Osallisena Suomessa

Lauantai 18.5.2013 - Nina From, PS

Osallisena Suomessa –nuorten maahanmuuttajien opinpolut –loppuseminaarin anti:

Kiitos kutsusta!

Olipa mainio tilaisuus olla paikalla, osankin aikaa, siis Espoon aikuislukiossa. Mielenkiintoista oli kuulla erittäinkin hyvää suomenkieltä puhuvien maahanmuuttajanuorten antia,  nähdä heidän innostuneet olemuksensa sekä selvästi huomata, että kun taustalla on kuitenkin haasteelliset olosuhteet on koettu, (kulttuurimuutokset, kieli, vieras maa yms. suuret muutokset elämässä) niin se halu joka näkyi ja kuului,  into, joka heijastui kasvoilta, tulla osaksi yhteiskuntaamme, tutustua toisiin nuoriin, oppia lisää sekä vahvana toiveena päästä töihin, on vain niin kova. Ensisijaisia toiveita oli siis oppia lisää suomenkieltä ja sitten jatkaa elämää Suomessa, tulla osaksi yhteiskuntaamme. ”Elämä jatkuu” –asenteella, ”Suomi on kotimaa” –ajatuksella.

Opettajat kertoivat haasteista, mutta myös ratkaisumalleista. Heiltä tarvitaan todellista ammattitaitoa, mm. on pyrittävä ymmärtämään toisten kulttuuriin liittyvät haasteet, pystyttävä opettamaan enemmän kuin kirjoihin merkityn kokonaisuuden, laajemmin, niin, että vastaanottaja todella ymmärtää, mistä on kyse. Lisätavoitteena on kehittää ratkaisuja myös ihan arjen ongelmatilanteisiinkin.

Itse Espoon aikuislukiosta nuorilla oli äärimmäisen hyvää palautetta, jota he osasivat kiitollisina myös antaa paikalla olleille opettajakunnalle (myös opettajakunta kiitteli rehtoria). Kun oikein pyydettiin antamaan palautetta, mitä haluaisivat lisää tai muuttaa nykyisestä tilanteesta, mainitsivat kylläkin siivoustason heikkouden, koskipa se mikroa tai wc-tiloja ja toki puheeksi otettiin myös puuttuva kahvila sekä ruokala. Ja liian lyhyet tauot, koska he tuovat joko omat eväät opiskelupaikalle tai käyvät ulkopuolisissa kahviloissa tai kaupoissa ostamassa ruokaa. Ja mitä lisää –kysymykseen annettiin vastaukseksi: lisää opiskelua, kiitos.

Tavoitteena tässäkin on saada onnistumisia ja elää onnellista elämää. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuten meillä kaikilla on sama tarve. Yksinkertaista, eikö?

Muutoin toivon, että viimeistään vuodenvaihteessa, kun nuorisotakuu astuu voimaan, alkaa oikeasti hihojen kääriminen sen suhteen, että nuoremme saavat opiskelupaikat, työpaikan ja heillä on hyvä tulevaisuus osana yhteiskuntaamme. Nuorisotakuuhan lyhykäisyydessään määrittää, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavalla. Nuorten aikuisten osaamisohjelma vuosille 2013-2016 panostaa 20-29 vuotiaisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Nämä molemmat ohjelmat määrittelevät myös aikuiskoulutusta kaikkien kolmen, aikuislukion, työväenopiston sekä aikuiskoulutuksen osalta.

Tulevaisuudessa tarvitaan asioiden taustoittamista, selvitystyötä, nykytilan arviointia sekä kehityssuunnitelman tekemistä, jotta asiat paranevat. Rahaa tuskin tulee lisää opetustoimeenkaan, joten on syytä tarkastella, mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Suomen on satsattava nuorisoon, heissä on tulevaisuus. Ketään ei pidä päästää syrjäytymisen polulle. Siihen meillä ei ole varaa. Meidän ei myöskään kannata jakaa kansalaisiamme millään lailla ne ja me –tyylisesti, vaan on tehtävä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, osallistettava ja mahdollistettava jatkuva kehitys. Taustalla toimintoja säätelevät lait, jotka velvoittavat … hoitamaan asiat kuntoon.

Vielä syrjätymisriskistä: Espoon peruskoulutuksen ulkopuolelle on jäänyt n. 3000 nuorta, työttömiä työnhakijoita oli helmikuussa yli 9000 ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli 1671.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa päätettiin mm. lisätä maahanmuuttajanuorten osalta oppilasmääräpaikkoja. Taustalla toki on se, että meillä Espoossakin on edessämme lähivuosina merkittävät palvelutarpeiden muutokset, jotka johtuvat vieraskielisen väestön nopeasta kasvusta sekä iäkkään väestön suhteellisesta kasvusta. Haasteisiin pyritään vastaamaan palvelutarpeita ennakoimalla ja mukauttamalla palvelutarpeita niiden mukaisiksi. Haasteet on tarkoitettu ratkottavaksi, yhdessä toimien.

Tällä hetkellä Espoossa on tarjolla maahanmuuttajille aikuislukion, työväenopiston sekä aikuisopiston erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Niistä löytyy tarkemmin tietoa espoo.fi –sivuilta, mutta toki myös helposti googlettamalla (löytyy moniakin mahdollisuuksia) saa tietoa eri vaihtoehdoista, myös lähikuntiemme osalta.

Haluan, että Espoossa säilyy hyvä koulutuksen taso. Haluan, että koulutukseen satsataan ja toimintoja parannetaan. Haluan, että jokainen suomalainen ja Suomessa elävä nuoremme saa riittävän määrän ja laadullisesti hyvän tasoista koulutusta. Haluan, että opettaja-resursseihin kiinnitetään huomiota, että he kehittyvät itsekin, heitä on riittävästi ja heillä on hyvät työolosuhteet. Haluan, että he saavat tehdä sitä työtä, mitä opettajan kuuluukin, mihin he ovat valmistuneet opinnoistaan. Haluan kouluihin työrauhan. Tarvitsemme jokaisen panosta työelämässä, jatkossakin. Kaikki ovat tärkeitä!

Yhteistyön kannattaja,

Nina From

PS, Espoo

Työn tekemisen hinta?

Sunnuntai 10.2.2013 - Nina From, PS

Mikä työ on kannattavaa, mikä kannattamatonta? Riippuu varmaan siitä, katsotaanko asiaa työnantajan näkökulmasta vai työntekijän näkökulmasta. Ajattelin kirjoittaa ehkä hieman molemmista näkökulmista, painottaen kuitenkin työn tekemisen hintaa, palkkaa.

Ensinnäkin, mitään ei saa ilmaiseksi. Ilmaista ei ole olemassakaan. Työnantajalla on liikeidea, tarjotaan palveluita tai tuotteita. Ne tulee hinnoitella oikein. Kate on oltava riittävä. Jos kyseessä on pörssiyhtiö, on työntekijöille aika selvää, miksi ollaan juuri kyseisessä yrityksessä töissä: omistajille tehdään rahaa. Näin karrikoidusti kirjoitettuna. Jos ollaan yhdistyksessä tai säätiössä, yleensä tavoitellaan +-0 –”tulosta”. Yrittäjän tavoite on tietysti saada kauppaa, asiakas saa vastinetta ja katetta kulujen jälkeen jää niin, että omat ja vieraat palkat yms. kulut saa maksettua ja mieluusti voisi investoida tulevaan, pitää välillä lomaakin ja onnistua yrittämisessä (kutakuinkin näin, eikö vain?).

Harva syntyy toimitusjohtajaksi, yrityksen omistajaksi tai muuten vain täysi-ikäisyyden saavutettuaan, on niin rikas, ettei työtä tarvitsisi tehdä. En pidä sanoista: pakko tehdä töitä, jotta… Työnteko olisi suotavaa olla mieluisaa. Työtähän tehdään pääosa elämästä, ainakin tavoite on se, eikö vain? Työ on ihmiselle tärkeää, monestakin näkökulmasta katsottuna.

Työn tekeminen alkaa jo kotona, useimmiten. Saadaan jokin tehtävä, joka suoritetaan, josta saadaan palkkio. Viikkoraha, kuukausiraha, tehtäväkohtainen raha tms. Sitten vanhemmat kannustavat etsimään jotain työtä kodin ulkopuolelta, ala-ikäisenä. Tai lapsi/nuori havahtuu itse siihen, että eihän sitä rahaa tule taivaista, tarvetta olisi erilaisille hankinnoille, etsinpä työtä. Työn saanti on kuitenkin todella hankalaa, erityisesti ala-ikäiselle. Ei ole kokemusta, ei välttämättä suhteita, joita työnsaanti usein edellyttää tai on muita haasteita.

