppihetkiä vaikkapa googlen parissa kirjoittamieni teemojen siivittämänä…

Nina From

PS Espoo

Nähdäänkö lauantaina 25.5.?

Tiistai 21.5.2013 - Nina From, PS

Hei vaan,

Tapiolassa on lauantaina Maalaismarkkinat. Perussuomalaiset ovat paikalla, teltalla, koko markkinoiden ajan.

Olen tavattavissa n. 14-16.00 välisenä aikana. Tule juttelemaan, jos ehdit.

Lähden n. 16.00 kohti Helsingin keskustaa, Maailma kylässä -festivaaleille. Olen siellä noin kuuteen saakka. Tavataanko siellä, jos emme ehdi Tapiolassa jo tavata? Olen siellä yksi muiden joukossa, Demokratiateltalla.

Demokratiateltan tarkoituksena on esitellä suomalaista monipuolueyhteistyötä. Siellä on tarjolla keskusteluseuraa sekä jotain pientä suupalaa ja juomaa. Paikalle saapuu mediastakin tuttuja henkilöitä, pitkin lauantai- ja sunnuntaipäivää. Paikkamme on Rautatieasemalla (R504)

Sunnuntaista en ole varma ehdinkö piipahtamana teltalla, jos vaikka menenkin juoksemaan Naisten Kympin.

Nähdään ja kuullaan ja keskustellaan.

Aurinkoisin terveisin,

Nina From

ps. lisätietoa tapahtumasta saat espoonperussuomalaiset.fi sivuilta sekä googlettamalla Maailma kylässä -tapahtuman.

Osallisena Suomessa

Lauantai 18.5.2013 - Nina From, PS

Osallisena Suomessa –nuorten maahanmuuttajien opinpolut –loppuseminaarin anti:

Kiitos kutsusta!

Olipa mainio tilaisuus olla paikalla, osankin aikaa, siis Espoon aikuislukiossa. Mielenkiintoista oli kuulla erittäinkin hyvää suomenkieltä puhuvien maahanmuuttajanuorten antia,  nähdä heidän innostuneet olemuksensa sekä selvästi huomata, että kun taustalla on kuitenkin haasteelliset olosuhteet on koettu, (kulttuurimuutokset, kieli, vieras maa yms. suuret muutokset elämässä) niin se halu joka näkyi ja kuului,  into, joka heijastui kasvoilta, tulla osaksi yhteiskuntaamme, tutustua toisiin nuoriin, oppia lisää sekä vahvana toiveena päästä töihin, on vain niin kova. Ensisijaisia toiveita oli siis oppia lisää suomenkieltä ja sitten jatkaa elämää Suomessa, tulla osaksi yhteiskuntaamme. ”Elämä jatkuu” –asenteella, ”Suomi on kotimaa” –ajatuksella.

Opettajat kertoivat haasteista, mutta myös ratkaisumalleista. Heiltä tarvitaan todellista ammattitaitoa, mm. on pyrittävä ymmärtämään toisten kulttuuriin liittyvät haasteet, pystyttävä opettamaan enemmän kuin kirjoihin merkityn kokonaisuuden, laajemmin, niin, että vastaanottaja todella ymmärtää, mistä on kyse. Lisätavoitteena on kehittää ratkaisuja myös ihan arjen ongelmatilanteisiinkin.

Itse Espoon aikuislukiosta nuorilla oli äärimmäisen hyvää palautetta, jota he osasivat kiitollisina myös antaa paikalla olleille opettajakunnalle (myös opettajakunta kiitteli rehtoria). Kun oikein pyydettiin antamaan palautetta, mitä haluaisivat lisää tai muuttaa nykyisestä tilanteesta, mainitsivat kylläkin siivoustason heikkouden, koskipa se mikroa tai wc-tiloja ja toki puheeksi otettiin myös puuttuva kahvila sekä ruokala. Ja liian lyhyet tauot, koska he tuovat joko omat eväät opiskelupaikalle tai käyvät ulkopuolisissa kahviloissa tai kaupoissa ostamassa ruokaa. Ja mitä lisää –kysymykseen annettiin vastaukseksi: lisää opiskelua, kiitos.

Tavoitteena tässäkin on saada onnistumisia ja elää onnellista elämää. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuten meillä kaikilla on sama tarve. Yksinkertaista, eikö?

Muutoin toivon, että viimeistään vuodenvaihteessa, kun nuorisotakuu astuu voimaan, alkaa oikeasti hihojen kääriminen sen suhteen, että nuoremme saavat opiskelupaikat, työpaikan ja heillä on hyvä tulevaisuus osana yhteiskuntaamme. Nuorisotakuuhan lyhykäisyydessään määrittää, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavalla. Nuorten aikuisten osaamisohjelma vuosille 2013-2016 panostaa 20-29 vuotiaisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Nämä molemmat ohjelmat määrittelevät myös aikuiskoulutusta kaikkien kolmen, aikuislukion, työväenopiston sekä aikuiskoulutuksen osalta.

Tulevaisuudessa tarvitaan asioiden taustoittamista, selvitystyötä, nykytilan arviointia sekä kehityssuunnitelman tekemistä, jotta asiat paranevat. Rahaa tuskin tulee lisää opetustoimeenkaan, joten on syytä tarkastella, mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Suomen on satsattava nuorisoon, heissä on tulevaisuus. Ketään ei pidä päästää syrjäytymisen polulle. Siihen meillä ei ole varaa. Meidän ei myöskään kannata jakaa kansalaisiamme millään lailla ne ja me –tyylisesti, vaan on tehtävä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, osallistettava ja mahdollistettava jatkuva kehitys. Taustalla toimintoja säätelevät lait, jotka velvoittavat … hoitamaan asiat kuntoon.

Vielä syrjätymisriskistä: Espoon peruskoulutuksen ulkopuolelle on jäänyt n. 3000 nuorta, työttömiä työnhakijoita oli helmikuussa yli 9000 ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli 1671.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa päätettiin mm. lisätä maahanmuuttajanuorten osalta oppilasmääräpaikkoja. Taustalla toki on se, että meillä Espoossakin on edessämme lähivuosina merkittävät palvelutarpeiden muutokset, jotka johtuvat vieraskielisen väestön nopeasta kasvusta sekä iäkkään väestön suhteellisesta kasvusta. Haasteisiin pyritään vastaamaan palvelutarpeita ennakoimalla ja mukauttamalla palvelutarpeita niiden mukaisiksi. Haasteet on tarkoitettu ratkottavaksi, yhdessä toimien.

Tällä hetkellä Espoossa on tarjolla maahanmuuttajille aikuislukion, työväenopiston sekä aikuisopiston erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Niistä löytyy tarkemmin tietoa espoo.fi –sivuilta, mutta toki myös helposti googlettamalla (löytyy moniakin mahdollisuuksia) saa tietoa eri vaihtoehdoista, myös lähikuntiemme osalta.

Haluan, että Espoossa säilyy hyvä koulutuksen taso. Haluan, että koulutukseen satsataan ja toimintoja parannetaan. Haluan, että jokainen suomalainen ja Suomessa elävä nuoremme saa riittävän määrän ja laadullisesti hyvän tasoista koulutusta. Haluan, että opettaja-resursseihin kiinnitetään huomiota, että he kehittyvät itsekin, heitä on riittävästi ja heillä on hyvät työolosuhteet. Haluan, että he saavat tehdä sitä työtä, mitä opettajan kuuluukin, mihin he ovat valmistuneet opinnoistaan. Haluan kouluihin työrauhan. Tarvitsemme jokaisen panosta työelämässä, jatkossakin. Kaikki ovat tärkeitä!

Yhteistyön kannattaja,

Nina From

PS, Espoo

Pieni kiusaaminen kasvaa isoksi -kasvatus, puuttuminen, välittäminen

Tiistai 23.4.2013 - Nina From, PS

Aloin pohtimaan omaa elämääni. Lähdin lapsuudesta. Muistan siitä harmittavan vähän, mutta yritän kuitenkin kertoa jotain.

 Siihen aikaan äitiyslomat olivat muutaman kuukauden pituisia. Minut vietiin hoitoon viereisen pihan ”Aunelle”. Olin Aunen hoitolapsi kuuteen ikävuoteen saakka. Siitä ajasta minulla on positiivisia muistoja, mutta on myös muutama asia, jota en unohda. Mm. heidän tapettinsa kuvio ja väri näkyvät vieläkin jossain mielikuvissani. Miten minä sen muistan? Olin silloin tällöin seisomassa tai istumassa nurkassa. Muistaakseni olin aika kiltti lapsi, mutta kasvattajan mielestä tein toki jotain päättömyyksiä, jolloin rangaistus oli: nurkka. Kiusaamista en harrastanut itse, mutta muutaman kerran sain kuulla olevani  ”frommipommi”. Muistan sen toki vieläkin. 

