Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise ongelmia!

Sunnuntai 1.6.2014 - Nina From

Ensiksi: Onnea kaikille vanhemmille, joiden lapset saivat eilen valkohatun. Sekä niille vanhemmille, joiden lapset saavat jonkin muun koulutuksen suoritettuaan todistuksen näinä viikkoina. Sekä onnea jo niille vanhemmille, joiden lapset pääsevät aloittamaan syksyllä jonkin peruskoulun jälkeisen jatko-opinnon tai saavat silloin lakin.

Onnea myös kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka viettivät kevätjuhlaa soipa se Suvivirsi tai ei (minä toivon, että soi nyt ja tulevaisuudessa, ihan joka kevätjuhlassa). Saivat hyviä tai heikkoja arvosanoja. Onnittelen itse asiassa ihan kaikkia lapsiamme, nuoriamme.

Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy kesäkuun 6. päivä. Oppivelvollisuusuudistuksesta on siis kyse. Siitä, että oppivelvollisuusikä nousee mahdollisesti jo ensi vuonna. Siitä, että suurin osa nuorista on koulussa 17-vuotiaaksi asti.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan uudistus historiallinen. No varmasti on! Hänen mielestään uudistus on tarpeellinen, sillä vuosittain jää pelkän peruskoulun varaan n. 5000 nuorta (15 %:a ikäluokasta). Kiurun mukaan kyseessä on rakenteellinen!!! ongelma, koska heidän osaltaan työttömyysuhka on suuri. Kiuru mainitsee apumiehen ja piikatytön paikat konkreettisina esimerkkeinä, niitä töitä ei enää vain ole. Vai niin. No en minäkään ole juuri kuullut mainittuja titteleitä enää vuosiin, jos en vuosikymmeniin. Mutta niitä töitä kyllä on ja olisi, jos vain työnteko olisi täällä tehty kannattavaksi. Kaikista ei tule johtajia. Kaikista ei tule maailmankansalaisia. Tarvitaan niitä ihan perustyön suorittajia ihan joka päivä, ihan kaikista eniten määrällisesti, täällä Suomessa.

Anteeksi vaan mutta missä ihmeen maailmassa ministeri ja taustojen selvittelijät elävät? Sen sijaan puhutaan suorittavan työn osalta työvoimapulasta tietyillä aloilla, tiettyihin tehtäviin. Jotkut saattavat todella inhottavasti puhua jopa ”paskaduuneista”. Minä en pidä tuosta sanasta. Se on sanana jo työtä vieroksuvan puhetta, se on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei arvosta toista ihmistä, toisen tekemää työtä. Minusta kaikki työ on arvokasta. Niin oli ennen, kun vanhuksemme tätä maata sotien jälkeen rakensivat ja niin tulisi olla nyt ja tulevaisuudessakin.

Uudistuksesta vielä: koulun penkillä istuttaisiin peruskoulun jälkeen siis joko lukiossa, ammattikoulussa tai vaikka kymppiluokalla ainakin vuosi. Lisävuosi perustellaan olevan, ei peruskoulun jatke.

Ymmärrän vallan mainiosti sen, että meillä on nuorisotakuu, meillä on nuorisotyöttömyyttä meillä on haastetta saada ne nuoret, jotka ovat syrjäytyneet, pysymään mukana maailman menossa. Ja se on oikein. Mutta onko todella ratkaisu se, että pidennetään ”koulussaistumisaikaa” vuodella?

Samaan aikaan puhutaan eläkeiän nostosta. Samaan aikaan on jo pitkään puhuttu siitä, että 50:sten on vaikea enää työllistyä, samaan aikaan puhutaan, että työikäiset eivät saa enää kuin määräaikaisia töitä tai satunnaisia työtehtäviä, samaan aikaan nuoriso ei saa työtä, sosiaalikulut kasvavat, kulutusmenot kutistavat ja kurjistavat yhteiskuntaamme. Elämme velassa ja velaksi! Kurjistumisen ongelmat ovat kyllä ihan jossain muualla!

Lapsilisät loppuvat 17-vuotiaana, kun kulut eivät nuoren osalta todellakaan pienene. Ja miten se olikaan, lapsilisät tulevat pienenemään, leikkuri leikkaa. Miten, se on vielä kysymysmerkki. No, kun lapset ja nuoret eivät saa töitä, vanhemmilla ei välttämättä ole myöskään vakituista hyväpalkkaista työtä, harrastaa pitäisi ja syödä, asua, käydä koulua. Rahasta tulee pulaa, perheissä ristiriitoja. Eriarvoisuutta kavereiden kesken (sitä on aina ollut, mutta kuilu kasvaa), kuka saa, kuka ei koskaan. Tulee huostaanottoja: vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, huolehtia raha-asioista, kun sitä rahaa on entistä vähemmän. Teini-ikäisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Itse tiedän sen, kun olen kahden teinitytön äiti, ei sitä rahaa ole liioin ollut ja töitä eivät ole saaneet aiemmin. Toinen ei oikein vieläkään, vaikka 18 -vuotta juuri täytti. Minä en valita muutoin, minulla on toistaiseksi työpaikka.

Mitä muita kiireellisempiä rahaa vieviä asioita meillä on, joita tulisi hoitaa?

-syrjäytyneet nuoret, heti! Esim. NEET -ryhmässä (Not in Emplyment, Education or Training) oli vuonna 2011  58 000 nuorta eli 9 %:a 15 -24-vuotiaista

-nuorille omia, valvottujakin tiloja olla,

-mahdollistaa joku liikunta- ja kulttuuriharrastus, vaikka ilmaiseksi, jos ei ole varaa muutoin osallistua

-ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen toimintoja lisää

-apua ja neuvontaa elämän hallinnassa, raha-asioiden hoidossa sekä oman itsensä hoitamisessa, arkiapua

-kouluterveydenhuolto kuntoon: kuraattoreita, terveydenhoitajia ja lääkäreitä kouluihin. Jokaiseen kouluun vähintään yksi lääkäri! Esim. Espoon kouluissa ei ole koululääkäriä, vakituista.

-hammasasiat kuntoon: ala-asteelle takaisin fluoripurskutukset, ksylitol-pastillit yms.

-TUKIOPETUS riittävälle tasolle, määrä on ala-arvoinen, riittämätön tällä hetkellä

-pienemmät opetusryhmät säilytettävä (nyt pitää kulujen karsimisen vuoksi suurentaa ryhmiä)

-pienet koulut säilytettävä, lähikoulujen toiminnat turvattava

-koulut kuntoon: sisäilmaongelmaisia on koko maassa aivan liian paljon: kaikki kärsivät ja isot kulut

-koulukiusaamisen estoon keinot, jotka todella toimivat

-opettajien lomautukset heikentävät opetuksen tasoa, vaikeuttavat opintojen suorittamista, lisäävät itseopiskelun määrää ja vähentävät sekä viivästyttävät valmistumista

-oppilaitostemme henkilökunnan yt:t rasittavat ihan kaikkia

-uusina kuluina tulevat jatkossa monet koulutukseen ja opintoihin liittyvät lakimuutokset  

Erikseen haluan mainita tämän asian, joka tulisi nostaa keskiöön: opinto-ohjaajat! Heitä riittävä määrä, heidän koulutukseensa tulee panostaa enemmän, heiltä tulee saada aikoja ohjaukseen, heidän tulee yksilöllisesti selvittää ja havainnoida nuoren kyvyt, jotta jokainen nuori pääsisi sellaiselle opinpolulle, joka on HÄNEN vahvuudet huomioiden hänelle paras.

Lisäksi enemmän yrityselämän, järjestöjen sekä vapaaehtoisten tahojen mukaan saaminen nuorten ohjaamiseen, vaihtoehtojen esittämiseen, ajoissa.

Harva nuori tuossa iässä on ennen, nyt tai tulevaisuudessa itse tiennyt, mille uralle lähtisi. Se on ikuisuushaaste, mutta juuri siihen pitää satsata OPO-kannan lisäämisellä ja vahvistamisella ylipäätänsä. Ei vanhemmat osaa välttämättä neuvoa eri vaihtoehtoja. Jotkut osaavat, jotkut eivät. Tottahan toki vanhempien velvollisuus vanhempina on auttaa lasta tiellään, vähintään 18-vuotiaaksi.

Miten muuten saadaan sellainen nuori yhteiskuntaan kiinnitettyä riittävällä tasolla, joka ei tälläkään hetkellä koulua halua tai pysty käymään? Istuvat vuoden lisää, vaikka eivät halua istua nykyistäkään määrää?

