Nuorisotakuu -tilanne nyt!

Share |

Lauantai 7.6.2014 - Nina From


Olin kuulemassa 15:sta eri tahoa, jotka kertoivat tämän hetken tilanteesta, missä nuorisotakuun osalta mennään tai ei mennä. Erinomainen tilaisuus saada tietoa eri näkökulmista, saman asian äärellä työtä tekevistä organisaatioista, kehitysideoista, haasteista sekä mahdollisuuksista ja tuloksista.

Nuorisotakuu käynnistyi viime vuoden alussa. Tavoitteena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30 –vuotiaalle vastavalmistuvalle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana nuorisotakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Hallitusohjelmassa on nuorisotakuun toteuttamisen rahoitukseen linjattu 60 milj. euroa vuodessa: koulutustakuu 24 milj., työllisyystakuu 28 milj, etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta 8 miljoonaa euroa.

Tuloksia: Nuorten työttömyys on noussut nuorisotakuun voimassa olon aikana. Vuoden 2013 aikana kuukauden lopussa oli TE-toimistoissa keskimäärin 38 343 työtöntä nuorta työnhakijaa, kun vastaava luku ed. vuonna oli 31 830. Vuoden 2014 1. kvartaalilla oli keskimäärin 41 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, kun ed. vuoden luku vast. ajalta oli keskimäärin 38 000. Hyvää on se, että nuorten työttömyys on edelleen lyhytaikaista (ka 12 vkoa), verrattuna muihin ikäryhmiin (ka 45 vkoa). Hyvää on myös se, että nuoriin kiinnitetään huomiota. Toisaalta tilanne työttömyyden ja syrjäytyneiden osalta, olipa ikä mikä tahansa, on karmea!

Nykyinen ja viimeaikainen talouspolitiikka ei ole millään lailla kylläkään tukenut Suomen vahvistumista ja sitä kautta kasvun tielle pääsyä. Olemme kurjistumisen tiellä, kun jatkuvasti leikataan, myydään valtion omistuksia huonoon hintaan sekä lisätään veroja. Yt-neuvotteluissa ei toimita, kuten ennen oli tapana (+lomauteta) vaan nyt laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle ja jäljelle jäävät työntekijät saattavat jonkin ajan kuluttua uupua lisääntyvien työtehtävien määrän kasvaessa. Kurjistumisen tiellä ostovoima heikkenee, kauppoja ja palveluita vähennetään, verotulot pienenevät = oravanpyörä.

Listaan muutamia esille tulleita haasteita:

-kunnat ja kuntien sisällä sijaitsevat eri alueet saattavat poiketa toisistaan huomattavasti. Myös toimijat ovat erilaisia eri alueilla.

-liian monia ”luukkuja”, joista pitää palvelua osata hakea

-byrokratia on suurta

-perusrahoitus on puutteellista ja siihen on tehty ja tulossa supistuksia. Kuitenkin perusasiat olisi tärkeintä saada kuntoon. Sen sijaan hankkeita on liikaa ja niihin ohjataan liiaksi myös vähäisiä resursseja sekä rahan että henkilöstön suhteen.

-tuki ja ohjaus ovat puutteellisia

-päällekkäistä työtä tehdään paljon

-on olemassa paljon psykosomaattisia haasteita, tarvitaan enemmän ohjausta, kuntoutusta, etsivää nuorisotyötä ja varhaista puuttumista eli tunnistetaan haasteet, mutta ei kyetä ohjaamaan resursseja oikein

-syrjäytymiskäsite olisi avattava; kuka haluaa kuulua ko. ryhmään?

-yhteistyön tekeminen ja sen parantaminen ovat oleellinen osa kehitystä ja tällä hetkellä puutteita on

-varhaisen puuttumisen malli: paljon on puhetta, mutta vähän tekoja

-oppivelvollisuusiän nosto: tulee toteutuessaan viemään valtavan määrän rahaa, hidastaa nuorten saamista työelämään ja jatkokoulutuksiin sekä on vain kosmeettinen toimenpide, jonka vaikutus sellaisiin nuoriin, jotka tarvitsisivat ihan muunlaista apua kuin koulun penkillä istumisen lisäämistä, on heikentävä (60 000/4-5 000)

-tietosuojalainsäädäntö estää tehokasta toimintaa, on jopa syrjäyttämisen väline

-nuoria ei aidosti kuunnella eikä oteta mukaan suunnitteluun

-viestintä ja tiedotus ontuu monessa suhteessa. Sekä viranomaisten ja yhteistyötahojen kesken että asiakaspalvelutilanteissa.