 Ala-asteella kuuluin niihin, joita ei kiusattu. Luokallani oli kyllä muutama oppilas, joita kiusattiin. Opettajalla oli suosikki, lettipäinen tyttö. Ja ”inhokki”, joka sai välillä liidusta osuman tai jonkinlaista ”karhunkävelyä hiuspehkossaan”. Minulle opettaja piti kerran puhuttelun, kun olin kirjoittanut tästä kauppiaan pojasta ihailevan aineen (Mikalla oli Leviksetkin). En olisi saanut tykätä hänestä, koska poika oli ”villihkö” vaan minun olisi pitänyt tykätä toisesta Mikasta (rauhallinen ja mukava, kiltti poika), joka tykkäsi minusta. Yhden kerran muistan ala-asteella, kun luokkamme tyttö suuttui minulle jostain (muistaakseni nelis-pelissä), heitti minua mm. puukengällä ja käyttäytyi hyökkäävästi. Kunnes sitten kellot soivat sisään ja kahina äityi sisäänmenojonossa. Tarrasimme toisiimme kiinni oikein kunnolla. Muistan vetäneeni häntä tukasta niin, että varmasti tuntui. Asia selvitettiin luokassa, opettajan puuttuessa asiaan. Sepä loppui siihen.

Yläasteella olin ystäväni kanssa illalla luistelemassa. Kolme vuotta vanhempaa tyttöä tuli ympärilleni, alkoi sylkeä, haukkua ja töniä. Ihme kyllä, pääsin jotenkin karkuun. Seuraavana päivänä menin ilmoittamaan asiasta luokanvalvojalle. Asia otettiin heti käsittelyyn, tytöt joutuivat puhutteluun ja pyytämään minulta anteeksi. Se loppui siihen.

Lukiossa tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olin vaihtanut koulua ja asuinaluetta. Minulla on todella hyviä ystäviä muutama, en kuitenkaan ollut ”suosittujen joukossa”. Lentopallojoukkueen kapteenina sain olla hyvässä seurassa, oletan, että joukkuelajin parissa itsetuntoni pysyi hyvällä tolalla, oli kavereita. Välillä ahdisti, kun ei saanut kutsuja kaikkiin bileisiin, mutta siitäkin selvittiin.

Ajattelen vanhempiani, jotka olivat vanhemmiksi nuoria. He kävivät molemmat töissä. Ei tullut mieleenkään kertoa heille mitään näistä tapahtumista, jotenkin ne piti itse selvittää. Siltä ainakin silloin tuntui. Mistä kuitenkin sain idean kertoa esim. kiusaamisesta opettajalle? Miten luotin siihen, että kun kerron ja hetimiten, asiat selvitetään ja selviävät?

Omien lasteni kohdalla ajattelin kuitenkin asiaa niin, että otan heti kiusaamisen puheeksi, kun aloittavat tarhan ja koulun. Tarhassa tytöt olivat eri ryhmissä. Toisessa ryhmässä asiaa kysyessäni vastattiin: ”meillä puututaan heti kiusaamiseen, meillä on nollatoleranssi ja välineet hoitaa tilanteet”. Toisessa ryhmässä minua katsottiin kummasti ja vastattiin: ”ei meillä ole mitään kiusaamisia, ei ole mitään ongelmia”. Hmmm… Tunsin kuitenkin hyvää mieltä siitä, että kysyin. Auttoiko se, en tiedä.

Tytöt menivät kouluun. Tein samat kysymykset molempien tyttöjen opettajille. Ihan hyviä vastauksia sain. Hoidetaan kyllä. Otetaan vakavasti. Varmasti asioiden tiedostaminen, median esille nostama asia kiusaamisesta ja puuttumisesta oli jo saavuttanut vuosien varrella useita ammattilaisia ja vanhempia. Lapsiakin. Asiaan suhtauduttiin siis asiallisesti.

Työpaikalla…niin, mitä on työpaikkakiusaaminen. Siitä on puhuttu paljon ja sitä on paljon. Eriasteista, erivaiheista. Esimiehen, kollegan, alaisen tekemää. Eri tavoin koettua. En mene siihen syvällisemmin, sillä me työelämässä pitkään jo olleet, tiedämme kyllä, mitä sillä tarkoitetaan. Työpaikoilla on usein myös varhaisen tuen mallit yms. opastamassa, miten tunnistetaan, keneen voi ottaa yhteyttä ja miten asiat hoidetaan.

Tulin valituksi Opetus- ja varhaiskasvatuslautakuntaan jäseneksi. Olen siitä erittäin kiitollinen ja minulla on valtava halu oppia uusia asioita, kysellä erilaisista tilanteista, etsiä ja löytää ratkaisuja, olla mukana päättämässä Espoolaisten lasten ja nuorten tämän lautakunnan pöydälle kuuluvista asioista.

Tämä kiusaamisasia kiinnosti niin, että pyysin informaatiota siitä, miten meillä Espoossa asiaan suhtaudutaan ja miten näitä asioita hoidetaan. Sain erittäin kattavaa sähköpostia asiasta. Vastaajana toimi Virpi Mattila, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö, sivistystoimi, suomenkielinen varhaiskasvatus.

Yksikkökohtainen turvallisuussuunnitelma

Jokaisen toimintayksikön tulee laatia Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjassa olevan sisältömallin mukainen yksikkökohtaisen turvallisuussuunnitelman, joka sisältää:

• pelastussuunnitelman
• kriisisuunnitelman
• kiusaamisen ehkäisysuunnitelman
• pihavalvontasuunnitelman
• retkikohtaisen retkisuunnitelman
• valvonta/ilkivalta ja töhriminen
• ensiapukoulutetut työntekijät
• lapsikohtaiset suunnitelmat esim. dieettiateriat

Yksikkökohtaiset suunnitelmat tarkastetaan ja päivitetään vuosittain.  Uusi henkilöstö perehdytetään yksikön turvallisuussuunnitelmien mukaiseen toimintaan sekä painotetaan jatkuvan havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä. Esimies vastaa siitä, että asiakirjat ovat henkilökunnan nähtävillä. Henkilökunnan velvollisuus on perehtyä Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjan kokonaisuuteen. He varmentavat perehtymisensä allekirjoituksellaan yksikössä laadittuun nimilistaan.

Espoossa kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma laaditaan osaksi päivähoitoyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmaa. Suunnitelmaan perehdytään ja siitä tulee osa varhaiskasvatusyksikön toimintaa, jota myös arvioidaan sekä muutetaan tarvittaessa.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma sisältää päivähoito- ja esiopetusyksikössä seuraavat asiat:

• mitä laki ja valtakunnallinen varhaiskasvatuksen suunnitelma sanovat lapsen oikeudesta
• turvalliseen päivähoitoon
• päiväkodin arvot ja yhteinen näkemys siitä, mitä kiusaaminen on
• kiusaamisen huomaaminen ja tunnistaminen
• kiusaamiseen puuttumisen keinot ja seuranta
• kiusaamisen ehkäisyn keinot
• yhteistyö vanhempien kanssa
• dokumentointi
• suunnitelman arviointi
• suunnitelman päivittäminen
• tiedottaminen ja perehdyttäminen

Arvokeskustelut

Päivähoito- ja esiopetusyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmassa arvot, visio ja tavoitteet ovat kirjattuina. Kiusaamista ehkäisevä työ alkaa yhteisellä arvokeskustelulla siitä, millaisia kasvatusarvoja yksikön suunnitelmissa on ja miten nämä arvot näkyvät arjessa.

• Ihmiskäsitys (esimerkiksi käsitys pienestä lapsesta)
• Turvallisuus
• Kunnioitus
• Tasa-arvoinen kohtelu
• Sukupuolten välinen tasa-arvo
• Lapsi ainutlaatuisena olentona
• Vastuu
• Lapsen osallisuus ja kuulluksi tuleminen
• Erilaisuuden arvostaminen

Voi että, nämä sopivat niin joka paikkaan, myös työelämään, erinomaisesti!

Kaikkien lasten kanssa työskentelevien on tärkeä tietää, mitä kiusaaminen on. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää nähdä ja pohtia eri osapuolten, lapset, vanhemmat, työntekijät näkemyksiä kiusaamisesta.

Kiusaamiseen liitetään yleensä tarkoitus tai aikomus vahingoittaa toista, mitä voi olla vaikea todeta etenkin pienten lasten parissa. Kielteisen toiminnan kohteeksi joutuvalle loukkaus on joka tapauksessa suuri riippumatta siitä, onko toiminta tietoista vai tahatonta. Seuraukset ovat tuhoisia uhrille, mutta myös loukkaavalle ja kiusaavalle lapselle. Tässä varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsi oppii, että joillakin on oikeus käyttää valtaa enemmän kuin toisilla. Keskusteluja on tärkeä käydä myös lasten ja vanhempien kanssa. Yhteinen näkemys lisää myös turvallisuutta päiväkodissa. Avoimuus ja keskustelu vähentävät väärinymmärryksen ja omien kuvitelmien riskiä. Kun lapset tietävät, mistä kiusaamisessa on kyse, heidän on myös helpompi kertoa aikuisille kokemuksistaan. Kun käsitteistä on keskusteltu henkilökunnan kesken, myös vanhempien kanssa keskustelu koetaan varmemmaksi.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmassa tulee näkyä millaisia menetelmiä henkilökunta käyttää huomatakseen ja tunnistaakseen kiusaamisen ryhmässään/ päivähoitoyksikössään.

Arvokeskustelujen jälkeen henkilökunnan tietoisuus kiusaamisesta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä kasvaa ja konkretisoituu, jolloin kiusaamisen eri muodot on helpompi tunnistaa. Tämä puolestaan auttaa päivähoidon henkilökuntaa huomaamaan, tapahtuuko kiusaamista omassa ryhmässä tai onko riski, että tietty käytös ajan kuluessa muuttuu kiusaamiseksi.