On se käsittämätöntä, miten voidaan tehdä tällainen esitys silläkin perusteella (ja nopeasti päättää), ettei tiedetä kustannuksia. On arvioitu, että tämä tulee maksamaan 15 -100 miljoonaa euroa vuodessa laskijasta riippuen. Anteeksi kuinka!

Ihan hyvä, että asiaa olette pohtineet ja esitys on tehty ja mikä parasta, tuotu julkisuuteen, jotta voi ottaa kantaa. Nyt on kuitenkin aika ottaa järki käteen, päättäjät. Älkää vain päättäkö, että nostatte oppivelvollisuusikää vuodella. Ettehän!

Panostakaa näihin muihin asioihin, joita tuossa on listattu ja tiedätte itsekin, että niitä on. Ajatelkaa lasten tulevaisuutta, turvatkaa Suomen kilpailukyky, pitäkää koulutuksemme taso edelleen hyvänä, parantakaa jopa tasoa! PISA-tuloksetkin kertovat sen, että enempi panostus kannattaisi nyt heti!

Tarvitsemme järkeä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.

Kysytään nuorilta!

Arvostetaan nuoriamme, älkäämme aliarvioiko heitä.

Hyvää kesäloman alkua lomansa aloittaneille toivottaa

Nina From

Välitätkö vai et?

Sunnuntai 18.5.2014 - Nina From

Tänään oli Eerikan nimipäivä. Muistatko hänet? Minä muistan!

”Kahdeksanvuotias Vilja-Eerika Tarkki kuoli äitienpäivänä tasan kaksi vuotta sitten. Lastensuojelulle tehdyt ilmoitukset eivät pelastaneet pientä tyttöä isänsä ja äitipuolensa väkivallalta. Eerikasta tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta silti hän asui isänsä ja äitipuolensa kanssa kuollessaan. Syyttäjä Tuire Tamminiemen mukaan jutussa on tällä hetkellä 12 epäiltyä ja jos syytteet päätetään nostaa, oikeuskäsittely alkaisi aikaisintaan syksyllä.”

Eerikan kuolema on koskettanut Helsingin koko lastensuojelua ja osoittanut sen, että vanhemmat eivät välttämättä ole aina lapsen parhaaksi– Eerikan kuolema oli onnettomien yhteensattumien summa. Vaikka näin kävi, niin voi käydä jatkossakin. Läheltä piti -tilanteita tapahtuu.

– Vaikka lapsilla on vanhemmat, he eivät välttämättä ole niin hyviä kuin haluamme ajatella. Eerikan tapaus opetti sen, että aina pitää myös epäillä pahinta. Maailmassa on pahuutta, Helsingin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio pohtii.

Puolisen vuotta sitten ilmestyi fb:n tapahtuma: ”Lastensuojelu kuntoon Suomessa”. Kyseessä oli tänään toteutunut tilaisuus eduskuntatalolla. Rauhanomainen mielenosoitus, jonka tavoitteena oli osoittaa päättäjille, että jotain on tehtävä pikaisesti lastensuojelun häpeällisen tilanteen korjaamiseksi.

”Sosiaalivirkailijat toimivat kuntien kurjan tilanteen vuoksi ylityöllistettyinä, lapsiasiavaltuutettu irtisanoutui resurssipulan takia, monikansalliset yhtiöt rahastavat sijaishuollossa” –järjestäjinä Lastensuojelu huolestuttaa –ryhmä ja Etävanhempien liitto.

Erittäin hyvien puheiden lisäksi pidettiin minuutin pituinen hiljainen hetki Eerikan muistoksi!

Mikä mättää?

Tiedon kulku on edelleen huonoa viranomaisten kesken.

Moni ei uskalla puuttua.

Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta riittävästi.

Noin puolessa Suomen kunnista on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä.

Lastensuojelussa on pahimmillaan jopa 160 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän saamien ehdotusten mukaan sopiva sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noin 20–50 asiakasta.

Kolmannes koko maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Kymmenesosassa kuntia ei työskennellyt lainkaan kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä.

Kaikissa kunnissa ei pystytä noudattamaan lakia.

Keskeisimpiä ongelmia on virallisestikin tunnustettu olematon valvonta. Koska valvontavastuu on hajautettu eri tahoille: kuntien sosiaalityöntekijöille, aluehallintovirastoille, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston kanslerille, kokonaiskuvaa on vaikea saada.

Sosiaalityöntekijän ohjeistus ja niiden noudattaminen: ohjeet eivät aina jätä tilaa paikalliselle harkinnalle ollenkaan, vaan sosiaalityöntekijän toimien lainmukaisuutta arvioitaessa katsotaan vain asianmukaisia lainkohtia ja ministeriön soveltamisohjeita. Jos paikallisesti on harkittu asiaa toisin, voidaan sosiaalityöntekijää syyttää virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Nykyinen lastensuojelukertoimen mukaan valtio jakaa rahaa kunnille sitä runsaammin, mitä enemmän lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Tämä ei herätä luottamusta.

Raportissa on todettu, että "kunnalle ja lastensuojelun ammattihenkilöille on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa asiakkaisiin" Paljon valtaa ja vain vähän valvontaa. Lisää epäluottamustekijöitä.

Liian suuret asiakasmäärät näkyvät väistämättä lastensuojelun laadussa: ”me työntekijät toivomme, että niillä asiakkailla, jotka ovat hiljaa, on kaikki hyvin. Kaikkiin ei ehditä millään olemaan aktiivisesti yhteydessä. Ne lapset, jotka kriisiytyvät, heidän kanssaan työskennellään aktiivisemmin. Ne, joilla on vähemmän kriisiä, jäävät väistämättä taustalle.

Sosiaalityöntekijän kanssa lastensuojelusta säästäminen tulee pidemmän päälle hyvin kalliiksi: ”ennaltaehkäisevää ja varhaista puuttumista joudutaan laiminlyömään ja se olisi kuitenkin rahassa mitattuna halvinta inhimillisen kärsimyksen minimoimisesta puhumattakaan”.

Ongelmallista lastensuojelussa on se, että sosiaalityön piirissä on erilaisia tulkintoja salassapitoon liittyen. Salassapitoa käsitellään kymmenissä lakipykälissä. Yksi työntekijä ei voi hallita kaikkia näitä säännöksiä.

Lastensuojelussa eletään kovien arvojen aikaa ja suosituksia on vaikea noudattaa taloudellisen tilanteen vuoksi. – Kaikki lähtee talouden näkökulmasta, kunnan pitäisi järjestää laadukkaat palvelut, mutta se ei ole mahdollista, koska talous on rempallaan. – Sosiaalityöntekijät on puristettu muottiin ja ammattiosaamisemme on siirretty nurkkaan. Meillä on osaamista, taitoa ja kokemusta, mitä pitäisi tuoda paremmin esille, Kitunen kertoo.

Lastensuojelun ilmoitusten määrä on kasvanut viime aikoina. Voimavaroja ei ole pystytty lisäämään lastensuojeluun niin paljon kuin tarvetta olisi. – Avuntarve on varmasti aito, kun perheitä ohjataan lastensuojeluun. Enemmän voisi kuitenkin hyödyntää perhetyötä tai kotipalvelua, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja pohtii.

– On tärkeää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsesta on huoli. Ei välttämättä voi nähdä, millainen lapsen tilanne todellisuudessa on. Nyt näyttää siltä, että ollaan palaamassa huutolaisaikaan. Palvelut annetaan sille, joka tuottaa ne halvimmalla, harmittelee sosiaalityöntekijä Timo Kitunen.

Helsingin lastensuojelun organisaatiossa kiehuu. Noin 70 prosenttia lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on allekirjoittanut kirjelmän, jonka mukaan lastensuojelussa tehdään nyt päätöksiä asiakkaiden kohtalosta ilman tarkkaa tietoa heidän olosuhteistaan ja tarpeistaan. Kirjelmä on tehty maaliskuussa. Allekirjoittajat arvostelevat lastensuojelun johtoa muun muassa siitä, että huostaan otetun lapsen sijoittamisesta päättävät ihmiset, jotka eivät koskaan ole tavanneet tätä.

Lastensuojelun kenttätyössä työskentelevillä riittämättömyyden tunne onkin hyvin tuttu.  – Se on kyllä todella tuttu tunne. Turhaumia on tullut siinäkin määrin, että on tehnyt joskus mieli sulkea korvansa, koska tietää, ettei pysty auttamaan. Tiedän alueita, missä lasketaan eurojen mukaan niin tiukasti, että asiakkaat jäävät jonoon - ihan sama, onko tapauksessa suurin piirtein murhatapaus tai ei. Tätä resurssipula on äärimmillään, lastensuojelun sosiaalityöntekijä kritisoi.

Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2012 lähes 18 000. Huostaanottoluvut Suomessa ovat pieneen väestöön aivan hirvittävät. Vuodesta 1995 luvut ovat kasvaneet. Onko kaikki oikeudenmukaisesti päätetty? Onko osin kyse bisneksestä?

Eräs näkökulma on ns. perusteettomat lastensuojeluilmoitukset. Tehdäänkö niitä kiusallaan, kateudesta, ymmärtämättömyydestä, tiedon puutteesta. Esim. tämä: lastensuojeluilmoitus kuntosalilla käymisen takia. Ilmoitus oli tehty nimettömänä facebookin kautta. Kuvien ja kirjoitusten perusteella. Totuus oli se, että äidin kuntoillessa vauvaa oli hoitanut isä.

Ns. turhat ilmoitukset vievät resursseja lastensuojelun henkilöstöltä. Kenellä tahansa kuntalaisella on lastensuojelulain mukaan oikeus ja mahdollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Perusteeksi riittää huoli lapsen tilanteesta.

Minusta on hyvä, että jokainen ilmoitettu tapaus tutkitaan. Päätöksiin en ota kantaa, koska en ole asianomainen enkä asiantuntija.

HS tapasi keskiviikkona seitsemän ryhmän jäsentä, jotka kertoivat lastensuojelun ongelmista. He eivät halua esiintyä omilla nimillään. He kertovat, että johto on kieltänyt sosiaalityöntekijöitä puhumasta lastensuojelun tilanteesta medialle tai määrärahoista päättäville valtuutetuille. Työntekijöiden mukaan suurin ongelma on, että lapsen tunteva vastuusosiaalityöntekijä ei Helsingissä saa tehdä päätöksiä lapsen palveluista tai sijoituspaikasta. Sosiaalityöntekijä tekee esityksen, mutta päätöksen tekee asiakasohjausryhmä. Lasta ryhmä ei tapaa.

Esimerkiksi Espoossa ryhmä ehdottaa palveluita vastuusosiaalityöntekijälle. Tämä sitten valitsee sen, jonka katsoo vastaavan lapsen tarpeeseen, kertoo Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila.

Helsingissä vastuusosiaalityöntekijät kertovat joskus kirjaavansa asiakkaan papereihin olevansa eri mieltä vaikka sijoituspaikasta.

"Välillä tehdään päätöksiä, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia", eräs työntekijä sanoo.

Työntekijöitä huolettaa, että vastuun päätöksistä kantaa sosiaalityöntekijä, vaikkei olisi niitä tehnytkään. Jos huostaanotto on vastentahtoinen, voi vastuuta joutua kantamaan oikeudessa.

"Vastuusosiaalityöntekijä päätyy oikeuteen kertomaan, miksi juuri tämä paikka on tämän lapsen edun mukainen, vaikka hän tietää itse, ettei se ole. Muuten koko huostaanotto vaarantuu", eräs sosiaalityöntekijä sanoo.

Lounatvuoren mukaan sosiaalityöntekijän pitää määrittää tuen tarve selvästi, jotta ohjausryhmä voi etsiä lapselle parhaan paikan. Lounatvuoren mukaan palveluntuottajia on niin paljon, etteivät sosiaalityöntekijät voi tuntea niitä riittävän hyvin.

Sosiaalityöntekijät haluaisivat hoitaa asiakkaita mahdollisimman hyvin, mutta liian suuri työkuorma tekee siitä hankalaa. "Vastuu on hervoton: lapsen tulevaisuus. Joskus yöllä herää miettimään, että pilasinko sen."

Mitä on tehty, tehdään tai tullaan tekemään?

Lastensuojelulain muutos astui voimaan 2014 alussa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos työstää laajaa lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanketta, minkä lopulliset tulokset tulevat julki 2016. Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti Kuntaliiton kanssa lastensuojelun laatusuositukset. Toimiva lastensuojelu -työryhmä perustettiin kaksi vuotta sitten, kun 8-vuotiaan Eerikan kuolema kyseenalaisti suomalaisen lastensuojelun tilan.

”Viranomaisten ja ammattilaisten yhteistyötä tulisi lisätä entisestään. Viranomaisten kanssa pitäisi päästä yhtenäiseen käytäntöön salassapidon suhteen. – Lainsäädännön mukaan seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset tulee aina ilmoittaa poliisille. Työryhmä tekee nyt myös selvitystä siitä, voisiko fyysisen pahoinpitelyn tapaukset ilmoittaa samalla tavalla suoraan poliisille.”

Valvira ja aluehallintovirastot ryhtyvät toimiin niissä kunnissa, joissa lastensuojelun henkilöstöä ei selvästi ole riittävästi. Valvira myös selvittää tarkemmin mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluja kuntien lastensuojelutyössä.

Silloin matalan kynnyksen aktivismi kuten erilaisen materiaalin julkaiseminen verkossa voi toimia epävirallisena kanteluna, joka on julkisuutta saadessaan byrokraattista tapaa tehokkaampikin

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Olkoon tämä tällä kertaa tässä. Kysyn vain lopuksi: olemmeko hyvinvointivaltio? Huolehditaanko täällä heikoimmista, autetaanko riittävästi ja ajoissa? Ajatellaanko täällä lapsen etua vai ei?

Puututhan, jos näet kaltoin kohdellun lapsen?

Nina From

Voit allekirjoittaa kansalaisaloitteen: lastensuojelulaki uusiksi:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

Paikalla oli myös www.isatlastenasialla.fi ja paljon muita asiaa edistäviä tahoja ja ihmisiä!

Perussuomalainen puoluetapahtuma, Oulu 2-4.5.2014

Maanantai 5.5.2014 - Nina From

Kiitos Oulu. Olipa miellyttävä käydä, taasen. Kaikki toimi erinomaisesti, kuten aiemmillakin kerroilla. Saimme kokoustaa muuten uunituoreen suomenmestarin, Oulun Kärpät, jääkiekkoareenalla. Ja meitä oli paikalla lähes 600, ympäri Suomen.

Perussuomalaiset rp. on sekä sisäiseltä demokratialtaan, että yhteiskuntapoliittisilta linjauksiltaan muista puolueista poikkeava puolue. Jokainen jäsen voi vaikuttaa puolueen keskeisiin päätöksiin. Muissa puolueissa edustuksellinen demokratia (puolue-eliitti) päättää puolueensa ohjelmista, linjauksista ja johtohenkilöistä. Perussuomalaiset toimivat kuten demokratiassa tulee toimia.

Kokousta pidettiin monta tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina. Oli linjauksia, puheita, evästyksiä, toimintakertomuksia, päätösasioita ja paljon muuta virallista sekä esityksen mukaista toimintaa. Erityisen mainiota oli taasen nähdä ja kuulla vanhojen tuttujen sekä uusien tuttavuuksien mielipiteitä, kokemuksia sekä ratkaisuehdotuksia maamme hyvinvoinnin parantamiseksi. Verkostoituminen samanhenkisten kanssa on mahtavaa. Kaikesta ei tarvitse olla eikä voikaan olla samaa mieltä, mutta keskustella kannattaa ja löytää sitten parhaat mahdolliset keinot edistää yhteisiä asioita.

Välikommenttina on pakko kysyä lukijalta: onko todella niin, että perussuomalaisena edustaa jotain väärää suuntaa, väärää lahkoa väärää jotain, mitä ei edes pysty ymmärtämään? Miksi kysyn näin? Koska vieläkin kuulee ja näkee asenteellisuutta meitä perussuomalaisia kohtaan. Sitä en voi ymmärtää siksi, koska perussuomalaiset nimenomaan haluavat suomalaisille parempaa. Meidän omalle kansallemme! Miten se voi jonkun mielestä olla kummallista tai väärää tai jopa johtaa syrjintään? Suomessa! Meidän itsenäisyyden puolesta on taisteltu, verta vuodatettu moneen kertaan. Emme me halua myydä itsenäisyyttämme, me perussuomalaiset!

EU-ehdokkaitamme on 20, erilaista, erinomaista. En lähde tässä erittelemään, millaisia taustoja he omaavat, mitä kullakin erityisesti on fokuksessa. Kaikilla meillä on kuitenkin puolueen linjaukset EU-asioihin. Niihin voi tutustua mm. osoitteessa: www.perussuomalaiset.fi. Ne ovat myös painetut esitteeksi ja jaossa tori- ja markkinatapahtumissa, joissa aktiivisesti perussuomalaiset ovat läsnä. Kansan parissa. Muutaman asian nostan kuitenkin tässä esille, mitä ohjelmamme sisältää:                               

olemme EU-kriittisiä ja haluamme muutosta. Emme halua syventää liittovaltiokehitystä vaan haluamme säilyttää kansallisen itsenäisyyden ja vahvistaa sitä. Olemme ehdottomasti Kreikalle annettujen sekä vastaavien tukipakettien myöntämistä vastaan: piikki kiinni! Mutta haluamme olla osana Eurooppaa, kuten olemmekin ja vahvistaa esim. kaupankäyntiä.

