Keskustojen näivettäminen!

Sunnuntai 23.2.2014 - Nina From

Minua harmittaa. Jotenkin tuntuu välillä, että talonpoikaisjärki on kadonnut. Puhetta on paljon, tekoja vähän. Keskityn tässä blogissani yrittäjyyteen, sen näivettämiseen tai tukemiseen ja kirjoitan pääkaupunkiseudun tilanteesta.

- viime vuonna konkurssiin haettiin 244 vähittäiskaupan yritystä, joissa työskenteli 1344 henkilöä

- kaikkiaan konkurssiin haettuja yrityksiä oli kaupan alalla yli 9 %:a ed. vuotta enemmän

- kaupan alan työllisten määrä pieneni viime vuonna 1,2 %:a (300000:sta 296000:een)

- vähittäiskaupan myynnin määrä supistui prosentin, tukkukaupassa reilut kaksi prosenttia autokaupassa n. 15 %:a ed. vuodesta

- koko kaupan myynti laski 3,1%:a                                          talouselama.fi 21.2.2014

Yrittäjyyttä on luvattu tukea. Kuitenkin jatkuvasti keskustellaan säästöistä ja veronkorotuksista. Kiinteät kulut, kuten vuokrat, eivät ole laskeneet, päinvastoin. Työntekijät maksavat. Katteista on muutamassa vuodessa kadonnut kolmasosa. Investoinnit ovat laskeneet rajusti. Kalusto kuluu. Pankkien rahoitus- ja luotonantopolitiikka on kiristynyt. Kuluttajien ostovoimaa on leikattu. Yhtälö ei vaan toimi.

Helsinki! Iso kaupunki, paljon mahdollisuuksia. Kuluttajia, yrittäjiä. Liikepaikkoja, liikennettä. Kulttuurin tarjonta monipuolista, meriliikenne tukee läpikulkua, turismia.

Keskustakaupat näivettyvät! Terassikapina hautuu jo! Keskusta autottomaksi! Verkkokauppa syö kivijalkakaupat! Automarketit vievät asiakkaat! Guggenheim tuo turisteja! Mikä näistä ei kuulu joukkoon?

Mitä Helsinki tekee asian suhteen?

Arvovalinta: raha, jota ei ole, löytyy osan mielestä Guggenheimiin vai sanotaanko Guggenheimille Jenkkeihin (osin). Ei löydy Lastensairaalalle. Turistitko todellakin tulevat Helsinkiin Guggenheimin vuoksi? Mielestäni Helsingissä on aivan mahtavia museoita, Musiikkitalo, Ooppera, Finlandia-talo, Suomenlinna, Linnanmäki…mitä kaikkea onkaan! Ihana meri, siistit rantaraitit, kahviloita, ravintoloita. Sellaista tarjontaa, jota turistit nyt jo voisivat paremminkin hyödyntää.  

Turistit toisivat kyllä euroja, jos ravintolat, palveluntarjoajat ja kaupat saisivat pitää ovet auki, vapaammin. Niin monta kertaa vuosien varrella olen kuullut ja nähnyt, että heinäkuussa pidetään ovia kiinni, juhlapyhinä pidetään ovia kiinni, sunnuntaisin pidetään ovia kiinni ym. Että kun turistit tulevat eurojensa kanssa, niin kannattaisiko auttaa heitä kuluttamaan euronsa?

Keskustan liiketilojen vuokrat? Aika monta kahvia ja pullaa,  puseroa ja kenkää saa myydä, jotta kiinteät kulut on hoidettu, muuttuvista puhumattakaan. Jos omistat kiinteistön, sinulla on mahdollisuus pärjätä paremmin.

Ravintola-ala elää murrosta: kaupunki on säätänyt uudet terassiohjeet. Ohjeissa määrätään mm. päivänvarjojen väri (tulee olla yksiväriset), muoviset ja painekyllästetyt kalusteet ovat jatkossa kiellettyjä. Ohjeistus pakottaa investointeihin, jotka on kaiken lisäksi tehtävä liiankin nopeasti. Pääsiäiseen, jolloin usein terassit avataan, on lyhyt aika. Oletan, että tähän ei ole viime vuonna tehtyjen budjetteihin osalta pystytty ennakoimaan. Mistä rahat?

Vuokrien hinnat nostetaan terassilupien osalta kolminkertaisiksi. Anteeksi kuinka?

Julkiset kulkuvälineet: käteviä ovat, jos vain liikkuvat riittävän tiheään, jos reitit ovat kelpoja liikkumiseen, jos eivät maksaisi esim. Espoosta Helsinkiin 5 euroa per suunta. Minusta joukkoliikennettä tulee kehittää ja hintoja laskea. Kaikkien etu olisi, että joukkoliikennevälineitä käytettäisiin yksityisautoilun sijasta enemmän.

Parkkipaikat: olen jo vuosia välttänyt menemästä Helsingin keskustaan, niin paljon, kuin siitä pidänkin. Autoilijana minun on vaikea liikkua ruuhkassa: palaa bensaa ja hermot. Parkkipaikkoja on vaikea löytää. Teitä on muutettu yksisuuntaisiksi tai kävelykaduiksi. Pitää kiertää ja kaartaa. Ja mikä käsittämättömintä: kun löydät parkkipaikan, se maksaa aivan törkeän paljon. Jos käyt kahvilla Espalla, Latte maksaa noin 4 euroa. Tunnin autoparkki Espalla 4 euroa. Sillä rahalla saisi jo aika monta kahvipakettia.

Jos lähdetään ikkunashoppailemaan, tunti ei riitä, joten ehkä valintani onkin kehien varteen nostetut ostosparatiisit. Ei maksa parkkipaikat, tarjontaa riittää, kengät eivät kastu. Maksimoin minimaalisen ajan. Tapaan ystäviäni, ikkunashoppailen. Ehkä käyn kampaajalla samalla reissulla, kun kenkiäni korjataan suutarissa. Paitsi että. Valitsen ajan, jolloin ajan näihin ostosparatiiseihin. En halua mennä ruuhka-aikoina. En halua mennä alennusmyyntien aikaan. En halua mennä töiden jälkeen, koska en ehkä saa autoani enää mahtumaan kauppakeskuksen parkkihalliin. En ehkä halua, että jonotan kahviani.

Verkkokauppa tuhoaa kivijalkakaupat! En usko. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat palvelua. Ovat valmiita jopa maksamaan henkilökohtaisesta ja hyvästä asiakaspalvelusta. Silloin voidaan myös kate laittaa kohdalleen. On ihmisiä, jotka haluavat nähdä ja kohdata toisia ihmisiä. On ihmisiä, jotka haluavat hypistellä tuotteita. Mahdollisuuksia on.

Suomen Yrittäjien pk-yritysbarometrin mukaan suomalaisyrityksillä on kasvuhaluja. Toimintaympäristöä tulee kehittää uskottavalla ja kannustavalla tavalla, jotta liiketoimintaa uskalletaan kasvattaa ja löytää uusia tuotteita ja innovaatioita. Yrittäjyyttä tulee tukea, kulutusvoimaa lisättävä. Uskoa on valettava. Sumeus on poistettava. Talkoisiin tarvitaan kaikkia. Vastuu on jokaisella.  

Mitä voisi tehdä?

Vuokrien hintaa laskettava. Pysäköintimaksut poistettava. Aukioloaikoja vapautettava. Joukkoliikennettä kehitettävä ja kuljetushintoja laskettava. Edullisempaa lainaa annettava. Yrittäjyyttä tuettava. Markkinointia tehostettava. ALV:a pienennettävä. Ostovoiman heikennys entisestään lopetettava. Ja paljon muuta tehtävä.

Sinä voit valita: ostatko suomalaista palvelua tai tuotetta, Suomessa valmistettua tuotetta, enemmän.  Sijoittakaamme Suomeen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Helsinki, yrittäjyys, ostovoima, leikkaukset, säästöt

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

 

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

 

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

 

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asunnottomuus, Espoo, asuntoja, rakentaminen, syrjäytyminen, kehitysapu, säästöt, nuoret, perheet, kaavoitus

Espoon PS:n kuntavaaliohjelman toinen asianosto: koulutus

Torstai 6.9.2012 - Nina From, PS

Vastasin eilen ensimmäisen vaalikoneen kysymyksiin. Tämä innosti minua kirjoittamaan siitä, miten jo kouluikäisiä aletaan jaotella eriarvoiseen asemaan. Onhan toki jo jonkin aikaa keskusteltu siitä, miten jotkut koulut on haluttuja, toiset eivät. Kyse tässä tapauksessa on kuitenkin peruskoulu-tasosta. Jos esim. joillain alueilla on runsaasti maahanmuuttajia, on toki selvää, että opetus ei voi edetä samalla tavalla kuin koulussa, jossa on yhtä uskontokuntaa (pääsääntöisesti) sekä oman maan oppilaita. Tietyillä alueilla on enemmän ongelmallisia perheitä ja tiheää asutusta kuin toisilla alueilla. Tämäkin asettaa opetukselle ja oppimiselle erilaisia haasteita. Tarvitaan varmasti lisävoimia, tukiopetusta ynnä muuta apua siihen, että opetuksen taso säilyy sille asetettujen vaatimusten tasolla.

Niin, kysymyksessä kartoitettiin mielipidettäni siitä, pitäisikö Espoon perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat nuoret eivät karkaa muualle.  Valinnan mahdollisuus on jo tällä hetkellä. Suomessa on mahdollisuus opiskella monia asioita lisää ja enemmän, jos siltä tuntuu. Lukio on opiskelupaikka, joka valitaan tietyin perustein. Jos hakijan keskiarvo riittää, on vaihtoehtoina, esim. Espoossa Etelä-Tapiolan lukio, jossa keskiarvo on ollut yli 9, jolla sisään voi päästä. Mielestäni nykyinen hakujärjestelmä ja valinnanmahdollisuudet ovat riittävät. Keskiarvon perusteella haetaan, jokaisella on mahdollisuus. Suomessa on hyvä koulutuksen taso joka tapauksessa.

Eri asia on sitten mielestäni se, moniko pääsee opiskelemaan. Nythän on niin, että suomalaisista nuorista yli 4000 henkilöä ei päässyt hakemaansa koulutukseen. Tämä on turhauttavaa, koska nuorissa on tulevaisuus ja koulutus on erittäin hyvä tae siitä, että elämässä haluaa oppia, kehittyä ja päästä tekemään työtä, joka on yksi elämän perusasioista. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että ulkomaisia opiskelijoita suorastaan toivotaan suomalaisiin opinahjoihin, kun omat nuoremme eivät paikkoja saa.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Korkeakouluissamme opiskelee siis n. 17000 ulkomaalaista. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on suurin piirtein saman verran. Suomen tavoite on lisätä ulkomaalaisten lukumäärä 20000:een vuoteen 2015 mennessä. Maksuttomuus vetää ulkomaalaisia Suomeen. 

Ilmaisen koulutuksen saatuaan yli puolet ulkomaisista opiskelijoista jättää maamme. Samaan hengenvetoon puhutaan jatkuvasti säästötarpeista, joita koulutuksen osalta halutaan tehdä. Miksi ulkomaalaisilta opiskelijoilta ei oleta maksua? Miten ulkomaalaiset voivat ohittaa hauissa oman maan nuoret? Miten meillä on varaa antaa muualta tulleille ilmainen opiskelumahdollisuus? Mitä muita tukia he saavat? Mitä meidän nuoret saavat? Tätä vertailua ei olisi tarvetta tehdä, jos meidän nuorisoomme satsattaisiin niin, että löytyy paikkoja opiskeluun, tuetaan esim. lukiolaisia kirjojen osalta (miksi muuten joka vuosi tehdään uusia painoksia kirjoista, joissa kuitenkin perusasiat eivät vuodessa tai muutamassa voi merkittävästi muuttua? Miksei tähän rahastukseen puututa?).

Lähikunnista mainittakoon Vantaa, joka tekee rajuja koulusäästöjä. Helsinki tullee seuraamaan perässä muutaman vuoden kuluttua. Vantaalle on kuulemma soitettu monista kunnista, kysytty neuvoa, mistä kaikesta voi säästää, Vantaan mielestä. Espoossa selvittäneen toistaiseksi hyvin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Nämä säästötoimet eivät vähennä syrjäytymisen riskiä, päinvastoin. Lyhytnäköistä toimintaa. Säästetään väärästä paikasta, koulutuksesta.

Työpajat ovat erinomainen keksintö nuorille, jotka vielä miettivät, mitä isona tekevät, nuorille, jotka saadaan esim. syrjäytymiskierteestä pois sekä nuorille, jotka ovat aloittaneet kenties jonkun työn tai opiskelun, mutta eivät ole sittemmin sitä jatkaneet, mutta ovat opastuksella päässeet työpajaan. Näistä nuorista on tullut menestystarinoita.

Sitten Perussuomalaiset Espoon vaaliohjelmaan, kohta 4: koulutus. Niin, ohjelmassa painotetaan yksilöllistä oppilaanohjausta ja ennaltaehkäisevää tukiopetusta, erityisopetusta ja oppilashuoltoa.  Näillä autetaan nuoria selviytymään muiden joukossa kouluvuosista. Nämä ovat keinoja ehkäistä syrjäytymistä. Tavoitteena on myös innostaa jatko-opintoihin. On väärin säästää koulutukseen liittyvistä tukipalveluista. Tarvitaan lisää resursseja oppimisen edistämiseen, oppilaiden auttamiseen, yksilöllisesti.

On tärkeää, että yhteiskunnassamme ei tavoitella kahtiajakautumista. On tärkeää, että pyritään tekemään kaikki voitava, jotta yksikään nuori ei syrjäytyisi ja autetaan niitä, jotka ovat syrjäytyneet, takaisin opintojen ja työn pariin. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Se on meidän aikuisten tehtävä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, opiskelu, säästöt, opinnot, ulkomaalaiset opiskelijat, nuoriso, nuoret