Lapset ovat viattomia, aina!

Maanantai 29.12.2014 - Nina From

header_lastensuojelutyo_500x180_pelastakaa_lapset1.jpg28.12. vietettiin Viattomien lasten päivää. Olipa kyse syntymättömistä lapsista tai syntyneistä, näin on: syyttömiä ja viattomia siihen, mitä ratkaisuja aikuiset heidän puolestaan tai vastaan tekevät.

Päihteettömyys kuului ennen perusarvoihin. Kun olet raskaana, et polta tai juo. Saatikka käytä muita aineita, jotka vaarantavat sikiön turvallisuuden. Toista on nykyään. Siis asenteissa on jo lipsuttu. Voihan sitä ja voihan tätä, hieman tai useammin. Kuitenkin on myös tutkimustietoutta siitä, että ei voi. Koska jokainen tuleva äiti on myös yksilö, ei voi sanoa, mikä määrä mitäkin on sopivaa tai kohtuullista. Riski ja vastuu käyttäjällä on aina. Ja se pitäisi muistaa.

Erikseen on toki äidit tai äidiksi tulevat, jotka ovat sairastuneet itse siten, että eivät pysty huolehtimaan itsestään, jolloin eivät pysty ajattelemaan myöskään sikiön tilaa, aidosti. Esimerkkinä FAS-lapset: ”Suomessa arvioidaan syntyvän vuodessa noin 100 FAS- ja 200 FAE-lasta. Lisäksi syntyy noin 400 lasta, joilla voi havaita raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä johtuvia keskushermoston toimintahäiriöitä. Sikiöaikainen alkoholialtistus aiheuttaa mm. kasvuhäiriöitä, epämuodostumia ja keskushermoston toimintahäiriöitä, jotka ilmenevät eriasteisina oppimisvaikeuksina sekä sosiaalisen kehityksen ongelmina. FAS- ja FAE-lasten erityisongelmiin soveltuvista ja heidän kehitystään tukevista kuntoutusmenetelmistä sen sijaan tiedetään vähemmän. Suomessa naisten alkoholin ja huumeiden käyttö on lisääntynyt selvästi viimeisen vuosikymmenen aikana, joten päihteille altistuneita lapsia syntyy todennäköisesti yhä enemmän.”, verneri.net.

Joulun aika ja turvakodit

Kaikille Joulun aika ei ole rauhallista ja leppoisaa yhdessäoloa. Usein perheen yhteistä joulua pidetään niin tärkeänä, että kotona sinnitellään väkivallasta tai sen uhasta huolimatta. Väkivalta perheessä vaikuttaa kuitenkin aina myös lasten elämään, vaikka he eivät itse olisi suoraan väkivallan kohteena.

Tiesitkö, että Suomessa on rahankeruulupa mm. turvakotitoiminnalle? Toiminnalle, jonka luulisi automaattisesti kuuluvan ns. hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin, lähellä, 24/7. Tiedämme sen, että Lastensairaalalle kerätään kyllä rahaa yrityksiltä ja yksityisiltä. Siitä on pidetty meteliä, onneksi. Mutta muutosta rahoitukseen ei ole saatu.

Vertauksena Afganistaniin sijoitettu raha: 500 miljoonaa euroa. ”Päätös lähettää suomalaisia joukkoja Afganistaniin tehtiin tammikuussa 2002 eduskunnan yksimielisellä hyväksynnällä. Eduskunnalle tuodussa esityksessä Suomen joukon vahvuudeksi oli määritelty 50 henkeä ja kesto aluksi 3-6 kk. Sen tehtäviksi oli määritelty "esimerkiksi humanitaarisen tilanteen arviointi yhteistyössä avustusjärjestöjen kanssa, koordinaatio avustusjärjestöjen suuntaan, sotilasteknisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonta, yhteydenpito väliaikaiseen hallintoon ja eri sotilasosapuoliin sekä infrastuktuurihankkeiden kartoittamisessa avustaminen". Kansainvälisistä tehtävistä palaavien sotilaiden vastaanotto Suomessa: osa heistä saattaa tarvita psyykkistä tai fyysistä terveydenhuoltoa, jota ei saa paikalliselta terveysasemalta, uusisuomi.fi, rauhanpuolustajat.org.

Turvakotitoiminta on todella tärkeä, jopa elintärkeä paikka siinä vaiheessa, kun ihminen saa kertakaikkisesti tarpeekseen väkivallasta. Hesarin artikkeli 28.12.14 (Merkintöjä –palsta) ”Mitä kysyisit pahoinpidellyltä naiselta?”, on erittäin hyvä, eräästä näkökulmasta katsottuna.

”Lähisuhde- ja perheväkivallasta puhuminen voi tuntua vaikealta ja kiusalliselta. Lähisuhde- ja perheväkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja se voi koskea kaiken ikäisiä ihmisiä, naisia ja miehiä sekä heidän lapsiaan.”

Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai vaarallista. Turvakoti tarjoaa turvallisen asumisen ja tuen sekä mahdollisuuden irtautua väkivaltakierteestä ammattitaitoisen henkilöstön avulla.

Turvakodeissa ollaan nyt erityisen huolissaan rahoituksesta, kun rahoitus siirtyy valtion vastuulle. Ensi- ja turvakotien liitto laskee, että ehdotetussa mallissa esimerkiksi pääkaupungin turvakodin nykyisellä paikkamäärällä valtio rahoittaisi laitosta 650 000 eurolla tähän asti. Esimerkiksi tänä vuonna Pääkaupungin turvakoti on jo laskuttanut kuntia 800 000:lla eurolla. Lasten kohdalla turvakodissa painotetaan sitä, että heidän auttamisensa vaatii aikaa.

"Varhaisella avulla vähennetään paitsi yhteiskunnan kustannuksia, myös lasten epäinhimillistä kärsimystä", Grönlund sanoo. Lapsiin erikoistuneet työntekijät turvakodeissa ovat tähänkin asti toimineet lähinnä yksityisten säätiöiden ja lahjoitusten varassa. Turvakotiin tulevien lasten määrä on kasvanut kuudessa vuodessa noin neljänneksellä Helsingissä. Siis pelkästään Helsingissä.

Kuntien säästötalkoot iskevät myös ensikoteihin, kertoo Sunnuntaisuomalainen. Ensikotien asukasmäärät ovat olleet alkuvuonna selvästi pienemmät kuin viime vuonna. Vauvaperheiden ongelmat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Kunnat ovat vähentäneet palveluiden ostamista. Nyt haetaan ensikoteja halvempia keinoja auttaa perheitä. 

Ensikodeista apua hakevat uupuneet vanhemmat joudutaan yhä useammin käännyttämään kotiin. Puhelimet ovat soineet ensikodeissa Rautavaaran ja Kuopion tapahtumien jälkeen. Tavallisesti soittajat ovat viranomaisia, mutta nyt uupuneet vanhemmat soittavat myös suoraan saadakseen nopeasti apua. Yhä useammin ensikoti joutuu käännyttämään apua tarvitsevat kotiin, koska talousvaikeuksissa painivat kunnat eivät myönnä maksusitoumuksia.

Valtion rahoituksessa moni asia vielä epäselvä

Vielä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka turvakotien rahoitusasiat lopulta järjestetään. Yksi mahdollisuus on, että aluehallintovirastot myöntävät jatkossa rahoituksen alueellisille turvakodeille.

– Aluehallintovirastot joudutaan varmaankin kytkemään rahoitukseen myöntämiseen. On vielä auki, hoitaako asiaa kaikki virastot vai yksi virasto, hallitussihteeri Heidi Manns-Haatanen havainnollistaa.

– Ajatuksena on, että valtio rahoittaa käytettyjen palvelujen mukaisesti turvakotien toimintaa. Toisin sanoen valtio maksaa asiakkaan oleskelun turvakodissa. Tässä pisti kaksi asiaa ”silmään”: epäselvyys sekä sana: oleskelu.

Vuoden alussa käynnistyy lakivalmistelun ohella turvakotien valtakunnallistamishanke, jossa kartoitetaan turvakotien tarvetta Suomessa ja minne niitä pitäisi tuoda lisää. Sen verran kuitenkin tiedetään, että lisää turvakotipaikkoja tarvitaan. Koko maasta löytyy tällä hetkellä 120 turvakotipaikkaa. Euroopan Neuvoston arvioiden mukaan niitä tarvittaisiin yli 500.

Ensi- ja turvakotien liitosta kuitenkin toivotaan, että lailla turvakotien toiminta saataisiin vakaalle pohjalle. Talousahdinko on turvakotien arkipäivää ja saadut korvaukset turvakotien palveluista harvoin riittävät kattamaan menoja. Rahoitusta joudutaan etsimään milloin mistäkin.

– Kun talot eivät ole täynnä, ollaan äkkiä rahoituskriisissä. Talouden tasapainoon saanti on jatkuvaa arkea meidän johtajien pöydällä, toimitusjohtaja Ritva Karinsalo Ensi- ja turvakotien liitosta harmittelee.

– Turvakotien toimintaa voisi verrata palokuntaan. Eihän palokunnalle makseta siitä, että he sammuttavat tulipalon. Heille maksetaan siitä, että luovat turvallisuuden kylään tai kuntaan, missä palokunta sijaitsee. Turvakotiakin pitää ajatella paikkana, josta saa apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Hallitus lupasi syksyn rakennepaketissaan siirtää turvakotien rahoituksen kunnilta valtiolle ensi vuoden alusta. ”Varsinaista lisärahaa ei luvattu, mutta siirron odotetaan vakauttavan turvakotien rahoitusta”, 29.1.2014 AL. Siis vuoden alusta oli jo media kirjoittanut aiheesta. Ja vieläkin asiat ovat täysin keskeneräiset. Vuosi on kulunut. Vaalit tulossa. Siirtyykö tämäkin asia seuraavalle hallitukselle, kuitenkin. Joka aloittaa prosessin lähes alusta ja ennen kuin se saadaan esitysmuotoon, hyväksyttyä ja toimintaan, oliko vuosi silloin, mikä?

Väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja rikos.

Olemme kuitenkin pieni maa, vähäkansainen. Monessa asiassa olemme luoneet byrokratiaa liikaa, hidastamaan toimintoja, estämään kehitystä ja jopa toimimaan epäinhimillisesti. On se niin sääli. On se.

Parempaa tulevaa vuotta, joka tapauksessa toivottaen,

Nina From

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, FAS, lastensuojelu, Afganistan

Joulujuoksu lasten hyväksi! - kooste

Sunnuntai 16.11.2014 - Nina From

Hyvää toisille voi tehdä monella eri tavalla. Pääasia on teot. Tässäwp_20141115_003.jpg tapauksessa liike ja liikkuminen itsensä hyväksi samalla kun teki hyvää kotimaan hädänalaisille lapsille ja lapsiperheille.

Talouden taantuman aikana apua tarvitsevia lapsia on alati enemmän. Vuonna 2013 yhdistyksen tukiperheissä majoittui 1 306 lasta. Tällä hetkellä 1 002 lasta odottaa pääsyä tukiperheeseen.

Joulujuoksu on osa Pelastakaa Lapset ry:n joulukeräystä. Tavoitteena on kerätä tänä jouluna 600 000 euroa, jolla voitaisiin varmistaa oma tukiperhe tuhannelle lapselle. Tässä tempauksessa mukana oli Viipurin Urheilijat.

Joulujuoksulla saatiin lapselle 320 päivää asumista tukiperheessä. Tämä tarkoitti juoksijoiden määrässä hieman alle 200 juoksijaa. Minusta määrä oli markkinointiin nähden pienehkö, tosin tapahtuma järjestettiin yleisötapahtumana ensimmäistä kertaa, eilen, 15.11..wp_20141115_006.jpg

Juoksijat ovat mukana luomassa riemukasta tunnelmaa pukeutumalla jouluisiin asuihin.

Tämä oli toinen kerta, kun Uudenmaan perussuomalaisia oli mukana juoksussa. Tällä kertaa hyväntekeväisyyttä tuki Espoon Perussuomalaiset ry, maksamalla ilmoittautuneiden jäsenten juoksumaksun.

Jäi hyvä mieli, meille kaikille. Itse aion jatkaa hyvän tekemistä jatkossakin.

wp_20141115_005.jpg

Mukavaa Joulun odotusta Sinulle.

 

Nina From

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulujuoksu, tukiperhe, lastensuojelu, Pelastakaa Lapset

Olet päättäjä! -mitä ajattelit tehdä?

Lauantai 11.10.2014 - Nina From

Tänään on kansainvälinen tyttölapsen päivä. Vuonna 2011 YK:n yleiskokous loi uuden lapsi_pieni_kuva.jpgteemapäivän, joka tukee tyttölapsia: heidän oikeuksiaan sekä kohtaamiaan haasteita, perusteltuja vaatimuksia suoda mahdollisuus elää ilman syrjintää ja väkivaltaa. Täysarvoisina yhteisömme jäseninä!  Koulutus on yksi keino parantaa lasten tyttöjen asemaa maailmassa.

Minusta tyttöjen päivä on joka päivä, mutta onhan se hyvä, että kerran vuodessa erityisesti nostetaan esille tyttölapset. Ja se, mitä heidän hyväkseen voisi tehdä ympäri maailmaa, mutta todellakin, myös Suomessa. Tämä kuva oli se, miksi juuri tänään päätin kirjoittaa tästä aiheesta.

Nostan kuitenkin näin alkuun vielä erään toisen kansainvälisesti ja isosti julkaistun asian, Nobelin rauhanpalkinnon saajan (tässä käsittelen vain yhtä palkittua), Malala Yousafzain! Miksi juuri hän? Onhan ihme, että hän on vielä elossa. Ja juuri hän, joka taistelee lasten oikeuksien ja erityisesti lasten koulutuksen puolesta. 17-vuotias pakistanilainen Yousafzai nousi maailman median otsikoihin sen jälkeen, kun äärijärjestö Talibanin edustaja oli ampunut häntä päähän koulubussissa. Nobel-komitea korosti perusteluissaan, että lasten täytyy päästä kouluun, eikä heitä saa käyttää taloudellisesti hyväksi.

Olet päättäjä:

-          äiti, isä, mummi, ukki, sijaisvanhempi, adoptiovanhempi

-          lähiomainen, kummi

-          lähimmäinen (asut ihmisten lähellä, naapurissa tai hieman kauempana), asioit ihmisten parissa, elät ja olet

-          virkahenkilö, viranomainen, asiantuntija, ammattilainen, opiskelija, työtön, johtaja, työssä käyvä tai käymätön, eläkeläinen

Sinä vastaat siitä, miten kohtelet muita. Sinä vastaat siitä, puututko. Sinä vastaat siitä, välitätkö.

Kysymys sinulle: onko tämä tyttö ansainnut tämän? Kysymys sinulle: luuletko, että tämä on ensimmäinen kerta?

Minä vastaan itse: ei ole ansainnut. Kukaan ei ole ansainnut tuollaista. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toiselle tuollaista. Oletan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta. Toivon, että tämä on viimeinen kerta!

Etsin tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, lähinnä hain tietoa vuosittaisesta raportoidusta määrästä. Vaikea oli löytää. Sen sijaan löysin hämmästyttävää kyllä, vähättelevää kirjoittelua löysin paljonkin. Raporteistakin saa lukea: on puolittunut. Siis mistä on puolittunut, on vähentynyt, siis mistä on vähentynyt. Eihän sitä näin hatarasti voi raportteja mielestäni tuottaa. Ja lisäksi, asioita on vasta alettu viimevuosina tutkimaan tarkemmin.

Ainahan sitä on ollut. No, onko pakko olla jatkossakin. Ihmiset ovat yksilöitä. Lapset ovat puolustuskyvyttömiä. Kuka ajaa lasten asiaa? Lähiaikuisen pitäisi! Miksi näitä tapauksia, kuten kuvassa nyt tai Eerikan tapaus pari vuotta sitten, miten näitä aina vain Suomessa tulee ilmi? Jää perheen sisäiseksi asiaksi, jää viranomaisten käsittelyyn, liian pitkiksi ajoiksi, liian monien vastaavien tapausten joukkoon. Osa tulee julki. Vain osa.

Nykyistä lapsiasiavaltuutettua, Jukka Kurttilaa kiitän. Hän on usein median nostattamana mukana ajamassa lasten asioita, eri näkökulmista. Todella erinomaista mediayhteistyötä. Ja työtä ylipäätänsä, joka näyttää näkyvän entistä paremmin.

Entä ne resurssit? Olen kirjoittanut viimeksi 18.5. blogin lastensuojeluun liittyvistä asioista, kun Eerikan kuolemasta tuli kaksi vuotta. Siihen blogiin hain taustoja nykyisestä lastensuojelumme tilanteesta: törkeää. Laiminlyöntiä! Edelleen. Kuka vastaa? Mitä on tapahtunut Eerikan aiheuttaman ”kohun” jälkeen lastensuojelussa? En ole nähnyt tai kuullut mitään muutosta. Alla muutama asia, jonka otin ko. tekstistä:

”Tiedon kulku on edelleen huonoa viranomaisten kesken. Moni ei uskalla puuttua.

Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta riittävästi. Noin puolessa Suomen kunnista on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä. Lastensuojelussa on pahimmillaan jopa 160 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän saamien ehdotusten mukaan sopiva sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noin 20–50 asiakasta. Kolmannes koko maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Kymmenesosassa kuntia ei työskennellyt lainkaan kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. Kaikissa kunnissa ei pystytä noudattamaan lakia.”

Ja lista jatkuu. Ei pystytä noudattamaan lakia!!!?

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Jos kotona on kohdeltu väkivaltaisesti, on ilmeisen todennäköistä, että sitä jatketaan tarhassa, kaveripiirissä, kaduilla, työpaikoilla ja edelleen, kotona.

Sinä päättäjä! Puutu asioihin, muuta lakeja, jotka estävät tiedon välityksen näissä vakavissa rikoksellisissa asioissa, lisää resursseja lastensuojeluun, perhetyöhön ja ennaltaehkäisevään toimintaan sekä luo lisää matalan kynnyksen paikkoja ihmisille, jotka tarvitsevat apua itse ja lastensa kanssa. Järjestä riittävästi rahaa ja resursseja pidemmällä tähtäimellä esim. turvatalojen toiminnan laajentamiseen, päihteettömyyden tukemiseen, poliisien määrän lisäämiseen, tuomioiden saattamiseen oikealle tasolle: rikolliset kuriin tiukemmilla toimenpiteillä. Ja jaksa välittää! Puutu!

Nouse barrikaadeille lasten puolesta. Lasten suojelun puolesta, lasten oikeuksien puolesta. Lapset ja nuoret! Heissä on meidän kaikkien tulevaisuus. Kohdelkaamme heitä kuin haluamme heidän kohtelevan itseämme!

Ensi- ja turvakotien liitto kirjoittaa asiasta näin: ”Tänään vietettävä tyttöjen päivä muistuttaa tyttöjen asemasta ja oikeuksista. Tiesitkö, että tytöksi syntyminen tarkoittaa edelleenkin suurta riskiä tulla syrjityksi ja kohdata väkivaltaa. Liian monen tytön lapsuus katkeaa lapsiavioliiton myötä. Panostamalla tyttöjen koulutukseen parannetaan paitsi tyttöjen, mutta myös heidän yhteisöidensä elämää. Oikeutta omiin rajoihin ja koskemattomuuteen on tärkeää opettaa jokaiselle tytölle.

Meillä äideillä, iseillä, mummoilla, ukeilla, kummeilla, valmentajilla, opettajille, aikuisilla on arvokas tehtävä tukea tyttöjen kasvua. Mitä sinä ihailet ja arvostat lähelläsi olevissa tytöissä? Kerrotaan tänään sanoin ja teoin, miten ihania tyttöjä he ovat.”

Nina From

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, Eerika, Nobel, koulutus, tyttölapset

Pakkohoito vai avohoito? Päihdeäidit

Sunnuntai 3.11.2013 - Nina From, PS Espoo

Tämä asia jakaa mielipiteitä. Kannatanko pakkohoitoa vai avohoitoa? Olen periaatteessa pakkohoidon kannalla. Mutta nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, päinvastoin. Ennemminkin lisäisin ennaltaehkäisevää toimintaa, perheneuvontaa ja kouluissa tapahtuvaa päihdeasioista kertomista. Faktojen lisäksi paras tiedon tuoja on sellainen kertoja, jolla on omakohtaista kokemusta.

Tutkimusten mukaan n. 6 %:a odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Vuosittain 3 600-6 000 sikiön kehitys on vaarassa äidin päihteidenkäytön takia. Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy joka vuosi n. 650.

Lähde: Länsiväylä 2.-3.11.2013

Nämä ovat tietysti tutkimuksellista dataa. Totuus on varmasti toinen, eli määrät ovat suuremmat. Minua hirvittää! Jos vuodessa siis syntyy n. 650 vaurioitunutta lasta, viiden vuoden aikana heitä on 3 250. Kymmenessä vuodessa määrän pysyessä samana: 6 500 lasta!

Minusta yksikin on liikaa. Minusta ei ole oikein, että lapsella ei ole mitään oikeuksia, mutta aikuisella näyttää olevan. Enkä nyt syytä äitejä, jotka ovat koukussa päihteisiin, he varmasti tajuavat tilanteen, mutta ovat voimattomia tilanteeseen nähden. Ja tarvitsevat todellakin apua. Niin varhain, kuin mahdollista. Ja tietyissä tilanteissa pitäisi käyttää jopa pakkokeinoja. Itse en ole asiantuntija sanomaan, missä menee pakon ja missä avohoidon raja. Uskon kyllä, että ne, jotka näiden asioiden, ihmisten ja tilanteiden kanssa toimivat, ovat parhaita määrittelemään rajat ja kertomaan ne viranomaisille ja päättäville tahoille (jos ja toivottavasti, kun kysytään!), jotta saadaan aikaan parhaat mahdolliset ratkaisut.

Yksi auttamisen toimintamalli on Pidä kiinni –ohjelma, joka on suunniteltu huume- ja päihdeongelmaisille äideille.  Kohderyhmä on raskaana olevat äidit sekä alle kolmevuotiaiden lasten perheet. Tavoitteena on  tukea äidin päihteettömyyttä, vanhemmuutta ja arjen taitoja. Kuntoutuksessa on vuosittain noin 250 perhettä.

Esimerkiksi Espoossa toimii ensikoti Helmiina ja avopalveluyksikkö Esmiina. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Suurin osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsia tarvitse ottaa huostaan. Espoossa on ollut 33 perhettä kuntoutuksessa, joissa on ollut 27 vauvaa. Tarvetta on myös muualla maassa riittävien palveluiden saamiseksi.

”Ilman kuntoutusta en usko, että olisin tässä tilanteessa. Se oli turva-asema, jossa annettiin hyvät työvälineet elämään lapsen kanssa” kertoo helsinkiläisäiti. Hänellä on takanaan vuoden kuntoutus ja muutto omaan kotiin on suoritettu.

Äidin päihteidenkäyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin. Jos ei kyetä ymmärtämään päättäjätasolla näitä asioita, kyseessä kun taas ovat apua tarvitsevat ihmiset, niin voisiko tätä ajatella edes kustannusten kannalta: mitä maksaa mahdollinen yhteiskunnallinen tuki, perheen osalta, varhaiskasvatuksen osalta, koulutuksen osalta, työllistämisen osalta, loppuelämän osalta? Jos näin karrikoin asiaa, yleisellä tasolla. Luulisi siinä vaiheessa päättäjiäkin kiinnostavan, kun ladattaisiin eurot tiskiin. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen hätä ja avuntarve. Kun sitä tarvitsee, pitäisi meillä Suomessa olla hyvä verkosto, riittävät resurssit ja osaaminen, jotta voimme auttaa niitä ihmisiä selviytymään. Tämä on meidän ihan kaikkien etu, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Neljänä vuonna eduskunta on lisännyt huume- ja päihdeäitien hoito-ohjelman budjettiin. Järjestelmä ei toimi, koska päätökset tehdään vuosittain. Tällä on väistämättä vaikutusta kuntoutuksen järjestämiseen. Onhan se jo henkilökunnankin kannalta epämiellyttävä tilanne elää epävarmassa tilanteessa, jatkuuko työ vai eikö jatku, henkilökohtaisellakin tasolla. Euromäärällisesti puhutaan 1,5 miljoonasta eurosta, joka siis valtion budjetista tulee tai ei tule. Toimintaa tukee myös Raha-automaattiyhdistys, joka ei varmastikaan ole itsestään selvyys, ei tukisumma eikä päätös vuosittaisesta jatkumosta.

Mielestäni on käsittämätöntä, että Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni –hoitojärjestelmä ei saanut rahoitusta valtion ensi vuoden budjetista!

Peräänkuulutan nyt todellakin päättäjien osalta arvovalintoja! Apua tarvitaan, sitä on myös saatava!

Yksikin normaaliin elämään saatettu äiti, saatikka terveenä syntynyt lapsi on sen arvoinen!

Syntymättömien ja syntyneiden lasten puolesta,

Nina From

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pakkohoito, alkoholi, huumeet, päihdeäidit, lapset

Tässä ei sovi säästää: neuvolat Suomessa!

