"Ehkä huomenna pitää äänestää" - Espoo

Lauantai 8.11.2014 - Nina From

Kyllä! Jos kuulut kirkkoon ja haluat vaikuttaa.

Espoossa ennakkoon äänesti 10 600 ihmistä. Tulos jäi hieman viimekertaisen äänestyksen alle, jolloin ennakkoäänien määrä oli 11 400. Tapiolassa äänestettiin tänä vuonna vilkkaimmin.

Espoossa on viisi seurakuntaa: Olari, Espoonlahti, Tapiola, Tuomiokirkko ja Leppävaara.

Olen aina kuulunut kirkkoon ja ajatellut, että kuulun sinne ikuisesti. Olen halunnut kirkkohäät. Olen halunnut, että lapseni ovat kastetut kirkossa, käyvät rippikoulun ja tulevat olemaan kirkon jäseniä niin kauan toki, kun itse niin haluavat. Ja toivon tulevani haudatuksi kirkkomaalle aikanaan. Ja olen halunnut käydä kirkossa aina, kun on mahdollista, ollut jokin hyvä syy.

Jonkin moista kuhinaa, kirkosta eroamisia on viimeisten vuosien aikana ollut, eikä ihan vähäisistä määristä ole kyse. Syyt ovat varmasti syvemmällä, kuin annetaan ymmärtää: rippikoululeirin maksullisuus, kirkon saavuttamattomuus, tietämättömyys kaikesta siitä hyvästä, jota kirkko kuitenkin ihmisten hyväksi tekee, viestinnän heikkous, etäisyys, veron suuruus, eikä vähimpänä syynä se, että tähän mennessä kirkko ei ole halunnut vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.

Minusta on väärin se, että kirkosta erotaan jonkun yksittäisen syyn vuoksi. Toki kaikilla on siihen oikeus, mutta puhun vain omasta mielipiteestäni. Kriittisyys on tiedon saatavuuden vuoksi (sosiaalinen media) kasvanut ja ihmiset ottavat vahvasti kantaa eri asioihin. Pitää ja saa olla eri mieltä. Mutta ei mielestäni niin, että sellaiset ihmiset, jotka ovat eri mieltä, tuomitaan suvaitsemattomiksi tai muutoin väärin ajatteleviksi.

Itselläni kävi häivähdys ajatuksesta: eroanko protestiksi, huom! kävi häivähdys ajatuksesta, kun kirkon kerrottiin osallistuvan erotiikkamessuille. Siis pornomessuille. Turha on kaunistella asiaa, kun kyseessä on erityisesti sellaistakin seksuaalista vapautunutta esitystä ja käytöstä, jota itse en pidä hyvän tavan mukaisena. Minusta kaiken ei pidä olla sallittua ja normaaliksi kutsuttua, kyse on arvomaailmasta ja kunnioituksesta muita kohtaan. En eronnut, mutta kritisoin julkisuudessa kyllä. Tämä oli mielestäni rahan ja resurssien tuhlaamista. Olisin laittanut käytetyt varat esim. perheterapian lisäämiseen ja yhteistyön kehittämiseen etsivän nuorisotyön kanssa.

Seksuaalisuus on saanut ylikorostuneen sijan yhteiskunnassamme, jossa pitäisi olla tärkeämpiäkin asioita, joiden puolesta barrikadeille noustaan. Esimerkiksi lastensuojelu sekä vanhustenhoito, syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja köyhien sekä heikompien auttaminen. Eli näiden puolesta, ihmisarvon puolesta tulisi taistella. Tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikkia yhteiskuntamme ihmisiä mahdollisimman ehyinä persoonina, syntymästä hautaan.

Muutamia asioita, joita minä kirkon toiminnassa arvostan ja haluan tulevaisuudessa panostettavan enemmän:

- nykyinen kirkon toiminta on pääsääntöisesti monipuolista ja hyvää. Jokainen voi lukea hyviä artikkeleita Essestä, seurata netistä oman seurakunnan ja Espoon seurakuntien järjestämiä tilaisuuksia, konsertteja, kerhoja, kirpputoreja, yms. ja osallistua mahdollisuuksien mukaan.

- lisää viestintää myös esim. sosiaalisessa mediassa, jossa on mahdollisuus ilmaiseksi tai edullisesti tavoittaa jopa uusia kohderyhmiä eri viesteillä

- jalkautua vielä enemmän ihmisten pariin siellä, missä he liikkuvat. Espoon markkinat, kauppakeskukset ja muut paikat, joissa väkeä kulkee. Sekä osallistua vahvemmin muiden hyvää tekevien järjestöjen kanssa esim. juuri tuohon etsivän nuorisotyön toimintaan. Kentälle siis.

-          vanhainkotien ja sairaaloiden käynnit, aktivointi

-          rippikoululeirit ilmaisiksi (sisältyy kirkollisveroon)

-          perinteisten arvojen säilyttäminen tärkeää

- avioliittoon vihkiminen miehen ja naisen kesken. Muutoin siunaamiset ilman muuta sekä muu hyvän tekeminen aktiivisemmaksi myös samaa sukupuolta olevien kesken. Syrjintää en hyväksy.

- vahvempi kannanotto kristittyjen vainoamisen lopettamiseksi esim. Lähi-idässä ja muualla! Ja auttaminen.

- perheterapian tarjoaminen laajemmaksi. Tarvetta on. Myös ennaltaehkäisevää perhetyötä enemmän tarjolle.

- nuorille syrjäytymisvaarassa oleville tai syrjäytyneille sekä kodittomille tukea, apua sekä fyysistä että psyykkistä.

- suomalaisille perheille enemmän tukea. Muutos tähän.

Tässä siis listattu muutamia asioita, joiden takana olen. Lisää mielipiteitäni kirkon asioista löydät vaalikoneesta. Myös äänestyspaikat ja muuta informaatiota löytyy nettisivuilta: www.seurakuntavaalit.fi .

Jos haluat äänestää minua, olen ehdolla:

Olarin seurakunnassa: kirkkovaltuustoon numerolla 03 ja seurakuntaneuvostoon numerolla 62.

Olarin äänestyspaikka: Olarin kirkko, Olarinluoma 4

aika: 11.00-20.00

päivä: Isänpäivä 9.11.

ps. äänestyspaikka on esteetön

Hyvää viikonloppua, sunnuntaita ja Isänpäivää toivottaen,

Nina From

varavaltuutettu

markkinointiviestintäpäällikkö

eduskunta-avustaja

Mies perhepäivähoitajana -espoolaisen uusi ura

Maanantai 18.3.2013 - Nina From, PS

Tapasin hänet ensimmäisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Me lautakunnan jäsenet saimme perehdytystä, jossa yhtenä aiheena olivat lasten hoitopaikat Espoossa.

Perhepäivähoidossa olevien lasten määrässä prosentuaalinen väheneminen oli dramaattinen. Paikkoja on n. 20 % vähemmän kuin edellisenä vuotena. Käytin tästä puheenvuoron, jossa pyysin selvittämään syitä heikentyneeseen tilanteeseen sekä kysymyksen, mitä tehdään jotta jatkossa turvattaisiin alalle tulijoiden määrä paremmalle tasolle. Espoohan on muuttovoittoinen kaupunki, vuosittain tänne muuttaa noin 4000 asukasta ja varmasti jatkossakin on näin. Lapsia siis on ja lisää tulee.

Toisen kerran näin hänet perehdytystilaisuudessa, viikko sitten. Keskustelimme ja kuinka ollakaan, tuli ilmi, että hän on itse alkanut vastikään perhepäivähoitajaksi. Wau! Ensimmäisen kerran kuulin ja näin miespuolisen perhepäivähoitajan. Päätin kysäistä, saanko tehdä hänestä blogin ja sain siihen luvan. Miksi? Tämä kokonaisuus laajensi omaa ajatteluani siitä perinteisestä mallista, johon olin perhepäivähoitajia mieltänyt: miellyttävät, lapsirakkaat naiset, joille lasten hyvinvointi on tärkeä asia ja jotka haluavat tehdä työtä suurella sydämellä. Miksi ei siis perhepäivähoitaja voisi olla mies? Ilman muuta voi ja haluan tätä asiaa ja ajatusta siis tekstilläni markkinoida.

Otetaanpa mallikunnaksi Kirkkonummi. Siellä on aloitettu perhepäivähoitajan ammatinvalinnan markkinointi nuorille äideille ja isille, joiden lapset ovat kolmen vuoden molemmin puolin. Kun vanhempi ryhtyy kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, omat lapset laitetaan kunnan päivähoitojonoon. Sitten kunta sijoittaa perhepäivähoitajalle hänen omat päivähoitoikäiset lapset sekä normien mukaan muita jonossa olevia lapsia. Kotona tapahtuva perhepäivähoito on edullinen vaihtoehto kunnalle ja lapsille äärimmäisen miellyttävä hoitomuoto.

Omat tyttäreni ovat olleet perhepäivähoidossa ja olen ollut erittäin tyytyväinen heidän saamaan hoitoon, vuosien varrella. Suosittelen ehdottomasti.

Case mies perhepäivähoitajana:

Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönjohtaja, josta tuli perhepäivähoitaja, puolivahingossa. Perheessä on kolme lasta, joista nuorimmaisen kanssa hän jäi pitkälle hoitovapaalle. Vaimo käy töissä. Asiasta tuli puhetta tuttujen ihmisten kanssa ja kuinka ollakaan, hänellä oli tarjolla kaksi lasta hoidettavaksi, hyvin pian. Juhana perusti toiminimen, hoiti kohtuullisena pitämänsä byrokratian sekä sai tupatarkastukseen Espoon kaupungin päivähoitovastaavan, jonka kanssa paperit täytettiin.

Juhana mainitsee, että samalla rahalla (aina puhutaan rahasta), kun hän hoitaa lapsia, omia ja ”vieraita” kotonaan (viisi lasta + usein myös yksi eskarilainen vierailevana tähtenä), päiväkotipaikkoja saisi sillä kaksi kappaletta. Kuinka järkevää ja edullista perhepäivähoito onkaan, kaikille osapuolille. Erityisenä plussana hän mainitsee: ”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”.

Lopuksi hän toteaa työn olevan kuitenkin raskasta, vaikkakin antoisaa. Ja ”nostaa hattua” niille, jotka tekevät työtä pitkään.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä ole aina koko elämän kestävästä työrupeamasta, vaan voi tehdä tällaistakin arvostettavaa työtä osan työurastaan tai sitten löytää tällaisesta työstä itselleen koko työuran kestävän ammatin. Aivan mielettömän hieno asia, joka tapauksessa. Jos olisin nuorempi…niin…

Haastan kaikki jakamaan tätä ajatusta hiekkalaatikoilla, tuttujen kesken, sosiaalisessa mediassa, missä vain ihmisiä kohtaammekaan. Tarvitsemme lapsillemme hyvän vaihtoehdon jatkossakin muille tarjolla oleville, hyville hoitopaikoille ja -muodoille.

Pidetään lapsistamme huolta, myös muiden lapsista.

Nina From