Lasten havainnointi on tehokas menetelmä, jonka avulla kiusaamistilanteet voidaan huomata.

Yksi tärkeä osa suunnitelmaa on kirjata ylös, kuinka kiusaamistilanteisiin puututaan johdonmukaisesti. Pienelle lapselle aikuisen rooli on merkittävä, sillä he luottavat aikuisen apuun. Taitava ja empaattinen aikuinen saa pienet lapset kertomaan asioistaan herkästi, jolloin tilanteet tulevat aikuisen tietoon.

Kaikkiin lasten välisiin riitoihin sekä konflikteihin on tärkeä puuttua, mutta puuttumisen keinot poikkeavat toisistaan tilanteen mukaan. Oikeanlainen toimintatapa edellyttää lasten tuntemista sekä tilanteen havainnointia. Puuttumiseen tulee luoda sellainen rakenne, että kaikki osapuolet tietää miten toimitaan kun kiusaamistilanne tulee esiin.

Vanhempien tulee tietää, keneen he ottavat yhteyttä, miten päivähoidon henkilöstö aikoo selvittää tilanteen, miten heitä informoidaan, miten vanhemmat osallistuvat selvittelyyn ja miten tilannetta seurataan. Aikuisen vastuulla on aina puuttua kaltoin kohteluun.

Pienille lapsille aikuisen vakava suhtautuminen tilanteisiin kertoo siitä, että lapsen toiminta ei ole ollut hyväksyttävää, ja se saattaa riittää puuttumiseksi. Kun aikuinen kertoo, että hän on havainnut tilanteen eikä hyväksy sitä ja seuraa tilannetta, lapsi saattaa lopettaa negatiivisen käytöksen.

Turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri on edellytyksenä sille, että ryhmässä voi olla myönteistä yhteistoimintaa. Kaikkien lasten tulee tuntea, että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan, ja että he voivat luottaa aikuisten olevan läsnä ja auttavan heitä tarvittaessa. Kaikilla lapsilla tulisi olla ainakin yksi turvallinen kiintymyssuhde päiväkodissa. Lasten täytyy luottaa siihen, että aikuinen kantaa vastuun ryhmästä ja toiminnasta.

Päivähoidon työntekijät määrittelevät ryhmän yhteistoiminnan luonteen. Heidän vastuullaan on määritellä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ryhmässä ja mikä ei. Aikuisten asenne on ratkaiseva kiusaamistilanteissa. Jos aikuiset viestittävät selkeästi, että he eivät hyväksy loukkaavaa käytöstä, myös lapset tietävät, mikä on sallittua. Jos aikuiset sen sijaan vähättelevät asiaa tai välttävät puuttumasta kiusaamiseen ja ovat myötämielisiä kielteiselle käytökselle, he viestittävät ainakin epäsuorasti, että tällainen käytös on hyväksyttävää.

Aikuisten asenne lapsia ja myös kollegojaan kohtaan kertoo ryhmässä vallitsevista normeista ja arvoista. Jos aikuisten kesken esiintyy selvittämättömiä konflikteja tai kiusaamista, on lähes mahdotonta tehdä kiusaamista ehkäisevää työtä lapsiryhmässä.

Jotta kiusaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti, on tärkeää, että lapset kertovat erilaisista arjen tilanteista sekä konflikteista lasten välillä. Psyykkistä kiusaamista on vaikea havaita, jolloin on tärkeää, että lapset kertovat siitä itse. Lapsella on oikeus kertoa asioistaan ja heillä on oikeus tulla kuulluksi. Kiusaamisen lopettamiseksi ja turvallisen ilmapiirin takaamiseksi olisi myös tärkeää, että lapsi pystyy kertomaan aikuiselle näkemistään tilanteista, joissa itse ei ole osallisena.

Kiusaamisen ehkäisysuunnitelman arviointi toteutetaan säännöllisesti.

Arvioinnin tavoitteena on pohtia, kuinka suunnitelma toimii ehkäisevän työn tukena. Arvioidaan toimiiko suunnitelma henkilökunnan työvälineenä, mitä ennaltaehkäiseviä työtapoja suunnitelma on tuonut lisää, huomataanko kiusaaminen aiempaa paremmin ja puututaanko kiusaamiseen johdonmukaisesti. Samoin arvioidaan kiusaamiseen puuttumisen vaikutuksia ilmapiiriin sekä onko sekä lasten että vanhempien näkemykset ja kokemukset tulleet kuuluiksi. Arvioinnin tavoitteena on myös selvittää, ovatko ristiriidat ja konfliktit vähentyneet ja mitä vaikutuksia on ollut lasten sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutukseen. Arvioinnissa kysytään lasten käsityksiä viihtymisestä, ystävistä, leikkikavereista ja pelottavista seikoista.

Suunnitelmaa arvioidaan aina, kun lapsiryhmässä tapahtuu muutoksia, aikuiset vaihtuvat tai heidän asenteissaan tapahtuu muutoksia. Arviointiin on syytä myös silloin, jos yksittäisen lapsen taidoissa tai ryhmädynamiikassa on havaittavissa muutoksia tai vanhemmat toivovat muutosta tilanteeseen.

Jotta arviointi on mahdollista, tule kiusaamistilanteet dokumentoida, jotta voidaan selvittää mitä on tapahtunut tai miten kiusaamistilanne on hoidettu. Dokumentointi tulee kirjata kiusaamisen ehkäisysuunnitelmaan. Suunnitelmaan tulee kirjata, miten usein suunnitelmaa päivitetään ja arvioinnin ajankohta kirjataan suunnitelmaan. Yksikön suunnitelma on osa Varhaiskasvatuksen turvallisuus suunnitelmaa ja sitä säilytetään turvallisuus kansioissa. Ryhmien oma suunnitelma on henkilökunnan helposti saatavissa. Kunkin lapsiryhmän henkilökunta kirjaa päivitetyt suunnitelmat lasten ja ryhmän tarpeiden mukaisesti.

Vanhemmille tiedotetaan yhteisestä suunnitelmasta ja sitä voidaan käsitellä myös vanhempainilloissa.

Minun oli aivan pakko kopioida lähes kaikki todella selkeästi ja johdonmukaisesti sekä luotettavasti kirjoitettu teksti tähän. Niin vakava ja tärkeä asia tämä mielestäni on. Ja kyseessä tässä tapauksessa oli siis varhaiskasvatuksen ohjelmisto.

Ollaan me aikuiset valppaina, puututaan ajoissa tilanteisiin, ollaan avoimia ja rakentavia. Näyttäkäämme hyvää mallia. Lapsissa on tulevaisuus!

Keväisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Mies perhepäivähoitajana -espoolaisen uusi ura

Maanantai 18.3.2013 - Nina From, PS

Tapasin hänet ensimmäisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Me lautakunnan jäsenet saimme perehdytystä, jossa yhtenä aiheena olivat lasten hoitopaikat Espoossa.

Perhepäivähoidossa olevien lasten määrässä prosentuaalinen väheneminen oli dramaattinen. Paikkoja on n. 20 % vähemmän kuin edellisenä vuotena. Käytin tästä puheenvuoron, jossa pyysin selvittämään syitä heikentyneeseen tilanteeseen sekä kysymyksen, mitä tehdään jotta jatkossa turvattaisiin alalle tulijoiden määrä paremmalle tasolle. Espoohan on muuttovoittoinen kaupunki, vuosittain tänne muuttaa noin 4000 asukasta ja varmasti jatkossakin on näin. Lapsia siis on ja lisää tulee.

Toisen kerran näin hänet perehdytystilaisuudessa, viikko sitten. Keskustelimme ja kuinka ollakaan, tuli ilmi, että hän on itse alkanut vastikään perhepäivähoitajaksi. Wau! Ensimmäisen kerran kuulin ja näin miespuolisen perhepäivähoitajan. Päätin kysäistä, saanko tehdä hänestä blogin ja sain siihen luvan. Miksi? Tämä kokonaisuus laajensi omaa ajatteluani siitä perinteisestä mallista, johon olin perhepäivähoitajia mieltänyt: miellyttävät, lapsirakkaat naiset, joille lasten hyvinvointi on tärkeä asia ja jotka haluavat tehdä työtä suurella sydämellä. Miksi ei siis perhepäivähoitaja voisi olla mies? Ilman muuta voi ja haluan tätä asiaa ja ajatusta siis tekstilläni markkinoida.

Otetaanpa mallikunnaksi Kirkkonummi. Siellä on aloitettu perhepäivähoitajan ammatinvalinnan markkinointi nuorille äideille ja isille, joiden lapset ovat kolmen vuoden molemmin puolin. Kun vanhempi ryhtyy kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, omat lapset laitetaan kunnan päivähoitojonoon. Sitten kunta sijoittaa perhepäivähoitajalle hänen omat päivähoitoikäiset lapset sekä normien mukaan muita jonossa olevia lapsia. Kotona tapahtuva perhepäivähoito on edullinen vaihtoehto kunnalle ja lapsille äärimmäisen miellyttävä hoitomuoto.

Omat tyttäreni ovat olleet perhepäivähoidossa ja olen ollut erittäin tyytyväinen heidän saamaan hoitoon, vuosien varrella. Suosittelen ehdottomasti.

