Työllistämisen helppous

Sunnuntai 13.1.2013 - Nina From, PS

Onko työllistäminen loppujen lopuksi niin vaikeaa kun sanotaan? Kuinka monesti olen kuullut sieltä täältä, että jos työpaikalla on ns. ongelmatapaus (työntekijä), on vastaus ongelmatilanteeseen: ”kyllä tulijoita riittää”. Mikä kannustus se on? Jos työntekijä on aikanaan palkattu, voisi kuvitella siihen olleen jokin hyvä syy, palkata juuri ko. työntekijä. Jos tulee ongelmia työpaikalla, mitä pitäisi tehdä? Varmastikin ottaa asia esille, kuunnella molempien osapuolten näkemykset ja löytää ratkaisu, jolla työntekijä pystyy tekemään tuottavaa työtä ja työnantajapuoli sitten näkee tuloksia, joita haluaa. Kysehän on siitä, että toiminnan tulee olla kannattavaa, jotta palkka voidaan maksaa. Loppupeleissä asiakas aina maksaa palkan, myös johdon palkan.

No riittävätkö resurssit? Monissa työpaikoissa on nykyään tilanteita, että väkeä on vähennetty ja vähennetään. Työt jaetaan jäljelle jäävien kesken. No, miten tämä yhtälö voi toimia? Minusta ei kovin hyvin. Tulijoita olisi oikeasti, töihin. On nuoria, on vanhoja, on keski-ikäisiä. On kokeneita on kokemattomia. Pitäisi hakea oikea mittasuhde palkkaamiseen, työntekoon ja sitä kautta tuloksen aikaansaamiseen. Kun sitten yksi työntekijä sairastuu, työntekijän lapsi sairastuu tai tapahtuu jotain odottamatonta, ihmiselle. Miten ihmeessä voidaan kuvitella paikattavan usean ihmisen työ ja tehdä samalla tuottavasti tulosta? Ja mikä ikävintä, moni ns. ”palaa loppuun”, joka tarkoittaa sitä, että työn tuottavuus on jo tässä prosessissa heikentynyt pidemmällä aikavälillä, ehkä huomaamatta. Henkilö itse ei sitä välttämättä huomaa, ennen kuin ”romahdus” tulee eteen, työnantaja ei sitä välttämättä ehkä myöskään huomaa (ajoissa), on kiirettä tai jokin muu syy.

Minusta oikea tapa toimia on palkata työntekijöitä, oppisopimustyöläinen, määräaikainen, vakituinen, mikä tahansa muoto tai malli, jotta saadaan aikaan parempaa tuottavuutta. Palkataan siis ihmisiä!

Turistit tuovat rahaa. Kauppa ja palvelut voivat kasvattaa tulostaan, toimia tuottavammin,  vain ja ainoastaan voittaa. Eikö olisi hyvä saada vapaampia aukioloaikoja? Kauppias tarvitsee tuottoa, työntekijät töitä. Varmasti löytyisi työvoimaa, sellaista, joka tekisi töitä extroina tai muutenkin. Vakituisistakin joku saattaisi haluta tienata lisää.

Kävelin Helsingin keskustassa eräänä pyhäpäivänämme, joulun tienoilla. Iso turistiryhmä pysäytti ja kysyi: ”eikö täällä ole mikään kauppa auki?”. Kiukutti. Ei ole, olen tosi pahoillani. Ja olinkin. Nekin rahat jäivät tulematta. Ja turisteja näkyi siellä täällä matkani aikana. Eihän tämä ole mikään uusi asia. Kun on pyhäpäiviä, jolloin liikkeemme ovat kiinni, ihmiset kuitenkin liikkuvat. Sama on ruokapaikoissa, kahviloissa, tilausta olisi myydä. Joskus ihmettelin sitä, miksi heinäkuussa ravintoloita on suljettu. Silloinkin ihmiset liikkuvat, on turisteja, myös kotimaassamme lomailevia suomalaisia. Kannattaako todella pitää kiinteistön ovet kiinni? Ymmärrän, laki asettaa joitakin velvoitteita. Ymmärrän, lepopäiviä pitää olla. Ymmärrän, että on kuitenkin iso joukko ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä, milloin vain, kun vain saisivat töitä.

Minusta lakeja kannattaa muuttaa. Minusta on typerää, että meillä on sellaisia omia sääntöjä/lakeja, jotka estävät meitä toimimasta järkevästi. Tarvitsemme työtä, tarvitsemme tavaroita, palveluita. Ja ne turistit. Niin. Päätän tämän blogin kommentointini osalta tähän faktatietoon alla:

”Suomessa kävi viime vuonna yli miljoona matkailijaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin, selviää Tilastokeskuksen ja Matkailun edistämiskeskuksen rajahaastattelututkimuksesta. Yhteensä Suomessa vieraili 7,3 miljoonaa ihmistä. Suurimman matkailijaryhmän muodostivat venäläiset, joita oli yhteensä yli kolme miljoonaa. Se on lähes puolet kaikista ulkomaalaisvierailijoista. Matkustus Venäjältä Suomeen lisääntyi lähes kolmanneksen. Ulkomaiset matkustajat toivat Suomeen vuoden aikana yhteensä yli kaksi miljardia euroa, mikä on noin 180 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Eniten rahaa vierailua kohti käyttivät kiinalaiset, keskimäärin 670 euroa. STT (iltalehti.fi 13.6.2013)

Loistava uuden vuoden venäläissesonki takana

”Mennyt uuden vuoden venäläismatkailijasesonki Suomessa löi kaikki edellisvuotiset ennätykset. Visit Finland arvioi, että maassamme vieraili kahden viikon aikana noin 400 000 venäläismatkailijaa. Kasvanut matkailijamäärä merkitsi myös kasvaneita matkailutuloja. Arviomme mukaan venäläiset jättivät kuluneena sesonkina jopa 200 milj. euroa Suomeen. Ennen uutta vuotta venäläiset etsivät yandex.ru –hakukoneesta uuden vuoden lomaa eniten Suomesta, Egyptistä tai Valko-Venäjältä. Myös Venäjän suurimpien matkatoimistojen yhteenliittymän ATORin jäseniltään keräämien tietojen mukaan Suomi kuului suosituimpien uuden vuoden lomakohteiden joukkoon. Vuoden 2012 majoitustilastotiedot ilmestyvät vasta helmikuussa, mutta mitä todennäköisimmin teemme jälleen uuden ennätyksen ja saavutamme 1,5 milj. venäläisyöpymisen rajapyykin. Hyvän uuden vuoden sesongin kannustamana jatkamme uusien ennätysten tavoittelua vuonna 2013.”

MEK:n sivuilta lainattua. Erinomaista, tavoitteellista ajattelua ja toimintaa. Think positiv!

Mitä turistit haluavat Suomen-lomaltaan?

”Suomen matkailun mielikuvat painottuvat vahvasti Lappiin. Varsinkin talvella pohjoisen nähtävyydet houkuttavat venäläisiä, brittejä, saksalaisia ja ranskalaisia. Vierailut erityisesti Murmanskin alueelta Lappiin ovat kasvaneet.

– Kun turistit tulevat Suomeen, he saapuvat useimmiten Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Moni viettää myös lomansa näissä ympyröissä, toteaa MEK:n tutkimus- ja kehitysjohtaja Kristiina Hietasaari.

Yksittäisten kohteiden kävijämääriä ei tilastoida. Tiedetään kuitenkin, että Helsingissä suosittuja vetonauloja ovat Linnanmäki, Suomenlinna ja Temppeliaukion kirkko. Venäläiset viettävät pääkaupunkiseudun lisäksi mielellään mökkilomia Itä-Suomessa. Itä-Suomen turismi onkin venäläisten ansiosta puhjennut kukkaan.

– Venäläisille on tyypillistä lapsikeskeisyys. Lapsilla on vaikutusta siihen, minne lomalla mennään ja mitä tehdään. Itä-Suomessa viehättää puhdas luonto ja ilma, Hietasaari sanoo.

Länsirannikko on oikeastaan ainoa alue Suomessa, jossa ei ole vielä nähty suurta turistiryntäystä Venäjältä. Toki monet kohteet sielläkin, kuten Turku, ovat jo kovasti venäläisten suosiossa

Aasiasta yhä enemmän turisteja

Turistien lähtömaiden joukko on monipuolistunut ja monipuolistuu edelleen. Venäjän jälkeen Suomeen tulee eniten matkailijoita lähimarkkinoilta eli Ruotsista ja Saksasta. Myös Viro on noussut tärkeimpien lähtömaiden joukkoon.

– Tosin Viron tapauksessa lukuja vääristää se, että tilastoissa huomioidaan kaikki alle vuoden kestoiset ulkomaiset yöpymiset rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Virosta tulee paljon työvoimaa, joten kaikki yöpymiset eivät suinkaan ole matkailua, Hietasaari huomauttaa.

Seuraavaksi eniten Suomi kiehtoo brittejä, saksalaisia, ranskalaisia, norjalaisia ja hollantilaisia. Euroopan ulkopuolelta tulee eniten yhdysvaltalaisia ja japanilaisia.

– Etenkin aasialaisten matkailijoiden määrä on kasvussa. Japanilaisturistien yöpymiset Suomessa lisääntyivät tammi-helmikuussa huimat 57 prosenttia. Kiinan markkinat ovat vielä suhteellisen pienet, mutta kasvavat nopeasti koko ajan, Hietasaari kertoo. ”

mtv3.fi (studio55.fi) 2.10.2012

Kuusi hyvää syytä kehittää matkailua maaseudulla

1. Matkailu on merkittävä työllisyyden ja hyvinvoinnin tuoja.

Matkailu vaikuttaa Suomessa merkittävästi kansantalouteen ja työllisyyteen. Pelkän matkailun bruttokansantuote-osuus on 2,3 prosenttia ja tyypillisten matkailutoimialojen 3,8 prosenttia. Työllisyyteen ja valtiontalouden verokertymään matkailu vaikuttaa enemmän: 4 miljardia eli 5,4 prosenttia. Matkailutoimiala työllistää 132 500 henkilöä. Työpaikoista noin 10 prosenttia on maaseudun matkailun mikroyrityksissä, joita on arviolta 5000 kappaletta. Maatiloja, joissa on majoitustoimintaa on noin 1700 kpl. Matkailuala työllistää erityisesti nuoria. Uusia yrityksiä syntyy eniten ohjelmapalvelualalle, jotka hyödyntävät maaseudun luontoa toimintaympäristönään. Pääosa matkailutarjonnasta on suurten keskusten ulkopuolella.

2. Suomen talous kasvaa matkailun kautta.

Matkailu on paikkasidonnainen elinkeino; matkailualan työpaikkoja ja paikallista kehittämistyötä ei voida siirtää muihin maihin eikä muille paikkakunnille. Yrittäjä itse tekee päätöksen oman työpaikkansa säilymisestä, tosin markkinaehtoisesti. Matkailu pysyy työvoimavaltaisena. Erityisesti maaseudulla matkailu aikaansaa monia kerrannaisvaikutuksia muille elinkeinoille, kuten rakennusteollisuudelle, elintarviketeollisuudelle ja muille palveluille, esimerkiksi kyläkaupalle. Matkailu tuo monipuolisemmat ja laadukkaammat palvelut paikallisille asukkaille sekä auttaa ylläpitämään perusinfrastruktuuria, jonka pohjalle voidaan kehittää muuta elinkeinotoimintaa.

3. Matkailu on suuren kasvupotentiaalin omaava palveluala.

Teollisuustuotannon suhteellisen osuuden supistuessa Suomen on panostettava uusiin talouskasvua ja hyvinvointia tuoviin aloihin. Palvelualat ja matkailu niiden osana on yksi potentiaalisimmista. Matkailun kasvupotentiaali on lähes rajaton, sillä matkailu kasvaa koko ajan. Ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun kehittäminen on kansantalouden ja alueiden näkökulmasta tehokkain tapa lisätä Suomen matkailusta saamia tuloja. Matkailu on ainoa viennin ala, jonka kulutus tapahtuu Suomessa ja joka maksaa toiminnastaan arvonlisäveroa.

4. Matkailu on alueellisesti merkittävä elinkeino Suomessa.

Matkailuelinkeinon merkitys alueen taloudelle on suhteellisesti suurin Uudenmaalla, Lapissa, Kainuussa ja Ahvenanmaalla, joissa myös ulkomaalaisten matkailijoiden osuus on suurin. Matkailuelinkeinon paikallinen merkitys korostuu erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevissa matkailukeskuksissa. Joillakin alueilla matkailu on lähes ainoa vaihtoehto säilyttää alueen elinvoimaisuus. Vuonna 2011 valtion kansallispuistojen palveluihin sijoittama euro tuotti paikallistalouteen keskimäärin 10 euroa puistojen kävijöiden rahakäytön kautta. Joillakin alueilla vielä enemmän. Väljästi asutulla maaseudulla matkailun kasvavat vetovoimatekijät - puhdas luonto, tila ja hiljaisuus - ja toimintaympäristö ovat myös parhaimmillaan.

5. Kasvun takaamiseksi tehdään pitkäjänteistä ja systemaattista yhteistyötä.

Matkailun toimijoiden, mukaan lukien maaseudun matkailutoimijat, yhteinen tahtotila luo Suomen matkailulle yhteisen valtakunnallisen kehittämisen suunnan. Maaseudun matkailun toimijoiden on otettava omalta osaltaan vastuu matkailun strategisesta kehittämisestä ja osuutensa sen kokonaiskasvusta. Pienten maaseutumatkailuyritysten tarjoamat palvelut tuovat lisäarvoa ja ainutlaatuisuutta koko matkailukenttään.

6. Suomen maaseudun matkailullisten vahvuuksien säilyminen ja kestävä hyödyntäminen on turvattava.

Monimuotoinen luonto, suomalainen kulttuuri, toimiva infrastruktuuri, korkea elintaso ja elämisen laatu, joihin sisältyvät myös hyvä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ovat matkailumme perusta. Ulkomaalaiselle vapaa-ajanmatkailijalle luonto, osaltaan sen läheinen sijainti keskusten lähellä ja siihen liittyvät aktiviteetit ovat merkittävimmät syyt valita Suomi matkakohteeksi. Suomi houkuttelee myös uutuuden viehätyksellään ja lähialueen matkailijoita otollisella sijainnillaan. Näiden vahvuuksien säilymistä edistävän työn on oltava pitkäjänteistä ja kestävän matkailun periaatteet huomioivaa.

Vereni kuohuu, mutta kuohukoon -case STX

Sunnuntai 30.12.2012 - Nina From, PS

Niin minun, kuin monen muunkin suomalaisen mieli on ollut maassa jo päiviä. Ja tiedämme syyn. Emme saaneet kaivattua laivatilausta ja niiden jatkumo on myös epävarma. Epävarmaa on myös kahden TUI –laivan tuotanto Turussa. Kyseiset laivat olivat sidottu tähän suureen laivatilauspakettiin. Nyt menevät ilmeisesti rahoituslaskelmat ja sopimusneuvottelut näiltäkin osin uusiksi. Toista risteilijää tosin rakennetaan jo telakallamme.

Olen keskustellut asiasta monien eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien tuttavieni kanssa ja hämmästyttävää on, miten erilainen käsitys meillä tuntuu tästä koko asiasta olevan. Puhutaan eri summista, puhutaan eri tahoista, puhutaan päätöksen tekijöistä ja teon takana olevista henkilöistä, puhutaan tulevasta. Miksi näin? Koska julkisuudessa on ollut aika ristiriitaista tietoa asiasta. Ja liian vähän. No kuuluuko asia meille? Kuuluu ja erityisesti, kun kauppa meni muualle, sopimuksen yksityiskohdat eivät ainakaan kaikilta osin ole enää salaisia. On syytä saada kattava selvitys asiasta, joka kosketti kaikkia suomalaisia, tavalla tai toisella.

