Osallisena Suomessa

Lauantai 18.5.2013 - Nina From, PS

Osallisena Suomessa –nuorten maahanmuuttajien opinpolut –loppuseminaarin anti:

Kiitos kutsusta!

Olipa mainio tilaisuus olla paikalla, osankin aikaa, siis Espoon aikuislukiossa. Mielenkiintoista oli kuulla erittäinkin hyvää suomenkieltä puhuvien maahanmuuttajanuorten antia,  nähdä heidän innostuneet olemuksensa sekä selvästi huomata, että kun taustalla on kuitenkin haasteelliset olosuhteet on koettu, (kulttuurimuutokset, kieli, vieras maa yms. suuret muutokset elämässä) niin se halu joka näkyi ja kuului,  into, joka heijastui kasvoilta, tulla osaksi yhteiskuntaamme, tutustua toisiin nuoriin, oppia lisää sekä vahvana toiveena päästä töihin, on vain niin kova. Ensisijaisia toiveita oli siis oppia lisää suomenkieltä ja sitten jatkaa elämää Suomessa, tulla osaksi yhteiskuntaamme. ”Elämä jatkuu” –asenteella, ”Suomi on kotimaa” –ajatuksella.

Opettajat kertoivat haasteista, mutta myös ratkaisumalleista. Heiltä tarvitaan todellista ammattitaitoa, mm. on pyrittävä ymmärtämään toisten kulttuuriin liittyvät haasteet, pystyttävä opettamaan enemmän kuin kirjoihin merkityn kokonaisuuden, laajemmin, niin, että vastaanottaja todella ymmärtää, mistä on kyse. Lisätavoitteena on kehittää ratkaisuja myös ihan arjen ongelmatilanteisiinkin.

Itse Espoon aikuislukiosta nuorilla oli äärimmäisen hyvää palautetta, jota he osasivat kiitollisina myös antaa paikalla olleille opettajakunnalle (myös opettajakunta kiitteli rehtoria). Kun oikein pyydettiin antamaan palautetta, mitä haluaisivat lisää tai muuttaa nykyisestä tilanteesta, mainitsivat kylläkin siivoustason heikkouden, koskipa se mikroa tai wc-tiloja ja toki puheeksi otettiin myös puuttuva kahvila sekä ruokala. Ja liian lyhyet tauot, koska he tuovat joko omat eväät opiskelupaikalle tai käyvät ulkopuolisissa kahviloissa tai kaupoissa ostamassa ruokaa. Ja mitä lisää –kysymykseen annettiin vastaukseksi: lisää opiskelua, kiitos.

Tavoitteena tässäkin on saada onnistumisia ja elää onnellista elämää. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuten meillä kaikilla on sama tarve. Yksinkertaista, eikö?

Muutoin toivon, että viimeistään vuodenvaihteessa, kun nuorisotakuu astuu voimaan, alkaa oikeasti hihojen kääriminen sen suhteen, että nuoremme saavat opiskelupaikat, työpaikan ja heillä on hyvä tulevaisuus osana yhteiskuntaamme. Nuorisotakuuhan lyhykäisyydessään määrittää, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavalla. Nuorten aikuisten osaamisohjelma vuosille 2013-2016 panostaa 20-29 vuotiaisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Nämä molemmat ohjelmat määrittelevät myös aikuiskoulutusta kaikkien kolmen, aikuislukion, työväenopiston sekä aikuiskoulutuksen osalta.

Tulevaisuudessa tarvitaan asioiden taustoittamista, selvitystyötä, nykytilan arviointia sekä kehityssuunnitelman tekemistä, jotta asiat paranevat. Rahaa tuskin tulee lisää opetustoimeenkaan, joten on syytä tarkastella, mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Suomen on satsattava nuorisoon, heissä on tulevaisuus. Ketään ei pidä päästää syrjäytymisen polulle. Siihen meillä ei ole varaa. Meidän ei myöskään kannata jakaa kansalaisiamme millään lailla ne ja me –tyylisesti, vaan on tehtävä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, osallistettava ja mahdollistettava jatkuva kehitys. Taustalla toimintoja säätelevät lait, jotka velvoittavat … hoitamaan asiat kuntoon.