Case mies perhepäivähoitajana:

Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönjohtaja, josta tuli perhepäivähoitaja, puolivahingossa. Perheessä on kolme lasta, joista nuorimmaisen kanssa hän jäi pitkälle hoitovapaalle. Vaimo käy töissä. Asiasta tuli puhetta tuttujen ihmisten kanssa ja kuinka ollakaan, hänellä oli tarjolla kaksi lasta hoidettavaksi, hyvin pian. Juhana perusti toiminimen, hoiti kohtuullisena pitämänsä byrokratian sekä sai tupatarkastukseen Espoon kaupungin päivähoitovastaavan, jonka kanssa paperit täytettiin.

Juhana mainitsee, että samalla rahalla (aina puhutaan rahasta), kun hän hoitaa lapsia, omia ja ”vieraita” kotonaan (viisi lasta + usein myös yksi eskarilainen vierailevana tähtenä), päiväkotipaikkoja saisi sillä kaksi kappaletta. Kuinka järkevää ja edullista perhepäivähoito onkaan, kaikille osapuolille. Erityisenä plussana hän mainitsee: ”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”.

Lopuksi hän toteaa työn olevan kuitenkin raskasta, vaikkakin antoisaa. Ja ”nostaa hattua” niille, jotka tekevät työtä pitkään.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä ole aina koko elämän kestävästä työrupeamasta, vaan voi tehdä tällaistakin arvostettavaa työtä osan työurastaan tai sitten löytää tällaisesta työstä itselleen koko työuran kestävän ammatin. Aivan mielettömän hieno asia, joka tapauksessa. Jos olisin nuorempi…niin…

Haastan kaikki jakamaan tätä ajatusta hiekkalaatikoilla, tuttujen kesken, sosiaalisessa mediassa, missä vain ihmisiä kohtaammekaan. Tarvitsemme lapsillemme hyvän vaihtoehdon jatkossakin muille tarjolla oleville, hyville hoitopaikoille ja -muodoille.

Pidetään lapsistamme huolta, myös muiden lapsista.

Nina From

Lautakuntatyöskentelyn alun kokemuksia

Sunnuntai 10.3.2013 - Nina From, PS

Lautakuntatyöskentelyn alun kokemuksia

Lautakuntatyökin on alkanut vauhdikkaasti. On runsaasti koulutuksia, seminaareja ja tilaisuuksia, joissa saa tietoa, tutustuu uusiin ihmisiin, eri toimijoihin, eri puolueiden edustajiin, kunnan työntekijöihin sekä tapoihin toimia. Aika menee hurjaa vauhtia, päivätyön jälkeen kokouksiin, kokouksista omiin askareisiin, perheen, liikunnan, koiruuksien, kodinhuollon töihin ja touhuihin. Iltaisin viestien lukemista ja vastaamista, kannanottoja, yleisten, suomalaisia koskettavien tarinoiden ja uutisten seuraamista eri välineillä. Blogailua, viestintää, kirjauksia ja esityslistojen ja raporttien lukemista. Ja sitten koittaa kokous.

Oli hieno tunne olla keskiviikkona, 27.2.2013, ensimmäistä kertaa Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Oli koneet, kasa papereita, infolehtiä, nimikyltit paikallaan ja joukko uusia ihmisiä, joihin sai tutustua. Esittelykierros. Koneet auki. Agenda esiin sekä asiat, joita käytiin läpi, kyseltiin, pyydettiin tarkennuksia, ehdotettiin ja päätettiin. Vaikka kokous kesti pitkään, se oli antoisa. Puheenjohtajan tapasin ensimmäistä kertaa livenä (Sanna Lauslahti) ja olin erittäin tyytyväinen hänen hyvään tapaansa johtaa kokousta. Mainiota.

Tämä matka jatkuu neljä vuotta. Sitten on taasen kunnallisvaalit ja lautakuntapaikat ovat jaossa. Sitä ennen ovat Eurovaalit ja Eduskuntavaalit. Tämä vuosihan on vaaliton. Saa keskittyä luottamustehtävien hoitamiseen, kokemuksen kartuttamiseen sekä vaikuttaa asioihin uusista ”kulmista”.

Ensimmäisen kokouksen päätöksiä:

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta valitsi jäsenet koulujen ja lukioiden johtokuntiin toimikaudeksi 2013-2016 sekä hyväksyi muutoksitta suomenkielisen opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulosyksiköiden käyttösuunnitelmat vuosille 2013. Lisäksi lautakunta käsitteli muun muassa seuraavia asioita:

7. Ruotsinkielisen kielikylpyluokan perustaminen Westendinpuiston kouluun

Lautakunta päätti, että Westendinpuiston kouluun perustetaan lukuvuodeksi 2013–2014 ruotsinkielisen kielikylpyopetuksen ensimmäinen luokka, vaikka sen oppilasmäärä jäisi alle 18. Westendinpuiston kouluun hakee nyt ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen 15 valintakriteerit täyttävää hakijaa.

9. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokousaikataulu vuonna 2013

Kokouksia on lähes joka kuukausi. Tarkemmat tiedot aikatauluista, esityslistoista, pöytäkirjoista sekä päätöksistä löytyy espoo.fi –sivuilta: Espoon kaupunki: päätöksenteko: Opetus- ja varhaislautakunta.

11. Avustus Helsingin erilaiset oppijat ry:lle

Lautakunnalle esitetään päätettäväksi, että se myöntää Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:lle 10 000 € avustuksen vuodelle 2013. Helsingin seudun erilaiset oppijat ry (HERO) toimii oppimisvaikeuksisten henkilöiden tukena pääkaupunkiseudulla. Yhdistys toimii yksittäisten henkilöiden tukena ja apuna sekä ammattilaisten koulutus- ja ohjauskeskuksena.

Lyhyesti vielä lautakunnasta:

Lautakunnassa on 13 jäsentä. Jokaisella on myös henkilökohtainen varajäsen. Espoon Perussuomalaisista jäseninä lautakunnassa on kaksi henkilöä (allekirjoittanut ja Huhta) ja kaksi varaa (Enemark ja Seppänen).

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päättää suomenkielistä päivähoitoa, perus- ja lukio-opetusta sekä koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoa koskevista asioista. Lautakunnan tehtävät ja ratkaisuvalta määrätään sivistystoimen lautakuntien ja johtokuntien johtosäännöissä.  

Varhaiskasvatusjaosto:

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalla on varhaiskasvatusjaosto. Jaostossa on 13 jäsentä ja jokaisella on myös siellä henkilökohtainen varajäsen. Jaoston jäsenet ja varajäsenet valitsee valtuusto. Tässä jaostossa meillä on eri jäsenet kuin yllämainitut (tietoa lautakuntapaikkojen haltijoista löytyy taasen espoo.fi –sivuilta sekä espoonperussuomalaiset.fi –sivuilta). Joitain nimimuutoksia on saattanut tulla, joten osa nimistä voi muuttua vielä.

Varhaiskasvatusjaoston tehtävät

tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa painopisteistä, palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta ja palvelutasosta

tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa kehittämisestä seurata palveluiden laatua ja huolehtia yhteistyöstä eri palvelutuottajien kanssa

Näillä luottamustehtävillä on merkittävä rooli Espoolaisten lasten ja nuorten sekä tietysti perheiden elämässä. On monia asioita, joita tuodaan esityslistalle, päätettäväksi. On mahdollisuus vaikuttaa asioihin, kuten mainitsinkin jo aiemmin.

Olen äärimmäisen kiinnostunut tekemään entistä parempia päätöksiä kasvavan ja kuitenkin hyväkuntoisen Espoon puolesta. Jos sinulla on ideoita ja ajatuksia, joita haluat vietävän eteenpäin, haluat olla mukana vaikuttamassa, ehdottamassa ja muuttamassa asioita, ole yhteydessä. Äänestämällä aina vaaleissa, antamalla ehdotuksia, kysymällä ja kyseenalaistamalla on mahdollisuus vaikuttaa, jokaisella kuntalaisellamme.

Yhteistyö tuottaa parempaa meille kaikille.

Maaliskuisin terveisin,

Nina From

Nuorisotalkoot! -seminaarin antia sekä infoa

Perjantai 1.3.2013 - Nina From, PS

Olipa hienoa olla mukana Nuorisotalkoot! –nimisessä seminaarissa tiistaina. Kutsu tuli Helsingin ja Uudenmaan Perussuomalaisille kunnanvaltuutetuille sekä nuorille. Toki paikalla oli muidenkin puolueiden edustajia sekä tietysti nuoria.  Itse edustin varavaltuutetun sekä Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenenä puoluettamme.

Agenda oli seuraavanlainen:

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen tervehdys

Nuorisotalkoot!-julkaisun esittely - Satu Tuomikorpi Nuoran pääsihteeri

Kurkistus etsivään nuorisotyöhön -Mari Puoskari Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja  - Olli Alanen, etsivä nuorisotyöntekijä, Vamos-palvelukokonaisuus

Nuorten alustamaa keskustelua kuntakohtaisissa ryhmissä

Ryhmäkeskustelujen purku

Kuntien hyvät osallisuuskäytännöt - Santeri Lohi, Nuva ry:n puheenjohtaja

Tilaisuuden yhteenveto ja päätössanat - Antti Lindtman, Nuoran puheenjohtaja

Tilaisuuden juontaa Nuoran varapuheenjohtaja Niklas Mannfolk

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry kutsuivat siis meidät seminaariin kuulemaan ajankohtaisia kuulumisia valtakunnallisesta nuorisopolitiikasta ja ideoimaan nuorten elinolojen kohentamista omissa kunnissaan. Tilaisuudessa julkistettiin Nuoran tuottama Nuorisotalkoot! -julkaisu, jossa avataan valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteita kuntien näkökulmasta.

Oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla käytännön tekemisestä nuortemme hyväksi Helsingissä. Avoimesti selvittäen, haasteista ja mahdollisuuksista sekä myös onnistumisista kertomalla avautui selkeä kuva nuorisomme tilanteesta tästä näkökulmasta sekä siitä, miten Vamos –projektissa työntekijät toimivat. Täytyy kyllä sanoa, että tarvitaan lisää juuri tällaista sanansaattoa, tiedon jakamista sekä ylipäätänsä kaikille mahdollisille päättäjille suoraan kertomista, mikä tilanne on monen nuoren kohdalla. Suomessa alkaa esim. nuorisotyöttömyys olla 20%:n luokkaa, joka on aivan kammottavaa (Kreikan ja  Espanjan luvut n. 40-60%).

Syrjäytymisriski on suuri ja syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa. Siksi minusta tuntuu käsittämättömältä, että Suomessa pyritään ajamaan eläkeiän nostoa, joka tarkoittaa monen nuoren kohdalla sitä, että työpaikan saanti siirtyy. Lisäksi on niin, että monessa organisaatiossa henkilöstömäärä on supistettu niin niukaksi, että väsymys työssä on vääjäämättä edessä monella, usealla on jo nyt. Pitäisi palkata nuoria töihin! Parempi työllistää kun laittaa kortistoon.

Oli ilo kuulla nuoren miehen, Santeri Lohen (Nuva ry:n puheenjohtaja), puhetta, olemusta sekä sellaista sopivaa itsevarmuutta, joka suorastaan häikäisi. Moni ammatikseenkin esiintyvä kalpenisi hänen rinnallaan. Wau. Hän käsitteli osallisuutta, osallistamista, kuuntelemista, keskustelemista sekä monia  eri  keinoja monelta eri näkökulmalta, erittäin konkreettisin esimerkein. Vakuuttavasti ja laaja-alaisesti. Tuleva suunnannäyttäjä, ehdottomasti.

Paikalla oli myös runsaasti nuorisoa. He olivat valmistelleet pöytäryhmittäin (alueellinen jako) kysymyksiä, joihin me luottamustoimissa toimivat pyrimme vastaamaan parhaamme mukaan. Meidän ryhmässä nuori nainen mainitsi ensimmäisenä ongelmakohtana joukkoliikenteen (on muuten nuorison lisäksi monen muun kuntalaisemme haaste, jota voi vain parantaa jatkossa). Hän esim. asuu Lahnuksessa. Julkinen liikenne on harvaa, joten myöhään/yöllä on sitten turvauduttava vanhempien autolla hakemiseen tai viemiseen, koska julkinen liikenne ei toimi (kaikilla ei ole autoa, eikä kuljettavaa vanhempaa aina saatavilla).

Itse otin esille asian, jota , en ymmärrä:  julkisen liikenteen kehittymisen ja kehittämisen hitautta, joka meillä täällä Espoossa on. Esim. 2011 Espooseen muutti 4470 asukasta. Viime vuoden vastaava luku oli 4320 asukasta. Espoo on kasvualuetta, kaikin puolin. Tämä on ollut tiedossa ja tiedetään, että kasvu jatkuu.

Joukkoliikenteemme tulisi olla suunnittelussaan ajan tasalla. Linjoja ja vuoroja sekä ajoja vuorokauden aikana lisää, vuorovälit lyhyemmäksi, poikittaisliikennettä vahvemmaksi, lipun hinnat puoleen nykyisestä. Meidän Espoolaisten etu on kehittää julkista liikennettä ja kevyen liikenteen väyliä. Ja laskea siis lipun hintaa, koko metropolialueeksi kutsutulla seudulla. Yhteistyön kehittäminen on kaikille paras ratkaisu. Päästöt vähenevät, julkisen liikenteen käyttö lisääntyy, yksityisautoilun määrä pienenee oleellisesti. Kyllä tämä yhtälö toimii. Voitaisiin kokeilla vaikka kuukausi edellä mainituilla keinoilla (lipun hinta kampanjassa 0e), mitä tapahtuu. Tietysti siitä pitää tiedottaa, mainostaa ja kertoa laajasti hyvissä ajoin, ennen ns. ”julkisen liikenteen veloituksetonta kuukautta”.

Oli antoisaa olla mukana kuulemassa myös ryhmätöiden tuloksia nuorten hyväksi tehtävistä toimenpide-ehdotuksista. Nuorten työllistäminen omassa kunnassa kenen tahansa toimijan toimesta oli aika lailla ykkösasia kaikilla ryhmillä. Montaa ehdotusta ei ajanpuutteen vuoksi ehditty kuulla, mutta lisää asiasta löytyy mm. opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta (julkaistu uutinen), josta on myös linkki Nuorisotalkoot! –julkaisun verkkoversioon. Toivottavasti pääset katsomaan asiasta lisää tämän linkin avulla:

http://www.minedu.fi/OPM/Verkkouutiset/2013/02/nuorisotalkoot_opas.html

Tutustu myös ihmeessä Vamos –projektiin sekä kaikkeen, mitä se tekee, ketkä tekevät, kenelle tekevät ja millä tuloksilla ( www.vamos.fi ). Toivottavasti kiinnostut myös etsimään lisää tietoa vapaaehtoistyöstä googlettamalla tai yrityksesi voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä johonkin yrityksellesi sopivaan nuorisokohteeseen.

Nuorissa on tulevaisuus, tarvitsemme heitä ja he tarvitsevat meitä!

Yhteistyöterveisin,

Nina From

Ehdoton EI! -väkivallalle

Sunnuntai 24.2.2013 - Nina From, PS

Kävin viikko sitten perjantai-iltana kuntosalilla, jossa ei siihen kellonaikaan (n. 20.00) ole henkilökuntaa paikalla. Asiakkaat voivat käyttää omaa magneettikorttia päästäkseen harrastamaan. Riisuin kenkiäni tilavassa aulassa, jossa keskusteli kassiensa keskellä muutama nuori mies. Paikalle sattui kaksi muutakin ja hetken kuluttua kohosi ääni, lensi juomapullot ja kun käännähdin katsomaan, oltiin kauluksissa kiinni. Kavahdin. En voi kerta kaikkiaan sietää mitään väkivaltaa tai siihen viittaavaakaan. Salissa oli treenaamassa muitakin ihmisiä, kaikki katselivat, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isottelija (myös isokokoinen) kannusti jatkamaan ”tilannetta” ovien ulkopuolella. Tilanne rauhoittui hetkeksi. Miehet lähtivät kuitenkin aikalailla samaan aikaan ja mielessäni pyöri, mitä tekisin. Hetken mietittyäni lähdin naisten pukuhuoneeseen ja soitin poliisille. Selostin, mitä tapahtui ja mitä oletan kohta tapahtuvan ulkona. Pyysin heitä lähettämään mahdollisen lähellä olevan poliisipartion seuraamaan tilannetta. Tunsin helpotusta. Tein sen, minkä ajattelin olevan oikein: puutuin tilanteeseen omalla tavallani.

Jos näen lasten tai aikuisten tappelevan, uhkaavia tilanteita tai näyttäisi siltä, että tuohon asiaan pitää puuttua, teen aina, minkä voin. Joskus tööttään torvella autosta, joskus ajan tilanteen lähelle ja avaan auton ikkunan, huudan tilanteeseen sopivan lausahduksen, jolloin pääsääntöisesti tilanne  rauhoittuu tai loppuu ainakin toistaiseksi. Puutun siis asiaan/tilanteeseen, jonka koen vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi tai jopa vaaralliseksi johonkin nähden.

Jokaisen meistä tulee puuttua tilanteisiin, jotka näemme, kuulemme ja tiedämme aiheuttavan sellaista pahaa, jossa jos itse olisimme, haluaisimme jonkun puuttuvan. Puututhan sinäkin?

On tilanteita, jossa varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Lapsi on puolustuskyvytön, tuntuu siltä, että lakiemme puitteissa jopa täysin oikeuksia vailla. Otetaanpa esimerkiksi syntymätön lapsi. Äiti tupakoi, käyttää päihteitä, alkoholia, huumeita, lääkkeitä, vain yhtä näistä tai osaa, sekaisin. Mitä lakimme sanoo tähän tilanteeseen? Ei mitään. Pakkohoitoahan meillä Suomessa ei ole. Asiaan liittyvistä tutkimustuloksista tiedämme, että suurella todennäköisyydellä lapsi ei ole ihan terve/normaali, syntyessään. Tulevaisuuteen hän ei ole voinut vaikuttaa. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, ihmisestä. Entä lapsi, joka elää perheessä, jossa käytetään ko. aineita, ollaan osin tai kokonaan syrjäydytty, kenties on mielenterveysongelmia, on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, väsymystä hoitaa omia ja lapsen asioita. Kuka puolustaa lasta? Millainen on kasvualusta? Mikä todennäköisyys on siihen, ettei lapsen elämässä tule kaikki olemaan hyvin, normaalisti tai jopa erinomaisesti, kuten yleensä jokainen vanhempi omalle lapselleen toivoo?

