Luottamustoimityön yhteenvedot 2012-2014-

Lauantai 31.1.2015 - Nina From

Kiitos Sinulle!

Olen saanut paljon, luottamusta, työtä ja tehtävää, kehitettävää ja suunniteltavaa. Kun muutamia vuosia sitten lähdin mukaan politiikkaan pienesti, siitä on kasvanut aika suuri ja mukava oppipaikka, vaikutusväylä sekä verkostoitumiskanava sekä alueen asioihin ja ihmisiin sekä päätöksentekoon, että yli aluerajojenkin. Enpä olisi uskonut.

Viime kuntavaaleissa 2012, ensimmäisissä sellaisissa minulle, tulin valituksi varavaltuutetuksi. Minusta varapaikka oli erittäin hyvä uudehkolle espoolaiselle. Olen asunut Espoossa lasteni kanssa noin viitisen vuotta, sitä ennen Helsingissä. Lautakuntapaikoista minulla oli yksi toive: opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta. Se kiinnosti monestakin syystä. Olivathan tyttäreni koululaisia ja opiskelijoita, Helsingissä ja Espoossa. Tiiviisti olin heidän kouluvuodet ja myös tarha-ajan, mukana kaikessa mahdollisessa, mihin aika ja voimat riittivät. Lisäksi työpaikkani oli ja on (virkavapaalla nyt) aikuiskoulutuksen opinahjossa, Markkinointi-instituutissa. Koulutuksen merkitys minulle, lapsille, aikuisille, suomalaisille on ihan ykkösasia, jos haluamme Suomessa ja maailmassa menestyä, kehittyä sekä olla valovoimaisia. Suomalainen varhaiskasvatus, koulutus sekä ammattitaitoinen opetustoimen väki, opettajat sekä viranomaiset, mahdollisuus oppia, opiskella. Respect!

Tulin valituksi muutama vuosi sitten Espoon perussuomalaiset ry:n hallitukseen. Olin mukana perustamassa Uudenmaan Perusnaiset ry:tä, eli valittuna hallitukseen. Uudenmaan piirihallitukseen minut myös valittiin. Samoin edustajaksemme Espoon reilun kaupan kannatustyöryhmään, jossa minut valittiin varapuheenjohtajaksi. Eettisyys, kehitysmaiden auttaminen järkevällä, mitattavalla tavalla tekemällä työtä ja maksamalla siitä reilu palkka, on mielestäni erittäin hyvää ”etätyötä”, jota voimme täältä käsin vaikuttamalla itse tehdä. Huom. Se ei ole pois suomalaisesta lähiruokavahvuudesta, joka meillä itsellämme on ja voimme sitä ostaessamme tukea valinnoillamme. Ja jättää ne tehotuotetut tuotteet hyllylle.

Pääsin myös kesken kauden kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäseneksi. Erittäin mielenkiintoista. Infotilaisuuksissa varajäsenet voivat käydä, kokouksiin ei pääse, kuin varana.  

Hain koulutuspolitiikan työryhmään taannoin ja tulin valituksi. Ryhmä on puolueen perustama, valtakunnallisesti katettu, yksi monista tärkeistä suunnittelu- ja toteutusryhmistä, joita on perustettu. Ryhmää veti kansanedustaja Kivelä. Tarkoitus oli hakea ideat ja ajatukset koulutukseen, opiskeluun sekä kaikkeen siihen liittyvään Suomessa, suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden sekä resurssien näkökulmasta ja luoda tavoitteet, ohjelma ja viestit tulevaan. Erittäin mielenkiintoista ja tuottavaa työtä sekä tulosta.

Olin mukana myös seurakuntavaaleissa. Se oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Kun perehdyin oikein kunnolla kirkon ja seurakuntien asioihin, totesin sen, että kirkko tekee paljon sellaista, josta me jäsenet emme edes tiedä tai arvaa, monipuolisesti ja paljon hyvää ja hyvin. Kannattaa lukea lehteä ja katsoa netistä. Suosittelen.