Kannattaa tutustua EU-ehdokkaisiimme tarkemmin, tavata heitä ja olla yhteyksissä, kysellä ja saada vastauksia. Ja lopuksi: äänestää! Jos et äänestä, hyväksyt nykyisen toiminnan. Hiljaisuus on myöntymisen merkki!

Kiteytän omalta osaltani keskusteluista viikonlopun vahvan viestin Suomen talouden ja maailman tilanteen osalta näin: ykkösenä nähtiin omavaraisuuden varmistaminen ja asteiden nosto. Meidän tulee ehdottomasti tukea yrittäjyyttä ja työllistää Suomessa. Kasvattaa omavaraisuutta, olipa kyseessä vaikkapa maanviljely tai energiatuotanto. Että Suomeen tuodaan haketta Venäjältä! Suomessakin on raivattua metsää ja kannot mätänevät maille, koneisiin on investoitu. Mutta mikä on energiapolitiikkamme tällä hetkellä? Entä maanviljely: ruista tuodaan ulkomailta suomalaisiin tuotantolaitoksiin! Miksi? Koska rukiin viljely ei viljelijälle tuota riittävästi elantoa, vaikka pitäisi! Onkohan EU:sta jotain tukia muuten jäänyt neuvottelematta Suomen suuntaan? Kyllä suomalaisetkin olisivat varmasti valmiita tukemaan suomalaista tuotantoa ennemmin kuin muiden maiden maanviljelijöitä, jotta takaamme puhtaamman ruuan ja varmistamme sen, että saamme mitä haluamme syödä itse, mitä haluamme syöttää lapsillemme tai vanhuksillemme!

Aloittakaamme jokainen talkoot itse: ostakaamme ostoskoriimme Suomessa tuotettua elintarviketta, tuotteita sekä palveluita. Siten työllistämme, saamme verotuloja Suomeen ja vahvistusta itsellisyyteemme. Oletko mukana?

Nina From

Kuvat: Oulun jäähallin kokous sekä pienin kokousosallistuja ikuistettuina

Kerjääminen ja kaupustelu kielletty!

Lauantai 12.4.2014 - Nina From, PS Espoo

Muistatko aikaa, jolloin tähän kiinnitit huomiota? Kirjoitus löytyi useimmiten kerrostalojen porraskäytävän info-seinältä tai nimi- ja kerroslistan läheltä. Itse muistan nähneeni usein tämän tekstin, kun vierailin mummillani tai kävin kavereillani tai muuten kylässä tai ihan vain menin ja tulin kotiini, Helsingissä. Nuo sanat ja lause ovat syöpyneet hyvinkin päähäni, ihan kuten pitkään mieleen painetut mainokset ”Ajatar on Forumissa…” tai ”Vestio vaatettaa…” tai ”Saarioisten”…

Vieläkö on porraskäytävissä nähtävissä tuo lause? Kaduillamme sitä ei näy ja seuraukset ovat negatiiviset. Negatiiviset siksi, koska emme vieläkään tiedä, vuosien pohdintojen jälkeen, onko heidän hyvä antaa kerjätä Suomessa vai ei. Annanko rahaa heille eli teen hyvää vai huonoa. Miksi heidän määränsä lisääntyy vuosi vuodelta? Onko rikollisuus kasvanut kuitenkin?

Minun tekee pahaa. Ihan joka kerta, kun näen kerjäläisen. Olipa kyseessä nuori tai vanha, mies tai nainen. Pakko kääntää pää pois. Vaikka ongelma ei siten katoakaan. Matkoilla olen nähnyt ja tiedän myös sen, että seuraavaksi tulevat ihminen ja koira/eläin –kerjäläiset. Sitten saapuu aikuinen ja lapsi-kerjäläiset (lapsi makaa, leikkii, on huumattu, ryöstetty, oma lapsi, kenen ja missä kunnossa?). On ja tulee raajarikkoisia kerjäläisiä, aikuisia ja lapsia. Mitä sitten tehdään?

Tässä vaiheessa me Suomessa vielä ja edelleen mietimme, mitä pitää tehdä. Sitten, kun näitä edellä mainittuja tulee, sitten onkin jo myöhäistä pohtia, pitäisi jo toimia. Ne tulevat jäädäkseen. Ja varmasti osa on järjestäytynyttä rikollisuutta.

Miten maaseutu? Onko siellä turvallista asua, naapuri ei välttämättä ole lähietäisyydellä. Joku tulee autolla ovelle ”myymään” jotain, tunkeutuu sisään, ryöstää. Tai sitten ei. Jotakuta saattaa kuitenkin jo nyt pelottaa. Soitetaan poliisille, vaan eihän heitä saa niin nopeasti paikalle. Ei ole resursseja.

Entä Suomen lainsäädäntö: tullaan Suomeen, leiriydytään, minne sattuu, roskataan lähtiessä. Miten mahtaa olla: idässäpäin kuulemma vapaat liikkujat saattavat tupsahtaa ongelle jonkun omistaman mökin laiturille. Tai pulahtaa uimaan jonkun omistaman rannan vesistöön. Esimerkiksi.

Entä kauppojen varkaudet, kultasepänliikkeiden ryöstöt, katuryöstöt entä teräs- ja kuparivarkaudet? ”Punkaharjulaisen yrityksen pihasta vietiin lauantai-iltana 100 000 euron edestä terästä. Poliisi kuvailee tekoa ammattimaiseksi.” ”Finlandia-talon edustalta varastettiin useita kuparikaiteita heinäkuussa. Nyt loputkin ulkokaiteet on varastettu. Yli 40 vuotta sitten suunniteltujen kaiteiden arvo on toistakymmentätuhatta euroa kappaleelta, mutta sulatettuna tai romumetallina arvo on korkeintaan tuhat euroa.”

Ja sitten tämä Suomen lainsäädäntö, jonka heikkoutena mm. on se, että esim. ihmiskaupasta, parittamisesta kiinni jääneet saavat aivan liian lievät tuomiot. Ja saavat suorittaa tuomionsa hyvissä olosuhteissa, Suomen vankiloissa.

”Miehet parittivat Suomeen houkuttelemaansa, väkivaltaisesti kohtelemaansa ja nälässä pitämäänsä tyttöä Helsingin kaduilla keväällä 2012. Aaltosen mukaan Suomella olisi teoriassa oikeus lähettää tuomitut kärsimään rangaistuksena kotimaassaan, mutta nämä pystyvät valituksilla estämään tämän toteuttamisen.

– Käytännössä siis tämäkin tuomio on suorastaan kutsu tulla harjoittamaan ihmiskauppaa Suomessa. Pahin mitä voi käydä on lyhyehkö aika vankilassa, jossa tienaa päivärahoina saman verran kuin rehellisessä työssä romaniassa. Muun muassa Ylen MOT-ohjelma on kertonut, että suomalaisten vankiloiden suhteessa korkea palkkataso ja vankiloiden hyvät olot voivat osaltaan houkutella itäeurooppalaisia rikollisia Suomeen. Suomalaisessa avovankilassa vangin minimipalkka on korkeampi kuin esimerkiksi työntekijöiden yleinen minimipalkka Virossa. Törkeän ihmiskaupan rangaistusasteikko, 2–10 vuotta. Helsingin Sanomien mukaan miesten uhriksi joutunut romanialaistyttö oli ennen lähtöä varmistanut miehiltä erikseen, ettei hän joudu Suomessa prostituoiduksi. Miesten lupauksesta huolimatta totuus oli, että tytöllä oli kahden kuukauden aikana päivittäin noin viisi asiakasta.”

Vapaa liikkuvuus, kerjäläisten salliminen, päätöksenteon hitaus, vastuun oton vaikeus. Suoranainen välinpitämättömyys ja silmien ummistaminen todellisuudelta. Jos ei halua kohdata todellista ongelmaa, voi ehdottaa vaikka seuraavaa (eräs kansanedustaja ehdotti tv-haastattelussa): ”annetaan kerjäämiselle mahdollisuus vain tietyillä alueilla.” Anteeksi kuinka? Siis millä alueilla ja kuka sitä valvoo ja miten?

