Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi

Mitä tarvitset, Espoon lapsi, nuori, lapsiperhe?

Keskiviikko 26.9.2012 - Nina From, PS

Olin tänään Espoon kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista luentoa. Tilaisuus kuuluu Espoon designpääkaupunkivuoden Voi hyvin –luentosarjaan. Tupa oli täynnä, naisia, miehiä ja lapsia. Mahtavaa, asia kiinnostaa!

Luennoitsijana toimi lastenpsykiatri, tietokirjailija ja kouluttaja Raisa Cacciatore, jonka tavoite on haastaa vanhemmat, kasvattajat, kummit, mummit, vaarit ja muut miettimään, millaisia eväitä annamme tuleville sukupolville. Millaisia unelmia ja elämäntaitoja tarjoamme mielenterveyden kattauksessa? Mitä juuri minä voin tehdä lapsen elämää kannattelevana turvallisena aikuisena? Lupaus oli antaa tilaisuudessa yleisölle käytännön keinoja kasvatuksen kiperiin hetkiin: Mitä lapsi saa tehdä? Miten kohtaan raivarit? Voiko pettymyksistä selvitä? Kehunko liikaa? Mistä elämänilo kumpuaa?

Ja sitä sai, mitä oli tilattu. Ensinnäkin hän avasi luennon kertomalla kaksi toimenpidettä, jolla on todellista merkitystä Espoolaisille lapsille, nuorille ja perheille:

1. Yhteiskuntapolitiikka, vaikuttaminen: äänestäkää Espoolaiset ehdokasta, jonka koette ajavan teille tärkeitä asioita. Resursseja neuvolatoimintaan, ennaltaehkäisevään toimintaan, vanhemmuuden tukemiseen…

2. Vanhempien ohjaus, ”kasvatuskumppanuus”. Kun lapsi syntyy, samaan aikaan syntyy äitiys ja isyys, vanhemmuus. Missä sitä opitaan, miten osaa olla yhtäkkiä hyvä vanhempi? Vanhempien ohjaamiseen tarvitaan kunnallisten ja valtiollisten resurssien lisäämisen täydentämiseksi ihan tavallista avun antamista kaverilta kaverille, ystävältä ystävälle, miksei tuntemattomallekin, joka on tuskissaan huutavan vauvan kanssa vaikkapa kaupan kassalla: pitäisi maksaa, laittaa tavarat kasseihin ja vauva vaan huutaa. Apuja, opastusta ihan tavallisissa vanhemmuuden asioissa.

Hyvä kysymys oli se, kun sai ilmaista kokemuksensa nousemalla ylös tai jäämällä istumaan. Kysymys kuului: kuinka moni kokee, että on saanut hyvän lapsuuden ja monistaa samaa, hyvää kasvatusmallia omassa toiminnassaan, omille lapsilleen. Vain muutama yleisöstä nousi. Niin …mitä muut ovatkaan lapsuudessaan kokeneet? Hyvä asia on kuitenkin se, että antaa anteeksi, yrittää löytää omaan elämäänsä sopivat eväät ja muuttaa omaa toimintaansa pois sellaisesta, jonka on kokenut huonoksi, heikoksi tai jopa vaurioittavaksi. Ilman apua tämä ei aina onnistu, siksi kuntalaisen on tärkeää pyytää ja saada palvelua, kun on tarve.

Sitten tähän hyviä asioita, joita jokainen osaltaan voi pohtia: miten kohtaan lapsen, keskustelenko kännykän kanssa vapaa-ajalla, kun pitäisi kohdistaa huomio ja mielenkiinto lapseen? Miten kohtaan itseni: kun aamulla katson peiliin, keskustelenko itselleni hyviä vai huonoja asioita? Mitä huonot asiat vaikuttavat minuun, itsetuntooni, miten muut näkevät minut, jos oma minäkuvani on negatiivinen, VAI toteanko aamulla peilin edessä: huipputyyppi, hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olen! Miten puhun muille, työkavereille, läheisille?