-harkinnanvaraisen kuntoutuksen leikkauksista on luovuttava

-matalan kynnyksen palveluita on liian vähän. Miksi ei ole kynnyksettömiä palveluita?

-perusasiat ontuvat: perusterveydenhoito, päihde- ja mielenterveystyö: saatavuusongelma, OPOt ja kuraattorit: resurssipula

-nykyisessä työlainsäädännössä on paljon parannettavaa

-TE-toimistot ovat kankeita ja toiminta byrokraattista (olipa asiakkaana perusihminen tai työllistäjä eli yritys.

-Sanssi—kortin käyttö ja tunnettuus on minimaalista.

Kun listasin esille tulleita haasteita, jokainen jo näkee, mitä pitäisi tehdä. Teot eivät ole mahdottomia jos aidosti halutaan parantaa nykytilannetta. Lisäksi alla muutamia konkreettisia ehdotuksia:

-jalkatyö nuorten keskuuteen: tuo tulosta

-maahanmuuttajanuoriin panostettava

-vanhemmille tuki ja apu, jotta pääsevät kiinni työelämään: toimivat esikuvina lapsilleen: millaisen mallin annamme

-säännöllinen näkyvyys ja viestintä eri tahojen osalta (esim. nuoret duuniin 2014 –hanke)

-yksilöllinen huomiointi keskiöön

-yrittäjien tukeminen: miten työllistää nuori, selkeämmät ohjeet ja neuvontaa tehostettava

-rekrytointitapahtumien järjestäminen, yritysten mukaan ottaminen entistä vahvemmin ja viestinnän tehostaminen

-kesätyösetelin jakaminen ihan joka kesä, ihan joka kunnassa

-hyväksi havaittujen toimintamallien monistaminen (esim. Vantaalla tehty erittäin hyviä toimenpiteitä mm. Vantaan PETRA, Järvenpään Nuorisokeskus, Mäntsälän Avain, Helsingin Respa ja Avoin Ammattiopisto, Yrittäjyyden starttipaja)

-alle 30 –vuotiaana eläkkeelle: nuori jää totaalisesti yksin! Yksin jääminen ei tee kenellekään hyvää.

-rahoituksiin saatava jatkuvuutta: esim. Vamos –palvelut tekee erittäin tärkeää työtä nuorison hyväksi. He tekevät jalkatyötä konkreettisesti mm. kaduilla ja pyrkivät saamaan nuoren kiinni yhteiskuntaan. Kuitenkin heidän rahoitus vahvistetaan vuosittain. Tämä tekee haasteelliseksi kehittää toimintaa ja saada pidettyä hyvät työntekijät mukana (määräaikaisuus). Rahoitushaasteen lisäksi he listaavat isoksi ongelmaksi masuntopulan. Kolmantena kohtana mainitaan puutteelliset mielenterveyspalvelut.

-OAJ:n terveiset ovat erityisesti: pidetään huolta perusopetuksen tasosta ja laadusta. Leikkauksista on luovuttava. Yhtään lisäleikkausta ei saa tulla! Työtä tulee arvostaa, lasten tulee saada yksilöllistä apua. OPOjen lisääminen sekä koulutuksen varmistaminen.

Minusta nämä kaikki asiat pitäisi olla itsestään selviä eli suomalaisen yhteiskuntamme perusasiat hoidettu mallikkaasti. Mikään näistä ei ole ylitsepääsemätön tai liian vaikea toteuttaa. Sanoista tekoihin!

Nina From

 

 

 

Avainsanat: Nuorisotakuu, Ihalainen, oppisopimus, koulutus, työttömyys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään