Mitä jos keskityttäisiin aidosti tärkeisiin asioihin ja otettaisiin lusikka omaan käteen?Maanantai 27.7.2015 - Nina From Voitaisiinko nousta barrikadeille lastensuojelun puolesta? Vanhustenhoidon parantamisen puolesta? Eläinten oikeuksien puolesta? Nuorisotyöttömyyden poistamisen puolesta? Nuorisotakuun toteutumisen puolesta? Yrittäjyyden puolesta? Tasapuolisen koulutuksen puolesta? Maataloutemme säilyttämisen puolesta? Työpaikkojen puolesta? Kiusaamattomuuden puolesta? Terveyspalveluiden tason parantamisen puolesta? Syrjäytymisen ennaltaehkäisyn puolesta? Ja listaahan riittäisi… Minusta tärkeintä on hyvinvoinnin säilyttäminen sekä parantaminen niiltä osin, kuin sitä tulee kehittää. Ja kehittämistä riittää. Maksan veroja aivan liikaa. Ihan joka asiasta, tuotteesta, palvelusta. Kuten muutkin. Haluan vastinetta rahalle. Haluan, että asioita parannetaan Suomessa, lähellä. Haluan vaikuttaa siihen, mihin verovarojani laitetaan. Tiedämme, että kohteet eivät ole aina sitä, mitä kerrotaan. Edelleen: niin kauan kuin rahankeräystä suoritetaan esim. Lastensairaalalle, eikä varoja ole siihen valtiolla antaa, niin kauan tämä ei ole sellainen Suomi, jota toivon olevan. Elämme velaksi. Niin tekee moni muukin maa. Ja paljon suuremmin kuin me. Mutta suureen ääneen on huudeltu, että lapsemme tulevat kärsimään ottamastamme velasta. Niin. Velalla maksamme EU-tukia muille, velalla osallistumme taakanjakoon, velalla autamme solidaarisuudessamme muita. Entä me itse? Meidän ei kannata tuhlata pienen kansan pieniä voimia kinasteluun. Meidän tulee fokustaa oman maan kuntoon laittoon. Meidän on pakko alkaa olla enemmän itsekkäitä oman maan hyvinvoinnin takaamiseksi. Yhdessä, yhteistyöllä. Mutta jokaisella kansalaisella on vastuu, yksilönä myös! Minusta on aika kammottavaa, että yrittäjät on unohdettu, rahat ovat loppu, jotta voidaan perustaa yrityksiä. Nuorisotakuu ei toteudu, rahat eivät riitä. Ennaltaehkäisevään perhetyöhön ei ole rahaa eikä resursseja. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa maassamme, jossa pitäisi olla mahdollisuus tasapuolisesti saada laadukasta opetusta, olipa lähtökohdat lapsella mitkä. Vain siten meillä syntyy uusia innovaatioita, menestystarinoita Suomessa ja maailmalla, kun tuemme jokaisen lapsen ja nuoren kehitystä ja koulunkäyntiä. Jokainen meistä voi vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen, sekä itsemme että lastemme osalta. Tuetaan kotimaista tuotantoa, ostetaan kotimaista, kotimaassa valmistettua, suunniteltuja tuotteita, käytetään palveluita. Ostamalla suomalaista työllistämme. Tehkäämme parempia valintoja, jo tänään! Itse! Älkäämme roskatko. Jokainen meistä on nähnyt tien vierillä, metsässä, kaduilla, festareilla, ihan joka puolella, ihan liikaa roskia. Joku ne kerää. Miksi? Miksi ei ihan itse? Omat roskat! Voimme vaikuttaa tähänkin, ja nyt puhutaankin säästöistä (luonnon säilyttämisen lisäksi). Kaupungeille aiheutuu roskaamisesta kaupungista riippuen vuosittain täysin turhia kustannuksia (Hki 11 meur/v). Jokaisen vastuulla on siivota omat jälkensä! Aika yksinkertaisia asioita, helppo toteuttaa. Hienoa on se, että jokainen voi vaikuttaa hyvinvointiin, sekä itsensä, että muiden. Ottamalla lusikan kauniiseen käteensä, eikö vain? Nina From
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työpaikat, nuorisotyöttömyys, velka, yrittäjyys |
