Arvoisa Rouva Ministeri, Herra Ministeri ja muut päättäjät!Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo Tässä taannoin, rouva Räsänen, peräänkuulutitte TV-haastattelussa solidaarisuutta, suomalaisilta. Kyse oli tällä kertaa Syyrian pakolaisista, lapsista, joita haluatte pelastaa. Oliko määrä 500 lasta? Olemmeko mielestänne hyvinvointivaltio? Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014 ja noin 2,8 miljoonaa euroa vuosille 2015-2017. Kyse ei kuulemma ole kosmeettisesta määrästä vaan hädän suuruudesta. Tavoite on, että ”Suomi myös kykenee pakolaiset kunniakkaasti ja inhimillisesti hoitamaan ja integroimaan, sisäministeri Päivi Räsänen selittää”. Räsäsen mukaan Suomen on ryhdyttävä lisätoimiin, koska hädänalaisia on autettava, vaikka Suomessa on taloudellisesti vaikeat ajat. Pakolaiset saisivat jatkuvan oleskeluluvan, mikä tarkoittaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Suomessa. “Ulkoministeriö on kehitysministeri Pekka Haaviston 25. lokakuuta tekemällä päätöksellä myöntänyt syksyn humanitaarisen avun varainjaossa 14,9 miljoonaa euroa maailman hätää kärsiville. Tukea myönnetään suomalaisille toimijoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliselle liikkeelle sekä YK-järjestöille. Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että hädässä olevia missä autetaan siellä, hätä on suurin. Syyrian kriisin uhrien avustamiseen maan sisällä ja Syyrian naapurimaissa myönnetään yhteensä lähes 2,9 miljoonaa euroa. Päätös nostaa Suomen Syyrian kriisiin tänä vuonna antaman humanitaarisen avun 11,4 miljoonaan euroon. Apua annetaan myös niin sanottuihin unohdettuihin kriiseihin kuten Jemeniin ja Myanmarin Kachinin osavaltioon. Afrikan humanitaarisista kriiseistä kärsiviä autetaan yhteensä liki 7,5 miljoonalla eurolla. Päätös nostaa Suomen tämän vuoden humanitaarisen avun myönnetyn summan 87,3 miljoonaan euroon. Reilu neljännes myönnetystä tuesta on annettu humanitaarisille toimijoille yleisavustuksena, jotta ne voivat nopeasti suunnata toimintaansa humanitaaristen tarpeiden edellyttämällä tavalla.” Listaus myönnetyistä summista: - Lähi-itä yhteensä 5 090 000e - Syyrian kriisi - Maailman ruokaohjelma WFP 500 000 - Suomen Punaisen Ristin SPR:n ohjelma Syyriassa 1 000 000 - SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton kautta Syyrian pakolaisille Turkissa 900 000 - Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian pakolaisille Libanonissa 490 000 - Yhteensä 2 890 000 EUR - Irak SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 700 000 - Miehitetyt palestiinalaisalueet SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 500 000 - Jemen Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000 - Afrikka yhteensä 7 450 000 - Kongon demokraattinen tasavalta Fida International 500 000 - Kirkon Ulkomaanapu 350 000 - Yhteensä 850 000 - Etelä-Sudan - Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000 - SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 800 000 - Yhteensä 1 800 000 - Sudan: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 500 000 - Somalia - YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO 500 000 - Kirkon Ulkomaanapu 400 000 - Yhteensä 900 000 - Etiopia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000 - Kenia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000 - Niger Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000 - Liberia Kirkon Ulkomaanapu 400 000 - Aasia, yhteensä 2 