Koulukiusaaminen koskettaa monia

Share |

Sunnuntai 15.2.2015 - Nina From


Olen päättänyt muuttaa otsikkoa sekä aloituslausetta pitkän pohdinnan jälkeen. Olen saanut lukuisia positiivisia kommentteja, että olen tarttunut kiusaamiseen sekä siitä aiheutuvien ongelmien julkituontiin asiantuntijalausunnoin mm. Paneudun alla olevan, muuten alkuperäisen tekstini asioihin alla ja edelleen. 19.2.2015 NF.

Otan osaa. Suru on suuri. Olen taas valvonut, miettinyt, ihmetellyt maailman menoa. Miksi tämä asia ei toteudu: kiusaamiselle nollatoleranssi!

Koulukiusaamisella tarkoitetaan koulussa tai muussa oppilaitoksessa tapahtuvaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen on rikos.  Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen “ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja. (wikipedia)

Kiusaamiseen johtavia tekijöitä

  • koulun huono työilmapiiri
  • kiusatulla huono maine muiden silmissä
  • lapsen/nuoren"erilaisuus" voi johtaa koulutovereiden hylkimisreaktioon
  • kiusaajan ruumiillinen kuritus kotona, voi johtaa aggressioihin heikompiaan kohtaan esimerkiksi koulussa
  • lasta ei huomioida kotona
  • kiusaaja pyrkii purkamaan pahan olonsa johonkin toiseen ihmiseen
  • kiusaaja on, tai on aikaisemmin ollut itse koulukiusattu, ja yrittää nyt pönkittää      omaa asemaansa muiden koulutoveriensa silmissä kiusaamalla toisia
  • pätemisen tarve

Olemme erilaisia, erilaisista lähtökohdista, erilaisilla arvoilla varustettuja, erilailla kasvatettuja… Toiselle harmiton pila on ”ihan ok”, toiselle liikaa. Yksin olo, yksinäisyys, hyljätyksi tuleminen: sitä ei kestä, väitän, kukaan, pitkään.

Koulukiusaaminen on yksi tämän päivän suurimmista koulumaailman ongelmista.

Lapsesi kertoo, että häntä kiusataan koulussa. Koulun velvollisuus on hoitaa asiaa. Vanhempana voit auttaa tilanteen korjaamisessa. Älä jää odottelemaan. Ole tukena lapsellesi. Näytä lapselle, että välität ja asia kiinnostaa. Lapsen voi olla hankala puhua asiasta kanssasi tai yleensä kenenkään kanssa. Häpeän tunne tai itsesyytökset saavat lapsen helposti vaikenemaan. Tee kuitenkin selväksi, että haluat korjata tilanteen yhdessä hänen kanssaan ja yhteistyössä koulun kanssa. Lapsen itsetunto heikkenee, jos luottoaikuinen tietää asiasta, muttei puutu siihen.

Ota yhteyttä kouluun mahdollisimman pian. Jututa lapsen kavereita ja sisaruksia. Muistuta lapsia siitä, että kiusaamiseen puuttuminen ja siitä kertominen on kaverista välittämistä. Koulujen toimintatavat vaihtelevat. Rangaistukset, erilaiset sovittelun muodot, keskustelut ja sopimukset ovat koulukohtaisia. Tärkeintä on, että kiusaaminen loppuu. Näin annetaan kaikille osallisena olleille lapsille myös viesti siitä, että heistä välitetään. Puuttuminen ja rajat ovat rakkautta.

Kiusaamista voi ehkäistä tehokkaasti luomalla edes pintapuolisia myönteisiä suhteita lapsen koulutovereiden vanhempiin. Vanhempainillat ja monet kouluissa toimivat vanhempainyhdistykset toimivat tukena. Yhdessä keskustellen asian ympärille voidaan luoda avoin ja lapsia tukeva ilmapiiri.

Kiusaaminen jättää pysyvät psyykkiset arvet

Joka kymmenes peruskoululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta. Stakes julkaisi syksyllä 2008 koulukiusaamista koskevan tutkimuksen, joka käsitteli kiusaamisen yleisyyttä, syitä ja siihen puuttumista peruskoulun 8. ja 9. luokilla. Tutkimuksen mukaan koulukiusaamisen uhrien määrä lisääntyi 2000-luvulla.

Itsemurhat ovat sairauksien ja tapaturmien jälkeen 0–17-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, selviää Onnettomuustutkintakeskuksen  raportista. Kartoituksessa tutkittiin lasten kuolemia vuosina 2009–2011.

Lasten ja nuorten itsetuhoisuus on lisääntynyt, ja se näkyy lastenpsykiatrisella kriisipoliklinikalla, kertoo lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri Kirsti Kumpulainen. Kasvu alkoi 1990-luvun lamavuosina. "Koulukiusaaminen ja lähipiirissä tapahtunut itsemurha lisäävät lapsen itsetuhoisuuden riskiä.

Psykiatrian dosentin, tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan lapsen itsetuhoisuuden voi jakaa itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhayrityksiin. Itsensä vahingoittamiseen liittyy helpotuksen hakeminen ja hyvin vähäinen kuoleman riski. Viiltely on tyypillistä itsensä vahingoittamista. Partosen mukaan myös koulukiusaajilla on itsetuhoisia ajatuksia, ei pelkästään koulukiusatuilla; "sekä kiusaajille että kiusatuille tulisi tarjota apua". Itsemurhan hautomisprosessi on yleensä pitkä. Jos itsemurhariski huomataan ajoissa, se voidaan ehkäistä keskustelemalla ja tarjoamalla tukea lapsen mieltä painaviin huolenaiheisiin.