Kysehän on erityisesti siitä, että hallituksemme osalta on pidetty työllistämistä ja yrittäjyyden tukemista erittäin tärkeässä roolissa. Miten tässä sitten niin kävi? Kuinka paljon verotuloja jäikään saamatta, kuinka paljon työpaikkoja täyttämättä, kuinka paljon alihankkijoilta töitä ja tuloja saamatta, yrittäjiltä myös… Alueen talouselämä kärsii, perheet kärsivät, eikun sosiaalitoimiston luukulle vain. Sehän on sitä Suomen nostamista lamasta parhaimmillaan, vai mitä hallitus? Meillähän on siihen varaa?

Suomessa on monia toimialoja joita tuetaan. Ei tämä telakkateollisuuden tukeminen päättäjille mikään uusi asia pitänyt olla. Sellainen, jota piti miettiä liian kauan.

Kaikkea en tietenkään siis tiedä, enkä ehkä koskaan saa tietääkään. Mutta minulle suurin mysteeri oli se, että kun lainaa pyydettiin 50milj.euroa, niin viime kädessä annettiin INNOVAATIOTUKEA 44milj.euroa. MITÄ? Yhtälö ei minun päässäni kerta kaikkiaan täsmää. Eikä ratkaisuehdotus millään tavalla aukea minulle.

Niin, yksi selitys on sitten toki: telakkayhtiö pyysi pääomalainaa eikä tavanomaista lainarahoitusta (HS 29.12.12)

Pääomalaina = osakeyhtiölain määrittelemä erityisluotto, joka rinnastuu yhtiön taseessa omaan pääomaan, eikä vieraaseen pääomaan, johon pankkilainat kuuluvat. JOS yhtiö tekee vararikon, pesä maksaa ensin vieraan pääoman ja vasta sitten oman pääoman, jos varoja riittää. Niin, kirjasin tuon toisen lauseen siksi, koska on varmastikin aika epätodennäköistä, että vararikkoa olisi tullut. Kyseessä on ollut neljän laivan tilaus, joita ei tehdä samaan aikaan. Neljää laivaa tuskin on tilaamassa yhtiö tai yritys, joka on huvikseen tilailee laivoja ja on kuitenkin aikeissa mennä vararikkoon.  

Yksi lainaus vielä STX –asiaan liittyvästä artikkelista: ”Tilaus on hieman sattuman tulosta, mutta se johtuu myös paljon tekemästämme valmistelusta, määrätietoisuudestamme ja saamastamme tuesta, STX Francen toimitusjohtaja Laurent Castaign sanoo haastattelussa”.

Eli mitä me tästä opimme, vai opimmeko?

Toivottavasti kyllä. Ja toivottavasti osaamme hinnoitella tulevat työt Ranskassa tehtävän/-vien alusten osalta siten, että suomalaiset saavat kunnon palkan antamastaan osaamisen jakamisesta sekä tekemisestä ja saamme yhteistyöllä sitten työtä sekä referenssiä tulevaan.

Suomi ei vaurastu säästämällä, nostamalla ALV:a tai laittamalla ihmisiä kilometritehtaalle. Suomi nousee taantumasta ja lamasta työllistämällä ihmisiä. Suomalaisia. Ja myös käyttämällä ulkomaista työvoimaa, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Meillä on aivan valtavan hyvää talenttia täällä Suomessa. Osaamista ja tekijöitä. Mitäs jos perustettaisiin Suomeen ihan oma suomalainen laivanrakennusyhtiö? Vahvistetaan ainakin vahvuuksiamme! Laivanrakennus jatkuu Suomessa, aiempaa pienemmässä yksikkökoossa ja erikoistuneempana, eikö vain?

Myydään ja markkinoidaan vahvemmin omaa osaamistamme. Tunnen monia ja tiedän Suomessa olevan aivan huippumyyjiä. Mitä, jos ostaisimme heidän palveluitaan enemmän? Varmasti kannattaa maksaa hyvä palkka siitä, että he tekevät loistotyötä ja mielellään.

Ja lisäksi, Stubb ja Brändiryhmä sekä kaikki muut tunnetut osaajamme ja tahomme: eteenpäin vain! Suomi tunnetuksi muutenkin kuin Sibeliuksen, Räikkösen tai Angry Birds -yritysten ykkösmaana. Oletko samaa mieltä?

ps. oletko kuullut Team Finland –verkostosta? Jos et, muutama sananen tulevasta alla:

”Suomen taloudellisia ulkosuhteita ja maakuvaa edistävän Team Finland -verkoston toiminta käynnistyy ulkomailla 1. helmikuuta 2013. Ulkoministeriö toivoo, että verkoston myötä tiivistyvä yhteistyö eri suomalaistoimijoiden välillä johtaa entistä tehokkaampaan vaikuttamiseen ja Suomen etujen ajamiseen maailmalla.

Team Finland -verkosto kokoaa ”tiimejä” eri maissa toimivista suomalaisviranomaisista, julkisrahoitteisista organisaatioista sekä muista keskeisistä Suomi-toimijoista. Kaikkiaan 73 tiimille on määritelty omat työohjelmansa. Toimintaa johtavat koordinaattorit, joilla on tiedot paikallisesta toiminnasta ja palveluista.”

(maakuva.fi –sivusto 30.12.12)

Tsemppiä meille kaikille toivoo

Nina From

Ei uudenvuodenlupauksia

Perjantai 28.12.2012 - Nina From, PS

On ollut monesti mielessä, mutta jostain syystä en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia. Ilmeisesti se johtuu siitä, että olen tietyissä asioissa jokseenkin periaatteellinen. Kun ei, niin ei. Muutamia ei kiitos –asioita minulla on, joista voin mainita myös mm. vedonlyönnin, bengi-hypyn ja laudalla laskettelun. En pitäisi itseäni kuitenkaan kovin turvallisuushakuisena tai pelokkaana, koska harrastin mm. 9 vuotta judoa ja sukellan. Nehän eivät kovin riskittömiä harrastuksia ole.

Iltalehti.fi:ssä julkaistun tutkimuksen mukaan mahdollisuus lupauksen onnistumiseen on heikko. Ko. tutkimukseen osallistuneista 52 % uskoi pystyvänsä pitämään lupauksensa, mutta 12% onnistui tavoitteissaan. Tämän tutkimuksen mukaan vaikeimmin toteutettavat lupaukset ovat: tupakoinnin lopettaminen, laihdutus ja kunnon kohottaminen. Tämä tutkimustulos kuitenkin todentaa mielestäni sen, että kannattaa yrittää, jos halua on muuttaa asioita omassa elämässään ja elintavoissaan. 12 % on kuitenkin enemmän kuin 0%. Jokainen toteutettu entistä parempi asia on minusta hyvä suoritus.

Talouselämä.fi:n artikkelista otteita:

Miksi lupauksen pitäminen on niin vaikeaa? Mikä avuksi, jos edellisenkään vuoden lupaukset eivät pitäneet? Syitä on monia. Teemme asioita paljon tiedostamatta, tavat istuvat sitkeästi ja muutos on vaikeaa. Nykypäivän kiireinen elämänrytmi ja jatkuva ympäristöstä tulevien ärsykkeiden hallinta kuluttaa paljon keskittymiskykymme energiaa. Tahdonvoiman lisäksi vaatii paljon voimavaroja, joita tiukan työtahdin tai muun kuormituksen jälkeen ei välttämättä ole riittävästi (Terveystalon työterveyspsykologi Antti Kauppi).

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa vahvistaa painonpudottamiseen liittyvät haasteet. Painonpudotuksen onnistumisen esteet liittyvät usein elämänhallintaan. Jos töitä tehdään 12 tuntia, nukutaan 6 tuntia ja loppuaika kuskataan lapsia harrastuksiin, ei enää riitä voimia keskittyä omaan kehoon ja tuntemuksiin.

Elämäntapamuutoksiin on varattava riittävästi aikaa, sillä pahatkin tavat kiinnittyvät arjen kokonaisuuteen, jossa asioita on helppo toistaa tuttuun tapaan tarkemmin ajattelematta.

Useimmiten meillä on liian positiivinen kuva siitä kuinka paljon voimme saavuttaa. Uudenvuodenlupausten toteuttamisessa auttaa jos osaa varautua myös vaikeisiin hetkiin ja ennakoida tilanteita, jolloin on erityisen altis antamaan periksi, Kauppi sanoo.

5 vinkkiä tavoitteiden toteuttamiseksi

1. Laadi tavoitteesi realistisesti ja aseta itsellesi myös välitavoitteita.
2. Kerro tavoitteesi lähipiirillesi avoimesti, ystävien sosiaalinen tuki on tärkeä.
3. Älä yliarvioi omia voimiasi  ­– varaudu matkalla kohtaaviin vaikeuksiin niin selviät helpommalla.
4. Tunnista etukäteen tilanteet, jolloin tahdonvoimasi on koetuksella ja suunnittele miten selviät niistä.
5. Pohdi ennen muutospäätöksen tekemistä onko elämäntilanteessasi kuormitustekijöitä, jotka vaatisivat käsittelyä.

Minusta on tärkeintä löytää elämäänsä balanssi. Pyrkiä hyvään oloon, liikkumalla säännöllisesti, syömällä usein ja vähän kerrallaan, nukkumalla riittävästi, tapaamalla sukulaisia, ystäviä sopivissa määrin sekä olemaan heihin yhteydessä muutoinkin, kuin tapaamalla. Tapaamiset tai niiden yrittämiset ovat nimittäin nykypäivänä enenevässä määrin stressin paikka. Itsellä ja muilla tutuillani on niin paljon kaikkea, että ainakaan yhteydenpidosta ei pidä tehdä ongelmaa. Hyvät ystävät säilyvät hautaan saakka, tuttavia ja tuttuja tulee ja menee vuosien varrella.

Minusta kannattaa myös vähentää, tai jopa välttää päihteiden käyttöä. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ilman kemiallisia aineita aivoihin ja kroppaan on mukavampi olla ja elää. Mutta jokainen tyylillään. En toki väitä olevani täydellinen tai pyhimys, mutta näin ajattelen, tänäänkin.

Kävin toissapäivänä hiihtämässä Puolarmetsässä perinteistä murtsikkaa. Matkassa oli 10 vuotta vanhat sukset, 20 vuotta vanhat toppahousut ja muutoinkin releet, jotka eivät koreudellaan häikäise. Sopiva hiki tuli, kun osasi ottaa hiihdon rauhallisesti. Sepä on vaatinut minulta vuosien harjoitusta, että ei tarvitse kilpailla eikä hiihtää veren maku suussa, vaan voi vain suksia. Omaan tahtiin. Asenne ratkaisee.

Minusta oli myös hienoa, kun menimme Jouluaattona sukulaisperheeseen ja siellä todettiin: mies lähti juuri sammuttamaan paloa. Eli hän on harrastanut vuosia ”vapaapalokuntalaisuutta”. Valmius on oltava silloinkin, kun olisi oma tilanne se, että ei juuri nyt sopisi. Ja toisten auttaminen hädässä, jopa itsensä vaarantamisen uhalla. Kunnioitettavaa.

Ko. harrastuksesta löytyy googlettamalla runsaasti tietoa, jospa vaikka Sinua kiinnostaisi uusi harrastus jatkossa?

Eli pidetään itsestä ja toisista huolta jatkossakin. Eikös siinä ole hyvä tavoite, ilman tarkempaa lupausta, ilman määräaikoja?

Mainiota loppuvuotta, lupauksilla tai ilman, toivottaa Sinulle,

Nina From

Viimeistään Joulun lähestyessä on aika auttaa -kukin omalla tavallaan

Sunnuntai 16.12.2012 - Nina From, PS

Pitkin vuotta olen saanut erilaisia mainossähköposteja, facebookissa on tarjolla jos jokin moista tarjoomaa, kauppakeskuksissa ja erilaisissa tapahtumissa ehdotetaan osallistumista. Ja kysehän on erilaisista vaihtoehdoista auttaa lähimmäisiä ja kauimmaisia. Sellaisia ihmisiä, sellaisia ryhmiä, jotka todella tarvitsevat apua.

Itse osallistun vuoden aikana muutamiin keräyksiin, lähinnä antamalla rahaa, kun kohdalle sattuu vapaaehtoinen keräilijä. Joskus olen itse aktiivinen ja mainoksen nähtyäni saatan näppäillä kännykällä jonkin summan keräykseen. Tai sitten ihan perinteisesti saatan kotiin kannetun kirjeen sisällön perusteella tehdä pienen rahallisen lahjoituksen. Nyt, kun tulee Joulu ja joulupadat ovat valmiina vastaanottamaan tavaraa ja rahaa, osallistumiseni on ehdoton.

Ymmärrän varsin hyvin ihmisiä, jotka haluavat osallistua eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tai muualla maailmassa kriiseissä olevien ihmisten auttamiseen. Hyvä niin, että suomalaiset haluavat auttaa. Mielelläni jaan eteenpäin tutuilleni esim. sosiaalisessa mediassa vastaantulevia hyväntekeväisyyslinkkejä ja tietoa kohteista, kun sellaisia tulee eteeni. Ja suosittelen osallistumaan.

Oma ajatusmaailmani on sellainen, että haluan auttaa niillä rajallisilla resursseilla, jotka omaan, suomalaisia lapsia ja lapsiperheitä. Usean kohteeni apu menee toki myös esimerkiksi vanhuksille. Jos ja kun pitää priorisoida, mihin rahaa antaa, tässä minun perusteet.

No mihin sitä rahaa sitten menee ihan valtiomme toimesta ja kuinka paljon. Muutama ote eri vuosilta:

*ennakkotieto, lähde: Ulkoasiainministeriö (päivitetty 28.3.2012)

Niin, onhan tuo summa kasvanut vuosien varrella, aika huimastikin. Olisi kyllä, mistä leikata.

Kepa.fi :n sivuilta löysin keskustelua ja kommentteja poliitikoilta asiasta: Lahjoitukset ja verovähennysoikeus. Asia on mielestäni mielenkiintoinen ja ajankohtainen, joten otin sivuilta muutamia poimintoja:

”Plan ja World Vision haluavat lahjoituksiin verovähennysoikeuden. Monet poliitikot suhtautuvat siihen vaikeassa taloustilanteessa varauksella. Suurimman tuen kristillisdemokraattien lisäksi antavat perussuomalaiset, joiden mielestä kaikki kehityspolitiikka tulisi perustua vapaaehtoisiin maksuihin.

Kehitysyhteistyölahjoitusten verovähennyskelpoisuus "rohkaisisi varmasti" vajaata kymmentä prosenttia suomalaisista antamaan enemmän, tai ylipäänsä antamaan rahaa kehitysyhteistyöhön. Kolmannes voisi vähennyksen vuoksi harkita säännöllistä avustamista. Näin selviää Plan Suomi Säätiön ja Suomen World Visionin Taloustutkimuksella teettämästä Omnibus-kyselytutkimuksesta.”

Tässä tietysti keskitytään ulkomaanavun rahalliseen antamiseen ja asia on varsin kaksipiippuinen. Toisten mukaan verovähennysoikeus toisi kaivattuja lisätuloja köyhyyden vähentämiseen. Toiset epäilevät, että se hankaloittaisi valtion kehitysyhteistyön kasvattamista. Kuka päättäisi, mitkä monista kohteista kuuluisivat tähän, mitkä eivät. Tosiasia on toki se mitä veronalennuksilla mahdollisesti tuetaan, on lopulta kuitenkin poliittinen valinta. Toki lahjoitusten verovähennyksellä olisi ohjaava vaikutus: se antaisi yrityksille sen viestin, että valtio pitää tätä tärkeänä toimintana. Jos Sinua kiinnostaa, paljonko tai mitä yritys voi antaa hyväntekeväisyyteen tällä hetkellä, lisätietoja löydät mm. kirjanpitofoorumi.com –sivulta.

Ulkomaanavusta olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä on, jos ja kun apua annetaan, mutta! Kun kaikesta pitää höylätä, myös tästä on höylättävä, ja niin, että tuntuu. Eli meillä on Suomessakin todella monta kohdetta, johon osa rahoista voitaisiin ja pitäisi sijoittaa. Täällä ne tulevat tarkasti kohdennettua, tukia valvotaan niin, että ne menevät oikeisiin kohteisiin. Raha jää maahamme. Lisäksi ensisijaisesti meidän on tässä asiassa ajateltava oman maamme kansalaisia, kun pitää priorisoida.

Kun ulkomaisiin kohteisiin kuitenkin avustusta annetaan, on ehdottoman tärkeä turvata avun meno todellisiin kohteisiin. Loppukäyttäjille saakka. Olen rahan antamista vastaan, ennemminkin me voisimme vähentää rahalahjoituksia ja lisätä sillä esim. koulutuksen, työssä oppimisen ja muun konkreettisen avun antamista. Siten, että esim. kehitysmaissa ihmiset osaisivat jatkossa olla omavaraisia, saisivat välineitä pitääkseen itsensä, perheensä ja kylänsä hengissä, oppimalla viljelemään, hoitamaan karjaa sekä muulla tavoin huolehtimaan pitkällä aikavälillä omasta elämästään. Näin vältettäisiin myös avustuksien osittainen ”meno” vääriin käsiin, rikollisille, välistä vetäjille sekä ihan hukkaan (näitä kaikkia tapauksia on nähty ja kuultu, vuosien varrella).

Lopuksi sitten totean, antakaamme edes vähän. Jokaisella teollamme on merkitystä.

Hyvää Joulun odotusta Sinulle ja perheellesi, ystävillesi, läheisillesi, rakkaillesi…

Nina From

PS Espoo

PS 1. muutamia hyväntekeväisyyden eri muotoja mainitakseni: rahalahjoitukset, tavaralahjoitukset, testamenttilahjoitukset, arpajaiset, hyväntekeväisyystuotteet, tapahtumat, talkoot, vapaaehtoistyö, nimen ja arvovallan luovuttaminen. Unohtamatta: ympäristökohteet, eläinsuojelukohteet ja kansainvälinen katastrofiapu, kummitoiminta. Yrityksillä: sponsorointi, henkilökunnan osallistuminen hyväntekeväisyyteen, kaupalliset promootiot, erilaiset yhteiset keräyskohteet.

PS 2. muutamia linkkejä kohti hyväntekeväisyyttä:

(google.fi:n kautta löytyy toki iso määrä muitakin)

xsv.fi/tee/

vala.fi

varainhankinta.net

vaaka.org

lahjoitetaan.fi

joulupata.fi

punainenristi.fi

mll.fi

Olen taasen kovin kiitollinen

Sunnuntai 9.12.2012 - Nina From, PS

Eilen, 8.12.2012 saavuin mielenkiintoa puhkuen kokoukseen, jossa oli aiheena Uudenmaan Perusnaiset ry:n syyskokous. Ajattelin, että saan taas uutta tietoa, näen uusia ihmisiä ja tutustun toimintaamme uudesta näkökulmasta katsoen. Paikalla oli muutama tuttu kasvo ja joitakin ihan uusia. Ilmassa leijui positiivinen naisenergia. Eikä aikaakaan, kun tunsin myös kahvin tuoksun ja kehotettiin maistamaan itse leivottua pullaa. Keliaakikkona minut oli hienosti huomioitu, gluteenittomia pipareita, Joulun tuntua.

Kokous alkoi, puheensorina vaimeni. Puheenjohtaja aloitti kokouksen, agenda oli annettu eteemme. Tulipa sitten äänestyksen paikka: hallitukseen valittaisiin 5 jäsentä ja heille 5 henkilökohtaista varajäsentä. Nimeni mainittiin, ehdotettiin hallitukseen. Ja hyväksyttiin. Hetken pohdin asiaa: mitä oikein tapahtui?

Olen kovin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Ja kaikista muistakin luottamustehtävistä sekä siitä, että olen ylipäätänsä lähtenyt ja  päässyt mukaan toimintaan. Pyrin hoitamaan saadut tehtävät mahdollisimman hyvin ja tekemään jatkossakin töitä Perussuomalaisten riveissä vahvasti jalat maassa, kykyjeni sekä resurssieni puitteissa.

Kutsun omalta osaltani naisia mukaan, jäseniksi, kokouksiin sekä muutoinkin ottamaan aktiivisesti yhteyttä minuun sekä muihin Perussuomalaisiin valtuutettuihin ja muihin varavaltuutettuihin. Tule mukaan vaikuttamaan asioihin, kehittämään ja edistämään toimintoja ja toimintaa sekä lähialueilla että kunnan tasolla. Käy nettisivuillamme, valtakunnallisilla sivuilla, Espoon PS:n sivuilla sekä ylipäätänsä, tutustu toimintaamme, tekemisiimme  ja ajatuksiimme.

Yhteistyössä on voimaa.

Kiitollisin mielin,

Nina From

PS Espoo

Kunnia niille, joille se kuuluu!

Keskiviikko 5.12.2012 - Nina From, PS

Joka vuosi, itse asiassa aina, kun puhutaan itsenäisyydestä, Itsenäisyyspäivä lähestyy ja keskustellaan myös aiheesta veteraanit, nousee ihokarvani pystyyn. Ihan juuri siksi, koska se tuntuu! On hienoa olla suomalainen. Olen niin onnellinen siitä, että olemme itsenäisiä. Olen äärettömän kiitollinen kaikille niille, jotka sotia puolestamme kävivät, eturintamassa, kotirintamalla arjen kanssa, ihan missä roolissa vain, ihan minkä ikäisenä vain, sukupuolella ja tehtävillä ei ole mitään väliä, olen vain ja ainoastaan siis, kiitollinen.

Itsenäinen Suomi täyttää huomenna 95 vuotta. Suomen hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917 eduskunnalle. Eduskunta hyväksyi esityksen itsenäisyydestä 6.12.1917 äänin 100 - 88. Tuosta päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä.

Viimeinen veteraani on nainen

Sotaveteraanien keski-ikä lähestyy 90 vuotta. Heitä on edelleen lähes 40 000, mutta määrä romahtaa puoleen seuraavien kolmen vuoden aikana. Sodissa palvelleiden joukko pienenee keskimäärin 400:lla kuukaudessa.

Naisveteraanien ennustetaan ylittävän miesten määrän vuonna 2020. Tämä johtuu siitä, että naiset osallistuivat sotaan nuorempina ja elävät pitempään. Veteraaneiksi lasketaan naiset, jotka olivat mukana muun muassa lääkintä-, ruoka- ja vaatehuollossa, radiolottina ja ilmavalvonnassa.

Rintamaveteraanit ovat sinnikästä joukkoa, sillä heidän syntymänsä aikaan miehen eliniänodote oli tuskin 50 vuotta. Nyt heidän keski-ikänsä on 89 vuotta. Nuorimmat sotaan osallistuneet olivat 11 - 12-vuotiaita, esimerkiksi lähettipoikia.

Yli 87-vuotiaista suomalaismiehistä käytännössä melkein kaikki ovat sotaveteraaneja, noin 90 prosenttia ikäluokasta. Veteraanilla tarkoitetaan kolmessa sodassa palvelleita suomalaisia: talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa vuosina 1939 - 45.

Viimeisen veteraanin ennustetaan elävän 2030-luvulle. Hän on miltei varmuudella nainen. (lähde yle.fi).

Olkaamme huomenna, 6.12.2012 juhlallisella tuulella. Kunnioittakaamme veteraaneja, kunnioittakaamme vanhempia ihmisiä, jotka ovat tämän rakkaan maamme meille rakentaneet.

Nähdäänkö Barona-areenalla kolmelta alkavassa kaupungin järjestämässä juhlakonsertissa?

Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottaen,

Nina From

PS Espoo

Terveisiä Espanjasta -muutama havainto muutoksista sekä alueellisesta viestinnästä

Keskiviikko 28.11.2012 - Nina From, PS

Terveisiä Espanjasta!

Niin, viime viikolla tuli vietettyä lomaa Calahondassa. Edellisen kerran siellä tuli lomailtua viikko kesällä.

Minua kiinnosti erityisesti seurata paikallisia ihmisiä ja turisteja. Oliko liikehdintää enemmän vai vähemmän, kävikö kauppa liikkeissä enemmän vai vähemmän, oliko levottomuus kasvanut, miten ihmiset suhtautuivat turisteihin, minuun. Oliko palveluita ja kauppoja tullut lisää vai oliko liiketilat tyhjentyneet. Olivatko ruoka-annokset parantuneet vai huonontuneet, mikä oli hintatason muutos vai oliko. Oliko palvelun taso parantunut vai heikentynyt. Miten voivat suomalaiset, joita asuu Espanjassa virallisten väestötilastojen mukaan n. 5000 hlöä. Tosin Espanjassa on joko pysyväisluonteisesti tai osan aikaa vuodesta asuvia suomalaisia n. 20 000 - 30 000 (lähde: Suomi-Espanja Seura ry).  Onko kierrätys millään lailla kehittynyt sekä kierrätyspisteiden tarjooman suhteen, viestinnän suhteen tai käytännössä, kierrättävätkö ihmiset siellä.

Havaintojani:

Turisteja oli aika paljon vähemmän. Lapsiperheitä en nähnyt lainkaan. Paikallisia työssäkäyviä näkyi kyllä, kaikenikäisiä, onneksi. Niin paljon, kuin puhutaankin Espanjan kammottavan suuresta nuorisotyöttömyysprosentista (51,1 % maaliskuussa). Ei toki ihme, että mm. hoitajia on palkattu Suomeen, kun Espanjassa ei vain ole töitä.

Hiljaisempaa oli, kaikin puolin (no, ei toki ollut nyt sesonkiaika), eli hieman säälitti hiljainen kaupankäynti sekä alennusmyynnit, joilla ei varmasti riittävää katetta myyntimääräänsä nähden saa. Että miten pidemmän päälle ne vuokrat yms. kiinteät kulut + ihmisten toimeentulo. Eli toki myös koko maan pärjääminen, kun nyt puhutaan siitä Espanjankin ”kriisistä”. Ei hyvältä näyttänyt, tulevaisuus.

Ruoka-annokset olivat pääsääntöisesti heikentyneet laadullisesti ja määrällisesti. Hintataso on toki edullinen, verrattuna Suomen hintoihin.

Palvelualttius turistia, minua kohtaan, oli selkeästi parantunut. Yrittivät palvella, hymyillä ja löytää hyviä tuotteita, joita olisin ostanut. Aiemmin näin ei ollut. Muistan eräästä kenkäkaupasta lähteneeni niskojani nakellen, kun kerta kaikkiaan ei saanut palvelua, vaikka halusin kokeilla kenkiä ja olisin ostanutkin, jos vain olisivat jaksaneet hakea takahuoneesta sopivia kokoja. Lisäksi puhuivat Espanjaa keskenään (turistille, joka yritti puhua englantia), korottivat ääntään, kun en puhunut heidän kieltään (luulivat paikalliseksi, että vain ”leikittelisin” turistina oloa), joka sitten olikin viimeinen pisara minulle, asiakkaalle. Olin kyllä tyrmistynyt saamattomasta palvelusta. Onneksi se on äärimmäisen harvinaista, kuitenkin.

Suomalaiset näyttivät nauttivan olostaan, ilmastosta sekä asumisestaan. Ihan kaikesta. Se oli miellyttävä havainto.

Kierrätys

Viimeksi kesällä olin jokseenkin järkyttynyt kierrätyksen vähäisyydestä, suorastaan olemattomuudesta. Täällä Suomessa olen tottunut jo monen vuoden ajan lajittelemaan roskia ja viemään niitä eri keräyspisteisiin (en varmastikaan ole tässä asiassa ihan paras, mutta yritän parhaani). Minusta tuntui vastenmieliseltä laittaa samaan pussiin kaikki roskat ja heittää ne vihreisiin roskalaatikkoihin, muita ei juuri ollut tarjolla.

Hain fuengirola.fi –lehden nettisivuilta hakusanalla ”kierrätys” artikkeleita, joissa asiasta mainitaan. Ilahduttavaa lukemista:). Monipuolisia näkemyksiä, huolta, ehdotuksia eri muodoissa tehtävistä käytännön kierrätysmahdollisuuksista, vuosi vuodelta määrällisesti enemmän ja enemmän artikkeleita asiaan liittyen (vuodet 2009-2012).

Miksi tämä asia kiinnosti erityisesti minua? Luin viikon aikana hyviä suomenkielisiä kaupunkilehtiä, joita ilmestyy viikoittain. Yhdessä numerossa, joka tosin oli heitetty roskiin, ennen kuin ehdin sen perään kysellä (eli olisin tarkistanut nämä luvut täsmälleen oikeiksi), oli artikkeli, jossa kaupunki ilmoitti asukkailleen kutakuinkin näin: säästämme vuodessa 300 000 euroa, kun olemme järjestäneet kaikille mahdollisuuden tuoda kaksi kertaa viikossa (viikonpäivät oli mainittu) lähiroskiksille tarpeettomat huonekalut. Ne viedään sieltä säännöllisesti pois, ilman kuluja (siis asukkaille). Jos on vaikeuksia kuljettaa lähiroskikselle, voi soittaa numeroon xxxxxxx ja ilmoittaa, että haluaa noudon. Useissa lehdissä oli myös artikkeleita kierrätyksestä sekä juuri mainintoja ilmaisista kalustenoudoista: vain soitto siis riittäisi…Aivan kertakaikkisen mahtavaa, kaikista näkökulmista katsottuna.

Mitä muuta erityisen hyvää lehdestä Fuengirola.fi? Löysin ”viikon nopeat” –palstan. Siinä oli konkreettista tietoa lähikaupungeissa ja alueilla tapahtuneista asioista, myös koko maata koskevia mielenkiintoisia pikaviestejä. Keskimäärin 8 kappaletta per lehti. Mainitsen niistä muutamia erityyppisiä esimerkkejä:

”Andalusialaisista 78 % on tyytyväisiä työssään”.

”Benalmadenan sataman laajennuksen kustannusarvio on 70 miljoonaa euroa. Laajennuksella venepaikkojen määrä kaksinkertaistuu”.

”Espanjan bkt laski kolmannella neljänneksellä 0,4 % verrattuna toiseen neljännekseen. Vuotta aiemmasta talous supistui 1,7 % keskuspankin mukaan”.

”Malagassa uusien ja vanhojen asuntojen hinta on laskenut n. 40 % vuodesta 2007”.

”Kuluttajatutkimuksen mukaan espanjalainen perhe kuluttaa tänä vuonna jouluun keskimäärin 680e. Summa on 3,9 % pienempi kuin viime vuonna”.

”Marbellan IU ja vihreä-puolue on kerännyt 2000 ihmisen adressin, jonka tarkoituksena on siirtää kaupungin juhlavalaistukseen varatuista n. 1 800 000e budjetista puolet sosiaalisiin tukiin ja pienten yritysten auttamiseen”.

”Fuengirolassa on avattu 326 uutta yritystä ja 309 on vaihtanut omistajaa tämän vuoden aikana, joka on n. 25 % enemmän kuin viime vuonna samana ajanjaksona”.

Olen aivan innoissani näistä ”viikon nopeista”. Niin mielenkiintoisia, niin konkreettisia. Avointa informaatiota ja erittäin selkeää.

Tässä otannassa on vain kahdesta lehdestä otettuja infoartikkeleita. Mitä tykkäät?

Veronkorotus -esimerkki

Viikon kuntosalikortti. Sama hinta nyt kuin kesällä, mutta! Kesällä sain joka päivä kylmän vesipullon tiskiltä, mukaani salille. Ihmettelin tosin sitä, miten katteet kestävät, mitä tuhlausta, myös ekologisesta näkökulmasta ajateltuna (kuitenkin pienikokoinen muovipullo). No tilanne oli toki muuttunut. Näin suomalaisena veronmaksajana ajattelin positiivisesti: hinta sama, nyt pullo ei kuulunut hintaan. Syy: verotusta oli nostettu. Muistaakseni kesällä se oli 9% kuntosalipalvelumaksuun liittyen, nyt 21%. Omistaja oli kovin pahoillaan. Minua ei siis haitannut yhtään. Ajattelin: hienoa, sain kuitin, hienoa, keräävät enemmän veroa. Hienoa, näin toimimalla, heillä itsellään on mahdollisuus kohentaa oman maansa talouden tilaa.

Kaikesta huolimatta haluan suosia Suomessa tehtävää kuluttamista. Suomalaista matkailua, palveluiden ja tuotteiden ostamista. Toimimalla siten, voimme itse vaikuttaa oman kotimaamme talouden kasvuun.

Valkoista, ihanaa lunta odotellen, voimia toivotellen,

Nina From

PS Espoo

Tykkäätkö, jos lapsesi työskentelee bordellissa?

Lauantai 17.11.2012 - Nina From, PS

Olipa ikä mikä tahansa, asian miettiminenkin nostattaa niskavillat pystyyn. Mitä sinä ajattelet?

Seksin osto-myynti –keskustelu saa mieleni joka kerta kuohumaan. En ymmärrä sitä, että jos ihminen nauttii seksistä, miksi sitä pitäisi sitten myydä? Jos ihminen haluaa läheisyyttä ja rakkautta, miksi sitä pitäisi yrittää ostaa, kun rakkaus ei ole ostettavissa? Miksi kaikki pitäisi hyväksyä? Miksi ihmisen pitäisi olla kauppatavara? Kuka on kuollut seksin puutteeseen? Nälkään ja janoon moni on kuollut.

Palaan otsikkoon ja aiheeseen seksin laillistaminen Suomessa. Miksi? Mitä hyvää se tuo? Minusta jo pelkkä hyväksyminen, bordellien salliminen ja toiminnan laillistaminen vaikuttaa asenteisiin: hyväksymme ihmiskaupan. Jos emme hyväksy Suomessa seksin ostoa ja myyntiä, vaikutamme monen nuoren asenteeseen: ihmisen ostaminen ei ole hyväksyttävää. Kuka haluaisi kuulla omalta lapseltaan, että hän työskentelee bordellissa? En ainakaan minä!

HS pääkirjoituksessa kerrottiin, että oston kokonaan kieltäminen tarkoittaisi sitä, että ihmiskaupan ja parituksen uhrit tulisivat paremmin suojelluksi. Nykyinen laki on käytännössä osoittanut, että kompromissilla ei ole saavutettu lain keskeistä tavoitetta, eli kaikkien heikompien suojelua. Usein syynä ovat näyttövaikeudet. Kriminalisoinnista huolimatta tarvitaan edelleen sosiaali- ja terveyspalveluita sekä etsivää sosiaalityötä.

En oleta, että ehkä maailman vanhimman ”ammatin” harjoittajat poistuvat muuttamalla lakia kokonaan kaupanteon kieltäväksi. Kyse on, kuten aiemmin mainitsin, mm. asenne – ja käytösnäkökulmista. Tavara on tavara, jota voi ostaa, ken haluaa, ihminen ei ole tavara.

Seksikauppaan liittyy usein myös muita negatiivisia asioita, kuten järjestäytynyttä rikollisuutta. Lisäksi seksityöläisen taustalla on usein köyhyyttä ja päihteiden käyttöä. Eikö muita elannon ansaitsemiskeinoja tosiaankaan ole?

Onko koskaan tutkittu ja julkistettu tuloksia siitä, kuinka kauan itsensä myyvän ihmisen psyyke ”kestää”? Mitä vaikutuksia sillä on loppuelämään. Perhesuhteisiin, ystäviin, sukulaisiin. Entä tosiaan, omaan itseensä?

Moniko entinen itseään myynyt, vanhaksi aikanaan tullut ihminen miettii: ”olipa ihanaa aikaa, kun myi itseään”?

Mitä, jos bordelli sitten sijoitettaisiin naapuriisi? Lähelle asuinaluettasi? No, jos niitä sijoiteltaisiin metsiin, alueille, joissa olisivat pois silmistä? Onko se sitten pois mielistä, kun niihin ei törmäisi mitenkään, eivät olisi työmatkan varrella, työpaikan lähellä? Miten valvonta sitten onnistuisikaan? Kuka saisi oikeudet perustaa bordelli, millä perusteella?

Pimeä työ näkyväksi –ajatus

Anteeksi kuinka? Voitaisiinko ennemminkin miettiä sitä, miten ylipäätänsä saadaan harmaa talous kuriin? Harmaa talous Suomessa on niin moninaista ja laajaa, että voisimme siirtyä puheesta jo tekoihin. On todettu aikaa sitten, että rakennus- ja ravitsemusala ovat yleisimpiä harmaan talouden aloja. Ohi kassan ja kirjanpidon tehdään pimeää työtä myös mm. hius- ja kauneudenhoitoalalla. Rakennekynsiä tehdään paljon ilman kuittia. Monet alat, joilla ostajina ovat yksityiset henkilöt, ovat taipuvaisempia käymään kauppaa ilman kassaan lyöntiä (kuittia ei tarvita). Iso osa tekee töitä kotonaan, asiakkaita tulee tuttavapiirin kautta.

Jokainen meistä voi tehdä palvelujen ostamiseen liittyen, oikeita valintoja, joka kerta.

Yksi keino on lisätä heti resursseja harmaan talouden torjuntaan. Ihmisten työllistäminen tätä kautta ja siten pimeän kaupan kitkeminen merkitsee Suomelle huomattavien verotulojen kasvua.  Resurssien lisääminen maksaa siis hyvin pian itsensä moninkertaisesti takaisin. Toinen ajatus, jota on ehdotettu, on kuitinantovelvollisuus. Kolmas: kassakoneet, jotka ovat tyyppihyväksyttyjä, sopivat moneen kauppaan. Konettahan on mahdoton ohjelmoida hyväksymään ohimyyntiä. Toimiva malli on esim. pakollinen henkilöstöpäiväkirja, jonka avulla saadaan luettelot liikkeessä työskentelevistä henkilöistä sekä heidän työvuoroistaan. Hyvä muutos on rakennusala, jolle on tullut pakollinen henkilökohtainen veronumero, jota ilman työtä tekevät voidaan poistaa työpaikalta.

Harmaan talouden määräksi on arvioitu 10-14 mrd euroa. Suomessa tämän on arvioitu vievän verottajalta  4-6 mrd euroa .

Kuka vastaa siitä, jos ”pimeä” työntekijä on tehnyt virheen? Ei ole olemassa takuuta tehdylle työlle. Ajatteleeko pimeän työn tekijä tulevaisuutta? Miten eläkettä kertyykään? Työsuojelun merkitys? Pimeän työn teettäjä voi myös maksaa työehtosopimuksia pienempää palkkaa. Onko se hyvä asia?

Meidän tulee tukea yrittäjyyttä. Suojella yrittäjiä, jotka toimivat, kuten yhteiskunnassamme pitääkin. Säilyttää heidän kilpailukykynsä.

Niin, lähdin liikkeelle seksistä, ostosta ja myynnistä. Sehän on myös toki pimeää työtä. Bordelli tekisi toiminnasta laillisen. Suhteutettuna edellä mainittuihin, isompiin ”kauppohin”, ei voida puhua siitä, että bordellitoiminnan laillistaminen nostaisi Suomen taloutta merkittävästi. Kannattaisi nyt keskittyä työn tekemisen osalta niihin pimeän työn tekemisiin, joilla on todellista vaikutusta maamme talouden kehittämiseen. Kannattaisi keskittyä siihen, mitä hyvää seuraa seksin oston ja myynnin täyskiellon lakimuutoksella. Kannattaisi ajatella hieman monipuolisemmin asioita, kuin kapeasta näkökulmasta.

Kantani taisikin tulla selväksi, mutta täsmennän sen vielä, jotta ei jäisi epäselväksi: kannatan ehdottomasti  seksin oston ja myynnin täyskieltoa Suomessa.

Ihmisellä on väliä!

Nöyrä kiitokseni Sinulle

Lauantai 10.11.2012 - Nina From, PS

Haluan kiittää Sinua, joka kiinnostuit markkinointiviestinnästäni niin paljon, että tulit käymään sivuillani ja olet lukenut kirjoituksiani. Sinä, joka olet antanut palautetta lomakkeella, kommentoinut blogejani, kiitos Sinulle. Sydämelliset kiitokset myös Sinulle, joka annoit äänesi minulle.

Sain yhteensä 143 ääntä, joka mahdollisti uuden sivun avauksen itselleni, pääsyn kohti vaikuttamisen kanavia, kohti asioiden viemistä eteenpäin, kohti sitä, mitä tavoittelin ja tavoittelen, vaikuttamista kuntalaistemme asioihin. Varavaltuutettuna koen olevani vaikuttaja, vaikka en niin suuressa määrin, toki, kuin valtuutettuna. Meillä Espoossa PS haluaa kuitenkin jatkossakin kasvaa ja olla muuttamassa positiivisella tavalla kuntamme asioita.

Voimme toki sanoa puolueen olevan vaalien voittaja, muutosta tulee, vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan.

Taustalukuja:

yleinen äänestysprosentti 59,3% (62,6% 2008, 78% 2011)

PS:n jäsenmäärä 7 700 (eduskuntavaalien aikaan 3 000)

PS:n ehdokkaita 2 500 enemmän kuin aiemmin (nyt 4 400)

PS: 2,5 kertainen kannatus viime vaaleihin nyt siis +7 % eli 12,3 %

PS sai 307 314 ääntä koko valtakunnan tasolla (14 089 Espoossa)

PS sai valtuustopaikkoja 10 kpl (Espoo)

Seuraavat vaalit ovatkin sitten Europarlamenttivaalit, kesäkuussa 2014. Eduskuntavaalit ovat sitten huhtikuussa 2015. Mutta sitä ennen, valitut tekevät luottamuksen saatuaan työtä, jota ovat kuntalaisille luvanneet. Käärimme kaikki hihamme ja kehitämme, parannamme ja teemme parempia päätöksiä tulevaan.

Joulukuun tienoilla selviää, kuka Espoon Perussuomalaisista saa ja minkä, lautakuntapaikan. Lautakuntapaikkoja on tarjolla PS:lle enemmän kuin ennen, johtuen juuri vaalituloksesta. Lautakunnissa pääsee todellakin vaikuttamaan kunnan ja kuntalaisten asioihin. Www.espoo.fi sivuilla näet, mitä lautakuntia on ja mitä niissä tehdään ja mistä päätetään.

Kiitos myös tästä päivästä

Tänään 10.11.2012 oli myös Espoon Perussuomalaiset ry:n vuosikokous. Kokouksessa äänestettiin mm. ensi vuoden Espoon PS ry:n hallituspaikoista. Tulin valituksi, vuodelle 2013. Olen erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta.

Hallitus koostuu 10 hallituksen jäsenestä sekä puheenjohtajasta. Puheenjohtajaksi valittiin Seppo Sonkeri. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä, jos jäsen on estynyt. Varajäsen on juuri jäsenelle määritelty henkilö.

Www.espoonperussuomalaiset.fi sivuille on henkilöt, jotka on valittu, tämän vuotiset vuoden loppuun, tulevat, ensi vuoden jäsenet, päivitetään tuonnempana.

Mitä vaalityö on parhaimmillaan?

Minusta vaalityö on arvokasta. Se vaatii paljon siihen mukaan lähtijältä, tietää mahdollisen päivätyön ohella runsaasti työtä, mutta antaa paljon! Itse olen huomannut yleissivistykseni kasvaneen, kirjoitustaidon parantuneen (ainakin omasta mielestäni), uusien ihmisten tapaamisen myötä verkostoni ovat kasvaneet.

On rikkaus saada uusia tuttavuuksia, jopa ystäviä. On mielenkiintoista, miten monitahoinen kunnan toiminta on, miten asioista voi ajatella uudella tavalla, miten voi itsekin vaikuttaa ja pyrkiä muuttamaan asioita, toimintamalleja, toimia.

Erinomaista on myös se, että on kohdannut paljon ihmisiä, äänestäjiä tai ihmisiä, jotka ovat halukkaita keskustelemaan, haastamaan, kysymään lisätietoja asioista joko tulemalla tapaamaan minua markkinoille tai ottamalla yhteyttä sähköpostilla, facebookissa tai kommentoimalla kirjoituksia. Vaalityö on mielestäni hyvän tekemistä myös siksi, että moni yksinäinen tulee keskustelemaan, saa seuraa ja aktivoituu, jos siihen on uskallusta ja halua. Olipa puolue mikä tahansa, olipa edustaja nainen tai mies, nuori tai vanha. Kyllähän me suomalaiset muutoin olemme ehkä hieman ujoja tai pidättyväisiä. Bussipysäkillä, jos joku puhuu Sinulle, miten reagoit?

Niin, hymyillään, kun tavataan. Kirjoitellaan ja vaikutetaan kuntamme asioihin, eikö vain?

Jännittävissä, positiivisissa tunnelmissa haluan vielä kerran kiittää Sinua!

Nina From

varavaltuutettu

Espoon Perussuomalaiset ry hallituksen jäsen 2013

Ja niin, olen kerännyt kuvamuistoja eri tapahtumista, joissa olemme olleet tämän vuoden aikana.

Olemmeko tavanneet?

Perjantai 26.10.2012 - Nina From, PS

Timo Soinin toki tuntee kaikki, minua ei välttämättä kaikki tai ainakaan ole tavannut face-to-face. Olen kyllä käynyt Espoon PS:n tapahtumissa, vaaliteltoilla, mutta valitettavasti en ole Sinua ehkä kohdannut, vielä.

Kuvista olet varmaan nähnyt, minkälainen suurin piirtein olen, mutta juuri siksi, kun emme ole kohdanneet, ajattelin esiintyä Sinulle livenä, youtubeen tehdyillä muutamalla videolla.

Omien videoitteni sisältö ottaa kantaa asioihin, joista olen kirjoittanut, saattaapa puheen joukossa olla jotain sellaista, jota et vielä ole lukenut.

Toivon kuitenkin, että olet pitänyt kirjoituksistani tai ne ovat herättäneet vähintäänkin Sinussa ajatuksia. Toivottavasti pidät myös videoistani. Tosin ne eivät varmasti ole hienoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin niitä voi kuunnella tai katsoa.

Videot löytyvät youtubesta hakusanalla: Nina From Perussuomalaiset (kuusi versiota eri asioista). Sieltä löytyy toki myös Timo Soinin äänestyskehotusvideo.

Mukavia videohetkiä Sinulle toivottaa

Nina From

PS Espoo

Ruuhkamaksut -vihreä teko?

Sunnuntai 21.10.2012 - Nina From, PS

Autoilijan rangaistus nro x. No toki on niin, että veroja pitää maksaa ja verotus on hyvää, jos se on oikeudenmukaista.

Autoilijan maksamia veroja on mm: autovero (kertaluontoinen), ajoneuvovero (rekisteröinnin yhteydessä maksettava vero, sis. alv), valmistevero (polttoainevero, sis. alv, sis. käyttövoimavero). EU:n ulkopuolelta tuotavasta ajoneuvosta on maksettava autoveron lisäksi tulli ja maahantuonnin alv. Kaasuautoilu on ensi vuonna kalliimpaa, kun maa- ja biokaasuautoille tulee käyttövoimavero.

Tämän lisäksi autoilun osalta maksetaan mm. vakuutukset, huollot, katsastukset sekä mahdollisista onnettomuuksista aiheutuvat lisämaksut.

Tämän vuoden huhtikuussa nousi autovero. Tavoite oli kasvattaa valtion verotuloja, mutta myös kannustaa ostamaan päästöltään pieniä autoja. Miten kävi?  Myyntiluvut näyttävät siltä, että mitä todennäköisimmin valtio tänä vuonna menettää autoverotuloja – ja merkittävältä osaltaan juuri veronkorotuksen vuoksi. Ensi vuonna nousee ainakin ajoneuvoveron perusarvo.

