Arvoisa Rouva Ministeri, Herra Ministeri ja muut päättäjät!

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Tässä taannoin, rouva Räsänen, peräänkuulutitte TV-haastattelussa solidaarisuutta, suomalaisilta. Kyse oli tällä kertaa Syyrian pakolaisista, lapsista, joita haluatte pelastaa. Oliko määrä 500 lasta?  Olemmeko mielestänne hyvinvointivaltio?

Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014 ja noin 2,8 miljoonaa euroa vuosille 2015-2017. Kyse ei kuulemma ole kosmeettisesta määrästä vaan hädän suuruudesta. Tavoite on, että ”Suomi myös kykenee pakolaiset kunniakkaasti ja inhimillisesti hoitamaan ja integroimaan, sisäministeri Päivi Räsänen selittää”. Räsäsen mukaan Suomen on ryhdyttävä lisätoimiin, koska hädänalaisia on autettava, vaikka Suomessa on taloudellisesti vaikeat ajat. Pakolaiset saisivat jatkuvan oleskeluluvan, mikä tarkoittaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Suomessa.

“Ulkoministeriö on kehitysministeri Pekka Haaviston 25. lokakuuta tekemällä päätöksellä myöntänyt syksyn humanitaarisen avun varainjaossa 14,9 miljoonaa euroa maailman hätää kärsiville. Tukea myönnetään suomalaisille toimijoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliselle liikkeelle sekä YK-järjestöille. Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että hädässä olevia missä autetaan siellä, hätä on suurin. Syyrian kriisin uhrien avustamiseen maan sisällä ja Syyrian naapurimaissa myönnetään yhteensä lähes 2,9 miljoonaa euroa. Päätös nostaa Suomen Syyrian kriisiin tänä vuonna antaman humanitaarisen avun 11,4 miljoonaan euroon. Apua annetaan myös niin sanottuihin unohdettuihin kriiseihin kuten Jemeniin ja Myanmarin Kachinin osavaltioon. Afrikan humanitaarisista kriiseistä kärsiviä autetaan yhteensä liki 7,5 miljoonalla eurolla.

Päätös nostaa Suomen tämän vuoden humanitaarisen avun myönnetyn summan 87,3 miljoonaan euroon. Reilu neljännes myönnetystä tuesta on annettu humanitaarisille toimijoille yleisavustuksena, jotta ne voivat nopeasti suunnata toimintaansa humanitaaristen tarpeiden edellyttämällä tavalla.”

Listaus myönnetyistä summista:

-          Lähi-itä yhteensä 5 090 000e

-          Syyrian kriisi

-          Maailman ruokaohjelma WFP 500 000

-          Suomen Punaisen Ristin SPR:n ohjelma Syyriassa 1 000 000

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton kautta Syyrian pakolaisille Turkissa 900 000

-          Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian pakolaisille Libanonissa 490 000  

-          Yhteensä 2 890 000 EUR

-          Irak SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 700 000

-          Miehitetyt palestiinalaisalueet SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 500 000

-          Jemen Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000

-          Afrikka yhteensä 7 450 000

-          Kongon demokraattinen tasavalta Fida International 500 000

-          Kirkon Ulkomaanapu 350 000  

-          Yhteensä 850 000

-          Etelä-Sudan

-          Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 800 000  

-          Yhteensä 1 800 000

-          Sudan: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 500 000

-          Somalia

-          YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO 500 000  

-          Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Yhteensä 900 000

-          Etiopia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Kenia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Niger Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Liberia Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Aasia, yhteensä 2 400 000

-          Myanmar Kirkon Ulkomaanapu 400 000

-          Filippiinit: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 1 000 000

-          Pakistan Maailman terveysjärjestö WHO 1 000 000

-          Lähde: Victoria Media lokakuu 2013

Niin, tässä lukuja, jotka ovat niin valtavia, ettei tahdo ymmärtää. Minusta tässä on maita ja kohteita, joista aivan varmasti voisi leikata jonkin verran.