Minä kannatan pakkohoitoa. Minä kannatan yhteistyön ja tiedon välittämisen lisäämistä viranomaisten, poliisin, sosiaalitoimen sekä neuvoloiden, sairaalahenkilökunnan sekä kaikkien tahojen osalta, jotta päästään poistamaan edes osa niistä teoista sekä toimista, jotka aiheuttavat lapsille vaurioita, henkisiä tai fyysisiä. Lait pitää säätää uusiksi niiltä osin, että myös lasten ja syntymättömien lasten osalta päästään tasavertaiseen tilanteeseen: kaikki ovat yhtä arvokkaita, ovat oikeutettuja saamaan suojaa ja turvaa, jos tilanne vaatii niin. Laki, joka liittyy lääkärien vaitiolovelvollisuuteen, pitää muuttaa heti.

Äidit, joita en tässä syyllistä, ansaitsevat myös hoitoa. Ei varmasti ole mahdollista huolehtia muista ihmisistä, jos oma elämä on mennyt sellaiseksi, ettei itsestään pysty huolehtimaan. Tähän asti olen kirjoittanut inhimillisistä näkökulmista ja asioista, joita voi muuttaa, lakimuutokset, pakkohoidosta, joka toki aiheuttaa kustannuksia sekä resurssien lisäämistä. Mutta, jos puhutaan nyt sitten rahasta: jos yksi syrjäytynyt nuori maksaa miljoona euroa yhteiskunnalle elämänsä aikana. Mitä hoitoa, tukea, yms. tarvitaan pelkästään lapselle, joka saa lähtökohdat syntyessään äidin päihteidenkäytön vuoksi eikä ole siis ihan normaali? Ennen kuin havaitaan jossain vaiheessa lapsen elämää konkreettisesti se, että hän tarvitsee apua ja tukea, pärjätäkseen koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa, työelämässä, elämässä… Paljonko tämä tulee sitten yhteiskunnalle maksamaan?

Entä kiusaaminen?

Kun tyttäreni menivät tarhaan, halusin heti selvittää hoitajilta, miten ko. tarhassa suhtaudutaan kiusaamiseen. Toisen ryhmän hoitaja sanoi: ”meillä puututaan heti kiusaamistapauksiin”, toisen saman tarhan hoitaja sanoi: ”ei meillä ole kiusaamista lainkaan”, ja katsoi minuun kummallisesti. Vai niin. Kun tytöt menivät kouluun, otin taas puheeksi opettajien kanssa suhtautumisen kiusaamiseen sekä kysyin toimenpiteistä ehkäistä kiusaamista sekä puuttumista tilanteisiin. Vastaukset olivat tyydyttäviä. Olen itse aina pitänyt tärkeänä sitä, että puututaan varhaisessa vaiheessa vaikeisiinkin asioihin. Eihän se aina helppoa ole, äitinä, huoltajana, kasvattajana.

Mistä sitten saadaan malli elämiseen? Varmasti kotoa. Koulun ja opettajien tehtävä on opettaa lapsiamme. Toki myös hoitaa osin kasvatusta, mutta päävastuu on kodeissa. Miten käyttäydymme, millaisen mallin annamme? Puutummeko epäkohtiin? Käyttäydymmekö hyvin, toinen toista kunnioittaen?

Aika mielenkiintoista on se, että juuri tänään sain eteeni iltapäivälehden. Jostain syystä juuri tämän päivän lehdessä käsiteltiin mm. pahoinpitelyjä. Tällä kertaa lähtökohta: naiset pahoinpitelijöinä. Faktaa:

- vuosina 2002-2009 yhteensä 184 naista ja 38 miestä kuoli nykyisen tai entisen eri sukupuolta olevan kumppanin toimesta

- nainen syyllistyy puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Henkirikoksissa ja lievissä pahoinpitelyissä nainen on kuitenkin miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri

- poliisille ilmoitetuista parisuhdeväkivallasta vain n. 11 % on kohdistunut miehiin

- arviolta yli 90 % parisuhdeväkivaltatapauksista jää pimentoon

- poliisi saa vuositasolla noin 50 000 kotihälytystä, joista lähes kolmannekseen sisältyy perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa

Niin, lehden jutussa kerrotaan, että ”taustalla ovat usein omat lapsuuden kokemukset”.

Lähde: Tilastokeskus, oikeusministeriö, minna.fi (tasa-arvotiedon keskus)

Oma mielipide: poliisien määrää ei tule vähentää. Rahaa on löydyttävä poliisiresurssien ylläpitoon ja lisäämiseen. Esim. nettikiusaaminen on lisääntynyt, väkivaltaa on, ihmiset pelkäävät (esim. jengiläisiä). Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Voitaisiin laskea paljonko poliisi ehkäisee erilaisia rikoksia, paljonko maksaa ylläpitää resursseja vrs. paljonko rikokset lisääntyvät, kustannukset kasvavat, jos poliisivoimia vähennetään. Lyhyellä matematiikalla eli omalla tulkinnalla tulos on selvä: lisää poliisivoimia, kiitos. Niin ja tarvitaan myös ennaltaehkäisevää mm. poliisityötä, jota on monenlaista, monille eri kohderyhmille suunnattua. Esimerkkinä valistustyö kouluissa.

Minä puutun, puutu sinäkin. Minä haluan muuttaa asioita, haluathan sinäkin?

Nina From

Linkkejä avun saantiin (esimerkkejä):

naistenlinja.fi

turvakoti.net

apua.info.fi

ensijaturvakotienliitto.fi

evl.fi

poliisi.fi

kaupunkien omat sivustot, kuten: hameenlinna.fi, hyvinkaa.fi

suhdesoppa.fi

apua.fi

e-mielenterveys.fi

katajary.fi

kaksplus.fi

mehilainen.fi/lastensuojelu

jussityo.fi: miehille tarkoitettu (Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset kahdeksalla paikkakunnalla, mm. Helsinki, Lahti, Oulu, Turku, Vantaa). Missä muuten on Espoon vastaava? HUOM! Työn alle ja  kiireesti!

Työn tekemisen hinta?

Sunnuntai 10.2.2013 - Nina From, PS

Mikä työ on kannattavaa, mikä kannattamatonta? Riippuu varmaan siitä, katsotaanko asiaa työnantajan näkökulmasta vai työntekijän näkökulmasta. Ajattelin kirjoittaa ehkä hieman molemmista näkökulmista, painottaen kuitenkin työn tekemisen hintaa, palkkaa.

Ensinnäkin, mitään ei saa ilmaiseksi. Ilmaista ei ole olemassakaan. Työnantajalla on liikeidea, tarjotaan palveluita tai tuotteita. Ne tulee hinnoitella oikein. Kate on oltava riittävä. Jos kyseessä on pörssiyhtiö, on työntekijöille aika selvää, miksi ollaan juuri kyseisessä yrityksessä töissä: omistajille tehdään rahaa. Näin karrikoidusti kirjoitettuna. Jos ollaan yhdistyksessä tai säätiössä, yleensä tavoitellaan +-0 –”tulosta”. Yrittäjän tavoite on tietysti saada kauppaa, asiakas saa vastinetta ja katetta kulujen jälkeen jää niin, että omat ja vieraat palkat yms. kulut saa maksettua ja mieluusti voisi investoida tulevaan, pitää välillä lomaakin ja onnistua yrittämisessä (kutakuinkin näin, eikö vain?).

Harva syntyy toimitusjohtajaksi, yrityksen omistajaksi tai muuten vain täysi-ikäisyyden saavutettuaan, on niin rikas, ettei työtä tarvitsisi tehdä. En pidä sanoista: pakko tehdä töitä, jotta… Työnteko olisi suotavaa olla mieluisaa. Työtähän tehdään pääosa elämästä, ainakin tavoite on se, eikö vain? Työ on ihmiselle tärkeää, monestakin näkökulmasta katsottuna.

Työn tekeminen alkaa jo kotona, useimmiten. Saadaan jokin tehtävä, joka suoritetaan, josta saadaan palkkio. Viikkoraha, kuukausiraha, tehtäväkohtainen raha tms. Sitten vanhemmat kannustavat etsimään jotain työtä kodin ulkopuolelta, ala-ikäisenä. Tai lapsi/nuori havahtuu itse siihen, että eihän sitä rahaa tule taivaista, tarvetta olisi erilaisille hankinnoille, etsinpä työtä. Työn saanti on kuitenkin todella hankalaa, erityisesti ala-ikäiselle. Ei ole kokemusta, ei välttämättä suhteita, joita työnsaanti usein edellyttää tai on muita haasteita.

