Paljonko olen säästänyt rahaa? 5 ja 2 vuotta -alkoholi ja tupakka

Sunnuntai 27.12.2015 - Nina From

Koska kaikkea mitataan usein rahassa, päätin itse tehdä pienen matemaattisen ”kevyt” -harjoituksen. Kyseessä on tilanne, jossa alkoholi ei ole puhutellut mitenkään ja tupakka, josta satunnaisesti nuuhkimalla hyvää, tuoretta savua, ilmaiseksi, ilmasta, pääsen itse sytyttämättä tupakkaa, eteenpäin.

Lasketaan alkoholittoman elämän osalta kulut/säästö esimerkiksi näin:

Viisi vuotta, 52 viikkoa:

kerran viikossa viinipullo ’a 20 euroa (1050e)

kerran kuukaudessa ulkona syönti ja ”pari” lasillista á 50 euroa (600e)

kerran kuukaudessa baarikierros kavereiden kanssa á 100 euroa (1200e)

”roskaruoka” kerran kuukaudessa, skumppakekkerit kerran kuussa, pienet nousujohteiset ”ostosreissut” kerran kuussa á 100 euroa

sisäänpääsyt kerran kuussa á 10 euroa

taksimaksut kerran kuussa á 70 euroa (840e)

bensakulut satunnaisiin kekkereihin, joissa lahjat ja muu osallistuminen á 70 euroa

Lasken vain alkoholin, ulkoilut ja taksikulut, en muita mainittuja tai mainitsemattomia kuluja.

Yhteensä: vuodessa 3 690 euroa, viidessä vuodessa 18 450 euroa.

Lasketaan tupakoimattomuuden kulut/säästö esimerkiksi näin:

Kaksi vuotta, 52 viikkoa:

joka päivä aski tupakkaa á 5 euroa.

Yhteensä: viikossa 35 euroa, vuodessa 1 820 euroa, kahdessa vuodessa 3 640 euroa.

Vuodessa ilman kumpaakaan ”ainesta” säästö yhteensä: 5 510 euroa! Mukava summa käytettäväksi esimerkiksi matkusteluun, uusiin asusteisiin, itsensä hemmotteluun ja hyvinvointiin, hyväntekeväisyyteen, parempilaatuiseen ruokaan tai mihin haluan.

Mitä muuta hyvää tässä on ollut?

Listaa: omalla autolla on edullista ja helppoa liikkua oman aikataulun mukaan. On mukavaa ollut toimia teini-ikäisten tyttärien kuljettajana, jos ovat olleet liikenteessä, ei ole ollut kapula-päiviä ts. ”hukkaan” mennyttä aikaa, muistaa asiat, puheet, tilanteet, henkilöt, paikat, itsekontrolli on kohtuullinen, elää terveellisempää elämää ainakin omasta mielestään, oman ajan ja itsensä hallinta hyvä, unen laatu parempi, maku ei erityisesti muuten edes viehätä. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta tupakoimattomuudesta vielä muutama asia: hermostuneisuus väheni oleellisesti (ei tarvitse miettiä seuraavaa hetkeä, jolloin on sovelias tai on mahdollista polttaa), saa liikkua vapaasti missä tilassa vain ilman vihamielisiä katseita tai jopa kommentteja, ei tarvitse etsiä paikkaa ja miettiä aikaa, koska tupakka loppuu ja pitää varmistaa saatavuus, tiettyjen tupakkalaatujen saatavuus (kapeat mentholit olivat suosikkeja) edelleen heikkeni Suomessa, hampaiden kunto, väri ja hengityksen ”laatu” paranee. Saisiko vielä olla muuta?

Alkoholi -faktaa:

Terveyshyödyt olemalla vaikka kuukauden tipattomalla: University College Londonin tutkijat seurasivat yli sataa nelikymppistä miestä ja naista, jotka olivat kuukauden ajan juomatta alkoholia. Tutkimukseen osallistuneiden verenpaine ja kolesteroli laskivat huomattavasti, heidän riskinsä sairastua diabetekseen tai maksasairauteen pieneni, maksavauriot vähenivät 12,5 prosenttia ja insuliiniresistenssi 28 prosenttia. Lisäksi heidän painonsa putosi. Myös kymmenen New Scientiest –lehden toimittajaa olivat tipattomalla kuukauden. Sinä aikana heidän maksansa rasvasta lähti 40 prosenttia ja painostaan keskimäärin kolme kiloa. Toimittajat kertoivat myös nukkuneensa paremmin.

