Suomi on maailman viidenneksi islamilaisin valtio

Lauantai 14.6.2014 - Nina From

Suomessa naisten asema, kuten pohjoismaissa yleensä, on hyvä. Suomessa saatiin äänioikeus naisille kolmantena maailmassa, ensimmäisenä Euroopassa, 1906. Täydellistä tasa-arvoa ei ole, mutta sitä kohti olemme edenneet määrätietoisesti. Saamme käydä koulua, meillä on tasa-arvoiset lähtökohdat. Naisia on edennyt vastuullisiin tehtäviin, johtoryhmiin, yritysten hallituksiin, jopa presidentiksi saakka. Voimme käydä töissä, saamme valita puolisomme vapaasti. Voimme kulkea sellaisissa vaatteissa, kuin haluamme. Saamme ajaa autoa tai moottoripyörää. Saamme kulkea samoissa julkisissa välineissä kuin miehet. Saamme kulkea rauhassa kaduilla. Meidän ei tarvitse pelätä raiskauksia, pahoinpitelyjä, poliisi on usein lähellä. Tiedämme olevamme turvassa, avun ollessa lähellä. Vai onko näin sittenkään?  

Sosiaalisessa mediassa jaetaan sellaista materiaalia, jota katsoessa kalpenee. Naisia, tyttöjä, lapsia raiskataan ja hirtetään lopuksi. Lapsia kasvatetaan väkivalloin, tunteettomasti. Naisia kivitetään kuoliaiksi, laitetaan vankilaan syistä, joita meillä täällä ei voida edes ymmärtää. Ympärileikkaukset. Naisten ja tyttöjen myynti orjiksi, seksiobjekteiksi, bordelleihin, orjatyövoimaksi muihin maihin. Avioliittoja järjestetään, alaikäisiä naitetaan vanhemmille miehille. Tottelemattomuudesta saatetaan heitetään happoa kasvoille. Islamistit ja kristityt tappavat toisiaan erittäin raa’asti esim. Afrikassa. Minkä arvoinen nainen, tyttö, lapsi on?

Ääri-islamistisen väkivallan uhka Suomessa on kohonnut, kertoo Suojelupoliisi julkaisemassaan uudessa uhka-arviossa. Supon mukaan itsenäisesti toteutettujen iskujen uhka on kohonnut Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Tähän on syynä se, että suomalaistenkin osallistuminen esimerkiksi Syyriassa käytävään sisällissotaan on kasvanut. "Tällaisten henkilöiden länsimaalaisvihamielinen maailmankuva sekä mahdollisesti alentunut kynnys ja yksilölliset syyt väkivallan käyttöön ovat uhkaa kohottavia tekijöitä", uhka-arviossa sanotaan. Dagens Nyheter: toukokuussa Ruotsista on lähtenyt Syyriaan taistelemaan diktaattori Bashar Al-Assadia vastaan ainakin kuusi nuorta somalinaista, Norjasta kaksi.

En väitä, että islam on uskonto, joka on raaka, julma, tasapainoton tai muuten sellainen, jota ei voi hyväksyä. Kristinuskon (olen itse evl.lut nyt ja ikuisesti) varjolla, kautta aikojen, on murhattu ihmisiä, yritetty kääntää hyvällä ja pahalla. Monta tarinaa on, liittyen eri uskontojen varjolla tehtyihin julmuuksiin.

Hyväksyn kaikki uskonnot ja on syytä oppia niistä lisää, jotta ymmärtää erilaisuuden siltä osin. Lait ovat kuitenkin maassa sellaiset, joita tulee kansalaisten noudattaa. Meidän ei kannata tehdä kuilua eri uskontojen välille eristämällä eri uskontoon kuuluvat. Meidän tulee nimenomaan oppia hyväksymään toiset uskonnot ja kulttuurit. Kannatan siis uskonnon opetuksen uudistamista kouluissa, lisää tiedon jakamista ja ymmärryksen kasvattamista. Mutta kuten sanottu, laittomuudet ovat laittomuuksia ja maan lakeja on noudatettava.