Juomisen haitat ovat viisinkertaistuneet Suomessa vuodesta 1990. Erityisen suuri muutos on ollut naisten alkoholin käytössä. Menetettyjen elinvuosien määrä kasvoi naisilla 80%:a, kun miesten vastaava luku oli 25%:a.Tutkimushankkeen johtajan, terveyspolitiikan professorin Ilkka Vohlosen mukaan naisten alkoholinkäyttö on lisännyt muun muassa lasten huostaanottoja. Sunnuntaisuomalainen kertoo, että dramaattinen käänne suomalaisten juomisessa tapahtui vuoden 2004 alkoholiveron keventämisen myötä. Uusi verotuspolitiikka toi valtiolle lisätuloja miljardi euroa. Samaan aikaan lisääntyneet alkoholihaitat aiheuttivat kuitenkin kunnille kahdeksan miljardin lisälaskun.

Sitten niistä ruuhkamaksuista

Onko joku laskelma olemassa siitä, että paljonko tulisivat maksamaan laitteet, softat, ohjeistukset sekä liikenteeseen tehtävät mahdolliset muutosjärjestelyt? Kuka maksaa? Mikä on investointien takaisinmaksuaika?

Lisääkö tämä ruuhkia entisestään? Tuleeko mahdollisia hiukkaspäästöjä enemmän kuin tällä hetkellä?

Lisääntyykö autossa käytetty aika päivän pituutta: koti-lasten vienti tarhaan –työpäivä -lasten haku tarhasta? Tuleeko tästä perheille haaste ajankäytön suhteen? Ovatko lapset esim. päivähoidossa tämän lisääntyneen ajan vuoksi pidempään?

Mitä esim. pienituloisilta jää tämän maksun vuoksi ostamatta: ruokaa, harrastusmaksuja, vaatteita…?

Entäpä Helsingin kaupat, ravintolat, palvelut yms.? Voidaanko sanoa, että kauppa kannattaa, jos ostava väki vähenee?

Miten mahtaa käydä Helsingin kaupungissa asuville, nousevatko yhtiövastikkeet, jos kaupat ja palvelut laittavat lapun luukulle? Vuokratuloilla rahoitetaan monien talonyhtiön kuluja, eikö vain? Jääkö ihmisiä taas työttömäksi, kun ei ole riittävästi asiakkaita?

Valtion tukema kulttuuri Helsingissä: käydäänkö oopperassa, baletissa, museoissa enemmän vai vähemmän jatkossa? Tosin, sanotaan, että kulttuuri kuuluu kaikille, mutta tuesta huolimatta lippujen hinnat ovat monen ulottumattomissa, joten eipä se ainakaan mitään nykyisestä muuta. Salit ovat osin entistä tyhjempiä, oletan. Ei ole mukavaa työtä tekeville ammattilaisille esiintyä vähäiselle yleisölle. Vaikuttanee myös heidän työllisyystilanteeseensa.

Miten mahtaa käydä kaupungin pysäköintimaksuista saatavalle tulolle? Entä yrittäjille, jotka toimivat parkkibisneksessä? Entä siellä työskenteleville ihmisille, palveluille? Nytkin Helsingin parkkimaksut ovat niin korkeat, että hirvittää käydä keskustassa päiväsaikaan, saatikka illalla.

Entä yksityisyys? Onko sitä tai pitääkö sitä olla tai pitäisikö olla olematta? Entäpä laitteiston tekninen toimivuus tai toimimattomuus?

Minusta eriarvoisuus kasvaa. On ilman muuta selvää, että jos Espoolaisen työpaikka on Helsingissä, hän joutuu käyttämään autoa työnsä takia, joukkoliikenne ei nykyisellään ehkä tue julkisen liikenteen käytön mahdollisuutta, ehkä on lasten tarhaan viennin ja haun, koululaisen harrastuskyyditsemisen tai jonkin muun asian vuoksi oltava auto (halusi tai ei) yhtälö ei vaan toimi.

Minusta on syytä kehittää yhteistyötä lähikaupunkien välillä. On lisättävä joukkoliikenteen vuoroja, tehtävä monipuolisempia ajoreittejä sekä alennettava lippujen hintoja. On tehtävä joukkoliikenteen käyttö paremmaksi vaihtoehdoksi niille, jotka voivat käyttää tai vaihtoehtoisesti siirtyä käyttämään julkisia. Metro on yksi erinomainen investointi, Espoossa. Toivon, että sitä jatketaan niin pitkälle, kuin mahdollista. Samalla saadaan laajemmin rakennettua kipeästi kuntalaisten kaipaamia asuntoja, kauppoja, palveluita ja muita toimijoita ympärille.

Tässä muutama esimerkki siitä, ettei verojen nosto tai maksujen lisääminen ole yksilön tai yhteiskunnan edun mukaista. Päätöksenteko on suppealla näkökulmalla tehty ja toteutettu. Mikä tai missä onkaan PTS?

Jos ruuhkamaksut tulevat, en/emme lähde tämänkään vertaa Helsinkiin. En lähde ex-tempore tapaamaan ystäviäni ruokailun merkeissä, viettämään aikaa kahviloissa, shoppailemaan, ihailemaan Helsingin rantoja, syömään Kauppatorin lihapiirakkaa, harrastamaan taidetta (musiikki, tanssi yms.) eri muodoissaan. Valitsen jatkossa Espoon entistä useammin. Kyllä täällä tarjontaa ja vaihtoehtoja riittää, eri kaupunginosien tarjoomana. Eikä tarvitse välttämättä maksaa edes parkkimaksuja. Liikkumaan pääsee pääsääntöisesti ilman ruuhkia. Niin, miksi menisinkään jatkossa Helsinkiin?

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!

Kuka pelkää Perussuomalaista?

Keskiviikko 10.10.2012 - Nina From, PS

Mikä pelottaa?  Mikä ärsyttää? Miksi juuri Perussuomalaiset ovat jatkuvan kritiikin kohteena?  

Soini on valittu maailman seitsemänneksi vaarallisimmaksi ihmiseksi. Perussuomalaiset kansanedustajat: mistä niitä oikein tuli? Mitä ne osaavat? Perussuomalaiset kuntien valtuustoihin: ”Muutos merkitsee sekä hankaluuksia että mahdollisuuksia”, ”riskikunnissa päätöksenteko puuroutuu: kyttäysmentaliteetti kasvaa ja valtuustokokoukset venyvät puoleenyöhön” (Kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen HS 8.10.). Hmm… ennustaja? Tietäjä? Pelokas? Miksi? Viimeisin tieto on, että youtubessa on pilaversio Perussuomalaisista. Miten heidät on valittu? Joku mainitsi ulkonäön perusteella. Onko kyseessä kenties missikisat vai miesmallikisat? Ei taida PS:n listoilla valitettavasti missejä olla …On runsas määrä suomalaisia perusihmisiä kylläkin.

Mitä ”vanhojen” puolueiden uudet kansanedustajat ovat osanneet? Entiset missit, urheilijat ja muut, julkkikset? Ovat varmasti oppineet, tehneet töitä, kuten kaikki, jotka on kansa on valinnut. Saaneet luottamuksen ja toteuttavat annettua luottamustehtävää.

Perussuomalaiset oppositiossa. Miksi? Koska Soini piti lupauksensa. Ei kääntänyt takkia. Oppositiossahan on myös entinen hallituspuolue, Keskusta, joka oli mukana touhukkaana neuvottelemassa EU:ssa, Kokoomuksen kanssa yhdessä. No mikä on opposition tehtävä? Ei varmaan myötäillä hallitusta. Ei varmaan olla samaa mieltä asioista ja päätöksistä. Vai ”räksyttäjiä”? Niin, media on nostanut monia opposition esille tuomia, kyseenalaistettuja asioita ansiokkaasti kansan luettavaksi. Ilman oppositiota emme tietäisi tätäkään vähää EU:n ja Suomen sopimuksista, ylipäätänsä asioista, joita kansan tulee tietää, josta tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien meidän tulevaisuuteemme. Positiivisesti vai negatiivisesti? Jos olisi kristallipallo, niin tietäisi. Eipä taida kenelläkään olla?

Parhaansa varmasti kaikki tekee. Uskon niin.

Palaan vielä vaarallisuuteen vai vaikuttavuuteen.

”Der Spie­gel lu­ki Soi­nin Eu­roo­pan kym­me­nen vaa­ral­li­sim­man po­lii­ti­kon jouk­koon. Soi­ni pää­si sa­maan seu­raan muun muas­sa Ita­lian en­ti­sen pää­mi­nis­te­rin Sil­vio Ber­lus­co­nin ja Rans­kan ää­ri­oi­keis­to­lais­ta puo­luet­ta joh­ta­van Ma­ri­ne Le Pe­nin kans­sa. Ei­kä tä­mä ol­lut edes en­sim­mäi­nen ker­ta. Hei­nä­kuus­sa yh­dys­val­ta­lai­nen ta­lous­leh­ti Bu­si­ness In­si­der nos­ti Soi­nin maail­man­ta­lou­del­le vaa­ral­li­sim­pien ih­mis­ten lis­tal­la si­jal­le seit­se­män, Yh­dys­val­tain pre­si­den­tin Ba­rack Oba­man ja Eu­roo­pan kes­kus­pan­kin pää­joh­ta­jan Ma­rio Drag­hin vä­liin. Sa­mai­sel­la lis­tal­la kär­jes­sä ko­mei­le­vat Sak­san liit­to­kans­le­ri An­ge­la Mer­kel ja Rans­kan pre­si­dent­ti François Hol­lan­de.”

Het­ki­nen. Siis vii­den mil­joo­nan ih­mi­sen kan­sa­kun­nan op­po­si­tio­puo­lueen pu­heen­joh­ta­ja on Eu­roo­pan ja maail­man ta­lou­del­le vaa­ral­li­sim­pia ih­mi­siä? On­ko­han suh­teel­li­suu­den­ta­ju nyt jol­la­kul­la pet­tä­nyt.

Soi­nia on oi­keas­taan syy­tä on­ni­tel­la saa­vu­tuk­ses­ta. Soi­ni on maail­mal­la tun­ne­tum­pi kuin pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö, jo­ka sen­tään pe­rus­tus­lain mu­kaan joh­taa Suo­men ul­ko­po­li­tiik­kaa, siis kan­sain­vä­li­siä suh­tei­ta.

Eh­kä oli­si kui­ten­kin ai­heel­lis­ta rau­hoi­tel­la muu­ta maail­maa: ei Soi­ni sen­tään ihan niin vaa­ral­li­nen ole. Vaa­ral­li­nen hän on kor­kein­taan muil­le Suo­men puo­lueil­le.” HS.fi 11.8.2012. Kir­joit­ta­ja on HS:n pää­kir­joi­tus­toi­mit­ta­ja, Juha Akkanen.

Pohdin seuraavaksi, onko kyseessä saamattomuus vai työn tekeminen.

PS: ”2400 pidettyä puhetta täysistunnoissa, aktiivinen valiokuntatyöskentely, 30 lakialoitetta, 195 talousarvioaloitetta, 4 keskustelualoitetta, 388 kirjallista kysymystä, 32 suullista kysymystä sekä laaja ja yksityiskohtainen vaihtoehtobudjetti, josta useat kohdat päätyivät hallituksen kehyslinjauksiin kertovat tehokkaasta sisäänajovuodesta ja aktiivisesta oppositiopolitiikasta. Perussuomalaisten aikaansaamattomuus ja osaamattomuus on vain ennen eduskuntavaaleja vastapuolelta luotu myytti, ja viimeistään nyt on aika tajuta, että tilastoluvut puhuvat aivan muuta.” Elokuu 2012.

Mitä Sinun mielestäsi mahtaa tapahtua, kun valtuustoon valitaan, ehkä, enemmän PS:a kuin viimeksi?

Nyt keskustellaan kiivaasti siitä, että Perussuomalaiset rynnistävät kuntien valtuustoon. No mitäs siitä tulee? Kuulemma kokoukset pitenevät ja vaikeutuvat. Emme ole yhteistyökykyisiä tai haluisia. Tai muutenkaan sitä tai tätä. Siis mitä? No emme varmasti ole samaa mieltä, kuin Kokoomus, kaikista asioista. Emme varmasti ole samaa mieltä, kuin SDP, kaikista asioista. Emme varmasti ole samaa mieltä, kuin RKP, kaikista asioista. Jne. Miksi pitäisi olla? Kansahan haluaa muutosta.

Kokoomuksella on Espoon valtuustossa enemmistö. Espoon kaupunginjohtaja on Kokoomuslainen. Kokoomus on hallituksessa, Kokoomuksella on pääministeri ja presidentti. Ja paljon muuta. Mihin suuntaan olemme menossa? Mitä mieltä Sinä olet?

Kansa haluaa muutosta! Se pelottaa. Ketä? Ei varmasti kansaa ainakaan. Tai osaa siitä. Perussuomalaiset haluavat kunnat kuntoon. Perussuomalaisella puolueella on hyvät arvot: www.perussuomalaiset.fi –sivuilta kannattaa lukea, mitä ne ovat. Suosittelen. Tykkään.

Meillä on kuntavaaliohjelma. Esim. Espoon Perussuomalaisilla on vielä omat kuntavaaliteemat. Niistä löytyy ihan niitä perusasioita, joita me ajamme, kuntalaisten eduksi.

”Ei niillä ole mitään vaihtoehtoja, rutisevat vaan”. Niinkö? Alla esimerkki erittäin merkittävästä kokonaisuudesta, budjetista, vaihtoehtosellaisesta, from PS:

”Perussuomalaiset on laatinut vaihtoehtobudjetin, joka puolueen mukaan edistää oikeudenmukaisuutta. Rikkaille tulisi uusi veroporras eli "Walhroos-vero" ja suursäätiöiden pääomatulot laitettaisiin verolle.

Eniten tuloja perussuomalaisten budjetti keräisi palauttamalla Kela-maksun yrityksille. Se toisi valtion kassaan 900 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset jättäisi myös yhteisöveron nykyiselleen, mikä säätäisi 194 miljoonaa nykyhallituksen budjettiin verrattuna.

Perussuomalaiset puuttuisi myös verrattain kovalla kädellä rikkaiden verotukseen. Varallisuusvero palautettaisiin ja tuloveroon lisättäisiin uusi luokka. Yli 70 300 euroa vuodessa ansaitsevien marginaaliveroa korotettaisiin kahdella prosentilla 32 prosenttiin. Tämän tuloluokan yläpuolelle lisättäisiin uusi luokka: yli 100 000 euroa ansaitsevat. Heille vero olisi 36 prosenttia. Tätä perussuomalaiset kutsuu "Wahlroos-veroksi". Rikkaiden verotuksen kiristäminen ja varallisuusveron palautus toisivat varjobudjettiin 275 miljoonaa euroa lisää.

Yritystoimintaa perussuomalaiset tukisi mahdollistamalla nykyistä suuremmat poistot ja tuet t&k-toiminnassa. Se maksaisi valtiolle 250 miljoonaa euroa. Liikenneyrityksiä tuettaisiin peruuttamalla polttonesteveron korotus. Energiaveroa perussuomalaiset laskisivat, mistä tulisi 175 miljoonan kulut.  Kotitalousvähennystä ei supistettaisi niin rajusti kuin hallitus ehdottaa. 

Kunnilta ei otettaisi pois

Menoja perussuomalaiset lisäisi erityisesti peruuttamalla kuntien valtionosuuksien heikennykset. Se maksaisi puolueen laskujen mukaan liki 450 miljoonaa. Myös maa- ja metsätalous saisi perussuomalaisilta liki 115 miljoonaa. Asumistukea perussuomalaiset korottaisivat 45 miljoonalla ja lapsiperheiden köyhyyttä torjuttaisiin 115 miljoonalla. Sotaveteraanit saisivat puolueelta 33 miljoonaa lisää. Menopuolta kasvattaisi myös koulutus, johon perussuomalaiset panostaisi liki 55 miljoonaa nykyhallitusta enemmän. Tästä 20 miljoonaa suunnattaisiin yleissivistävään koulutukseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön kautta yrityksille ja maahanmuuttoon meneviä tukia leikattaisiin 140 miljoonalla. Kehitysavusta puolueen leikkuri veisi 250 miljoonaa.