Nuorisotakuu -tilanne nyt!Lauantai 7.6.2014 - Nina From Olin kuulemassa 15:sta eri tahoa, jotka kertoivat tämän hetken tilanteesta, missä nuorisotakuun osalta mennään tai ei mennä. Erinomainen tilaisuus saada tietoa eri näkökulmista, saman asian äärellä työtä tekevistä organisaatioista, kehitysideoista, haasteista sekä mahdollisuuksista ja tuloksista. Nuorisotakuu käynnistyi viime vuoden alussa. Tavoitteena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30 –vuotiaalle vastavalmistuvalle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana nuorisotakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallitusohjelmassa on nuorisotakuun toteuttamisen rahoitukseen linjattu 60 milj. euroa vuodessa: koulutustakuu 24 milj., työllisyystakuu 28 milj, etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta 8 miljoonaa euroa. Tuloksia: Nuorten työttömyys on noussut nuorisotakuun voimassa olon aikana. Vuoden 2013 aikana kuukauden lopussa oli TE-toimistoissa keskimäärin 38 343 työtöntä nuorta työnhakijaa, kun vastaava luku ed. vuonna oli 31 830. Vuoden 2014 1. kvartaalilla oli keskimäärin 41 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, kun ed. vuoden luku vast. ajalta oli keskimäärin 38 000. Hyvää on se, että nuorten työttömyys on edelleen lyhytaikaista (ka 12 vkoa), verrattuna muihin ikäryhmiin (ka 45 vkoa). Hyvää on myös se, että nuoriin kiinnitetään huomiota. Toisaalta tilanne työttömyyden ja syrjäytyneiden osalta, olipa ikä mikä tahansa, on karmea! Nykyinen ja viimeaikainen talouspolitiikka ei ole millään lailla kylläkään tukenut Suomen vahvistumista ja sitä kautta kasvun tielle pääsyä. Olemme kurjistumisen tiellä, kun jatkuvasti leikataan, myydään valtion omistuksia huonoon hintaan sekä lisätään veroja. Yt-neuvotteluissa ei toimita, kuten ennen oli tapana (+lomauteta) vaan nyt laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle ja jäljelle jäävät työntekijät saattavat jonkin ajan kuluttua uupua lisääntyvien työtehtävien määrän kasvaessa. Kurjistumisen tiellä ostovoima heikkenee, kauppoja ja palveluita vähennetään, verotulot pienenevät = oravanpyörä. Listaan muutamia esille tulleita haasteita: -kunnat ja kuntien sisällä sijaitsevat eri alueet saattavat poiketa toisistaan huomattavasti. Myös toimijat ovat erilaisia eri alueilla. -liian monia ”luukkuja”, joista pitää palvelua osata hakea -byrokratia on suurta -perusrahoitus on puutteellista ja siihen on tehty ja tulossa supistuksia. Kuitenkin perusasiat olisi tärkeintä saada kuntoon. Sen sijaan hankkeita on liikaa ja niihin ohjataan liiaksi myös vähäisiä resursseja sekä rahan että henkilöstön suhteen. -tuki ja ohjaus ovat puutteellisia -päällekkäistä työtä tehdään paljon -on olemassa paljon psykosomaattisia haasteita, tarvitaan enemmän ohjausta, kuntoutusta, etsivää nuorisotyötä ja varhaista puuttumista eli tunnistetaan haasteet, mutta ei kyetä ohjaamaan resursseja oikein -syrjäytymiskäsite olisi avattava; kuka haluaa kuulua ko. ryhmään? -yhteistyön tekeminen ja sen parantaminen ovat oleellinen osa kehitystä ja tällä hetkellä puutteita on -varhaisen puuttumisen malli: paljon on puhetta, mutta vähän tekoja -oppivelvollisuusiän nosto: tulee toteutuessaan viemään valtavan määrän rahaa, hidastaa nuorten saamista työelämään ja jatkokoulutuksiin sekä on vain kosmeettinen toimenpide, jonka vaikutus sellaisiin nuoriin, jotka tarvitsisivat ihan muunlaista apua kuin koulun penkillä istumisen lisäämistä, on heikentävä (60 000/4-5 000) -tietosuojalainsäädäntö estää tehokasta toimintaa, on jopa syrjäyttämisen väline -nuoria ei aidosti kuunnella eikä oteta mukaan