Minusta jokaisen maan tulee hoitaa omat kansalaisensa ja heidän asiansa siten, että kerjuulle ei tarvitse lähteä. Miksi esim. Romania ei ole saanut omia ongelmiaan hoidetuksi? Ketä kiinnostaa se, että ihmiset ovat ko. maassa eriarvoisessa asemassa? Kyse on sentään EU-maasta. Mutta Ukrainaa sen sijaan autetaan (Suomi hyväksyi juuri tukipaketin! Paljonko Ukrainan karkotettu presidentti veikään maan rahoja mennessään?50 mrd?) ja Suomi auttaa! Miksi?

Katsokaapa Italian tilannetta. Afrikasta, Syyriasta tulijoita riittää. USA:n virtaa meksikolaisia, päivittäin. En kadehdi yhtään. Mutta en halua, että meillä nämä asiat myöskään riistäytyvät käsistä. Stoppi pitää laittaa niin kauan, kuin tilanteet on hallittavissa.

Itse kannatan kerjäämisen täyskieltoa. Niin ikävältä kuin se kuulostaa ja onkin. Minä en halua rikollisuuden lisääntymistä, minä en halua ihmiskauppaa, minä haluan, että tänne tulevat toimivat meidän asetusten ja lakien mukaisesti, minä en halua tänne epämääräistä rikollisuutta, toimintaa, roskaajia. Meillä on riittämätön määrä resursseja, poliisit, sosiaalipuoli yms. Me emme ole hyvinvointivaltio, joka voi pelastaa kaikki tänne saapuvat hoitoa ja ruokaa, rahaa yms. perustarpeita vaativat ihmiset. Olen pahoillani, mutta näin on.

Päättäjiltä toivon pikaisia päätöksiä. Aloitettakoon kerjäämisen täydellisestä kieltämisestä ja jatkettakoon seksin täydelliseen osto- ja myyntikieltoon. Ei viisumivapaudelle! Kiitos!

Nina From

EU-startti by PS!

Sunnuntai 30.3.2014 - Nina From, PS Espoo

Tätä olin odottanut. Ja varmasti ihan jokainen perussuomalainen, ympäri Suomea: Perussuomalaisten EU-vaaliohjelman julkistus!

Päivä oli eilen, 29.3.2014. Paikka meille sopiva, Finlandia-talo. Itse talona, puitteina sekä sijainniltaan sopiva, monelle muualta tulleelle. Paikalle saapui yli 600 samanhenkistä, kutsuttuna. Oli kentällä erittäin pitkään puolueen eteen työtä tehnyttä, lyhyemmän aikaa mukana ollutta, kaikenikäistä ja kaikenkokoista, samaa kieltä puhuvaa suomalaista. EU-ehdokkaita, kansanedustajia, eduskunnassa työtä perussuomalaisuuden eteen tekeviä sekä puolueen väkeä. Toki myös median edustajia. Jotka eivät paikan päälle päässeet, näkivät tapahtuman halutessaan netin välityksellä.

Väkeä saapui paikalle, hymyssä suin, tervehtien, keskustelun sorinaa kuului joka puolelta. Tunnelma oli odottava ja positiivinen.

Putkonen avasi tilaisuuden. Sen jälkeen puheita pitivät Soini, Terho sekä Slunga-Poutsalo. Tilaisuus oli hyvin rytmitetty, sopivasti puheita, viestejä, musiikkia, erittäin hyvä ja kompakti kokonaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että julkisuudessa kerrottua ”rahan mälläystä” ei mielestäni näkynyt. Kokonaisuus oli hillitty ja erittäin asiallinen.

Tunteet nousivat ”kattoon” monta kertaa tilaisuuden aikana. Henkilökohtaisesti minua liikuttaa aina Finlandia –hymnin kuuleminen, joka kuultiin ja nähtiin samalla vaikuttavia kuvia suomalaisuudesta ja suomalaisista.

Vähemmän, mutta parempaa EU:ta!

Ja sitten EU-vaaliohjelman pääperiaatteet:

1. EU:n liittovaltiokehitys on torjuttava ja jäsenmaiden itsemääräämisoikeus taattava
2. Tukipakettipolitiikka on lopetettava
3. Talousyhteistyötä on kehitettävä edelleen
4. EU:n demokraattisuutta on vahvistettava

Perussuomalaisten EU-linja on kriittinen ja rakentava. Nostamme sekä epäkohtia esiin, että tuemme hyviä hankkeita. Euroopan parlamentissa osallistutaan tekemällä yhteistyötä ja osallistumalla säädäntötyöhön. Perussuomalaiset haluavat olla europarlamentissa osa vaikutusvaltaista EU-kriittistä ryhmää. Ryhmien hakeminen alkaa heti 25.5. vaalipäivän jälkeisenä arkipäivänä, kun vain mahdollista, paikan päällä toimien.

Eurojäsenyyden suhteen hyväksymme tilanteen toistaiseksi voimassa olevana tosiasiana. Emme ole poliittisesti sitoutuneita euroon, vaan ainoastaan Suomen etuun.

Meille on tärkeää kansallisen edun, päätöksenteon sekä itsemääräämisoikeuden puolustaminen EU:ssa. Meidän mielestämme EU:N ei tule laajentua itään emmekä kannata Turkin jäsenyyttä. Kansanvaltaisuuden vahvistaminen on meille sydämen asia. Haluamme vähentää EU:n byrokratiaa käynnistämällä sen leikkaustalkoot. Tämä saadaan aikaiseksi antamalla EU-hallinnon eri osa-alueille tiukasti säädelty tuottavuusohjelma.

Perussuomalaisten mielestä Suomessa on pystyttävä tulevaisuudessakin asumaan ja harjoittamaan maatalousyrittäjyyttä. On huolehdittava maamme ruokaturvallisuuden säilymisestä sekä pidettävä huolta huoltovarmuudesta. Elintarvikkeiden alkuperä on ilmoitettava.

Vastustamme päästökauppaa. Haluamme neuvotella uudelleen EU:n rikkidirektiivin, joka nykyisen sopimuksen mukaan on tarkoittanut sitä, että olemme menettäneet työpaikkoja ja tuloja, kauppaa. Puollamme kotimaisten energialähteidemme hyödyntämistä.

Maahanmuuttorutiinit ovat liian pitkiä ja byrokraattisia. EU ei voi päättää, minkä verran ja minkälaista maahanmuuttoa jäsenmaiden tulee vastaanottaa. On erittäin tärkeää puhua asioista julkisesti, tuoda asioita eri näkökulmista mukaan keskusteluun, kertoa rehellisesti, paljonko maahanmuutto eri vaihtoehdoin maksaa ja mitä muita vaihtoehtoja olisi ja on, kuin ottaa maahanmuuttajia esim. ilman, että kotouttaminen on kunniallisesti hoidettu ja ylipäätänsä ihmisiä kohdellaan maassamme tasapuolisesti. Tasapuolinen kohtelu vähentää rasismia ja ristiriitoja ylipäätänsä.  

Rajavalvonta on mielestämme keskeinen osa yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuutta. Emme kannata viisumivapautta. Jos EU-tasolla päätetään kuitenkin jossain vaiheessa viisumivapaudesta Suomen puolesta, on EU:n osallistuttava merkittävällä taloudellisella panoksella Suomen rajavalvonnan kohentamiseen.

Meidän mielestä sosiaalinen oikeudenmukaisuus taataan Suomessa parhaiten kansallisen päätöksenteon pohjalta, eikä EU:n tule puuttua asiaan. Tämä toimintatapa koskee myös eläkeasioitamme.

Nizzan sopimus (2003) on sellainen, jota kannatamme siltä osin, kun siinä on päätetty jättää sosiaali- ja terveyspalveluiden kauppa yhteisön jakamattoman toimivallan ulkopuolelle. Meidän tulee jatkossa olla aktiivisempia ja hakea rakenne- ja kehitysrahoja esim. terveempien elämäntapojen edistämisprojekteihin.

Veroparatiisit on saatava kuriin. Haluamme toimia veronkiertoa ja harmaata taloutta vastaan ja löytää yhteistyössä paremmat keinot kaiken laittoman toiminnan vähentämiseksi. EU-maat menettävät verotuloja jopa 1000 miljardia euroa vuodessa veronkierron ja veroparatiisien vuoksi.

Suomi on EU:ssa nettomaksajan roolissa. Viime vuonna maksu oli 658,8 miljoonaa euroa eli 122 euroa per asukas. Ed. vuonna tilanne oli kutakuinkin sama. Nettosaajana olemme olleet vain vuonna 1996, 1997 ja 2000. Suhteessa bruttokansantuloon suurimmat nettomaksajat viime vuonna olivat Ruotsi (-0,46 %) ja Tanska (-0,45 %). Saksan nettoasema suhteessa bruttokansantuloon oli -0,44 prosenttia ja Ranskan -0,40 prosenttia. Suurimmat nettosaajat bruttokansantuloon suhteutettuna olivat Viro (4,84 %), Liettua (4,82 %), ja Latvia (4,29 %).

Meillä suomalaisilla on paljon mahdollisuuksia ja paljon tehtävää. Nyt on se hetki, että jokaisen on äänestettävä EU-vaaleissa. Jokainen ääni on merkityksellinen. Jokainen ääni on ääni tulevaisuudelle. Jokaisen suomalaisen velvollisuus, vastuu on kantaa oma kortensa kekoon, viimeistään 25.5.2014, sunnuntaina.

Ehdokkaita on paljon. Se on vain  hyvä asia. Perussuomalaisista vaihtoehdoista löydät lisää sivuiltamme: espoonperussuomalaiset.fi ja perussuomalaiset.fi. Ehdokkaillamme on lisäksi omia nettisivuja. Ja heitä voi tavata tapahtumissa.

Mielenkiintoista kevättä toivottaen,

Nina From

Uudenmaan perussuomalaiset juoksivat Lastensairaalalle!

Sunnuntai 9.3.2014 - Nina From, PS Espoo

Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeen tukiyhdistys aloitti viime vuonna varainhankinnan uuden valtakunnallisen lastensairaa­lan rakennuttamiseksi. Tavoitteena on kerätä 30 miljoonaa euroa lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Lahjoituksien avulla Helsinkiin nousee uusi, lasten erikoissairaanhoitoon kes­kittynyt huippuyksikkö vuoteen 2017 mennessä. Tarve on akuutti, mutta ilman yksityistä rahoitusta sen rakentaminen siirtyisi pitkälle tulevaisuu­teen. Tämän vuoksi osa julkisen sairaalan rahoituksesta on päätetty kerätä historial­lisella tavalla yrityksiltä ja yksityishenki­löiltä.

Kolmasosa keräystavoitteesta vielä keräämättä!

Tähän mennessä rahaa on lahjoitettu runsaat 21 miljoonaa euroa. Kansalaiskeräyksen kokonaistavoite on 30 miljoonaa euroa.

Winter Run avasi 7.3.2014 juoksutapahtumien summan, joka liittyy Run for Good 2014 –juoksutapahtuma sarjaan. Tapahtuman keulakuvana oli olympiajuoksija Kirsi Valasti. Juoksuilla on tarkoitus kerätä yhteensä 50 000 euroa sairaalan hyväksi. Perjantaina mukana järjestävänä yleisurheiluseurana oli KU-58. Paikka oli Hakunilan urheilupuisto ja juoksu tapahtui lumessa. Sarjoja oli sekä kilpailijoille että kuntoilijoille. Juoksu maksoi 40/50euroa riippuen ilmoittautumisajankohdasta. Lahjoitus sairaalalle per juoksija oli 20euroa.

Avajaisjuoksuun toivottiin osallistuvan 200–500 juoksijaa, jolloin lastensairaalalle kertyisi tukea 4 000–10 000 euroa. Juoksijoita oli reilut 200 henkeä. KU-58 seuran puheenjohtaja Harri Mannermaa mainitsi puheessaan pienet purot, joista tulee suuria. Häneltä oli mm. kysytty, mihin toinen puoli tuotoista menee. Vastaus oli, että järjestyskustannuksiin (kahvi, pulla yms.) sekä vantaalaisten yleisurheilijanuorten eli KU-58 toiminnan tukemiseen. Kyseessä oli talkootyönä tehty projekti, jolloin käytännössä kaikki tuotto meni lyhentämättömänä hyvään tarkoitukseen.

Espoolainen perussuomalainen, Ossi Savolainen bongasi juoksutapahtuman. Hän vinkkasi siitä allekirjoittaneelle ja asia lähti liikkeelle, saman tien. Aikaa oli noin viikko ja innostus kova. Hieman erilaista hyväntekeväisyyttä siis tiedossa!

Jostain kehkeytyi ajatus, että voisiko tätä pyrkiä laajentamaan Uudenmaan perussuomalaisiin: yhteys Pekka Sinisaloon saman tien. Hän innostui asiasta ja yksityiskohdat hiottiin hienosti yhteistyöllä. Sovittiin, että lähdetään liikkeelle pikaisesti hoitamalla piirisihteerin kautta tieto Uudenmaan paikallisyhdistyksiin ja katsotaan, moniko ehtii pikaisella aikataululla mukaan. Ja ehti: Loviisasta Paula Järvinen ja Tuusulasta Eetu Nieminen, Espoosta allekirjoittanut ja em. Ossi.

Hiki tuli ennen ja jälkeen juoksun. Jännitettiin, saadaanko edustusvarustus kuntoon, ilmoittautuminen suoritettua, löydetäänkö toisemme juoksupaikalta ja jaksetaanko juosta lumisohjossa tuo 5 kilometriä. Neljän porukassa hölkättiin hyvässä hengessä ja jaettiin kokemuksia kunkin alueelta, haasteista ja ratkaisukeinoista. Keskustelu juoksun lomassa oli vilkasta ja antoisaa. Neljän rintamassa tultiin maaliin ja todettiin, että kannatti!

Kiitän kaikkia projektissa mukana olleita ripeistä otteista, päätöksenteosta ja tositoiminnasta. Tehokasta, kerrassaan. Täytyy myös sanoa, että kaikilla tuntui olevan kiinnostusta jatkossakin olla mukana vastaavantyyppisissä tapahtumissa. Tällä tarkoitan sekä erilaista osallistumista, liikunnallista ja hyväntekeväisyysprojektissa mukana oloa. Tuli hyvä mieli ihan kaikille ja sitä haluamme jatkossakin.

Ja jos jotakuta kiinnostaa juoksuaika, niin sehän oli 37,50 ihan meillä kaikilla, koska rintamamme piti!

Seuraavat juoksutapahtumat, joilla voi hanketta tukea, ovat mm. toukokuussa järjestettävä Tyttöjen Kymppi, heinäkuussa Vierumäellä juostava Pullukka Puolimaratonille ja syyskuussa vuorossa on Pääkaupunkijuoksu, jossa vaihtoehdot ovat puolimaraton ja 10 km.

Tanja Piha toimii juoksutapahtumien osalta yhteisön vetäjänä. Hän kertoo, että Suomessa hyväntekeväisyysjuoksujen sarjat ovat olleet harvinaisia. Tavoitteena on saada inhimillisten ja urheilullisten tavoitteiden toteuttamiseksi mukaan tuhansia juoksijoita. ”Moni yritys on lähtenyt mukaan lastensairaalatalkoisiin. Nyt on urheilullisten kansalaisten vuoro”, Piha kannustaa.

uusilastensairaala2017.fi sivuilta saat lisää tietoa tärkeästä hankkeesta sekä siitä, ketkä ovat jo mukana tukemassa toimimalla ja ketkä ovat muilla keinoin mukana tässä.

Urheilullisin terveisin ja seuraavaa, ehkä yhdessä PS liikkujien kanssa juostavaa, Pullukka Puolimaratonia odotellessa, toivotan hyvää alkavaa kevättä.

Nina From

Lisätietoja:
https://www.facebook.com/pages/Winter-Run/216265795221059?fref=ts
http://www.ku-58.fi/kilpailut/aikuisten_kilpailut/winter-run/

Avainsanat:

Uusi lastensairaala, Run for good 2014, Winter run

Keskustojen näivettäminen!

Sunnuntai 23.2.2014 - Nina From

Minua harmittaa. Jotenkin tuntuu välillä, että talonpoikaisjärki on kadonnut. Puhetta on paljon, tekoja vähän. Keskityn tässä blogissani yrittäjyyteen, sen näivettämiseen tai tukemiseen ja kirjoitan pääkaupunkiseudun tilanteesta.

- viime vuonna konkurssiin haettiin 244 vähittäiskaupan yritystä, joissa työskenteli 1344 henkilöä

- kaikkiaan konkurssiin haettuja yrityksiä oli kaupan alalla yli 9 %:a ed. vuotta enemmän

- kaupan alan työllisten määrä pieneni viime vuonna 1,2 %:a (300000:sta 296000:een)

- vähittäiskaupan myynnin määrä supistui prosentin, tukkukaupassa reilut kaksi prosenttia autokaupassa n. 15 %:a ed. vuodesta

- koko kaupan myynti laski 3,1%:a                                          talouselama.fi 21.2.2014

Yrittäjyyttä on luvattu tukea. Kuitenkin jatkuvasti keskustellaan säästöistä ja veronkorotuksista. Kiinteät kulut, kuten vuokrat, eivät ole laskeneet, päinvastoin. Työntekijät maksavat. Katteista on muutamassa vuodessa kadonnut kolmasosa. Investoinnit ovat laskeneet rajusti. Kalusto kuluu. Pankkien rahoitus- ja luotonantopolitiikka on kiristynyt. Kuluttajien ostovoimaa on leikattu. Yhtälö ei vaan toimi.

Helsinki! Iso kaupunki, paljon mahdollisuuksia. Kuluttajia, yrittäjiä. Liikepaikkoja, liikennettä. Kulttuurin tarjonta monipuolista, meriliikenne tukee läpikulkua, turismia.

Keskustakaupat näivettyvät! Terassikapina hautuu jo! Keskusta autottomaksi! Verkkokauppa syö kivijalkakaupat! Automarketit vievät asiakkaat! Guggenheim tuo turisteja! Mikä näistä ei kuulu joukkoon?

Mitä Helsinki tekee asian suhteen?

Arvovalinta: raha, jota ei ole, löytyy osan mielestä Guggenheimiin vai sanotaanko Guggenheimille Jenkkeihin (osin). Ei löydy Lastensairaalalle. Turistitko todellakin tulevat Helsinkiin Guggenheimin vuoksi? Mielestäni Helsingissä on aivan mahtavia museoita, Musiikkitalo, Ooppera, Finlandia-talo, Suomenlinna, Linnanmäki…mitä kaikkea onkaan! Ihana meri, siistit rantaraitit, kahviloita, ravintoloita. Sellaista tarjontaa, jota turistit nyt jo voisivat paremminkin hyödyntää.  

Turistit toisivat kyllä euroja, jos ravintolat, palveluntarjoajat ja kaupat saisivat pitää ovet auki, vapaammin. Niin monta kertaa vuosien varrella olen kuullut ja nähnyt, että heinäkuussa pidetään ovia kiinni, juhlapyhinä pidetään ovia kiinni, sunnuntaisin pidetään ovia kiinni ym. Että kun turistit tulevat eurojensa kanssa, niin kannattaisiko auttaa heitä kuluttamaan euronsa?

Keskustan liiketilojen vuokrat? Aika monta kahvia ja pullaa,  puseroa ja kenkää saa myydä, jotta kiinteät kulut on hoidettu, muuttuvista puhumattakaan. Jos omistat kiinteistön, sinulla on mahdollisuus pärjätä paremmin.

Ravintola-ala elää murrosta: kaupunki on säätänyt uudet terassiohjeet. Ohjeissa määrätään mm. päivänvarjojen väri (tulee olla yksiväriset), muoviset ja painekyllästetyt kalusteet ovat jatkossa kiellettyjä. Ohjeistus pakottaa investointeihin, jotka on kaiken lisäksi tehtävä liiankin nopeasti. Pääsiäiseen, jolloin usein terassit avataan, on lyhyt aika. Oletan, että tähän ei ole viime vuonna tehtyjen budjetteihin osalta pystytty ennakoimaan. Mistä rahat?

Vuokrien hinnat nostetaan terassilupien osalta kolminkertaisiksi. Anteeksi kuinka?

Julkiset kulkuvälineet: käteviä ovat, jos vain liikkuvat riittävän tiheään, jos reitit ovat kelpoja liikkumiseen, jos eivät maksaisi esim. Espoosta Helsinkiin 5 euroa per suunta. Minusta joukkoliikennettä tulee kehittää ja hintoja laskea. Kaikkien etu olisi, että joukkoliikennevälineitä käytettäisiin yksityisautoilun sijasta enemmän.

Parkkipaikat: olen jo vuosia välttänyt menemästä Helsingin keskustaan, niin paljon, kuin siitä pidänkin. Autoilijana minun on vaikea liikkua ruuhkassa: palaa bensaa ja hermot. Parkkipaikkoja on vaikea löytää. Teitä on muutettu yksisuuntaisiksi tai kävelykaduiksi. Pitää kiertää ja kaartaa. Ja mikä käsittämättömintä: kun löydät parkkipaikan, se maksaa aivan törkeän paljon. Jos käyt kahvilla Espalla, Latte maksaa noin 4 euroa. Tunnin autoparkki Espalla 4 euroa. Sillä rahalla saisi jo aika monta kahvipakettia.

Jos lähdetään ikkunashoppailemaan, tunti ei riitä, joten ehkä valintani onkin kehien varteen nostetut ostosparatiisit. Ei maksa parkkipaikat, tarjontaa riittää, kengät eivät kastu. Maksimoin minimaalisen ajan. Tapaan ystäviäni, ikkunashoppailen. Ehkä käyn kampaajalla samalla reissulla, kun kenkiäni korjataan suutarissa. Paitsi että. Valitsen ajan, jolloin ajan näihin ostosparatiiseihin. En halua mennä ruuhka-aikoina. En halua mennä alennusmyyntien aikaan. En halua mennä töiden jälkeen, koska en ehkä saa autoani enää mahtumaan kauppakeskuksen parkkihalliin. En ehkä halua, että jonotan kahviani.

Verkkokauppa tuhoaa kivijalkakaupat! En usko. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat palvelua. Ovat valmiita jopa maksamaan henkilökohtaisesta ja hyvästä asiakaspalvelusta. Silloin voidaan myös kate laittaa kohdalleen. On ihmisiä, jotka haluavat nähdä ja kohdata toisia ihmisiä. On ihmisiä, jotka haluavat hypistellä tuotteita. Mahdollisuuksia on.

Suomen Yrittäjien pk-yritysbarometrin mukaan suomalaisyrityksillä on kasvuhaluja. Toimintaympäristöä tulee kehittää uskottavalla ja kannustavalla tavalla, jotta liiketoimintaa uskalletaan kasvattaa ja löytää uusia tuotteita ja innovaatioita. Yrittäjyyttä tulee tukea, kulutusvoimaa lisättävä. Uskoa on valettava. Sumeus on poistettava. Talkoisiin tarvitaan kaikkia. Vastuu on jokaisella.  

Mitä voisi tehdä?

Vuokrien hintaa laskettava. Pysäköintimaksut poistettava. Aukioloaikoja vapautettava. Joukkoliikennettä kehitettävä ja kuljetushintoja laskettava. Edullisempaa lainaa annettava. Yrittäjyyttä tuettava. Markkinointia tehostettava. ALV:a pienennettävä. Ostovoiman heikennys entisestään lopetettava. Ja paljon muuta tehtävä.

Sinä voit valita: ostatko suomalaista palvelua tai tuotetta, Suomessa valmistettua tuotetta, enemmän.  Sijoittakaamme Suomeen!

Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan vuosikooste 2013

Lauantai 15.2.2014 - Nina From, PS

Luottamustehtävä, jota toivoin, jonka sain, kun valintoja suoritettiin. Olen kiitollinen. Olen ollut kiinnostunut lasten ja nuorten asioista, joten aika luontevaa on olla mukana tämäntyyppisessä toiminnassa ja päätöksenteossa. Ja toki sitenkin, että omat tyttäreni ovat 17- ja 19-vuotiaita, joten varhaiskasvatukselliset ja koulutukselliset sekä opiskeluun liittyvät asiat ovat olleet aika pitkään lähellä sydäntäni. Sitä paitsi, koulutus takaa paremman tulevaisuuden.  

Faktaa lautakunnan perusasioita

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päättää suomenkielistä päivähoitoa, perus- ja lukio-opetusta sekä koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoa koskevista asioista. Lautakunnan tehtävät ja ratkaisuvalta määrätään sivistystoimen lautakuntien ja johtokuntien johtosäännössä. Lautakunnassa on 13 jäsentä, joka koostuu eri puolueiden edustajista. Espoon perussuomalaisista lautakunnan jäseninä on sekä minä sekä Seppo Huhta. Henkilökohtaisena varajäsenenäni on Kaija Hietanen, Huhdan varajäsen on Toni Seppänen.

Kokouksia on ollut lähes kuukausittain. Seminaareja sekä koulutustilaisuuksia, vanhempien kuulemistilaisuuksia, tilajaoksen kanssa yhteisiä kokouksia sekä muita yhteisiä asioiden käsittelykokouksia on ollut runsaasti vuoden aikana.

Eräs seminaari oli erityisen antoisa monin tavoin. Paikalla oli satakunta opetusalan ammattilaista eri kouluista (Espoo ja Kauniainen), virkamiehiä ja päättäjiä. Kuultiin esityksiä, saatiin tietoa yleisellä tasolla tavoitteista ja toteutumista sekä käytiin keskustelua arjenkin asioista. Mitä siellä kouluissa on hyvää, mitä tarvittaisiin lisää. Pääpiirteittäin asiat ovat meillä Suomessa ja Espoossa hyvin. Espoossa halutaan pitää hyvää koulutuksellista tasoa yllä kaikin keinoin. Nimenomaan nuorissamme on tulevaisuus ja koulutus ovat lähes kaiken onnistumisen, menestymisen tae sekä elämän perusta, joka on tärkeää tehdä kunnolla. Koulu on oppilaan työpaikka, jos näin asian voi ilmaista. Listaan alle asioita, joita tuli esille, joista keskusteltiin, jotka olivat hyvässä tai heikossa kunnossa:

-          kouluavustajat: tarvitaan lisää, erityisen tärkeä resurssi, tarvitaan lisää!        