Vielä syrjätymisriskistä: Espoon peruskoulutuksen ulkopuolelle on jäänyt n. 3000 nuorta, työttömiä työnhakijoita oli helmikuussa yli 9000 ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli 1671.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa päätettiin mm. lisätä maahanmuuttajanuorten osalta oppilasmääräpaikkoja. Taustalla toki on se, että meillä Espoossakin on edessämme lähivuosina merkittävät palvelutarpeiden muutokset, jotka johtuvat vieraskielisen väestön nopeasta kasvusta sekä iäkkään väestön suhteellisesta kasvusta. Haasteisiin pyritään vastaamaan palvelutarpeita ennakoimalla ja mukauttamalla palvelutarpeita niiden mukaisiksi. Haasteet on tarkoitettu ratkottavaksi, yhdessä toimien.

Tällä hetkellä Espoossa on tarjolla maahanmuuttajille aikuislukion, työväenopiston sekä aikuisopiston erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Niistä löytyy tarkemmin tietoa espoo.fi –sivuilta, mutta toki myös helposti googlettamalla (löytyy moniakin mahdollisuuksia) saa tietoa eri vaihtoehdoista, myös lähikuntiemme osalta.

Haluan, että Espoossa säilyy hyvä koulutuksen taso. Haluan, että koulutukseen satsataan ja toimintoja parannetaan. Haluan, että jokainen suomalainen ja Suomessa elävä nuoremme saa riittävän määrän ja laadullisesti hyvän tasoista koulutusta. Haluan, että opettaja-resursseihin kiinnitetään huomiota, että he kehittyvät itsekin, heitä on riittävästi ja heillä on hyvät työolosuhteet. Haluan, että he saavat tehdä sitä työtä, mitä opettajan kuuluukin, mihin he ovat valmistuneet opinnoistaan. Haluan kouluihin työrauhan. Tarvitsemme jokaisen panosta työelämässä, jatkossakin. Kaikki ovat tärkeitä!

Yhteistyön kannattaja,

Nina From

PS, Espoo

Espoon PS:n kuntavaaliohjelman toinen asianosto: koulutus

Torstai 6.9.2012 - Nina From, PS

Vastasin eilen ensimmäisen vaalikoneen kysymyksiin. Tämä innosti minua kirjoittamaan siitä, miten jo kouluikäisiä aletaan jaotella eriarvoiseen asemaan. Onhan toki jo jonkin aikaa keskusteltu siitä, miten jotkut koulut on haluttuja, toiset eivät. Kyse tässä tapauksessa on kuitenkin peruskoulu-tasosta. Jos esim. joillain alueilla on runsaasti maahanmuuttajia, on toki selvää, että opetus ei voi edetä samalla tavalla kuin koulussa, jossa on yhtä uskontokuntaa (pääsääntöisesti) sekä oman maan oppilaita. Tietyillä alueilla on enemmän ongelmallisia perheitä ja tiheää asutusta kuin toisilla alueilla. Tämäkin asettaa opetukselle ja oppimiselle erilaisia haasteita. Tarvitaan varmasti lisävoimia, tukiopetusta ynnä muuta apua siihen, että opetuksen taso säilyy sille asetettujen vaatimusten tasolla.

Niin, kysymyksessä kartoitettiin mielipidettäni siitä, pitäisikö Espoon perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat nuoret eivät karkaa muualle.  Valinnan mahdollisuus on jo tällä hetkellä. Suomessa on mahdollisuus opiskella monia asioita lisää ja enemmän, jos siltä tuntuu. Lukio on opiskelupaikka, joka valitaan tietyin perustein. Jos hakijan keskiarvo riittää, on vaihtoehtoina, esim. Espoossa Etelä-Tapiolan lukio, jossa keskiarvo on ollut yli 9, jolla sisään voi päästä. Mielestäni nykyinen hakujärjestelmä ja valinnanmahdollisuudet ovat riittävät. Keskiarvon perusteella haetaan, jokaisella on mahdollisuus. Suomessa on hyvä koulutuksen taso joka tapauksessa.