Niin ja toki yllätysmomentin, eikä ihan vähäistä sellaista, toi mukanaan Timo Soini, joka eräässä tilaisuudessa kysyi minua eduskunta-avustajakseen reiluksi vuodeksi (3.2.2014 - 22.4.2015). Kyseessä on äitiyslomasijaisuus eduskunnassa, mutta en epäröinyt tarttua annettuun tilaisuuteen, joka ei tule eteen, kuin kerran elämässä. Se kokemus, oppi, näköala, työ, ihan kaikki, mitä saan ja voin toki myös omalla työlläni, osaamisellani antaa, on minusta erittäin ainutlaatuista. Ja tietysti ajattelen niin, että siitä on opiksi tulevaankin. Olen päässyt mukaan EU-vaalien sekä nyt eduskuntavaalien työstämiseen, näkemiseen sekä yhteistyön tekemiseen eri tahojen kanssa, monella eri välineellä. Ottaen huomioon vielä sen, että Timo Soini on sekä kansanedustaja, että puoluejohtaja, että Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kokonaisuus on enemmän kuin mielenkiintoinen. Respect!

Summaan vielä oman toimintani näin: en lähtenyt ehdolle paikallisyhdistyksen hallitukseen, enkä Uudenmaan Perusnaisiin, enkä Uudenmaan piirihallitukseen. Jotain piti vain jättää, ikävä kyllä, pois. Muutama vuosi meni, niistä sain paljon. nyt keskityn jäljelle jääneisiin luottamustehtäviin, joita vieläkin on ehkä muutama liikaa ja tietysti itse työhön. Kiireet lisääntyvät, vaalit lähestyvät. Tulevasta ei tiedä, elämme mielenkiintoisia aikoja. Parhaansa kun aina tekee, sen pitää riittää. Tuli mitä tuli.

19.4. sunnuntaina, on virallinen vaalipäivä. Olen itse silloin toista kertaa erilaisessa luottamustoimessa, vaalitoimitsijana. Sekin on muuten aika hieno homma. Ja sitten illalla valvotaan. Ehkä vaalivalvojaisissakin tulee käytyä, jos ja kun sinne ehtii. Ilman muuta tietysti yritys on.

Kerron vielä toiminnastani eri luottamustoimissa. Olen aktiivisesti käynyt kokouksissa. Lukenut ennakkoon esityslistat, kysynyt, kyseenalaistanut, ehdottanut, äänestyttänyt, jättänyt selvityspyyntöjä, tuonut uutta esim. yhteistyökumppanien osalta (Reilu kauppa pallot – Hongan kesän ottelut yms.), ollut samaa ja eri mieltä, pyrkinyt kompromisseihin tinkimättä arvomaailmastani. Ollut vahvasti mukana työstämässä ensimmäistä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan lautakuntasopimusta (löytyy espoo.fi –sivuilta), käynyt kouluissamme tutustumassa arkeen, ollut yhteistyökumppanien kutsumana eri tilaisuuksissa, istunut seminaareissa (lukiouudistus, sisäilma yms.), kirjoittanut artikkeleita tapahtumista, asioista, henkilöistä eri kanaviin, tavannut ihmisiä turuilla ja toreilla, suunnitellut ja toteuttanut markkinointiviestintää sekä toiminut yli puoluerajojen rakentavasti. Saanut uusia tuttavuuksia, verkostoitunut. Hmmm. mitä on jäänyt tekemättä? En osaa sanoa. Niin hyvin olen yrittänyt ja tehnyt, kuin olen osannut ja voinut.

Kiitollisena lähdin kohti alkanutta vuotta. Paljon uutta on tullut jo, kokouksissa on istuttu ja asioista keskusteltu. Työt ovat alkaneet vilkkaana ja siirrymme kohti huhtikuuta, jota moni odottaa, jonka eteen moni tekee valtavasti pientä ja isoa osuuttaan. Jota moni työntekijä ja yrittäjä odottaa jännityksellä. Mitä sitten tapahtuukaan. Millainen on vaalitulos, miltä Suomi näyttää seuraavaksi ulkopuolisten näkökulmasta katsottuna. Ketkä päättävät seuraavana nelivuotiskautena, mitä ja miten asioita tehdään. Mikä muuttuu - mikä ei muutu?

Paljon saaneena, paljon oppineena, paljon erilaisia asioita, eri kulmista katsottuna, tehneenä ja vielä tulevaakin silmällä pitäen, että olenpa kiitollinen kaikille kaikesta tuesta, haasteista sekä opeista ja yhteistyöstä.

Itse jatkan vahvasti oman osuuteni hoitamista, sekä työssä, että vapaalla. Luottamus tulevaan on hyvä. Tarvitsen kuitenkin hyviä ystäviä, kavereita sekä tukea, ihan kuin jokainen ihminen tarvitsee. Olipa kuka vain, missä vain, minkä ikäinen vain ja mistä lähtökohdista vain. Toivon rauhaa. Toivon suuntaa parempaan. Ihmiset sen tekevät. Eläimet ja luonto ovat osa kokonaisuutta. Muistakaamme huolehtia ihan kaikista ja kaikesta, jotta meillä on hyvä.