Maanantai 22.7.2013 - Nina From, PS

Kuulin taannoin, että Espoossamme, Suur-Pellossa on tilanne, että alueelle ei tule neuvolaa! Kuulin myös, että Joensuussa on tehty säästötoimenpide, loppuvuonna neuvoloihin ei saa aikoja! Anteeksi kuinka?

Jokainen meistä tietää, että ennalta ehkäisevän toiminnan merkitys on monella sektorilla ratkaisevan tärkeää. Kyse on ensinnäkin ihmisestä, yksilöstä, sekä hänen tarpeestaan saada apua. On ihmisiä, jotka eivät enää jaksa hoitaa itseään, on lapsia, jotka eivät saa apua, vaikka sitä kipeästi tarvitsisivat. On vanhempia, jotka ovat lapsensa kasvatuksen suhteen neuvottomia. Puuttuu aikuinen, joka auttaisi ja hoitaisi vauvan, lapsen, nuoren asioita. Tarvitaan ammatti-ihmisen neuvoja ja apua. Kun autetaan ajoissa, reagoidaan nopeasti, vältytään varmemmin tulevilta ongelmilta, jotka tuppaavat kasvamaan, kun haasteita kasaantuu riittävästi. Ja sehän sitten maksaa, ainahan rahasta puhutaan. Käsittelen tässä kirjoituksessani neuvolatoimintaa yleisesti sekä paikallisesti.

Neuvola. Mikä ihana, vanhahtava sana. Mutta kokonaisuudessaan valtaisan tärkeä ja monipuolinen tukijärjestelmä ”nuorille” perheille, joilla on iso elämänmuutos edessään.

Historia

”Työn määränpäänä olkoon, että jok'ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.”

Carl Gustaf Emil Mannerheim kutsui näillä sanoilla kansalaisia lasten oloja parantavaan työhön. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti toimintansa vuonna 1920 nimellä Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka ensimmäinen tehtävä oli estää imeväisyyskuolleisuutta. Yksinäisten äitien turvakotina toiminut Lastenlinna siirtyi MLL:n omistukseen ja sen toimintaa muutettiin perusteellisesti. Arvo Ylpön aloitteesta Lastenlinnaan perustettiin Suomen ensimmäinen neuvola v. 1922. Liitto rakensi alayhdistystensä avulla Suomeen kattavan neuvolaverkoston, jonka ylläpito siirtyi kunnille v. 1944 säädetyn kunnallisen äitiys- ja lastenneuvolalain myötä.

Palvelut ja vastuut

Neuvolapalveluita saavat raskaana olevat naiset, lasta odottavat perheet ja alle kouluikäiset lapset sekä heidän perheensä. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja valvoo äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta säädetään terveydenhuoltolaissa. Neuvolatoiminnan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso varmistetaan asetuksella (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011, Finlex). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii neuvolatoiminnan kehittämisestä, seurannasta ja kuntien ohjauksesta, julkaisee ohjeistuksia, järjestää koulutuksia ja kokoaa neuvolatoimintaa koskevia seurantatietoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot valvovat neuvolatoimintaa valtakunnallisen valvontaohjelman 2012-2014 avulla.

Neuvolatoimintaan sisältyvät

  • sikiön terveen kasvun ja kehityksen sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden seuranta ja edistäminen
  • lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta
  • lapsen suun terveydentilan seuranta
  • vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen
  • lapsen kodin ja muun kasvu- ja kehitysympäristön sekä perheen elintapojen terveellisyyden edistäminen
  • lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä lapsen ja perheen tukeminen ja tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että

  • lapsiperheiden palveluista muodostetaan saumaton kokonaisuus yli nykyisten toimialarajojen
  • kasvatus- ja perheneuvoloiden tarjoavat perheille kokonaisvaltaista tukea ja täydennettävä peruspalveluja
  • alueellisia eroja neuvolatoiminnassa kavennetaan
  • varmistetaan neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun asetuksen toimeenpano
  • lisätään ja kehitetään vanhemmuuden tukea sekä parisuhdeneuvontaa

Palveluiden järjestäminen

Kunnat järjestävät alueensa neuvolapalvelut. Jokaisessa kunnassa laaditaan neuvolatoiminnalle toimintaohjelma yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Kunnat nimeävät neuvolatoiminnalle vastuuhenkilön. Neuvolat tekevät yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksesta, lastensuojelusta ja muusta sosiaalitoimesta sekä erikoissairaanhoidosta vastaavien toimijoiden kanssa. Äitiys- ja lastenneuvoloissa järjestetään vanhemmuuden tukemiseksi neljä laajaa terveystarkastusta, joissa arvioidaan koko perheen terveyttä, hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Valittaminen

Jos ei ole tyytyväinen palveluun, hoitoon tai kohteluun, voi tehdä muistutuksen neuvolan vastuuhenkilölle. Ennen muistutuksen tekemistä kannattaa kuitenkin antaa suoraa palautetta ja yrittää selvittää asia hoitaneiden henkilöiden kanssa. Kantelun voit tehdä valvovalle viranomaiselle: oman alueen aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira). Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai kaipaa neuvoja oikeuksista, voi olla yhteydessä oman kunnan tai kuntayhtymän potilasasiamieheen. Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta.

Tilanne Espoossa: ei hyvä!

Sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt 10.6.2010 neuvolan palveluverkon ja perhekeskustoiminnan kehittämisestä seuraavaa: palveluverkkoa tiivistetään siten, että 10 seuraavan vuoden aikana neuvoloiden määrä vähenee nykyisestä 27:stä 16:a, joista kahteen perhekeskuksen neuvolaan kootaan erityisosaamista ja keskittämistä edellyttävää toimintaa. Muutokset toteutetaan vaiheittain vuodesta 2010 alkaen vuoteen 2020 mennessä. Lähde: ote sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta 5.6.2013. Suunta on mielestäni erittäin VÄÄRÄ!

Suurpellon suunnitellaan valmistuvan 10–15 vuoden kuluessa. Suurpeltoon rakennetaan omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasuntoja noin 10 000-15 000 asukkaalle. Asuntoja rakennetaan kerrostaloista pientaloihin, valtaosa taloista on kerrostaloja. Alueelle EI tule neuvolaa, joka on mielestäni käsittämätöntä!

Tilanne Joensuussa: ei hyvä!

Äitiys-, lasten-, ja perhesuunnittelu-(ehkäisy-)neuvolan palvelut järjestetään lähipalveluna alueen neuvoloissa. Neuvolapalveluihin ovat oikeutettuja Joensuun ja Kontiolahden asukkaat, sekä ulkokuntalaiset maksusitoumuksella. Neuvolat toimivat ajanvarauksella, puhelintunti on pääsääntöisesti päivittäin klo 12-13.

”Joensuun kaupunginhallituksen asettamien säästövelvoitteiden vuoksi Joensuun neuvoloiden palvelutoimintaan tulee muutoksia loppuvuodeksi 2013. Kaupunginhallituksen edellyttämien henkilöstömenojen säästötoimet aiheuttavat sen, että terveydenhoitajien poissaolojen vuoksi asiakkaita ohjataan mahdollisesti muuhun kuin omaan neuvolaan. Äitiysneuvolassa kotikäyntejä tehdään vain erityistapauksissa ja tarvittaessa normaalisti edenneiden raskauksien seurantavälejä pidennetään. Lastenneuvolassa leikki-ikäisten vuositarkastuksia siirretään. Perhesuunnitteluneuvolassa annetaan ensisijaisesti aikoja raskaudenehkäisyä tarvitseville asiakkaille. Pahoittelemme neuvola-asiakkaille kaupungin säästötoimista aiheutuvaa haittaa.” Lähde: joensuu.fi nettisivut, päivitetty 18.07.2013. Mielestäni tätä ei voida kutsua edes säästötoimenpiteeksi vaan LAIMINLYÖNTI olisi oikeampi termi.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin päättäjien tulisi puuttua siten, että palvelujen määrää lisättäisiin eikä vähennettäisi ja heikennettäisi. Resursseja pitäisi suunnata juuri näille toimille, joissa voitaisiin monessakin tapauksessa ennaltaehkäistä tulevia ongelmatilanteita. Pidemmällä tähtäimellä nämä ns. säästöt tulevat olevaan kasvavia kuluja. Entä lapsi, nuori, vanhempi, ihminen! On olemassa monia tutkimuksia, toimintaehdotuksia, oppaita ja suosituksia eri tahoille. Luetaanko niitä? Toteutetaanko ehdotuksia, joita olisi tarjolla?  

Satsataan tulevaisuuteen paremmin!

Nina From

PS Espoo

 

Lisätietoa:

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/neuvolat

Äitiys- ja lastenneuvolat (Kasvunkumppanit, THL)

Lastenneuvolakäsikirja

TEAviisari, seurantatietoa kunnista (THL)
AVOhilmo, ajantasaista tietoa neuvolapalveluiden käytöstä kunnissa (THL)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto - valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 - 2014 (pdf) (Valvira)

Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto (STM:n julkaisuja 2009:20)

Lastenneuvola lapsiperheiden tukena (STM:n oppaita 2004:14)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: neuvola, lapset, nuoret, ennaltaehkäisy, Joensuu

Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, alkoholi, suurkulutus, aikuisen vastuu, Suomen laki, aa,

Mies perhepäivähoitajana -espoolaisen uusi ura

Maanantai 18.3.2013 - Nina From, PS

Tapasin hänet ensimmäisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Me lautakunnan jäsenet saimme perehdytystä, jossa yhtenä aiheena olivat lasten hoitopaikat Espoossa.

Perhepäivähoidossa olevien lasten määrässä prosentuaalinen väheneminen oli dramaattinen. Paikkoja on n. 20 % vähemmän kuin edellisenä vuotena. Käytin tästä puheenvuoron, jossa pyysin selvittämään syitä heikentyneeseen tilanteeseen sekä kysymyksen, mitä tehdään jotta jatkossa turvattaisiin alalle tulijoiden määrä paremmalle tasolle. Espoohan on muuttovoittoinen kaupunki, vuosittain tänne muuttaa noin 4000 asukasta ja varmasti jatkossakin on näin. Lapsia siis on ja lisää tulee.

Toisen kerran näin hänet perehdytystilaisuudessa, viikko sitten. Keskustelimme ja kuinka ollakaan, tuli ilmi, että hän on itse alkanut vastikään perhepäivähoitajaksi. Wau! Ensimmäisen kerran kuulin ja näin miespuolisen perhepäivähoitajan. Päätin kysäistä, saanko tehdä hänestä blogin ja sain siihen luvan. Miksi? Tämä kokonaisuus laajensi omaa ajatteluani siitä perinteisestä mallista, johon olin perhepäivähoitajia mieltänyt: miellyttävät, lapsirakkaat naiset, joille lasten hyvinvointi on tärkeä asia ja jotka haluavat tehdä työtä suurella sydämellä. Miksi ei siis perhepäivähoitaja voisi olla mies? Ilman muuta voi ja haluan tätä asiaa ja ajatusta siis tekstilläni markkinoida.

Otetaanpa mallikunnaksi Kirkkonummi. Siellä on aloitettu perhepäivähoitajan ammatinvalinnan markkinointi nuorille äideille ja isille, joiden lapset ovat kolmen vuoden molemmin puolin. Kun vanhempi ryhtyy kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, omat lapset laitetaan kunnan päivähoitojonoon. Sitten kunta sijoittaa perhepäivähoitajalle hänen omat päivähoitoikäiset lapset sekä normien mukaan muita jonossa olevia lapsia. Kotona tapahtuva perhepäivähoito on edullinen vaihtoehto kunnalle ja lapsille äärimmäisen miellyttävä hoitomuoto.

Omat tyttäreni ovat olleet perhepäivähoidossa ja olen ollut erittäin tyytyväinen heidän saamaan hoitoon, vuosien varrella. Suosittelen ehdottomasti.

Case mies perhepäivähoitajana:

Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönjohtaja, josta tuli perhepäivähoitaja, puolivahingossa. Perheessä on kolme lasta, joista nuorimmaisen kanssa hän jäi pitkälle hoitovapaalle. Vaimo käy töissä. Asiasta tuli puhetta tuttujen ihmisten kanssa ja kuinka ollakaan, hänellä oli tarjolla kaksi lasta hoidettavaksi, hyvin pian. Juhana perusti toiminimen, hoiti kohtuullisena pitämänsä byrokratian sekä sai tupatarkastukseen Espoon kaupungin päivähoitovastaavan, jonka kanssa paperit täytettiin.

Juhana mainitsee, että samalla rahalla (aina puhutaan rahasta), kun hän hoitaa lapsia, omia ja ”vieraita” kotonaan (viisi lasta + usein myös yksi eskarilainen vierailevana tähtenä), päiväkotipaikkoja saisi sillä kaksi kappaletta. Kuinka järkevää ja edullista perhepäivähoito onkaan, kaikille osapuolille. Erityisenä plussana hän mainitsee: ”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”.

Lopuksi hän toteaa työn olevan kuitenkin raskasta, vaikkakin antoisaa. Ja ”nostaa hattua” niille, jotka tekevät työtä pitkään.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä ole aina koko elämän kestävästä työrupeamasta, vaan voi tehdä tällaistakin arvostettavaa työtä osan työurastaan tai sitten löytää tällaisesta työstä itselleen koko työuran kestävän ammatin. Aivan mielettömän hieno asia, joka tapauksessa. Jos olisin nuorempi…niin…

Haastan kaikki jakamaan tätä ajatusta hiekkalaatikoilla, tuttujen kesken, sosiaalisessa mediassa, missä vain ihmisiä kohtaammekaan. Tarvitsemme lapsillemme hyvän vaihtoehdon jatkossakin muille tarjolla oleville, hyville hoitopaikoille ja -muodoille.

Pidetään lapsistamme huolta, myös muiden lapsista.

Nina From

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Espoon kaupunki, perhepäivähoito, perhepäivähoitaja, ura, työssäkäynti, lapset, esikoululainen, hoitajaksi, hoitolapsi

Olemmeko tavanneet?

Perjantai 26.10.2012 - Nina From, PS

Timo Soinin toki tuntee kaikki, minua ei välttämättä kaikki tai ainakaan ole tavannut face-to-face. Olen kyllä käynyt Espoon PS:n tapahtumissa, vaaliteltoilla, mutta valitettavasti en ole Sinua ehkä kohdannut, vielä.

Kuvista olet varmaan nähnyt, minkälainen suurin piirtein olen, mutta juuri siksi, kun emme ole kohdanneet, ajattelin esiintyä Sinulle livenä, youtubeen tehdyillä muutamalla videolla.

Omien videoitteni sisältö ottaa kantaa asioihin, joista olen kirjoittanut, saattaapa puheen joukossa olla jotain sellaista, jota et vielä ole lukenut.

Toivon kuitenkin, että olet pitänyt kirjoituksistani tai ne ovat herättäneet vähintäänkin Sinussa ajatuksia. Toivottavasti pidät myös videoistani. Tosin ne eivät varmasti ole hienoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin niitä voi kuunnella tai katsoa.

Videot löytyvät youtubesta hakusanalla: Nina From Perussuomalaiset (kuusi versiota eri asioista). Sieltä löytyy toki myös Timo Soinin äänestyskehotusvideo.

Mukavia videohetkiä Sinulle toivottaa

Nina From

PS Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: video, PS, Perussuomalaiset, youtube, Espoo, ehdokas, koulutus, terveys, harrastukset, vanhukset, nuoret, lapset, astma, terveyskeskusmaksut

Yksinhuoltaja ? huoltaja yksin ? miten voit?

Torstai 4.10.2012 - Nina From, PS

Juuri tänään, olin ajatellut kirjoittaa yksinhuoltajiin liittyvistä asioista. Juuri tänään, sain sähköpostia Lapsilisä –projektin projektityöntekijältä, Hanna Juuriselta. Mahtavaa. Kävin nimittäin katsomassa sekä heidän, että ko. asioihin liittyviä sivustoja, löysin mielenkiintoisia asioita ja faktaa. Aloitankin faktoista:

  • 144 800 lasta eli 13,3 % lapsista elää köyhässä perheessä Suomessa
  • osuus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1995 (4,7 %)
  • köyhistä lapsista 33 % asuu yhden vanhemman perheissä
  • 27 % yhden vanhemman perheistä luokitellaan pienituloisiksi (kahden vanhemman perheistä 10 %)
  • 23,4 % yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea (kahden vanhemman perheistä 4,2 %)
  • n. 30 % saa asumistukea (kahden vanhemman perheistä 2,7 %)

Karua luettavaa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, arjessa? Voiko pienituloinen valita kaupasta riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa? Voiko pienituloinen asua riittävän kokoisessa asunnossa? Voiko pienituloinen harrastaa maksullisia liikuntalajeja? Voiko pienituloinen ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, kenkiä tai ylipäätänsä tavaroita? Voiko pienituloinen käydä Oopperassa, Teatterissa, Musiikkitalossa kuuntelemassa verovaroin tuettua, silti kallista (lipunhinta +matkakulut) musiikkiesitystä? Voiko pienituloinen matkustella? Voiko, voiko, voiko?

Miten yksinhuoltaja – huoltaja, joka oikeasti on yksin, jaksaa arjessa. Pitää itsestään riittävän hyvää huolta, jotta jaksaa huolehtia myös lapsestaan/lapsistaan? Työtön? Vuorotyöläinen? Konttorissa tai missä tahansa työssä käyvä, miten hän jaksaa hoitaa arkea? Kuka auttaisi lastenhoidossa, on mentävä työhaastatteluun? Kuka auttaisi, kun lapsi sairastui ja olisi ihanaa käydä muutamalla eurolla edes kerran viikossa kaupungin uimahallissa? Kuka kävisi huoltaja yksin –puolesta kaupassa, kun on kuumetta, ei jaksaisi nousta, lapset tarvitsevat ruokaa. Kuka veisi lapset puistoon iltapäivällä ja antaisi ruokaa, kun on itse töissä. Miksi vauva itkee koko ajan? Ei jaksa enää …Kuka, kuka, kuka?

Ennen tunnettiin naapurit, sai apua, vaikka ei pyytänyt. Mummit ja vaarit olivat lähellä, auttoivat tarvittaessa. Kummit olivat oikeasti läheisiä. Oli tukiverkostoja. Nykyään moni perhe saa olla ihan rauhassa, eipä ole enää juurikaan tukiverkostoja. On muutettu työn perässä lähiöihin, pois tuttujen, sukulaisten luota. Toisten asiat eivät kiinnosta.

On työttömyyttä, on leipäjonoja, tingitään kirpputoreilta tarpeelliset varusteet, vaatteita, leluja…ja myyjät nyrpistävät nenäänsä: ”olen maksanut tästä lelusta todella paljon, en voi myydä muutamalla eurolla”…lapsen, ehkä aikuisenkin silmät kostuvat, ei ole varaa maksaa euroa enempää…katse laskeutuu, mieli masentuu…jospa jostain löytyisi lapselle lelu eurolla…

Lapset joutuvat ottamaan vastuuta aivan liian nuorena, pitää käydä töissä, kaupassa, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa asioita ym. Kuka ohjaa heitä arjessa, läksyissä, innostaa harrastusten pariin, pitää poissa öisiltä kaduilta? Kuka auttaa, jos kiusataan? Kuka kuuntelee?

Onneksi on olemassa neuvoloita, onneksi on olemassa tarhoja, iltapäiväkerhoja, kesäleirejä, vapaaehtoistyöntekijöitä, terveyskeskuksia, kirjastoja, leikkipuistoja, netti”auttajia” –eli erilaisia järjestöjä ja tahoja, jotka tarjoavat apua. Kirkko, seurakunnan tilat ja sen tarjooma paremmin hyötykäyttöön. Mutta aivan liian vähän on auttavia käsiä, kuuntelevia korvia, ohjaavia neuvojia.

Terveyskeskusmaksut tulee poistaa! Neuvoloita tulee lisätä, samoin henkilökuntaa. Ennaltaehkäisevää perhetyötä on saatava helposti. Turvakoteja tulee lisätä ja niiden tulee olla auki 24h. Yhteistyötä viranomaisten, lastensuojelun, poliisin sekä muiden tahojen osalta on parannettava. Laki lääkärin vaitiolovelvollisuudesta pahoinpitelyn epäilytilanteessa tulee poistaa siten, että heille tulee oikeus ilmoittaa sekä poliisille, että lastensuojelulle tilanteista. Nuorisotiloja on saatava lisää. Pienille koululaisille on taattava iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, myös viikonloppuisin ja öisin (yö/kolmivuorotyötä tekevien lapset) sekä iltaisin tulee olla mahdollisuus saada lapselle valvoja, hoitopaikka tai hoitaja. Asunnottomien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt 20 % edellisvuodesta. Edullisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää.

Kouluterveydenhuoltoa on parannettava, kouluavustajia saatava joka kouluun tarpeen mukaan. Kotihoitopalvelua on lisättävä perheisiin, jotka sitä tarvitsevat. Monesti on pienestä kiinni, että jaksaa taas huolehtia omasta itsestään ja lapsistaan.  Myös tiedottamista tulee lisätä, jotta voi pyytää apua.

Yksinhuoltajille tulee perustaa tiloja ja toimintaa, joka parhaimmillaan tuo uusia ystäviä, apua arkeen, helpotusta tilanteisiin, joista ei tunnu selviytyvän. Verkostoitumista, vertaistukea. Kustannuspuoli ei voi olla este, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon hyvää aikaan. Päivähoitopaikka on saatava lähialueelta.

Voitaisiin hyödyntää paremmin erilaisia tiloja, jotka ovat tiettynä aikana päivästä tyhjillään, esim. liikuntatiloja löytyy Espoosta reilusti. Jäähalleihin voitaisiin tuoda luistimia, suksia, pyöriä ja muita liikuntavälineitä varmasti löytyisi monesta perheestä vaikka muille jakaa. Kaupungin tiloista varmasti löytyisi paikka näille välineille.

Esimerkki 22.9. Vantaalla järjestetystä perhetapahtumasta, joka oli ilmainen, mahdollisti 3500 henkilön osallistumisen tilaisuuteen ja oli nimeltään Online Vinkitys (vinkitys.fi). Siinä seuroilla ja paikallisilla yrityksillä oli mahdollisuus olla mukana tukemassa yhtenä päivänä järjestettyä urheilullista ja viihteellistä ohjelmaa lapsiperheille. Minusta olisi hyvä, että juuri urheiluseurat, järjestöt ja paikalliset yritykset Espoossakin yhdistäisivät voimavaransa ja tekisivät vastaavia tempauksia Espoolaisille perheille useita kertoja vuodessa.

Lopuksi vielä Lapsilisä –projektista:

Lapsilisä-projektissa halutaan vaikuttaa yksinhuoltajien haasteellisempaan taloudelliseen tilanteeseen tekemällä lapsiperheköyhyyttä näkyväksi yksinhuoltajien näkökulmasta. Projekti järjestää ryhmiä, retkiä ja erilaista toimintaa ja pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Erityisesti lapsilisät, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulonkasvusta.

Uutena ilmiönä on myös kasvava työssäkäyvien köyhien luokka, joiden rahat eivät tahdo riittää töissä käynnistä huolimatta.

Projektin toimijoina ovat pienituloiset yhdenvanhemman perheet. Hyvä tapa lähteä mukaan toimintaan, on osallistua johonkin ryhmään, jolloin tutustuu muihin mukana oleviin perheisiin ja voi vaikuttaa projektin toimintoihin. Ryhmissä käydään läpi erilaisia vaikuttamiseen ja omaan elämään liittyviä aiheita sekä tehdään retkiä ja harrastuskokeiluja ryhmäläisten ideoinnin perusteella.Voi myös ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään tapahtumia tai vaikkapa kampanjoimaan perheiden kanssa.

Projektissa voi suorittaa esim.  opintoihin kuuluvia harjoittelujaksoja.

Olemmeko hyvinvointivaltio? Ainakin Espoon on huolehdittava näistä asioista. On ohjattava lisää sekä henkilö- että rahamääräisiä resursseja, jotta saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Kannattaa tutustua alla oleviin linkkeihin. Niistä voi löytyä itselle sopiva mahdollisuus lähteä mukaan ja auttaa. Itse tilasin juuri Joulukortit ja postimerkit Pienperheyhdistys ry:ltä.

Tuli hyvä mieli:)

 

Linkkejä ja verkostoja:

Yhdenvanhemmanperheiden liitto

http://www.yvpl.fi/

Tietoa lastensuojelusta seitsemällä eri kielellä

http://www.lastensuojelu.info/

Tuike-ryhmä yksinodottaville

http://voimakirja.vuodatus.net/page/TUIKE

Neuvontapalvelu sosiaaliturvaviidakkoon

 http://www.ne-ra.fi/fi/etusivu/

Yhdistys, joka auttaa kriisitilanteessa olevia perheitä ja sijoitettuja lapsia http://www.hopeyhdistys.fi/

http://www.blogilista.fi/avainsana/yksinhuoltaja

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

http://www.eroneuvo.fi/neuvokeskus

http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/esittely/index.html

http://www.elisanet.fi/~y635288/totaaliyharit/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

http://www.leipaajasirkushuveja.com/

http://leipajono.blogspot.com/

http://puillapaljailla.vuodatus.net

 

2 kommenttia . Avainsanat: yksinhuoltaja, nuoret, lapset, pienituloiset, avustaminen, osallistuminen, hyväntekeväisyys, asunnottomuus, Pienperheyhdistys, Lapsilisä