400 000 - Myanmar Kirkon Ulkomaanapu 400 000 - Filippiinit: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 1 000 000 - Pakistan Maailman terveysjärjestö WHO 1 000 000 - Lähde: Victoria Media lokakuu 2013 Niin, tässä lukuja, jotka ovat niin valtavia, ettei tahdo ymmärtää. Minusta tässä on maita ja kohteita, joista aivan varmasti voisi leikata jonkin verran. Onko vastuullista ottaa kaukaisista maista muutama sata pakolaista. Täysin erilaisista olosuhteista, irti perheistä, sukulaisista, tutusta ympäristöstä? Lait ovat erilaiset, uskonnot ovat erilaiset, tavat ovat erilaiset, kielet ovat erilaiset… Sekö on aidosti välittämistä? Siis sen lisäksi, että Suomi antaa valtavia summia ko. maahan, sieltä ”pelastetaan” muutama sata lasta, esimerkiksi. Entä Hautalan tuplaama rahallinen apu Somaliaan, 35 miljoonaa euroa. Miksi tuplat? Suomalaiset ovat solidaarisia. Annamme rahaa eri tahojen keräyksiin. Järjestämme viihdykettä, jolla tuemme eri avustuskohteita. On jos jonkin moista Nenäpäiväkeräystä, Nälkäpäiväkeräystä, Joulupatakeräystä ja vaikka mitä. On Unicefiä, on WorldVisionia ja paljon kansainvälisiä järjestöjä, joihin suomalaiset todellakin rahaa antavat. Kaiken muun avustuksen lisäksi. Itse tuen vuosittain useita eri tahoja, jotka keräävät suomalaisille avun tarvitsijoille rahaa. Se on ihan perusasia, mielestäni. Meillä Suomessa kärsivät suomalaiset lapset. Meillä Suomessa syrjäytyneitä nuoria löytyy myös maahanmuuttajien parista. Olemmeko mielestänne tähän mennessä onnistuneet tavoitteessa, jota aiemmin tekstissä mainitsin, jonka nyt mainitsette? Kysynpä vielä sen, että kuka valvoo näiden rahamäärien perillemenon juuri sinne, johon ne ovat tarkoitetut? Kuka raportoi tuloksista ja kenelle? Montako vuotta rahaa on annettu johonkin kohteeseen ja mitä sillä on saatu aikaan? Onko summa vuosittain sama? Miksi? Meillä on tapaus ”Eerika”, joka tuli julki syystä, että lastensuojelu ei ole tasolla, jota sen Suomessa pitäisi olla. Meillä kunnat joutuvat säästämään, mm. juuri lastensuojelusta, jossa resurssit ovat Eerikan tapauksenkin jälkeen liian vähäiset. Asian hoitaminen on ilmeisesti unohtunut? Meillä on 65 000 syrjäytynyttä nuorta annetun tiedon mukaan. Meillä on köyhiä lapsiperheitä. Meillä on apua tarvitsevia kansalaisia ihan joka ikäryhmässä, vanhukset mukaan lukien. Ja lisää vain säästetään. Veroja nostetaan, ALV on järkyttävän suuri, kaikenlaisia maksuja tulee lisää koko ajan, ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle. Tässä vielä totean, että en missään tapauksessa ole avunantoa vastaan. Olen vain sitä mieltä, että meidän tulee leikata avun antoa muihin maihin, kuten me leikkaamme avun antoa, palveluita ja muuta täällä Suomessakin. Ja että ensin meidän tulee auttaa oman maan kansalaisia. Missä on, arvon päättäjät, Teidän solidaarisuus suomalaisille? Suomen lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille? Minusta tuntuu väärältä ja pahalta. Voin suorastaan pahoin tästä kokonaisuudesta, joka taustoja hakiessani, tuli ilmi. Eikä tässä ole kaikki kulut, ei kaikki näkökulmat. On vain yksi osa totuutta, johon pitäisi tehdä muutos. Miten Teidän solidaarisuutenne näkyy ja miltä tuntuu, kun katsotte tämän maan tilannetta? Emme pysty valitettavasti pelastamaan koko maailman lapsia, mutta pelastetaan edes omat! Ja autetaan sen jälkeen niitä kaikkia muita. Solidaarisuus on hyvä asia. Nina From
|
Avainsanat: Syyria, kehitysapu, lahjoitukset, pakolaiset, Räsänen |