Tämä tieto ei yllätä, sillä alkoholi heikentää unen laatua ja säännöllinen alkoholin käyttö estää stressistä ja rasituksesta palautumista. Jo toinen alkoholiannos voi heikentää yöunen palauttavaa vaikutusta, koska alkoholi siirtää eteenpäin syvän unen alkamista

Olenko tylsä? Toivottavasti en. Sitä arvioikoon muut. Onneksi on mahdollisuus itse valita omat ”kenkänsä”.

Hyvää alkavaa vuotta 2016 toivottaen,

Nina From

Linkkejä:

Kauppalehden artikkeli ”Alkoholi on tabu”: http://urly.fi/xWH

Tohtori.fi: ”Tipattoman tammikuun hyötyjä”: http://urly.fi/xWI

THL: Terveyshaitat: ”alkoholi, tupakka ja riippuvuudet”: http://urly.fi/xWJ

Stumppi.fi: ”Tupakansavu vahingoittaa terveyttä”: http://urly.fi/xWK

Tunnetko asiakkaasi? Saitko vai annoitko joulupullon?

Perjantai 20.12.2013 - Nina From

Taas on ne viikot vuodesta, jolloin viinipulloja on jaettu asiakkaille. Yrityksen osalta asiakkaathan ovat joko sisäiset asiakkaat, oma henkilökunta (johdon ja esimiesten asiakkaat) ja ulkoiset asiakkaat, jotka tuovat rahan taloon. Kuka maksaa asiakkuuksista vastaavan johtajan tai päällikön palkan? Asiakas, edelleen! Kenen pitäisi tuntea asiakkaansa? Kenen pitäisi hoitaa asiakkaansa? Asiakkuuksista vastaavat henkilöt,  päälliköt ja johtajat.  

Kutsutaanpa  asiakashoitoa sitten nimeltä asiakkuuksien johtaminen, asiakashoito, asiakkuuksien hoitomalli, asiakassuhdemarkkinointi, asiakkuusmarkkinointi tai mikä vaan vastaava, joissa sanoissa on ainakin alussa sana ”asiakas”, alan ammattilaiset kyllä tietävät, mitä tarkoitan.

Entä henkilöstö. Kuka vastaa henkilöstön hoitamisesta ja johtamisesta? Omistajat, hallitus, johto, esimiehet, mahdollinen HR, riippuen yrityksen koosta.

Miten voi olla vuodesta toiseen niin, että ne, jotka vastaavat sisäisistä asiakkuuksista, henkilökunnasta, antavat vuodesta toiseen viinipullon tai kaksi joululahjaksi (keskityn tässä blogissa vain joululahjuksiin)? Viinipullolla voin tarkoittaa kallista konjakkia, shampanjaa tai ”talon” viiniä, yleisnimitys pullolle. Voiko henkilöstöstä vastaava johtaja sanoa, että tuntee oman henkilökuntansa ja kokeeko hän palkitsevansa henkilökuntansa vuoden työstä, kun antaa viinipullon joululahjaksi. Tai motivoiko pullo henkilöä tekemään seuraavana vuonna vähintään yhtä hyvin vastuulla olevat asiat, kuin aiemmin, vaikka hän on joka vuosi saanut tuon pullon kiitoslahjana.  Arvostaako johtaja/HR/esimies kenties henkilön arvoja, kertooko pullo yrityksen arvoista jotain? Onko päättäjä kenties koskaan edes kysynyt henkilökunnalta tai henkilöltä, jonka palkan maksaa kuukausittain, mistä henkilö pitää, mitä arvostaa, mitä harrastaa, millainen perhe hänellä on? Tietääkö päättäjä, onko henkilöllä kotona alkoholisti, onko henkilöllä alkoholiongelma tai onko hän muutoin absolutisti? Jos tietäisi, antaisiko viinipullon joululahjaksi?

Entä asiakaslahja? Ne, jotka hoitavat asiakkuuksia, nimettyjä -, vuosisopimus - tai muita erityisessä henkilökohtaisessa hoidossa tai vastuussa olevista asiakkuuksia, tietävätkö he, mitä asiakas arvostaa, mitä hän toivoisi joululahjaksi (jos saisi toivoa tai jos kysyttäisiin), mitä asiakas harrastaa tai mitä asiakkaan lapsi, vaimo, mies, lapsenlapsi tai isoisä arvostaa? Mikä olisi sellainen lahja, joka ensinnäkin erottuisi muista lahjaviinipulloista? Minkä muistaisi?