Omakohtainen kokemukseni ala-ikäisenä olemisesta, työasioihin liittyen: 13-vuotiaana hain lehdenjakajaksi. Sain paikan silloin ilmestyneen Tildun Tieto –aluelehden jakajana. Markkapalkka tuntui kivalta, työ oli sopivan oloista ja siinä sai vastuuta sekä yhdistyi liikunnan ilo. Sittemmin kesätyöpaikka tuli kun käveli 15-vuotiaana lähellä sijaitsevaan, silloiseen T-kauppaan. Seuraavat kesät menivät työtä tehden toisessa ruokakaupassa, silloinen Pekan Herkku, jonne myös itse kävelin eräänä päivänä, kysyin onko kauppias tavattavissa, tarjouduin kesätöihin ja sain siis paikan, kolmeksi kesäksi. Sen jälkeen koulu- ja opiskeluaikana olin viikoittain tilanteen mukaan erilaisissa töissä, vuosia, mm. siivoamassa Kaupungin Teatteria sunnuntaiaamuisin, Stockmannilla myyjänä, SYP-pankissa asiakaspalvelussa, Palmroth’n kenkäkaupassa myyjänä, Oldenburg’n kenkäkaupassa, pitkäänkin. Jotenkin tuntui, että palkat olivat kohdallaan, työt erittäin hyviä ja antoisia ja omalla aktiivisuudella ne kaikki tuli saatua, siis ihan itse.

Nykyään ei siis ole näin helppoa. Sen jokainen tietää, olipa ikä, koulutus tai työkokemus mikä tahansa. Mutta ei siitä sen enempää. Haluan kirjoittaa palkoista.

Silloin palkka ja työ tuntui siis minusta aina sopivalta. Mutta nyt. Ensinnäkin asenne: julkisesti puhutaan ”paskaduuneista” (anteeksi kielenkäyttöni, mutta näin on myös julkisesti ko. asiasta kirjoitettu). Mielestäni sellaisia töitä ei ole olemassa. Kaikki työ on tärkeää ja arvokasta. Asenne siis kuntoon! Ja niin, se palkka-asia.

Case mainosten jakaja:

Esikoiseni jakoi joitakin vuosia sitten (14-v)  kerrostaloalueella mainoslehtisiä. Siihen liittyi monen eri lehdykän pinoaminen, ison jakelukärryn työntäminen ja toki niiden pinojen postiluukkuihin jakaminen. Aikaa meni erityisesti monen eri liitteen niputtamiseen, kotona. Tuntihinta oli pieni, mutta tyttö teki ja minä kannustin. Jonkin aikaa hän jaksoi, mutta sitten taakka tuli liian suureksi, suhteessa aikaan ja rahaan. No, tuli kokemusta ja työtodistus. Muutama vuosi sitten kehotin myös nuorempaa tytärtäni 15-v samanlaiseen työhön. Saisi omaa rahaa, tulisi liikuntaa ja saisi työtodistuksen sekä kokemusta. Viitaten isosiskonsa tuntemuksiin, palkkaan ja kokonaisuuteen, ei innostanut. Valitettavasti.

No, mitä tästä jakelutyöstä sitten maksetaan? Luin tammikuista marmai.fi :n artikkelia erään suorajakeluyhtiön toiminnasta ja palkanmaksamisesta. Myös YLE:n A-studio teki tästä ohjelman. Tässä casessa on kyse yrityksestä, jonka voitot virtaavat veroparatiiseihin, Luxenburgiin ja Jerseyn saarelle. Töitä teetetään halpatyönä alaikäisillä ja maahanmuuttajilla. Lahtelainen isä oli laskenut tyttärensä tuntipalkaksi 1,99e. Kuukaudessa teini-ikäinen tytär teki töitä 42,5h ja ansaitsi 84,6€. Posti- ja logistiikka-alan unionin (PAU) työehtosopimus määrittää kahdeksan euron vähimmäistuntipalkan. Yritys on sitä mieltä, että PAU:n määrittelemä palkkataso on niin korkea, että se erikoisjakelua olisi mahdotonta toteuttaa. Kuitenkin selvityksen mukaan ko. yritys on maksanut viime vuosina tekemistään miljoonavoitoista Suomeen veroa vain 3 %. Yhtiö maksaa laillisia konserniavustuksia ulkomaisille omistajilleen, jolloin Suomeen maksettavat verot vähenevät.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lakisääteistä minimipalkkaa, kuten monissa muissa maissa. Minimipalkat määritellään alojen työehtosopimuksissa. Jos minimipalkkaa ei ole määritelty, laissa määritellään, että palkan on oltava ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Sopimuksien määrittelemiä palkkatasoja on noudatettava yhtälailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin.

Erään kampaamotyöntekijän mukaan heidän työnsä on halpaa, koska tuntipalkaksi tulee 12,75€.

Hain vielä tietoa muutamien ammattien peruspalkkatasosta (ilman lisiä yms.) ja tulos on seuraavanlainen:

Myyjä (aloittava): 1500€/kk, siivooja: 1280€/kk, sairaanhoitaja: 2200€, koulunkäyntiavustaja 1600€, veturinkuljettaja: 2500€, poliisi: 2300€, oikeustieteen ylioppilas (vähimmäispalkkasuositus, opintopisteet alle 60 op): 1810€, oikeusnotaari (palkkasuositus): 3010€, palomies (Helsinki): 1868€, ompelija: 1679€, ahtaaja: 3981€..

Ansiotilastojen kärkipäässä (palkat keskimäärin) ovat mm: kaupunginjohtaja: 8460€, sairaanhoitopiirin johtaja: 8914€, pankinjohtaja: 7271€, osto-/myyntijohtaja: 6100€, verojohtaja: 6750€, lennonjohtaja: 5961€

Lähteet: taloussanomat.fi/18.6.2010 artikkeli, palkkavertailu.com

Jostain meidän kaikkien on toki siis aloitettava, johtajan paikalle kun emme heti yleensä pääse, kuten aluksi totesinkin. Mutta työstä olisi kohtuullista maksaa myös kohtuullista palkkaa. Kyllä minua harmittaa tuo jakeluyhtiön maksama tuntipalkka. Harmittaa myös se, että työntekijöitä ei ole eikä ilmeisesti tule. Meidän asuinseudulla (pientaloalue) on aika usein jaettu mainoksia mainosjakajan työpaikoista. Eivät tyttäret halua enää edes kysyä palkasta, työnhän he kyllä aika lailla tietävät, mitä se on. Ihan hyvää työtä, siis.

Työllistämällä ja työtä tekemällä on mahdollista saada Suomi jaloilleen. Annetaan arvo työntekijöille, sekä työhön tuleville, ei vielä niin kokeneille, nuorille sekä maahanmuuttajille. Maksetaan työstä palkka, joka on vähintäänkin kohtuullinen.

Tsemppiä päivääsi toivottaa

Nina From

Mikä takuu nuorillemme?

Sunnuntai 27.1.2013 - Nina From, PS

Aina on ollut niin, että tietyt opiskelupaikat ovat suositumpia kuin toiset. Onko opiskelemaan pääsy kuitenkaan ollut koskaan näin vaikeaa nuorillemme, kuin nyt? Ovatko päättäjät unohtaneet nuorisomme?  No ei, onhan meillä nyt vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu joka saa jatkoa mm. koulutustakuun alkaessa, myöhemmin. Hyvä niin, mutta!

Perusopetuksen päättävistä nuorista 1700 nuorta (n. 2%), ei hae peruskoulun jälkeen yhteishaussa tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yhteishaussa hakeneista perusopetuksen päättäneistä jää valitsematta noin 5,5 prosenttia. Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää peruskoulun jälkeen vaille toisen asteen tutkintoa. Tällä hetkellä yhteensä noin 40 000 alle 30-vuotiasta on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Näistä noin 5000:n arvioidaan olevan työkyvyttömiä esimerkiksi vamman tai mielenterveysongelmien vuoksi.

Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa hänen elinaikanaan yhteiskunnalle miljoonan.

Mikä nuorisotakuu?

Nuorisotakuulla tarkoitetaan:

• Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Nuorisotakuuseen liittyy koulutustakuu:

• Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Nuorten aikuisten osaamisohjelma

• Nuorten aikuisten osaamisohjelma tarjoaa ilman koulututusta oleville alle 30-vuotiaille nuorille mahdollisuuden ammatillisen tutkinnon tai sen osan suorittamiseen. Ohjelmassa voi suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon.
• Koulutuksen voi suorittaa oppilaitoksissa tai sen voi tehdä oppisopimuksena. 
• Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan kuuluvia koulutuksia järjestetään vuosina 2013-2016. Ensimmäiset koulutukset alkavat joustavasti vuoden 2013 aikana. (Lähde: nuorisotakuu.fi)

Olen erittäin tyytyväinen, että nuorisotakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista. Sana yksi hieman häiritsee. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella kärkihankkeeseen pääsee. Mitä muuta kärkihankkeiden joukossa on ja ovatko kärkihankkeet arvotettu millä perusteella? Pitkän aikavälin laskelmilla: mikä tuottaa eniten, mikä säästää eniten, mikä kasvattaa verotuloja eniten, mikä työllistää eniten, mikä on helpoin toteuttaa, mikä on yhteiskunnallemme merkittävintä, mikä auttaa nuoriamme eniten, mikä edesauttaa saamaan Suomen menestyvämmäksi, mikä, mikä… kysymyksiä voisi esittää monelta eri näkökulmalta.

Minusta tämä kuuluu top 3:n joukkoon. Millä tahansa mittareilla mitattuna. En lähde avaamaan kahta muuta vaihtoehtoa, sillä se ei ole tässä kohtaa tarpeellista.  

