Lapset ovat viattomia, aina!

Maanantai 29.12.2014 - Nina From

28.12. vietettiin Viattomien lasten päivää. Olipa kyse syntymättömistä lapsista tai syntyneistä, näin on: syyttömiä ja viattomia siihen, mitä ratkaisuja aikuiset heidän puolestaan tai vastaan tekevät.

Päihteettömyys kuului ennen perusarvoihin. Kun olet raskaana, et polta tai juo. Saatikka käytä muita aineita, jotka vaarantavat sikiön turvallisuuden. Toista on nykyään. Siis asenteissa on jo lipsuttu. Voihan sitä ja voihan tätä, hieman tai useammin. Kuitenkin on myös tutkimustietoutta siitä, että ei voi. Koska jokainen tuleva äiti on myös yksilö, ei voi sanoa, mikä määrä mitäkin on sopivaa tai kohtuullista. Riski ja vastuu käyttäjällä on aina. Ja se pitäisi muistaa.

Erikseen on toki äidit tai äidiksi tulevat, jotka ovat sairastuneet itse siten, että eivät pysty huolehtimaan itsestään, jolloin eivät pysty ajattelemaan myöskään sikiön tilaa, aidosti. Esimerkkinä FAS-lapset: ”Suomessa arvioidaan syntyvän vuodessa noin 100 FAS- ja 200 FAE-lasta. Lisäksi syntyy noin 400 lasta, joilla voi havaita raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä johtuvia keskushermoston toimintahäiriöitä. Sikiöaikainen alkoholialtistus aiheuttaa mm. kasvuhäiriöitä, epämuodostumia ja keskushermoston toimintahäiriöitä, jotka ilmenevät eriasteisina oppimisvaikeuksina sekä sosiaalisen kehityksen ongelmina. FAS- ja FAE-lasten erityisongelmiin soveltuvista ja heidän kehitystään tukevista kuntoutusmenetelmistä sen sijaan tiedetään vähemmän. Suomessa naisten alkoholin ja huumeiden käyttö on lisääntynyt selvästi viimeisen vuosikymmenen aikana, joten päihteille altistuneita lapsia syntyy todennäköisesti yhä enemmän.”, verneri.net.

Joulun aika ja turvakodit

Kaikille Joulun aika ei ole rauhallista ja leppoisaa yhdessäoloa. Usein perheen yhteistä joulua pidetään niin tärkeänä, että kotona sinnitellään väkivallasta tai sen uhasta huolimatta. Väkivalta perheessä vaikuttaa kuitenkin aina myös lasten elämään, vaikka he eivät itse olisi suoraan väkivallan kohteena.

Tiesitkö, että Suomessa on rahankeruulupa mm. turvakotitoiminnalle? Toiminnalle, jonka luulisi automaattisesti kuuluvan ns. hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin, lähellä, 24/7. Tiedämme sen, että Lastensairaalalle kerätään kyllä rahaa yrityksiltä ja yksityisiltä. Siitä on pidetty meteliä, onneksi. Mutta muutosta rahoitukseen ei ole saatu.

Vertauksena Afganistaniin sijoitettu raha: 500 miljoonaa euroa. ”Päätös lähettää suomalaisia joukkoja Afganistaniin tehtiin tammikuussa 2002 eduskunnan yksimielisellä hyväksynnällä. Eduskunnalle tuodussa esityksessä Suomen joukon vahvuudeksi oli määritelty 50 henkeä ja kesto aluksi 3-6 kk. Sen tehtäviksi oli määritelty "esimerkiksi humanitaarisen tilanteen arviointi yhteistyössä avustusjärjestöjen kanssa, koordinaatio avustusjärjestöjen suuntaan, sotilasteknisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonta, yhteydenpito väliaikaiseen hallintoon ja eri sotilasosapuoliin sekä infrastuktuurihankkeiden kartoittamisessa avustaminen". Kansainvälisistä tehtävistä palaavien sotilaiden vastaanotto Suomessa: osa heistä saattaa tarvita psyykkistä tai fyysistä terveydenhuoltoa, jota ei saa paikalliselta terveysasemalta, uusisuomi.fi, rauhanpuolustajat.org.

Turvakotitoiminta on todella tärkeä, jopa elintärkeä paikka siinä vaiheessa, kun ihminen saa kertakaikkisesti tarpeekseen väkivallasta. Hesarin artikkeli 28.12.14 (Merkintöjä –palsta) ”Mitä kysyisit pahoinpidellyltä naiselta?”, on erittäin hyvä, eräästä näkökulmasta katsottuna.

”Lähisuhde- ja perheväkivallasta puhuminen voi tuntua vaikealta ja kiusalliselta. Lähisuhde- ja perheväkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja se voi koskea kaiken ikäisiä ihmisiä, naisia ja miehiä sekä heidän lapsiaan.”

Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai vaarallista. Turvakoti tarjoaa turvallisen asumisen ja tuen sekä mahdollisuuden irtautua väkivaltakierteestä ammattitaitoisen henkilöstön avulla.

Turvakodeissa ollaan nyt erityisen huolissaan rahoituksesta, kun rahoitus siirtyy valtion vastuulle. Ensi- ja turvakotien liitto laskee, että ehdotetussa mallissa esimerkiksi pääkaupungin turvakodin nykyisellä paikkamäärällä valtio rahoittaisi laitosta 650 000 eurolla tähän asti. Esimerkiksi tänä vuonna Pääkaupungin turvakoti on jo laskuttanut kuntia 800 000:lla eurolla. Lasten kohdalla turvakodissa painotetaan sitä, että heidän auttamisensa vaatii aikaa.

"Varhaisella avulla vähennetään paitsi yhteiskunnan kustannuksia, myös lasten epäinhimillistä kärsimystä", Grönlund sanoo. Lapsiin erikoistuneet työntekijät turvakodeissa ovat tähänkin asti toimineet lähinnä yksityisten säätiöiden ja lahjoitusten varassa. Turvakotiin tulevien lasten määrä on kasvanut kuudessa vuodessa noin neljänneksellä Helsingissä. Siis pelkästään Helsingissä.

Kuntien säästötalkoot iskevät myös ensikoteihin, kertoo Sunnuntaisuomalainen. Ensikotien asukasmäärät ovat olleet alkuvuonna selvästi pienemmät kuin viime vuonna. Vauvaperheiden ongelmat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Kunnat ovat vähentäneet palveluiden ostamista. Nyt haetaan ensikoteja halvempia keinoja auttaa perheitä. 

Ensikodeista apua hakevat uupuneet vanhemmat joudutaan yhä useammin käännyttämään kotiin. Puhelimet ovat soineet ensikodeissa Rautavaaran ja Kuopion tapahtumien jälkeen. Tavallisesti soittajat ovat viranomaisia, mutta nyt uupuneet vanhemmat soittavat myös suoraan saadakseen nopeasti apua. Yhä useammin ensikoti joutuu käännyttämään apua tarvitsevat kotiin, koska talousvaikeuksissa painivat kunnat eivät myönnä maksusitoumuksia.

Valtion rahoituksessa moni asia vielä epäselvä

Vielä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka turvakotien rahoitusasiat lopulta järjestetään. Yksi mahdollisuus on, että aluehallintovirastot myöntävät jatkossa rahoituksen alueellisille turvakodeille.

– Aluehallintovirastot joudutaan varmaankin kytkemään rahoitukseen myöntämiseen. On vielä auki, hoitaako asiaa kaikki virastot vai yksi virasto, hallitussihteeri Heidi Manns-Haatanen havainnollistaa.

– Ajatuksena on, että valtio rahoittaa käytettyjen palvelujen mukaisesti turvakotien toimintaa. Toisin sanoen valtio maksaa asiakkaan oleskelun turvakodissa. Tässä pisti kaksi asiaa ”silmään”: epäselvyys sekä sana: oleskelu.

Vuoden alussa käynnistyy lakivalmistelun ohella turvakotien valtakunnallistamishanke, jossa kartoitetaan turvakotien tarvetta Suomessa ja minne niitä pitäisi tuoda lisää. Sen verran kuitenkin tiedetään, että lisää turvakotipaikkoja tarvitaan. Koko maasta löytyy tällä hetkellä 120 turvakotipaikkaa. Euroopan Neuvoston arvioiden mukaan niitä tarvittaisiin yli 500.

Ensi- ja turvakotien liitosta kuitenkin toivotaan, että lailla turvakotien toiminta saataisiin vakaalle pohjalle. Talousahdinko on turvakotien arkipäivää ja saadut korvaukset turvakotien palveluista harvoin riittävät kattamaan menoja. Rahoitusta joudutaan etsimään milloin mistäkin.

– Kun talot eivät ole täynnä, ollaan äkkiä rahoituskriisissä. Talouden tasapainoon saanti on jatkuvaa arkea meidän johtajien pöydällä, toimitusjohtaja Ritva Karinsalo Ensi- ja turvakotien liitosta harmittelee.

– Turvakotien toimintaa voisi verrata palokuntaan. Eihän palokunnalle makseta siitä, että he sammuttavat tulipalon. Heille maksetaan siitä, että luovat turvallisuuden kylään tai kuntaan, missä palokunta sijaitsee. Turvakotiakin pitää ajatella paikkana, josta saa apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Hallitus lupasi syksyn rakennepaketissaan siirtää turvakotien rahoituksen kunnilta valtiolle ensi vuoden alusta. ”Varsinaista lisärahaa ei luvattu, mutta siirron odotetaan vakauttavan turvakotien rahoitusta”, 29.1.2014 AL. Siis vuoden alusta oli jo media kirjoittanut aiheesta. Ja vieläkin asiat ovat täysin keskeneräiset. Vuosi on kulunut. Vaalit tulossa. Siirtyykö tämäkin asia seuraavalle hallitukselle, kuitenkin. Joka aloittaa prosessin lähes alusta ja ennen kuin se saadaan esitysmuotoon, hyväksyttyä ja toimintaan, oliko vuosi silloin, mikä?

Väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja rikos.

Olemme kuitenkin pieni maa, vähäkansainen. Monessa asiassa olemme luoneet byrokratiaa liikaa, hidastamaan toimintoja, estämään kehitystä ja jopa toimimaan epäinhimillisesti. On se niin sääli. On se.

Parempaa tulevaa vuotta, joka tapauksessa toivottaen,

Nina From

Joulujuoksu lasten hyväksi! - kooste

Sunnuntai 16.11.2014 - Nina From

Hyvää toisille voi tehdä monella eri tavalla. Pääasia on teot. Tässä tapauksessa liike ja liikkuminen itsensä hyväksi samalla kun teki hyvää kotimaan hädänalaisille lapsille ja lapsiperheille.

Talouden taantuman aikana apua tarvitsevia lapsia on alati enemmän. Vuonna 2013 yhdistyksen tukiperheissä majoittui 1 306 lasta. Tällä hetkellä 1 002 lasta odottaa pääsyä tukiperheeseen.

Joulujuoksu on osa Pelastakaa Lapset ry:n joulukeräystä. Tavoitteena on kerätä tänä jouluna 600 000 euroa, jolla voitaisiin varmistaa oma tukiperhe tuhannelle lapselle. Tässä tempauksessa mukana oli Viipurin Urheilijat.

Joulujuoksulla saatiin lapselle 320 päivää asumista tukiperheessä. Tämä tarkoitti juoksijoiden määrässä hieman alle 200 juoksijaa. Minusta määrä oli markkinointiin nähden pienehkö, tosin tapahtuma järjestettiin yleisötapahtumana ensimmäistä kertaa, eilen, 15.11..

Juoksijat ovat mukana luomassa riemukasta tunnelmaa pukeutumalla jouluisiin asuihin.

Tämä oli toinen kerta, kun Uudenmaan perussuomalaisia oli mukana juoksussa. Tällä kertaa hyväntekeväisyyttä tuki Espoon Perussuomalaiset ry, maksamalla ilmoittautuneiden jäsenten juoksumaksun.

Jäi hyvä mieli, meille kaikille. Itse aion jatkaa hyvän tekemistä jatkossakin.

Mukavaa Joulun odotusta Sinulle.

Nina From

Olet päättäjä! -mitä ajattelit tehdä?

Lauantai 11.10.2014 - Nina From

Tänään on kansainvälinen tyttölapsen päivä. Vuonna 2011 YK:n yleiskokous loi uuden teemapäivän, joka tukee tyttölapsia: heidän oikeuksiaan sekä kohtaamiaan haasteita, perusteltuja vaatimuksia suoda mahdollisuus elää ilman syrjintää ja väkivaltaa. Täysarvoisina yhteisömme jäseninä!  Koulutus on yksi keino parantaa lasten tyttöjen asemaa maailmassa.

Minusta tyttöjen päivä on joka päivä, mutta onhan se hyvä, että kerran vuodessa erityisesti nostetaan esille tyttölapset. Ja se, mitä heidän hyväkseen voisi tehdä ympäri maailmaa, mutta todellakin, myös Suomessa. Tämä kuva oli se, miksi juuri tänään päätin kirjoittaa tästä aiheesta.

Nostan kuitenkin näin alkuun vielä erään toisen kansainvälisesti ja isosti julkaistun asian, Nobelin rauhanpalkinnon saajan (tässä käsittelen vain yhtä palkittua), Malala Yousafzain! Miksi juuri hän? Onhan ihme, että hän on vielä elossa. Ja juuri hän, joka taistelee lasten oikeuksien ja erityisesti lasten koulutuksen puolesta. 17-vuotias pakistanilainen Yousafzai nousi maailman median otsikoihin sen jälkeen, kun äärijärjestö Talibanin edustaja oli ampunut häntä päähän koulubussissa. Nobel-komitea korosti perusteluissaan, että lasten täytyy päästä kouluun, eikä heitä saa käyttää taloudellisesti hyväksi.

Olet päättäjä:

-          äiti, isä, mummi, ukki, sijaisvanhempi, adoptiovanhempi

-          lähiomainen, kummi

-          lähimmäinen (asut ihmisten lähellä, naapurissa tai hieman kauempana), asioit ihmisten parissa, elät ja olet

-          virkahenkilö, viranomainen, asiantuntija, ammattilainen, opiskelija, työtön, johtaja, työssä käyvä tai käymätön, eläkeläinen

Sinä vastaat siitä, miten kohtelet muita. Sinä vastaat siitä, puututko. Sinä vastaat siitä, välitätkö.

Kysymys sinulle: onko tämä tyttö ansainnut tämän? Kysymys sinulle: luuletko, että tämä on ensimmäinen kerta?

Minä vastaan itse: ei ole ansainnut. Kukaan ei ole ansainnut tuollaista. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toiselle tuollaista. Oletan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta. Toivon, että tämä on viimeinen kerta!

Etsin tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, lähinnä hain tietoa vuosittaisesta raportoidusta määrästä. Vaikea oli löytää. Sen sijaan löysin hämmästyttävää kyllä, vähättelevää kirjoittelua löysin paljonkin. Raporteistakin saa lukea: on puolittunut. Siis mistä on puolittunut, on vähentynyt, siis mistä on vähentynyt. Eihän sitä näin hatarasti voi raportteja mielestäni tuottaa. Ja lisäksi, asioita on vasta alettu viimevuosina tutkimaan tarkemmin.

Ainahan sitä on ollut. No, onko pakko olla jatkossakin. Ihmiset ovat yksilöitä. Lapset ovat puolustuskyvyttömiä. Kuka ajaa lasten asiaa? Lähiaikuisen pitäisi! Miksi näitä tapauksia, kuten kuvassa nyt tai Eerikan tapaus pari vuotta sitten, miten näitä aina vain Suomessa tulee ilmi? Jää perheen sisäiseksi asiaksi, jää viranomaisten käsittelyyn, liian pitkiksi ajoiksi, liian monien vastaavien tapausten joukkoon. Osa tulee julki. Vain osa.

Nykyistä lapsiasiavaltuutettua, Jukka Kurttilaa kiitän. Hän on usein median nostattamana mukana ajamassa lasten asioita, eri näkökulmista. Todella erinomaista mediayhteistyötä. Ja työtä ylipäätänsä, joka näyttää näkyvän entistä paremmin.

Entä ne resurssit? Olen kirjoittanut viimeksi 18.5. blogin lastensuojeluun liittyvistä asioista, kun Eerikan kuolemasta tuli kaksi vuotta. Siihen blogiin hain taustoja nykyisestä lastensuojelumme tilanteesta: törkeää. Laiminlyöntiä! Edelleen. Kuka vastaa? Mitä on tapahtunut Eerikan aiheuttaman ”kohun” jälkeen lastensuojelussa? En ole nähnyt tai kuullut mitään muutosta. Alla muutama asia, jonka otin ko. tekstistä:

”Tiedon kulku on edelleen huonoa viranomaisten kesken. Moni ei uskalla puuttua.

Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta riittävästi. Noin puolessa Suomen kunnista on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä. Lastensuojelussa on pahimmillaan jopa 160 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän saamien ehdotusten mukaan sopiva sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noin 20–50 asiakasta. Kolmannes koko maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Kymmenesosassa kuntia ei työskennellyt lainkaan kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. Kaikissa kunnissa ei pystytä noudattamaan lakia.”

Ja lista jatkuu. Ei pystytä noudattamaan lakia!!!?

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Jos kotona on kohdeltu väkivaltaisesti, on ilmeisen todennäköistä, että sitä jatketaan tarhassa, kaveripiirissä, kaduilla, työpaikoilla ja edelleen, kotona.

Sinä päättäjä! Puutu asioihin, muuta lakeja, jotka estävät tiedon välityksen näissä vakavissa rikoksellisissa asioissa, lisää resursseja lastensuojeluun, perhetyöhön ja ennaltaehkäisevään toimintaan sekä luo lisää matalan kynnyksen paikkoja ihmisille, jotka tarvitsevat apua itse ja lastensa kanssa. Järjestä riittävästi rahaa ja resursseja pidemmällä tähtäimellä esim. turvatalojen toiminnan laajentamiseen, päihteettömyyden tukemiseen, poliisien määrän lisäämiseen, tuomioiden saattamiseen oikealle tasolle: rikolliset kuriin tiukemmilla toimenpiteillä. Ja jaksa välittää! Puutu!

Nouse barrikaadeille lasten puolesta. Lasten suojelun puolesta, lasten oikeuksien puolesta. Lapset ja nuoret! Heissä on meidän kaikkien tulevaisuus. Kohdelkaamme heitä kuin haluamme heidän kohtelevan itseämme!

Ensi- ja turvakotien liitto kirjoittaa asiasta näin: ”Tänään vietettävä tyttöjen päivä muistuttaa tyttöjen asemasta ja oikeuksista. Tiesitkö, että tytöksi syntyminen tarkoittaa edelleenkin suurta riskiä tulla syrjityksi ja kohdata väkivaltaa. Liian monen tytön lapsuus katkeaa lapsiavioliiton myötä. Panostamalla tyttöjen koulutukseen parannetaan paitsi tyttöjen, mutta myös heidän yhteisöidensä elämää. Oikeutta omiin rajoihin ja koskemattomuuteen on tärkeää opettaa jokaiselle tytölle.

Meillä äideillä, iseillä, mummoilla, ukeilla, kummeilla, valmentajilla, opettajille, aikuisilla on arvokas tehtävä tukea tyttöjen kasvua. Mitä sinä ihailet ja arvostat lähelläsi olevissa tytöissä? Kerrotaan tänään sanoin ja teoin, miten ihania tyttöjä he ovat.”

Nina From

Lapsiasiavaltuutettu erosi! Mitä nyt?

Sunnuntai 12.1.2014 - Nina From, PS Espoo

Tunsin suurta tyytyväisyyttä, kun Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu, Maria Kaisa Aula, valittiin ensimmäiseen viisivuotisvirkaansa vuonna 2005 (toinen virkakausi alkoi 2010). Silloin tuumasin, että onpa hyvä, että lapsiin liittyvät asiat saavat enemmän julkisuutta ja huomiota, kun tunnettu henkilö on nimitetty tekemään tärkeää työtä!

Mitä tapahtui tammikuussa 2014? Protesti: Aula irtisanoutui ja kertoi eron syyksi liian vähäisen henkilökunnan määrän. Tarkemmin hän perustelee syytä siten, että henkilöstömäärä on kansalliseen viranomaistehtävään sekä kansalaisten ja yhteistyökumppanien kysyntään nähden alimitoitettu. Hän vertaa henkilökunnan määrää muiden maiden vastaaviin resursseihin. Niin, meillä on Ruotsiin ja Norjaan nähden vähemmän kansalaisia, mutta onko meillä enemmän työmaata, haasteita ja ongelmia, enemmän uudistamista nykyisissä rakenteissa jotka eivät toimi, yhteistyön kehittämiseen yhä suuremmat tarpeet? Olemmeko ”hyvinvointivaltion” tasoisessa luokassa tällä hetkellä tässäkään asiakokonaisuudessa? Saanen epäillä.

Tiedän, että kun ihmisten tietoisuus laeista, vaikutusmahdollisuuksista, toisten kokemuksista on kasvanut mm. sosiaalisen median käytön lisääntymisen myötä, kysymysten sekä selvityspyyntöjen määrä on varmasti ko. viranomaisia kohtaan kasvanut ja kasvaa edelleen. Sen olen itse huomannut liittyessäni jo pelkästään facebookissa moniin eri asiakokonaisuutta käsitteleviin ryhmiin. Tietoa saa ja sitä myös jaetaan!

Sosiaalisen median tiedonjaossa, lähinnä kokemusten ja tarinoiden osalta, on vaara, että tehdään liian nopeasti, liian vähällä tiedolla, liian jyrkkiä mielipiteitä jotka johtavat jopa joukkohysteriaan (karrikoin). Me, jotka yksittäistä kirjoitusta tai asiaa seuraamme, saamme aina kuitenkin vain yhden kuvan asiasta, kokonaisuutta emme tiedä, emmekä koskaan tule tietämään, olipa kokemus positiivinen tai negatiivinen esim. lasta, perhettä, sijaisperhettä, viranomaista tai muuta tahoa kohtaan. Laki sekä lakia noudattavat instanssit ja henkilöt ovat sitten oikeita päättämään lopullisesti asioista. Puolesta tai vastaan. Tilanteet eivät koskaan ole helppoja, sen olen jo ”lukenut” monesta tapauksesta ja sen käsittelystä.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävä perustuu lakiin sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Tehtäviksi on laissa määritelty myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta, lapsen oikeuksista tiedottaminen, vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteydenpito lapsiin ja nuoriin ja heiltä saadun tiedon välittäminen päätöksentekijöille. Hän ja he eivät ota kantaa yksittäisiin asioihin.

Lastensuojelullisissa epäkohdissa kansalaisilla on käytössään mm. eduskunnan oikeusasiamies ja AVI (aluehallintovirasto). Prosessi voi mennä akuutissa tapauksessakin esim. näin: laita kirje menemään ja odota vastausta jopa 6 kk – 2 vuotta (saamani tiedon mukaan). Ei kuulosta todellakaan hyvältä. Ja vika ei ole ihmisen, joka on avun tarpeessa, eikä viranomaisen, jonka tulee suoriutua annetusta työtehtävästä mahdollisimman pikaisesti liian vähillä resursseilla.

Vika on järjestelmän! Vika on liian vähäisten resurssien, joka ei ole Suomessa mitenkään uusi asia. Kun resursseja on liian vähän tarpeeseen nähden, syntyy enemmän kuluja ja ongelmia kuin että päästäisiin ennaltaehkäisevään toimintaan paremminkin kiinni, jolloin todellisia kriisejä syntyisi vähemmän. Pidemmällä aikavälillä tämä on sekä ihmisten että eurojen säästöä. Lisäksi se, että maksamme elämässämme erilaisia veroja myös kunnalle, jossa asumme. Meidän tulee saada vastinetta rahoituksellemme. Unohtamatta ihmistä, sitä avun tarvitsijaa!

Tämä alkanut vuosi on lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotisjuhlavuosi. Yhteinen teema on lapsen oikeus leikkiin!

Toivottavasti sekä juhlavuosi, että Aulan (valitettava) ero näkyvät mediassa vielä pitkään. Sillä mahdollistetaan asioihin puuttuminen, näkymällä, vaikuttamalla ja muuttamalla asioita. Toivon myös, että Aulalle valitaan pikaisesti seuraaja ja resursseja lisätään. Tärkeää työtä lastemme hyvinvoinnin eteen.

Elämä 6.12.2013, Itsenäisyyspäivän jälkeen?

Lauantai 7.12.2013 - Nina From

Suomi sai 96 -vuotta sitten itsenäisyyden. Se on aikaa, jolloin nykyiset vanhuksemme ovat maatamme rakentaneet. Sotavuodet 1939 – 45 taistelleet, menettäneet, voittaneet. Sotilaat, jotka taistelivat, johtajat, jotka johtivat, Lotat, jotka varmistivat toiminnallaan monia käytännön tehtäviä. Perheet, jotka pelosta huolimatta hoitivat kotipuolen asiat parhaan kykynsä mukaan.

Kotihoito, laitoshoito, omaishoito. Vanhuksemme ansaitsevat ne kaikki, henkilökohtaisen arvioinnin mukaisesti toteutettuna, riittävin ja laadukkain resurssein varmistettuina. On kaikkien etu, että vanhuksien kunto säilyy hyvänä, he saavat riittävästi kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee.

Miltä vanhusten tulevaisuus näyttää? Ei hyvältä!

Hallituksen rakennepaketti = säästöpaketti. Säästöillä ja veron kiristyksillä, korotuksilla ja uusilla maksuilla ei Suomen talous kasva. Tällä hallituskaudella on työttömien määrä kasvanut 100000:lla. Tämäkö oli tavoite? Ja mitä tulee kuntiin ja vanhuksiin: jos rakennepaketti toteutuu, menee kunnilla vuonna 2017 vanhusten laitospaikkoihin 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin nyt (ilmoitettu euromäärä).

Yksi kulu pienenee, toinen kasvaa?

Onko rakennepaketissa huomioitu kenties vanhusten kotihoitoon liittyvien kulujen lisääntyminen? Oletetaan esimerkiksi, että vanhus kaatuu kotonaan, loukkaa itsensä, saattaa aiheuttaa vesivahingon, tulipalon, vahingossa, vanhuuttaan. Paljonko kulut kasvavat, kun vanhus painaa ranneketta/soittaa kutsuakseen ambulanssin, kun on loukkaantunut? Paljonko maksaa loukkaantuneen vanhuksen hoito, kun hänet tuodaan sairaalaan? Hoidetaanko häntä heti vai katsotaanko, että joutaa jonottamaan, koska resurssit ovat riittämättömät? Onko mietitty, kauanko vanhus sitten makaa sairaalassa hoidettavana, koska paraneminen on hitaampaa kuin nuoremmilla. Mitä sen jälkeen vanhukselle tapahtuu? ”Pääsee ” takaisin kotiin. Kaatuu/satuttaa itsensä uudestaan: ambulanssi: sairaala…loppuelämä näin? Mitä maksaa? Mikä on elämän laatu? Tällaistako me haluamme vanhuksillemme? Millaisen loppuelämän Sinä toivoisit itsellesi?

Moni vanhus on vankina kotonaan. Mutta moni vanhus on vankina sairaalassakin. Ja laitoksessa. Ei ole riittävästi henkilökuntaa syöttämään, ulkoiluttamaan, liikuttamaan, pitämään seuraa. Vanhus ”rappeutuu” sekä henkisesti että fyysisesti.

EU-direktiiveillä on säädelty esim. sitä, kuinka usein lehmien ja vankien tulee päästä ulos. Entä vanhuksen oikeudet?

”Helsingin Diakonissalaitos aloitti Helsingin Kalliossa puoli vuotta sitten Seniori-Vamos-projektin, jossa ammattilaiset ja vapaaehtoiset auttavat syrjäytymisvaarassa olevia vanhuksia.– Olemme vähän väliä törmänneet turvattomuuskysymyksiin, kertoo projektipäällikkö pastori Tarja Jalli. Turvallisuus on ihmiselle tärkeää. Keskimäärin joka toinen päivä vanhus tekee Suomessa itsemurhan.” Lähde: taloussanomat.fi 6.12.

Laitospaikkoja tarvitaan, koska osa vanhuksista ei pärjää edes omaishoidossa. Laitospaikkojen kululaskenta on erikoista, koska siinä lasketaan markkinavuokra. Eli vaikka talot olisivat kaupungin tontilla, hinnassa otetaan huomioon myös maan vuokra, joka esim. Helsingissä on kova.

Joka tapauksessa kaikki maksaa, mutta miten kaikki lasketaan? Vanhukset ovat tehneet töitä, maksaneet verot ja maksavat edelleen veroja. Heille kuuluu hoito ja hoitomuoto, joka on heille sopiva ja inhimillinen!

Tehokkuutta toki pitää olla. Mutta ei kannata mitata toimintaa tehottomaksi. Kirjaamalla ihan kaiken, jatkuvasti, saadaan aikaa kulumaan raportointiin, hoitamisen sijaan. Olisi paras löytää sopiva toiminnan ohjausmalli, joka ei sisällä turhaa byrokratiaa.

Omaishoito on järkevä ja inhimillinen toimintamuoto. Perussuomalaiset on esittänyt, että omaishoito säästää kunnilta n. 60 000 laitospaikkaa. Sekä sitä, että omaishoitajien asema tulisi tasa-arvoistaa, joka mahdollistuisi siten, että tuen maksaisi Kela, eikä kunnat.

Otan esimerkiksi Vantaan. Siellä on n. 800 omaishoidon tukea saavaa henkilöä. Heidän tuomat säästöt Vantaalla on arvioitu olevan 10 miljoonaa euroa vuodessa. Ihmettelenkin, millä ihmeen laskentakaavalla (jos puhutaan vain rahasta) tästä hoitomuodosta ei tehdä yleisintä tai ainakin yleisempää kuin nykyään?

Kävin espoo.fi :n sivuilla. Laitoin haku-kenttään ensin sanan veteraanit, sitten vanhukset. Tuloksena hyvin sekavaa sisältöä. Minun piti ymmärtää, että vanhuksiin ja veteraaneihin liittyviä neuvoja ja ohjeistuksia löytyy osion Sosiaali- ja terveyspalvelut –alta. Sen jälkeen löysin Senioripalvelut, jonka alta Veteraanipalvelut. Viimeksi mainittu osuus oli mielestäni vähäinen.