Onko vastuullista ottaa kaukaisista maista muutama sata pakolaista. Täysin erilaisista olosuhteista, irti perheistä, sukulaisista, tutusta ympäristöstä? Lait ovat erilaiset, uskonnot ovat erilaiset, tavat ovat erilaiset, kielet ovat erilaiset… Sekö on aidosti välittämistä? Siis sen lisäksi, että Suomi antaa valtavia summia ko. maahan, sieltä ”pelastetaan” muutama sata lasta, esimerkiksi. Entä Hautalan tuplaama rahallinen apu Somaliaan, 35 miljoonaa euroa. Miksi tuplat?

Suomalaiset ovat solidaarisia. Annamme rahaa eri tahojen keräyksiin. Järjestämme viihdykettä, jolla tuemme eri avustuskohteita. On jos jonkin moista Nenäpäiväkeräystä, Nälkäpäiväkeräystä, Joulupatakeräystä ja vaikka mitä. On Unicefiä, on WorldVisionia ja paljon kansainvälisiä järjestöjä, joihin suomalaiset todellakin rahaa antavat. Kaiken muun avustuksen lisäksi.

Itse tuen vuosittain useita eri tahoja, jotka keräävät suomalaisille avun tarvitsijoille rahaa. Se on ihan perusasia, mielestäni.

Meillä Suomessa kärsivät suomalaiset lapset. Meillä Suomessa syrjäytyneitä nuoria löytyy myös maahanmuuttajien parista. Olemmeko mielestänne tähän mennessä onnistuneet tavoitteessa, jota aiemmin tekstissä mainitsin, jonka nyt mainitsette?

Kysynpä vielä sen, että kuka valvoo näiden rahamäärien perillemenon juuri sinne, johon ne ovat tarkoitetut? Kuka raportoi tuloksista ja kenelle? Montako vuotta rahaa on annettu johonkin kohteeseen ja mitä sillä on saatu aikaan? Onko summa vuosittain sama? Miksi?

Meillä on tapaus ”Eerika”, joka tuli julki syystä, että lastensuojelu ei ole tasolla, jota sen Suomessa pitäisi olla. Meillä kunnat joutuvat säästämään, mm. juuri lastensuojelusta, jossa resurssit ovat Eerikan tapauksenkin jälkeen liian vähäiset. Asian hoitaminen on ilmeisesti unohtunut?

Meillä on 65 000 syrjäytynyttä nuorta annetun tiedon mukaan. Meillä on köyhiä lapsiperheitä. Meillä on apua tarvitsevia kansalaisia ihan joka ikäryhmässä, vanhukset mukaan lukien. Ja lisää vain säästetään. Veroja nostetaan, ALV on järkyttävän suuri, kaikenlaisia maksuja tulee lisää koko ajan, ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle.

Tässä vielä totean, että en missään tapauksessa ole avunantoa vastaan. Olen vain sitä mieltä, että meidän tulee leikata avun antoa muihin maihin, kuten me leikkaamme avun antoa, palveluita ja muuta täällä Suomessakin. Ja että ensin meidän tulee auttaa oman maan kansalaisia.

Missä on, arvon päättäjät, Teidän solidaarisuus suomalaisille? Suomen lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille?

Minusta tuntuu väärältä ja pahalta. Voin suorastaan pahoin tästä kokonaisuudesta, joka taustoja hakiessani, tuli ilmi. Eikä tässä ole kaikki kulut, ei kaikki näkökulmat. On vain yksi osa totuutta, johon pitäisi tehdä muutos.

Miten Teidän solidaarisuutenne näkyy ja miltä tuntuu, kun katsotte tämän maan tilannetta?

Emme pysty valitettavasti pelastamaan koko maailman lapsia, mutta pelastetaan edes omat! Ja autetaan sen jälkeen niitä kaikkia muita.

Solidaarisuus on hyvä asia.

Nina From

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!