Kuten sanottu, tämä on erinomainen hanke, mutta edellyttää paljon enemmän, kuin miltä näyttää. Täydelliseen onnistumiseen tarvitaan yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja nuorten yhteisvastuuta. Suomen nuorisotakuuhan tulee perustumaan Public-Private-People-Partnership -malliin, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä. Hmm. Eli viimeisessä lauseessa tuodaan vahvasti esille nuorten osuutta asian edistämiseen. Tämähän on toki hyvä, mutta entä ne lukuisat nuoret, jotka ovat siis jo syrjäytyneet tai syrjäytymisriskissä?

Esimerkki Helsingistä: ”Vuoden alusta voimaan tulleen nuorisotakuun toteuttaminen on Helsingissä vaikeaa. Suurin ongelma on ammatillisen koulutuksen paikkojen niukka määrä.  Helsinki on hakenut tuhat aloituspaikkaa lisää, ja on saanut 520. Tarvitaan 500 paikkaa lisää ensi vuonna ja tuhat paikkaa pidemmällä aikavälillä. Paikan ammatillisissa oppilaitoksissa kaupunki pystyy tarjoamaan vain 25 prosentille ikäluokasta. Muualta maasta löytyy alueita, joilla tarjontaa on yli sadalle prosentille nuorista. Opiskelupaikkoja pitää siirtää lisää Helsinkiin. Nyt on Helsingin vuoro, merkittävä osa Suomen nuorista on täällä.” (sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen)

Helsinki yrittää toteuttaa nuorisotakuuta myös muilla toimilla: Tulevaisuustiski neuvoo ilman opiskelupaikkaa olevia 15–17-vuotiaita, Respa palvelee yhdeltä luukulta 17–29-vuotiaita työttömiä. Respassa nuori saa oman uraohjaajan, joka räätälöi suunnitelman tulevaisuudelle. Avoimessa ammattiopistossa voivat opiskella ne, joilla ei ole opiskelupaikkaa tai jotka ovat keskeyttäneet opintonsa.

Kaikki eivät osaa tai halua hakea neuvoja oma-aloitteisesti. Heitä auttaa etsivä nuorisotyö, joka ottaa yhteyttä jokaiseen nuoreen, jonka yhteystiedot ovat tiedossa. Opetusvirasto pitää rekisteriä ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneistä nuorista. Tietoja se saa kouluilta ja sosiaalitoimelta. Myös puolustusvoimat ilmoittaa asepalveluksen keskeyttäneistä nuorista.

Nuorisotakuun voimaantulon jälkeen 1.1.2013 koulutustakuu toimii seuraavasti:

Lisää opiskelupaikkoja ammatilliseen koulutukseen

Koulutustakuun toteuttamiseksi nuorten ammatillisen koulutukseen lisättiin 1200 opiskelupaikkaa 1.8.2012 alkaen ja lisätään vielä 500 opiskelupaikkaa 1.1.2013 alkaen. Opiskelupaikat lisättiin alueille, joilla opiskelupaikkoja nuorisoikäluokkaan nähden on muita vähemmän. Tällä helpotetaan nuorten siirtymistä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja vähennetään koulutuksen ulkopuolelle jäävien määrää.

Opiskelijavalinnat uudistetaan

Nuorisotakuun toteuttamiseksi uudistetaan myös ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinta. Uudistuksen jälkeen perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan valita ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Uudistettu lainsäädäntö tulee voimaan vuoden 2013 alusta ja sitä käytetään ensi kerran syksyn 2013 yhteishaussa.

Oppilaanohjauksesta vastuu kunnille

Perusopetuksen oppilaanohjaus päättyy perusopetuksen jälkeen. Tavoitteena on, että kunnille säädetään vastuu perusopetuksen päättävien ohjauksesta.

Maahanmuuttajanuorille lisää kielikoulutusta

Maahanmuuttajanuorten kohdalla hakematta jättäneiden, valitsematta jääneiden ja keskeyttäneiden osuus on suurempi kuin koko väestössä. Maahanmuuttajille suunnattua kielikoulutusta lisätään kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa, jotta he voisivat parantaa opiskeluvalmiuksiaan ja kielitaitoaan.

Oppisopimuskoulutuksen työnantajakorvauksiin korotuksia

Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää oppisopimuskoulutusta niin, että se nykyistä paremmin soveltuu myös nuorten koulutusmuodoksi. Oppisopimus oikein tuettuna voi avata mahdollisuuksia niille nuorille, jotka ovat jo perusasteen jälkeen orientoituneita työelämään. Lisäksi oppisopimuksen käyttöä edistetään joustavoittamalla rahoitusta.

Peruskoulun suorittaneiden hakeutumista toisen asteen koulutukseen kehitetään siten, että etusija tulee olemaan saman vuoden aikana peruskoulun päättäneillä. Tämän pelätään johtavan siihen, että ysiluokan päättäneet kiilaavat aiemmin työ- tai koulutuspaikkaa vaille jääneiden ohi.

Erinomaisia asioita. Olen mukana talkoissa omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan! Varmasti Sinäkin!

Mutta. Kun raha tuntuu olevan tiukassa Suomessa ja suomalaisille, kiristetään nyörejä sieltä ja täältä (=ei kasvun tie), eriarvoisuuden tunne korostuu, kateus kasvaa ja erittäin negatiivinen asia on se, että alamme riitelemään keskenämme. Ikävä esimerkki tästä on esim. Akavan kanta: ”Nuorisotakuu syö työvoimaresurssit. Panostusta tarvitaan erityisesti korkeasti koulutettujen työttömien koulutustarjontaan. Panostukset on siirretty nyt nuorisotakuun toteuttamiseen, jossa korkeasti koulutetut vastavalmistuneet näyttävät jäävän syrjään” (Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder).

Minä olen sitä mieltä, että panostukset on otettava ihan muualta, kuin nuorisotakuu-ohjelmasta. Panostusta on ehdottomasti lisättävä näihin molempiin tärkeisiin kohteisiin, on reagoitava nopeammin eri alojen kehityksiin eli nähtävä tulevaisuuteen ja muodostettava koulutusta oikeisiin tarpeisiin voimakkaammin, huomioiden myös eri alueet ja väestö. Olen Fjäderin kanssa samaa mieltä siitä, että työhallinnon on seurattava aikaansa ja löydettävä uudenlaisia keinoja ja ajattelutapoja.  Meillä on n. 30 000 korkeasti koulutettua työtöntä ja tilanne on siltäkin osin todella huono.

Case Afganistan: Miksi oi Suomi, miksi?

”Suomi korottaa Afganistanille myöntämäänsä tukea. Kehitysapua annetaan kuluvana vuonna 27 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna summa kohoaa 30 miljoonaan. Suomi on sitoutunut Afganistanin pitkäaikaiseen auttamiseen, ja avustuspottia on nostettu parilla miljoonalla vuosittain. Rahaa annetaan myös sen jälkeen, kun Nato-johtoiset Isaf-joukot poistuvat maasta ensi vuoden loppuun mennessä.

Suomi on tukenut Afganistania noin 160 miljoonalla eurolla kymmenessä vuodessa. Suurin osa tuesta ohjataan Maailmanpankin ja YK:n järjestöjen kautta, jotta apu menee perille tehokkaasti ja valvotusti. Vaikka maan tilanne on parantunut talebanien hallinnon synkistä vuosista, tekemistä riittää valtavasti.

- Lähtöpisteestä on päästy pitkälle, mutta Afganistan on edelleen maailman surkeimpia maita, tiivistää apulaisosastopäällikkö Anu Laamanen ulkoministeriön poliittiselta osastolta.

Suomen kehitysapu Afganistanissa painottuu demokratian ja hallinnon parantamiseen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin sekä talouskasvun ja kestävän kehityksen edistämiseen.” (Elisa.net 27.1.2013)

Niin, ihan hyvää tarkoitetaan tälläkin tekemisellä. Mutta onhan tuo aivan järkyttävä summa, pelkästään yhteen maahan ohjattuna. Lisäksi maassa soditaan ja sehän on yksi suurimmista huumausaineiden tuottajista. Millä varmistetaan tuen päätyminen oikeisiin kohteisiin?  Minulla ei ole halua tällä hetkellä selvittää muita maamme ulkopuolisia avustuskohteita ja niiden määrää tai valvontaa, niin järkyttynyt olen, taas.

Tuosta rahasta riittäisi varmaan meille suomalaisillekin. Lisäksi voitaisiin periä opiskelijamaksua ulkomaalaisilta opiskelijoilta, joita maassamme on n. 17 000. Summaa en lähde arvioimaan per opiskelija/opiskelupaikka/opiskeluvuodet/opintomäärä, sen voisi tehdä viranomaiset ja laittaa lähiaikoina maksulapun opiskelusta. Tälläkin rahalla saisimme tuettua omien kansalaistemme koulutusta. Kysymysmerkki minulle on vielä se, paljonko ulkomaalaiset opiskelijat saavat kenties Suomesta avustuksia asumiseen ja elämiseen, vai saavatko? Miten on, saavatko suomalaiset opiskelijat opiskella maksutta muissa maissa saatikka tukia tai muita etuuksia?

Ei muuta kuin pyörät pyörimään nuorisomme puolesta, rivakammin, kiitos.

Nina From

PS Espoo