Kyse on arvovalinnoista! Kyse on ihmisistä! Minne raha sijoitetaan? Suomeen ja suomalaisiin vai ulkomaille? Juustohöylän pitää höylätä myös ulos annettavasta rahasta. Toiminnan tulee olla tehokasta ja valvottua, kun puhutaan vaikka ulkomaanavusta. Erilaisin tempauksin järjestettävät keräykset eivät saa olla pääroolissa, kun tehdään investointipäätöksiä. Kumman valitsisit esim. Helsinkiin: Lastensairaalan vai Guggenheimin museon? Kenelle investointi ensisijaisesti näissä tapauksissa on tarkoitettu? Lapsillemme vai turisteille? Kummat ovat todellisia, ennakoitavissa olevia kohderyhmiä: lapsemme vai turistien määrä?

Minusta valinnat ovat yksinkertaisia: meidän tulee hoitaa ensisijaisesti oman maamme kansalaiset! Kun voimme ylpeinä todeta, että me elämme hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi ja kohtelemme kansalaisiamme aina ensimmäisen ”kastin” mukaisin toimin, voimme sen jälkeen antaa resursseistamme muualle. Me suomalaiset olemme nimittäin solidaarisia.

Meidän tulee muistaa historiamme. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme. Meidän tulee opettaa lapsillemme historiamme, nykyisyytemme ja opastaa parempaan tulevaisuuteen. Meidän tulee turvata kansamme tulevaisuus, emme voi säästää puolustuksestamme. Itsenäisyys on säilytettävä!

Olen ylpeä itsenäisyydestämme. Arvostan vanhuksiamme. Haluan muutosta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää Itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa ja Joulun odotusta.

Nina From

Pakkohoito vai avohoito? Päihdeäidit

Sunnuntai 3.11.2013 - Nina From, PS Espoo

Tämä asia jakaa mielipiteitä. Kannatanko pakkohoitoa vai avohoitoa? Olen periaatteessa pakkohoidon kannalla. Mutta nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, päinvastoin. Ennemminkin lisäisin ennaltaehkäisevää toimintaa, perheneuvontaa ja kouluissa tapahtuvaa päihdeasioista kertomista. Faktojen lisäksi paras tiedon tuoja on sellainen kertoja, jolla on omakohtaista kokemusta.

Tutkimusten mukaan n. 6 %:a odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Vuosittain 3 600-6 000 sikiön kehitys on vaarassa äidin päihteidenkäytön takia. Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy joka vuosi n. 650.

Lähde: Länsiväylä 2.-3.11.2013

Nämä ovat tietysti tutkimuksellista dataa. Totuus on varmasti toinen, eli määrät ovat suuremmat. Minua hirvittää! Jos vuodessa siis syntyy n. 650 vaurioitunutta lasta, viiden vuoden aikana heitä on 3 250. Kymmenessä vuodessa määrän pysyessä samana: 6 500 lasta!

Minusta yksikin on liikaa. Minusta ei ole oikein, että lapsella ei ole mitään oikeuksia, mutta aikuisella näyttää olevan. Enkä nyt syytä äitejä, jotka ovat koukussa päihteisiin, he varmasti tajuavat tilanteen, mutta ovat voimattomia tilanteeseen nähden. Ja tarvitsevat todellakin apua. Niin varhain, kuin mahdollista. Ja tietyissä tilanteissa pitäisi käyttää jopa pakkokeinoja. Itse en ole asiantuntija sanomaan, missä menee pakon ja missä avohoidon raja. Uskon kyllä, että ne, jotka näiden asioiden, ihmisten ja tilanteiden kanssa toimivat, ovat parhaita määrittelemään rajat ja kertomaan ne viranomaisille ja päättäville tahoille (jos ja toivottavasti, kun kysytään!), jotta saadaan aikaan parhaat mahdolliset ratkaisut.

Yksi auttamisen toimintamalli on Pidä kiinni –ohjelma, joka on suunniteltu huume- ja päihdeongelmaisille äideille.  Kohderyhmä on raskaana olevat äidit sekä alle kolmevuotiaiden lasten perheet. Tavoitteena on  tukea äidin päihteettömyyttä, vanhemmuutta ja arjen taitoja. Kuntoutuksessa on vuosittain noin 250 perhettä.

Esimerkiksi Espoossa toimii ensikoti Helmiina ja avopalveluyksikkö Esmiina. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Suurin osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsia tarvitse ottaa huostaan. Espoossa on ollut 33 perhettä kuntoutuksessa, joissa on ollut 27 vauvaa. Tarvetta on myös muualla maassa riittävien palveluiden saamiseksi.

”Ilman kuntoutusta en usko, että olisin tässä tilanteessa. Se oli turva-asema, jossa annettiin hyvät työvälineet elämään lapsen kanssa” kertoo helsinkiläisäiti. Hänellä on takanaan vuoden kuntoutus ja muutto omaan kotiin on suoritettu.

Äidin päihteidenkäyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin. Jos ei kyetä ymmärtämään päättäjätasolla näitä asioita, kyseessä kun taas ovat apua tarvitsevat ihmiset, niin voisiko tätä ajatella edes kustannusten kannalta: mitä maksaa mahdollinen yhteiskunnallinen tuki, perheen osalta, varhaiskasvatuksen osalta, koulutuksen osalta, työllistämisen osalta, loppuelämän osalta? Jos näin karrikoin asiaa, yleisellä tasolla. Luulisi siinä vaiheessa päättäjiäkin kiinnostavan, kun ladattaisiin eurot tiskiin. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen hätä ja avuntarve. Kun sitä tarvitsee, pitäisi meillä Suomessa olla hyvä verkosto, riittävät resurssit ja osaaminen, jotta voimme auttaa niitä ihmisiä selviytymään. Tämä on meidän ihan kaikkien etu, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Neljänä vuonna eduskunta on lisännyt huume- ja päihdeäitien hoito-ohjelman budjettiin. Järjestelmä ei toimi, koska päätökset tehdään vuosittain. Tällä on väistämättä vaikutusta kuntoutuksen järjestämiseen. Onhan se jo henkilökunnankin kannalta epämiellyttävä tilanne elää epävarmassa tilanteessa, jatkuuko työ vai eikö jatku, henkilökohtaisellakin tasolla. Euromäärällisesti puhutaan 1,5 miljoonasta eurosta, joka siis valtion budjetista tulee tai ei tule. Toimintaa tukee myös Raha-automaattiyhdistys, joka ei varmastikaan ole itsestään selvyys, ei tukisumma eikä päätös vuosittaisesta jatkumosta.

Mielestäni on käsittämätöntä, että Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni –hoitojärjestelmä ei saanut rahoitusta valtion ensi vuoden budjetista!

Peräänkuulutan nyt todellakin päättäjien osalta arvovalintoja! Apua tarvitaan, sitä on myös saatava!

Yksikin normaaliin elämään saatettu äiti, saatikka terveenä syntynyt lapsi on sen arvoinen!

Syntymättömien ja syntyneiden lasten puolesta,

Nina From

Hirvisaaren erottaminen -puolesta vai vastaan?

Lauantai 5.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minä olen tyytyväinen johtoomme! Suoraselkäistä toimintaa tilanteessa, joka ei ole mieluisa eikä helppo kenellekään. Tässä, kuten yleensäkin, on taustalla asioita, joita kaikkia ei kaikki tiedä, mutta tässä tilanteessa ko. henkilön kohdalla seurantaa on ollut jo riittävän pitkään. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Kuten yleensä, toimitaan esim. näin: voi tehdä virheen, voi tehdä toisenkin, kolmas kerta on jo sitten se lopullinen, kun puhutaan virheen toistamisesta. Asioihin on puututtu, on annettu ohjausta, on käyty keskusteluja, annettu varotuksia, joten minkään loppu ei tule yksittäisestä teosta.

Itse olen vahvasti Perussuomalainen. Tulin mukaan juuri tähän puolueeseen, koska puolueen arvomaailma sopii itselleni parhaiten. Monipuolinen eri asioiden puolustaminen, tehtyjen päätösten kyseenalaistaminen ja tarve saada tietää enemmän päätösten taustoista, jotta ymmärrys kasvaisi ja jotta voisi pyrkiä tuomaan esille omia, erilaisia ratkaisumalleja. Moni päätös on ollut Suomessa sellainen, että kyseenalaistusta ja lisäselvityksiä on kerta kaikkiaan ollut tarve saada. Moneen asiaan voi kansalaisetkin omalta osaltaan vaikuttaa, esim. kansalaisaloitteiden merkeissä.

Liian monesti keskustelut kanssani ovat alkaneet kysymällä muutamista mediassa hieman kyseenalaisesti julkisuudessa olleiden henkilöidemme tekemisistä tai sanomisista. Minusta se on sääli, koska en kannata mitään ääriliikettä, äärimmäisyyksiin meneviä mielipiteitä enkä muutenkaan koe, että viestintäni olisi tarpeellista sellaisena, että se ajaisi jonkin kummallisena tänä päivänä pidettyä asiaa tai sellaisesta, jota ei pidetä hyvän tavan vastaisena. Toki itse kullekin sattuu virheitä, erheitä  tai muita kömmähdyksiä, eihän kukaan ole täydellinen. Vaan virheistä voi oppia ja muuttaa omaa toimintaansa, jos se ei ole puolueen, yrityksen, urheilujoukkueen tai sääntöjen mukaista. Säännöt ovat tehty noudatettaviksi!

Haluan osaltani kiittää Soinin, Slunga-Poutsalon sekä koko puoluehallituksen tekemästä suoraselkäisestä, yhdenmukaisesta päätöksestä. Arvostan kovin sitä, että tehdään joskus myös vaikeitakin päätöksiä ja osataan perustella päätökset riittävän hyvin. Aina ei kaikki meistä ehkä ole asioista samaa mieltä, mutta itse ainakin perustan ajatukseni puolueen ajamille asioille. Ne ovat tärkeitä, niitä tulee edistää.

Jos siis toimii väärin, on mahdollista laittaa “hyllylle”, jopa erottaa. Miten mahtaakaan olla muilla puolueilla? Edelleen politiikan tekijöinä istuu vaalirahakohuhenkilöitä, itse harmaan työn teettäjä, “mahdollinen autoverolain rikkoja”, rikoksentekijä rattijuopumuksen ja pahoinpitelyn osalta (vanhentuneet), saako olla muuta? No, ko. puolueiden johto ei ole tehnyt erottamisratkaisuja. Eräs erottaminen tuli mieleeni, Kanerva (tekstiviestikohu) sai aikanaan lähteä. Jälkikäteen ajateltuna sen toiminnan seuraus suhteessa edellisiin mainitsemiini, erityisesti nostan harmaan työn teettäjän tässä tapauksessa esiin, on ihan eri mittasuhteissa! Tai “kaksi sanaa” Kokoomusnuorten ex-varapuheenjohtajan, Schubakin kirjoittamana facebookkiin oli liikaa: ero!

Jatkossa toivoisi, että kun valitaan edustajia (tässä käsittelen politiikkaa), kyseiset henkilöt olisivat taustoiltaan sekä toiminnaltaan moitteettomia ja esimerkillisiä. Taustojen selvittäjät ovat tässä tapauksessa media ja toki puolueen vastuuhenkilöt, jotka tekevät valinnat jatkossa, varmasti entistä tarkemmin. Sosiaalisesta mediasta myös selviää itse kunkin osalta paljon muutakin, kansalaistenkin tuottamana tietona. Kiitos siis medialle ja sosiaaliselle medialle!

Viimeisimmät Hirvisaaren kommentoinnit ovat mielestäni liikaa: hän arvostelee ryhmänjohtajaamme, nuorisojärjestömme puheenjohtajaa sekä kahta muuta “nimeä”, poliitikkojamme. Kannattaisi nyt olla jo hiljaa! Toisaalta, tehdyn päätöksen oikeellisuus edelleen vain vahvistuu, vaikka se jo täysin oikeudenmukainen olikin, mielestäni.

Nyt on aika keskittyä kuitenkin siihen, miksi puolueemme on noussut arvoon arvaamattomaan. Ihmiset ovat sen tehneet! Joka tasolla, kovalla työllä. Ja työ jatkuu tästä eteenkinpäin. Tehdään hyvää, kuunnellaan kansaa, tehdään kannanottoja, kerrotaan ajatuksista, kyseenalaistetaan ja tuodaan jatkossakin PS vaihtoehtoja! Tehkäämme hyvää politiikkaa. Keskitytään oleelliseen, yhdessä.

Hyvää lokakuuta kaikille tasapuolisesti!

Nina From

Tässä ei sovi säästää: neuvolat Suomessa!

Maanantai 22.7.2013 - Nina From, PS

Kuulin taannoin, että Espoossamme, Suur-Pellossa on tilanne, että alueelle ei tule neuvolaa! Kuulin myös, että Joensuussa on tehty säästötoimenpide, loppuvuonna neuvoloihin ei saa aikoja! Anteeksi kuinka?

Jokainen meistä tietää, että ennalta ehkäisevän toiminnan merkitys on monella sektorilla ratkaisevan tärkeää. Kyse on ensinnäkin ihmisestä, yksilöstä, sekä hänen tarpeestaan saada apua. On ihmisiä, jotka eivät enää jaksa hoitaa itseään, on lapsia, jotka eivät saa apua, vaikka sitä kipeästi tarvitsisivat. On vanhempia, jotka ovat lapsensa kasvatuksen suhteen neuvottomia. Puuttuu aikuinen, joka auttaisi ja hoitaisi vauvan, lapsen, nuoren asioita. Tarvitaan ammatti-ihmisen neuvoja ja apua. Kun autetaan ajoissa, reagoidaan nopeasti, vältytään varmemmin tulevilta ongelmilta, jotka tuppaavat kasvamaan, kun haasteita kasaantuu riittävästi. Ja sehän sitten maksaa, ainahan rahasta puhutaan. Käsittelen tässä kirjoituksessani neuvolatoimintaa yleisesti sekä paikallisesti.

Neuvola. Mikä ihana, vanhahtava sana. Mutta kokonaisuudessaan valtaisan tärkeä ja monipuolinen tukijärjestelmä ”nuorille” perheille, joilla on iso elämänmuutos edessään.

Historia

”Työn määränpäänä olkoon, että jok'ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.”

Carl Gustaf Emil Mannerheim kutsui näillä sanoilla kansalaisia lasten oloja parantavaan työhön. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti toimintansa vuonna 1920 nimellä Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka ensimmäinen tehtävä oli estää imeväisyyskuolleisuutta. Yksinäisten äitien turvakotina toiminut Lastenlinna siirtyi MLL:n omistukseen ja sen toimintaa muutettiin perusteellisesti. Arvo Ylpön aloitteesta Lastenlinnaan perustettiin Suomen ensimmäinen neuvola v. 1922. Liitto rakensi alayhdistystensä avulla Suomeen kattavan neuvolaverkoston, jonka ylläpito siirtyi kunnille v. 1944 säädetyn kunnallisen äitiys- ja lastenneuvolalain myötä.

Palvelut ja vastuut

Neuvolapalveluita saavat raskaana olevat naiset, lasta odottavat perheet ja alle kouluikäiset lapset sekä heidän perheensä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja valvoo äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta säädetään terveydenhuoltolaissa. Neuvolatoiminnan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso varmistetaan asetuksella (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011, Finlex). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii neuvolatoiminnan kehittämisestä, seurannasta ja kuntien ohjauksesta, julkaisee ohjeistuksia, järjestää koulutuksia ja kokoaa neuvolatoimintaa koskevia seurantatietoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot valvovat neuvolatoimintaa valtakunnallisen valvontaohjelman 2012-2014 avulla.