”Monien islamilaisten maiden lainsäädäntö pohjautuu muilta osin länsimaiseen esimerkkiin. 1900-luvun alkupuolella niissä vallitsi sekulaarin modernismin aatesuuntaus, jossa uskonto pyrittiin rajaamaan ihmisten yksityiselämään. Tämä johti monissa maissa islamilaisen lain merkityksen vähenemiseen.”

Isis eli Irakin ja Suur-Syyrian islamilainen valtio on islamistinen ääriliike, joka on kasvattanut voimiaan menestymällä sodassa. He tekevät iskuja poliisiasemille ja kutsuntatilaisuuksiin sekä salamurhaavat upseereita. Järjestö on julkaissut netissä videoita, joissa esim. katkotaan kauloja. Isis-johtajien ei tarvitse taistelutahdosta huolehtia. Moni soturi jopa toivoo kuolemaa pyhässä sodassa! Jihadistit ilmoittivat ottavansa käyttöön ankarimman version sharia-laista. Naisten osalta tämä tarkoittaa esim. sitä, että heidän tulisi pysyä kotonaan kunniallisista syistä.

Ennen talibanhallintoa burkaa käytettiin harvoin Afganistanin kaupungeissa. Talibanin otettua vallan vaadittiin naisilta burkan käyttöä kaikilla julkisilla paikoilla. Vielä talibanhallinnon kaaduttua ja burkapakon väistyttyä monet naiset pukeutuvat yhä burkaan oman turvallisuutensa tähden. Burkaa täytyy käyttää tietyillä seuduilla, koska pahimmillaan seurauksena käyttämättä jättämisestä voi olla kivitetyksi joutuminen, mille ei kuitenkaan löydy perusteita islamissa, sillä islamin pukeutumisohjeet ovat suuntaa antavia, eikä niiden laiminlyönnistä ole määrätty rangaistusta "tässä elämässä".

Burka kiellettiin Belgiassa vuonna 2010: kaikki tunnistamista vaikeuttava pukeutuminen on kielletty. Kielto koskee kasvohuivia, pään peittävää huntua maassa saa edelleen käyttää. Vaate kiellettiin Ranskassa naisia alistavana ja maalliseen yhteiskuntaan sopimattomana vuonna 2011. Ranskassa burkan käyttäjä saa 150 euron sakon, mutta käyttöön yllyttänyt jopa 30 000 euron sakon. Samanlainen laki on vireillä Espanjassa.

Musliminaiset käyttävät hijabia (pään ja vartalon peittävää vaatetusta), koska Allah on kehottanut heitä siihen. Muita vähäisempiä syitä on esimerkiksi ehto, jonka mukaan sekä miesten että naisten tulee olla vaatimattomia. Silloin heitä molempia arvioidaan heidän älynsä ja ominaisuuksiensa mukaan, ei ulkonäön tai seksuaalisuuden perusteella. Naisten ei tule pukeutua siten, että he näyttävät miehiltä. Naisten ei tule pukeutua samalla tavalla kuin uskottomat.

Muslimialueiden vaatetus-käytännöt ovat poikenneet toisistaan. Esimerkiksi indonesialaiset, kiinalaiset ja eurooppalaiset musliminaiset eivät ole peittäneet päätään. Afrikkalaisilla muslimeilla taas on ollut kokonaan omat tapansa.

Voisiko jatkossa ottaa esim. EU-maista pakolaisia? Jos ja kun heitä tänne otamme. Voisiko auttaa niitä ihmisiä täällä kaukaisessa pohjolassa, joille kotoutuminen olisi vähemmän haasteellista? Meillä on täällä lähellä sijaitsevissa maissa myös ihmisiä, joita pitäisi auttaa. Mekin lähdimme aikanaan Ruotsiin sekä töihin, että pakolaisiksi. Itä-Karjalasta olemme ottaneet vastaan pakolaisia, läheltä.

Tunnustan. Pelkään muutosta, joka voisi johtaa naisten ja tyttöjen osalta muutokseen. Edellä mainittuun suuntaan. Toivon, että meidän kotouttamisohjelmamme on sellainen, jossa käydään läpi Suomen lait, asetukset sekä tavat toimia, koko perheen kesken. Kerrotaan siitä, miten meillä yhteiskunta toimii, miten naisen ja miehen välillä asioita hoidetaan, miten tasa-arvoisuus täällä toteutuu ja miten sitä työstetään. En halua pelätä ketään tai mitään. En halua rasismia, terrorismia tai muuta ulkopuolista uhkaa ja vaaraa ketään kohtaan.