Perussuomalaisten varjobudjetin pohjana on ollut hallituksen budjetti. Velanottoa varjobudjetti ei vähentäisi.”  taloussanomat.fi 19.10.2011

Pelottaako? Tämäkö ihan normaalin kahden teini-ikäisen tyttären, työssäkäyvän 45-vuotiaan naisen kirjoitus. Miksi? Miksei?

Mielenkiintoisia vaaleja odotellen.

Ai niin, ohessa kuva jauhelihakeiton tarjoajasta, Suvista. Lippulaivan edustalla lokakuussa. Pelottaako?

Yksinhuoltaja ? huoltaja yksin ? miten voit?

Torstai 4.10.2012 - Nina From, PS

Juuri tänään, olin ajatellut kirjoittaa yksinhuoltajiin liittyvistä asioista. Juuri tänään, sain sähköpostia Lapsilisä –projektin projektityöntekijältä, Hanna Juuriselta. Mahtavaa. Kävin nimittäin katsomassa sekä heidän, että ko. asioihin liittyviä sivustoja, löysin mielenkiintoisia asioita ja faktaa. Aloitankin faktoista:

• 144 800 lasta eli 13,3 % lapsista elää köyhässä perheessä Suomessa
• osuus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1995 (4,7 %)
• köyhistä lapsista 33 % asuu yhden vanhemman perheissä
• 27 % yhden vanhemman perheistä luokitellaan pienituloisiksi (kahden vanhemman perheistä 10 %)
• 23,4 % yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea (kahden vanhemman perheistä 4,2 %)
• n. 30 % saa asumistukea (kahden vanhemman perheistä 2,7 %)

Karua luettavaa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, arjessa? Voiko pienituloinen valita kaupasta riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa? Voiko pienituloinen asua riittävän kokoisessa asunnossa? Voiko pienituloinen harrastaa maksullisia liikuntalajeja? Voiko pienituloinen ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, kenkiä tai ylipäätänsä tavaroita? Voiko pienituloinen käydä Oopperassa, Teatterissa, Musiikkitalossa kuuntelemassa verovaroin tuettua, silti kallista (lipunhinta +matkakulut) musiikkiesitystä? Voiko pienituloinen matkustella? Voiko, voiko, voiko?

Miten yksinhuoltaja – huoltaja, joka oikeasti on yksin, jaksaa arjessa. Pitää itsestään riittävän hyvää huolta, jotta jaksaa huolehtia myös lapsestaan/lapsistaan? Työtön? Vuorotyöläinen? Konttorissa tai missä tahansa työssä käyvä, miten hän jaksaa hoitaa arkea? Kuka auttaisi lastenhoidossa, on mentävä työhaastatteluun? Kuka auttaisi, kun lapsi sairastui ja olisi ihanaa käydä muutamalla eurolla edes kerran viikossa kaupungin uimahallissa? Kuka kävisi huoltaja yksin –puolesta kaupassa, kun on kuumetta, ei jaksaisi nousta, lapset tarvitsevat ruokaa. Kuka veisi lapset puistoon iltapäivällä ja antaisi ruokaa, kun on itse töissä. Miksi vauva itkee koko ajan? Ei jaksa enää …Kuka, kuka, kuka?

Ennen tunnettiin naapurit, sai apua, vaikka ei pyytänyt. Mummit ja vaarit olivat lähellä, auttoivat tarvittaessa. Kummit olivat oikeasti läheisiä. Oli tukiverkostoja. Nykyään moni perhe saa olla ihan rauhassa, eipä ole enää juurikaan tukiverkostoja. On muutettu työn perässä lähiöihin, pois tuttujen, sukulaisten luota. Toisten asiat eivät kiinnosta.

On työttömyyttä, on leipäjonoja, tingitään kirpputoreilta tarpeelliset varusteet, vaatteita, leluja…ja myyjät nyrpistävät nenäänsä: ”olen maksanut tästä lelusta todella paljon, en voi myydä muutamalla eurolla”…lapsen, ehkä aikuisenkin silmät kostuvat, ei ole varaa maksaa euroa enempää…katse laskeutuu, mieli masentuu…jospa jostain löytyisi lapselle lelu eurolla…

Lapset joutuvat ottamaan vastuuta aivan liian nuorena, pitää käydä töissä, kaupassa, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa asioita ym. Kuka ohjaa heitä arjessa, läksyissä, innostaa harrastusten pariin, pitää poissa öisiltä kaduilta? Kuka auttaa, jos kiusataan? Kuka kuuntelee?

Onneksi on olemassa neuvoloita, onneksi on olemassa tarhoja, iltapäiväkerhoja, kesäleirejä, vapaaehtoistyöntekijöitä, terveyskeskuksia, kirjastoja, leikkipuistoja, netti”auttajia” –eli erilaisia järjestöjä ja tahoja, jotka tarjoavat apua. Kirkko, seurakunnan tilat ja sen tarjooma paremmin hyötykäyttöön. Mutta aivan liian vähän on auttavia käsiä, kuuntelevia korvia, ohjaavia neuvojia.

Terveyskeskusmaksut tulee poistaa! Neuvoloita tulee lisätä, samoin henkilökuntaa. Ennaltaehkäisevää perhetyötä on saatava helposti. Turvakoteja tulee lisätä ja niiden tulee olla auki 24h. Yhteistyötä viranomaisten, lastensuojelun, poliisin sekä muiden tahojen osalta on parannettava. Laki lääkärin vaitiolovelvollisuudesta pahoinpitelyn epäilytilanteessa tulee poistaa siten, että heille tulee oikeus ilmoittaa sekä poliisille, että lastensuojelulle tilanteista. Nuorisotiloja on saatava lisää. Pienille koululaisille on taattava iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, myös viikonloppuisin ja öisin (yö/kolmivuorotyötä tekevien lapset) sekä iltaisin tulee olla mahdollisuus saada lapselle valvoja, hoitopaikka tai hoitaja. Asunnottomien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt 20 % edellisvuodesta. Edullisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää.

Kouluterveydenhuoltoa on parannettava, kouluavustajia saatava joka kouluun tarpeen mukaan. Kotihoitopalvelua on lisättävä perheisiin, jotka sitä tarvitsevat. Monesti on pienestä kiinni, että jaksaa taas huolehtia omasta itsestään ja lapsistaan.  Myös tiedottamista tulee lisätä, jotta voi pyytää apua.

Yksinhuoltajille tulee perustaa tiloja ja toimintaa, joka parhaimmillaan tuo uusia ystäviä, apua arkeen, helpotusta tilanteisiin, joista ei tunnu selviytyvän. Verkostoitumista, vertaistukea. Kustannuspuoli ei voi olla este, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon hyvää aikaan. Päivähoitopaikka on saatava lähialueelta.

Voitaisiin hyödyntää paremmin erilaisia tiloja, jotka ovat tiettynä aikana päivästä tyhjillään, esim. liikuntatiloja löytyy Espoosta reilusti. Jäähalleihin voitaisiin tuoda luistimia, suksia, pyöriä ja muita liikuntavälineitä varmasti löytyisi monesta perheestä vaikka muille jakaa. Kaupungin tiloista varmasti löytyisi paikka näille välineille.

Esimerkki 22.9. Vantaalla järjestetystä perhetapahtumasta, joka oli ilmainen, mahdollisti 3500 henkilön osallistumisen tilaisuuteen ja oli nimeltään Online Vinkitys (vinkitys.fi). Siinä seuroilla ja paikallisilla yrityksillä oli mahdollisuus olla mukana tukemassa yhtenä päivänä järjestettyä urheilullista ja viihteellistä ohjelmaa lapsiperheille. Minusta olisi hyvä, että juuri urheiluseurat, järjestöt ja paikalliset yritykset Espoossakin yhdistäisivät voimavaransa ja tekisivät vastaavia tempauksia Espoolaisille perheille useita kertoja vuodessa.

Lopuksi vielä Lapsilisä –projektista:

Lapsilisä-projektissa halutaan vaikuttaa yksinhuoltajien haasteellisempaan taloudelliseen tilanteeseen tekemällä lapsiperheköyhyyttä näkyväksi yksinhuoltajien näkökulmasta. Projekti järjestää ryhmiä, retkiä ja erilaista toimintaa ja pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Erityisesti lapsilisät, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulonkasvusta.

Uutena ilmiönä on myös kasvava työssäkäyvien köyhien luokka, joiden rahat eivät tahdo riittää töissä käynnistä huolimatta.

Projektin toimijoina ovat pienituloiset yhdenvanhemman perheet. Hyvä tapa lähteä mukaan toimintaan, on osallistua johonkin ryhmään, jolloin tutustuu muihin mukana oleviin perheisiin ja voi vaikuttaa projektin toimintoihin. Ryhmissä käydään läpi erilaisia vaikuttamiseen ja omaan elämään liittyviä aiheita sekä tehdään retkiä ja harrastuskokeiluja ryhmäläisten ideoinnin perusteella.Voi myös ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään tapahtumia tai vaikkapa kampanjoimaan perheiden kanssa.

Projektissa voi suorittaa esim.  opintoihin kuuluvia harjoittelujaksoja.

Olemmeko hyvinvointivaltio? Ainakin Espoon on huolehdittava näistä asioista. On ohjattava lisää sekä henkilö- että rahamääräisiä resursseja, jotta saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Kannattaa tutustua alla oleviin linkkeihin. Niistä voi löytyä itselle sopiva mahdollisuus lähteä mukaan ja auttaa. Itse tilasin juuri Joulukortit ja postimerkit Pienperheyhdistys ry:ltä.

Tuli hyvä mieli:)

Linkkejä ja verkostoja:

Yhdenvanhemmanperheiden liitto

http://www.yvpl.fi/

Tietoa lastensuojelusta seitsemällä eri kielellä

http://www.lastensuojelu.info/

Tuike-ryhmä yksinodottaville

http://voimakirja.vuodatus.net/page/TUIKE

Neuvontapalvelu sosiaaliturvaviidakkoon

 http://www.ne-ra.fi/fi/etusivu/

Yhdistys, joka auttaa kriisitilanteessa olevia perheitä ja sijoitettuja lapsia http://www.hopeyhdistys.fi/

http://www.blogilista.fi/avainsana/yksinhuoltaja

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

http://www.eroneuvo.fi/neuvokeskus

http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/esittely/index.html

http://www.elisanet.fi/~y635288/totaaliyharit/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

http://www.leipaajasirkushuveja.com/

http://leipajono.blogspot.com/

http://puillapaljailla.vuodatus.net

Mitä tarvitset, Espoon lapsi, nuori, lapsiperhe?

Keskiviikko 26.9.2012 - Nina From, PS

Olin tänään Espoon kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista luentoa. Tilaisuus kuuluu Espoon designpääkaupunkivuoden Voi hyvin –luentosarjaan. Tupa oli täynnä, naisia, miehiä ja lapsia. Mahtavaa, asia kiinnostaa!

Luennoitsijana toimi lastenpsykiatri, tietokirjailija ja kouluttaja Raisa Cacciatore, jonka tavoite on haastaa vanhemmat, kasvattajat, kummit, mummit, vaarit ja muut miettimään, millaisia eväitä annamme tuleville sukupolville. Millaisia unelmia ja elämäntaitoja tarjoamme mielenterveyden kattauksessa? Mitä juuri minä voin tehdä lapsen elämää kannattelevana turvallisena aikuisena? Lupaus oli antaa tilaisuudessa yleisölle käytännön keinoja kasvatuksen kiperiin hetkiin: Mitä lapsi saa tehdä? Miten kohtaan raivarit? Voiko pettymyksistä selvitä? Kehunko liikaa? Mistä elämänilo kumpuaa?

Ja sitä sai, mitä oli tilattu. Ensinnäkin hän avasi luennon kertomalla kaksi toimenpidettä, jolla on todellista merkitystä Espoolaisille lapsille, nuorille ja perheille:

1. Yhteiskuntapolitiikka, vaikuttaminen: äänestäkää Espoolaiset ehdokasta, jonka koette ajavan teille tärkeitä asioita. Resursseja neuvolatoimintaan, ennaltaehkäisevään toimintaan, vanhemmuuden tukemiseen…

2. Vanhempien ohjaus, ”kasvatuskumppanuus”. Kun lapsi syntyy, samaan aikaan syntyy äitiys ja isyys, vanhemmuus. Missä sitä opitaan, miten osaa olla yhtäkkiä hyvä vanhempi? Vanhempien ohjaamiseen tarvitaan kunnallisten ja valtiollisten resurssien lisäämisen täydentämiseksi ihan tavallista avun antamista kaverilta kaverille, ystävältä ystävälle, miksei tuntemattomallekin, joka on tuskissaan huutavan vauvan kanssa vaikkapa kaupan kassalla: pitäisi maksaa, laittaa tavarat kasseihin ja vauva vaan huutaa. Apuja, opastusta ihan tavallisissa vanhemmuuden asioissa.

Hyvä kysymys oli se, kun sai ilmaista kokemuksensa nousemalla ylös tai jäämällä istumaan. Kysymys kuului: kuinka moni kokee, että on saanut hyvän lapsuuden ja monistaa samaa, hyvää kasvatusmallia omassa toiminnassaan, omille lapsilleen. Vain muutama yleisöstä nousi. Niin …mitä muut ovatkaan lapsuudessaan kokeneet? Hyvä asia on kuitenkin se, että antaa anteeksi, yrittää löytää omaan elämäänsä sopivat eväät ja muuttaa omaa toimintaansa pois sellaisesta, jonka on kokenut huonoksi, heikoksi tai jopa vaurioittavaksi. Ilman apua tämä ei aina onnistu, siksi kuntalaisen on tärkeää pyytää ja saada palvelua, kun on tarve.

Sitten tähän hyviä asioita, joita jokainen osaltaan voi pohtia: miten kohtaan lapsen, keskustelenko kännykän kanssa vapaa-ajalla, kun pitäisi kohdistaa huomio ja mielenkiinto lapseen? Miten kohtaan itseni: kun aamulla katson peiliin, keskustelenko itselleni hyviä vai huonoja asioita? Mitä huonot asiat vaikuttavat minuun, itsetuntooni, miten muut näkevät minut, jos oma minäkuvani on negatiivinen, VAI toteanko aamulla peilin edessä: huipputyyppi, hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olen! Miten puhun muille, työkavereille, läheisille?

Aikuisen tulee pysyä aikuisen tasolla, eikä missään tapauksessa laskeutua lapsen tai nuoren iän tasolle. Ei ole tasavertaista eikä hedelmällistä, jos emme osaa olla aikuisia ja näyttää esimerkkiä. Annanko lapselle hyvän itsetunnon: onko hän arvokas ja riittävä omana itsenään vai korostanko hänen tekemisiä/suorituksia tai tekemättä jättämisiä? Mihin kiinnitän huomion? ”Julkikehun” vaikutus on erittäin positiivinen signaali lapselle ja nuorelle. Minkälainen ilmapiiri on kotonani? Muistanko antaa lapselle kiitosta?

Ei pidä unohtaa pettymysten sietämisen haastetta. Eräs tuttuni sanoi kerran: ”aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä”. No, niin radikaalista toiminnasta ei ole kyse, että tämä olisi jokapäiväinen tavoitetila, mutta jos ei pettymyksiä tule lapsen eteen, elämä voi olla haasteellisempaa, koska pettymyksiä tulee elämässä matkan varrella itse kullekin. Niiden yli pitää vain päästä, mutta ei niin, että esim. päihteet otetaan käyttöön, kun ei muuten pystytä asioita käsittelemään ja kohtaamaan sellaisena kuin ne ovat. Kaikesta kuitenkin pääsee yli, jossain vaiheessa. Muutos on aina mahdollisuus, uuden alku.

Itsetunnon kehittäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä aikuisilla on lapsiamme kohtaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu nuori selviää huomattavasti vähemmillä kolhuilla tulevista haasteista. Olen itse miettinyt vuosia sitä, että se, mitä tyttärilleni voin antaa, kun ei ole rikkauksia eikä muutakaan erityisen elämää helpottavia asioita suotu, niin pyrin antamaan heille mahdollisimman hyvän itsetunnon.

Meillä aikuisilla on vastuu, koko lapsuuden ja nuoruuden, jopa sittenkin olla tukena ja turvana, olkapäänä ja neuvojana, kun lapsi on muuttanut omilleen. Vanhemmuus ei häviä koskaan.

Viimeinen neuvo, joka on äärimmäisen tärkeä. Hoida omaa jaksamistasi! Jos et itse jaksa, kehtaa, uskalla, pyydä apua ajoissa, sitä varten on tukipalveluita, terveyspalveluita, järjestöjen tarjoamia palveluita yms.  ihmistä varten, olemassa!

Kulupuolelta otan esitysmateriaalista muutaman luvun, joka konkretisoi euromääräisesti, mitä mikäkin maksaa. Korostan ennen lukujen esittämistä, että tärkein kunnan tehtävä, johon pitää panostaa euroja ja resursseja sekä tehdä viranomaisten kesken tehokkaammin yhteistyötä on ennaltaehkäisevä perhe-, lapsi- ja nuorisotyö. Sen vahvistaminen on meidän kaikkien etu. Rahalla ei korvata ihmistä, eikä paikata, mutta sen avulla mahdollistetaan parempi elämä monelle.

Siis se rahapuoli:

Nuoren terveys:

- koko neuvola-ajan seuranta 1500-2000e

- kouluterveydenhuolto 125e/oppilas/v

- kun sairastavuus vähenee 20-40%, suorat terveydenhoitokulut   vähenevät 10-20%

Nuoren sairaus:

- psykiatrinen hoito 9000-15000e/kk

- laitos tai sijaisperhe 30000-60000e/v

- työmarkkinoilta syrjäytyminen: 1000000e 60 ikävuoteen mennessä

Unohtamatta itse ihmistä, yksilöä, joka tarvitsee apua!

Kannattaako panostaa ennaltaehkäisyyn? Minusta vastaus on yksiselitteinen: todellakin kannattaa ja ehdottomasti täytyy! Espoossa me voimme muuttaa asioita, jos ja kun haluamme.

Lisäksi jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa omaan ja läheisten elämään. Positiivisesti tai negatiivisesti. Oma valinta, joka päivä.

Lopuksi meille kaikille läsnäolijoille annettiin kotitehtävä (jota minäkin tässä suoritan): jakakaamme hyvän mielenterveyden lautasmallia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla. Esitysmateriaali ja vähän enemmänkin löytyy osoitteesta:

Linkki

Vanhenetko sinä?

Perjantai 21.9.2012 - Nina From, PS

Niin, itse koen olevani puolivälissä tätä elämää. Toivottavasti toinen puolisko menee hyvin, saa olla terve, tehdä töitä, opiskella, nauttia lapsista, lapsenlapsista, perheestä, sukulaisista, ystävistä, liikunnasta ja kaikesta mahdollisesta. Hyvästä Suomessa valmistetusta ruuasta ja raaka-aineista, puhtaasta luonnosta, turvallisesta ympäristöstä…

Emme saa unohtaa veteraaneja sekä niitä, jotka ovat omalta osaltaan olleet taistelemassa itsenäisen Suomen puolesta. Heidän kunniakseen meidän on omalta osalta huolehdittava, että he saavat riittävää hoitoa ja kuntoutusta koko loppuikänsä.

Sitten ovat nämä vanhukset, jotka haluavat asua kotonaan. Sitä pitää tukea kaikin tavoin. On parannettava omaishoitajien etuja sekä kehitettävä uusia palvelumuotoja ja –välineitä, joilla tämä tapa elää, mahdollistetaan. Laitoshoitoon ei varmasti halua meistä kukaan. Eivät myöskään he, jotka siellä loppuun asti tulevat elämään. Olen kuullut ”tuulettamisista”, syömisen avustamattomuudesta, ei anneta riittävästi nesteitä (juomaa) eikä varsinkaan ole aikaa keskustella, koskea, ulkoiluttaa, ylipäätänsä liikuttaa vanhuksiamme. Henkilökuntaa pitää saada lisää hoitamaan vanhuksiamme. Vanhukset ansaitsevat enemmän.

Miten sitten käy meidän, jotka olemme työelämässä, kädet täynnä töitä, koska yritykset vähentävät henkilökuntaa, töitä, projekteja tulee lisää, uusia työntekijöitä ei palkata. Miten me jaksamme? Ja puhutaan, että työuria pitäisi vielä pidentää.Niin, ei meillä tietenkään ole varaa laittaa kaikkia eläkkeelle, kun rahat eivät riitä eivätkä yritykset pyöri ilman ihmistyövoimaa. Mutta on jo koskettu esim. palomiesten ja armeijan henkilökunnan eläkeikään, nostettu sitä reilusti. Ei ole järkevää asettaa yhtä ja samaa eläkeikää kaikille aloille: esim. kirjanpitotyö vrs. ruumiillinen työmaatyö, KV yrityksen toimitusjohtajan työ vrs. balettitanssijan työ … väheksymättä mitään näistä, työt vaan ovat erilaisia. P…a –työtä (olen kuullut mainittavan, että joidenkin mielestä on sellaisiakin) ei ole olemassakaan, työ kuin työ, sitä pitää tai oikeastaan kannattaa,  kaikkien arvostaa!

On äärimmäisen tärkeää saada maahanmuuttajia koulutettua ja asettumaan yhteisöömme sekä  tekemään töitä. Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Kotouttamisen nopeuttaminen on kaikkien etu. Sekä se, että heitä sijoitetaan ympäri Suomea, jotta ei muodostu omia, isoja ja vahvoja yhteisöjä yhteen paikkaan, on järkevää. On kaikkien etu, että he tulevat mahdollisimman nopeasti osaksi yhteiskuntaamme. Uskon ja tiedänkin, että he myös haluavat sitä. Yksi keino on puuttua heille maksettaviin etuuksiin. Pelkästään käteisen tuen pienentäminen on osaltaan osallistamista. Kaikesta säästetään muutoinkin. Ei tuki voi olla ”turvattu” heidän osaltaan. Se raha, joka nipistettäisiin heidän kuukausituloistaan, voitaisiin käyttää esim. heidän kielikoulutuksensa  lisäämiseen. Nythän on niin, että on jopa jonoja kielikouluihin. Tämähän on ihan käsittämätön yhtälö. Kenen etu? Ei kenenkään. Ja tässä tapauksessa suomenkielen oppiminen on riittävä ja riitettävä.

Kun esim. näitä mainitsemiani asioita alettaisiin nyt heti säätämään järkevämmäksi kaikkien kannalta, vähenee myös kateus, joka aiheuttaa vain pahaa, kaikille osapuolille.

Olen kuntavaaliehdokkaana saanut kutsun osallistua kahden eri tahon järjestämään ”vaalilupaus”/teesi –kampanjaan. Nuorille suunnattuun kampanjaan en lähtenyt. Miksi? Koska siellä oli todella monta isohkoa lupausta, johon olisi pitänyt sitoutua, oikeasti, jos sellaiseen olisi nimensä laittanut. En voinut luvata, että joka ikiseen kohtaan osallistun. Jos jotain lupaa, se todellakin pitää lunastaa. Kaikki annetut ehdotuksen lasten ja nuorten elämän parantamiseen, olivat erinomaisia, oikeasti mahdollisia toteuttaa, mutta ei siinä laajuudessa, kun lupauksen anto olisi edellyttänyt. Laittoi miettimään ja harmittaa kyllä. Mutta haluan seistä ja istua lupausteni takana. Jos tulisi vastaava sivusto, josta voi valita asiat, joihin sitoutuu, ilman muuta olen mukana. Sitten voisivat äänestäjät katsoa, mitä kukin ehdokas on vastannut ja muodostaa oman mielipiteensä ehdokkaista.

Toiseen kampanjaan osallistuin. Se on nimeltään: ”Valtaa vanhuus” . Sinne laitoin omat lupaukseni ja teesin. On hienoa, että eri tahot tekevät nettisivustoja, joihin kehotetaan menemään ja tekemään toimenpiteitä suomalaisten hyväksi. On hyvä, että asioita mietitään ja eri ”ryhmillä” on omia, konkreettisia ehdotuksia asioiden parantamiseksi.

Käykääpä kurkkaamassa sivustoa: http://www.valtaavanhuus.fi/teesit/. Löytyy myös facebookista: www.facebook.com/ValtaaVanhuus . Suosittelen.

Kuten sanottu, jokainen voi tehdä pieniä tekoja lähimmäistemme parantamiseksi, jo tänään. Siitä tulee taatusti hyvä mieli itselle ja toisille. Kokeillaan!

Kuva kertoo enemmän kuin miljoona sanaa

Lauantai 15.9.2012 - Nina From, PS

Jos muutosta halutaan, muutos tulee, ihmiset päättävät.

Blogissa oleva kuva auringonsäteineen on otettu Tapiolan keskustasta, PS:n teltan edestä. Eikö näytäkin siltä, että … tuo valon voima, kohti … mahtavaa.

Tänään oli kohtuullisen hieno sää olla Tapiolan maalaismarkkinoilla. Ihmisiä riitti, lapsineen, koirineen, rollaattoreineen … hymyssä suin, paistoihan aurinko. Torikauppiaat näyttivät aika tyytyväiseltä myös, kauppa näkyi onneksi käyvän. Itsekin osallistuin ostotalkoisiin, tällä kertaa käteen jäi kotimaisen Lahja-Portin erikoispyyhesetti.

Mieli tulee hyväksi, kun antaa lapsille ilmapallon tai kaksi, karkkia ja katsoo silmiin, vaihtaa muutaman sanasen lapsen tai vanhemman kanssa. Niinhän se onkin, että moni ilahtuu, kun huomioi ja kuuntelee. Minusta ihmisten kohtaamisessa on parasta se, kun toinen oikeasti alkaa kertoa jostain hänelle tärkeästä asiasta. Useinhan kyse on kuitenkin täysin minulle tuntematon henkilö. Otan sen luottamuksen osoituksena, positiivisena asiana. Toivoisin enemmänkin ihmisten tulevan keskustelemaan asioista, sitä varten me siellä olemme, että on aikaa ja halua kuunnella. Kun kuuntelee, saa selville, mitä kuntalaiset toivovat, mikä on hyvää, mitä voisi parantaa. Eihän kaikilla ole nettiä, jota kautta kommunikoi, eikä se ole muutenkaan sama asia keskustella koneiden välityksellä, kuin kohtaaminen face-to-face, joten arvo keskustelulle.

Tänään on se päivä, kun kirjoitan PS Espoon kuntavaaliohjelmasta, kolmannen otteen. Aihe on numero 3: Terveys, nuoret, liikkuminen, vanhukset sekä omaishoito.

En väitä olevani täydellinen. Pyrin kuitenkin ottamaan huomioon rajalliset resurssini. Mitä kuuluu oman elämän hallintaan? Ainakin luottamus siihen, että voi itse ohjata elämäänsä ja pitää sitä koossa. Itsensä arvostaminen ja realistinen käsitys omista toiveista ja mahdollisuuksista. Hyvään elämänhallintaan liittyy mm. se, että kokee elämänsä mielekkäänä ja merkittävänä. Ei vaadi itseltään liikaa. Jaksaa vastoinkäymisissä ja vaikeissa elämäntilanteissa jatkaa eteenpäin. Voi hyvin ja erityisesti huolehtii itsestään.

Miten elämänhallintaa ja jaksamista voi muuten edistää? Kysehän on ihan perusasioista: riittävästi unta, säännöllisen ruokailut ja itselle sopiva liikkuminen. Työ, perhe ja vapaa-aika hyvässä tasapainossa.  Kannattaa tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Opettelee tuntemaan itseään paremmin, harrastaa itsetutkiskelua. Keskittyy omiin vahvuuksiin ja hyviin puoliin itsessään. Opettelee tekemään valintoja ja päätöksiä, ilmaisemaan mielipiteitään ja tahtoaan. Unelmoi ja asettaa itselleen sopivia tavoitteita. Hakeutuu sellaisten ihmisten joukkoon, joilta saa tukea, välttää ns. omaa energiaa ”syöviä” ihmisiä. Erittäin tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä, joihin voi vaikuttaa.

Espoossa on hyviä liikuntamahdollisuuksia, voi harrastaa eri lajeja kukkaron ja kiinnostuksen mukaan. Täysin ilmaista ja hyvää liikuntaa saa pyöräilemällä, kävelemällä pitkin ja poikin Espoota, rantaraitilla ja metsissä, luonnon keskellä. Espoo on erittäin vehreää ja liikuntaympäristöltään miellyttävää aluetta. Kunnan tulee taata lapsille ja nuorille yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet varallisuudesta riippumatta. Olen sitä mieltä, että kunnan tuella pitäisi kehittää enemmän yhteistyötä seurojen ja yhdistysten kanssa, maksuttomia liikuntamuotoja. Voitaisiin järjestää vaikkapa keväällä ja syksyllä liikuntaviikot, jolloin saisi kokeilla erilaisia liikuntaharrastuksia ja välineitä ilmaiseksi. Myös vanhuksille pitää saada lisää virikkeitä ja liikuntaa. Kaupungilla on uimahalleja ja kuntosaleja, voitaisiin järjestää heille omia liikuntatunteja laajemmin, aktivoida ulkoiluun ja liikkumiseen ylipäätänsä. Tämähän myös tarkoittaa lisää resursseja vanhustyöhön ja ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Terveyden edistäminen on kaikkien etu. Riittävätkö Espoon vanhusneuvoston resurssit jatkossa, kun vanhusten määrä kasvaa entisestään?

Tähän kokonaisuuteen liittyy se, että ajamme Espoossa maksutonta julkista perusterveydenhuoltoa.

Miten Espoo hoitaa omia veteraanejaan? Espoon kaupungin sivuilla on käsittämättömän vähän tietoa, josta voisi saada jotenkin kiinni: mitä hoitoja tarjolla, kenelle, kuka ei kuulu ryhmään ja miksi? (Veteraanipalvelut -yksikkö mainitaan kyllä). Miten yhteistyötä tehdään järjestöjen ja kaupungin kanssa vai tehdäänkö? Tähän asiaan toivoisin saavani kommentteja, kertomuksia ja asiaa, josta saisin sisältöä ohjelmaani ja ohjelmaamme. Onko asiat hoidettu riittävän hyvin vai ei? Joka tapauksessa sodassa olleita, eri tehtävissä auttaneita sekä rintamalla että kotioloissa, on vielä onneksi elossa. Voimmeko yhdessä tehdä asioita enemmän ja paremmin, vielä kun heitä keskuudessamme on? Meidän tulee arvostaa heidän rohkeuttaan ja sitä, että olemme itsenäinen Suomi. Tehkäämme siis vielä asioita paremmin kuin nyt!

Vanhukset haluavat asua niin pitkään kuin mahdollista, omassa kodissaan. Kukapa haluaisikaan laitokseen? Kotona asumista on tuettava monin eri keinoin. On parannettava kunnan tarjoamia mahdollisuuksia kotihoitajien laadun ja määrän osalta. Hoito on suunniteltava vanhuksen tarpeen mukaan. Omaishoito on lämmin, läheinen, turvallinen ja paras mahdollinen hoitomuoto omalle vanhukselle. On kuitenkin kohtuutonta, että omaishoitajalle maksetaan niin vähän. Espoossa hoitopalkkio on porrastettu kolmeen ryhmään, välille 1578,44 - 400,72 e. Kyseessä on veronalainen tulo, josta kaupunki suorittaa tarvittaessa hoitajan sosiaali- ja eläketurvamaksut. En ymmärrä sanaa tarvittaessa!

Hoitajat myös usein uupuvat, koska eivät pidä vapaapäiviään mm. siitä syystä, että joutuisivat laittamaan omaisensa vanhainkotiin siksi aikaa. Ympärivuorokautista sijaishoitajaa ei kaikissa kunnissa saa kotiin. Otan esimerkiksi nuoren, joka on omaishoidossa vammautumisen vuoksi, hänelle saatetaan tarjota vanhainkotia omaishoitajan vapaan ajaksi.