suunnitteluun -viestintä ja tiedotus ontuu monessa suhteessa. Sekä viranomaisten ja yhteistyötahojen kesken että asiakaspalvelutilanteissa. -harkinnanvaraisen kuntoutuksen leikkauksista on luovuttava -matalan kynnyksen palveluita on liian vähän. Miksi ei ole kynnyksettömiä palveluita? -perusasiat ontuvat: perusterveydenhoito, päihde- ja mielenterveystyö: saatavuusongelma, OPOt ja kuraattorit: resurssipula -nykyisessä työlainsäädännössä on paljon parannettavaa -TE-toimistot ovat kankeita ja toiminta byrokraattista (olipa asiakkaana perusihminen tai työllistäjä eli yritys. -Sanssi—kortin käyttö ja tunnettuus on minimaalista. Kun listasin esille tulleita haasteita, jokainen jo näkee, mitä pitäisi tehdä. Teot eivät ole mahdottomia jos aidosti halutaan parantaa nykytilannetta. Lisäksi alla muutamia konkreettisia ehdotuksia: -jalkatyö nuorten keskuuteen: tuo tulosta -maahanmuuttajanuoriin panostettava -vanhemmille tuki ja apu, jotta pääsevät kiinni työelämään: toimivat esikuvina lapsilleen: millaisen mallin annamme -säännöllinen näkyvyys ja viestintä eri tahojen osalta (esim. nuoret duuniin 2014 –hanke) -yksilöllinen huomiointi keskiöön -yrittäjien tukeminen: miten työllistää nuori, selkeämmät ohjeet ja neuvontaa tehostettava -rekrytointitapahtumien järjestäminen, yritysten mukaan ottaminen entistä vahvemmin ja viestinnän tehostaminen -kesätyösetelin jakaminen ihan joka kesä, ihan joka kunnassa -hyväksi havaittujen toimintamallien monistaminen (esim. Vantaalla tehty erittäin hyviä toimenpiteitä mm. Vantaan PETRA, Järvenpään Nuorisokeskus, Mäntsälän Avain, Helsingin Respa ja Avoin Ammattiopisto, Yrittäjyyden starttipaja) -alle 30 –vuotiaana eläkkeelle: nuori jää totaalisesti yksin! Yksin jääminen ei tee kenellekään hyvää. -rahoituksiin saatava jatkuvuutta: esim. Vamos –palvelut tekee erittäin tärkeää työtä nuorison hyväksi. He tekevät jalkatyötä konkreettisesti mm. kaduilla ja pyrkivät saamaan nuoren kiinni yhteiskuntaan. Kuitenkin heidän rahoitus vahvistetaan vuosittain. Tämä tekee haasteelliseksi kehittää toimintaa ja saada pidettyä hyvät työntekijät mukana (määräaikaisuus). Rahoitushaasteen lisäksi he listaavat isoksi ongelmaksi masuntopulan. Kolmantena kohtana mainitaan puutteelliset mielenterveyspalvelut. -OAJ:n terveiset ovat erityisesti: pidetään huolta perusopetuksen tasosta ja laadusta. Leikkauksista on luovuttava. Yhtään lisäleikkausta ei saa tulla! Työtä tulee arvostaa, lasten tulee saada yksilöllistä apua. OPOjen lisääminen sekä koulutuksen varmistaminen. Minusta nämä kaikki asiat pitäisi olla itsestään selviä eli suomalaisen yhteiskuntamme perusasiat hoidettu mallikkaasti. Mikään näistä ei ole ylitsepääsemätön tai liian vaikea toteuttaa. Sanoista tekoihin! Nina From
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nuorisotakuu, Ihalainen, oppisopimus, koulutus, työttömyys |
Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise ongelmia!Sunnuntai 1.6.2014 - Nina From Ensiksi: Onnea kaikille vanhemmille, joiden lapset saivat eilen valkohatun. Sekä niille vanhemmille, joiden lapset saavat jonkin muun koulutuksen suoritettuaan todistuksen näinä viikkoina. Sekä onnea jo niille vanhemmille, joiden lapset pääsevät aloittamaan syksyllä jonkin peruskoulun jälkeisen jatko-opinnon tai saavat silloin lakin. Onnea myös kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka viettivät kevätjuhlaa soipa se Suvivirsi tai ei (minä toivon, että soi nyt ja tulevaisuudessa, ihan joka kevätjuhlassa). Saivat hyviä tai heikkoja arvosanoja. Onnittelen itse asiassa ihan kaikkia lapsiamme, nuoriamme. Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy kesäkuun 6. päivä. Oppivelvollisuusuudistuksesta on siis kyse. Siitä, että oppivelvollisuusikä nousee mahdollisesti jo ensi vuonna. Siitä, että suurin osa nuorista on koulussa 17-vuotiaaksi asti. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan uudistus historiallinen. No varmasti on! Hänen mielestään uudistus on tarpeellinen, sillä vuosittain jää pelkän peruskoulun varaan n. 5000 nuorta (15 %:a ikäluokasta). Kiurun mukaan kyseessä on rakenteellinen!!! ongelma, koska heidän osaltaan työttömyysuhka on suuri. Kiuru mainitsee apumiehen ja piikatytön paikat konkreettisina esimerkkeinä, niitä töitä ei enää vain ole. Vai niin. No en minäkään ole juuri kuullut mainittuja titteleitä enää vuosiin, jos en vuosikymmeniin. Mutta niitä töitä kyllä on ja olisi, jos vain työnteko olisi täällä tehty kannattavaksi. Kaikista ei tule johtajia. Kaikista ei tule maailmankansalaisia. Tarvitaan niitä ihan perustyön suorittajia ihan joka päivä, ihan kaikista eniten määrällisesti, täällä Suomessa. Anteeksi vaan mutta missä ihmeen maailmassa ministeri ja taustojen selvittelijät elävät? Sen sijaan puhutaan suorittavan työn osalta työvoimapulasta tietyillä aloilla, tiettyihin tehtäviin. Jotkut saattavat todella inhottavasti puhua jopa ”paskaduuneista”. Minä en pidä tuosta sanasta. Se on sanana jo työtä vieroksuvan puhetta, se on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei arvosta toista ihmistä, toisen tekemää työtä. Minusta kaikki työ on arvokasta. Niin oli ennen, kun vanhuksemme tätä maata sotien jälkeen rakensivat ja niin tulisi olla nyt ja tulevaisuudessakin. Uudistuksesta vielä: koulun penkillä istuttaisiin peruskoulun jälkeen siis joko lukiossa, ammattikoulussa tai vaikka kymppiluokalla ainakin vuosi. Lisävuosi perustellaan olevan, ei peruskoulun jatke. Ymmärrän vallan mainiosti sen, että meillä on nuorisotakuu, meillä on nuorisotyöttömyyttä meillä on haastetta saada ne nuoret, jotka ovat syrjäytyneet, pysymään mukana maailman menossa. Ja se on oikein. Mutta onko todella ratkaisu se, että pidennetään ”koulussaistumisaikaa” vuodella? Samaan aikaan puhutaan eläkeiän nostosta. Samaan aikaan on jo pitkään puhuttu siitä, että 50:sten on vaikea enää työllistyä, samaan aikaan puhutaan, että työikäiset eivät saa enää kuin määräaikaisia töitä tai satunnaisia työtehtäviä, samaan aikaan nuoriso ei saa työtä, sosiaalikulut kasvavat, kulutusmenot kutistavat ja kurjistavat yhteiskuntaamme. Elämme velassa ja velaksi! Kurjistumisen ongelmat ovat kyllä ihan jossain muualla! Lapsilisät loppuvat 17-vuotiaana, kun kulut eivät nuoren osalta todellakaan pienene. Ja miten se olikaan, lapsilisät tulevat pienenemään, leikkuri leikkaa. Miten, se on vielä kysymysmerkki. No, kun lapset ja nuoret eivät saa töitä, vanhemmilla ei välttämättä ole myöskään vakituista hyväpalkkaista työtä, harrastaa pitäisi ja syödä, asua, käydä koulua. Rahasta tulee pulaa, perheissä ristiriitoja. Eriarvoisuutta kavereiden kesken (sitä on aina ollut, mutta kuilu kasvaa), kuka saa, kuka ei koskaan. Tulee huostaanottoja: vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, huolehtia raha-asioista, kun sitä rahaa on entistä vähemmän. Teini-ikäisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Itse tiedän sen, kun olen kahden teinitytön äiti, ei sitä rahaa ole liioin ollut ja töitä eivät ole saaneet aiemmin. Toinen ei oikein vieläkään, vaikka 18 -vuotta juuri täytti. Minä en valita muutoin, minulla on toistaiseksi työpaikka. Mitä muita kiireellisempiä rahaa vieviä asioita meillä on, joita tulisi hoitaa? -syrjäytyneet nuoret, heti! Esim. NEET -ryhmässä (Not in Emplyment, Education or Training) oli vuonna 2011 58 000 nuorta eli 9 %:a 15 -24-vuotiaista -nuorille omia, valvottujakin tiloja olla, -mahdollistaa joku liikunta- ja kulttuuriharrastus, vaikka ilmaiseksi, jos ei ole varaa muutoin osallistua -ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen toimintoja lisää -apua ja neuvontaa elämän hallinnassa, raha-asioiden hoidossa sekä oman itsensä hoitamisessa, arkiapua -kouluterveydenhuolto kuntoon: kuraattoreita, terveydenhoitajia ja lääkäreitä kouluihin. Jokaiseen kouluun vähintään yksi lääkäri! Esim. Espoon kouluissa ei ole koululääkäriä, vakituista. -hammasasiat kuntoon: ala-asteelle takaisin fluoripurskutukset, ksylitol-pastillit yms. -TUKIOPETUS riittävälle tasolle, määrä on ala-arvoinen, riittämätön tällä hetkellä -pienemmät opetusryhmät säilytettävä (nyt pitää kulujen karsimisen vuoksi suurentaa ryhmiä) -pienet koulut säilytettävä, lähikoulujen toiminnat turvattava -koulut kuntoon: sisäilmaongelmaisia on koko maassa aivan liian paljon: kaikki kärsivät ja isot kulut -koulukiusaamisen estoon keinot, jotka todella toimivat -opettajien lomautukset heikentävät opetuksen tasoa, vaikeuttavat opintojen suorittamista, lisäävät itseopiskelun määrää ja vähentävät sekä viivästyttävät valmistumista -oppilaitostemme henkilökunnan yt:t rasittavat ihan kaikkia -uusina kuluina tulevat jatkossa monet koulutukseen ja opintoihin liittyvät lakimuutokset Erikseen haluan mainita tämän asian, joka tulisi nostaa keskiöön: opinto-ohjaajat! Heitä riittävä määrä, heidän koulutukseensa tulee panostaa enemmän, heiltä tulee saada aikoja ohjaukseen, heidän tulee yksilöllisesti selvittää ja havainnoida nuoren kyvyt, jotta jokainen nuori pääsisi sellaiselle opinpolulle, joka on HÄNEN vahvuudet huomioiden hänelle paras. Lisäksi enemmän yrityselämän, järjestöjen sekä vapaaehtoisten tahojen mukaan saaminen nuorten ohjaamiseen, vaihtoehtojen esittämiseen, ajoissa. Harva nuori tuossa iässä on ennen, nyt tai tulevaisuudessa itse tiennyt, mille uralle lähtisi. Se on ikuisuushaaste, mutta juuri siihen pitää satsata OPO-kannan lisäämisellä ja vahvistamisella ylipäätänsä. Ei vanhemmat osaa välttämättä neuvoa eri vaihtoehtoja. Jotkut osaavat, jotkut eivät. Tottahan toki vanhempien velvollisuus vanhempina on auttaa lasta tiellään, vähintään 18-vuotiaaksi. Miten muuten saadaan sellainen nuori yhteiskuntaan kiinnitettyä riittävällä tasolla, joka ei tälläkään hetkellä koulua halua tai pysty käymään? Istuvat vuoden lisää, vaikka eivät halua istua nykyistäkään määrää? On se käsittämätöntä, miten voidaan tehdä tällainen esitys silläkin perusteella (ja nopeasti päättää), ettei tiedetä kustannuksia. On arvioitu, että tämä tulee maksamaan 15 -100 miljoonaa euroa vuodessa laskijasta riippuen. Anteeksi kuinka! Ihan hyvä, että asiaa olette pohtineet ja esitys on tehty ja mikä parasta, tuotu julkisuuteen, jotta voi ottaa kantaa. Nyt on kuitenkin aika ottaa järki käteen, päättäjät. Älkää vain päättäkö, että nostatte oppivelvollisuusikää vuodella. Ettehän! Panostakaa näihin muihin asioihin, joita tuossa on listattu ja tiedätte itsekin, että niitä on. Ajatelkaa lasten tulevaisuutta, turvatkaa Suomen kilpailukyky, pitäkää koulutuksemme taso edelleen hyvänä, parantakaa jopa tasoa! PISA-tuloksetkin kertovat sen, että enempi panostus kannattaisi nyt heti! Tarvitsemme järkeä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Kysytään nuorilta! Arvostetaan nuoriamme, älkäämme aliarvioiko heitä. Hyvää kesäloman alkua lomansa aloittaneille toivottaa
Nina From
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, oppivelvollisuus, Kiuru, työttömyys, syrjäytyminen |
Mikä takuu nuorillemme?Sunnuntai 27.1.2013 - Nina From, PS Aina on ollut niin, että tietyt opiskelupaikat ovat suositumpia kuin toiset. Onko opiskelemaan pääsy kuitenkaan ollut koskaan näin vaikeaa nuorillemme, kuin nyt? Ovatko päättäjät unohtaneet nuorisomme? No ei, onhan meillä nyt vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu joka saa jatkoa mm. koulutustakuun alkaessa, myöhemmin. Hyvä niin, mutta! Perusopetuksen päättävistä nuorista 1700 nuorta (n. 2%), ei hae peruskoulun jälkeen yhteishaussa tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yhteishaussa hakeneista perusopetuksen päättäneistä jää valitsematta noin 5,5 prosenttia. Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää peruskoulun jälkeen vaille toisen asteen tutkintoa. Tällä hetkellä yhteensä noin 40 000 alle 30-vuotiasta on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Näistä noin 5000:n arvioidaan olevan työkyvyttömiä esimerkiksi vamman tai mielenterveysongelmien vuoksi. Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa hänen elinaikanaan yhteiskunnalle miljoonan. Mikä nuorisotakuu? Nuorisotakuulla tarkoitetaan:
Nuorisotakuuseen liittyy koulutustakuu:
Nuorten aikuisten osaamisohjelma
Olen erittäin tyytyväinen, että nuorisotakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista. Sana yksi hieman häiritsee. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella kärkihankkeeseen pääsee. Mitä muuta kärkihankkeiden joukossa on ja ovatko kärkihankkeet arvotettu millä perusteella? Pitkän aikavälin laskelmilla: mikä tuottaa eniten, mikä säästää eniten, mikä kasvattaa verotuloja eniten, mikä työllistää eniten, mikä on helpoin toteuttaa, mikä on yhteiskunnallemme merkittävintä, mikä auttaa nuoriamme eniten, mikä edesauttaa saamaan Suomen menestyvämmäksi, mikä, mikä… kysymyksiä voisi esittää monelta eri näkökulmalta. Minusta tämä kuuluu top 3:n joukkoon. Millä tahansa mittareilla mitattuna. En lähde avaamaan kahta muuta vaihtoehtoa, sillä se ei ole tässä kohtaa tarpeellista. Kuten sanottu, tämä on erinomainen hanke, mutta edellyttää paljon enemmän, kuin miltä näyttää. Täydelliseen onnistumiseen tarvitaan yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja nuorten yhteisvastuuta. Suomen nuorisotakuuhan tulee perustumaan Public-Private-People-Partnership -malliin, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä. Hmm. Eli viimeisessä lauseessa tuodaan vahvasti esille nuorten osuutta asian edistämiseen. Tämähän on toki hyvä, mutta entä ne lukuisat nuoret, jotka ovat siis jo syrjäytyneet tai syrjäytymisriskissä? Esimerkki Helsingistä: ”Vuoden alusta voimaan tulleen nuorisotakuun toteuttaminen on Helsingissä vaikeaa. Suurin ongelma on ammatillisen koulutuksen paikkojen niukka määrä. Helsinki on hakenut tuhat aloituspaikkaa lisää, ja on saanut 520. Tarvitaan 500 paikkaa lisää ensi vuonna ja tuhat paikkaa pidemmällä aikavälillä. Paikan ammatillisissa oppilaitoksissa kaupunki pystyy tarjoamaan vain 25 prosentille ikäluokasta. Muualta maasta löytyy alueita, joilla tarjontaa on yli sadalle prosentille nuorista. Opiskelupaikkoja pitää siirtää lisää Helsinkiin. Nyt on Helsingin vuoro, merkittävä osa Suomen nuorista on täällä.” (sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen) Helsinki yrittää toteuttaa nuorisotakuuta myös muilla toimilla: Tulevaisuustiski neuvoo ilman opiskelupaikkaa olevia 15–17-vuotiaita, Respa palvelee yhdeltä luukulta 17–29-vuotiaita työttömiä. Respassa nuori saa oman uraohjaajan, joka räätälöi suunnitelman tulevaisuudelle. Avoimessa ammattiopistossa voivat opiskella ne, joilla ei ole opiskelupaikkaa tai jotka ovat keskeyttäneet opintonsa. Kaikki eivät osaa tai halua hakea neuvoja oma-aloitteisesti. Heitä auttaa etsivä nuorisotyö, joka ottaa yhteyttä jokaiseen nuoreen, jonka yhteystiedot ovat tiedossa. Opetusvirasto pitää rekisteriä ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneistä nuorista. Tietoja se saa kouluilta ja sosiaalitoimelta. Myös puolustusvoimat ilmoittaa asepalveluksen keskeyttäneistä nuorista. Nuorisotakuun voimaantulon jälkeen 1.1.2013 koulutustakuu toimii seuraavasti: Lisää opiskelupaikkoja ammatilliseen koulutukseen Koulutustakuun toteuttamiseksi nuorten ammatillisen koulutukseen lisättiin 1200 opiskelupaikkaa 1.8.2012 alkaen ja lisätään vielä 500 opiskelupaikkaa 1.1.2013 alkaen. Opiskelupaikat lisättiin alueille, joilla opiskelupaikkoja nuorisoikäluokkaan nähden on muita vähemmän. Tällä helpotetaan nuorten siirtymistä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja vähennetään koulutuksen ulkopuolelle jäävien määrää. Opiskelijavalinnat uudistetaan Nuorisotakuun toteuttamiseksi uudistetaan myös ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinta. Uudistuksen jälkeen perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan valita ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Uudistettu lainsäädäntö tulee voimaan vuoden 2013 alusta ja sitä käytetään ensi kerran syksyn 2013 yhteishaussa. Oppilaanohjauksesta vastuu kunnille Perusopetuksen oppilaanohjaus päättyy perusopetuksen jälkeen. Tavoitteena on, että kunnille säädetään vastuu perusopetuksen päättävien ohjauksesta. Maahanmuuttajanuorille lisää kielikoulutusta Maahanmuuttajanuorten kohdalla hakematta jättäneiden, valitsematta jääneiden ja keskeyttäneiden osuus on suurempi kuin koko väestössä. Maahanmuuttajille suunnattua kielikoulutusta lisätään kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa, jotta he voisivat parantaa opiskeluvalmiuksiaan ja kielitaitoaan. Oppisopimuskoulutuksen työnantajakorvauksiin korotuksia Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää oppisopimuskoulutusta niin, että se nykyistä paremmin soveltuu myös nuorten koulutusmuodoksi. Oppisopimus oikein tuettuna voi avata mahdollisuuksia niille nuorille, jotka ovat jo perusasteen jälkeen orientoituneita työelämään. Lisäksi oppisopimuksen käyttöä edistetään joustavoittamalla rahoitusta. Peruskoulun suorittaneiden hakeutumista toisen asteen koulutukseen kehitetään siten, että etusija tulee olemaan saman vuoden aikana peruskoulun päättäneillä. Tämän pelätään johtavan siihen, että ysiluokan päättäneet kiilaavat aiemmin työ- tai koulutuspaikkaa vaille jääneiden ohi. Erinomaisia asioita. Olen mukana talkoissa omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan! Varmasti Sinäkin! Mutta. Kun raha tuntuu olevan tiukassa Suomessa ja suomalaisille, kiristetään nyörejä sieltä ja täältä (=ei kasvun tie), eriarvoisuuden tunne korostuu, kateus kasvaa ja erittäin negatiivinen