Aikuisen tulee pysyä aikuisen tasolla, eikä missään tapauksessa laskeutua lapsen tai nuoren iän tasolle. Ei ole tasavertaista eikä hedelmällistä, jos emme osaa olla aikuisia ja näyttää esimerkkiä. Annanko lapselle hyvän itsetunnon: onko hän arvokas ja riittävä omana itsenään vai korostanko hänen tekemisiä/suorituksia tai tekemättä jättämisiä? Mihin kiinnitän huomion? ”Julkikehun” vaikutus on erittäin positiivinen signaali lapselle ja nuorelle. Minkälainen ilmapiiri on kotonani? Muistanko antaa lapselle kiitosta?

Ei pidä unohtaa pettymysten sietämisen haastetta. Eräs tuttuni sanoi kerran: ”aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä”. No, niin radikaalista toiminnasta ei ole kyse, että tämä olisi jokapäiväinen tavoitetila, mutta jos ei pettymyksiä tule lapsen eteen, elämä voi olla haasteellisempaa, koska pettymyksiä tulee elämässä matkan varrella itse kullekin. Niiden yli pitää vain päästä, mutta ei niin, että esim. päihteet otetaan käyttöön, kun ei muuten pystytä asioita käsittelemään ja kohtaamaan sellaisena kuin ne ovat. Kaikesta kuitenkin pääsee yli, jossain vaiheessa. Muutos on aina mahdollisuus, uuden alku.

Itsetunnon kehittäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä aikuisilla on lapsiamme kohtaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu nuori selviää huomattavasti vähemmillä kolhuilla tulevista haasteista. Olen itse miettinyt vuosia sitä, että se, mitä tyttärilleni voin antaa, kun ei ole rikkauksia eikä muutakaan erityisen elämää helpottavia asioita suotu, niin pyrin antamaan heille mahdollisimman hyvän itsetunnon.

Meillä aikuisilla on vastuu, koko lapsuuden ja nuoruuden, jopa sittenkin olla tukena ja turvana, olkapäänä ja neuvojana, kun lapsi on muuttanut omilleen. Vanhemmuus ei häviä koskaan.

Viimeinen neuvo, joka on äärimmäisen tärkeä. Hoida omaa jaksamistasi! Jos et itse jaksa, kehtaa, uskalla, pyydä apua ajoissa, sitä varten on tukipalveluita, terveyspalveluita, järjestöjen tarjoamia palveluita yms.  ihmistä varten, olemassa!

Kulupuolelta otan esitysmateriaalista muutaman luvun, joka konkretisoi euromääräisesti, mitä mikäkin maksaa. Korostan ennen lukujen esittämistä, että tärkein kunnan tehtävä, johon pitää panostaa euroja ja resursseja sekä tehdä viranomaisten kesken tehokkaammin yhteistyötä on ennaltaehkäisevä perhe-, lapsi- ja nuorisotyö. Sen vahvistaminen on meidän kaikkien etu. Rahalla ei korvata ihmistä, eikä paikata, mutta sen avulla mahdollistetaan parempi elämä monelle.

Siis se rahapuoli:

Nuoren terveys:

- koko neuvola-ajan seuranta 1500-2000e

- kouluterveydenhuolto 125e/oppilas/v

- kun sairastavuus vähenee 20-40%, suorat terveydenhoitokulut   vähenevät 10-20%

Nuoren sairaus:

- psykiatrinen hoito 9000-15000e/kk

- laitos tai sijaisperhe 30000-60000e/v

- työmarkkinoilta syrjäytyminen: 1000000e 60 ikävuoteen mennessä

Unohtamatta itse ihmistä, yksilöä, joka tarvitsee apua!

Kannattaako panostaa ennaltaehkäisyyn? Minusta vastaus on yksiselitteinen: todellakin kannattaa ja ehdottomasti täytyy! Espoossa me voimme muuttaa asioita, jos ja kun haluamme.

Lisäksi jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa omaan ja läheisten elämään. Positiivisesti tai negatiivisesti. Oma valinta, joka päivä.