Neuvolatoimintaan sisältyvät

• sikiön terveen kasvun ja kehityksen sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden seuranta ja edistäminen
• lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta
• lapsen suun terveydentilan seuranta
• vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen
• lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen
• lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että

• lapsiperheiden palveluista muodostetaan saumaton kokonaisuus yli nykyisten toimialarajojen
• kasvatus- ja perheneuvoloiden tarjoavat perheille kokonaisvaltaista tukea ja täydennettävä peruspalveluja
• alueellisia eroja neuvolatoiminnassa kavennetaan
• varmistetaan neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun asetuksen toimeenpano
• lisätään ja kehitetään vanhemmuuden tukea sekä parisuhdeneuvontaa

Palveluiden järjestäminen

Kunnat järjestävät alueensa neuvolapalvelut. Jokaisessa kunnassa laaditaan neuvolatoiminnalle toimintaohjelma yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Kunnat nimeävät neuvolatoiminnalle vastuuhenkilön. Neuvolat tekevät yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksesta, lastensuojelusta ja muusta sosiaalitoimesta sekä erikoissairaanhoidosta vastaavien toimijoiden kanssa. Äitiys- ja lastenneuvoloissa järjestetään vanhemmuuden tukemiseksi neljä laajaa terveystarkastusta, joissa arvioidaan koko perheen terveyttä, hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Valittaminen

Jos ei ole tyytyväinen palveluun, hoitoon tai kohteluun, voi tehdä muistutuksen neuvolan vastuuhenkilölle. Ennen muistutuksen tekemistä kannattaa kuitenkin antaa suoraa palautetta ja yrittää selvittää asia hoitaneiden henkilöiden kanssa. Kantelun voit tehdä valvovalle viranomaiselle: oman alueen aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira). Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai kaipaa neuvoja oikeuksista, voi olla yhteydessä oman kunnan tai kuntayhtymän potilasasiamieheen. Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta.

Tilanne Espoossa: ei hyvä!

Sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt 10.6.2010 neuvolan palveluverkon ja perhekeskustoiminnan kehittämisestä seuraavaa: palveluverkkoa tiivistetään siten, että 10 seuraavan vuoden aikana neuvoloiden määrä vähenee nykyisestä 27:stä 16:a, joista kahteen perhekeskuksen neuvolaan kootaan erityisosaamista ja keskittämistä edellyttävää toimintaa. Muutokset toteutetaan vaiheittain vuodesta 2010 alkaen vuoteen 2020 mennessä. Lähde: ote sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta 5.6.2013. Suunta on mielestäni erittäin VÄÄRÄ!

Suurpellon suunnitellaan valmistuvan 10–15 vuoden kuluessa. Suurpeltoon rakennetaan omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasuntoja noin 10 000-15 000 asukkaalle. Asuntoja rakennetaan kerrostaloista pientaloihin, valtaosa taloista on kerrostaloja. Alueelle EI tule neuvolaa, joka on mielestäni käsittämätöntä!

Tilanne Joensuussa: ei hyvä!

Äitiys-, lasten-, ja perhesuunnittelu-(ehkäisy-)neuvolan palvelut järjestetään lähipalveluna alueen neuvoloissa. Neuvolapalveluihin ovat oikeutettuja Joensuun ja Kontiolahden asukkaat, sekä ulkokuntalaiset maksusitoumuksella. Neuvolat toimivat ajanvarauksella, puhelintunti on pääsääntöisesti päivittäin klo 12-13.

”Joensuun kaupunginhallituksen asettamien säästövelvoitteiden vuoksi Joensuun neuvoloiden palvelutoimintaan tulee muutoksia loppuvuodeksi 2013. Kaupunginhallituksen edellyttämien henkilöstömenojen säästötoimet aiheuttavat sen, että terveydenhoitajien poissaolojen vuoksi asiakkaita ohjataan mahdollisesti muuhun kuin omaan neuvolaan. Äitiysneuvolassa kotikäyntejä tehdään vain erityistapauksissa ja tarvittaessa normaalisti edenneiden raskauksien seurantavälejä pidennetään. Lastenneuvolassa leikki-ikäisten vuositarkastuksia siirretään. Perhesuunnitteluneuvolassa annetaan ensisijaisesti aikoja raskaudenehkäisyä tarvitseville asiakkaille. Pahoittelemme neuvola-asiakkaille kaupungin säästötoimista aiheutuvaa haittaa.” Lähde: joensuu.fi nettisivut, päivitetty 18.07.2013. Mielestäni tätä ei voida kutsua edes säästötoimenpiteeksi vaan LAIMINLYÖNTI olisi oikeampi termi.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin päättäjien tulisi puuttua siten, että palvelujen määrää lisättäisiin eikä vähennettäisi ja heikennettäisi. Resursseja pitäisi suunnata juuri näille toimille, joissa voitaisiin monessakin tapauksessa ennaltaehkäistä tulevia ongelmatilanteita. Pidemmällä tähtäimellä nämä ns. säästöt tulevat olevaan kasvavia kuluja. Entä lapsi, nuori, vanhempi, ihminen! On olemassa monia tutkimuksia, toimintaehdotuksia, oppaita ja suosituksia eri tahoille. Luetaanko niitä? Toteutetaanko ehdotuksia, joita olisi tarjolla?  

Satsataan tulevaisuuteen paremmin!

Nina From

PS Espoo

Lisätietoa:

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/neuvolat

Äitiys- ja lastenneuvolat (Kasvunkumppanit, THL)

Lastenneuvolakäsikirja

TEAviisari, seurantatietoa kunnista (THL)
AVOhilmo, ajantasaista tietoa neuvolapalveluiden käytöstä kunnissa (THL)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto - valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 - 2014 (pdf) (Valvira)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto (STM:n julkaisuja 2009:20)

Lastenneuvola lapsiperheiden tukena (STM:n oppaita 2004:14)

Puoluekokous Joensuussa kesäkuu 2013

Tiistai 2.7.2013 - Nina From, PS

Olipa todella hieno ja antoisa tilaisuus, kiitos Joensuu!

Aivan mahtavaa oli ajaa perjantai-iltana Espoosta Joensuuhun. Ilta-aurinko paistoi kauniiseen Suomen luontoomme, järvet olivat tyyniä, metsä vehreä. Saavuin valoisaan Joensuuhun myöhään iltayöstä.

Lauantain agendalla oli kokoustamista 10-18.00. Tai piti olla. Kokoustaminen venyi kuitenkin yli kahdeksaan illalla. Anti oli mitä parhain. Ensinnäkin paikalla oli yli tuhat ”meikäläistä” ympäri Suomen. Espoosta edustajien määrä oli kymmenkunta, mukana joukoissa myös Espoon puoluesihteeriehdokas, Seppo Huhta. Erinomaista antia oli puheenjohtajan valinta ja äänestys: Soinin ylivoimainen voitto ja arvostus. Erittäin hienoa oli se, että saimme tietää hänen tehneen valinnan euroehdokkuuden ja kotisuomeen jäännin välillä, joka ei hänen sanojensa mukaan ollut helppo päätös, mutta varsin oikea ja hieno. Jäädä tänne meidän kaikkien tueksi, johtaa joukkojamme kohti tulevia haasteita. Hän myös ilmaisi hienosti, että antaa täyden tukensa eurovaaleihin lähteville ehdokkaillemme sekä tukee kaikin tavoin verkostoitumista EU:n saralla, jotta meidän vaikuttavuus maailmalla tulee maksimoitua.

Mielenkiintoinen kokonaisuus oli myös varapuheenjohtajiston esittäytyminen, siihen liittyvät kannatuspuheet sekä äänestys. Tämä oli varsin antoisaa kuultavaa ja nähtävää. Todella hyviä ehdokkaita oli tarjolla, valinnat olivat varmasti monelle haasteelliset. 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Jussi Niinistö, 2. varapuheenjohtajaksi Hanna Mäntylä ja 3. varapuheenjohtajaksi Juho Eerola.

Parhainta antia oli puoluesihteerin valintaan liittyvät esittelyt, kannatuspuheet sekä äänestys. Erinomaisen hyviä ehdokkaita oli runsaasti, kymmenkunta. Täytyy myöntää, että monen ehdokkaan osalta tuli varsin positiivinen mielikuva, kun aiemmin en ollut ko. henkilöitä kuullut ja tuntenut. Saimme tiukassa, toiselle kierrokselle menneessä äänestyksessä puoluesihteeriksi Riikka Slunga-Poutsalon. Erinomaista!

Minusta on todella hienoa, että äänestys tapahtui modernisti, sähköisesti. Tämä äänestystekniikka mahdollisti toiminnan läpiviennin 7,5 tunnissa. Lisäksi äänestys on demokraattinen, kun jokaisella mahdollisuus äänestää.

Sunnuntaina kokoustaminen jatkui, aikajanalla 10-15.00. Saimme mielenkiintoista tietoa mm. EU-vaaleihin liittyvistä asioista, eduskuntaryhmän toiminnasta, PS Naiset ry:n toiminnasta, PS Nuoret ry:n toiminnasta, Oikeutta Eläkeläisille ry:n toiminnasta sekä monesta muusta asiasta. Lisäksi parasta antia olivat pyydetyt puheenvuorot, PS:ltä. Unohtamatta koko viikonlopun ajan tapahtunutta verkostoitumista, asioista keskustelemista sekä uusien näkökulmien saamista erilaisiin asioihin, jotka meitä puhututtavat.

Ja sitten. Miten media oli ja onkaan kiinnostunut uudesta puoluesihteeristämme, hänen mielipiteistään ja tulevien tehtävien hoitamisesta, yms. Oli ilo katsella hetimiten pidettyjä TV-haastatteluja, joissa Riikka S-P vastasi hienosti, varmasti, suoraan kiertelemättä toimittajien esittämiin kysymyksiin. Ja kaiken lisäksi on erittäin edustava henkilönä.

On syytä kiittää Ossi Sandvikiä, joka toimi PS:n puoluesihteerinä vuosina 2007-2013. Ja samalla toivottaa uusille, valituille edustajillemme runsain mitoin onnea sekä voimia. Koitoksia on ollut ja tulee olemaan. Haasteet voitetaan hyvällä yhteistyöllä sekä asioiden kehittämisellä, jatkossakin.

PS. kannattaa käydä lukemassa aiheista lisää osoitteessa: perussuomalaiset.fi. Omia blogeja kirjoitan osoitteessa ninafrom.fi.

Hyvää kesää toivottaen,

Nina From

PS Espoo

Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi

Nähdäänkö lauantaina 25.5.?

Tiistai 21.5.2013 - Nina From, PS

Hei vaan,

Tapiolassa on lauantaina Maalaismarkkinat. Perussuomalaiset ovat paikalla, teltalla, koko markkinoiden ajan.

Olen tavattavissa n. 14-16.00 välisenä aikana. Tule juttelemaan, jos ehdit.

Lähden n. 16.00 kohti Helsingin keskustaa, Maailma kylässä -festivaaleille. Olen siellä noin kuuteen saakka. Tavataanko siellä, jos emme ehdi Tapiolassa jo tavata? Olen siellä yksi muiden joukossa, Demokratiateltalla.

Demokratiateltan tarkoituksena on esitellä suomalaista monipuolueyhteistyötä. Siellä on tarjolla keskusteluseuraa sekä jotain pientä suupalaa ja juomaa. Paikalle saapuu mediastakin tuttuja henkilöitä, pitkin lauantai- ja sunnuntaipäivää. Paikkamme on Rautatieasemalla (R504)

Sunnuntaista en ole varma ehdinkö piipahtamana teltalla, jos vaikka menenkin juoksemaan Naisten Kympin.

Nähdään ja kuullaan ja keskustellaan.

Aurinkoisin terveisin,

Nina From

ps. lisätietoa tapahtumasta saat espoonperussuomalaiset.fi sivuilta sekä googlettamalla Maailma kylässä -tapahtuman.

Pieni kiusaaminen kasvaa isoksi -kasvatus, puuttuminen, välittäminen

Tiistai 23.4.2013 - Nina From, PS

Aloin pohtimaan omaa elämääni. Lähdin lapsuudesta. Muistan siitä harmittavan vähän, mutta yritän kuitenkin kertoa jotain.

 Siihen aikaan äitiyslomat olivat muutaman kuukauden pituisia. Minut vietiin hoitoon viereisen pihan ”Aunelle”. Olin Aunen hoitolapsi kuuteen ikävuoteen saakka. Siitä ajasta minulla on positiivisia muistoja, mutta on myös muutama asia, jota en unohda. Mm. heidän tapettinsa kuvio ja väri näkyvät vieläkin jossain mielikuvissani. Miten minä sen muistan? Olin silloin tällöin seisomassa tai istumassa nurkassa. Muistaakseni olin aika kiltti lapsi, mutta kasvattajan mielestä tein toki jotain päättömyyksiä, jolloin rangaistus oli: nurkka. Kiusaamista en harrastanut itse, mutta muutaman kerran sain kuulla olevani  ”frommipommi”. Muistan sen toki vieläkin. 

 Ala-asteella kuuluin niihin, joita ei kiusattu. Luokallani oli kyllä muutama oppilas, joita kiusattiin. Opettajalla oli suosikki, lettipäinen tyttö. Ja ”inhokki”, joka sai välillä liidusta osuman tai jonkinlaista ”karhunkävelyä hiuspehkossaan”. Minulle opettaja piti kerran puhuttelun, kun olin kirjoittanut tästä kauppiaan pojasta ihailevan aineen (Mikalla oli Leviksetkin). En olisi saanut tykätä hänestä, koska poika oli ”villihkö” vaan minun olisi pitänyt tykätä toisesta Mikasta (rauhallinen ja mukava, kiltti poika), joka tykkäsi minusta. Yhden kerran muistan ala-asteella, kun luokkamme tyttö suuttui minulle jostain (muistaakseni nelis-pelissä), heitti minua mm. puukengällä ja käyttäytyi hyökkäävästi. Kunnes sitten kellot soivat sisään ja kahina äityi sisäänmenojonossa. Tarrasimme toisiimme kiinni oikein kunnolla. Muistan vetäneeni häntä tukasta niin, että varmasti tuntui. Asia selvitettiin luokassa, opettajan puuttuessa asiaan. Sepä loppui siihen.

Yläasteella olin ystäväni kanssa illalla luistelemassa. Kolme vuotta vanhempaa tyttöä tuli ympärilleni, alkoi sylkeä, haukkua ja töniä. Ihme kyllä, pääsin jotenkin karkuun. Seuraavana päivänä menin ilmoittamaan asiasta luokanvalvojalle. Asia otettiin heti käsittelyyn, tytöt joutuivat puhutteluun ja pyytämään minulta anteeksi. Se loppui siihen.

Lukiossa tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olin vaihtanut koulua ja asuinaluetta. Minulla on todella hyviä ystäviä muutama, en kuitenkaan ollut ”suosittujen joukossa”. Lentopallojoukkueen kapteenina sain olla hyvässä seurassa, oletan, että joukkuelajin parissa itsetuntoni pysyi hyvällä tolalla, oli kavereita. Välillä ahdisti, kun ei saanut kutsuja kaikkiin bileisiin, mutta siitäkin selvittiin.

Ajattelen vanhempiani, jotka olivat vanhemmiksi nuoria. He kävivät molemmat töissä. Ei tullut mieleenkään kertoa heille mitään näistä tapahtumista, jotenkin ne piti itse selvittää. Siltä ainakin silloin tuntui. Mistä kuitenkin sain idean kertoa esim. kiusaamisesta opettajalle? Miten luotin siihen, että kun kerron ja hetimiten, asiat selvitetään ja selviävät?

Omien lasteni kohdalla ajattelin kuitenkin asiaa niin, että otan heti kiusaamisen puheeksi, kun aloittavat tarhan ja koulun. Tarhassa tytöt olivat eri ryhmissä. Toisessa ryhmässä asiaa kysyessäni vastattiin: ”meillä puututaan heti kiusaamiseen, meillä on nollatoleranssi ja välineet hoitaa tilanteet”. Toisessa ryhmässä minua katsottiin kummasti ja vastattiin: ”ei meillä ole mitään kiusaamisia, ei ole mitään ongelmia”. Hmmm… Tunsin kuitenkin hyvää mieltä siitä, että kysyin. Auttoiko se, en tiedä.

Tytöt menivät kouluun. Tein samat kysymykset molempien tyttöjen opettajille. Ihan hyviä vastauksia sain. Hoidetaan kyllä. Otetaan vakavasti. Varmasti asioiden tiedostaminen, median esille nostama asia kiusaamisesta ja puuttumisesta oli jo saavuttanut vuosien varrella useita ammattilaisia ja vanhempia. Lapsiakin. Asiaan suhtauduttiin siis asiallisesti.

Työpaikalla…niin, mitä on työpaikkakiusaaminen. Siitä on puhuttu paljon ja sitä on paljon. Eriasteista, erivaiheista. Esimiehen, kollegan, alaisen tekemää. Eri tavoin koettua. En mene siihen syvällisemmin, sillä me työelämässä pitkään jo olleet, tiedämme kyllä, mitä sillä tarkoitetaan. Työpaikoilla on usein myös varhaisen tuen mallit yms. opastamassa, miten tunnistetaan, keneen voi ottaa yhteyttä ja miten asiat hoidetaan.

Tulin valituksi Opetus- ja varhaiskasvatuslautakuntaan jäseneksi. Olen siitä erittäin kiitollinen ja minulla on valtava halu oppia uusia asioita, kysellä erilaisista tilanteista, etsiä ja löytää ratkaisuja, olla mukana päättämässä Espoolaisten lasten ja nuorten tämän lautakunnan pöydälle kuuluvista asioista.

Tämä kiusaamisasia kiinnosti niin, että pyysin informaatiota siitä, miten meillä Espoossa asiaan suhtaudutaan ja miten näitä asioita hoidetaan. Sain erittäin kattavaa sähköpostia asiasta. Vastaajana toimi Virpi Mattila, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö, sivistystoimi, suomenkielinen varhaiskasvatus.

Yksikkökohtainen turvallisuussuunnitelma

Jokaisen toimintayksikön tulee laatia Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjassa olevan sisältömallin mukainen yksikkökohtaisen turvallisuussuunnitelman, joka sisältää:

• pelastussuunnitelman
• kriisisuunnitelman
• kiusaamisen ehkäisysuunnitelman
• pihavalvontasuunnitelman
• retkikohtaisen retkisuunnitelman
• valvonta/ilkivalta ja töhriminen
• ensiapukoulutetut työntekijät
• lapsikohtaiset suunnitelmat esim. dieettiateriat

Yksikkökohtaiset suunnitelmat tarkastetaan ja päivitetään vuosittain.  Uusi henkilöstö perehdytetään yksikön turvallisuussuunnitelmien mukaiseen toimintaan sekä painotetaan jatkuvan havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä. Esimies vastaa siitä, että asiakirjat ovat henkilökunnan nähtävillä. Henkilökunnan velvollisuus on perehtyä Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjan kokonaisuuteen. He varmentavat perehtymisensä allekirjoituksellaan yksikössä laadittuun nimilistaan.

Espoossa kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma laaditaan osaksi päivähoitoyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmaa. Suunnitelmaan perehdytään ja siitä tulee osa varhaiskasvatusyksikön toimintaa, jota myös arvioidaan sekä muutetaan tarvittaessa.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma sisältää päivähoito- ja esiopetusyksikössä seuraavat asiat:

• mitä laki ja valtakunnallinen varhaiskasvatuksen suunnitelma sanovat lapsen oikeudesta
• turvalliseen päivähoitoon
• päiväkodin arvot ja yhteinen näkemys siitä, mitä kiusaaminen on
• kiusaamisen huomaaminen ja tunnistaminen
• kiusaamiseen puuttumisen keinot ja seuranta
• kiusaamisen ehkäisyn keinot
• yhteistyö vanhempien kanssa
• dokumentointi
• suunnitelman arviointi
• suunnitelman päivittäminen
• tiedottaminen ja perehdyttäminen

Arvokeskustelut

Päivähoito- ja esiopetusyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmassa arvot, visio ja tavoitteet ovat kirjattuina. Kiusaamista ehkäisevä työ alkaa yhteisellä arvokeskustelulla siitä, millaisia kasvatusarvoja yksikön suunnitelmissa on ja miten nämä arvot näkyvät arjessa.

• Ihmiskäsitys (esimerkiksi käsitys pienestä lapsesta)
• Turvallisuus
• Kunnioitus
• Tasa-arvoinen kohtelu
• Sukupuolten välinen tasa-arvo
• Lapsi ainutlaatuisena olentona
• Vastuu
• Lapsen osallisuus ja kuulluksi tuleminen
• Erilaisuuden arvostaminen

Voi että, nämä sopivat niin joka paikkaan, myös työelämään, erinomaisesti!

Kaikkien lasten kanssa työskentelevien on tärkeä tietää, mitä kiusaaminen on. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää nähdä ja pohtia eri osapuolten, lapset, vanhemmat, työntekijät näkemyksiä kiusaamisesta.

Kiusaamiseen liitetään yleensä tarkoitus tai aikomus vahingoittaa toista, mitä voi olla vaikea todeta etenkin pienten lasten parissa. Kielteisen toiminnan kohteeksi joutuvalle loukkaus on joka tapauksessa suuri riippumatta siitä, onko toiminta tietoista vai tahatonta. Seuraukset ovat tuhoisia uhrille, mutta myös loukkaavalle ja kiusaavalle lapselle. Tässä varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsi oppii, että joillakin on oikeus käyttää valtaa enemmän kuin toisilla. Keskusteluja on tärkeä käydä myös lasten ja vanhempien kanssa. Yhteinen näkemys lisää myös turvallisuutta päiväkodissa. Avoimuus ja keskustelu vähentävät väärinymmärryksen ja omien kuvitelmien riskiä. Kun lapset tietävät, mistä kiusaamisessa on kyse, heidän on myös helpompi kertoa aikuisille kokemuksistaan. Kun käsitteistä on keskusteltu henkilökunnan kesken, myös vanhempien kanssa keskustelu koetaan varmemmaksi.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmassa tulee näkyä millaisia menetelmiä henkilökunta käyttää huomatakseen ja tunnistaakseen kiusaamisen ryhmässään/ päivähoitoyksikössään.

Arvokeskustelujen jälkeen henkilökunnan tietoisuus kiusaamisesta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä kasvaa ja konkretisoituu, jolloin kiusaamisen eri muodot on helpompi tunnistaa. Tämä puolestaan auttaa päivähoidon henkilökuntaa huomaamaan, tapahtuuko kiusaamista omassa ryhmässä tai onko riski, että tietty käytös ajan kuluessa muuttuu kiusaamiseksi.

Lasten havainnointi on tehokas menetelmä, jonka avulla kiusaamistilanteet voidaan huomata.

Yksi tärkeä osa suunnitelmaa on kirjata ylös, kuinka kiusaamistilanteisiin puututaan johdonmukaisesti. Pienelle lapselle aikuisen rooli on merkittävä, sillä he luottavat aikuisen apuun. Taitava ja empaattinen aikuinen saa pienet lapset kertomaan asioistaan herkästi, jolloin tilanteet tulevat aikuisen tietoon.

Kaikkiin lasten välisiin riitoihin sekä konflikteihin on tärkeä puuttua, mutta puuttumisen keinot poikkeavat toisistaan tilanteen mukaan. Oikeanlainen toimintatapa edellyttää lasten tuntemista sekä tilanteen havainnointia. Puuttumiseen tulee luoda sellainen rakenne, että kaikki osapuolet tietää miten toimitaan kun kiusaamistilanne tulee esiin.

Vanhempien tulee tietää, keneen he ottavat yhteyttä, miten päivähoidon henkilöstö aikoo selvittää tilanteen, miten heitä informoidaan, miten vanhemmat osallistuvat selvittelyyn ja miten tilannetta seurataan. Aikuisen vastuulla on aina puuttua kaltoin kohteluun.

Pienille lapsille aikuisen vakava suhtautuminen tilanteisiin kertoo siitä, että lapsen toiminta ei ole ollut hyväksyttävää, ja se saattaa riittää puuttumiseksi. Kun aikuinen kertoo, että hän on havainnut tilanteen eikä hyväksy sitä ja seuraa tilannetta, lapsi saattaa lopettaa negatiivisen käytöksen.

Turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri on edellytyksenä sille, että ryhmässä voi olla myönteistä yhteistoimintaa. Kaikkien lasten tulee tuntea, että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan, ja että he voivat luottaa aikuisten olevan läsnä ja auttavan heitä tarvittaessa. Kaikilla lapsilla tulisi olla ainakin yksi turvallinen kiintymyssuhde päiväkodissa. Lasten täytyy luottaa siihen, että aikuinen kantaa vastuun ryhmästä ja toiminnasta.

Päivähoidon työntekijät määrittelevät ryhmän yhteistoiminnan luonteen. Heidän vastuullaan on määritellä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ryhmässä ja mikä ei. Aikuisten asenne on ratkaiseva kiusaamistilanteissa. Jos aikuiset viestittävät selkeästi, että he eivät hyväksy loukkaavaa käytöstä, myös lapset tietävät, mikä on sallittua. Jos aikuiset sen sijaan vähättelevät asiaa tai välttävät puuttumasta kiusaamiseen ja ovat myötämielisiä kielteiselle käytökselle, he viestittävät ainakin epäsuorasti, että tällainen käytös on hyväksyttävää.

Aikuisten asenne lapsia ja myös kollegojaan kohtaan kertoo ryhmässä vallitsevista normeista ja arvoista. Jos aikuisten kesken esiintyy selvittämättömiä konflikteja tai kiusaamista, on lähes mahdotonta tehdä kiusaamista ehkäisevää työtä lapsiryhmässä.

Jotta kiusaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti, on tärkeää, että lapset kertovat erilaisista arjen tilanteista sekä konflikteista lasten välillä. Psyykkistä kiusaamista on vaikea havaita, jolloin on tärkeää, että lapset kertovat siitä itse. Lapsella on oikeus kertoa asioistaan ja heillä on oikeus tulla kuulluksi. Kiusaamisen lopettamiseksi ja turvallisen ilmapiirin takaamiseksi olisi myös tärkeää, että lapsi pystyy kertomaan aikuiselle näkemistään tilanteista, joissa itse ei ole osallisena.

Kiusaamisen ehkäisysuunnitelman arviointi toteutetaan säännöllisesti.

Arvioinnin tavoitteena on pohtia, kuinka suunnitelma toimii ehkäisevän työn tukena. Arvioidaan toimiiko suunnitelma henkilökunnan työvälineenä, mitä ennaltaehkäiseviä työtapoja suunnitelma on tuonut lisää, huomataanko kiusaaminen aiempaa paremmin ja puututaanko kiusaamiseen johdonmukaisesti. Samoin arvioidaan kiusaamiseen puuttumisen vaikutuksia ilmapiiriin sekä onko sekä lasten että vanhempien näkemykset ja kokemukset tulleet kuuluiksi. Arvioinnin tavoitteena on myös selvittää, ovatko ristiriidat ja konfliktit vähentyneet ja mitä vaikutuksia on ollut lasten sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutukseen. Arvioinnissa kysytään lasten käsityksiä viihtymisestä, ystävistä, leikkikavereista ja pelottavista seikoista.

Suunnitelmaa arvioidaan aina, kun lapsiryhmässä tapahtuu muutoksia, aikuiset vaihtuvat tai heidän asenteissaan tapahtuu muutoksia. Arviointiin on syytä myös silloin, jos yksittäisen lapsen taidoissa tai ryhmädynamiikassa on havaittavissa muutoksia tai vanhemmat toivovat muutosta tilanteeseen.

Jotta arviointi on mahdollista, tule kiusaamistilanteet dokumentoida, jotta voidaan selvittää mitä on tapahtunut tai miten kiusaamistilanne on hoidettu. Dokumentointi tulee kirjata kiusaamisen ehkäisysuunnitelmaan. Suunnitelmaan tulee kirjata, miten usein suunnitelmaa päivitetään ja arvioinnin ajankohta kirjataan suunnitelmaan. Yksikön suunnitelma on osa Varhaiskasvatuksen turvallisuus suunnitelmaa ja sitä säilytetään turvallisuus kansioissa. Ryhmien oma suunnitelma on henkilökunnan helposti saatavissa. Kunkin lapsiryhmän henkilökunta kirjaa päivitetyt suunnitelmat lasten ja ryhmän tarpeiden mukaisesti.

Vanhemmille tiedotetaan yhteisestä suunnitelmasta ja sitä voidaan käsitellä myös vanhempainilloissa.

Minun oli aivan pakko kopioida lähes kaikki todella selkeästi ja johdonmukaisesti sekä luotettavasti kirjoitettu teksti tähän. Niin vakava ja tärkeä asia tämä mielestäni on. Ja kyseessä tässä tapauksessa oli siis varhaiskasvatuksen ohjelmisto.

Ollaan me aikuiset valppaina, puututaan ajoissa tilanteisiin, ollaan avoimia ja rakentavia. Näyttäkäämme hyvää mallia. Lapsissa on tulevaisuus!

Keväisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Mies perhepäivähoitajana -espoolaisen uusi ura

Maanantai 18.3.2013 - Nina From, PS

Tapasin hänet ensimmäisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Me lautakunnan jäsenet saimme perehdytystä, jossa yhtenä aiheena olivat lasten hoitopaikat Espoossa.

Perhepäivähoidossa olevien lasten määrässä prosentuaalinen väheneminen oli dramaattinen. Paikkoja on n. 20 % vähemmän kuin edellisenä vuotena. Käytin tästä puheenvuoron, jossa pyysin selvittämään syitä heikentyneeseen tilanteeseen sekä kysymyksen, mitä tehdään jotta jatkossa turvattaisiin alalle tulijoiden määrä paremmalle tasolle. Espoohan on muuttovoittoinen kaupunki, vuosittain tänne muuttaa noin 4000 asukasta ja varmasti jatkossakin on näin. Lapsia siis on ja lisää tulee.

Toisen kerran näin hänet perehdytystilaisuudessa, viikko sitten. Keskustelimme ja kuinka ollakaan, tuli ilmi, että hän on itse alkanut vastikään perhepäivähoitajaksi. Wau! Ensimmäisen kerran kuulin ja näin miespuolisen perhepäivähoitajan. Päätin kysäistä, saanko tehdä hänestä blogin ja sain siihen luvan. Miksi? Tämä kokonaisuus laajensi omaa ajatteluani siitä perinteisestä mallista, johon olin perhepäivähoitajia mieltänyt: miellyttävät, lapsirakkaat naiset, joille lasten hyvinvointi on tärkeä asia ja jotka haluavat tehdä työtä suurella sydämellä. Miksi ei siis perhepäivähoitaja voisi olla mies? Ilman muuta voi ja haluan tätä asiaa ja ajatusta siis tekstilläni markkinoida.

Otetaanpa mallikunnaksi Kirkkonummi. Siellä on aloitettu perhepäivähoitajan ammatinvalinnan markkinointi nuorille äideille ja isille, joiden lapset ovat kolmen vuoden molemmin puolin. Kun vanhempi ryhtyy kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, omat lapset laitetaan kunnan päivähoitojonoon. Sitten kunta sijoittaa perhepäivähoitajalle hänen omat päivähoitoikäiset lapset sekä normien mukaan muita jonossa olevia lapsia. Kotona tapahtuva perhepäivähoito on edullinen vaihtoehto kunnalle ja lapsille äärimmäisen miellyttävä hoitomuoto.

Omat tyttäreni ovat olleet perhepäivähoidossa ja olen ollut erittäin tyytyväinen heidän saamaan hoitoon, vuosien varrella. Suosittelen ehdottomasti.

Case mies perhepäivähoitajana:

Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönjohtaja, josta tuli perhepäivähoitaja, puolivahingossa. Perheessä on kolme lasta, joista nuorimmaisen kanssa hän jäi pitkälle hoitovapaalle. Vaimo käy töissä. Asiasta tuli puhetta tuttujen ihmisten kanssa ja kuinka ollakaan, hänellä oli tarjolla kaksi lasta hoidettavaksi, hyvin pian. Juhana perusti toiminimen, hoiti kohtuullisena pitämänsä byrokratian sekä sai tupatarkastukseen Espoon kaupungin päivähoitovastaavan, jonka kanssa paperit täytettiin.

Juhana mainitsee, että samalla rahalla (aina puhutaan rahasta), kun hän hoitaa lapsia, omia ja ”vieraita” kotonaan (viisi lasta + usein myös yksi eskarilainen vierailevana tähtenä), päiväkotipaikkoja saisi sillä kaksi kappaletta. Kuinka järkevää ja edullista perhepäivähoito onkaan, kaikille osapuolille. Erityisenä plussana hän mainitsee: ”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”.

Lopuksi hän toteaa työn olevan kuitenkin raskasta, vaikkakin antoisaa. Ja ”nostaa hattua” niille, jotka tekevät työtä pitkään.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä ole aina koko elämän kestävästä työrupeamasta, vaan voi tehdä tällaistakin arvostettavaa työtä osan työurastaan tai sitten löytää tällaisesta työstä itselleen koko työuran kestävän ammatin. Aivan mielettömän hieno asia, joka tapauksessa. Jos olisin nuorempi…niin…

Haastan kaikki jakamaan tätä ajatusta hiekkalaatikoilla, tuttujen kesken, sosiaalisessa mediassa, missä vain ihmisiä kohtaammekaan. Tarvitsemme lapsillemme hyvän vaihtoehdon jatkossakin muille tarjolla oleville, hyville hoitopaikoille ja -muodoille.

Pidetään lapsistamme huolta, myös muiden lapsista.

Nina From

Ehdoton EI! -väkivallalle

Sunnuntai 24.2.2013 - Nina From, PS

Kävin viikko sitten perjantai-iltana kuntosalilla, jossa ei siihen kellonaikaan (n. 20.00) ole henkilökuntaa paikalla. Asiakkaat voivat käyttää omaa magneettikorttia päästäkseen harrastamaan. Riisuin kenkiäni tilavassa aulassa, jossa keskusteli kassiensa keskellä muutama nuori mies. Paikalle sattui kaksi muutakin ja hetken kuluttua kohosi ääni, lensi juomapullot ja kun käännähdin katsomaan, oltiin kauluksissa kiinni. Kavahdin. En voi kerta kaikkiaan sietää mitään väkivaltaa tai siihen viittaavaakaan. Salissa oli treenaamassa muitakin ihmisiä, kaikki katselivat, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isottelija (myös isokokoinen) kannusti jatkamaan ”tilannetta” ovien ulkopuolella. Tilanne rauhoittui hetkeksi. Miehet lähtivät kuitenkin aikalailla samaan aikaan ja mielessäni pyöri, mitä tekisin. Hetken mietittyäni lähdin naisten pukuhuoneeseen ja soitin poliisille. Selostin, mitä tapahtui ja mitä oletan kohta tapahtuvan ulkona. Pyysin heitä lähettämään mahdollisen lähellä olevan poliisipartion seuraamaan tilannetta. Tunsin helpotusta. Tein sen, minkä ajattelin olevan oikein: puutuin tilanteeseen omalla tavallani.

Jos näen lasten tai aikuisten tappelevan, uhkaavia tilanteita tai näyttäisi siltä, että tuohon asiaan pitää puuttua, teen aina, minkä voin. Joskus tööttään torvella autosta, joskus ajan tilanteen lähelle ja avaan auton ikkunan, huudan tilanteeseen sopivan lausahduksen, jolloin pääsääntöisesti tilanne  rauhoittuu tai loppuu ainakin toistaiseksi. Puutun siis asiaan/tilanteeseen, jonka koen vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi tai jopa vaaralliseksi johonkin nähden.

Jokaisen meistä tulee puuttua tilanteisiin, jotka näemme, kuulemme ja tiedämme aiheuttavan sellaista pahaa, jossa jos itse olisimme, haluaisimme jonkun puuttuvan. Puututhan sinäkin?

On tilanteita, jossa varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Lapsi on puolustuskyvytön, tuntuu siltä, että lakiemme puitteissa jopa täysin oikeuksia vailla. Otetaanpa esimerkiksi syntymätön lapsi. Äiti tupakoi, käyttää päihteitä, alkoholia, huumeita, lääkkeitä, vain yhtä näistä tai osaa, sekaisin. Mitä lakimme sanoo tähän tilanteeseen? Ei mitään. Pakkohoitoahan meillä Suomessa ei ole. Asiaan liittyvistä tutkimustuloksista tiedämme, että suurella todennäköisyydellä lapsi ei ole ihan terve/normaali, syntyessään. Tulevaisuuteen hän ei ole voinut vaikuttaa. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, ihmisestä. Entä lapsi, joka elää perheessä, jossa käytetään ko. aineita, ollaan osin tai kokonaan syrjäydytty, kenties on mielenterveysongelmia, on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, väsymystä hoitaa omia ja lapsen asioita. Kuka puolustaa lasta? Millainen on kasvualusta? Mikä todennäköisyys on siihen, ettei lapsen elämässä tule kaikki olemaan hyvin, normaalisti tai jopa erinomaisesti, kuten yleensä jokainen vanhempi omalle lapselleen toivoo?

Minä kannatan pakkohoitoa. Minä kannatan yhteistyön ja tiedon välittämisen lisäämistä viranomaisten, poliisin, sosiaalitoimen sekä neuvoloiden, sairaalahenkilökunnan sekä kaikkien tahojen osalta, jotta päästään poistamaan edes osa niistä teoista sekä toimista, jotka aiheuttavat lapsille vaurioita, henkisiä tai fyysisiä. Lait pitää säätää uusiksi niiltä osin, että myös lasten ja syntymättömien lasten osalta päästään tasavertaiseen tilanteeseen: kaikki ovat yhtä arvokkaita, ovat oikeutettuja saamaan suojaa ja turvaa, jos tilanne vaatii niin. Laki, joka liittyy lääkärien vaitiolovelvollisuuteen, pitää muuttaa heti.

Äidit, joita en tässä syyllistä, ansaitsevat myös hoitoa. Ei varmasti ole mahdollista huolehtia muista ihmisistä, jos oma elämä on mennyt sellaiseksi, ettei itsestään pysty huolehtimaan. Tähän asti olen kirjoittanut inhimillisistä näkökulmista ja asioista, joita voi muuttaa, lakimuutokset, pakkohoidosta, joka toki aiheuttaa kustannuksia sekä resurssien lisäämistä. Mutta, jos puhutaan nyt sitten rahasta: jos yksi syrjäytynyt nuori maksaa miljoona euroa yhteiskunnalle elämänsä aikana. Mitä hoitoa, tukea, yms. tarvitaan pelkästään lapselle, joka saa lähtökohdat syntyessään äidin päihteidenkäytön vuoksi eikä ole siis ihan normaali? Ennen kuin havaitaan jossain vaiheessa lapsen elämää konkreettisesti se, että hän tarvitsee apua ja tukea, pärjätäkseen koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa, työelämässä, elämässä… Paljonko tämä tulee sitten yhteiskunnalle maksamaan?

Entä kiusaaminen?

Kun tyttäreni menivät tarhaan, halusin heti selvittää hoitajilta, miten ko. tarhassa suhtaudutaan kiusaamiseen. Toisen ryhmän hoitaja sanoi: ”meillä puututaan heti kiusaamistapauksiin”, toisen saman tarhan hoitaja sanoi: ”ei meillä ole kiusaamista lainkaan”, ja katsoi minuun kummallisesti. Vai niin. Kun tytöt menivät kouluun, otin taas puheeksi opettajien kanssa suhtautumisen kiusaamiseen sekä kysyin toimenpiteistä ehkäistä kiusaamista sekä puuttumista tilanteisiin. Vastaukset olivat tyydyttäviä. Olen itse aina pitänyt tärkeänä sitä, että puututaan varhaisessa vaiheessa vaikeisiinkin asioihin. Eihän se aina helppoa ole, äitinä, huoltajana, kasvattajana.

Mistä sitten saadaan malli elämiseen? Varmasti kotoa. Koulun ja opettajien tehtävä on opettaa lapsiamme. Toki myös hoitaa osin kasvatusta, mutta päävastuu on kodeissa. Miten käyttäydymme, millaisen mallin annamme? Puutummeko epäkohtiin? Käyttäydymmekö hyvin, toinen toista kunnioittaen?

Aika mielenkiintoista on se, että juuri tänään sain eteeni iltapäivälehden. Jostain syystä juuri tämän päivän lehdessä käsiteltiin mm. pahoinpitelyjä. Tällä kertaa lähtökohta: naiset pahoinpitelijöinä. Faktaa:

- vuosina 2002-2009 yhteensä 184 naista ja 38 miestä kuoli nykyisen tai entisen eri sukupuolta olevan kumppanin toimesta

- nainen syyllistyy puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Henkirikoksissa ja lievissä pahoinpitelyissä nainen on kuitenkin miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri

- poliisille ilmoitetuista parisuhdeväkivallasta vain n. 11 % on kohdistunut miehiin

- arviolta yli 90 % parisuhdeväkivaltatapauksista jää pimentoon

- poliisi saa vuositasolla noin 50 000 kotihälytystä, joista lähes kolmannekseen sisältyy perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa

Niin, lehden jutussa kerrotaan, että ”taustalla ovat usein omat lapsuuden kokemukset”.

Lähde: Tilastokeskus, oikeusministeriö, minna.fi (tasa-arvotiedon keskus)

Oma mielipide: poliisien määrää ei tule vähentää. Rahaa on löydyttävä poliisiresurssien ylläpitoon ja lisäämiseen. Esim. nettikiusaaminen on lisääntynyt, väkivaltaa on, ihmiset pelkäävät (esim. jengiläisiä). Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Voitaisiin laskea paljonko poliisi ehkäisee erilaisia rikoksia, paljonko maksaa ylläpitää resursseja vrs. paljonko rikokset lisääntyvät, kustannukset kasvavat, jos poliisivoimia vähennetään. Lyhyellä matematiikalla eli omalla tulkinnalla tulos on selvä: lisää poliisivoimia, kiitos. Niin ja tarvitaan myös ennaltaehkäisevää mm. poliisityötä, jota on monenlaista, monille eri kohderyhmille suunnattua. Esimerkkinä valistustyö kouluissa.

Minä puutun, puutu sinäkin. Minä haluan muuttaa asioita, haluathan sinäkin?

Nina From

Linkkejä avun saantiin (esimerkkejä):

naistenlinja.fi

turvakoti.net

apua.info.fi

ensijaturvakotienliitto.fi

evl.fi

poliisi.fi

kaupunkien omat sivustot, kuten: hameenlinna.fi, hyvinkaa.fi

suhdesoppa.fi

apua.fi

e-mielenterveys.fi

katajary.fi

kaksplus.fi

mehilainen.fi/lastensuojelu

jussityo.fi: miehille tarkoitettu (Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset kahdeksalla paikkakunnalla, mm. Helsinki, Lahti, Oulu, Turku, Vantaa). Missä muuten on Espoon vastaava? HUOM! Työn alle ja  kiireesti!

Olen taasen kovin kiitollinen

Sunnuntai 9.12.2012 - Nina From, PS

Eilen, 8.12.2012 saavuin mielenkiintoa puhkuen kokoukseen, jossa oli aiheena Uudenmaan Perusnaiset ry:n syyskokous. Ajattelin, että saan taas uutta tietoa, näen uusia ihmisiä ja tutustun toimintaamme uudesta näkökulmasta katsoen. Paikalla oli muutama tuttu kasvo ja joitakin ihan uusia. Ilmassa leijui positiivinen naisenergia. Eikä aikaakaan, kun tunsin myös kahvin tuoksun ja kehotettiin maistamaan itse leivottua pullaa. Keliaakikkona minut oli hienosti huomioitu, gluteenittomia pipareita, Joulun tuntua.

Kokous alkoi, puheensorina vaimeni. Puheenjohtaja aloitti kokouksen, agenda oli annettu eteemme. Tulipa sitten äänestyksen paikka: hallitukseen valittaisiin 5 jäsentä ja heille 5 henkilökohtaista varajäsentä. Nimeni mainittiin, ehdotettiin hallitukseen. Ja hyväksyttiin. Hetken pohdin asiaa: mitä oikein tapahtui?

Olen kovin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Ja kaikista muistakin luottamustehtävistä sekä siitä, että olen ylipäätänsä lähtenyt ja  päässyt mukaan toimintaan. Pyrin hoitamaan saadut tehtävät mahdollisimman hyvin ja tekemään jatkossakin töitä Perussuomalaisten riveissä vahvasti jalat maassa, kykyjeni sekä resurssieni puitteissa.

Kutsun omalta osaltani naisia mukaan, jäseniksi, kokouksiin sekä muutoinkin ottamaan aktiivisesti yhteyttä minuun sekä muihin Perussuomalaisiin valtuutettuihin ja muihin varavaltuutettuihin. Tule mukaan vaikuttamaan asioihin, kehittämään ja edistämään toimintoja ja toimintaa sekä lähialueilla että kunnan tasolla. Käy nettisivuillamme, valtakunnallisilla sivuilla, Espoon PS:n sivuilla sekä ylipäätänsä, tutustu toimintaamme, tekemisiimme  ja ajatuksiimme.

Yhteistyössä on voimaa.

Kiitollisin mielin,

Nina From

PS Espoo

Tykkäätkö, jos lapsesi työskentelee bordellissa?

Lauantai 17.11.2012 - Nina From, PS

Olipa ikä mikä tahansa, asian miettiminenkin nostattaa niskavillat pystyyn. Mitä sinä ajattelet?

Seksin osto-myynti –keskustelu saa mieleni joka kerta kuohumaan. En ymmärrä sitä, että jos ihminen nauttii seksistä, miksi sitä pitäisi sitten myydä? Jos ihminen haluaa läheisyyttä ja rakkautta, miksi sitä pitäisi yrittää ostaa, kun rakkaus ei ole ostettavissa? Miksi kaikki pitäisi hyväksyä? Miksi ihmisen pitäisi olla kauppatavara? Kuka on kuollut seksin puutteeseen? Nälkään ja janoon moni on kuollut.

Palaan otsikkoon ja aiheeseen seksin laillistaminen Suomessa. Miksi? Mitä hyvää se tuo? Minusta jo pelkkä hyväksyminen, bordellien salliminen ja toiminnan laillistaminen vaikuttaa asenteisiin: hyväksymme ihmiskaupan. Jos emme hyväksy Suomessa seksin ostoa ja myyntiä, vaikutamme monen nuoren asenteeseen: ihmisen ostaminen ei ole hyväksyttävää. Kuka haluaisi kuulla omalta lapseltaan, että hän työskentelee bordellissa? En ainakaan minä!

HS pääkirjoituksessa kerrottiin, että oston kokonaan kieltäminen tarkoittaisi sitä, että ihmiskaupan ja parituksen uhrit tulisivat paremmin suojelluksi. Nykyinen laki on käytännössä osoittanut, että kompromissilla ei ole saavutettu lain keskeistä tavoitetta, eli kaikkien heikompien suojelua. Usein syynä ovat näyttövaikeudet. Kriminalisoinnista huolimatta tarvitaan edelleen sosiaali- ja terveyspalveluita sekä etsivää sosiaalityötä.

En oleta, että ehkä maailman vanhimman ”ammatin” harjoittajat poistuvat muuttamalla lakia kokonaan kaupanteon kieltäväksi. Kyse on, kuten aiemmin mainitsin, mm. asenne – ja käytösnäkökulmista. Tavara on tavara, jota voi ostaa, ken haluaa, ihminen ei ole tavara.

Seksikauppaan liittyy usein myös muita negatiivisia asioita, kuten järjestäytynyttä rikollisuutta. Lisäksi seksityöläisen taustalla on usein köyhyyttä ja päihteiden käyttöä. Eikö muita elannon ansaitsemiskeinoja tosiaankaan ole?

Onko koskaan tutkittu ja julkistettu tuloksia siitä, kuinka kauan itsensä myyvän ihmisen psyyke ”kestää”? Mitä vaikutuksia sillä on loppuelämään. Perhesuhteisiin, ystäviin, sukulaisiin. Entä tosiaan, omaan itseensä?

Moniko entinen itseään myynyt, vanhaksi aikanaan tullut ihminen miettii: ”olipa ihanaa aikaa, kun myi itseään”?

Mitä, jos bordelli sitten sijoitettaisiin naapuriisi? Lähelle asuinaluettasi? No, jos niitä sijoiteltaisiin metsiin, alueille, joissa olisivat pois silmistä? Onko se sitten pois mielistä, kun niihin ei törmäisi mitenkään, eivät olisi työmatkan varrella, työpaikan lähellä? Miten valvonta sitten onnistuisikaan? Kuka saisi oikeudet perustaa bordelli, millä perusteella?

Pimeä työ näkyväksi –ajatus

Anteeksi kuinka? Voitaisiinko ennemminkin miettiä sitä, miten ylipäätänsä saadaan harmaa talous kuriin? Harmaa talous Suomessa on niin moninaista ja laajaa, että voisimme siirtyä puheesta jo tekoihin. On todettu aikaa sitten, että rakennus- ja ravitsemusala ovat yleisimpiä harmaan talouden aloja. Ohi kassan ja kirjanpidon tehdään pimeää työtä myös mm. hius- ja kauneudenhoitoalalla. Rakennekynsiä tehdään paljon ilman kuittia. Monet alat, joilla ostajina ovat yksityiset henkilöt, ovat taipuvaisempia käymään kauppaa ilman kassaan lyöntiä (kuittia ei tarvita). Iso osa tekee töitä kotonaan, asiakkaita tulee tuttavapiirin kautta.

Jokainen meistä voi tehdä palvelujen ostamiseen liittyen, oikeita valintoja, joka kerta.

Yksi keino on lisätä heti resursseja harmaan talouden torjuntaan. Ihmisten työllistäminen tätä kautta ja siten pimeän kaupan kitkeminen merkitsee Suomelle huomattavien verotulojen kasvua.  Resurssien lisääminen maksaa siis hyvin pian itsensä moninkertaisesti takaisin. Toinen ajatus, jota on ehdotettu, on kuitinantovelvollisuus. Kolmas: kassakoneet, jotka ovat tyyppihyväksyttyjä, sopivat moneen kauppaan. Konettahan on mahdoton ohjelmoida hyväksymään ohimyyntiä. Toimiva malli on esim. pakollinen henkilöstöpäiväkirja, jonka avulla saadaan luettelot liikkeessä työskentelevistä henkilöistä sekä heidän työvuoroistaan. Hyvä muutos on rakennusala, jolle on tullut pakollinen henkilökohtainen veronumero, jota ilman työtä tekevät voidaan poistaa työpaikalta.

Harmaan talouden määräksi on arvioitu 10-14 mrd euroa. Suomessa tämän on arvioitu vievän verottajalta  4-6 mrd euroa .

Kuka vastaa siitä, jos ”pimeä” työntekijä on tehnyt virheen? Ei ole olemassa takuuta tehdylle työlle. Ajatteleeko pimeän työn tekijä tulevaisuutta? Miten eläkettä kertyykään? Työsuojelun merkitys? Pimeän työn teettäjä voi myös maksaa työehtosopimuksia pienempää palkkaa. Onko se hyvä asia?

Meidän tulee tukea yrittäjyyttä. Suojella yrittäjiä, jotka toimivat, kuten yhteiskunnassamme pitääkin. Säilyttää heidän kilpailukykynsä.

Niin, lähdin liikkeelle seksistä, ostosta ja myynnistä. Sehän on myös toki pimeää työtä. Bordelli tekisi toiminnasta laillisen. Suhteutettuna edellä mainittuihin, isompiin ”kauppohin”, ei voida puhua siitä, että bordellitoiminnan laillistaminen nostaisi Suomen taloutta merkittävästi. Kannattaisi nyt keskittyä työn tekemisen osalta niihin pimeän työn tekemisiin, joilla on todellista vaikutusta maamme talouden kehittämiseen. Kannattaisi keskittyä siihen, mitä hyvää seuraa seksin oston ja myynnin täyskiellon lakimuutoksella. Kannattaisi ajatella hieman monipuolisemmin asioita, kuin kapeasta näkökulmasta.

Kantani taisikin tulla selväksi, mutta täsmennän sen vielä, jotta ei jäisi epäselväksi: kannatan ehdottomasti  seksin oston ja myynnin täyskieltoa Suomessa.

Ihmisellä on väliä!

Nöyrä kiitokseni Sinulle

Lauantai 10.11.2012 - Nina From, PS

Haluan kiittää Sinua, joka kiinnostuit markkinointiviestinnästäni niin paljon, että tulit käymään sivuillani ja olet lukenut kirjoituksiani. Sinä, joka olet antanut palautetta lomakkeella, kommentoinut blogejani, kiitos Sinulle. Sydämelliset kiitokset myös Sinulle, joka annoit äänesi minulle.

Sain yhteensä 143 ääntä, joka mahdollisti uuden sivun avauksen itselleni, pääsyn kohti vaikuttamisen kanavia, kohti asioiden viemistä eteenpäin, kohti sitä, mitä tavoittelin ja tavoittelen, vaikuttamista kuntalaistemme asioihin. Varavaltuutettuna koen olevani vaikuttaja, vaikka en niin suuressa määrin, toki, kuin valtuutettuna. Meillä Espoossa PS haluaa kuitenkin jatkossakin kasvaa ja olla muuttamassa positiivisella tavalla kuntamme asioita.

Voimme toki sanoa puolueen olevan vaalien voittaja, muutosta tulee, vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan.

Taustalukuja:

yleinen äänestysprosentti 59,3% (62,6% 2008, 78% 2011)

PS:n jäsenmäärä 7 700 (eduskuntavaalien aikaan 3 000)

PS:n ehdokkaita 2 500 enemmän kuin aiemmin (nyt 4 400)

PS: 2,5 kertainen kannatus viime vaaleihin nyt siis +7 % eli 12,3 %

PS sai 307 314 ääntä koko valtakunnan tasolla (14 089 Espoossa)

PS sai valtuustopaikkoja 10 kpl (Espoo)

Seuraavat vaalit ovatkin sitten Europarlamenttivaalit, kesäkuussa 2014. Eduskuntavaalit ovat sitten huhtikuussa 2015. Mutta sitä ennen, valitut tekevät luottamuksen saatuaan työtä, jota ovat kuntalaisille luvanneet. Käärimme kaikki hihamme ja kehitämme, parannamme ja teemme parempia päätöksiä tulevaan.

Joulukuun tienoilla selviää, kuka Espoon Perussuomalaisista saa ja minkä, lautakuntapaikan. Lautakuntapaikkoja on tarjolla PS:lle enemmän kuin ennen, johtuen juuri vaalituloksesta. Lautakunnissa pääsee todellakin vaikuttamaan kunnan ja kuntalaisten asioihin. Www.espoo.fi sivuilla näet, mitä lautakuntia on ja mitä niissä tehdään ja mistä päätetään.

Kiitos myös tästä päivästä

Tänään 10.11.2012 oli myös Espoon Perussuomalaiset ry:n vuosikokous. Kokouksessa äänestettiin mm. ensi vuoden Espoon PS ry:n hallituspaikoista. Tulin valituksi, vuodelle 2013. Olen erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta.

Hallitus koostuu 10 hallituksen jäsenestä sekä puheenjohtajasta. Puheenjohtajaksi valittiin Seppo Sonkeri. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä, jos jäsen on estynyt. Varajäsen on juuri jäsenelle määritelty henkilö.

Www.espoonperussuomalaiset.fi sivuille on henkilöt, jotka on valittu, tämän vuotiset vuoden loppuun, tulevat, ensi vuoden jäsenet, päivitetään tuonnempana.

Mitä vaalityö on parhaimmillaan?

Minusta vaalityö on arvokasta. Se vaatii paljon siihen mukaan lähtijältä, tietää mahdollisen päivätyön ohella runsaasti työtä, mutta antaa paljon! Itse olen huomannut yleissivistykseni kasvaneen, kirjoitustaidon parantuneen (ainakin omasta mielestäni), uusien ihmisten tapaamisen myötä verkostoni ovat kasvaneet.

On rikkaus saada uusia tuttavuuksia, jopa ystäviä. On mielenkiintoista, miten monitahoinen kunnan toiminta on, miten asioista voi ajatella uudella tavalla, miten voi itsekin vaikuttaa ja pyrkiä muuttamaan asioita, toimintamalleja, toimia.

Erinomaista on myös se, että on kohdannut paljon ihmisiä, äänestäjiä tai ihmisiä, jotka ovat halukkaita keskustelemaan, haastamaan, kysymään lisätietoja asioista joko tulemalla tapaamaan minua markkinoille tai ottamalla yhteyttä sähköpostilla, facebookissa tai kommentoimalla kirjoituksia. Vaalityö on mielestäni hyvän tekemistä myös siksi, että moni yksinäinen tulee keskustelemaan, saa seuraa ja aktivoituu, jos siihen on uskallusta ja halua. Olipa puolue mikä tahansa, olipa edustaja nainen tai mies, nuori tai vanha. Kyllähän me suomalaiset muutoin olemme ehkä hieman ujoja tai pidättyväisiä. Bussipysäkillä, jos joku puhuu Sinulle, miten reagoit?

Niin, hymyillään, kun tavataan. Kirjoitellaan ja vaikutetaan kuntamme asioihin, eikö vain?

Jännittävissä, positiivisissa tunnelmissa haluan vielä kerran kiittää Sinua!

Nina From

varavaltuutettu

Espoon Perussuomalaiset ry hallituksen jäsen 2013

Ja niin, olen kerännyt kuvamuistoja eri tapahtumista, joissa olemme olleet tämän vuoden aikana.

Olemmeko tavanneet?

Perjantai 26.10.2012 - Nina From, PS

Timo Soinin toki tuntee kaikki, minua ei välttämättä kaikki tai ainakaan ole tavannut face-to-face. Olen kyllä käynyt Espoon PS:n tapahtumissa, vaaliteltoilla, mutta valitettavasti en ole Sinua ehkä kohdannut, vielä.

Kuvista olet varmaan nähnyt, minkälainen suurin piirtein olen, mutta juuri siksi, kun emme ole kohdanneet, ajattelin esiintyä Sinulle livenä, youtubeen tehdyillä muutamalla videolla.

Omien videoitteni sisältö ottaa kantaa asioihin, joista olen kirjoittanut, saattaapa puheen joukossa olla jotain sellaista, jota et vielä ole lukenut.

Toivon kuitenkin, että olet pitänyt kirjoituksistani tai ne ovat herättäneet vähintäänkin Sinussa ajatuksia. Toivottavasti pidät myös videoistani. Tosin ne eivät varmasti ole hienoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin niitä voi kuunnella tai katsoa.

Videot löytyvät youtubesta hakusanalla: Nina From Perussuomalaiset (kuusi versiota eri asioista). Sieltä löytyy toki myös Timo Soinin äänestyskehotusvideo.

Mukavia videohetkiä Sinulle toivottaa

Nina From

PS Espoo

Ruuhkamaksut -vihreä teko?

Sunnuntai 21.10.2012 - Nina From, PS

Autoilijan rangaistus nro x. No toki on niin, että veroja pitää maksaa ja verotus on hyvää, jos se on oikeudenmukaista.

Autoilijan maksamia veroja on mm: autovero (kertaluontoinen), ajoneuvovero (rekisteröinnin yhteydessä maksettava vero, sis. alv), valmistevero (polttoainevero, sis. alv, sis. käyttövoimavero). EU:n ulkopuolelta tuotavasta ajoneuvosta on maksettava autoveron lisäksi tulli ja maahantuonnin alv. Kaasuautoilu on ensi vuonna kalliimpaa, kun maa- ja biokaasuautoille tulee käyttövoimavero.

Tämän lisäksi autoilun osalta maksetaan mm. vakuutukset, huollot, katsastukset sekä mahdollisista onnettomuuksista aiheutuvat lisämaksut.

Tämän vuoden huhtikuussa nousi autovero. Tavoite oli kasvattaa valtion verotuloja, mutta myös kannustaa ostamaan päästöltään pieniä autoja. Miten kävi?  Myyntiluvut näyttävät siltä, että mitä todennäköisimmin valtio tänä vuonna menettää autoverotuloja – ja merkittävältä osaltaan juuri veronkorotuksen vuoksi. Ensi vuonna nousee ainakin ajoneuvoveron perusarvo.

Juomisen haitat ovat viisinkertaistuneet Suomessa vuodesta 1990. Erityisen suuri muutos on ollut naisten alkoholin käytössä. Menetettyjen elinvuosien määrä kasvoi naisilla 80%:a, kun miesten vastaava luku oli 25%:a.Tutkimushankkeen johtajan, terveyspolitiikan professorin Ilkka Vohlosen mukaan naisten alkoholinkäyttö on lisännyt muun muassa lasten huostaanottoja. Sunnuntaisuomalainen kertoo, että dramaattinen käänne suomalaisten juomisessa tapahtui vuoden 2004 alkoholiveron keventämisen myötä. Uusi verotuspolitiikka toi valtiolle lisätuloja miljardi euroa. Samaan aikaan lisääntyneet alkoholihaitat aiheuttivat kuitenkin kunnille kahdeksan miljardin lisälaskun.

Sitten niistä ruuhkamaksuista

Onko joku laskelma olemassa siitä, että paljonko tulisivat maksamaan laitteet, softat, ohjeistukset sekä liikenteeseen tehtävät mahdolliset muutosjärjestelyt? Kuka maksaa? Mikä on investointien takaisinmaksuaika?

Lisääkö tämä ruuhkia entisestään? Tuleeko mahdollisia hiukkaspäästöjä enemmän kuin tällä hetkellä?

Lisääntyykö autossa käytetty aika päivän pituutta: koti-lasten vienti tarhaan –työpäivä -lasten haku tarhasta? Tuleeko tästä perheille haaste ajankäytön suhteen? Ovatko lapset esim. päivähoidossa tämän lisääntyneen ajan vuoksi pidempään?

Mitä esim. pienituloisilta jää tämän maksun vuoksi ostamatta: ruokaa, harrastusmaksuja, vaatteita…?

Entäpä Helsingin kaupat, ravintolat, palvelut yms.? Voidaanko sanoa, että kauppa kannattaa, jos ostava väki vähenee?

Miten mahtaa käydä Helsingin kaupungissa asuville, nousevatko yhtiövastikkeet, jos kaupat ja palvelut laittavat lapun luukulle? Vuokratuloilla rahoitetaan monien talonyhtiön kuluja, eikö vain? Jääkö ihmisiä taas työttömäksi, kun ei ole riittävästi asiakkaita?

Valtion tukema kulttuuri Helsingissä: käydäänkö oopperassa, baletissa, museoissa enemmän vai vähemmän jatkossa? Tosin, sanotaan, että kulttuuri kuuluu kaikille, mutta tuesta huolimatta lippujen hinnat ovat monen ulottumattomissa, joten eipä se ainakaan mitään nykyisestä muuta. Salit ovat osin entistä tyhjempiä, oletan. Ei ole mukavaa työtä tekeville ammattilaisille esiintyä vähäiselle yleisölle. Vaikuttanee myös heidän työllisyystilanteeseensa.

Miten mahtaa käydä kaupungin pysäköintimaksuista saatavalle tulolle? Entä yrittäjille, jotka toimivat parkkibisneksessä? Entä siellä työskenteleville ihmisille, palveluille? Nytkin Helsingin parkkimaksut ovat niin korkeat, että hirvittää käydä keskustassa päiväsaikaan, saatikka illalla.

Entä yksityisyys? Onko sitä tai pitääkö sitä olla tai pitäisikö olla olematta? Entäpä laitteiston tekninen toimivuus tai toimimattomuus?

Minusta eriarvoisuus kasvaa. On ilman muuta selvää, että jos Espoolaisen työpaikka on Helsingissä, hän joutuu käyttämään autoa työnsä takia, joukkoliikenne ei nykyisellään ehkä tue julkisen liikenteen käytön mahdollisuutta, ehkä on lasten tarhaan viennin ja haun, koululaisen harrastuskyyditsemisen tai jonkin muun asian vuoksi oltava auto (halusi tai ei) yhtälö ei vaan toimi.

Minusta on syytä kehittää yhteistyötä lähikaupunkien välillä. On lisättävä joukkoliikenteen vuoroja, tehtävä monipuolisempia ajoreittejä sekä alennettava lippujen hintoja. On tehtävä joukkoliikenteen käyttö paremmaksi vaihtoehdoksi niille, jotka voivat käyttää tai vaihtoehtoisesti siirtyä käyttämään julkisia. Metro on yksi erinomainen investointi, Espoossa. Toivon, että sitä jatketaan niin pitkälle, kuin mahdollista. Samalla saadaan laajemmin rakennettua kipeästi kuntalaisten kaipaamia asuntoja, kauppoja, palveluita ja muita toimijoita ympärille.

Tässä muutama esimerkki siitä, ettei verojen nosto tai maksujen lisääminen ole yksilön tai yhteiskunnan edun mukaista. Päätöksenteko on suppealla näkökulmalla tehty ja toteutettu. Mikä tai missä onkaan PTS?

Jos ruuhkamaksut tulevat, en/emme lähde tämänkään vertaa Helsinkiin. En lähde ex-tempore tapaamaan ystäviäni ruokailun merkeissä, viettämään aikaa kahviloissa, shoppailemaan, ihailemaan Helsingin rantoja, syömään Kauppatorin lihapiirakkaa, harrastamaan taidetta (musiikki, tanssi yms.) eri muodoissaan. Valitsen jatkossa Espoon entistä useammin. Kyllä täällä tarjontaa ja vaihtoehtoja riittää, eri kaupunginosien tarjoomana. Eikä tarvitse välttämättä maksaa edes parkkimaksuja. Liikkumaan pääsee pääsääntöisesti ilman ruuhkia. Niin, miksi menisinkään jatkossa Helsinkiin?

Yksinhuoltaja ? huoltaja yksin ? miten voit?

Torstai 4.10.2012 - Nina From, PS

Juuri tänään, olin ajatellut kirjoittaa yksinhuoltajiin liittyvistä asioista. Juuri tänään, sain sähköpostia Lapsilisä –projektin projektityöntekijältä, Hanna Juuriselta. Mahtavaa. Kävin nimittäin katsomassa sekä heidän, että ko. asioihin liittyviä sivustoja, löysin mielenkiintoisia asioita ja faktaa. Aloitankin faktoista:

• 144 800 lasta eli 13,3 % lapsista elää köyhässä perheessä Suomessa
• osuus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1995 (4,7 %)
• köyhistä lapsista 33 % asuu yhden vanhemman perheissä
• 27 % yhden vanhemman perheistä luokitellaan pienituloisiksi (kahden vanhemman perheistä 10 %)
• 23,4 % yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea (kahden vanhemman perheistä 4,2 %)
• n. 30 % saa asumistukea (kahden vanhemman perheistä 2,7 %)

Karua luettavaa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, arjessa? Voiko pienituloinen valita kaupasta riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa? Voiko pienituloinen asua riittävän kokoisessa asunnossa? Voiko pienituloinen harrastaa maksullisia liikuntalajeja? Voiko pienituloinen ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, kenkiä tai ylipäätänsä tavaroita? Voiko pienituloinen käydä Oopperassa, Teatterissa, Musiikkitalossa kuuntelemassa verovaroin tuettua, silti kallista (lipunhinta +matkakulut) musiikkiesitystä? Voiko pienituloinen matkustella? Voiko, voiko, voiko?

Miten yksinhuoltaja – huoltaja, joka oikeasti on yksin, jaksaa arjessa. Pitää itsestään riittävän hyvää huolta, jotta jaksaa huolehtia myös lapsestaan/lapsistaan? Työtön? Vuorotyöläinen? Konttorissa tai missä tahansa työssä käyvä, miten hän jaksaa hoitaa arkea? Kuka auttaisi lastenhoidossa, on mentävä työhaastatteluun? Kuka auttaisi, kun lapsi sairastui ja olisi ihanaa käydä muutamalla eurolla edes kerran viikossa kaupungin uimahallissa? Kuka kävisi huoltaja yksin –puolesta kaupassa, kun on kuumetta, ei jaksaisi nousta, lapset tarvitsevat ruokaa. Kuka veisi lapset puistoon iltapäivällä ja antaisi ruokaa, kun on itse töissä. Miksi vauva itkee koko ajan? Ei jaksa enää …Kuka, kuka, kuka?

Ennen tunnettiin naapurit, sai apua, vaikka ei pyytänyt. Mummit ja vaarit olivat lähellä, auttoivat tarvittaessa. Kummit olivat oikeasti läheisiä. Oli tukiverkostoja. Nykyään moni perhe saa olla ihan rauhassa, eipä ole enää juurikaan tukiverkostoja. On muutettu työn perässä lähiöihin, pois tuttujen, sukulaisten luota. Toisten asiat eivät kiinnosta.

On työttömyyttä, on leipäjonoja, tingitään kirpputoreilta tarpeelliset varusteet, vaatteita, leluja…ja myyjät nyrpistävät nenäänsä: ”olen maksanut tästä lelusta todella paljon, en voi myydä muutamalla eurolla”…lapsen, ehkä aikuisenkin silmät kostuvat, ei ole varaa maksaa euroa enempää…katse laskeutuu, mieli masentuu…jospa jostain löytyisi lapselle lelu eurolla…

Lapset joutuvat ottamaan vastuuta aivan liian nuorena, pitää käydä töissä, kaupassa, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa asioita ym. Kuka ohjaa heitä arjessa, läksyissä, innostaa harrastusten pariin, pitää poissa öisiltä kaduilta? Kuka auttaa, jos kiusataan? Kuka kuuntelee?

Onneksi on olemassa neuvoloita, onneksi on olemassa tarhoja, iltapäiväkerhoja, kesäleirejä, vapaaehtoistyöntekijöitä, terveyskeskuksia, kirjastoja, leikkipuistoja, netti”auttajia” –eli erilaisia järjestöjä ja tahoja, jotka tarjoavat apua. Kirkko, seurakunnan tilat ja sen tarjooma paremmin hyötykäyttöön. Mutta aivan liian vähän on auttavia käsiä, kuuntelevia korvia, ohjaavia neuvojia.

Terveyskeskusmaksut tulee poistaa! Neuvoloita tulee lisätä, samoin henkilökuntaa. Ennaltaehkäisevää perhetyötä on saatava helposti. Turvakoteja tulee lisätä ja niiden tulee olla auki 24h. Yhteistyötä viranomaisten, lastensuojelun, poliisin sekä muiden tahojen osalta on parannettava. Laki lääkärin vaitiolovelvollisuudesta pahoinpitelyn epäilytilanteessa tulee poistaa siten, että heille tulee oikeus ilmoittaa sekä poliisille, että lastensuojelulle tilanteista. Nuorisotiloja on saatava lisää. Pienille koululaisille on taattava iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, myös viikonloppuisin ja öisin (yö/kolmivuorotyötä tekevien lapset) sekä iltaisin tulee olla mahdollisuus saada lapselle valvoja, hoitopaikka tai hoitaja. Asunnottomien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt 20 % edellisvuodesta. Edullisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää.

Kouluterveydenhuoltoa on parannettava, kouluavustajia saatava joka kouluun tarpeen mukaan. Kotihoitopalvelua on lisättävä perheisiin, jotka sitä tarvitsevat. Monesti on pienestä kiinni, että jaksaa taas huolehtia omasta itsestään ja lapsistaan.  Myös tiedottamista tulee lisätä, jotta voi pyytää apua.

Yksinhuoltajille tulee perustaa tiloja ja toimintaa, joka parhaimmillaan tuo uusia ystäviä, apua arkeen, helpotusta tilanteisiin, joista ei tunnu selviytyvän. Verkostoitumista, vertaistukea. Kustannuspuoli ei voi olla este, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon hyvää aikaan. Päivähoitopaikka on saatava lähialueelta.

Voitaisiin hyödyntää paremmin erilaisia tiloja, jotka ovat tiettynä aikana päivästä tyhjillään, esim. liikuntatiloja löytyy Espoosta reilusti. Jäähalleihin voitaisiin tuoda luistimia, suksia, pyöriä ja muita liikuntavälineitä varmasti löytyisi monesta perheestä vaikka muille jakaa. Kaupungin tiloista varmasti löytyisi paikka näille välineille.

Esimerkki 22.9. Vantaalla järjestetystä perhetapahtumasta, joka oli ilmainen, mahdollisti 3500 henkilön osallistumisen tilaisuuteen ja oli nimeltään Online Vinkitys (vinkitys.fi). Siinä seuroilla ja paikallisilla yrityksillä oli mahdollisuus olla mukana tukemassa yhtenä päivänä järjestettyä urheilullista ja viihteellistä ohjelmaa lapsiperheille. Minusta olisi hyvä, että juuri urheiluseurat, järjestöt ja paikalliset yritykset Espoossakin yhdistäisivät voimavaransa ja tekisivät vastaavia tempauksia Espoolaisille perheille useita kertoja vuodessa.

Lopuksi vielä Lapsilisä –projektista:

Lapsilisä-projektissa halutaan vaikuttaa yksinhuoltajien haasteellisempaan taloudelliseen tilanteeseen tekemällä lapsiperheköyhyyttä näkyväksi yksinhuoltajien näkökulmasta. Projekti järjestää ryhmiä, retkiä ja erilaista toimintaa ja pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Erityisesti lapsilisät, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulonkasvusta.

Uutena ilmiönä on myös kasvava työssäkäyvien köyhien luokka, joiden rahat eivät tahdo riittää töissä käynnistä huolimatta.

Projektin toimijoina ovat pienituloiset yhdenvanhemman perheet. Hyvä tapa lähteä mukaan toimintaan, on osallistua johonkin ryhmään, jolloin tutustuu muihin mukana oleviin perheisiin ja voi vaikuttaa projektin toimintoihin. Ryhmissä käydään läpi erilaisia vaikuttamiseen ja omaan elämään liittyviä aiheita sekä tehdään retkiä ja harrastuskokeiluja ryhmäläisten ideoinnin perusteella.Voi myös ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään tapahtumia tai vaikkapa kampanjoimaan perheiden kanssa.

Projektissa voi suorittaa esim.  opintoihin kuuluvia harjoittelujaksoja.

Olemmeko hyvinvointivaltio? Ainakin Espoon on huolehdittava näistä asioista. On ohjattava lisää sekä henkilö- että rahamääräisiä resursseja, jotta saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Kannattaa tutustua alla oleviin linkkeihin. Niistä voi löytyä itselle sopiva mahdollisuus lähteä mukaan ja auttaa. Itse tilasin juuri Joulukortit ja postimerkit Pienperheyhdistys ry:ltä.

Tuli hyvä mieli:)

Linkkejä ja verkostoja:

Yhdenvanhemmanperheiden liitto

http://www.yvpl.fi/

Tietoa lastensuojelusta seitsemällä eri kielellä

http://www.lastensuojelu.info/

Tuike-ryhmä yksinodottaville

http://voimakirja.vuodatus.net/page/TUIKE

Neuvontapalvelu sosiaaliturvaviidakkoon

 http://www.ne-ra.fi/fi/etusivu/

Yhdistys, joka auttaa kriisitilanteessa olevia perheitä ja sijoitettuja lapsia http://www.hopeyhdistys.fi/

http://www.blogilista.fi/avainsana/yksinhuoltaja

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

http://www.eroneuvo.fi/neuvokeskus

http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/esittely/index.html

http://www.elisanet.fi/~y635288/totaaliyharit/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

http://www.leipaajasirkushuveja.com/

http://leipajono.blogspot.com/

http://puillapaljailla.vuodatus.net