Pelastuskoirat -tiedätkö heistä?

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minulla ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista kosketuspintaa pelastuskoiriin tai koko toimintaan. Ennen kuin pääsin katsomaan, kuulemaan ja kokeilemaan, mitä harjoittelu pelastuskoiran kanssa on. Ennen kuin kuulin, miten tärkeää työtä tekevät koirat ja miten paljon vaaditaankaan kouluttajilta. Ja miksi pelastuskoiria on, mitä ne pelastavat.

No ihmishenkiä! Kyseessä on aina tositapahtuma ja jonkun henki on vaarassa.

Taustaa: koiria hälytetään yhä useammin etsimään kadonnutta muistisairasta. Katoamistapauksia on jo 1600 vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden jokaisena päivänä on vähintään neljä muistisairasta kadoksissa. Suomessa asuu 130000 muistisairasta ja 40000 heistä asuu yksin.

Väestö ikääntyy ja yhä useampi huonokuntoinen ikäihminen asuu yksin.

Vapaaehtoisen pelastuskoiratoiminnan taso on korkea, mutta pelastuskoirien määrä on riittävä enää osassa maata. Kouluttajista on puutetta ja koirien riittävyys huolettaa.

Ensisijaisesti etsintöjä hoidetaan toki aina virkakoirilla. Poliisi kutsuu Vapepan pelastuskoirat pääsääntöisesti mukaan etsintöihin silloin, kun lähietsinnät ovat päättyneet tuloksettomina ja etsittävää aluetta laajennetaan. Viime vuonna hälytysten yhteismäärä oli 380, joista johti etsintään 183.

Valtakunnassamme on 44 koiraryhmää, joilla on riveissään n. 230 hälytystason koevaatimukset täyttävää koiraa. Rotuja on monia, käytetyimmät ovat labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira.

Tarvittaisiin lisää toimijoita, koska koko maata ei pysty kattamaan. Käytännössä on myös niin, että samat ihmiset kouluttavat oman koiransa, auttavat muita kouluttamaan koiriaan, lähtevät hälytyksiin ja hoitavat yhdistysasiat. Jaksaminen on rajallista.

Miten mukaan toimintaan?

-          vähimmäisikä 18-vuotta

-          halu auttaa  

-          kiinnostus oppia uutta

-          koiran kanssa hakeutuminen paikalliseen pelastuskoiraporukkaan

-          lisää tietoa kouluttavilta organisaatioilta: Suomen Palveluskoiraliitto ja Suomen Pelastuskoiraliitto, Espoossa www.espypelastuskoirat.net sivuilta

Haasteet:

-          tarvitaan lisää innostunutta väkeä

-          koirasta ei aina loppujen lopuksi ole tähän toimintaan

-          koiran koulutus on pitkä prosessi (noin kaksi vuotta)

-          oma jaksaminen

-          harjoitusmaastojen saanti vaikeutunut, jotkut maanomistajat ovat alkaneet periä vuokraa maa-alueista

-          riittämättömät resurssit tarpeeseen nähden

-          tulevaisuuden turvaaminen: saatava riittävästi uusia innokkaita mukaan toimintaan

-          rahallinen korvaus pieni: kilometrikorvaukset poliisilta, Pelastuskoiratoiminta saa tukea Raha-automaattiyhdistykseltä

-          pula kouluttajista sekä koulutuspaikoista

Lähde: Koiramme –lehti, lokakuu 2013

Niin, miten tämä liittyy minuun?

Meillä Espoossa järjestettiin halukkaille Oittaalla tutustumistilaisuus toimintaan. Esitystä pitivät Espoolaiset Merja ja Jarno Eerola. Ja heidän koiransa: Kali ja Tara. Koirat ovat hienoja valkoisia paimenkoiria.

”Tällä hetkellä koiraharrastuksiin kuuluu Espoonseudun pelastusalan yhdistyksen pelastuskoiraosaston rauniokoira koulutus ja tavoitteena onkin päästä tulevaisuudessa tositoimiin pelastuskoiratyössä”, kertoo Merja Eerola.

Saavuimme Oittaan radalle, oma Cavalier Kingcharlesinspanielini, Rocky mukana. Jarno kertoi toiminnasta, treenaamisesta, sen useudesta, vaativuudesta sekä antoisuudesta. Oli mahtava kuulla, miten tärkeästä toiminnasta, harrastuksesta onkaan kyse ja heidän näkökulmistaan.

Ja sitten itse toimintaan. Piilopaikkoja, meteliä, ärsykkeitä, savua, lihapullia. Toimintaa. Aika vaikea kertoa, miten harjoitukset oikeasti menivät, mitä tapahtui, mitä tehtiin. Voi vain todeta, että hienoa nähdä, miten koirat ja kouluttajat toimivat hyvässä vuorovaikutuksessa, kaikki tykkäävät harrastuksesta. Sen kyllä näki.

Rocky-poikaseni pääsi myös kokeilemaan etsimistä, tosin en tiedä, oliko ihmishaju vai lihapullan haju, joka hänet sai löytämään etsityn. Innostusta hänellä kuitenkin riittäisi ja koko olisi juuri ja juuri sopiva (korkeus).

Kehotan kaikkia tutustumaan tähän toimintaan. Ehdottomasti kiinnostavaa ja antoisaa. Sekä tärkeää.

Kiitos Merja ja Jarno ja voimia harrastukseenne.

Syksyisin terveisin,

Nina From

EI viisumivapaudelle!

Sunnuntai 1.9.2013 - Nina From, PS

Miksi pitäisi? Mitä hyvää se Suomelle tuo? Miksi Latvia ja Liettua haluavat pitää kiinni viisumipakosta venäläisten osalta? Miksi meillä on Venäjälle viisumipakko?

Keskustelin jokunen aika sitten hyvän ystävättäreni kanssa venäläisistä. Hän asuu Lappeenrannassa ja on töissä erään kauppaketjun myymälässä, ollut jo pitkään. Kysyin hänen mielipidettään asiaan: venäläisille viisumivapaus. Hän vastasi topakasti: ei kiitos. Hänen mielestään ne venäläiset, jotka Lappeenrantaankin tulevat, ostavat kyllä todella paljon, joka on kaupankäynnillemme positiivinen asia. Mutta totesi samalla, että eihän siinä ole mitään järkeä, että sieltä kaikki olisivat tervetulleita. Ne, jotka tulevat, ovat saaneet tuloonsa hakemalla viisumin, luvan. Ovat oikein tervetulleita, siis.

Keskustelin myös kesällä, käydessäni Savonlinnassa, muutaman sikäläisen henkilön kanssa. Toinen oli vuosia työskennellyt majoitus- ja virkistyspalveluja tarjoavassa yrityksessä, jossa mm. hoidetaan vanhuksiamme, veteraaneja sekä muita henkilöitä, lähinnä työkyvyn nostamiseen liittyvillä menetelmillä. Hän kertoi, että venäläisten määrä on suuri, mutta ei liian iso. He ovat kyllä tervetulleita ostamaan palveluita ko. yrityksestä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kaikki venäläiset eivät ole tervetulleita ilman viisumia.

Toinen yrittäjä oli avannut kesällä lahjatavaraliikkeen, sielläpäin. Kysyin hänen mielipidettään. Koska hän oli tuore yrittäjä, hän toki toivoi, että kauppa kävisi jatkossa paremminkin. Hänellä ei ollut erityistä mielipidettä asiaan. Minullepa tuli mieleen ja sanoinkin: jos tänne jatkossa saa tulla ilman viisumia, voisiko kuvitella, että sen ihmisvirran mukana tulee myös rikollisuutta? Pitäisikö hänen miettiä, että laittaako kalterit ikkunoihinsa (liikkeen ikkunat sijaitsivat katutasossa) ja asentaa hälyttimet. Hän kyllä hieman pelästyi ajatusta. No, ajattelin olla pelottelematta tuon enempää ja toivotin kaupallista tulevaisuutta.

Niin, ajattelemme varmasti usein sitä, että jos Venäjältä tulisi ihmisiä enemmänkin, se tekisi hyvää bisneksellemme. Tottahan toki kaupankäynti lisääntyisi. Mutta mitä muuta? Hyvää toki olisi se, että koteihin ostettaisiin enemmän turvalaitteita: työtä ja kauppaa. Ostettaisiin enemmän vartijapalveluita: työtä ja kauppaa. Ostettaisiin enemmän muita oman kodin tai yrityksen suojaamiseen liittyviä välineitä: työtä ja kauppaa.

No mitä huonoa voisi sitten seurata? Jos meidän nykyiset resurssit, raha ja henkilöstö, eivät riitä turvaamaan tämän päivän lakien noudattamista, miten ihmeessä jatkossa meillä olisi kykyä vastata kasvavaan rikollisuuteen, ihmiskaupan lisääntymiseen, huumekaupan kasvuun, salakuljettamisen lisääntymiseen tai muuhun sellaiseen, jonka kaitsemiseksi tarvitaan poliiseja, tullimiehiä, rajavartioita, huumekoiria tai muita lainvalvojia, tutkijoita, tuomareita yms., jotka jo nyt ovat liian vähissä!

Miten valvotaan liikennettä: millaisella kalustolla tänne tultaisiin? Miten valvotaan lisääntyvää liikennettä tai liikennerikkomuksia? Miten saataisiin liikennerikkomuksista aiheutuvat sakot maksatettua, jos ei ole kontrollia niistä henkilöistä sekä autoista, jotka maahamme tulevat?

Entä lainsäädäntö? Meillä ja Venäjällä on varmasti erilaisia lakeja. Meillä molemmilla on myös erilaiset tavat hoitaa asioita, liittyen laillisuuteen tai laittomuuteen. Miten korruptio? Jos tälläkään hetkellä ei viranomaisten välinen yhteistyö toimi edes EU-maiden välillä siten, kuten ideaalitilanne on, miten olisi meidän ja Venäjän välisen yhteistyö ja sen sujuvuus? Onhan lähiaikoina jo ollut hyvä esimerkki lastenhoidosta, lastensuojelun erilaisuudesta maidemme välillä. Ei vain ole yhteistä näkemystä.

Entä ihmiskauppa. Kyllä Venäjällä varmasti on tänne haluavia tulijoita, sekä omaehtoisesti tulevia, että ihmiskaupan uhreina joutuvia. Suomihan on jopa läpikulkumaa Eurooppaan. Näitä esimerkkejä toki on ollut, jotka ovat onneksi jääneet kiinni. Mutta paljon tavaraa ja ihmisiä kulkee maamme kautta, muihin maihin.

No, omalta osaltani olen siis sitä mieltä, että viisumivapautta ei tule missään tapauksessa antaa Venäläisille. Ne, jotka tänne siis viisumilla pääsee, ovat äärimmäisen tervetulleita.

Syyskuisin miettein,

Nina From

PS Espoo