Lopuksi meille kaikille läsnäolijoille annettiin kotitehtävä (jota minäkin tässä suoritan): jakakaamme hyvän mielenterveyden lautasmallia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla. Esitysmateriaali ja vähän enemmänkin löytyy osoitteesta:

Linkki

Yksikin kuollut lapsi on liikaa!

Torstai 30.8.2012 - Nina From, PS

Yksikin kuollut lapsi on liikaa!

Yksikin kuollut lapsi on liikaa. Yksikin pahoinpidelty lapsi on liikaa. Yksikin raiskattu tai insestin uhrina ollut lapsi on liikaa…Niin, fb:ssä näin tämän iltapäivälehden verkkosivujen otsikon, kun se oli jaettu. Yleensä pyrin välttämään lukemista, tai ainakin yksityiskohtia tällaisissa asioissa, koska voin sen jälkeen aivan äärettömän huonosti. Tällä kertaa luin ja ajattelin: pakko kirjoittaa.

Käsittämätön tunnepurkaus, mieletön raivon tunne, valtaisa hämmennys ja täydellinen voimattomuuden tunne. Tämä teko kuuluu taas siihen ryhmään, mihin lukemattomat muutkin tapaukset, jotka ylipäätänsä tulevat tietoomme. Läheisten, naapureiden, viranomaisten, ystävien, vieraiden, ja päätyvät mediaan. Mitä tapahtuu niissä kodeissa, niiden ovien sisällä, joiden taakse kukaan ei näe, ei kuule…ei välitä…eikä lapsi uskalla ja osaa pyytää apua.

Olen toista tuntia voinut äärettömän huonosti tämän tapauksen lukemisen johdosta. Niin kuin todella moni muukin.

Mikä tässä hyvinvointivaltiossamme on niin pielessä? Miten päättäjät eivät ymmärrä muuttaa asioita siten, kuin pitäisi, tehdä valintoja paremmin? Rahan käytön pohdintaa: Guggenheim vai lastensuojelu? Urheiluhalli vai turvakodit? Puisto vai mielenterveysapu? Silta vai ennalta ehkäisevä perhetyö? Tässä puheenvuorossani otan kantaa vain tähän yhteen täysin retuperällä olevaan toimintoon: liian vähäiset resurssit sosiaali- ja terveydenhoitopuolella, lastensuojelun näkökulmasta. On monia muitakin ryhmiä, jotka on hoidettu valtiomme ja kuntiemme osalta liian vähäisin varoin ja resurssein, mutta niitä en käsittele nyt tässä. Lisäksi: järjestelmät ja yhteistyökyvyttömyys eri toimijoiden kesken. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, että järjestelmä ei tule toimintaa. Ei varmasti ole sosiaalityöntekijän vika, kun resurssit ovat alimitoitettu asiakkaisiin nähden. NIIN ASIAKKAAT. Asiakkaita ovat ne suomalaiset ihmiset, jotka apua jaksavat hakea ja sitä saavat. Entä ne asiakkaat, jotka eivät enää jaksa?

Ongelmat eivät muutu. Ongelmat lisääntyvät. Numerot kasvavat. Numerot alkavat varmaankin päättäjistä näyttämään sellaiselta massalta, ettei kohta enää voida tehdä mitään muuta kuin todeta: xxxx –kpl on nyt sitten työttömänä, xxxx –kpl on nyt sitten syrjäytyneitä, xxxx –kpl on raiskattu tänä vuonna…listaa en jatka, jokainen tietää, mistä on kyse.

Missä on yksilö?

Missä on ihminen?

Missä on tunne ja järki?

Koetetaan kaikki omalta osaltamme auttaa lähimmäisiä. Koetetaan vaikuttaa päättäjiin siten, että he ymmärtäisivät tehdä parempia päätöksiä. Kyse on ihmisistä, meidän lapsista, nuorista, joissa on tulevaisuus.

Nina From, PS, Espoo