Arvoisa Rouva Ministeri, Herra Ministeri ja muut päättäjät!

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Tässä taannoin, rouva Räsänen, peräänkuulutitte TV-haastattelussa solidaarisuutta, suomalaisilta. Kyse oli tällä kertaa Syyrian pakolaisista, lapsista, joita haluatte pelastaa. Oliko määrä 500 lasta?  Olemmeko mielestänne hyvinvointivaltio?

Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014 ja noin 2,8 miljoonaa euroa vuosille 2015-2017. Kyse ei kuulemma ole kosmeettisesta määrästä vaan hädän suuruudesta. Tavoite on, että ”Suomi myös kykenee pakolaiset kunniakkaasti ja inhimillisesti hoitamaan ja integroimaan, sisäministeri Päivi Räsänen selittää”. Räsäsen mukaan Suomen on ryhdyttävä lisätoimiin, koska hädänalaisia on autettava, vaikka Suomessa on taloudellisesti vaikeat ajat. Pakolaiset saisivat jatkuvan oleskeluluvan, mikä tarkoittaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Suomessa.

“Ulkoministeriö on kehitysministeri Pekka Haaviston 25. lokakuuta tekemällä päätöksellä myöntänyt syksyn humanitaarisen avun varainjaossa 14,9 miljoonaa euroa maailman hätää kärsiville. Tukea myönnetään suomalaisille toimijoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliselle liikkeelle sekä YK-järjestöille. Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että hädässä olevia missä autetaan siellä, hätä on suurin. Syyrian kriisin uhrien avustamiseen maan sisällä ja Syyrian naapurimaissa myönnetään yhteensä lähes 2,9 miljoonaa euroa. Päätös nostaa Suomen Syyrian kriisiin tänä vuonna antaman humanitaarisen avun 11,4 miljoonaan euroon. Apua annetaan myös niin sanottuihin unohdettuihin kriiseihin kuten Jemeniin ja Myanmarin Kachinin osavaltioon. Afrikan humanitaarisista kriiseistä kärsiviä autetaan yhteensä liki 7,5 miljoonalla eurolla.

Päätös nostaa Suomen tämän vuoden humanitaarisen avun myönnetyn summan 87,3 miljoonaan euroon. Reilu neljännes myönnetystä tuesta on annettu humanitaarisille toimijoille yleisavustuksena, jotta ne voivat nopeasti suunnata toimintaansa humanitaaristen tarpeiden edellyttämällä tavalla.”

Listaus myönnetyistä summista:

-          Lähi-itä yhteensä 5 090 000e

-          Syyrian kriisi

-          Maailman ruokaohjelma WFP 500 000

-          Suomen Punaisen Ristin SPR:n ohjelma Syyriassa 1 000 000

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton kautta Syyrian pakolaisille Turkissa 900 000

-          Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian pakolaisille Libanonissa 490 000  

-          Yhteensä 2 890 000 EUR

-          Irak SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 700 000

-          Miehitetyt palestiinalaisalueet SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 500 000

-          Jemen Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000

-          Afrikka yhteensä 7 450 000

-          Kongon demokraattinen tasavalta Fida International 500 000

-          Kirkon Ulkomaanapu 350 000  

-          Yhteensä 850 000

-          Etelä-Sudan

-          Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 800 000  

-          Yhteensä 1 800 000

-          Sudan: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 500 000

-          Somalia

-          YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO 500 000  

-          Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Yhteensä 900 000

-          Etiopia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Kenia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Niger Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Liberia Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Aasia, yhteensä 2 400 000

-          Myanmar Kirkon Ulkomaanapu 400 000

-          Filippiinit: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 1 000 000

-          Pakistan Maailman terveysjärjestö WHO 1 000 000

-          Lähde: Victoria Media lokakuu 2013

Niin, tässä lukuja, jotka ovat niin valtavia, ettei tahdo ymmärtää. Minusta tässä on maita ja kohteita, joista aivan varmasti voisi leikata jonkin verran.

Onko vastuullista ottaa kaukaisista maista muutama sata pakolaista. Täysin erilaisista olosuhteista, irti perheistä, sukulaisista, tutusta ympäristöstä? Lait ovat erilaiset, uskonnot ovat erilaiset, tavat ovat erilaiset, kielet ovat erilaiset… Sekö on aidosti välittämistä? Siis sen lisäksi, että Suomi antaa valtavia summia ko. maahan, sieltä ”pelastetaan” muutama sata lasta, esimerkiksi. Entä Hautalan tuplaama rahallinen apu Somaliaan, 35 miljoonaa euroa. Miksi tuplat?

Suomalaiset ovat solidaarisia. Annamme rahaa eri tahojen keräyksiin. Järjestämme viihdykettä, jolla tuemme eri avustuskohteita. On jos jonkin moista Nenäpäiväkeräystä, Nälkäpäiväkeräystä, Joulupatakeräystä ja vaikka mitä. On Unicefiä, on WorldVisionia ja paljon kansainvälisiä järjestöjä, joihin suomalaiset todellakin rahaa antavat. Kaiken muun avustuksen lisäksi.

Itse tuen vuosittain useita eri tahoja, jotka keräävät suomalaisille avun tarvitsijoille rahaa. Se on ihan perusasia, mielestäni.

Meillä Suomessa kärsivät suomalaiset lapset. Meillä Suomessa syrjäytyneitä nuoria löytyy myös maahanmuuttajien parista. Olemmeko mielestänne tähän mennessä onnistuneet tavoitteessa, jota aiemmin tekstissä mainitsin, jonka nyt mainitsette?

Kysynpä vielä sen, että kuka valvoo näiden rahamäärien perillemenon juuri sinne, johon ne ovat tarkoitetut? Kuka raportoi tuloksista ja kenelle? Montako vuotta rahaa on annettu johonkin kohteeseen ja mitä sillä on saatu aikaan? Onko summa vuosittain sama? Miksi?

Meillä on tapaus ”Eerika”, joka tuli julki syystä, että lastensuojelu ei ole tasolla, jota sen Suomessa pitäisi olla. Meillä kunnat joutuvat säästämään, mm. juuri lastensuojelusta, jossa resurssit ovat Eerikan tapauksenkin jälkeen liian vähäiset. Asian hoitaminen on ilmeisesti unohtunut?

Meillä on 65 000 syrjäytynyttä nuorta annetun tiedon mukaan. Meillä on köyhiä lapsiperheitä. Meillä on apua tarvitsevia kansalaisia ihan joka ikäryhmässä, vanhukset mukaan lukien. Ja lisää vain säästetään. Veroja nostetaan, ALV on järkyttävän suuri, kaikenlaisia maksuja tulee lisää koko ajan, ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle.

Tässä vielä totean, että en missään tapauksessa ole avunantoa vastaan. Olen vain sitä mieltä, että meidän tulee leikata avun antoa muihin maihin, kuten me leikkaamme avun antoa, palveluita ja muuta täällä Suomessakin. Ja että ensin meidän tulee auttaa oman maan kansalaisia.

Missä on, arvon päättäjät, Teidän solidaarisuus suomalaisille? Suomen lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille?

Minusta tuntuu väärältä ja pahalta. Voin suorastaan pahoin tästä kokonaisuudesta, joka taustoja hakiessani, tuli ilmi. Eikä tässä ole kaikki kulut, ei kaikki näkökulmat. On vain yksi osa totuutta, johon pitäisi tehdä muutos.

Miten Teidän solidaarisuutenne näkyy ja miltä tuntuu, kun katsotte tämän maan tilannetta?

Emme pysty valitettavasti pelastamaan koko maailman lapsia, mutta pelastetaan edes omat! Ja autetaan sen jälkeen niitä kaikkia muita.

Solidaarisuus on hyvä asia.

Nina From

Viimeistään Joulun lähestyessä on aika auttaa -kukin omalla tavallaan

Sunnuntai 16.12.2012 - Nina From, PS

Pitkin vuotta olen saanut erilaisia mainossähköposteja, facebookissa on tarjolla jos jokin moista tarjoomaa, kauppakeskuksissa ja erilaisissa tapahtumissa ehdotetaan osallistumista. Ja kysehän on erilaisista vaihtoehdoista auttaa lähimmäisiä ja kauimmaisia. Sellaisia ihmisiä, sellaisia ryhmiä, jotka todella tarvitsevat apua.

Itse osallistun vuoden aikana muutamiin keräyksiin, lähinnä antamalla rahaa, kun kohdalle sattuu vapaaehtoinen keräilijä. Joskus olen itse aktiivinen ja mainoksen nähtyäni saatan näppäillä kännykällä jonkin summan keräykseen. Tai sitten ihan perinteisesti saatan kotiin kannetun kirjeen sisällön perusteella tehdä pienen rahallisen lahjoituksen. Nyt, kun tulee Joulu ja joulupadat ovat valmiina vastaanottamaan tavaraa ja rahaa, osallistumiseni on ehdoton.

Ymmärrän varsin hyvin ihmisiä, jotka haluavat osallistua eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tai muualla maailmassa kriiseissä olevien ihmisten auttamiseen. Hyvä niin, että suomalaiset haluavat auttaa. Mielelläni jaan eteenpäin tutuilleni esim. sosiaalisessa mediassa vastaantulevia hyväntekeväisyyslinkkejä ja tietoa kohteista, kun sellaisia tulee eteeni. Ja suosittelen osallistumaan.

Oma ajatusmaailmani on sellainen, että haluan auttaa niillä rajallisilla resursseilla, jotka omaan, suomalaisia lapsia ja lapsiperheitä. Usean kohteeni apu menee toki myös esimerkiksi vanhuksille. Jos ja kun pitää priorisoida, mihin rahaa antaa, tässä minun perusteet.

No mihin sitä rahaa sitten menee ihan valtiomme toimesta ja kuinka paljon. Muutama ote eri vuosilta:

*ennakkotieto, lähde: Ulkoasiainministeriö (päivitetty 28.3.2012)

Niin, onhan tuo summa kasvanut vuosien varrella, aika huimastikin. Olisi kyllä, mistä leikata.

Kepa.fi :n sivuilta löysin keskustelua ja kommentteja poliitikoilta asiasta: Lahjoitukset ja verovähennysoikeus. Asia on mielestäni mielenkiintoinen ja ajankohtainen, joten otin sivuilta muutamia poimintoja:

”Plan ja World Vision haluavat lahjoituksiin verovähennysoikeuden. Monet poliitikot suhtautuvat siihen vaikeassa taloustilanteessa varauksella. Suurimman tuen kristillisdemokraattien lisäksi antavat perussuomalaiset, joiden mielestä kaikki kehityspolitiikka tulisi perustua vapaaehtoisiin maksuihin.

Kehitysyhteistyölahjoitusten verovähennyskelpoisuus "rohkaisisi varmasti" vajaata kymmentä prosenttia suomalaisista antamaan enemmän, tai ylipäänsä antamaan rahaa kehitysyhteistyöhön. Kolmannes voisi vähennyksen vuoksi harkita säännöllistä avustamista. Näin selviää Plan Suomi Säätiön ja Suomen World Visionin Taloustutkimuksella teettämästä Omnibus-kyselytutkimuksesta.”

Tässä tietysti keskitytään ulkomaanavun rahalliseen antamiseen ja asia on varsin kaksipiippuinen. Toisten mukaan verovähennysoikeus toisi kaivattuja lisätuloja köyhyyden vähentämiseen. Toiset epäilevät, että se hankaloittaisi valtion kehitysyhteistyön kasvattamista. Kuka päättäisi, mitkä monista kohteista kuuluisivat tähän, mitkä eivät. Tosiasia on toki se mitä veronalennuksilla mahdollisesti tuetaan, on lopulta kuitenkin poliittinen valinta. Toki lahjoitusten verovähennyksellä olisi ohjaava vaikutus: se antaisi yrityksille sen viestin, että valtio pitää tätä tärkeänä toimintana. Jos Sinua kiinnostaa, paljonko tai mitä yritys voi antaa hyväntekeväisyyteen tällä hetkellä, lisätietoja löydät mm. kirjanpitofoorumi.com –sivulta.

Ulkomaanavusta olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä on, jos ja kun apua annetaan, mutta! Kun kaikesta pitää höylätä, myös tästä on höylättävä, ja niin, että tuntuu. Eli meillä on Suomessakin todella monta kohdetta, johon osa rahoista voitaisiin ja pitäisi sijoittaa. Täällä ne tulevat tarkasti kohdennettua, tukia valvotaan niin, että ne menevät oikeisiin kohteisiin. Raha jää maahamme. Lisäksi ensisijaisesti meidän on tässä asiassa ajateltava oman maamme kansalaisia, kun pitää priorisoida.