"Suomessa lasten ja nuorten itsemurhien määrä on myös kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkea", sanoo johtava tutkija Kai Valonen Onnettomuustutkimuskeskuksesta. Suomessa kuoli vuosina 2009–2011 868 alle 18-vuotiasta.

Ei-luonnollisista kuolemista noin neljännes oli itsemurhia: kolmen vuoden aikana 51 lasta tai nuorta teki itse-murhan. "Nuorimmat itsemurhan tehneet olivat 13-vuotiaita. Taustalla oli usein mielenterveysongelmia, kiusaa-mista, sosiaalista syrjäytymistä ja seksuaaliseen identiteettiin liittyviä paineita ", Valonen kertoo. Suomessa alle 15-vuotiaat tekivät vuosina 1998–2011 vuosittain yhdestä viiteen itsemurhaa. "Lisäksi ovat ne tapaukset, joita ei saada vahvistetuksi itsemurhaksi. Yksikin vuodessa on mielestäni paljon, kun puhutaan näin nuorista", Valonen kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on ollut jo kolme vuotta käynnissä EU:n Euregenas -hanke. Siinä kehitetään kouluille ja myös medialle työkaluja lasten ja nuorten itsetuhoisuuden ennaltaehkäisyyn. "Lähtökohtana on ajatus terveestä koulusta, joka edistää hyvää mielenterveyttä. Kiusaamiseen puututaan viipymättä ja riittävän tehokkaasti sekä jokaisen oppilaan itsetuntoa tuetaan. Lisäksi harjoitellaan arjen vastoinkäymisistä selviytymistä", kertoo erikoissuunnittelija Nina Tamminen Euregenas-projektista.

Lapsen ahdistuneisuuteen, aggressiivisuuteen, vetäytymiseen ja itsetuhoisiin tekoihin ja puheisiin pitää puuttua antaen tukea ja turvaa. Lapseen täytyy valaa uskoa, että ongelmista selvitään eivätkä aikuiset jätä häntä yksin.

Ammattiapua kannattaa hakea mieluummin varhain kuin sitten, kun synkkyys ja huolet ovat kasvaneet suuriksi.

Tärkeää on myös se, että vanhemmat huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan, jotta heillä on voimavaroja olla lapsen tukena.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa, jonka jäsen olen, on käsitelty asioita monesti, eri näkökulmista. Iso haaste on rahan, resurssien puute. Lasten ja nuorten asioista leikataan jatkuvasti, liikaa. Vähennetään kouluavustajia/niitä ei ole riittävästi, lakkautetaan pieniä kouluja, suurennetaan luokkakokoja, välituntivalvonta on riittämätöntä, kameroita ei ole riittävästi (olen sitä mieltä, että kamerat ovat halpa vakuutus siihen, että kiusaamista voitaisiin estää/vähentää, paikkoja turmella vähemmän yms. turvallisuus paranisi, jos niitä lisättäisiin), vanhemmat eivät riittävästi ole mukana tekemässä yhteistyötä opetushenkilökunnan kanssa, lapset laitetaan liian varhain vastaamaan itse omista asioistaan, kasvatusvastuuta on siirretty kouluihin, opettajilla on kädet täynnä varsinaista työtä sen lisäksi, että haasteet oppilasaineksessa ovat kuitenkin kasvaneet, koululääkäreitä, kuraattoreita ja muuta apua tarjoavia tahoja on riittämätön määrä, on opettajia, jotka eivät puutu, on kouluja, jotka eivät tunnista ongelmia, ei puututa heti ja isosti, ei osata, ei uskalleta, ei tiedetä, kuka auttaisi, uskoisi, välittäisi…lista on pitkä.

Osa ongelmista toki alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Tästä hyvä (ei hyvä) esimerkki, joka nousi julkisuuteen vauhdilla somessa: 6-vuotiasta ei kutsuttu synttäreille. Esimerkki siitä, missä vaiheessa alkaa haasteet, tarhassa, ala-asteella, yläasteella…ja saattavat jatkua koko kouluajan. Jatkua opiskelupaikassa. Entä työpaikoilla?

Keinoja on: edelläkin lueteltu muutamia, mutta sitten erittäin hyviksi havaittuja ja tunnettuja sekä toimivia malleja, kuten Kiva Koulu –malli. Myös monet yhdistykset, vapaaehtoistahot, järjestöt ja muut auttavat, kun vain osataan ja uskalletaan ottaa heti yhteyttä, pyytää apua.

Koulukiusaaminen on aina vakava ongelma. Kiusaaminen ei koskaan ole uhrin syy!

Otetaan asia tosissaan, uskalletaan puuttua, välitetään!

 

Nina From

 

Lähteet ja infolinkit/tahot:

hs.fi, terve.fi, wikipedia.fi

http://www.kivakoulu.fi/kiusaamisen_muodot

http://www.helsinkimissio.fi/?sid=294

www.mll.fi

http://yle.fi/uutiset/koulukiusaaminen_on_rikos/5680057

Kiusattujen Tuki ry

motoristit koulukiusaamista vastaan –fb-ryhmä

koulukiusaamisen kasvot –fb-ryhmä

kiusaamisesta on monta ryhmää mm. facebookissa: kannattaa katsoa ja liittyä

Avainsanat: koulukiusaaminen, ennaltaehkäisy, kiusaaminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään