Mitä jos keskityttäisiin aidosti tärkeisiin asioihin ja otettaisiin lusikka omaan käteen?Maanantai 27.7.2015 - Nina From Voitaisiinko nousta barrikadeille lastensuojelun puolesta? Vanhustenhoidon parantamisen puolesta? Eläinten oikeuksien puolesta? Nuorisotyöttömyyden poistamisen puolesta? Nuorisotakuun toteutumisen puolesta? Yrittäjyyden puolesta? Tasapuolisen koulutuksen puolesta? Maataloutemme säilyttämisen puolesta? Työpaikkojen puolesta? Kiusaamattomuuden puolesta? Terveyspalveluiden tason parantamisen puolesta? Syrjäytymisen ennaltaehkäisyn puolesta? Ja listaahan riittäisi… Minusta tärkeintä on hyvinvoinnin säilyttäminen sekä parantaminen niiltä osin, kuin sitä tulee kehittää. Ja kehittämistä riittää. Maksan veroja aivan liikaa. Ihan joka asiasta, tuotteesta, palvelusta. Kuten muutkin. Haluan vastinetta rahalle. Haluan, että asioita parannetaan Suomessa, lähellä. Haluan vaikuttaa siihen, mihin verovarojani laitetaan. Tiedämme, että kohteet eivät ole aina sitä, mitä kerrotaan. Edelleen: niin kauan kuin rahankeräystä suoritetaan esim. Lastensairaalalle, eikä varoja ole siihen valtiolla antaa, niin kauan tämä ei ole sellainen Suomi, jota toivon olevan. Elämme velaksi. Niin tekee moni muukin maa. Ja paljon suuremmin kuin me. Mutta suureen ääneen on huudeltu, että lapsemme tulevat kärsimään ottamastamme velasta. Niin. Velalla maksamme EU-tukia muille, velalla osallistumme taakanjakoon, velalla autamme solidaarisuudessamme muita. Entä me itse? Meidän ei kannata tuhlata pienen kansan pieniä voimia kinasteluun. Meidän tulee fokustaa oman maan kuntoon laittoon. Meidän on pakko alkaa olla enemmän itsekkäitä oman maan hyvinvoinnin takaamiseksi. Yhdessä, yhteistyöllä. Mutta jokaisella kansalaisella on vastuu, yksilönä myös! Minusta on aika kammottavaa, että yrittäjät on unohdettu, rahat ovat loppu, jotta voidaan perustaa yrityksiä. Nuorisotakuu ei toteudu, rahat eivät riitä. Ennaltaehkäisevään perhetyöhön ei ole rahaa eikä resursseja. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa maassamme, jossa pitäisi olla mahdollisuus tasapuolisesti saada laadukasta opetusta, olipa lähtökohdat lapsella mitkä. Vain siten meillä syntyy uusia innovaatioita, menestystarinoita Suomessa ja maailmalla, kun tuemme jokaisen lapsen ja nuoren kehitystä ja koulunkäyntiä. Jokainen meistä voi vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen, sekä itsemme että lastemme osalta. Tuetaan kotimaista tuotantoa, ostetaan kotimaista, kotimaassa valmistettua, suunniteltuja tuotteita, käytetään palveluita. Ostamalla suomalaista työllistämme. Tehkäämme parempia valintoja, jo tänään! Itse! Älkäämme roskatko. Jokainen meistä on nähnyt tien vierillä, metsässä, kaduilla, festareilla, ihan joka puolella, ihan liikaa roskia. Joku ne kerää. Miksi? Miksi ei ihan itse? Omat roskat! Voimme vaikuttaa tähänkin, ja nyt puhutaankin säästöistä (luonnon säilyttämisen lisäksi). Kaupungeille aiheutuu roskaamisesta kaupungista riippuen vuosittain täysin turhia kustannuksia (Hki 11 meur/v). Jokaisen vastuulla on siivota omat jälkensä! Aika yksinkertaisia asioita, helppo toteuttaa. Hienoa on se, että jokainen voi vaikuttaa hyvinvointiin, sekä itsensä, että muiden. Ottamalla lusikan kauniiseen käteensä, eikö vain? Nina From
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työpaikat, nuorisotyöttömyys, velka, yrittäjyys |
"Elämisen halut loppu, ei ole mitään arvoa ihmisenä"Torstai 16.7.2015 - Nina From Eriarvoisuus kasvaa Suomessa! Meillä on aidosti köyhiä ja asunnottomia! ”Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selvää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon. Köyhyydessä elävät joutuvat ponnistelemaan elääkseen normaalia elämää ja pysyäkseen edes jollain tavoin osallisina yhteiskunnassa.” Köyhiä ihmisiä oli Suomessa vuonna 2013 noin 690 000. Köyhyysuhan alla eläviä on entistä enemmän. Määrä lisääntyy, kun sähköveroja, kiinteistöveroja sekä muita veroja nostetaan, palvelumaksut nousevat, ennaltaehkäisevään toimintaan ei panosteta ja palvelut heikkenevät entisestään. Säästöt ja leikkaukset ovat kurjistamista, vaikutus ostovoiman heikkenemiseen tietää työpaikkojen vähenemistä, verotulojen pienenemistä sekä taas sitä kautta ”hyvinvointivaltiomme” rappeutumiseen. ”Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien ihmisten määrää 150 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Jos hallitusohjelman kirjaukset toteutuvat, tämä tavoite jää saavuttamatta. Köyhien ja köyhyysuhan alla elävien suomalaisten määrä tulee päinvastoin kasvamaan.” ”Olen ikäni tehnyt työtä ja maksanut veroja.” Koska ei ole varaa, jätetään lääkkeitä ostamatta. Lääkärissä ei käydä, vaikka olisi järkevämpää käydä ajoissa, kuin silloin, kun vaiva on kasvanut kaikille suureksi ja kalliiksi. Ruoka on Suomessa kallista, säästetään siitä enemmän. Suun terveydenhoito saattaa jäädä toisarvoiseksi. Kuitenkin sillä voi olla merkittävät vaikutukset koko ihmisen fyysiseen terveyteen. Terveydelliset ongelmat kasvavat ja tulevat entistä kalliimmiksi hoitaa (jos ei ajatella inhimillistä hätää). Halpaa asumista ei Suomessa ole! Eläkeläisten terveiset hallitukselle: ”Suomella on kyllä rahaa ja paljonkin, mutta miksi sitä ei käytetä oman maan kansalaisille? Suomi maksaa yli miljardin kehitysapua toiselle puolelle maapalloa ja mihinhän loppujenlopuksi mahtaa mennä? Sitä kai leikataan 300 miljoonalla ja miksi ei leikata vaikka 500 miljoonalla?" Lisäksi kansalaiskeräykset, järjestöjen keräämä rahallinenkin apu sekä esim. kirkon ulkomaanavustusraha. Muutos vapaaehtoisuuteen! Asunnottomuus on ongelma, edelleen! Suomessa oli 7107 yksinelävää asunnotonta vuoden 2014 lopussa. Näistä oli pitkäaikaisasunnottomia 2443 henkilöä, alle 25-vuotiaita 1626 ja perheitä 427. Alla tilastoa: väkiluku, yksinelävät, pitkäaikaiset, alle 25-v, perheet per kaupunki. Viisi suurinta, viisi pienintä, asunnottomuuden näkökulmasta katsottuna. Asun Espoossa, jossa asiat pitäisi olla keskimäärin kohtuullisen hyvin. Mutta, asunnottomien määrä jatkaa kasvuaan ja on korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Vuonna 2014 kaupungissa oli 633 yksinäistä asunnotonta, kun vuonna 2005 heitä oli 393. Suurista kaupungeista esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Oulussa tilanne on parempi kuin Espoossa, Utajärvellä ja Vesilahdessa tilanne parhaiten. Asunnottomuudelle nollatoleranssi! Helsinki 621904 3500 1220 700 280 Espoo 265646 633 303 159 43 Vantaa 210720 544 134 135 24 Tampere 223134 245 46 66 4 Turku 183991 234 160 12 0 Utajärvi 2 907 1 1 0 0 Vesilahti 4 495 1 0 0 0 Kuka nousee barrikadeille puolustaakseen lasten, vanhusten, vammaisten sekä mielenterveyskuntoutujien asioita? Kunnat leikkaavat erisuuruisia määriä riippuen kunnan tilanteesta. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa! Missä oikeudenmukaisuus ja sen puolustajat? Kannatan vapaaehtoista avustustyötä sekä rahankeruuta. Suomalaiset ovat solidaarisia. Kannatan entistä tiiviimpää yhteistyötä eri järjestöjen, liittojen sekä vapaaehtoistoimijoiden osalta. Yhteistyössä on voimaa, sen avulla saadaan isommat joukot tärkeiden asioiden taakse ja sehän pitäisi olla kaiken ydin: saada muutosta aikaan! Kotimaan asiat kuntoon! Inhimillisyys kunniaan!
Nina From
lähteet: hs.fi, yle.fi, mtv3.fi, ARAn kunnilta saamat tiedot –selvitys 1/2015 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: köyhyys, velka, asunnottomuus, kunnat, eläke |