Lakia on syytä muuttaa siltä osin, että jokaisessa kunnassa pystytään jatkossa tarjoamaan ympärivuorokautinen sijaishoitaja kotiin. Lisäksi omaishoidon palkkiota tulee nostaa.  

Espoon PS:n kuntavaaliohjelman toinen asianosto: koulutus

Torstai 6.9.2012 - Nina From, PS

Vastasin eilen ensimmäisen vaalikoneen kysymyksiin. Tämä innosti minua kirjoittamaan siitä, miten jo kouluikäisiä aletaan jaotella eriarvoiseen asemaan. Onhan toki jo jonkin aikaa keskusteltu siitä, miten jotkut koulut on haluttuja, toiset eivät. Kyse tässä tapauksessa on kuitenkin peruskoulu-tasosta. Jos esim. joillain alueilla on runsaasti maahanmuuttajia, on toki selvää, että opetus ei voi edetä samalla tavalla kuin koulussa, jossa on yhtä uskontokuntaa (pääsääntöisesti) sekä oman maan oppilaita. Tietyillä alueilla on enemmän ongelmallisia perheitä ja tiheää asutusta kuin toisilla alueilla. Tämäkin asettaa opetukselle ja oppimiselle erilaisia haasteita. Tarvitaan varmasti lisävoimia, tukiopetusta ynnä muuta apua siihen, että opetuksen taso säilyy sille asetettujen vaatimusten tasolla.

Niin, kysymyksessä kartoitettiin mielipidettäni siitä, pitäisikö Espoon perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat nuoret eivät karkaa muualle.  Valinnan mahdollisuus on jo tällä hetkellä. Suomessa on mahdollisuus opiskella monia asioita lisää ja enemmän, jos siltä tuntuu. Lukio on opiskelupaikka, joka valitaan tietyin perustein. Jos hakijan keskiarvo riittää, on vaihtoehtoina, esim. Espoossa Etelä-Tapiolan lukio, jossa keskiarvo on ollut yli 9, jolla sisään voi päästä. Mielestäni nykyinen hakujärjestelmä ja valinnanmahdollisuudet ovat riittävät. Keskiarvon perusteella haetaan, jokaisella on mahdollisuus. Suomessa on hyvä koulutuksen taso joka tapauksessa.

Eri asia on sitten mielestäni se, moniko pääsee opiskelemaan. Nythän on niin, että suomalaisista nuorista yli 4000 henkilöä ei päässyt hakemaansa koulutukseen. Tämä on turhauttavaa, koska nuorissa on tulevaisuus ja koulutus on erittäin hyvä tae siitä, että elämässä haluaa oppia, kehittyä ja päästä tekemään työtä, joka on yksi elämän perusasioista. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että ulkomaisia opiskelijoita suorastaan toivotaan suomalaisiin opinahjoihin, kun omat nuoremme eivät paikkoja saa.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Korkeakouluissamme opiskelee siis n. 17000 ulkomaalaista. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on suurin piirtein saman verran. Suomen tavoite on lisätä ulkomaalaisten lukumäärä 20000:een vuoteen 2015 mennessä. Maksuttomuus vetää ulkomaalaisia Suomeen. 

Ilmaisen koulutuksen saatuaan yli puolet ulkomaisista opiskelijoista jättää maamme. Samaan hengenvetoon puhutaan jatkuvasti säästötarpeista, joita koulutuksen osalta halutaan tehdä. Miksi ulkomaalaisilta opiskelijoilta ei oleta maksua? Miten ulkomaalaiset voivat ohittaa hauissa oman maan nuoret? Miten meillä on varaa antaa muualta tulleille ilmainen opiskelumahdollisuus? Mitä muita tukia he saavat? Mitä meidän nuoret saavat? Tätä vertailua ei olisi tarvetta tehdä, jos meidän nuorisoomme satsattaisiin niin, että löytyy paikkoja opiskeluun, tuetaan esim. lukiolaisia kirjojen osalta (miksi muuten joka vuosi tehdään uusia painoksia kirjoista, joissa kuitenkin perusasiat eivät vuodessa tai muutamassa voi merkittävästi muuttua? Miksei tähän rahastukseen puututa?).

Lähikunnista mainittakoon Vantaa, joka tekee rajuja koulusäästöjä. Helsinki tullee seuraamaan perässä muutaman vuoden kuluttua. Vantaalle on kuulemma soitettu monista kunnista, kysytty neuvoa, mistä kaikesta voi säästää, Vantaan mielestä. Espoossa selvittäneen toistaiseksi hyvin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Nämä säästötoimet eivät vähennä syrjäytymisen riskiä, päinvastoin. Lyhytnäköistä toimintaa. Säästetään väärästä paikasta, koulutuksesta.

Työpajat ovat erinomainen keksintö nuorille, jotka vielä miettivät, mitä isona tekevät, nuorille, jotka saadaan esim. syrjäytymiskierteestä pois sekä nuorille, jotka ovat aloittaneet kenties jonkun työn tai opiskelun, mutta eivät ole sittemmin sitä jatkaneet, mutta ovat opastuksella päässeet työpajaan. Näistä nuorista on tullut menestystarinoita.

Sitten Perussuomalaiset Espoon vaaliohjelmaan, kohta 4: koulutus. Niin, ohjelmassa painotetaan yksilöllistä oppilaanohjausta ja ennaltaehkäisevää tukiopetusta, erityisopetusta ja oppilashuoltoa.  Näillä autetaan nuoria selviytymään muiden joukossa kouluvuosista. Nämä ovat keinoja ehkäistä syrjäytymistä. Tavoitteena on myös innostaa jatko-opintoihin. On väärin säästää koulutukseen liittyvistä tukipalveluista. Tarvitaan lisää resursseja oppimisen edistämiseen, oppilaiden auttamiseen, yksilöllisesti.

On tärkeää, että yhteiskunnassamme ei tavoitella kahtiajakautumista. On tärkeää, että pyritään tekemään kaikki voitava, jotta yksikään nuori ei syrjäytyisi ja autetaan niitä, jotka ovat syrjäytyneet, takaisin opintojen ja työn pariin. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Se on meidän aikuisten tehtävä.

Vieläkö asiaa pitää miettiä? Eikö voida jo toimia?

Lauantai 1.9.2012 - Nina From, PS

Helsingissä kuoli toukokuussa 8-vuotias tyttö. Lapsen oloista raportoitiin toistuvasti Helsingin sosiaaliviranomaisille. Suomen Lastensuojelun Keskusliiton mukaan Suomessa yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla huolehdittavanaan jopa 120 lasta.

Helsingin sosiaaliviraston johtaja Paavo Voutilainen pitää lukua huolestuttavana.

– Helsingissä asiat ovat paljon paremmalla tolalla. Tuo luku on järkyttävän suuri. Tämä on ihan oikea asia miettiä, että miten paljon yksi ihminen pystyy hoitamaan. Suhdelukua voisi säätää hieman parempaan suuntaan.

– Ovatko meidän välineemme jossain määrin vanhentuneita ajatellen sitä tilannetta, jossa perheet tällä hetkellä elävät? Voutilainen miettii.

Voi herranjestas, miten törkeää puhetta Hgin sosiaaliviraston johtajalta. Ai nyt vasta voidaan katsoa LUKUJA? Entä ihminen, yksilö? Kun on tullut julkisuuteen yksi karmea tapaus ja lukuja katsoessa TIEDETÄÄN, että kyse on todella monista vastaavista ihmisistä! Oli pakko boldata nuo hiukset nostattavat yksityiskohdat haastattelusta. KENEN tehtävä on huolehtia lapsista/perheistä, jotka tulevat asiakkaaksi? Kuka sitten suojelee lasta, jos ei viimekädessä tämä taho? Anteeksi, mistä saadaan palkka? Ketkä ovat siellä töissä? Mikä on työn tavoite ja sisältö? Mitkä välineet? 

Tiedetään vallan hyvin, että kriisitilanteita ovat erotilanteet (jo ennen eroa lapset ovat näkemässä ja kuulemassa vanhempien riitoja yms. –usein), uusperheen muodostuminen, päihderiippuvuus, kyvyttömyys selviytyä arjesta (loppuun palaminen, masennus ym.)…ei aina, mutta on mahdollista, että lapsi on kriisin keskellä jo näissä tilanteissa ja tarvitsisi apua.

Kuka on hyvä äiti tai isä? Kuka sen määrittelee, millä kriteereillä? Missä opetetaan hyvää vanhemmuutta? Olisiko syytä ottaa kouluissa oppiaineeksi lasten oikeudet, lasten turvallisuus, lasten hoitaminen, mistä apua, jos pahoinpidellään, MITÄ on pahoinpitely? Miten lapsi tietää, mitä aikuinen saa tehdä, mitä ei, jos on tottunut väkivaltaan, eikä muusta tiedä? Lapsi on lojaali vanhemmilleen. Lasta on saatettu uhata, kiristää, manipuloida, eikä hän uskalla kertoa, mitä kotona tapahtuu. Miten pahoinpidelty lapsi ylipäätänsä luottaa keneenkään ulkopuoliseen aikuiseen?

Minun nuoruudessani oli aika tyypillistä, että isät joivat. Nykyään juovat sekä isät että äidit. Puhumattakaan muista päihteiden käytöstä, sekakäytöstä, mielenterveyslääkityksistä yms. päätä enemmänkin sekoittavista aineista kuin asioiden hoitamisesta käytännössä, terapiassa, puhumalla ja työstämällä, kohtaamalla pettymyksiä, vaikeita asioita, joita elämässä tulee vastaan. Niin, mihin me tarvitsemme ylipäätänsä päätä sekoittavia aineita? Miten aikuinen, joka ei pysty hoitamaan itseään, pystyisi mitenkään hoitamaan lastaan?

Lääketeollisuus ainakin voi erittäin hyvin. Niin paljon käytetään mielialalääkkeitä, jopa yläasteikäiset, puhumattakaan aikuisista. Karmeaa ihmisen kannalta. Popsi näitä, niin kyllä se siitä…

On selvää, että syrjäytyneiden perheissä lapsella ei ole parhaat mahdollisuudet selviytyä vaurioitta. Tai niin, että se ”putki” voi jatkua sukupolvelta toiselle. MUTTA, mistä tulee narsisteja? Olen sitä mieltä, että rakkaudettomuus lapsuudessa, välinpitämättömyys, vanhempien luomat paineet lapsen menestymiselle harrastuksissa tai koulussa tai ulkonäön suhteen, rajojen määrittelemättömyys luovat pohjaa jatkumolle: miten lapsesta tulisi toisenlainen? Kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa on pahoinvointia.

Ei näiden asioiden ymmärtämiseen tarvita tutkimuksia, minusta maalaisjärki riittää tajuamaan todellisuuden, missä ja miten itse elämme.

Niin, ennen oli suku lähellä. Oli mummot, kummit, läheiset, naapurit tunsivat toisensa, auttoivat ja puuttuivat. Lapsi selviää paremmin, jos olisi edes yksi läheinen, huolehtiva, rakastava ihminen, vaikkei se sitten olisi vanhempi. Näin olen asian ymmärtänyt lukemalla aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Päättäjät, kuntatasolla, eduskuntatasolla ja hallituksessa voivat tehdä asioille jotain, jos vain halua on. Lakia, joka on ajalta xxx voidaan muuttaa, jos halutaan. Esim. se, että kun lapsi pahoinpidellään ja tuodaan sairaalaan/lääkäriin, pitää olla mahdollisuus ilmoittaa asiasta sekä poliisille, että lastensuojeluun. Siis, lakia pitää muuttaa ja heti! Ei pitäisi olla vaikea asia.

Tapausten määrä lisääntyy, ei vähene. Haluan vastuuseen kaikki asianosaiset! Haluan, että tapahtuu muutos lakiin ja toimintamalleihin. Haluan, että resurssien määrää lisätään. Haluan, että ei puhuta luvuista vaan yksilöistä. Haluan, että lapset voivat hyvin yhteiskunnassamme. Joku nosti laitoshoidon myös tarkasteluun, joka on erinomainen nosto. Haluan myös, että laitoshoidossa olevien lasten ja nuorten olosuhteet ja tilanteet tarkistetaan ja luodaan toimivat prosessit.  Listaa voi jatkaa pitkäänkin, mutta jokainen tietää, mistä on kyse. Vai vaadinko liikaa? Vaadimmeko yhdessä liikaa?

Yksikin kuollut lapsi on liikaa!

Torstai 30.8.2012 - Nina From, PS

Yksikin kuollut lapsi on liikaa!

Yksikin kuollut lapsi on liikaa. Yksikin pahoinpidelty lapsi on liikaa. Yksikin raiskattu tai insestin uhrina ollut lapsi on liikaa…Niin, fb:ssä näin tämän iltapäivälehden verkkosivujen otsikon, kun se oli jaettu. Yleensä pyrin välttämään lukemista, tai ainakin yksityiskohtia tällaisissa asioissa, koska voin sen jälkeen aivan äärettömän huonosti. Tällä kertaa luin ja ajattelin: pakko kirjoittaa.

Käsittämätön tunnepurkaus, mieletön raivon tunne, valtaisa hämmennys ja täydellinen voimattomuuden tunne. Tämä teko kuuluu taas siihen ryhmään, mihin lukemattomat muutkin tapaukset, jotka ylipäätänsä tulevat tietoomme. Läheisten, naapureiden, viranomaisten, ystävien, vieraiden, ja päätyvät mediaan. Mitä tapahtuu niissä kodeissa, niiden ovien sisällä, joiden taakse kukaan ei näe, ei kuule…ei välitä…eikä lapsi uskalla ja osaa pyytää apua.

Olen toista tuntia voinut äärettömän huonosti tämän tapauksen lukemisen johdosta. Niin kuin todella moni muukin.

Mikä tässä hyvinvointivaltiossamme on niin pielessä? Miten päättäjät eivät ymmärrä muuttaa asioita siten, kuin pitäisi, tehdä valintoja paremmin? Rahan käytön pohdintaa: Guggenheim vai lastensuojelu? Urheiluhalli vai turvakodit? Puisto vai mielenterveysapu? Silta vai ennalta ehkäisevä perhetyö? Tässä puheenvuorossani otan kantaa vain tähän yhteen täysin retuperällä olevaan toimintoon: liian vähäiset resurssit sosiaali- ja terveydenhoitopuolella, lastensuojelun näkökulmasta. On monia muitakin ryhmiä, jotka on hoidettu valtiomme ja kuntiemme osalta liian vähäisin varoin ja resurssein, mutta niitä en käsittele nyt tässä. Lisäksi: järjestelmät ja yhteistyökyvyttömyys eri toimijoiden kesken. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, että järjestelmä ei tule toimintaa. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, kun resurssit ovat alimitoitettu asiakkaisiin nähden. NIIN ASIAKKAAT. Asiakkaita ovat ne suomalaiset ihmiset, jotka apua jaksavat hakea ja sitä saavat. Entä ne asiakkaat, jotka eivät enää jaksa?

Ongelmat eivät muutu. Ongelmat lisääntyvät. Numerot kasvavat. Numerot alkavat varmaankin päättäjistä näyttämään sellaiselta massalta, ettei kohta enää voida tehdä mitään muuta kuin todeta: xxxx –kpl on nyt sitten työttömänä, xxxx –kpl on nyt sitten syrjäytyneitä, xxxx –kpl on raiskattu tänä vuonna…listaa en jatka, jokainen tietää, mistä on kyse.

Missä on yksilö?

Missä on ihminen?

Missä on tunne ja järki?

Koetetaan kaikki omalta osaltamme auttaa lähimmäisiä. Koetetaan vaikuttaa päättäjiin siten, että he ymmärtäisivät tehdä parempia päätöksiä. Kyse on ihmisistä, meidän lapsista, nuorista, joissa on tulevaisuus.

Nina From, PS, Espoo