Köyhyys vaikuttaa lapsiin -ilmainen, laadukas ja tasavertainen koulunkäynti on tärkeä kaikille!Lauantai 11.2.2017 - Nina From En ole niinkään huolissani siitä, kuinka paljon toiset lapset pääsevät matkustamaan tai saavat enemmän kuin toiset, koska perheillä on erilainen määrä rahaa käytössään, ollut, on ja tulee aina olemaan. On suorastaan kateellista sanoa, että kaikkien pitäisi päästä yhtä paljon matkustamaan enemmän tai vähemmän jonnekin. Sen sijaan olen erittäin huolissani köyhistä perheistä, erityisesti niistä, joissa on lapsi/lapsia. Lapsi joutuu aika kovan paineen alaiseksi jo itsessään siitä syystä, että ei ole varaa. Ei ehkä saa riittävästi monipuolista ruokaa, vaatetus saattaa olla puutteellinen, lääkekuluissa säästetään, saattaa joutua kiusaamisen kohteeksi helpommin, kotona ei ole omaa tai ylipäätänsäkään tietokonetta, jolloin tasavertaisuus oppimiseen ei ole kohdallaan. ”Likaiset ja nälkäiset oppilaat ovat osa joidenkin opettajien arkea. Opettajat joutuvat jopa tekemään lastensuojeluilmoituksia, kun lapsen perushuoltoa ei saada vanhempien taholta kuntoon”, kertoo OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo. Kouluruokailun säilyttäminen ilmaisena on monelle lapselle erittäin merkityksellistä. Monipuolinen, ravitseva, ammattilaisten laatima ruokalista on tärkeä osa terveellistä kasvua. Ruoka tai sen puute vaikuttaa myös oppimiseen. Meidän tulee pitää aina huolta myös heikommista. Suomenkielen opetus tarvitsee nostetta ”Espoo antaa maahanmuuttajille oman äidinkielen opetusta 34 kielessä. Kielten kirjo ihmetyttää poliitikkoja.” LV 7.5.2014. On syytä tehdä muutos: säästöä ja järkeä opetukseen saadaan, kun opetus siirtyy digiaikaan: yhteistä oman äidinkielen opetusta digitaalisuutta hyödyntäen yli kuntarajojen ja määrää pienennetään huomattavasti. Jokaisessa kunnassa ei tarvitse olla ”oma” opettaja. Suomenkielen opetus on ensiarvoista muualta tulleille. Siten he pääsevät nopeammin osaksi yhteiskuntaamme, tuntevat kuuluvansa paremmin joukkoon. Heillä on paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissa ja työllistyä, löytää tiensä yhteisöihin sekä ylipäätänsä integroitua paremmin. Sitähän me kaikki haluamme, että kuulumme joukkoon ja pääsemme elämässä eteenpäin. Ovatko lapset samanarvoisessa asemassa opetusvälineiden osalta? Kun puhutaan oppimisesta ja tasa-arvosta samassa lauseessa, eivät sanat ja sisältö kohtaa. Tässä viittaan opetuksen digitaalisuuteen. Osassa kuntia on kehotettu ostamaan itse tarvittavat tietokoneet/välineet. Köyhällä ei ole varaa. Jos päätetään hankkia esim. koulun puolesta kone, päätöksenteko saattaa kestää, kuka opettaa käyttämään, kannustaa sekä valvoo tasapuolisuutta? Kuka vastaa siitä, että tasa-arvo toteutuu? Tilastokeskuksen kertomat karut luvut pienituloisista Suuria ryhmiä pienituloisista ovat 18–24-vuotiaat opiskelijat sekä vuoden aikana vähintään kuusi kuukautta työttömänä olleet henkilöt, joita on kaikissa työikäisissä ryhmissä. Kaikkein pienituloisimmista viidesosa on nuoria opiskelijoita ja 23 prosenttia työttömiä. Työllisiä pienituloisimmista on viidennes, heistä suurin osa yrittäjiä. 45 prosenttia kaikkein pienituloisimmista on 18–34-vuotiaita. Pienituloisuusraja oli yhden hengen taloudella 14 260 euroa vuodessa eli 1 190 euroa kuukaudessa vuonna 2013. Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista. Allianssi ry: Nuorilla menee huonosti
Nuorisotyö on parasta syrjäytymisen ehkäisyä, muistuttaa Allianssin puheenjohtaja Eero Rämö. Nuorisotyö lisää kaikkien nuorten elämänhallintaa ja sosiaalista pääomaa. Korjaavat toimet tulevat myös aina kalliimmiksi kuin ennaltaehkäisevät. Valtion ja kuntien velvollisuus on huolehtia siitä, että osaamisen kehittäminen on tasapuolista, järkevää ja tulevaisuuden muutokset huomioivaa. Vastuu lapsista ja nuorista on meillä kaikilla aikuisilla. Katsotaan ympärillemme ja tehdään parhaamme: autetaan heikompaa, lahjoitetaan hyvään, opastetaan ja otetaan mukaan! Nina From |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opettaja, koulutus, varhaiskasvatus, köyhyys, tasa-arvo |
||
Olet päättäjä! -mitä ajattelit tehdä?Lauantai 11.10.2014 - Nina From Tänään on kansainvälinen tyttölapsen päivä. Vuonna 2011 YK:n yleiskokous loi uuden Minusta tyttöjen päivä on joka päivä, mutta onhan se hyvä, että kerran vuodessa erityisesti nostetaan esille tyttölapset. Ja se, mitä heidän hyväkseen voisi tehdä ympäri maailmaa, mutta todellakin, myös Suomessa. Tämä kuva oli se, miksi juuri tänään päätin kirjoittaa tästä aiheesta. Nostan kuitenkin näin alkuun vielä erään toisen kansainvälisesti ja isosti julkaistun asian, Nobelin rauhanpalkinnon saajan (tässä käsittelen vain yhtä palkittua), Malala Yousafzain! Miksi juuri hän? Onhan ihme, että hän on vielä elossa. Ja juuri hän, joka taistelee lasten oikeuksien ja erityisesti lasten koulutuksen puolesta. 17-vuotias pakistanilainen Yousafzai nousi maailman median otsikoihin sen jälkeen, kun äärijärjestö Talibanin edustaja oli ampunut häntä päähän koulubussissa. Nobel-komitea korosti perusteluissaan, että lasten täytyy päästä kouluun, eikä heitä saa käyttää taloudellisesti hyväksi. Olet päättäjä: - äiti, isä, mummi, ukki, sijaisvanhempi, adoptiovanhempi - lähiomainen, kummi - lähimmäinen (asut ihmisten lähellä, naapurissa tai hieman kauempana), asioit ihmisten parissa, elät ja olet - virkahenkilö, viranomainen, asiantuntija, ammattilainen, opiskelija, työtön, johtaja, työssä käyvä tai käymätön, eläkeläinen Sinä vastaat siitä, miten kohtelet muita. Sinä vastaat siitä, puututko. Sinä vastaat siitä, välitätkö. Kysymys sinulle: onko tämä tyttö ansainnut tämän? Kysymys sinulle: luuletko, että tämä on ensimmäinen kerta? Minä vastaan itse: ei ole ansainnut. Kukaan ei ole ansainnut tuollaista. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toiselle tuollaista. Oletan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta. Toivon, että tämä on viimeinen kerta! Etsin tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, lähinnä hain tietoa vuosittaisesta raportoidusta määrästä. Vaikea oli löytää. Sen sijaan löysin hämmästyttävää kyllä, vähättelevää kirjoittelua löysin paljonkin. Raporteistakin saa lukea: on puolittunut. Siis mistä on puolittunut, on vähentynyt, siis mistä on vähentynyt. Eihän sitä näin hatarasti voi raportteja mielestäni tuottaa. Ja lisäksi, asioita on vasta alettu viimevuosina tutkimaan tarkemmin. Ainahan sitä on ollut. No, onko pakko olla jatkossakin. Ihmiset ovat yksilöitä. Lapset ovat puolustuskyvyttömiä. Kuka ajaa lasten asiaa? Lähiaikuisen pitäisi! Miksi näitä tapauksia, kuten kuvassa nyt tai Eerikan tapaus pari vuotta sitten, miten näitä aina vain Suomessa tulee ilmi? Jää perheen sisäiseksi asiaksi, jää viranomaisten käsittelyyn, liian pitkiksi ajoiksi, liian monien vastaavien tapausten joukkoon. Osa tulee julki. Vain osa. Nykyistä lapsiasiavaltuutettua, Jukka Kurttilaa kiitän. Hän on usein median nostattamana mukana ajamassa lasten asioita, eri näkökulmista. Todella erinomaista mediayhteistyötä. Ja työtä ylipäätänsä, joka näyttää näkyvän entistä paremmin. Entä ne resurssit? Olen kirjoittanut viimeksi 18.5. blogin lastensuojeluun liittyvistä asioista, kun Eerikan kuolemasta tuli kaksi vuotta. Siihen blogiin hain taustoja nykyisestä lastensuojelumme tilanteesta: törkeää. Laiminlyöntiä! Edelleen. Kuka vastaa? Mitä on tapahtunut Eerikan aiheuttaman ”kohun” jälkeen lastensuojelussa? En ole nähnyt tai kuullut mitään muutosta. Alla muutama asia, jonka otin ko. tekstistä: ”Tiedon kulku on edelleen huonoa viranomaisten kesken. Moni ei uskalla puuttua. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta riittävästi. Noin puolessa Suomen kunnista on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä. Lastensuojelussa on pahimmillaan jopa 160 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän saamien ehdotusten mukaan sopiva sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noin 20–50 asiakasta. Kolmannes koko maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Kymmenesosassa kuntia ei työskennellyt lainkaan kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. Kaikissa kunnissa ei pystytä noudattamaan lakia.” Ja lista jatkuu. Ei pystytä noudattamaan lakia!!!? Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Jos kotona on kohdeltu väkivaltaisesti, on ilmeisen todennäköistä, että sitä jatketaan tarhassa, kaveripiirissä, kaduilla, työpaikoilla ja edelleen, kotona. Sinä päättäjä! Puutu asioihin, muuta lakeja, jotka estävät tiedon välityksen näissä vakavissa rikoksellisissa asioissa, lisää resursseja lastensuojeluun, perhetyöhön ja ennaltaehkäisevään toimintaan sekä luo lisää matalan kynnyksen paikkoja ihmisille, jotka tarvitsevat apua itse ja lastensa kanssa. Järjestä riittävästi rahaa ja resursseja pidemmällä tähtäimellä esim. turvatalojen toiminnan laajentamiseen, päihteettömyyden tukemiseen, poliisien määrän lisäämiseen, tuomioiden saattamiseen oikealle tasolle: rikolliset kuriin tiukemmilla toimenpiteillä. Ja jaksa välittää! Puutu! Nouse barrikaadeille lasten puolesta. Lasten suojelun puolesta, lasten oikeuksien puolesta. Lapset ja nuoret! Heissä on meidän kaikkien tulevaisuus. Kohdelkaamme heitä kuin haluamme heidän kohtelevan itseämme! Ensi- ja turvakotien liitto kirjoittaa asiasta näin: ”Tänään vietettävä tyttöjen päivä muistuttaa tyttöjen asemasta ja oikeuksista. Tiesitkö, että tytöksi syntyminen tarkoittaa edelleenkin suurta riskiä tulla syrjityksi ja kohdata väkivaltaa. Liian monen tytön lapsuus katkeaa lapsiavioliiton myötä. Panostamalla tyttöjen koulutukseen parannetaan paitsi tyttöjen, mutta myös heidän yhteisöidensä elämää. Oikeutta omiin rajoihin ja koskemattomuuteen on tärkeää opettaa jokaiselle tytölle. Meillä äideillä, iseillä, mummoilla, ukeilla, kummeilla, valmentajilla, opettajille, aikuisilla on arvokas tehtävä tukea tyttöjen kasvua. Mitä sinä ihailet ja arvostat lähelläsi olevissa tytöissä? Kerrotaan tänään sanoin ja teoin, miten ihania tyttöjä he ovat.” Nina From
|
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, Eerika, Nobel, koulutus, tyttölapset |
||
Nuorisotakuu -tilanne nyt!Lauantai 7.6.2014 - Nina From Olin kuulemassa 15:sta eri tahoa, jotka kertoivat tämän hetken tilanteesta, missä nuorisotakuun osalta mennään tai ei mennä. Erinomainen tilaisuus saada tietoa eri näkökulmista, saman asian äärellä työtä tekevistä organisaatioista, kehitysideoista, haasteista sekä mahdollisuuksista ja tuloksista. Nuorisotakuu käynnistyi viime vuoden alussa. Tavoitteena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30 –vuotiaalle vastavalmistuvalle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana nuorisotakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallitusohjelmassa on nuorisotakuun toteuttamisen rahoitukseen linjattu 60 milj. euroa vuodessa: koulutustakuu 24 milj., työllisyystakuu 28 milj, etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta 8 miljoonaa euroa. Tuloksia: Nuorten työttömyys on noussut nuorisotakuun voimassa olon aikana. Vuoden 2013 aikana kuukauden lopussa oli TE-toimistoissa keskimäärin 38 343 työtöntä nuorta työnhakijaa, kun vastaava luku ed. vuonna oli 31 830. Vuoden 2014 1. kvartaalilla oli keskimäärin 41 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, kun ed. vuoden luku vast. ajalta oli keskimäärin 38 000. Hyvää on se, että nuorten työttömyys on edelleen lyhytaikaista (ka 12 vkoa), verrattuna muihin ikäryhmiin (ka 45 vkoa). Hyvää on myös se, että nuoriin kiinnitetään huomiota. Toisaalta tilanne työttömyyden ja syrjäytyneiden osalta, olipa ikä mikä tahansa, on karmea! Nykyinen ja viimeaikainen talouspolitiikka ei ole millään lailla kylläkään tukenut Suomen vahvistumista ja sitä kautta kasvun tielle pääsyä. Olemme kurjistumisen tiellä, kun jatkuvasti leikataan, myydään valtion omistuksia huonoon hintaan sekä lisätään veroja. Yt-neuvotteluissa ei toimita, kuten ennen oli tapana (+lomauteta) vaan nyt laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle ja jäljelle jäävät työntekijät saattavat jonkin ajan kuluttua uupua lisääntyvien työtehtävien määrän kasvaessa. Kurjistumisen tiellä ostovoima heikkenee, kauppoja ja palveluita vähennetään, verotulot pienenevät = oravanpyörä. Listaan muutamia esille tulleita haasteita: -kunnat ja kuntien sisällä sijaitsevat eri alueet saattavat poiketa toisistaan huomattavasti. Myös toimijat ovat erilaisia eri alueilla. -liian monia ”luukkuja”, joista pitää palvelua osata hakea -byrokratia on suurta -perusrahoitus on puutteellista ja siihen on tehty ja tulossa supistuksia. Kuitenkin perusasiat olisi tärkeintä saada kuntoon. Sen sijaan hankkeita on liikaa ja niihin ohjataan liiaksi myös vähäisiä resursseja sekä rahan että henkilöstön suhteen. -tuki ja ohjaus ovat puutteellisia -päällekkäistä työtä tehdään paljon -on olemassa paljon psykosomaattisia haasteita, tarvitaan enemmän ohjausta, kuntoutusta, etsivää nuorisotyötä ja varhaista puuttumista eli tunnistetaan haasteet, mutta ei kyetä ohjaamaan resursseja oikein -syrjäytymiskäsite olisi avattava; kuka haluaa kuulua ko. ryhmään? -yhteistyön tekeminen ja sen parantaminen ovat oleellinen osa kehitystä ja tällä hetkellä puutteita on -varhaisen puuttumisen malli: paljon on puhetta, mutta vähän tekoja -oppivelvollisuusiän nosto: tulee toteutuessaan viemään valtavan määrän rahaa, hidastaa nuorten saamista työelämään ja jatkokoulutuksiin sekä on vain kosmeettinen toimenpide, jonka vaikutus sellaisiin nuoriin, jotka tarvitsisivat ihan muunlaista apua kuin koulun penkillä istumisen lisäämistä, on heikentävä (60 000/4-5 000) -tietosuojalainsäädäntö estää tehokasta toimintaa, on jopa syrjäyttämisen väline -nuoria ei aidosti kuunnella eikä oteta mukaan suunnitteluun -viestintä ja tiedotus ontuu monessa suhteessa. Sekä viranomaisten ja yhteistyötahojen kesken että asiakaspalvelutilanteissa. -harkinnanvaraisen kuntoutuksen leikkauksista on luovuttava -matalan kynnyksen palveluita on liian vähän. Miksi ei ole kynnyksettömiä palveluita? -perusasiat ontuvat: perusterveydenhoito, päihde- ja mielenterveystyö: saatavuusongelma, OPOt ja kuraattorit: resurssipula -nykyisessä työlainsäädännössä on paljon parannettavaa -TE-toimistot ovat kankeita ja toiminta byrokraattista (olipa asiakkaana perusihminen tai työllistäjä eli yritys. -Sanssi—kortin käyttö ja tunnettuus on minimaalista. Kun listasin esille tulleita haasteita, jokainen jo näkee, mitä pitäisi tehdä. Teot eivät ole mahdottomia jos aidosti halutaan parantaa nykytilannetta. Lisäksi alla muutamia konkreettisia ehdotuksia: -jalkatyö nuorten keskuuteen: tuo tulosta -maahanmuuttajanuoriin panostettava -vanhemmille tuki ja apu, jotta pääsevät kiinni työelämään: toimivat esikuvina lapsilleen: millaisen mallin annamme -säännöllinen näkyvyys ja viestintä eri tahojen osalta (esim. nuoret duuniin 2014 –hanke) -yksilöllinen huomiointi keskiöön -yrittäjien tukeminen: miten työllistää nuori, selkeämmät ohjeet ja neuvontaa tehostettava -rekrytointitapahtumien järjestäminen, yritysten mukaan ottaminen entistä vahvemmin ja viestinnän tehostaminen -kesätyösetelin jakaminen ihan joka kesä, ihan joka kunnassa -hyväksi havaittujen toimintamallien monistaminen (esim. Vantaalla tehty erittäin hyviä toimenpiteitä mm. Vantaan PETRA, Järvenpään Nuorisokeskus, Mäntsälän Avain, Helsingin Respa ja Avoin Ammattiopisto, Yrittäjyyden starttipaja) -alle 30 –vuotiaana eläkkeelle: nuori jää totaalisesti yksin! Yksin jääminen ei tee kenellekään hyvää. -rahoituksiin saatava jatkuvuutta: esim. Vamos –palvelut tekee erittäin tärkeää työtä nuorison hyväksi. He tekevät jalkatyötä konkreettisesti mm. kaduilla ja pyrkivät saamaan nuoren kiinni yhteiskuntaan. Kuitenkin heidän rahoitus vahvistetaan vuosittain. Tämä tekee haasteelliseksi kehittää toimintaa ja saada pidettyä hyvät työntekijät mukana (määräaikaisuus). Rahoitushaasteen lisäksi he listaavat isoksi ongelmaksi masuntopulan. Kolmantena kohtana mainitaan puutteelliset mielenterveyspalvelut. -OAJ:n terveiset ovat erityisesti: pidetään huolta perusopetuksen tasosta ja laadusta. Leikkauksista on luovuttava. Yhtään lisäleikkausta ei saa tulla! Työtä tulee arvostaa, lasten tulee saada yksilöllistä apua. OPOjen lisääminen sekä koulutuksen varmistaminen. Minusta nämä kaikki asiat pitäisi olla itsestään selviä eli suomalaisen yhteiskuntamme perusasiat hoidettu mallikkaasti. Mikään näistä ei ole ylitsepääsemätön tai liian vaikea toteuttaa. Sanoista tekoihin! Nina From
|
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nuorisotakuu, Ihalainen, oppisopimus, koulutus, työttömyys |
||
Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise ongelmia!Sunnuntai 1.6.2014 - Nina From Ensiksi: Onnea kaikille vanhemmille, joiden lapset saivat eilen valkohatun. Sekä niille vanhemmille, joiden lapset saavat jonkin muun koulutuksen suoritettuaan todistuksen näinä viikkoina. Sekä onnea jo niille vanhemmille, joiden lapset pääsevät aloittamaan syksyllä jonkin peruskoulun jälkeisen jatko-opinnon tai saavat silloin lakin. Onnea myös kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka viettivät kevätjuhlaa soipa se Suvivirsi tai ei (minä toivon, että soi nyt ja tulevaisuudessa, ihan joka kevätjuhlassa). Saivat hyviä tai heikkoja arvosanoja. Onnittelen itse asiassa ihan kaikkia lapsiamme, nuoriamme. Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy kesäkuun 6. päivä. Oppivelvollisuusuudistuksesta on siis kyse. Siitä, että oppivelvollisuusikä nousee mahdollisesti jo ensi vuonna. Siitä, että suurin osa nuorista on koulussa 17-vuotiaaksi asti. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan uudistus historiallinen. No varmasti on! Hänen mielestään uudistus on tarpeellinen, sillä vuosittain jää pelkän peruskoulun varaan n. 5000 nuorta (15 %:a ikäluokasta). Kiurun mukaan kyseessä on rakenteellinen!!! ongelma, koska heidän osaltaan työttömyysuhka on suuri. Kiuru mainitsee apumiehen ja piikatytön paikat konkreettisina esimerkkeinä, niitä töitä ei enää vain ole. Vai niin. No en minäkään ole juuri kuullut mainittuja titteleitä enää vuosiin, jos en vuosikymmeniin. Mutta niitä töitä kyllä on ja olisi, jos vain työnteko olisi täällä tehty kannattavaksi. Kaikista ei tule johtajia. Kaikista ei tule maailmankansalaisia. Tarvitaan niitä ihan perustyön suorittajia ihan joka päivä, ihan kaikista eniten määrällisesti, täällä Suomessa. Anteeksi vaan mutta missä ihmeen maailmassa ministeri ja taustojen selvittelijät elävät? Sen sijaan puhutaan suorittavan työn osalta työvoimapulasta tietyillä aloilla, tiettyihin tehtäviin. Jotkut saattavat todella inhottavasti puhua jopa ”paskaduuneista”. Minä en pidä tuosta sanasta. Se on sanana jo työtä vieroksuvan puhetta, se on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei arvosta toista ihmistä, toisen tekemää työtä. Minusta kaikki työ on arvokasta. Niin oli ennen, kun vanhuksemme tätä maata sotien jälkeen rakensivat ja niin tulisi olla nyt ja tulevaisuudessakin. Uudistuksesta vielä: koulun penkillä istuttaisiin peruskoulun jälkeen siis joko lukiossa, ammattikoulussa tai vaikka kymppiluokalla ainakin vuosi. Lisävuosi perustellaan olevan, ei peruskoulun jatke. Ymmärrän vallan mainiosti sen, että meillä on nuorisotakuu, meillä on nuorisotyöttömyyttä meillä on haastetta saada ne nuoret, jotka ovat syrjäytyneet, pysymään mukana maailman menossa. Ja se on oikein. Mutta onko todella ratkaisu se, että pidennetään ”koulussaistumisaikaa” vuodella? Samaan aikaan puhutaan eläkeiän nostosta. Samaan aikaan on jo pitkään puhuttu siitä, että 50:sten on vaikea enää työllistyä, samaan aikaan puhutaan, että työikäiset eivät saa enää kuin määräaikaisia töitä tai satunnaisia työtehtäviä, samaan aikaan nuoriso ei saa työtä, sosiaalikulut kasvavat, kulutusmenot kutistavat ja kurjistavat yhteiskuntaamme. Elämme velassa ja velaksi! Kurjistumisen ongelmat ovat kyllä ihan jossain muualla! Lapsilisät loppuvat 17-vuotiaana, kun kulut eivät nuoren osalta todellakaan pienene. Ja miten se olikaan, lapsilisät tulevat pienenemään, leikkuri leikkaa. Miten, se on vielä kysymysmerkki. No, kun lapset ja nuoret eivät saa töitä, vanhemmilla ei välttämättä ole myöskään vakituista hyväpalkkaista työtä, harrastaa pitäisi ja syödä, asua, käydä koulua. Rahasta tulee pulaa, perheissä ristiriitoja. Eriarvoisuutta kavereiden kesken (sitä on aina ollut, mutta kuilu kasvaa), kuka saa, kuka ei koskaan. Tulee huostaanottoja: vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, huolehtia raha-asioista, kun sitä rahaa on entistä vähemmän. Teini-ikäisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Itse tiedän sen, kun olen kahden teinitytön äiti, ei sitä rahaa ole liioin ollut ja töitä eivät ole saaneet aiemmin. Toinen ei oikein vieläkään, vaikka 18 -vuotta juuri täytti. Minä en valita muutoin, minulla on toistaiseksi työpaikka. Mitä muita kiireellisempiä rahaa vieviä asioita meillä on, joita tulisi hoitaa? -syrjäytyneet nuoret, heti! Esim. NEET -ryhmässä (Not in Emplyment, Education or Training) oli vuonna 2011 58 000 nuorta eli 9 %:a 15 -24-vuotiaista -nuorille omia, valvottujakin tiloja olla, -mahdollistaa joku liikunta- ja kulttuuriharrastus, vaikka ilmaiseksi, jos ei ole varaa muutoin osallistua -ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen toimintoja lisää -apua ja neuvontaa elämän hallinnassa, raha-asioiden hoidossa sekä oman itsensä hoitamisessa, arkiapua -kouluterveydenhuolto kuntoon: kuraattoreita, terveydenhoitajia ja lääkäreitä kouluihin. Jokaiseen kouluun vähintään yksi lääkäri! Esim. Espoon kouluissa ei ole koululääkäriä, vakituista. -hammasasiat kuntoon: ala-asteelle takaisin fluoripurskutukset, ksylitol-pastillit yms. -TUKIOPETUS riittävälle tasolle, määrä on ala-arvoinen, riittämätön tällä hetkellä -pienemmät opetusryhmät säilytettävä (nyt pitää kulujen karsimisen vuoksi suurentaa ryhmiä) -pienet koulut säilytettävä, lähikoulujen toiminnat turvattava -koulut kuntoon: sisäilmaongelmaisia on koko maassa aivan liian paljon: kaikki kärsivät ja isot kulut -koulukiusaamisen estoon keinot, jotka todella toimivat -opettajien lomautukset heikentävät opetuksen tasoa, vaikeuttavat opintojen suorittamista, lisäävät itseopiskelun määrää ja vähentävät sekä viivästyttävät valmistumista -oppilaitostemme henkilökunnan yt:t rasittavat ihan kaikkia -uusina kuluina tulevat jatkossa monet koulutukseen ja opintoihin liittyvät lakimuutokset Erikseen haluan mainita tämän asian, joka tulisi nostaa keskiöön: opinto-ohjaajat! Heitä riittävä määrä, heidän koulutukseensa tulee panostaa enemmän, heiltä tulee saada aikoja ohjaukseen, heidän tulee yksilöllisesti selvittää ja havainnoida nuoren kyvyt, jotta jokainen nuori pääsisi sellaiselle opinpolulle, joka on HÄNEN vahvuudet huomioiden hänelle paras. Lisäksi enemmän yrityselämän, järjestöjen sekä vapaaehtoisten tahojen mukaan saaminen nuorten ohjaamiseen, vaihtoehtojen esittämiseen, ajoissa. Harva nuori tuossa iässä on ennen, nyt tai tulevaisuudessa itse tiennyt, mille uralle lähtisi. Se on ikuisuushaaste, mutta juuri siihen pitää satsata OPO-kannan lisäämisellä ja vahvistamisella ylipäätänsä. Ei vanhemmat osaa välttämättä neuvoa eri vaihtoehtoja. Jotkut osaavat, jotkut eivät. Tottahan toki vanhempien velvollisuus vanhempina on auttaa lasta tiellään, vähintään 18-vuotiaaksi. Miten muuten saadaan sellainen nuori yhteiskuntaan kiinnitettyä riittävällä tasolla, joka ei tälläkään hetkellä koulua halua tai pysty käymään? Istuvat vuoden lisää, vaikka eivät halua istua nykyistäkään määrää? On se käsittämätöntä, miten voidaan tehdä tällainen esitys silläkin perusteella (ja nopeasti päättää), ettei tiedetä kustannuksia. On arvioitu, että tämä tulee maksamaan 15 -100 miljoonaa euroa vuodessa laskijasta riippuen. Anteeksi kuinka! Ihan hyvä, että asiaa olette pohtineet ja esitys on tehty ja mikä parasta, tuotu julkisuuteen, jotta voi ottaa kantaa. Nyt on kuitenkin aika ottaa järki käteen, päättäjät. Älkää vain päättäkö, että nostatte oppivelvollisuusikää vuodella. Ettehän! Panostakaa näihin muihin asioihin, joita tuossa on listattu ja tiedätte itsekin, että niitä on. Ajatelkaa lasten tulevaisuutta, turvatkaa Suomen kilpailukyky, pitäkää koulutuksemme taso edelleen hyvänä, parantakaa jopa tasoa! PISA-tuloksetkin kertovat sen, että enempi panostus kannattaisi nyt heti! Tarvitsemme järkeä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Kysytään nuorilta! Arvostetaan nuoriamme, älkäämme aliarvioiko heitä. Hyvää kesäloman alkua lomansa aloittaneille toivottaa
Nina From
|
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, oppivelvollisuus, Kiuru, työttömyys, syrjäytyminen |
||
Innokas 2013 tapahtuma Dipolissa -antiaSunnuntai 26.5.2013 - Nina From, PS Sain ilokseni kutsun, liittyen Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenyyteeni, lähteä tapahtumaan, joka järjestettiin Dipolissa 14.5.-15.5.. Innokas 2013 tapahtuma piti sisällään seminaariosuuksia (Innokas-toiminnan esittely) sekä RoboCup Junior SM-kisat sekä toiminnalliset esittelypisteet. Toiminnallinen tapahtuma kokosi yhteen teknologian hyödyntämisestä koulussa innostuneita peruskoulun ja toisen asteen oppilaita ja opettajia. Osallistujat pääsivät kokeilemaan uusia tapoja oppia teknologian avulla ja kisasivat itse rakentamiensa robottien RoboCup Junior Suomen mestaruuksista, joista on kisattu jo vuodesta 2003 saakka. Noin 450-600 peruskoulun oppilasta ja opettajaa ympäri Suomea osallistui tapahtumaan. Lisäksi tapahtumassa oli mukana useita yrityksiä ja muita yhteistyökumppaneita, joita myös kiinnostaa tulevan sukupolven teknologiaosaaminen. Tapahtumaan oli kutsuttu teknologian hyödyntämisestä kiinnostuneita koulujen johtajia, opetusalan vaikuttajia ja päättäjiä. Järjestäjänä toimi Koulumestarin koulussa toimiva oppimiskeskus Innokas verkostoineen. Lisätietoja aiheesta: http://www.innokas.fi/fi/innokas2013 . Tilaisuuden avasi Tiina Korhonen, oppimiskeskus Innokkaan toiminnan johtaja, apulaisrehtori, Koulumestarin koulu, Espoo, joka kävi läpi oppimista ylipäätänsä. Oppiminen on monimuotoista, monikanavaista sekä tapahtuu monella eri tasolla ja tavalla. Oppimispaikkoina pitäisi nähdä esim. tapahtumat, tapaamiset ja vaikkapa kirjastot. Tavoitteena on kipinän sytyttäminen opiskeluun, olipa aika, paikka tai tapa mikä hyvänsä. Yhteistyön merkitystä korostettiin tässäkin puheessa. Yhteistyötä olisi hyvä tehdä enemmän. Eri tahojen, erityisesti vanhempien kanssa. Peräänkuulutettiin avoimuutta ja vuorovaikutuksen merkitystä. Teknologiaa ei pidä pelätä. Siihen ei kannata suhtautua negatiivisesti. Maailma muuttuu ja sen myötä kannattaa olla mukana kehityksen polulla. Teknologia tukee oppimista, joka parhaimmillaan on käsillä tekemisen ja teknologian yhdistämistä tulosten aikaansaamiseksi. Kannattaa olla rohkea itse ja rohkaista myös nuoria kokeilemaan, oppimaan, tuomaan omia ajatuksia, jotka kaikki edesauttavat tulevaisuudessa pärjäämiseen sekä ongelmanratkaisukyvyn kehittymiseen. Lisäksi tiimityötaidot kehittyvät, kun tehdään yhdessä. Esityksessä korostettiin kerhotoiminnan merkitystä koulutyötä tukevana toimintana. Nuori saa sparrausta tekemisiinsä, kokemuksia sekä tukea, jolloin osaaminen ja innostus kasvaa, kun saa tehdä itse toisten avustuksella. Itse tekeminen, toiminta, on palkitsevaa. Tilaisuudessa kuultiin erinomaisia puheenvuoroja myös nuorilta Innokas-hankkeen oppilailta.
Rovion puheenvuoro ”Kaiken lähtökohtana on hyvä koulutus!”, mainitsi Rovion Peter Vesterbacka, Mighty Eagle, CMO. Hän korosti puheessaan erityisesti rohkeutta, kokeilun merkityksellisyyttä, tapaa tehdä asioita eri tavalla, uskallusta sekä kumppanuutta. Ainahan ei tarvitse itse tietää kaikkea vaan osallistaa muita tahoja mukaan sparraamaan, kehittämään ja toimimaan. Yhdessä tehden tulee paras tulos. Hänen puheensa oli kannustava, innostava sekä erityisen hienosti nuoriin kuuntelijoihin suunnattu tyyliltään. Hän kertoi innostuneesti mm. yllätyksellisestä hankkeesta tehdä Angry Birds Spice –peli, yhteistyössä NASAn ja National Geographicin kanssa! Rovio Mobile ja NASA tekivät pienen mainosvideon YouTubeen, jossa astronautti lennättää Angry Birds -pehmoleluaan avaruudessa painottomassa tilassa, ja kertoo Angry Birds Space:n erikoisuuksista. Video on nähtävissä osoitteessa: http://vivas.fi/angry-birds-avaruudessa-katso-video/ . Rovion menestystä on ollut ilo seurata. Aivan mahtavia juttuja, joita ei olisi monikaan uskonut toteutuvan. Taustaa: Angry Birds on suomalainen mobiilipeli. Angry Birds (tunnetaan myös kansainvälisesti lyhenteellä AB) on suomalaisen Rovio Mobilen usealle eri mobiilialustalle kehittämä videopeli, joka julkaistiin vuonna 2009. Kun se julkaistiin Applen iPhonelle, iPadille ja iPod touch -laitteelle, sitä myytiin ensimmäisen puolen vuoden aikana yli 6,5 miljoonaa kopiota.[2] Myöhemmin se on laajentunut usealle eri alustalle ja sen kokonaislatausmäärät ovat ylittäneet jo miljardin. Lähde: wikipedia. Toisena, minulle osin uutenakin asiana hän mainitsi heidän tehneen yli 100 kirjaa, mm. yhteistyössä Otavan kanssa (Books and learning), jonka tavoitteena on tehdä oppimisesta hauskaa. Ajatuksella: ”annetaan maailmalle koulutus”! Suomen tulevaisuus on tietoyhteiskunnassa! Ollaan rohkeita, kannustetaan nuoria ja vanhempiakin oppimaan, tehdään yhteistyötä. Antoisia oppihetkiä vaikkapa googlen parissa kirjoittamieni teemojen siivittämänä…
Nina From PS Espoo |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Innokas, Dipoli, teknologia, koulutus, Rovio |
||
Osallisena SuomessaLauantai 18.5.2013 - Nina From, PS Osallisena Suomessa –nuorten maahanmuuttajien opinpolut –loppuseminaarin anti: Kiitos kutsusta! Olipa mainio tilaisuus olla paikalla, osankin aikaa, siis Espoon aikuislukiossa. Mielenkiintoista oli kuulla erittäinkin hyvää suomenkieltä puhuvien maahanmuuttajanuorten antia, nähdä heidän innostuneet olemuksensa sekä selvästi huomata, että kun taustalla on kuitenkin haasteelliset olosuhteet on koettu, (kulttuurimuutokset, kieli, vieras maa yms. suuret muutokset elämässä) niin se halu joka näkyi ja kuului, into, joka heijastui kasvoilta, tulla osaksi yhteiskuntaamme, tutustua toisiin nuoriin, oppia lisää sekä vahvana toiveena päästä töihin, on vain niin kova. Ensisijaisia toiveita oli siis oppia lisää suomenkieltä ja sitten jatkaa elämää Suomessa, tulla osaksi yhteiskuntaamme. ”Elämä jatkuu” –asenteella, ”Suomi on kotimaa” –ajatuksella. Opettajat kertoivat haasteista, mutta myös ratkaisumalleista. Heiltä tarvitaan todellista ammattitaitoa, mm. on pyrittävä ymmärtämään toisten kulttuuriin liittyvät haasteet, pystyttävä opettamaan enemmän kuin kirjoihin merkityn kokonaisuuden, laajemmin, niin, että vastaanottaja todella ymmärtää, mistä on kyse. Lisätavoitteena on kehittää ratkaisuja myös ihan arjen ongelmatilanteisiinkin. Itse Espoon aikuislukiosta nuorilla oli äärimmäisen hyvää palautetta, jota he osasivat kiitollisina myös antaa paikalla olleille opettajakunnalle (myös opettajakunta kiitteli rehtoria). Kun oikein pyydettiin antamaan palautetta, mitä haluaisivat lisää tai muuttaa nykyisestä tilanteesta, mainitsivat kylläkin siivoustason heikkouden, koskipa se mikroa tai wc-tiloja ja toki puheeksi otettiin myös puuttuva kahvila sekä ruokala. Ja liian lyhyet tauot, koska he tuovat joko omat eväät opiskelupaikalle tai käyvät ulkopuolisissa kahviloissa tai kaupoissa ostamassa ruokaa. Ja mitä lisää –kysymykseen annettiin vastaukseksi: lisää opiskelua, kiitos. Tavoitteena tässäkin on saada onnistumisia ja elää onnellista elämää. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuten meillä kaikilla on sama tarve. Yksinkertaista, eikö? Muutoin toivon, että viimeistään vuodenvaihteessa, kun nuorisotakuu astuu voimaan, alkaa oikeasti hihojen kääriminen sen suhteen, että nuoremme saavat opiskelupaikat, työpaikan ja heillä on hyvä tulevaisuus osana yhteiskuntaamme. Nuorisotakuuhan lyhykäisyydessään määrittää, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavalla. Nuorten aikuisten osaamisohjelma vuosille 2013-2016 panostaa 20-29 vuotiaisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Nämä molemmat ohjelmat määrittelevät myös aikuiskoulutusta kaikkien kolmen, aikuislukion, työväenopiston sekä aikuiskoulutuksen osalta. Tulevaisuudessa tarvitaan asioiden taustoittamista, selvitystyötä, nykytilan arviointia sekä kehityssuunnitelman tekemistä, jotta asiat paranevat. Rahaa tuskin tulee lisää opetustoimeenkaan, joten on syytä tarkastella, mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Suomen on satsattava nuorisoon, heissä on tulevaisuus. Ketään ei pidä päästää syrjäytymisen polulle. Siihen meillä ei ole varaa. Meidän ei myöskään kannata jakaa kansalaisiamme millään lailla ne ja me –tyylisesti, vaan on tehtävä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, osallistettava ja mahdollistettava jatkuva kehitys. Taustalla toimintoja säätelevät lait, jotka velvoittavat … hoitamaan asiat kuntoon. Vielä syrjätymisriskistä: Espoon peruskoulutuksen ulkopuolelle on jäänyt n. 3000 nuorta, työttömiä työnhakijoita oli helmikuussa yli 9000 ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli 1671. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa päätettiin mm. lisätä maahanmuuttajanuorten osalta oppilasmääräpaikkoja. Taustalla toki on se, että meillä Espoossakin on edessämme lähivuosina merkittävät palvelutarpeiden muutokset, jotka johtuvat vieraskielisen väestön nopeasta kasvusta sekä iäkkään väestön suhteellisesta kasvusta. Haasteisiin pyritään vastaamaan palvelutarpeita ennakoimalla ja mukauttamalla palvelutarpeita niiden mukaisiksi. Haasteet on tarkoitettu ratkottavaksi, yhdessä toimien. Tällä hetkellä Espoossa on tarjolla maahanmuuttajille aikuislukion, työväenopiston sekä aikuisopiston erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Niistä löytyy tarkemmin tietoa espoo.fi –sivuilta, mutta toki myös helposti googlettamalla (löytyy moniakin mahdollisuuksia) saa tietoa eri vaihtoehdoista, myös lähikuntiemme osalta. Haluan, että Espoossa säilyy hyvä koulutuksen taso. Haluan, että koulutukseen satsataan ja toimintoja parannetaan. Haluan, että jokainen suomalainen ja Suomessa elävä nuoremme saa riittävän määrän ja laadullisesti hyvän tasoista koulutusta. Haluan, että opettaja-resursseihin kiinnitetään huomiota, että he kehittyvät itsekin, heitä on riittävästi ja heillä on hyvät työolosuhteet. Haluan, että he saavat tehdä sitä työtä, mitä opettajan kuuluukin, mihin he ovat valmistuneet opinnoistaan. Haluan kouluihin työrauhan. Tarvitsemme jokaisen panosta työelämässä, jatkossakin. Kaikki ovat tärkeitä! Yhteistyön kannattaja, Nina From PS, Espoo |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuuttajat, nuoret, opiskelijat, opiskelu, aikuiskoulutus, opiskelu Espoossa, nuoriso, nuorisotakuu |
||
Lautakuntatyöskentelyn alun kokemuksiaSunnuntai 10.3.2013 - Nina From, PS Lautakuntatyöskentelyn alun kokemuksia Lautakuntatyökin on alkanut vauhdikkaasti. On runsaasti koulutuksia, seminaareja ja tilaisuuksia, joissa saa tietoa, tutustuu uusiin ihmisiin, eri toimijoihin, eri puolueiden edustajiin, kunnan työntekijöihin sekä tapoihin toimia. Aika menee hurjaa vauhtia, päivätyön jälkeen kokouksiin, kokouksista omiin askareisiin, perheen, liikunnan, koiruuksien, kodinhuollon töihin ja touhuihin. Iltaisin viestien lukemista ja vastaamista, kannanottoja, yleisten, suomalaisia koskettavien tarinoiden ja uutisten seuraamista eri välineillä. Blogailua, viestintää, kirjauksia ja esityslistojen ja raporttien lukemista. Ja sitten koittaa kokous. Oli hieno tunne olla keskiviikkona, 27.2.2013, ensimmäistä kertaa Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Oli koneet, kasa papereita, infolehtiä, nimikyltit paikallaan ja joukko uusia ihmisiä, joihin sai tutustua. Esittelykierros. Koneet auki. Agenda esiin sekä asiat, joita käytiin läpi, kyseltiin, pyydettiin tarkennuksia, ehdotettiin ja päätettiin. Vaikka kokous kesti pitkään, se oli antoisa. Puheenjohtajan tapasin ensimmäistä kertaa livenä (Sanna Lauslahti) ja olin erittäin tyytyväinen hänen hyvään tapaansa johtaa kokousta. Mainiota. Tämä matka jatkuu neljä vuotta. Sitten on taasen kunnallisvaalit ja lautakuntapaikat ovat jaossa. Sitä ennen ovat Eurovaalit ja Eduskuntavaalit. Tämä vuosihan on vaaliton. Saa keskittyä luottamustehtävien hoitamiseen, kokemuksen kartuttamiseen sekä vaikuttaa asioihin uusista ”kulmista”. Ensimmäisen kokouksen päätöksiä: Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta valitsi jäsenet koulujen ja lukioiden johtokuntiin toimikaudeksi 2013-2016 sekä hyväksyi muutoksitta suomenkielisen opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulosyksiköiden käyttösuunnitelmat vuosille 2013. Lisäksi lautakunta käsitteli muun muassa seuraavia asioita: 7. Ruotsinkielisen kielikylpyluokan perustaminen Westendinpuiston kouluun Lautakunta päätti, että Westendinpuiston kouluun perustetaan lukuvuodeksi 2013–2014 ruotsinkielisen kielikylpyopetuksen ensimmäinen luokka, vaikka sen oppilasmäärä jäisi alle 18. Westendinpuiston kouluun hakee nyt ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen 15 valintakriteerit täyttävää hakijaa. 9. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokousaikataulu vuonna 2013 Kokouksia on lähes joka kuukausi. Tarkemmat tiedot aikatauluista, esityslistoista, pöytäkirjoista sekä päätöksistä löytyy espoo.fi –sivuilta: Espoon kaupunki: päätöksenteko: Opetus- ja varhaislautakunta. 11. Avustus Helsingin erilaiset oppijat ry:lle
Lyhyesti vielä lautakunnasta: Lautakunnassa on 13 jäsentä. Jokaisella on myös henkilökohtainen varajäsen. Espoon Perussuomalaisista jäseninä lautakunnassa on kaksi henkilöä (allekirjoittanut ja Huhta) ja kaksi varaa (Enemark ja Seppänen). Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päättää suomenkielistä päivähoitoa, perus- ja lukio-opetusta sekä koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoa koskevista asioista. Lautakunnan tehtävät ja ratkaisuvalta määrätään sivistystoimen lautakuntien ja johtokuntien johtosäännöissä. Varhaiskasvatusjaosto: Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalla on varhaiskasvatusjaosto. Jaostossa on 13 jäsentä ja jokaisella on myös siellä henkilökohtainen varajäsen. Jaoston jäsenet ja varajäsenet valitsee valtuusto. Tässä jaostossa meillä on eri jäsenet kuin yllämainitut (tietoa lautakuntapaikkojen haltijoista löytyy taasen espoo.fi –sivuilta sekä espoonperussuomalaiset.fi –sivuilta). Joitain nimimuutoksia on saattanut tulla, joten osa nimistä voi muuttua vielä. Varhaiskasvatusjaoston tehtävät tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa painopisteistä, palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta ja palvelutasosta tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa kehittämisestä seurata palveluiden laatua ja huolehtia yhteistyöstä eri palvelutuottajien kanssa Näillä luottamustehtävillä on merkittävä rooli Espoolaisten lasten ja nuorten sekä tietysti perheiden elämässä. On monia asioita, joita tuodaan esityslistalle, päätettäväksi. On mahdollisuus vaikuttaa asioihin, kuten mainitsinkin jo aiemmin. Olen äärimmäisen kiinnostunut tekemään entistä parempia päätöksiä kasvavan ja kuitenkin hyväkuntoisen Espoon puolesta. Jos sinulla on ideoita ja ajatuksia, joita haluat vietävän eteenpäin, haluat olla mukana vaikuttamassa, ehdottamassa ja muuttamassa asioita, ole yhteydessä. Äänestämällä aina vaaleissa, antamalla ehdotuksia, kysymällä ja kyseenalaistamalla on mahdollisuus vaikuttaa, jokaisella kuntalaisellamme. Yhteistyö tuottaa parempaa meille kaikille. Maaliskuisin terveisin, Nina From |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta, lautakunta, lautakuntatyö, espoo.fi, varhaiskasvatuslautakunta, espoonperussuomalaiset.fi, kokous, koulut, koulutus |
||
Mikä takuu nuorillemme?Sunnuntai 27.1.2013 - Nina From, PS Aina on ollut niin, että tietyt opiskelupaikat ovat suositumpia kuin toiset. Onko opiskelemaan pääsy kuitenkaan ollut koskaan näin vaikeaa nuorillemme, kuin nyt? Ovatko päättäjät unohtaneet nuorisomme? No ei, onhan meillä nyt vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu joka saa jatkoa mm. koulutustakuun alkaessa, myöhemmin. Hyvä niin, mutta! Perusopetuksen päättävistä nuorista 1700 nuorta (n. 2%), ei hae peruskoulun jälkeen yhteishaussa tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yhteishaussa hakeneista perusopetuksen päättäneistä jää valitsematta noin 5,5 prosenttia. Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää peruskoulun jälkeen vaille toisen asteen tutkintoa. Tällä hetkellä yhteensä noin 40 000 alle 30-vuotiasta on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Näistä noin 5000:n arvioidaan olevan työkyvyttömiä esimerkiksi vamman tai mielenterveysongelmien vuoksi. Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa hänen elinaikanaan yhteiskunnalle miljoonan. Mikä nuorisotakuu? Nuorisotakuulla tarkoitetaan:
Nuorisotakuuseen liittyy koulutustakuu:
Nuorten aikuisten osaamisohjelma
Olen erittäin tyytyväinen, että nuorisotakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista. Sana yksi hieman häiritsee. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella kärkihankkeeseen pääsee. Mitä muuta kärkihankkeiden joukossa on ja ovatko kärkihankkeet arvotettu millä perusteella? Pitkän aikavälin laskelmilla: mikä tuottaa eniten, mikä säästää eniten, mikä kasvattaa verotuloja eniten, mikä työllistää eniten, mikä on helpoin toteuttaa, mikä on yhteiskunnallemme merkittävintä, mikä auttaa nuoriamme eniten, mikä edesauttaa saamaan Suomen menestyvämmäksi, mikä, mikä… kysymyksiä voisi esittää monelta eri näkökulmalta. Minusta tämä kuuluu top 3:n joukkoon. Millä tahansa mittareilla mitattuna. En lähde avaamaan kahta muuta vaihtoehtoa, sillä se ei ole tässä kohtaa tarpeellista. Kuten sanottu, tämä on erinomainen hanke, mutta edellyttää paljon enemmän, kuin miltä näyttää. Täydelliseen onnistumiseen tarvitaan yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja nuorten yhteisvastuuta. Suomen nuorisotakuuhan tulee perustumaan Public-Private-People-Partnership -malliin, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä. Hmm. Eli viimeisessä lauseessa tuodaan vahvasti esille nuorten osuutta asian edistämiseen. Tämähän on toki hyvä, mutta entä ne lukuisat nuoret, jotka ovat siis jo syrjäytyneet tai syrjäytymisriskissä? Esimerkki Helsingistä: ”Vuoden alusta voimaan tulleen nuorisotakuun toteuttaminen on Helsingissä vaikeaa. Suurin ongelma on ammatillisen koulutuksen paikkojen niukka määrä. Helsinki on hakenut tuhat aloituspaikkaa lisää, ja on saanut 520. Tarvitaan 500 paikkaa lisää ensi vuonna ja tuhat paikkaa pidemmällä aikavälillä. Paikan ammatillisissa oppilaitoksissa kaupunki pystyy tarjoamaan vain 25 prosentille ikäluokasta. Muualta maasta löytyy alueita, joilla tarjontaa on yli sadalle prosentille nuorista. Opiskelupaikkoja pitää siirtää lisää Helsinkiin. Nyt on Helsingin vuoro, merkittävä osa Suomen nuorista on täällä.” (sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen) Helsinki yrittää toteuttaa nuorisotakuuta myös muilla toimilla: Tulevaisuustiski neuvoo ilman opiskelupaikkaa olevia 15–17-vuotiaita, Respa palvelee yhdeltä luukulta 17–29-vuotiaita työttömiä. Respassa nuori saa oman uraohjaajan, joka räätälöi suunnitelman tulevaisuudelle. Avoimessa ammattiopistossa voivat opiskella ne, joilla ei ole opiskelupaikkaa tai jotka ovat keskeyttäneet opintonsa. Kaikki eivät osaa tai halua hakea neuvoja oma-aloitteisesti. Heitä auttaa etsivä nuorisotyö, joka ottaa yhteyttä jokaiseen nuoreen, jonka yhteystiedot ovat tiedossa. Opetusvirasto pitää rekisteriä ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneistä nuorista. Tietoja se saa kouluilta ja sosiaalitoimelta. Myös puolustusvoimat ilmoittaa asepalveluksen keskeyttäneistä nuorista. Nuorisotakuun voimaantulon jälkeen 1.1.2013 koulutustakuu toimii seuraavasti: Lisää opiskelupaikkoja ammatilliseen koulutukseen Koulutustakuun toteuttamiseksi nuorten ammatillisen koulutukseen lisättiin 1200 opiskelupaikkaa 1.8.2012 alkaen ja lisätään vielä 500 opiskelupaikkaa 1.1.2013 alkaen. Opiskelupaikat lisättiin alueille, joilla opiskelupaikkoja nuorisoikäluokkaan nähden on muita vähemmän. Tällä helpotetaan nuorten siirtymistä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja vähennetään koulutuksen ulkopuolelle jäävien määrää. Opiskelijavalinnat uudistetaan Nuorisotakuun toteuttamiseksi uudistetaan myös ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinta. Uudistuksen jälkeen perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan valita ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Uudistettu lainsäädäntö tulee voimaan vuoden 2013 alusta ja sitä käytetään ensi kerran syksyn 2013 yhteishaussa. Oppilaanohjauksesta vastuu kunnille Perusopetuksen oppilaanohjaus päättyy perusopetuksen jälkeen. Tavoitteena on, että kunnille säädetään vastuu perusopetuksen päättävien ohjauksesta. Maahanmuuttajanuorille lisää kielikoulutusta Maahanmuuttajanuorten kohdalla hakematta jättäneiden, valitsematta jääneiden ja keskeyttäneiden osuus on suurempi kuin koko väestössä. Maahanmuuttajille suunnattua kielikoulutusta lisätään kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa, jotta he voisivat parantaa opiskeluvalmiuksiaan ja kielitaitoaan. Oppisopimuskoulutuksen työnantajakorvauksiin korotuksia Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää oppisopimuskoulutusta niin, että se nykyistä paremmin soveltuu myös nuorten koulutusmuodoksi. Oppisopimus oikein tuettuna voi avata mahdollisuuksia niille nuorille, jotka ovat jo perusasteen jälkeen orientoituneita työelämään. Lisäksi oppisopimuksen käyttöä edistetään joustavoittamalla rahoitusta. Peruskoulun suorittaneiden hakeutumista toisen asteen koulutukseen kehitetään siten, että etusija tulee olemaan saman vuoden aikana peruskoulun päättäneillä. Tämän pelätään johtavan siihen, että ysiluokan päättäneet kiilaavat aiemmin työ- tai koulutuspaikkaa vaille jääneiden ohi. Erinomaisia asioita. Olen mukana talkoissa omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan! Varmasti Sinäkin! Mutta. Kun raha tuntuu olevan tiukassa Suomessa ja suomalaisille, kiristetään nyörejä sieltä ja täältä (=ei kasvun tie), eriarvoisuuden tunne korostuu, kateus kasvaa ja erittäin negatiivinen asia on se, että alamme riitelemään keskenämme. Ikävä esimerkki tästä on esim. Akavan kanta: ”Nuorisotakuu syö työvoimaresurssit. Panostusta tarvitaan erityisesti korkeasti koulutettujen työttömien koulutustarjontaan. Panostukset on siirretty nyt nuorisotakuun toteuttamiseen, jossa korkeasti koulutetut vastavalmistuneet näyttävät jäävän syrjään” (Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder). Minä olen sitä mieltä, että panostukset on otettava ihan muualta, kuin nuorisotakuu-ohjelmasta. Panostusta on ehdottomasti lisättävä näihin molempiin tärkeisiin kohteisiin, on reagoitava nopeammin eri alojen kehityksiin eli nähtävä tulevaisuuteen ja muodostettava koulutusta oikeisiin tarpeisiin voimakkaammin, huomioiden myös eri alueet ja väestö. Olen Fjäderin kanssa samaa mieltä siitä, että työhallinnon on seurattava aikaansa ja löydettävä uudenlaisia keinoja ja ajattelutapoja. Meillä on n. 30 000 korkeasti koulutettua työtöntä ja tilanne on siltäkin osin todella huono. Case Afganistan: Miksi oi Suomi, miksi? ”Suomi korottaa Afganistanille myöntämäänsä tukea. Kehitysapua annetaan kuluvana vuonna 27 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna summa kohoaa 30 miljoonaan. Suomi on sitoutunut Afganistanin pitkäaikaiseen auttamiseen, ja avustuspottia on nostettu parilla miljoonalla vuosittain. Rahaa annetaan myös sen jälkeen, kun Nato-johtoiset Isaf-joukot poistuvat maasta ensi vuoden loppuun mennessä. Suomi on tukenut Afganistania noin 160 miljoonalla eurolla kymmenessä vuodessa. Suurin osa tuesta ohjataan Maailmanpankin ja YK:n järjestöjen kautta, jotta apu menee perille tehokkaasti ja valvotusti. Vaikka maan tilanne on parantunut talebanien hallinnon synkistä vuosista, tekemistä riittää valtavasti. - Lähtöpisteestä on päästy pitkälle, mutta Afganistan on edelleen maailman surkeimpia maita, tiivistää apulaisosastopäällikkö Anu Laamanen ulkoministeriön poliittiselta osastolta. Suomen kehitysapu Afganistanissa painottuu demokratian ja hallinnon parantamiseen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin sekä talouskasvun ja kestävän kehityksen edistämiseen.” (Elisa.net 27.1.2013) Niin, ihan hyvää tarkoitetaan tälläkin tekemisellä. Mutta onhan tuo aivan järkyttävä summa, pelkästään yhteen maahan ohjattuna. Lisäksi maassa soditaan ja sehän on yksi suurimmista huumausaineiden tuottajista. Millä varmistetaan tuen päätyminen oikeisiin kohteisiin? Minulla ei ole halua tällä hetkellä selvittää muita maamme ulkopuolisia avustuskohteita ja niiden määrää tai valvontaa, niin järkyttynyt olen, taas. Tuosta rahasta riittäisi varmaan meille suomalaisillekin. Lisäksi voitaisiin periä opiskelijamaksua ulkomaalaisilta opiskelijoilta, joita maassamme on n. 17 000. Summaa en lähde arvioimaan per opiskelija/opiskelupaikka/opiskeluvuodet/opintomäärä, sen voisi tehdä viranomaiset ja laittaa lähiaikoina maksulapun opiskelusta. Tälläkin rahalla saisimme tuettua omien kansalaistemme koulutusta. Kysymysmerkki minulle on vielä se, paljonko ulkomaalaiset opiskelijat saavat kenties Suomesta avustuksia asumiseen ja elämiseen, vai saavatko? Miten on, saavatko suomalaiset opiskelijat opiskella maksutta muissa maissa saatikka tukia tai muita etuuksia? Ei muuta kuin pyörät pyörimään nuorisomme puolesta, rivakammin, kiitos. Nina From PS Espoo
|
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opiskelu, koulutus, nuorisotakuu, koulutustakuu, työttömyys, Afganistan, sota, tuki, opiskelu, opiskelu ulkomailla |
||
Olemmeko tavanneet?Perjantai 26.10.2012 - Nina From, PS Timo Soinin toki tuntee kaikki, minua ei välttämättä kaikki tai ainakaan ole tavannut face-to-face. Olen kyllä käynyt Espoon PS:n tapahtumissa, vaaliteltoilla, mutta valitettavasti en ole Sinua ehkä kohdannut, vielä. Kuvista olet varmaan nähnyt, minkälainen suurin piirtein olen, mutta juuri siksi, kun emme ole kohdanneet, ajattelin esiintyä Sinulle livenä, youtubeen tehdyillä muutamalla videolla. Omien videoitteni sisältö ottaa kantaa asioihin, joista olen kirjoittanut, saattaapa puheen joukossa olla jotain sellaista, jota et vielä ole lukenut. Toivon kuitenkin, että olet pitänyt kirjoituksistani tai ne ovat herättäneet vähintäänkin Sinussa ajatuksia. Toivottavasti pidät myös videoistani. Tosin ne eivät varmasti ole hienoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin niitä voi kuunnella tai katsoa. Videot löytyvät youtubesta hakusanalla: Nina From Perussuomalaiset (kuusi versiota eri asioista). Sieltä löytyy toki myös Timo Soinin äänestyskehotusvideo. Mukavia videohetkiä Sinulle toivottaa Nina From PS Espoo |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: video, PS, Perussuomalaiset, youtube, Espoo, ehdokas, koulutus, terveys, harrastukset, vanhukset, nuoret, lapset, astma, terveyskeskusmaksut |
||
Espoon PS:n kuntavaaliohjelman toinen asianosto: koulutusTorstai 6.9.2012 - Nina From, PS Vastasin eilen ensimmäisen vaalikoneen kysymyksiin. Tämä innosti minua kirjoittamaan siitä, miten jo kouluikäisiä aletaan jaotella eriarvoiseen asemaan. Onhan toki jo jonkin aikaa keskusteltu siitä, miten jotkut koulut on haluttuja, toiset eivät. Kyse tässä tapauksessa on kuitenkin peruskoulu-tasosta. Jos esim. joillain alueilla on runsaasti maahanmuuttajia, on toki selvää, että opetus ei voi edetä samalla tavalla kuin koulussa, jossa on yhtä uskontokuntaa (pääsääntöisesti) sekä oman maan oppilaita. Tietyillä alueilla on enemmän ongelmallisia perheitä ja tiheää asutusta kuin toisilla alueilla. Tämäkin asettaa opetukselle ja oppimiselle erilaisia haasteita. Tarvitaan varmasti lisävoimia, tukiopetusta ynnä muuta apua siihen, että opetuksen taso säilyy sille asetettujen vaatimusten tasolla. Niin, kysymyksessä kartoitettiin mielipidettäni siitä, pitäisikö Espoon perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat nuoret eivät karkaa muualle. Valinnan mahdollisuus on jo tällä hetkellä. Suomessa on mahdollisuus opiskella monia asioita lisää ja enemmän, jos siltä tuntuu. Lukio on opiskelupaikka, joka valitaan tietyin perustein. Jos hakijan keskiarvo riittää, on vaihtoehtoina, esim. Espoossa Etelä-Tapiolan lukio, jossa keskiarvo on ollut yli 9, jolla sisään voi päästä. Mielestäni nykyinen hakujärjestelmä ja valinnanmahdollisuudet ovat riittävät. Keskiarvon perusteella haetaan, jokaisella on mahdollisuus. Suomessa on hyvä koulutuksen taso joka tapauksessa. Eri asia on sitten mielestäni se, moniko pääsee opiskelemaan. Nythän on niin, että suomalaisista nuorista yli 4000 henkilöä ei päässyt hakemaansa koulutukseen. Tämä on turhauttavaa, koska nuorissa on tulevaisuus ja koulutus on erittäin hyvä tae siitä, että elämässä haluaa oppia, kehittyä ja päästä tekemään työtä, joka on yksi elämän perusasioista. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että ulkomaisia opiskelijoita suorastaan toivotaan suomalaisiin opinahjoihin, kun omat nuoremme eivät paikkoja saa. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Korkeakouluissamme opiskelee siis n. 17000 ulkomaalaista. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on suurin piirtein saman verran. Suomen tavoite on lisätä ulkomaalaisten lukumäärä 20000:een vuoteen 2015 mennessä. Maksuttomuus vetää ulkomaalaisia Suomeen. Ilmaisen koulutuksen saatuaan yli puolet ulkomaisista opiskelijoista jättää maamme. Samaan hengenvetoon puhutaan jatkuvasti säästötarpeista, joita koulutuksen osalta halutaan tehdä. Miksi ulkomaalaisilta opiskelijoilta ei oleta maksua? Miten ulkomaalaiset voivat ohittaa hauissa oman maan nuoret? Miten meillä on varaa antaa muualta tulleille ilmainen opiskelumahdollisuus? Mitä muita tukia he saavat? Mitä meidän nuoret saavat? Tätä vertailua ei olisi tarvetta tehdä, jos meidän nuorisoomme satsattaisiin niin, että löytyy paikkoja opiskeluun, tuetaan esim. lukiolaisia kirjojen osalta (miksi muuten joka vuosi tehdään uusia painoksia kirjoista, joissa kuitenkin perusasiat eivät vuodessa tai muutamassa voi merkittävästi muuttua? Miksei tähän rahastukseen puututa?). Lähikunnista mainittakoon Vantaa, joka tekee rajuja koulusäästöjä. Helsinki tullee seuraamaan perässä muutaman vuoden kuluttua. Vantaalle on kuulemma soitettu monista kunnista, kysytty neuvoa, mistä kaikesta voi säästää, Vantaan mielestä. Espoossa selvittäneen toistaiseksi hyvin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Nämä säästötoimet eivät vähennä syrjäytymisen riskiä, päinvastoin. Lyhytnäköistä toimintaa. Säästetään väärästä paikasta, koulutuksesta. Työpajat ovat erinomainen keksintö nuorille, jotka vielä miettivät, mitä isona tekevät, nuorille, jotka saadaan esim. syrjäytymiskierteestä pois sekä nuorille, jotka ovat aloittaneet kenties jonkun työn tai opiskelun, mutta eivät ole sittemmin sitä jatkaneet, mutta ovat opastuksella päässeet työpajaan. Näistä nuorista on tullut menestystarinoita. Sitten Perussuomalaiset Espoon vaaliohjelmaan, kohta 4: koulutus. Niin, ohjelmassa painotetaan yksilöllistä oppilaanohjausta ja ennaltaehkäisevää tukiopetusta, erityisopetusta ja oppilashuoltoa. Näillä autetaan nuoria selviytymään muiden joukossa kouluvuosista. Nämä ovat keinoja ehkäistä syrjäytymistä. Tavoitteena on myös innostaa jatko-opintoihin. On väärin säästää koulutukseen liittyvistä tukipalveluista. Tarvitaan lisää resursseja oppimisen edistämiseen, oppilaiden auttamiseen, yksilöllisesti. On tärkeää, että yhteiskunnassamme ei tavoitella kahtiajakautumista. On tärkeää, että pyritään tekemään kaikki voitava, jotta yksikään nuori ei syrjäytyisi ja autetaan niitä, jotka ovat syrjäytyneet, takaisin opintojen ja työn pariin. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Se on meidän aikuisten tehtävä. |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, opiskelu, säästöt, opinnot, ulkomaalaiset opiskelijat, nuoriso, nuoret |
||
Miksi äänestäisit kuntavaaleissa?Lauantai 11.8.2012 - Nina From, PS Miksi äänestäisit kuntavaaleissa? Kuntavaalit –perustietoa Kuntavaalit (myös kunnallisvaalit) ovat vaalit, joissa valitaan kuntien ja kaupunkien valtuustoihin valtuutetut ja varavaltuutetut neljän vuoden välein. Suomessa kunnallisvaaleista säädetään perustuslaissa, kuntalaissa, vaalilaissa ja Ahvenanmaata koskien sen omassa lainsäädännössä. Kuntavaaleissa valittava valtuusto päättää ylimpänä toimielimenä kunnan toiminnasta ja taloudesta. Suomen kuntien valtuustojen käsissä on noin 2/3 julkisista palveluista ja noin 440 000 kuntatyöntekijän työpaikat. Kunnat ja kuntayhtymät käyttävät noin 42 mrd. euroa vuodessa palvelujen järjestämiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Menoista noin puolet katetaan veroilla, neljännes maksuilla ja myyntituloilla ja vajaa viidennes valtionosuuksilla. Kuntaliiton tavoitteena on kunnallisen toiminnan rahoituksen riittävyys. Kunnat järjestävät kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmät liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoimeen sekä ympäristöön ja tekniseen infrastruktuuriin. Kuntien menestystekijöitä ovat hyvin hoidettu seudullinen yhteistyö ja menestyksekäs elinkeinopolitiikka. Kunnallishallinnossa asioita valmistellaan avoimesti, mikä takaa kuntalaisille mahdollisuuden vaikuttaa. Kuntien päättäjät valitaan joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa. Vuoden 2008 kuntavaaleissa äänesti 61,2% äänioikeutetuista. Espoossa äänestysprosentti oli 62,6%, Uudellamaalla 59,2%. Ahvenanmaalla pidettiin kuntavaalit syksyllä 2011. Äänestämässä kävi 64% äänioikeutetuista. Edellisissä kuntavaaleissa valittiin 10412 kunnanvaltuutettua, joiden keski-ikä oli 49 vuotta. Kuusi prosenttia valituista oli alle 30-vuotiaita. 