Omakohtainen kokemukseni ala-ikäisenä olemisesta, työasioihin liittyen: 13-vuotiaana hain lehdenjakajaksi. Sain paikan silloin ilmestyneen Tildun Tieto –aluelehden jakajana. Markkapalkka tuntui kivalta, työ oli sopivan oloista ja siinä sai vastuuta sekä yhdistyi liikunnan ilo. Sittemmin kesätyöpaikka tuli kun käveli 15-vuotiaana lähellä sijaitsevaan, silloiseen T-kauppaan. Seuraavat kesät menivät työtä tehden toisessa ruokakaupassa, silloinen Pekan Herkku, jonne myös itse kävelin eräänä päivänä, kysyin onko kauppias tavattavissa, tarjouduin kesätöihin ja sain siis paikan, kolmeksi kesäksi. Sen jälkeen koulu- ja opiskeluaikana olin viikoittain tilanteen mukaan erilaisissa töissä, vuosia, mm. siivoamassa Kaupungin Teatteria sunnuntaiaamuisin, Stockmannilla myyjänä, SYP-pankissa asiakaspalvelussa, Palmroth’n kenkäkaupassa myyjänä, Oldenburg’n kenkäkaupassa, pitkäänkin. Jotenkin tuntui, että palkat olivat kohdallaan, työt erittäin hyviä ja antoisia ja omalla aktiivisuudella ne kaikki tuli saatua, siis ihan itse.

Nykyään ei siis ole näin helppoa. Sen jokainen tietää, olipa ikä, koulutus tai työkokemus mikä tahansa. Mutta ei siitä sen enempää. Haluan kirjoittaa palkoista.

Silloin palkka ja työ tuntui siis minusta aina sopivalta. Mutta nyt. Ensinnäkin asenne: julkisesti puhutaan ”paskaduuneista” (anteeksi kielenkäyttöni, mutta näin on myös julkisesti ko. asiasta kirjoitettu). Mielestäni sellaisia töitä ei ole olemassa. Kaikki työ on tärkeää ja arvokasta. Asenne siis kuntoon! Ja niin, se palkka-asia.

Case mainosten jakaja:

Esikoiseni jakoi joitakin vuosia sitten (14-v)  kerrostaloalueella mainoslehtisiä. Siihen liittyi monen eri lehdykän pinoaminen, ison jakelukärryn työntäminen ja toki niiden pinojen postiluukkuihin jakaminen. Aikaa meni erityisesti monen eri liitteen niputtamiseen, kotona. Tuntihinta oli pieni, mutta tyttö teki ja minä kannustin. Jonkin aikaa hän jaksoi, mutta sitten taakka tuli liian suureksi, suhteessa aikaan ja rahaan. No, tuli kokemusta ja työtodistus. Muutama vuosi sitten kehotin myös nuorempaa tytärtäni 15-v samanlaiseen työhön. Saisi omaa rahaa, tulisi liikuntaa ja saisi työtodistuksen sekä kokemusta. Viitaten isosiskonsa tuntemuksiin, palkkaan ja kokonaisuuteen, ei innostanut. Valitettavasti.

No, mitä tästä jakelutyöstä sitten maksetaan? Luin tammikuista marmai.fi :n artikkelia erään suorajakeluyhtiön toiminnasta ja palkanmaksamisesta. Myös YLE:n A-studio teki tästä ohjelman. Tässä casessa on kyse yrityksestä, jonka voitot virtaavat veroparatiiseihin, Luxenburgiin ja Jerseyn saarelle. Töitä teetetään halpatyönä alaikäisillä ja maahanmuuttajilla. Lahtelainen isä oli laskenut tyttärensä tuntipalkaksi 1,99e. Kuukaudessa teini-ikäinen tytär teki töitä 42,5h ja ansaitsi 84,6€. Posti- ja logistiikka-alan unionin (PAU) työehtosopimus määrittää kahdeksan euron vähimmäistuntipalkan. Yritys on sitä mieltä, että PAU:n määrittelemä palkkataso on niin korkea, että se erikoisjakelua olisi mahdotonta toteuttaa. Kuitenkin selvityksen mukaan ko. yritys on maksanut viime vuosina tekemistään miljoonavoitoista Suomeen veroa vain 3 %. Yhtiö maksaa laillisia konserniavustuksia ulkomaisille omistajilleen, jolloin Suomeen maksettavat verot vähenevät.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lakisääteistä minimipalkkaa, kuten monissa muissa maissa. Minimipalkat määritellään alojen työehtosopimuksissa. Jos minimipalkkaa ei ole määritelty, laissa määritellään, että palkan on oltava ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Sopimuksien määrittelemiä palkkatasoja on noudatettava yhtälailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin.

Erään kampaamotyöntekijän mukaan heidän työnsä on halpaa, koska tuntipalkaksi tulee 12,75€.

Hain vielä tietoa muutamien ammattien peruspalkkatasosta (ilman lisiä yms.) ja tulos on seuraavanlainen:

Myyjä (aloittava): 1500€/kk, siivooja: 1280€/kk, sairaanhoitaja: 2200€, koulunkäyntiavustaja 1600€, veturinkuljettaja: 2500€, poliisi: 2300€, oikeustieteen ylioppilas (vähimmäispalkkasuositus, opintopisteet alle 60 op): 1810€, oikeusnotaari (palkkasuositus): 3010€, palomies (Helsinki): 1868€, ompelija: 1679€, ahtaaja: 3981€..

Ansiotilastojen kärkipäässä (palkat keskimäärin) ovat mm: kaupunginjohtaja: 8460€, sairaanhoitopiirin johtaja: 8914€, pankinjohtaja: 7271€, osto-/myyntijohtaja: 6100€, verojohtaja: 6750€, lennonjohtaja: 5961€

Lähteet: taloussanomat.fi/18.6.2010 artikkeli, palkkavertailu.com

Jostain meidän kaikkien on toki siis aloitettava, johtajan paikalle kun emme heti yleensä pääse, kuten aluksi totesinkin. Mutta työstä olisi kohtuullista maksaa myös kohtuullista palkkaa. Kyllä minua harmittaa tuo jakeluyhtiön maksama tuntipalkka. Harmittaa myös se, että työntekijöitä ei ole eikä ilmeisesti tule. Meidän asuinseudulla (pientaloalue) on aika usein jaettu mainoksia mainosjakajan työpaikoista. Eivät tyttäret halua enää edes kysyä palkasta, työnhän he kyllä aika lailla tietävät, mitä se on. Ihan hyvää työtä, siis.

Työllistämällä ja työtä tekemällä on mahdollista saada Suomi jaloilleen. Annetaan arvo työntekijöille, sekä työhön tuleville, ei vielä niin kokeneille, nuorille sekä maahanmuuttajille. Maksetaan työstä palkka, joka on vähintäänkin kohtuullinen.

Tsemppiä päivääsi toivottaa

Nina From

Vanhenetko sinä?

Perjantai 21.9.2012 - Nina From, PS

Niin, itse koen olevani puolivälissä tätä elämää. Toivottavasti toinen puolisko menee hyvin, saa olla terve, tehdä töitä, opiskella, nauttia lapsista, lapsenlapsista, perheestä, sukulaisista, ystävistä, liikunnasta ja kaikesta mahdollisesta. Hyvästä Suomessa valmistetusta ruuasta ja raaka-aineista, puhtaasta luonnosta, turvallisesta ympäristöstä…

Emme saa unohtaa veteraaneja sekä niitä, jotka ovat omalta osaltaan olleet taistelemassa itsenäisen Suomen puolesta. Heidän kunniakseen meidän on omalta osalta huolehdittava, että he saavat riittävää hoitoa ja kuntoutusta koko loppuikänsä.

Sitten ovat nämä vanhukset, jotka haluavat asua kotonaan. Sitä pitää tukea kaikin tavoin. On parannettava omaishoitajien etuja sekä kehitettävä uusia palvelumuotoja ja –välineitä, joilla tämä tapa elää, mahdollistetaan. Laitoshoitoon ei varmasti halua meistä kukaan. Eivät myöskään he, jotka siellä loppuun asti tulevat elämään. Olen kuullut ”tuulettamisista”, syömisen avustamattomuudesta, ei anneta riittävästi nesteitä (juomaa) eikä varsinkaan ole aikaa keskustella, koskea, ulkoiluttaa, ylipäätänsä liikuttaa vanhuksiamme. Henkilökuntaa pitää saada lisää hoitamaan vanhuksiamme. Vanhukset ansaitsevat enemmän.

Miten sitten käy meidän, jotka olemme työelämässä, kädet täynnä töitä, koska yritykset vähentävät henkilökuntaa, töitä, projekteja tulee lisää, uusia työntekijöitä ei palkata. Miten me jaksamme? Ja puhutaan, että työuria pitäisi vielä pidentää.Niin, ei meillä tietenkään ole varaa laittaa kaikkia eläkkeelle, kun rahat eivät riitä eivätkä yritykset pyöri ilman ihmistyövoimaa. Mutta on jo koskettu esim. palomiesten ja armeijan henkilökunnan eläkeikään, nostettu sitä reilusti. Ei ole järkevää asettaa yhtä ja samaa eläkeikää kaikille aloille: esim. kirjanpitotyö vrs. ruumiillinen työmaatyö, KV yrityksen toimitusjohtajan työ vrs. balettitanssijan työ … väheksymättä mitään näistä, työt vaan ovat erilaisia. P…a –työtä (olen kuullut mainittavan, että joidenkin mielestä on sellaisiakin) ei ole olemassakaan, työ kuin työ, sitä pitää tai oikeastaan kannattaa,  kaikkien arvostaa!

On äärimmäisen tärkeää saada maahanmuuttajia koulutettua ja asettumaan yhteisöömme sekä  tekemään töitä. Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Kotouttamisen nopeuttaminen on kaikkien etu. Sekä se, että heitä sijoitetaan ympäri Suomea, jotta ei muodostu omia, isoja ja vahvoja yhteisöjä yhteen paikkaan, on järkevää. On kaikkien etu, että he tulevat mahdollisimman nopeasti osaksi yhteiskuntaamme. Uskon ja tiedänkin, että he myös haluavat sitä. Yksi keino on puuttua heille maksettaviin etuuksiin. Pelkästään käteisen tuen pienentäminen on osaltaan osallistamista. Kaikesta säästetään muutoinkin. Ei tuki voi olla ”turvattu” heidän osaltaan. Se raha, joka nipistettäisiin heidän kuukausituloistaan, voitaisiin käyttää esim. heidän kielikoulutuksensa  lisäämiseen. Nythän on niin, että on jopa jonoja kielikouluihin. Tämähän on ihan käsittämätön yhtälö. Kenen etu? Ei kenenkään. Ja tässä tapauksessa suomenkielen oppiminen on riittävä ja riitettävä.

Kun esim. näitä mainitsemiani asioita alettaisiin nyt heti säätämään järkevämmäksi kaikkien kannalta, vähenee myös kateus, joka aiheuttaa vain pahaa, kaikille osapuolille.

Olen kuntavaaliehdokkaana saanut kutsun osallistua kahden eri tahon järjestämään ”vaalilupaus”/teesi –kampanjaan. Nuorille suunnattuun kampanjaan en lähtenyt. Miksi? Koska siellä oli todella monta isohkoa lupausta, johon olisi pitänyt sitoutua, oikeasti, jos sellaiseen olisi nimensä laittanut. En voinut luvata, että joka ikiseen kohtaan osallistun. Jos jotain lupaa, se todellakin pitää lunastaa. Kaikki annetut ehdotuksen lasten ja nuorten elämän parantamiseen, olivat erinomaisia, oikeasti mahdollisia toteuttaa, mutta ei siinä laajuudessa, kun lupauksen anto olisi edellyttänyt. Laittoi miettimään ja harmittaa kyllä. Mutta haluan seistä ja istua lupausteni takana. Jos tulisi vastaava sivusto, josta voi valita asiat, joihin sitoutuu, ilman muuta olen mukana. Sitten voisivat äänestäjät katsoa, mitä kukin ehdokas on vastannut ja muodostaa oman mielipiteensä ehdokkaista.

Toiseen kampanjaan osallistuin. Se on nimeltään: ”Valtaa vanhuus” . Sinne laitoin omat lupaukseni ja teesin. On hienoa, että eri tahot tekevät nettisivustoja, joihin kehotetaan menemään ja tekemään toimenpiteitä suomalaisten hyväksi. On hyvä, että asioita mietitään ja eri ”ryhmillä” on omia, konkreettisia ehdotuksia asioiden parantamiseksi.

Käykääpä kurkkaamassa sivustoa: http://www.valtaavanhuus.fi/teesit/. Löytyy myös facebookista: www.facebook.com/ValtaaVanhuus . Suosittelen.

Kuten sanottu, jokainen voi tehdä pieniä tekoja lähimmäistemme parantamiseksi, jo tänään. Siitä tulee taatusti hyvä mieli itselle ja toisille. Kokeillaan!