Pidetään rajavalvonta tiukkana, viranomaisille hyvät mahdollisuudet ehkäistä rikollisuuden ja terrorismin tuloa ja varmistetaan viranomaisresurssit monipuolisesti poliisitoiminnan osalta. Vähennyksiä ei saa enää tehdä.

Toivon, että pelkoni on turhaa ja että saamme jatkaa turvallista elämää Suomessa. Toivon rauhaa kaikkialle.

Nina From

Arvoisa Rouva Ministeri, Herra Ministeri ja muut päättäjät!

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Tässä taannoin, rouva Räsänen, peräänkuulutitte TV-haastattelussa solidaarisuutta, suomalaisilta. Kyse oli tällä kertaa Syyrian pakolaisista, lapsista, joita haluatte pelastaa. Oliko määrä 500 lasta?  Olemmeko mielestänne hyvinvointivaltio?

Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014 ja noin 2,8 miljoonaa euroa vuosille 2015-2017. Kyse ei kuulemma ole kosmeettisesta määrästä vaan hädän suuruudesta. Tavoite on, että ”Suomi myös kykenee pakolaiset kunniakkaasti ja inhimillisesti hoitamaan ja integroimaan, sisäministeri Päivi Räsänen selittää”. Räsäsen mukaan Suomen on ryhdyttävä lisätoimiin, koska hädänalaisia on autettava, vaikka Suomessa on taloudellisesti vaikeat ajat. Pakolaiset saisivat jatkuvan oleskeluluvan, mikä tarkoittaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Suomessa.

“Ulkoministeriö on kehitysministeri Pekka Haaviston 25. lokakuuta tekemällä päätöksellä myöntänyt syksyn humanitaarisen avun varainjaossa 14,9 miljoonaa euroa maailman hätää kärsiville. Tukea myönnetään suomalaisille toimijoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliselle liikkeelle sekä YK-järjestöille. Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että hädässä olevia missä autetaan siellä, hätä on suurin. Syyrian kriisin uhrien avustamiseen maan sisällä ja Syyrian naapurimaissa myönnetään yhteensä lähes 2,9 miljoonaa euroa. Päätös nostaa Suomen Syyrian kriisiin tänä vuonna antaman humanitaarisen avun 11,4 miljoonaan euroon. Apua annetaan myös niin sanottuihin unohdettuihin kriiseihin kuten Jemeniin ja Myanmarin Kachinin osavaltioon. Afrikan humanitaarisista kriiseistä kärsiviä autetaan yhteensä liki 7,5 miljoonalla eurolla.

Päätös nostaa Suomen tämän vuoden humanitaarisen avun myönnetyn summan 87,3 miljoonaan euroon. Reilu neljännes myönnetystä tuesta on annettu humanitaarisille toimijoille yleisavustuksena, jotta ne voivat nopeasti suunnata toimintaansa humanitaaristen tarpeiden edellyttämällä tavalla.”

Listaus myönnetyistä summista:

-          Lähi-itä yhteensä 5 090 000e

-          Syyrian kriisi

-          Maailman ruokaohjelma WFP 500 000

-          Suomen Punaisen Ristin SPR:n ohjelma Syyriassa 1 000 000

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton kautta Syyrian pakolaisille Turkissa 900 000

-          Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian pakolaisille Libanonissa 490 000  

-          Yhteensä 2 890 000 EUR

-          Irak SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 700 000

-          Miehitetyt palestiinalaisalueet SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 500 000

-          Jemen Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000

-          Afrikka yhteensä 7 450 000

-          Kongon demokraattinen tasavalta Fida International 500 000

-          Kirkon Ulkomaanapu 350 000  

-          Yhteensä 850 000

-          Etelä-Sudan

-          Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 800 000  

-          Yhteensä 1 800 000

-          Sudan: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 500 000

-          Somalia

-          YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO 500 000  

-          Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Yhteensä 900 000

-          Etiopia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Kenia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Niger Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Liberia Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Aasia, yhteensä 2 400 000

-          Myanmar Kirkon Ulkomaanapu 400 000

-          Filippiinit: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 1 000 000

-          Pakistan Maailman terveysjärjestö WHO 1 000 000

-          Lähde: Victoria Media lokakuu 2013

Niin, tässä lukuja, jotka ovat niin valtavia, ettei tahdo ymmärtää. Minusta tässä on maita ja kohteita, joista aivan varmasti voisi leikata jonkin verran.

Onko vastuullista ottaa kaukaisista maista muutama sata pakolaista. Täysin erilaisista olosuhteista, irti perheistä, sukulaisista, tutusta ympäristöstä? Lait ovat erilaiset, uskonnot ovat erilaiset, tavat ovat erilaiset, kielet ovat erilaiset… Sekö on aidosti välittämistä? Siis sen lisäksi, että Suomi antaa valtavia summia ko. maahan, sieltä ”pelastetaan” muutama sata lasta, esimerkiksi. Entä Hautalan tuplaama rahallinen apu Somaliaan, 35 miljoonaa euroa. Miksi tuplat?

Suomalaiset ovat solidaarisia. Annamme rahaa eri tahojen keräyksiin. Järjestämme viihdykettä, jolla tuemme eri avustuskohteita. On jos jonkin moista Nenäpäiväkeräystä, Nälkäpäiväkeräystä, Joulupatakeräystä ja vaikka mitä. On Unicefiä, on WorldVisionia ja paljon kansainvälisiä järjestöjä, joihin suomalaiset todellakin rahaa antavat. Kaiken muun avustuksen lisäksi.

Itse tuen vuosittain useita eri tahoja, jotka keräävät suomalaisille avun tarvitsijoille rahaa. Se on ihan perusasia, mielestäni.

Meillä Suomessa kärsivät suomalaiset lapset. Meillä Suomessa syrjäytyneitä nuoria löytyy myös maahanmuuttajien parista. Olemmeko mielestänne tähän mennessä onnistuneet tavoitteessa, jota aiemmin tekstissä mainitsin, jonka nyt mainitsette?

Kysynpä vielä sen, että kuka valvoo näiden rahamäärien perillemenon juuri sinne, johon ne ovat tarkoitetut? Kuka raportoi tuloksista ja kenelle? Montako vuotta rahaa on annettu johonkin kohteeseen ja mitä sillä on saatu aikaan? Onko summa vuosittain sama? Miksi?

Meillä on tapaus ”Eerika”, joka tuli julki syystä, että lastensuojelu ei ole tasolla, jota sen Suomessa pitäisi olla. Meillä kunnat joutuvat säästämään, mm. juuri lastensuojelusta, jossa resurssit ovat Eerikan tapauksenkin jälkeen liian vähäiset. Asian hoitaminen on ilmeisesti unohtunut?

Meillä on 65 000 syrjäytynyttä nuorta annetun tiedon mukaan. Meillä on köyhiä lapsiperheitä. Meillä on apua tarvitsevia kansalaisia ihan joka ikäryhmässä, vanhukset mukaan lukien. Ja lisää vain säästetään. Veroja nostetaan, ALV on järkyttävän suuri, kaikenlaisia maksuja tulee lisää koko ajan, ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle.

Tässä vielä totean, että en missään tapauksessa ole avunantoa vastaan. Olen vain sitä mieltä, että meidän tulee leikata avun antoa muihin maihin, kuten me leikkaamme avun antoa, palveluita ja muuta täällä Suomessakin. Ja että ensin meidän tulee auttaa oman maan kansalaisia.

Missä on, arvon päättäjät, Teidän solidaarisuus suomalaisille? Suomen lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille?

Minusta tuntuu väärältä ja pahalta. Voin suorastaan pahoin tästä kokonaisuudesta, joka taustoja hakiessani, tuli ilmi. Eikä tässä ole kaikki kulut, ei kaikki näkökulmat. On vain yksi osa totuutta, johon pitäisi tehdä muutos.

Miten Teidän solidaarisuutenne näkyy ja miltä tuntuu, kun katsotte tämän maan tilannetta?

Emme pysty valitettavasti pelastamaan koko maailman lapsia, mutta pelastetaan edes omat! Ja autetaan sen jälkeen niitä kaikkia muita.

Solidaarisuus on hyvä asia.

Nina From