asia on se, että alamme riitelemään keskenämme. Ikävä esimerkki tästä on esim. Akavan kanta: ”Nuorisotakuu syö työvoimaresurssit. Panostusta tarvitaan erityisesti korkeasti koulutettujen työttömien koulutustarjontaan. Panostukset on siirretty nyt nuorisotakuun toteuttamiseen, jossa korkeasti koulutetut vastavalmistuneet näyttävät jäävän syrjään” (Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder). Minä olen sitä mieltä, että panostukset on otettava ihan muualta, kuin nuorisotakuu-ohjelmasta. Panostusta on ehdottomasti lisättävä näihin molempiin tärkeisiin kohteisiin, on reagoitava nopeammin eri alojen kehityksiin eli nähtävä tulevaisuuteen ja muodostettava koulutusta oikeisiin tarpeisiin voimakkaammin, huomioiden myös eri alueet ja väestö. Olen Fjäderin kanssa samaa mieltä siitä, että työhallinnon on seurattava aikaansa ja löydettävä uudenlaisia keinoja ja ajattelutapoja. Meillä on n. 30 000 korkeasti koulutettua työtöntä ja tilanne on siltäkin osin todella huono. Case Afganistan: Miksi oi Suomi, miksi? ”Suomi korottaa Afganistanille myöntämäänsä tukea. Kehitysapua annetaan kuluvana vuonna 27 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna summa kohoaa 30 miljoonaan. Suomi on sitoutunut Afganistanin pitkäaikaiseen auttamiseen, ja avustuspottia on nostettu parilla miljoonalla vuosittain. Rahaa annetaan myös sen jälkeen, kun Nato-johtoiset Isaf-joukot poistuvat maasta ensi vuoden loppuun mennessä. Suomi on tukenut Afganistania noin 160 miljoonalla eurolla kymmenessä vuodessa. Suurin osa tuesta ohjataan Maailmanpankin ja YK:n järjestöjen kautta, jotta apu menee perille tehokkaasti ja valvotusti. Vaikka maan tilanne on parantunut talebanien hallinnon synkistä vuosista, tekemistä riittää valtavasti. - Lähtöpisteestä on päästy pitkälle, mutta Afganistan on edelleen maailman surkeimpia maita, tiivistää apulaisosastopäällikkö Anu Laamanen ulkoministeriön poliittiselta osastolta. Suomen kehitysapu Afganistanissa painottuu demokratian ja hallinnon parantamiseen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin sekä talouskasvun ja kestävän kehityksen edistämiseen.” (Elisa.net 27.1.2013) Niin, ihan hyvää tarkoitetaan tälläkin tekemisellä. Mutta onhan tuo aivan järkyttävä summa, pelkästään yhteen maahan ohjattuna. Lisäksi maassa soditaan ja sehän on yksi suurimmista huumausaineiden tuottajista. Millä varmistetaan tuen päätyminen oikeisiin kohteisiin? Minulla ei ole halua tällä hetkellä selvittää muita maamme ulkopuolisia avustuskohteita ja niiden määrää tai valvontaa, niin järkyttynyt olen, taas. Tuosta rahasta riittäisi varmaan meille suomalaisillekin. Lisäksi voitaisiin periä opiskelijamaksua ulkomaalaisilta opiskelijoilta, joita maassamme on n. 17 000. Summaa en lähde arvioimaan per opiskelija/opiskelupaikka/opiskeluvuodet/opintomäärä, sen voisi tehdä viranomaiset ja laittaa lähiaikoina maksulapun opiskelusta. Tälläkin rahalla saisimme tuettua omien kansalaistemme koulutusta. Kysymysmerkki minulle on vielä se, paljonko ulkomaalaiset opiskelijat saavat kenties Suomesta avustuksia asumiseen ja elämiseen, vai saavatko? Miten on, saavatko suomalaiset opiskelijat opiskella maksutta muissa maissa saatikka tukia tai muita etuuksia? Ei muuta kuin pyörät pyörimään nuorisomme puolesta, rivakammin, kiitos. Nina From PS Espoo
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opiskelu, koulutus, nuorisotakuu, koulutustakuu, työttömyys, Afganistan, sota, tuki, opiskelu, opiskelu ulkomailla |