Hyvää alkavaa helmikuuta Sinulle,

Nina From

Espoon Perussuomalaiset ry:n uudet toimitilat Espoossa, Leppävaarassa

Lauantai 31.8.2013 - Nina From, PS

Hallitus on pitkään miettinyt, missä jatkossa voisi pitää kokouksia ja säilyttää Espoon PS:n tavaroita ja tarvikkeita, kuten PS telttoja sekä muuta markkinoilla ja tapahtumissa jaettavaa tavaraa. Olemme kokoustaneet aiemmin Valtuustotalossa, joka on tietysti tilana toiminut hyvin.

Tärkein asia on kuitenkin se, että missä kohtaamme ihmisiä, kuntalaisia! Nyt meille tulee tilat, joihin voimme pyytää kuntalaisia käymään, meitä voi tavata tiettyinä ajankohtina, juoda kupposen kahvia ja saada materiaalia toiminnastamme ja jatkossa saamme myös PS Espoo –merkkisiä tuotteita myyntiin, joita sitten siellä on nähtävissä ja ostettavissa (omakustannushintaan toki).

Tilaisuuksista ilmoitamme toki tuonnempana, kun tilat ovat valmiit ja päivämäärät sekä paikallaolijat sovittu. Ilmoituksia tulee sekä espoonperussuomalaiset.fi sivulle että facebookista löytyvälle Espoon Perussuomalaiset ry:n avoimille sivuille. Käypä muuten tykkäämässä.

Tilat sijaitsevat kohtuullisen julkisen liikennevälineistön lähettyvillä, jolloin haaste ei pitäisi olla se, ettei millään pääse paikalle. Osoite on Timpurinkuja 1.

Mitä tapahtuukaan 12.9.? Silloin on luvassa koko kansan juhlat, Leppävaaranraitilla, kävelykadun ja Timpurinkujan risteysalueella (terveyskeskuksesta yksi kortteli pohjoiseen päin), ja paikalle saapuu mm. puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja Timo Soini, kansanedustaja Arja Juvonen, piirin puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo, PS-Nuorten puheenjohtaja Simon Elo, Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuja sekä varmistuneita eurovaaliehdokkaita. Juhlat kävelykadulla alkavat klo 16. Tilaisuudessa on tarjolla mm. jauhelihakeitot soppatykistä. Lämpimästi tervetuloa!

Pidimme talkoot, joissa oli mukavasti meidän väkeä, 7.8.2013. Tässä kirjoituksessa on mukana muutamia kuvia, millainen tila oli niin sanotusti ennen. Kuvia niin sanotusti jälkeen tulee sitten, kun olemme saaneet tilat oikeasti edustuskelpoiseen kuntoon. Matkan varrelle mahtuu tietysti paljon yhteistä suunnittelua, maalausta, verhojen ostamista, pöytien (käytetyt) hakemista, tuolien ostamista sekä laitteiden hankintaa ja sisustamista. Pienellä budjetilla olemme liikkeellä, joten luxusta ei toki ole odotettavissa, mutta kelpo tilat kuitenkin ihmisten kohtaamiselle.

Tutustutaan, kehitetään Espoon yhteisiä asioita ja toimitaan sitten paremman Espoon puolesta.

Yhteistyöllä tulosta!

Syksyisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Ehdoton EI! -väkivallalle

Sunnuntai 24.2.2013 - Nina From, PS

Kävin viikko sitten perjantai-iltana kuntosalilla, jossa ei siihen kellonaikaan (n. 20.00) ole henkilökuntaa paikalla. Asiakkaat voivat käyttää omaa magneettikorttia päästäkseen harrastamaan. Riisuin kenkiäni tilavassa aulassa, jossa keskusteli kassiensa keskellä muutama nuori mies. Paikalle sattui kaksi muutakin ja hetken kuluttua kohosi ääni, lensi juomapullot ja kun käännähdin katsomaan, oltiin kauluksissa kiinni. Kavahdin. En voi kerta kaikkiaan sietää mitään väkivaltaa tai siihen viittaavaakaan. Salissa oli treenaamassa muitakin ihmisiä, kaikki katselivat, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isottelija (myös isokokoinen) kannusti jatkamaan ”tilannetta” ovien ulkopuolella. Tilanne rauhoittui hetkeksi. Miehet lähtivät kuitenkin aikalailla samaan aikaan ja mielessäni pyöri, mitä tekisin. Hetken mietittyäni lähdin naisten pukuhuoneeseen ja soitin poliisille. Selostin, mitä tapahtui ja mitä oletan kohta tapahtuvan ulkona. Pyysin heitä lähettämään mahdollisen lähellä olevan poliisipartion seuraamaan tilannetta. Tunsin helpotusta. Tein sen, minkä ajattelin olevan oikein: puutuin tilanteeseen omalla tavallani.

Jos näen lasten tai aikuisten tappelevan, uhkaavia tilanteita tai näyttäisi siltä, että tuohon asiaan pitää puuttua, teen aina, minkä voin. Joskus tööttään torvella autosta, joskus ajan tilanteen lähelle ja avaan auton ikkunan, huudan tilanteeseen sopivan lausahduksen, jolloin pääsääntöisesti tilanne  rauhoittuu tai loppuu ainakin toistaiseksi. Puutun siis asiaan/tilanteeseen, jonka koen vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi tai jopa vaaralliseksi johonkin nähden.

Jokaisen meistä tulee puuttua tilanteisiin, jotka näemme, kuulemme ja tiedämme aiheuttavan sellaista pahaa, jossa jos itse olisimme, haluaisimme jonkun puuttuvan. Puututhan sinäkin?

On tilanteita, jossa varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Lapsi on puolustuskyvytön, tuntuu siltä, että lakiemme puitteissa jopa täysin oikeuksia vailla. Otetaanpa esimerkiksi syntymätön lapsi. Äiti tupakoi, käyttää päihteitä, alkoholia, huumeita, lääkkeitä, vain yhtä näistä tai osaa, sekaisin. Mitä lakimme sanoo tähän tilanteeseen? Ei mitään. Pakkohoitoahan meillä Suomessa ei ole. Asiaan liittyvistä tutkimustuloksista tiedämme, että suurella todennäköisyydellä lapsi ei ole ihan terve/normaali, syntyessään. Tulevaisuuteen hän ei ole voinut vaikuttaa. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, ihmisestä. Entä lapsi, joka elää perheessä, jossa käytetään ko. aineita, ollaan osin tai kokonaan syrjäydytty, kenties on mielenterveysongelmia, on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, väsymystä hoitaa omia ja lapsen asioita. Kuka puolustaa lasta? Millainen on kasvualusta? Mikä todennäköisyys on siihen, ettei lapsen elämässä tule kaikki olemaan hyvin, normaalisti tai jopa erinomaisesti, kuten yleensä jokainen vanhempi omalle lapselleen toivoo?

Minä kannatan pakkohoitoa. Minä kannatan yhteistyön ja tiedon välittämisen lisäämistä viranomaisten, poliisin, sosiaalitoimen sekä neuvoloiden, sairaalahenkilökunnan sekä kaikkien tahojen osalta, jotta päästään poistamaan edes osa niistä teoista sekä toimista, jotka aiheuttavat lapsille vaurioita, henkisiä tai fyysisiä. Lait pitää säätää uusiksi niiltä osin, että myös lasten ja syntymättömien lasten osalta päästään tasavertaiseen tilanteeseen: kaikki ovat yhtä arvokkaita, ovat oikeutettuja saamaan suojaa ja turvaa, jos tilanne vaatii niin. Laki, joka liittyy lääkärien vaitiolovelvollisuuteen, pitää muuttaa heti.

Äidit, joita en tässä syyllistä, ansaitsevat myös hoitoa. Ei varmasti ole mahdollista huolehtia muista ihmisistä, jos oma elämä on mennyt sellaiseksi, ettei itsestään pysty huolehtimaan. Tähän asti olen kirjoittanut inhimillisistä näkökulmista ja asioista, joita voi muuttaa, lakimuutokset, pakkohoidosta, joka toki aiheuttaa kustannuksia sekä resurssien lisäämistä. Mutta, jos puhutaan nyt sitten rahasta: jos yksi syrjäytynyt nuori maksaa miljoona euroa yhteiskunnalle elämänsä aikana. Mitä hoitoa, tukea, yms. tarvitaan pelkästään lapselle, joka saa lähtökohdat syntyessään äidin päihteidenkäytön vuoksi eikä ole siis ihan normaali? Ennen kuin havaitaan jossain vaiheessa lapsen elämää konkreettisesti se, että hän tarvitsee apua ja tukea, pärjätäkseen koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa, työelämässä, elämässä… Paljonko tämä tulee sitten yhteiskunnalle maksamaan?

Entä kiusaaminen?

Kun tyttäreni menivät tarhaan, halusin heti selvittää hoitajilta, miten ko. tarhassa suhtaudutaan kiusaamiseen. Toisen ryhmän hoitaja sanoi: ”meillä puututaan heti kiusaamistapauksiin”, toisen saman tarhan hoitaja sanoi: ”ei meillä ole kiusaamista lainkaan”, ja katsoi minuun kummallisesti. Vai niin. Kun tytöt menivät kouluun, otin taas puheeksi opettajien kanssa suhtautumisen kiusaamiseen sekä kysyin toimenpiteistä ehkäistä kiusaamista sekä puuttumista tilanteisiin. Vastaukset olivat tyydyttäviä. Olen itse aina pitänyt tärkeänä sitä, että puututaan varhaisessa vaiheessa vaikeisiinkin asioihin. Eihän se aina helppoa ole, äitinä, huoltajana, kasvattajana.

Mistä sitten saadaan malli elämiseen? Varmasti kotoa. Koulun ja opettajien tehtävä on opettaa lapsiamme. Toki myös hoitaa osin kasvatusta, mutta päävastuu on kodeissa. Miten käyttäydymme, millaisen mallin annamme? Puutummeko epäkohtiin? Käyttäydymmekö hyvin, toinen toista kunnioittaen?

Aika mielenkiintoista on se, että juuri tänään sain eteeni iltapäivälehden. Jostain syystä juuri tämän päivän lehdessä käsiteltiin mm. pahoinpitelyjä. Tällä kertaa lähtökohta: naiset pahoinpitelijöinä. Faktaa:

- vuosina 2002-2009 yhteensä 184 naista ja 38 miestä kuoli nykyisen tai entisen eri sukupuolta olevan kumppanin toimesta

- nainen syyllistyy puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Henkirikoksissa ja lievissä pahoinpitelyissä nainen on kuitenkin miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri

- poliisille ilmoitetuista parisuhdeväkivallasta vain n. 11 % on kohdistunut miehiin

- arviolta yli 90 % parisuhdeväkivaltatapauksista jää pimentoon

- poliisi saa vuositasolla noin 50 000 kotihälytystä, joista lähes kolmannekseen sisältyy perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa

Niin, lehden jutussa kerrotaan, että ”taustalla ovat usein omat lapsuuden kokemukset”.

Lähde: Tilastokeskus, oikeusministeriö, minna.fi (tasa-arvotiedon keskus)

Oma mielipide: poliisien määrää ei tule vähentää. Rahaa on löydyttävä poliisiresurssien ylläpitoon ja lisäämiseen. Esim. nettikiusaaminen on lisääntynyt, väkivaltaa on, ihmiset pelkäävät (esim. jengiläisiä). Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Voitaisiin laskea paljonko poliisi ehkäisee erilaisia rikoksia, paljonko maksaa ylläpitää resursseja vrs. paljonko rikokset lisääntyvät, kustannukset kasvavat, jos poliisivoimia vähennetään. Lyhyellä matematiikalla eli omalla tulkinnalla tulos on selvä: lisää poliisivoimia, kiitos. Niin ja tarvitaan myös ennaltaehkäisevää mm. poliisityötä, jota on monenlaista, monille eri kohderyhmille suunnattua. Esimerkkinä valistustyö kouluissa.

Minä puutun, puutu sinäkin. Minä haluan muuttaa asioita, haluathan sinäkin?

Nina From

Linkkejä avun saantiin (esimerkkejä):

naistenlinja.fi

turvakoti.net

apua.info.fi

ensijaturvakotienliitto.fi

evl.fi

poliisi.fi

kaupunkien omat sivustot, kuten: hameenlinna.fi, hyvinkaa.fi

suhdesoppa.fi

apua.fi

e-mielenterveys.fi

katajary.fi

kaksplus.fi

mehilainen.fi/lastensuojelu

jussityo.fi: miehille tarkoitettu (Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset kahdeksalla paikkakunnalla, mm. Helsinki, Lahti, Oulu, Turku, Vantaa). Missä muuten on Espoon vastaava? HUOM! Työn alle ja  kiireesti!