Kun ulkomaisiin kohteisiin kuitenkin avustusta annetaan, on ehdottoman tärkeä turvata avun meno todellisiin kohteisiin. Loppukäyttäjille saakka. Olen rahan antamista vastaan, ennemminkin me voisimme vähentää rahalahjoituksia ja lisätä sillä esim. koulutuksen, työssä oppimisen ja muun konkreettisen avun antamista. Siten, että esim. kehitysmaissa ihmiset osaisivat jatkossa olla omavaraisia, saisivat välineitä pitääkseen itsensä, perheensä ja kylänsä hengissä, oppimalla viljelemään, hoitamaan karjaa sekä muulla tavoin huolehtimaan pitkällä aikavälillä omasta elämästään. Näin vältettäisiin myös avustuksien osittainen ”meno” vääriin käsiin, rikollisille, välistä vetäjille sekä ihan hukkaan (näitä kaikkia tapauksia on nähty ja kuultu, vuosien varrella).

Lopuksi sitten totean, antakaamme edes vähän. Jokaisella teollamme on merkitystä.

Hyvää Joulun odotusta Sinulle ja perheellesi, ystävillesi, läheisillesi, rakkaillesi…

Nina From

PS Espoo

PS 1. muutamia hyväntekeväisyyden eri muotoja mainitakseni: rahalahjoitukset, tavaralahjoitukset, testamenttilahjoitukset, arpajaiset, hyväntekeväisyystuotteet, tapahtumat, talkoot, vapaaehtoistyö, nimen ja arvovallan luovuttaminen. Unohtamatta: ympäristökohteet, eläinsuojelukohteet ja kansainvälinen katastrofiapu, kummitoiminta. Yrityksillä: sponsorointi, henkilökunnan osallistuminen hyväntekeväisyyteen, kaupalliset promootiot, erilaiset yhteiset keräyskohteet.

PS 2. muutamia linkkejä kohti hyväntekeväisyyttä:

(google.fi:n kautta löytyy toki iso määrä muitakin)

xsv.fi/tee/

vala.fi

varainhankinta.net

vaaka.org

lahjoitetaan.fi

joulupata.fi

punainenristi.fi

mll.fi

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!

Vieläkö asiaa pitää miettiä? Eikö voida jo toimia?

Lauantai 1.9.2012 - Nina From, PS

Helsingissä kuoli toukokuussa 8-vuotias tyttö. Lapsen oloista raportoitiin toistuvasti Helsingin sosiaaliviranomaisille. Suomen Lastensuojelun Keskusliiton mukaan Suomessa yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla huolehdittavanaan jopa 120 lasta.

Helsingin sosiaaliviraston johtaja Paavo Voutilainen pitää lukua huolestuttavana.

– Helsingissä asiat ovat paljon paremmalla tolalla. Tuo luku on järkyttävän suuri. Tämä on ihan oikea asia miettiä, että miten paljon yksi ihminen pystyy hoitamaan. Suhdelukua voisi säätää hieman parempaan suuntaan.

– Ovatko meidän välineemme jossain määrin vanhentuneita ajatellen sitä tilannetta, jossa perheet tällä hetkellä elävät? Voutilainen miettii.

Voi herranjestas, miten törkeää puhetta Hgin sosiaaliviraston johtajalta. Ai nyt vasta voidaan katsoa LUKUJA? Entä ihminen, yksilö? Kun on tullut julkisuuteen yksi karmea tapaus ja lukuja katsoessa TIEDETÄÄN, että kyse on todella monista vastaavista ihmisistä! Oli pakko boldata nuo hiukset nostattavat yksityiskohdat haastattelusta. KENEN tehtävä on huolehtia lapsista/perheistä, jotka tulevat asiakkaaksi? Kuka sitten suojelee lasta, jos ei viimekädessä tämä taho? Anteeksi, mistä saadaan palkka? Ketkä ovat siellä töissä? Mikä on työn tavoite ja sisältö? Mitkä välineet? 

Tiedetään vallan hyvin, että kriisitilanteita ovat erotilanteet (jo ennen eroa lapset ovat näkemässä ja kuulemassa vanhempien riitoja yms. –usein), uusperheen muodostuminen, päihderiippuvuus, kyvyttömyys selviytyä arjesta (loppuun palaminen, masennus ym.)…ei aina, mutta on mahdollista, että lapsi on kriisin keskellä jo näissä tilanteissa ja tarvitsisi apua.

Kuka on hyvä äiti tai isä? Kuka sen määrittelee, millä kriteereillä? Missä opetetaan hyvää vanhemmuutta? Olisiko syytä ottaa kouluissa oppiaineeksi lasten oikeudet, lasten turvallisuus, lasten hoitaminen, mistä apua, jos pahoinpidellään, MITÄ on pahoinpitely? Miten lapsi tietää, mitä aikuinen saa tehdä, mitä ei, jos on tottunut väkivaltaan, eikä muusta tiedä? Lapsi on lojaali vanhemmilleen. Lasta on saatettu uhata, kiristää, manipuloida, eikä hän uskalla kertoa, mitä kotona tapahtuu. Miten pahoinpidelty lapsi ylipäätänsä luottaa keneenkään ulkopuoliseen aikuiseen?

Minun nuoruudessani oli aika tyypillistä, että isät joivat. Nykyään juovat sekä isät että äidit. Puhumattakaan muista päihteiden käytöstä, sekakäytöstä, mielenterveyslääkityksistä yms. päätä enemmänkin sekoittavista aineista kuin asioiden hoitamisesta käytännössä, terapiassa, puhumalla ja työstämällä, kohtaamalla pettymyksiä, vaikeita asioita, joita elämässä tulee vastaan. Niin, mihin me tarvitsemme ylipäätänsä päätä sekoittavia aineita? Miten aikuinen, joka ei pysty hoitamaan itseään, pystyisi mitenkään hoitamaan lastaan?

Lääketeollisuus ainakin voi erittäin hyvin. Niin paljon käytetään mielialalääkkeitä, jopa yläasteikäiset, puhumattakaan aikuisista. Karmeaa ihmisen kannalta. Popsi näitä, niin kyllä se siitä…

On selvää, että syrjäytyneiden perheissä lapsella ei ole parhaat mahdollisuudet selviytyä vaurioitta. Tai niin, että se ”putki” voi jatkua sukupolvelta toiselle. MUTTA, mistä tulee narsisteja? Olen sitä mieltä, että rakkaudettomuus lapsuudessa, välinpitämättömyys, vanhempien luomat paineet lapsen menestymiselle harrastuksissa tai koulussa tai ulkonäön suhteen, rajojen määrittelemättömyys luovat pohjaa jatkumolle: miten lapsesta tulisi toisenlainen? Kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa on pahoinvointia.

Ei näiden asioiden ymmärtämiseen tarvita tutkimuksia, minusta maalaisjärki riittää tajuamaan todellisuuden, missä ja miten itse elämme.

Niin, ennen oli suku lähellä. Oli mummot, kummit, läheiset, naapurit tunsivat toisensa, auttoivat ja puuttuivat. Lapsi selviää paremmin, jos olisi edes yksi läheinen, huolehtiva, rakastava ihminen, vaikkei se sitten olisi vanhempi. Näin olen asian ymmärtänyt lukemalla aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Päättäjät, kuntatasolla, eduskuntatasolla ja hallituksessa voivat tehdä asioille jotain, jos vain halua on. Lakia, joka on ajalta xxx voidaan muuttaa, jos halutaan. Esim. se, että kun lapsi pahoinpidellään ja tuodaan sairaalaan/lääkäriin, pitää olla mahdollisuus ilmoittaa asiasta sekä poliisille, että lastensuojeluun. Siis, lakia pitää muuttaa ja heti! Ei pitäisi olla vaikea asia.

Tapausten määrä lisääntyy, ei vähene. Haluan vastuuseen kaikki asianosaiset! Haluan, että tapahtuu muutos lakiin ja toimintamalleihin. Haluan, että resurssien määrää lisätään. Haluan, että ei puhuta luvuista vaan yksilöistä. Haluan, että lapset voivat hyvin yhteiskunnassamme. Joku nosti laitoshoidon myös tarkasteluun, joka on erinomainen nosto. Haluan myös, että laitoshoidossa olevien lasten ja nuorten olosuhteet ja tilanteet tarkistetaan ja luodaan toimivat prosessit.  Listaa voi jatkaa pitkäänkin, mutta jokainen tietää, mistä on kyse. Vai vaadinko liikaa? Vaadimmeko yhdessä liikaa?