65-vuotiaita ja sitä vanhempia oli noin kahdeksan prosenttia valtuutetuista. Valtuutettujen lukumäärä määräytyy sen mukaan, mikä on kunnan asukasluku 31.5.2012. Keskimäärin valtuutettuja on vuoden 2012 alussa 31 per kunta. Kunnan toimielimet Perustuslain 121 §:n mukaan kunnan hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kunnan ylin toimielin, valtuusto, saa valtuutensa kuntalaisilta kunnallisvaaleissa. Valtuusto päättää, mitä toimielimiä kunnassa on ja miten toimivalta ja tehtävät jaetaan kunnan viranomaisten kesken. Jokaisessa kunnassa on kuntalain mukaan oltava hallintosääntö, jossa annetaan tarpeelliset määräykset kunnan hallinto- ja päätök-sentekomenettelystä. Kunnan johtosäännössä määrätään toimielinten ja viranhaltijoiden toimivallasta. Kuntalain 17 §:ssä määritellään, että kuntalain mukaisia toimielimiä ovat: valtuusto, kunnanhallitus ja sen jaostot, lautakunnat ja niiden jaostot, johtokunnat ja niiden jaostot sekä toimikunnat. Kunnanvaltuustolla on kokonaisvastuu kunnan toiminnasta, kun taas kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta. Kunnanhallitus vastaa myös valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Valtuusto päättää mitä lautakuntia kunnassa on ja niiden jäsenmäärästä ja toimivallasta sekä siitä, miten tehtävät jaetaan kunnan viranomaisten suhteen. Lautakuntien jäsenet valitaan valtuuston toimikaudeksi, jollei valtuusto ole päättänyt lyhyemmästä. Yleensä valitaan pariton määrä, jotta äänet eivät yksittäisten kokousasioiden käsittelyssä äänestettäessä mene tasan. Lautakunnalla on oltava puheenjohtaja ja tarpeellinen määrä varapuheenjohtajia. Poliittisen suhteellisuuden toteutumiseksi puheenjohtajisto valitaan samalla kuin jäsenet valitaan. Lautakunnilla voi olla jaostoja, joihin joko valtuusto tai asianomainen toimielin valitsee jäsenet. Muut toimielimet Kuntalain mukaisia muita kunnan toimielimiä ovat: tilapäinen valiokunta, keskusvaalilautakunta (pakolliset), tarkastuslautakunta sekä yhdistymishallitus (tiettyä tehtävää varten perustetut väliaikaiset toimielimet). Luottamushenkilön asema Luottamushenkilöillä on keskeinen asema edustukselliseen demokratiaan perustuvassa kunnallisessa päätöksenteossa. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttävät luottamushenkilöt valtuustossa. Kuntalain mukaan kunnan luottamushenkilöitä ovat:
Kunta valitsee luottamushenkilöitä myös erinäisiin valtion toimielimiin (esim. käräjäoikeuksien lautamiehet ja kiinteistötoimitusten uskotut miehet). Kunnan päätöksentekomenettelyn viisi eri vaihetta:
Kuntalaisen vaikutusmahdollisuudet Kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 28.10.2012. Ennakkoon äänestetään kotimaassa 17.–23.10. ja ulkomailla 17.–20.10. Kuntavaaleissa vaikutat moniin ajankohtaisiin asioihin; terveyskeskuksesi lääkäripalveluihin, nuorisotiloihin, päivähoitopaikkoihin, vesijohtoverkoston laatuun, kotikirjastosi määrärahoihin, koulujen ruokahuoltoon, jatkokoulutuspaikkojen määrään, liikuntapaikkojen monipuolisuuteen, vanhuspalveluiden laajuuteen jne. Juuri niihin asioihin, jotka ovat osa jokapäiväistä elämääsi. Faktoja Espoosta Suomessa on kuntia yhteensä 336 kappaletta. Suurin kunta on Helsinki, toiseksi suurin Espoo (252 439 asukasta). Seuraavaksi tulevat Tampere, Vantaa ja Turku. Espoon tilanne on kokonaisvaltaisesti ottaen hyvällä mallilla. Kaupungin verotulojen määrä on kasvanut ennakoitua enemmän. Kaupunki on vetovoimainen, väkimäärä kasvoi 4500 henkilöllä. Kasvu mahdollistaa investointeja, jotka pääasiassa on tehty omalla rahalla, eikä velalla. Perustoiminnat (sosiaali-, terveys-, ja opetustoimet) on pystytty rahoittamaan verotuloilla sekä valtionosuuksilla. Kunnallisveroa ei nostettu tälle vuodelle. Kaupungilla on enemmän rahaa kuin velkaa, joka antaa erinomaiset lähtökohdat tulevaan. Investointitavoitteista esim. asuntorakentamisen osalta on tavoite, että vuonna 2010 rakennetaan 2 500 asuntoa joka vuosi. T3 (=Tiede eli Otaniemi, Taide eli Tapiola ja Talous eli Keilaniemi) on alue, jolle tehdään suuria investointeja. Näistä esimerkkeinä kolme metroasemaa, pohjoismaiden suurin kävelykeskusta, maailman ensimmäinen innovaatioyliopisto, suunnitteilla on lisäksi kolmisenkymmentä julkista tai yksityistä rakennushanketta. Kaupungissa oli 126 000 työpaikka Q4:lla, 2011. Työpaikoista viidesosa on tukku- ja vähittäiskaupassa. Työllisyystilanne on siis hyvä, työttömyysaste oli vain 5,5 %. Muita faktoja Espoosta ja espoolaisista: KELAn sairastavuusindeksin mukaan Espoon väestö oli vuonna 2010 koko maan terveintä. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana rikoksia on tehty vähiten kaikista Suomen kaupungeista. Espoossa asuu runsaasti lapsiperheitä ja keskimäärin vähemmän yksin asuvia. Eläkeläisten määrä nousee kuitenkin Espoossakin. Vuonna 2021 65 vuotta täyttäneitä tulee olemaan 15 500 enemmän kuin nyt. Talouden kannalta haastetta tuo mukanaan myös kasvava maahanmuutto. Vuodesta 1991 lähtien vieraskielisten osuus Espoossa nousi 1,3 %:sta tämänhetkiseen 9,4%:n. Maahanmuutto ja eläkeläisten määrän kasvu on nähtävä mahdollisuutena, ei uhkana. Tarvitaan lisää investointeja sekä palveluita, määrällisesti ja laadullisesti sopivia ratkaisuja. Työtä riittää monella saralla, luodaan täysin uutta ja parannetaan sekä tehostetaan vanhoja toimintamalleja. Espoon kannattaa pysyä houkuttelevana kaupunkina jatkossakin, jotta tänne saadaan maailman parhaita osaajia sekä mahdollistaa myös maahanmuuttajien yrittäjyyttä. Ylläpidetään hyvää terveyttä pitämällä huolta itsestämme ja muista lähellämme olevista ihmisistä. Liikutaan kauniissa luonnossamme (Espoossa on mm. 58 km merenrantaa, 165 saarta, 23 uimarantaa, 9 avantouintipaikkaa, yli 100 järveä tai lampea) ja pidetään muutenkin huolta kunnostamme urheilemalla itselle sopivien lajien parissa. Syödään terveellisesti, suositaan luomua ja valitaan pääsääntöisesti kotimaisia ruokatuotteita. Pidetään huolta toisistamme, autetaan niitä, jotka tarvitsevat apuamme. On paljon muitakin asioita, joita voidaan kehittää ja parantaa, tehostaa toimintoja, tehdä asioita yhdessä kunnan sisällä olevien asukkaiden ja eri tahojen kanssa (mm. järjestöt ja erilaiset seurat) sekä muiden kuntien kanssa. Valitaan parhaat toimintamallit ja ryhdytään töihin. Mitä sinä haluaisit kehittää omassa kunnassasi, Espoossa? Koskettaako sinua päiväkotien ja koulujen homeongelmat? Tämän päivän iltalehti.fi:ssä kerrotaan, kuinka vakavasta ja suuresta ongelmasta on kyse ja konkreettisin luvuin. OAJ:n tuoreen kyselyn ennakkotiedon mukaan sisäilmaongelmia esiintyi kahden viime vuoden aikana 2/3 kouluja ja päiväkoteja. Käytännössä tämä ongelma koskee satoja tuhansia ihmisiä. Ongelmaan pitäisi puuttua heti. Korjauskulut ovat arvioiden mukaan miljardiluokkaa. Kunnilla ei sellaisia rahoja kuitenkaan ole. Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti, että uusille hankkeille tarvittaisiin 15 miljoonaa euroa valtion tukea. Valtiovarainministeriö ehdotti 5:ttä miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto arvioivat tuen tarpeen olevan 50 miljoonaa euroa. Konkretiaa: OAJ:n Luukkaisen mukaan valtiovarainministeriön esittämä tuki riittäisi 500 oppilaan työympäristön korjaamiseen. - Se tarkoittaa yhden, korkeintaan kahden koulun korjaamista, ja kyse on sadoista rakennuksista, Luukkainen vertaa. Sisäilmaongelmat heikentävät terveyden lisäksi opettajien jaksamista (väsyminen ja motivaation heikkeneminen). Entä lapsemme? Lapset ovat myös väsyneitä. Saavatko lapsemme tästä syystä johtuen laadukasta opetusta? Miten heidän tulevaisuuteensa vaikuttaa homeelle altistuminen jo lapsena? Millainen elämän laatu heille annetaan altistuneisuuden myötä? Millaiset kulut tulevat siitä, kun altistuminen saattaa vaikuttaa heidän elämäänsä myös tulevina työn-tekijöinä ja veronmaksajina, jos ja kun työpaikoillakin on home- tai sisäilmaongelmia? Miten meillä on tähän varaa? Jos investoitaisiin heti remontointeihin ja korjausrakentamiseen, luotaisiin työpaikkoja, eikä taas kajottaisi työn verottamisen kiristämiseen, jolla ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia kansalaisten elämään. Verotusta kiristämällä ja säästötoimenpiteitä lisäämällä talous ei kasva. Talous kasvaa työn tekemisellä, panostamalla tulevaisuuteen, pitämällä tuotekehitykseen käytettävien resurssien taso korkealla ja luomalla uusia innovaatioita. Opettamalla markkinointia ja myyntiä, jotta vientiin riittää tuotteita ja palveluita. Siten kasvatetaan hyvinvointia. Sinä voit vaikuttaa äänestämällä oman kuntasi sopivinta kuntavaaliehdokasta, jonka uskot haluavan muuttaa asioita paremmaksi, jonka uskot ajavan sinulle tärkeitä asioita. Anna ideoita, tee ehdotuksia. Kuuntelen. Kirjoitellaan. Nina From, PS Taustatietoja: Kuntaliitto.fi ja kunnat.net -sivustoilta |
||
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, kunnallisvaalit, Espoo, valtuutettu, perustietoa Espoosta, homekoulut, korjausrakentaminen |
||
teemapäivän, joka tukee tyttölapsia: heidän oikeuksiaan sekä kohtaamiaan haasteita, perusteltuja vaatimuksia suoda mahdollisuus elää ilman syrjintää ja väkivaltaa. Täysarvoisina yhteisömme jäseninä! Koulutus on yksi keino parantaa lasten tyttöjen asemaa maailmassa.