Jos ostaa nimittäin monta viinipulloa, tulee lahjoille hintaa: aina markkinoinnissa ja myynnissä painotetaan mittaamista: paljonko noilla viinipulloilla tuli tai tulee kauppaa tulevana vuonna? Entä asiakkuuksista vastaava johtaja? Vastaa että kyllä, asiakkaat on segmentoitu: ostoeurojen mukaan, monipuolisten ostojen mukaan, ”erityishoidettavien” –listan mukaan,  henkilökohtaisten asiakaslistojen mukaan tai jonkun muun mukaan: toiset saavat shampanjaa, toiset viinipullon. No, kenelle shampanja annetaan?

On päätetty ostaa kalleinta shampanjaa: isoimmille asiakkaille tietysti. No, jos ko. asiakassegmentissä oleva asiakas tai parikin ei voi sietää shampanjaa. Tykkäävät kalliista konjakista. Mikä fiilis: sain shamppista, en halua sitä? Ei asiakas varmaan sano, että voivoi, väärä pullo. Mutta tieto siitä, että ”arvokas” asiakas ei saa sitä, jota hänen tulisi asiakkuuden hoitomallin mukaisesti, asiakastuntemisen mukaisesti saada, olisi pitänyt olla ostajalla, olla sillä, joka määrittää, mitä kullekin asiakkaalle ”arvon” mukaan annetaan, olla sillä, joka pullon antaa ja joka asiakasta kiittää kuluneesta ja toivoo, että lahjalla suhde pysyy vähintäänkin hyvänä, henkilökohtaisena, kuten on luullut sen olevan. Mitä asiakas tuumaa? Voi … hyvänen aika. Eipä tuokaan yritys ja sen monivuotinen työntekijä, yhteistyöhenkilö, tunne minua lainkaan!

Onko tuttua? Väitän, että yhä tänä päivänä on. Ja kuitenkin niin vouhotetaan asiakassuhteen hoitomalleista, kuinka asiakkaat tunnetaan, kuinka hyvin heitä hoidetaan. Eikä sitten mietitä ihan yksinkertaista hoitomallin yhtä yksittäistä kohtaa: joululahja!

Olen ollut myynnin ja markkinoinnin alalla yli 20 vuotta. Nähnyt joka vuosi tätä ihan samaa. Eri yrityksissä, eri yhteistyökuvioissa, eri puolilta katsottuna, asiakasrajapinnassa ja hieman etäällä. Tuttuja on tullut paljon matkan varrella, toimintoja on tullut arvioitua läheltä ja kaukaa, asioista on keskusteltu eri tahojen kanssa. Mikä on siis muuttunut? No, hankitaan kalliita CRM-”koneita ja softia”, puhutaan Big Datasta, suunnitellaan ja toteutetaan, panostetaan ja odotetaan tuottoja. Niinhän se menee, tietenkin, pulloista huolimatta.

Vaan jos asiakkaana saisin shampanjapullon (siis huom! aitoa shampanjaa!), koska yhteyshenkilömyyjäni TIETÄÄ, että pidän erityisesti shampanjasta, että tarjoan erityisesti shampanjaa myös kotikesteissäni, että juomme joskus lasin shampanjaa mieheni kanssa, juhlan kunniaksi tai muuten. Ja että minulla on kaikki mahdolliset välineet säilöä shampanjapulloja hyvin. Suorastaan olen alan ammattilainen (harrastukseltani). Niin jos minulle tuotaisiin kallista konjakkia, kalleinta, mitä maan päällä on, joululahjaksi! Väärä valinta!

Ko. yritys antaisi itsestään niin huonon kuvan asioiden hoitamisesta, että ei muuta kuin vaihtoon. Kyllä kilpailua riittää alalla kuin alalla. Laitetaan toistaiseksi hyllylle seuraavana vuonna. Oppiipahan miettimään, miten asiakkaita oikeasti hoidetaan. Oppiikohan miettimään myös omia prosessejaan paremmiksi, hiomaan tuotteitaan, hintojaan ja muuta tarjontaansa? Onkohan se oikeasti opin paikka myyvälle yritykselle? Juu tai ei. Riippuu, miten asia siellä käsitellään. Kysyykö myyjä, tuliko väärä pullo? Kysyykö myyjä, onko tuote, hinta tai prosessit kunnossa vai onko jotain parannettavaa yhteistyön osalta? Ja jos kysyy, viekö terveiset perille, johtoon, jotta toiminta muuttuu? Saako potkut, aleneeko palkka, vaihtuuko asiakkuus vai mitä tapahtuu. En tiedä. Kysyn sinulta: mitä sinä tekisit?

Lopuksi haluan kertoa muutaman esimerkin siitä, miten itse olen kokenut asiakkuuden parhaimmillaan, eri tilanteissa: eräs toimitusjohtaja aikanaan, antoi ihan koko henkilökunnalle joululahjaksi kaksi isoa vakuumipakattua lohta. Toisessa oli graavattua lohta, toisessa savustettua. Ja pakko mainita toinen tarina; kerran, pääsiäisenä, kun meillä juotiin kaffetta ja syötiin aina ko. ajankohtana täytekakkuja, samainen toimitusjohtaja antoi joka ikiselle henkilökunnan edustajalle (olipa johtaja tai keskusneiti), pääsiäismunan, jossa oli 1000 markkaa sisällä. Sitä yritystä, sitä toimitusjohtajaa en unohda koskaan! Eikä moni muukaan, vai mitä luulet.

Ollessani vuorostani ostajana, muistan erään myyntiyhteyshenkilön kysyneen, mitä haluaisin kokea (olin kertonut, kun hän oli kysynyt harrastuksistani ja toiveistani joskus)? Kerroin, että menisin mieluusti katsomaan kulttuuria. Hän selvitti, milloin minulle käy, mitkä olisivat vaihtoehdot ja varasi sekä hoiti ihan kaiken siihen iltaan liittyvän, hyvissä ajoin, tarkasti ja sain olla huoleton ja nauttia kokonaisuudesta sekä erittäin hyvästä seurasta. En unohda sitä yritystä koskaan, enkä sitä henkilöä.

Kolmas tilanne oli, kun olin itse myyjänä, vastaamassa tietyistä asiakkuuksista. Selvitin asiakkaan harrastuksen, perheelle mieluiset tekemiset, arvoja ja toiveita. Kirjasin ne ylös, kuten meillä yrityksessä oli tapana tehdäkin. Ja toimin. Hän toivoi, että olisi avec-tilaisuus, kulttuuri tai urheilupainotteinen. Tai perhetapahtuma. Koska niitä oli niin vähän, yleensä. Ja jos tilaisuuksia (erittäin hienoja ja hyvin järjestettyjä on paljon) oli tarjolla, hän ei yleensä mennyt, koska se oli perheen yhteisestä ajasta pois. Niinpä kutsuin hänet perheineen, lapsineen tilaisuuteen, joka oli tarkoitettu juuri sen ikäisten vanhemmille ja heidän lapsilleen. Viikonloppuna. Ja he tulivat. Ja he olivat tyytyväisiä. Ja toisena esimerkkinä:  avec-tilaisuus oopperaan. Sekin kävi. Ja toki toivon, että muistetaan vieläkin: ne hetket, yritys, jota palvelin, ehkä minutkin. Että jotenkin erotuin muista kilpailijoista tarjoamalla jotain asiakasta ilahduttavaa. Tai olisin tietysti voinut myös samalla rahalla ostaa laatikollisen kalleinta shampanjaa tai konjakkia. Jos ajattelee siis niin…

Mitä sitä mietit näistä asioista, näistä elementeistä? Oletko sinä kohdannut vastaavia tilanteita, ostajana, myyjänä, henkilökunnan näkökulmasta? Enemmän hyviä vai huonoja? Onko meillä mielestäsi Suomessa, yrityksissä asiakkuuksien hoidon osalta parannettavaa?

Minusta on. On vain voitettavaa. Kannattaa laittaa tämäkin yksinkertainen asia kuntoon, niin johan vaikutus on parempi. Kyllä!

Hyvää Joulua ihan kaikille. Toivottaa Nina, joka muuten on saanut noin 10 pulloa joululahjaksi. Väheksymättä toki niistä yhtäkään.

Pakkohoito vai avohoito? Päihdeäidit

Sunnuntai 3.11.2013 - Nina From, PS Espoo

Tämä asia jakaa mielipiteitä. Kannatanko pakkohoitoa vai avohoitoa? Olen periaatteessa pakkohoidon kannalla. Mutta nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, päinvastoin. Ennemminkin lisäisin ennaltaehkäisevää toimintaa, perheneuvontaa ja kouluissa tapahtuvaa päihdeasioista kertomista. Faktojen lisäksi paras tiedon tuoja on sellainen kertoja, jolla on omakohtaista kokemusta.

Tutkimusten mukaan n. 6 %:a odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Vuosittain 3 600-6 000 sikiön kehitys on vaarassa äidin päihteidenkäytön takia. Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy joka vuosi n. 650.

Lähde: Länsiväylä 2.-3.11.2013

Nämä ovat tietysti tutkimuksellista dataa. Totuus on varmasti toinen, eli määrät ovat suuremmat. Minua hirvittää! Jos vuodessa siis syntyy n. 650 vaurioitunutta lasta, viiden vuoden aikana heitä on 3 250. Kymmenessä vuodessa määrän pysyessä samana: 6 500 lasta!

Minusta yksikin on liikaa. Minusta ei ole oikein, että lapsella ei ole mitään oikeuksia, mutta aikuisella näyttää olevan. Enkä nyt syytä äitejä, jotka ovat koukussa päihteisiin, he varmasti tajuavat tilanteen, mutta ovat voimattomia tilanteeseen nähden. Ja tarvitsevat todellakin apua. Niin varhain, kuin mahdollista. Ja tietyissä tilanteissa pitäisi käyttää jopa pakkokeinoja. Itse en ole asiantuntija sanomaan, missä menee pakon ja missä avohoidon raja. Uskon kyllä, että ne, jotka näiden asioiden, ihmisten ja tilanteiden kanssa toimivat, ovat parhaita määrittelemään rajat ja kertomaan ne viranomaisille ja päättäville tahoille (jos ja toivottavasti, kun kysytään!), jotta saadaan aikaan parhaat mahdolliset ratkaisut.

Yksi auttamisen toimintamalli on Pidä kiinni –ohjelma, joka on suunniteltu huume- ja päihdeongelmaisille äideille.  Kohderyhmä on raskaana olevat äidit sekä alle kolmevuotiaiden lasten perheet. Tavoitteena on  tukea äidin päihteettömyyttä, vanhemmuutta ja arjen taitoja. Kuntoutuksessa on vuosittain noin 250 perhettä.

Esimerkiksi Espoossa toimii ensikoti Helmiina ja avopalveluyksikkö Esmiina. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Suurin osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsia tarvitse ottaa huostaan. Espoossa on ollut 33 perhettä kuntoutuksessa, joissa on ollut 27 vauvaa. Tarvetta on myös muualla maassa riittävien palveluiden saamiseksi.

”Ilman kuntoutusta en usko, että olisin tässä tilanteessa. Se oli turva-asema, jossa annettiin hyvät työvälineet elämään lapsen kanssa” kertoo helsinkiläisäiti. Hänellä on takanaan vuoden kuntoutus ja muutto omaan kotiin on suoritettu.

Äidin päihteidenkäyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin. Jos ei kyetä ymmärtämään päättäjätasolla näitä asioita, kyseessä kun taas ovat apua tarvitsevat ihmiset, niin voisiko tätä ajatella edes kustannusten kannalta: mitä maksaa mahdollinen yhteiskunnallinen tuki, perheen osalta, varhaiskasvatuksen osalta, koulutuksen osalta, työllistämisen osalta, loppuelämän osalta? Jos näin karrikoin asiaa, yleisellä tasolla. Luulisi siinä vaiheessa päättäjiäkin kiinnostavan, kun ladattaisiin eurot tiskiin. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen hätä ja avuntarve. Kun sitä tarvitsee, pitäisi meillä Suomessa olla hyvä verkosto, riittävät resurssit ja osaaminen, jotta voimme auttaa niitä ihmisiä selviytymään. Tämä on meidän ihan kaikkien etu, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Neljänä vuonna eduskunta on lisännyt huume- ja päihdeäitien hoito-ohjelman budjettiin. Järjestelmä ei toimi, koska päätökset tehdään vuosittain. Tällä on väistämättä vaikutusta kuntoutuksen järjestämiseen. Onhan se jo henkilökunnankin kannalta epämiellyttävä tilanne elää epävarmassa tilanteessa, jatkuuko työ vai eikö jatku, henkilökohtaisellakin tasolla. Euromäärällisesti puhutaan 1,5 miljoonasta eurosta, joka siis valtion budjetista tulee tai ei tule. Toimintaa tukee myös Raha-automaattiyhdistys, joka ei varmastikaan ole itsestään selvyys, ei tukisumma eikä päätös vuosittaisesta jatkumosta.

Mielestäni on käsittämätöntä, että Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni –hoitojärjestelmä ei saanut rahoitusta valtion ensi vuoden budjetista!

Peräänkuulutan nyt todellakin päättäjien osalta arvovalintoja! Apua tarvitaan, sitä on myös saatava!

Yksikin normaaliin elämään saatettu äiti, saatikka terveenä syntynyt lapsi on sen arvoinen!

Syntymättömien ja syntyneiden lasten puolesta,

Nina From

Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi