Mikä on se uskonto, joka pakottaa toiset vaihtamaan omansa, vaikka väkisin?

Torstai 24.12.2015 - Nina From

Tässä joulun aikana olen monesti tuumaillut, miksi Suomessa niin kovin loukataan jotain, toiseen uskontoon kuuluvaa. Loukkaantuminen liittyy erityisesti kristinuskoon liittyviin traditioihin, tapoihin toimia. Ei roomalaiskatoliseen uskoon, ei jehovantodistajiin tai lestadiolaisiin liittyen. Perustellaan, että islaminuskoiset loukkaantuvat. Miksi? Lasten joulujuhlista ja muut pyhien vietot (kristilliset), traditiot, joita suomalaisuuteen kuuluu. Uskonnon opetukseen liittyen. Alkaen jostain ja  päättyen, mihin? Muutoksiin.

Kouluissamme, päiväkodeissamme on jo pitkään kehitetty vaihtoehtoja niille, jotka eivät usko, niille, joilla on toinen usko.

Itse luulin kuuluvani kirkkoon hautaan saakka. Näin ei kuitenkaan käynyt. Erosin tänä vuonna. Minulle oli viimeinen ”tikki” Mäkisen lausunnot. Liikaa se, että perinteisiä arvoja muutettiin. Liikaa se, että oman maan kansalaisia ei riittävästi ole autettu. Olen harmissani, tavallaan. Kirkko tekee paljon hyvää. Uskonto on salliva. Menneet ovat ajat, jolloin kristinuskoa levitettiin vaikka väkisin.

Islamissa on paljon pelottavaa. Kaikkihan riippuu tulkinnasta, johtajista, ihmisistä. Jos lukee Raamattua, sieltäkin löytyy kammottavuuksia. Mitä onkaan tapahtunut ajan myötä? Ei väkisin!

Päätin hakea faktoja blogiini. Mielenkiintoista:

Maailman uskontotilasto vuonna 2010 on lähetys- ja uskontotilaston mukaan seuraava:

• kristittyjä 2292,4 miljoonaa (33,2 prosenttia)
• muslimeja 1549,4 miljoonaa (22,4 prosenttia)
• hinduja 948,5 miljoonaa (13,7 prosenttia)
• uskonnottomia 639,8 miljoonaa (9,2 prosenttia)
• buddhalaisia 468,7 miljoonaa (6,7 prosenttia)
• kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 458,3 miljoonaa (6,6 prosenttia)
• kansanuskontojen kannattajia 261,4 miljoonaa (3,7 prosenttia)
• ateisteja 138,5 miljoonaa (1,9 prosenttia)
• uusien uskontojen kannattajia 64,4 miljoonaa (0,9 prosenttia)
• sikhejä 24,5 miljoonaa. (0,3 prosenttia)
• juutalaisia 14,6 miljoonaa (0,2 prosenttia)
• muita 46 miljoonaa (1,2 prosenttia)

Voimakkain määrällinen kasvu kristittyjen keskuudessa on edelleen sekä niin sanotuissa riippumattomissa kirkoissa että helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin kuuluvissa yhteisöissä. Kolmantena ryhmänä kasvaa protestantit.  Hitaimmin kasvaa jäsenyys ortodoksisissa kirkoissa. Maanosista Eurooppa on edelleen kristittyjen määrässä suurin. Voimakkaimmin kristittyjen määrä kasvaa Afrikassa.

Eteläisellä pallonpuoliskolla eli Afrikassa, Aasiassa, Oseaniassa ja Latinalaisessa Amerikassa kristittyjä on yhteensä 1385,0 miljoonaa eli kaikista kristityistä 63,7 prosenttia. Pohjoisella pallonpuoliskolla eli Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kristittyjä on yhteensä 787,6 miljoonaa eli kaikista kristityistä 36,3 prosenttia. Lähde: evl.fi

Eurooppalaisista noin 75 % on kristittyjä, 8 % muslimeja. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Albaniassa. Noin 17 % ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisia on alle yksi prosentti. Nykyisin Euroopassa on niin kristittyjä, uskonnottomia kuin muidenkin uskontojen kannattajia. Siirtolaisuuden myötä etenkin muslimien määrä Euroopassa on kasvanut.

Historia

Euroopan vanhat uskonnot olivat yleisesti monijumalisia, kuten antiikin Kreikan uskonto, antiikin Rooman uskonto, germaaninen muinaisusko ja kelttiläinen muinaisusko. Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen kristinusko levisi keskiajalla vähitellen eri puolille Eurooppaa. Kristillisyys kehittyi eri suuntaan kreikankielisessä Itä-Roomassa eli Bysantissa kuin lännessä, jossa Rooman piispan eli paavin valta kasvoi. Idän ja lännen kirkot erosivat toisistaan vuonna 1054 niin sanotussa suuressa skismassa. Eurooppaan muodostui selkeä kulttuurinen raja idän ja lännen välillä.

Noin tuhannen vuoden ajan katolinen kirkko käytti merkittävää valtaa länsi-Euroopassa ja piti yllä kulttuurin yhtenäisyyttä. Antiikin kirjoituksia kopioitiin kirkon luostareissa teologiaa varten. Keskiajan arkkitehtuurin merkittävimpiä hankkeita olivat kirkot. Islam levisi muun muassa Espanjaan valloitusten myötä. Arabialainen kulttuuri välitti Eurooppaan antiikin kulttuuriperintöä, joka oli sieltä osin kadonnut. Ristiretket aiheuttivat pitkäaikaisen välirikon eurooppalaisen ja arabialaisen kulttuuripiirin välille.

Antiikin humanismi nousi renessanssin myötä. Reformaatio hajotti läntisen kirkon yhtenäisyyden. Britannia, Hollanti ja Sveitsi erosivat anglikaaniseksi ja kalvinistisiksi alueiksi, pohjoinen Saksa ja Pohjoismaat luterilaisen protestanttisuuden hallitsemiksi alueiksi. 1700-luvun valistus ja Ranskan suuri vallankumous vaikuttivat kirkon ja valtion eroon. Muun muassa Pohjoismaissa yhteiskunnan sekularisaatio on edennyt varsin pitkälle. Lähde: wikipedia 

Uskonnollisuus

Vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan Euroopan unionin asukkaista 51 prosenttia sanoi uskovansa jumalan olemassaoloon, 26 % jonkinlaiseen henkeen tai voimaan ja 20 % ei uskonut jumalaan tai henkiin.

Minä en hyväksy sitä, että uskonnon varjolla tehdään raakuuksia. Ihmisille ja eläimille. Jos rakastut ”vääräuskoiseen”, katkeaa kaula. Lapsiavioliitot, mihin kategoriaan ne kuuluvatkaan? Pedofiliaksi luokiteltavia, toki. Halal –teurastus, Koshir –lihan valmistus. Täysin käsittämättömiä tapoja tappaa eläin.

Naisen asema? Uskonto, kulttuuri, lait! Ihmisiä ja eläimiä tulee kunnioittaa. Kuten luontoakin. Jos on joku, joka ei sitä ymmärrä, pitää valistaa. Kouluttaa.

Minusta on hyvä, että opinahjoissa opetetaan eri uskontoja, tasapuolisesti, kunnioittavasti. Niitä vain on, paljon ja erilaisia. Kaikki ansaitsevat uskoa mihin haluavat tai olla uskomatta!

Suvaitsevaisuus kuuluu kaikille!

Hyvää joulua, perinteitä kunnioittaen,

Nina From

ps. kaikki eivät ole samanlaisia, et sinä, etkä minä.

Ehdoton EI! -väkivallalle

Sunnuntai 24.2.2013 - Nina From, PS

Kävin viikko sitten perjantai-iltana kuntosalilla, jossa ei siihen kellonaikaan (n. 20.00) ole henkilökuntaa paikalla. Asiakkaat voivat käyttää omaa magneettikorttia päästäkseen harrastamaan. Riisuin kenkiäni tilavassa aulassa, jossa keskusteli kassiensa keskellä muutama nuori mies. Paikalle sattui kaksi muutakin ja hetken kuluttua kohosi ääni, lensi juomapullot ja kun käännähdin katsomaan, oltiin kauluksissa kiinni. Kavahdin. En voi kerta kaikkiaan sietää mitään väkivaltaa tai siihen viittaavaakaan. Salissa oli treenaamassa muitakin ihmisiä, kaikki katselivat, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isottelija (myös isokokoinen) kannusti jatkamaan ”tilannetta” ovien ulkopuolella. Tilanne rauhoittui hetkeksi. Miehet lähtivät kuitenkin aikalailla samaan aikaan ja mielessäni pyöri, mitä tekisin. Hetken mietittyäni lähdin naisten pukuhuoneeseen ja soitin poliisille. Selostin, mitä tapahtui ja mitä oletan kohta tapahtuvan ulkona. Pyysin heitä lähettämään mahdollisen lähellä olevan poliisipartion seuraamaan tilannetta. Tunsin helpotusta. Tein sen, minkä ajattelin olevan oikein: puutuin tilanteeseen omalla tavallani.

Jos näen lasten tai aikuisten tappelevan, uhkaavia tilanteita tai näyttäisi siltä, että tuohon asiaan pitää puuttua, teen aina, minkä voin. Joskus tööttään torvella autosta, joskus ajan tilanteen lähelle ja avaan auton ikkunan, huudan tilanteeseen sopivan lausahduksen, jolloin pääsääntöisesti tilanne  rauhoittuu tai loppuu ainakin toistaiseksi. Puutun siis asiaan/tilanteeseen, jonka koen vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi tai jopa vaaralliseksi johonkin nähden.

Jokaisen meistä tulee puuttua tilanteisiin, jotka näemme, kuulemme ja tiedämme aiheuttavan sellaista pahaa, jossa jos itse olisimme, haluaisimme jonkun puuttuvan. Puututhan sinäkin?

On tilanteita, jossa varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Lapsi on puolustuskyvytön, tuntuu siltä, että lakiemme puitteissa jopa täysin oikeuksia vailla. Otetaanpa esimerkiksi syntymätön lapsi. Äiti tupakoi, käyttää päihteitä, alkoholia, huumeita, lääkkeitä, vain yhtä näistä tai osaa, sekaisin. Mitä lakimme sanoo tähän tilanteeseen? Ei mitään. Pakkohoitoahan meillä Suomessa ei ole. Asiaan liittyvistä tutkimustuloksista tiedämme, että suurella todennäköisyydellä lapsi ei ole ihan terve/normaali, syntyessään. Tulevaisuuteen hän ei ole voinut vaikuttaa. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, ihmisestä. Entä lapsi, joka elää perheessä, jossa käytetään ko. aineita, ollaan osin tai kokonaan syrjäydytty, kenties on mielenterveysongelmia, on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, väsymystä hoitaa omia ja lapsen asioita. Kuka puolustaa lasta? Millainen on kasvualusta? Mikä todennäköisyys on siihen, ettei lapsen elämässä tule kaikki olemaan hyvin, normaalisti tai jopa erinomaisesti, kuten yleensä jokainen vanhempi omalle lapselleen toivoo?

Minä kannatan pakkohoitoa. Minä kannatan yhteistyön ja tiedon välittämisen lisäämistä viranomaisten, poliisin, sosiaalitoimen sekä neuvoloiden, sairaalahenkilökunnan sekä kaikkien tahojen osalta, jotta päästään poistamaan edes osa niistä teoista sekä toimista, jotka aiheuttavat lapsille vaurioita, henkisiä tai fyysisiä. Lait pitää säätää uusiksi niiltä osin, että myös lasten ja syntymättömien lasten osalta päästään tasavertaiseen tilanteeseen: kaikki ovat yhtä arvokkaita, ovat oikeutettuja saamaan suojaa ja turvaa, jos tilanne vaatii niin. Laki, joka liittyy lääkärien vaitiolovelvollisuuteen, pitää muuttaa heti.

Äidit, joita en tässä syyllistä, ansaitsevat myös hoitoa. Ei varmasti ole mahdollista huolehtia muista ihmisistä, jos oma elämä on mennyt sellaiseksi, ettei itsestään pysty huolehtimaan. Tähän asti olen kirjoittanut inhimillisistä näkökulmista ja asioista, joita voi muuttaa, lakimuutokset, pakkohoidosta, joka toki aiheuttaa kustannuksia sekä resurssien lisäämistä. Mutta, jos puhutaan nyt sitten rahasta: jos yksi syrjäytynyt nuori maksaa miljoona euroa yhteiskunnalle elämänsä aikana. Mitä hoitoa, tukea, yms. tarvitaan pelkästään lapselle, joka saa lähtökohdat syntyessään äidin päihteidenkäytön vuoksi eikä ole siis ihan normaali? Ennen kuin havaitaan jossain vaiheessa lapsen elämää konkreettisesti se, että hän tarvitsee apua ja tukea, pärjätäkseen koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa, työelämässä, elämässä… Paljonko tämä tulee sitten yhteiskunnalle maksamaan?

Entä kiusaaminen?

Kun tyttäreni menivät tarhaan, halusin heti selvittää hoitajilta, miten ko. tarhassa suhtaudutaan kiusaamiseen. Toisen ryhmän hoitaja sanoi: ”meillä puututaan heti kiusaamistapauksiin”, toisen saman tarhan hoitaja sanoi: ”ei meillä ole kiusaamista lainkaan”, ja katsoi minuun kummallisesti. Vai niin. Kun tytöt menivät kouluun, otin taas puheeksi opettajien kanssa suhtautumisen kiusaamiseen sekä kysyin toimenpiteistä ehkäistä kiusaamista sekä puuttumista tilanteisiin. Vastaukset olivat tyydyttäviä. Olen itse aina pitänyt tärkeänä sitä, että puututaan varhaisessa vaiheessa vaikeisiinkin asioihin. Eihän se aina helppoa ole, äitinä, huoltajana, kasvattajana.

Mistä sitten saadaan malli elämiseen? Varmasti kotoa. Koulun ja opettajien tehtävä on opettaa lapsiamme. Toki myös hoitaa osin kasvatusta, mutta päävastuu on kodeissa. Miten käyttäydymme, millaisen mallin annamme? Puutummeko epäkohtiin? Käyttäydymmekö hyvin, toinen toista kunnioittaen?

Aika mielenkiintoista on se, että juuri tänään sain eteeni iltapäivälehden. Jostain syystä juuri tämän päivän lehdessä käsiteltiin mm. pahoinpitelyjä. Tällä kertaa lähtökohta: naiset pahoinpitelijöinä. Faktaa:

- vuosina 2002-2009 yhteensä 184 naista ja 38 miestä kuoli nykyisen tai entisen eri sukupuolta olevan kumppanin toimesta

- nainen syyllistyy puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Henkirikoksissa ja lievissä pahoinpitelyissä nainen on kuitenkin miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri

- poliisille ilmoitetuista parisuhdeväkivallasta vain n. 11 % on kohdistunut miehiin

- arviolta yli 90 % parisuhdeväkivaltatapauksista jää pimentoon

- poliisi saa vuositasolla noin 50 000 kotihälytystä, joista lähes kolmannekseen sisältyy perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa

Niin, lehden jutussa kerrotaan, että ”taustalla ovat usein omat lapsuuden kokemukset”.

Lähde: Tilastokeskus, oikeusministeriö, minna.fi (tasa-arvotiedon keskus)

Oma mielipide: poliisien määrää ei tule vähentää. Rahaa on löydyttävä poliisiresurssien ylläpitoon ja lisäämiseen. Esim. nettikiusaaminen on lisääntynyt, väkivaltaa on, ihmiset pelkäävät (esim. jengiläisiä). Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Voitaisiin laskea paljonko poliisi ehkäisee erilaisia rikoksia, paljonko maksaa ylläpitää resursseja vrs. paljonko rikokset lisääntyvät, kustannukset kasvavat, jos poliisivoimia vähennetään. Lyhyellä matematiikalla eli omalla tulkinnalla tulos on selvä: lisää poliisivoimia, kiitos. Niin ja tarvitaan myös ennaltaehkäisevää mm. poliisityötä, jota on monenlaista, monille eri kohderyhmille suunnattua. Esimerkkinä valistustyö kouluissa.

Minä puutun, puutu sinäkin. Minä haluan muuttaa asioita, haluathan sinäkin?

Nina From

Linkkejä avun saantiin (esimerkkejä):

naistenlinja.fi

turvakoti.net

apua.info.fi

ensijaturvakotienliitto.fi

evl.fi

poliisi.fi

kaupunkien omat sivustot, kuten: hameenlinna.fi, hyvinkaa.fi

suhdesoppa.fi

apua.fi

e-mielenterveys.fi

katajary.fi

kaksplus.fi

mehilainen.fi/lastensuojelu

jussityo.fi: miehille tarkoitettu (Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset kahdeksalla paikkakunnalla, mm. Helsinki, Lahti, Oulu, Turku, Vantaa). Missä muuten on Espoon vastaava? HUOM! Työn alle ja  kiireesti!