Eri asia on sitten mielestäni se, moniko pääsee opiskelemaan. Nythän on niin, että suomalaisista nuorista yli 4000 henkilöä ei päässyt hakemaansa koulutukseen. Tämä on turhauttavaa, koska nuorissa on tulevaisuus ja koulutus on erittäin hyvä tae siitä, että elämässä haluaa oppia, kehittyä ja päästä tekemään työtä, joka on yksi elämän perusasioista. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että ulkomaisia opiskelijoita suorastaan toivotaan suomalaisiin opinahjoihin, kun omat nuoremme eivät paikkoja saa.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Korkeakouluissamme opiskelee siis n. 17000 ulkomaalaista. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on suurin piirtein saman verran. Suomen tavoite on lisätä ulkomaalaisten lukumäärä 20000:een vuoteen 2015 mennessä. Maksuttomuus vetää ulkomaalaisia Suomeen. 

Ilmaisen koulutuksen saatuaan yli puolet ulkomaisista opiskelijoista jättää maamme. Samaan hengenvetoon puhutaan jatkuvasti säästötarpeista, joita koulutuksen osalta halutaan tehdä. Miksi ulkomaalaisilta opiskelijoilta ei oleta maksua? Miten ulkomaalaiset voivat ohittaa hauissa oman maan nuoret? Miten meillä on varaa antaa muualta tulleille ilmainen opiskelumahdollisuus? Mitä muita tukia he saavat? Mitä meidän nuoret saavat? Tätä vertailua ei olisi tarvetta tehdä, jos meidän nuorisoomme satsattaisiin niin, että löytyy paikkoja opiskeluun, tuetaan esim. lukiolaisia kirjojen osalta (miksi muuten joka vuosi tehdään uusia painoksia kirjoista, joissa kuitenkin perusasiat eivät vuodessa tai muutamassa voi merkittävästi muuttua? Miksei tähän rahastukseen puututa?).

Lähikunnista mainittakoon Vantaa, joka tekee rajuja koulusäästöjä. Helsinki tullee seuraamaan perässä muutaman vuoden kuluttua. Vantaalle on kuulemma soitettu monista kunnista, kysytty neuvoa, mistä kaikesta voi säästää, Vantaan mielestä. Espoossa selvittäneen toistaiseksi hyvin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Nämä säästötoimet eivät vähennä syrjäytymisen riskiä, päinvastoin. Lyhytnäköistä toimintaa. Säästetään väärästä paikasta, koulutuksesta.

Työpajat ovat erinomainen keksintö nuorille, jotka vielä miettivät, mitä isona tekevät, nuorille, jotka saadaan esim. syrjäytymiskierteestä pois sekä nuorille, jotka ovat aloittaneet kenties jonkun työn tai opiskelun, mutta eivät ole sittemmin sitä jatkaneet, mutta ovat opastuksella päässeet työpajaan. Näistä nuorista on tullut menestystarinoita.

Sitten Perussuomalaiset Espoon vaaliohjelmaan, kohta 4: koulutus. Niin, ohjelmassa painotetaan yksilöllistä oppilaanohjausta ja ennaltaehkäisevää tukiopetusta, erityisopetusta ja oppilashuoltoa.  Näillä autetaan nuoria selviytymään muiden joukossa kouluvuosista. Nämä ovat keinoja ehkäistä syrjäytymistä. Tavoitteena on myös innostaa jatko-opintoihin. On väärin säästää koulutukseen liittyvistä tukipalveluista. Tarvitaan lisää resursseja oppimisen edistämiseen, oppilaiden auttamiseen, yksilöllisesti.

On tärkeää, että yhteiskunnassamme ei tavoitella kahtiajakautumista. On tärkeää, että pyritään tekemään kaikki voitava, jotta yksikään nuori ei syrjäytyisi ja autetaan niitä, jotka ovat syrjäytyneet, takaisin opintojen ja työn pariin. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Se on meidän aikuisten tehtävä.