-          laitoshoitajat: ovat tarpeellisia, tarvitaan takaisin!

-          monikielisyys ja sen tuomat vaatimukset: kustannustekijä, johon pitäisi pureutua siten, että olisi kaikille järkevämpää sekä kustannustehokasta. Pitää ilman muuta hoitaa.

-          kulttuurierot: pitää voida avoimesti keskustella ja löytää järkevät keinot ratkaista haasteet.

-          erityisoppilaat ja heidän tarpeensa: tulee huomioida yksilöllisyys sekä löytää parhaat keinot saada tälle ryhmälle asiat oikein mitoitetuksi. Tarvitaan lisää resursseja.

-          kouluhenkilökunnan vastuu ja valta: rehtorin osalta vastuu on joissain tapauksissa kummallisesti määritelty. Pitää voida käsitellä valta ja vastuuasiat uudestaan kohta kohdalta.

-          kiusaaminen: nollatoleranssi! Tähän on entistä enemmän puututtava ja löydettävä koulukohtaiset keinot hoitaa asia tavoitteen edellyttämälle tasolle.

-          puuttuminen: varhainen puuttuminen tärkeää. Resurssiongelmaa.

-          isot luokkakoot: haittaavat opettamista ja oppimista.

-          terveydelliset haitat sekä henkilökunnan että oppilaiden osalta: kertakaikkinen ongelma, johon pitää löytyä nopeammin ratkaisut. Pitää uskoa, kun kerrotaan, että koulussa saattaa olla sisäilmaongelma: nopea reagointi, tutkiminen sekä toimenpiteet!

-          väistötilojen aiheuttamat haasteet (jotka eivät aina ole negatiivisia kaikkien mielestä): oppilaat ja opettajat eivät aina näe tässä mörköä. Päinvastoin, saattaa olla kiva tai positiivistakin muutos, joka tulee väistämättä eteen väistötilanteiden kohtaamisissa. Pääasia on, että epäterveellisistä tiloista päästään mahdollisimman pian pois! Se on kaikkien etu!

-          terveys on tärkein: ihan kaikille, ihan ykkösasia!

-          koulutus on ensiarvoista: tätä ei kiistä kukaan ja halu on nimenomaan säilyttää erittäin hyvä koulutuksellinen ja opetuksellinen taso. Sekä opettajien ammattitaidon ja opettamisen kyky että oppilaiden halu ja motivaatio oppia tulee olla ykkösasia.

Lautakunnan kokouksissa kohtuuttoman paljon on mennyt aikaa päiväkotien sekä koulujen huonoon kuntoon liittyvien asioiden käsittelyssä. On saatu tilannekatsauksia, selvityksiä, kuultu vaihtoehdoista, kustannuksista, väistötilavaihtoehdoista sekä muista sisäilmaongelmiin liittyvissä asioista. Kuitenkin pääpaino pitäisi olla siinä, että tilat eivät ole se puhutteleva asia, vaan varhaiskasvatuksen sekä opetukseen liittyvä päätöksenteko, valmistelu ja asioiden käsittely sekä päätöksenteko.

On ollut järkyttävää saada ymmärrys siitä, miten huonosti rakennukset on tehty, miten huonosti rakennuksia on pidetty ja miten huonoksi rakennukset ovat päässeet ja niitä on paljon, liikaa. Säästö yhdestä päästä ei välttämättä ole sitten säästöä pidemmällä tähtäimellä. Rakennuksia tulisi myös huoltaa säännöllisesti. Pitäisi olla henkilökuntaa, joka huolehtisi ihan päivittäisistä ko. rakennukseen liittyvistä huolto sekä ylläpitotoiminnoista. Joka kouluun ja rakennukseen tarvitaan talonmies. Eikä vika ole aina rakentajassa tai suunnittelijassa. On kyse myös valvonnasta ja vastuusta. Yhtä tahoa ei pidä syyttää, on otettava opiksi ne asiat, jotka ovat menneet pieleen ja korjattava toimintaa.

Opetus- ja varhaislautakuntasopimus, valtuustosopimus

Kokoukseen liittyvät esitysasiat ovat kaikkien nähtävissä espoo.fi sivuilla. Samoin päätöksiin liittyvät, tiedotukselliset asiat. Uutena sivuille on laitettu Opetus- ja varhaislautakuntasopimus, jota työstettiin koko viime syksyn. Se syntyi valtuustosopimuksen ohella, hitaasti, mutta varmasti. Otin kantaa jokaiseen versioon, sain läpi ajatuksia, lisäyksiä sekä muutoksia, jotka koin tärkeäksi lisäksi. Tammikuun kokouksessa ilmoitin, että osaltani sopimus on hyväksytty. Ehdotin puheenjohtajalle, että sen voisi lisätä espoo.fi sivuille, jotta kaikilla olisi mahdollisuus nähdä sopimus ja sen sisältämät erittäin hyvät asiat, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. Hän piti ehdotustani hyvänä, joten sopimus on nyt laitettu sivustolle. Avoimuus on mielestäni tärkeää ja antaa mahdollisuuden edistää yhteisiä asioita. Tietoa ei pidä pimittää vaan sitä tulee jakaa.

Itse olen aktiivisesti osallistunut jokaiseen kokoukseen (pl. yksi kokous) viime vuonna. Samoin olen pääsääntöisesti ollut kaikissa kokous- ja koulutustilaisuuksissa sekä seminaareissa, jotka ovat liittyneet ko. lautakuntatyöhön. Olen myös käynyt jonkin verran tutustumassa Espoon yrittäjiin sekä yhteisöihin, jotka tekevät suoraan tai osin yhteistyötä kaupungin kanssa. Oppiminen itsessään sekä verkostoituminen ja sitä kautta tiedon lisääminen on mielestäni erityisen tärkeää.

Äänestyksiä on ollut viime vuonna muutama. Mm. Tapiolan väistöön liittyvä äänestys oli todella tiukka tuloksen kannalta. Itse äänestin tasavertaisuuden puolesta. Meillä on alueellamme paljon rakennuksia, jotka eivät ole hyvässä kunnossa. Näin ollen meidän tulee taata alueellinen tasavertaisuus. Aina ei voi voittaa, eli tällä kertaa kuuluin niiden joukkoon, jotka hävisivät tässä. Siitä syntyi sitten mm. Länsiväylään kirjoitus (kommentti), jossa asiaa kritisoitiin. Ko. kirjoituksessa otettiin kantaa säästöihin, tasavertaisuuteen, sekä siihen, että tämä case oli erityisen haastava ja siinä oli mukana myös kaupunginhallitus, joka siis päätti, että tulevien väistötilaratkaisujen tulee olla alueellisesti tasa-arvoisia. Joskus voi tulla tehtyä virheitä. Niistä pitää sitten ottaa oppia.

Olen saanut erittäin hyvän kuvan virkamiehistä, jotka lautakuntaan tuovat päätösesityksiä taustaselvityksineen sekä perusteluineen. Todella paljon työtä ovat tehneet, päätöksiä on voitu tehdä. Jotkut asiat ovat toki herättäneet enemmän keskustelua ja kyselyitä kuin toiset, aktiivista keskustelua on kuitenkin ollut joka kokouksessa. Olemme voineet lautakunnan jäseninä olla eri mieltä asioista, mutta henki on ollut hyvä ja eteenpäin on päästy. Itse kysyn paljon.

Yhteydenottoja on tullut kuntalaisilta, liittyen pääsääntöisesti koulujen väistöasioihin. Ne ovat kyllä haasteellisia sitten saada nopealla aikavälillä selvitettyä, mutta eteenpäin on asioita laitettu ja vastauksia annettu. Osa keskusteluista on pyritty ohjaamaan puheenjohtajan kautta, osa suoraan. Riippuu tilanteesta. Kysyjälle pitää kuitenkin vastata. Joskus kysyjälle on kerrottava, etten tiedä, mutta selvitän.

Omia nettisivuja pyrin pitämään yllä tämän lautakunnan asioiden suhteen hyvinkin. Uutiset –otsikon alle pyrin laittamaan tiedotteita sekä asioita, jotka tähän mielestäni sopivat. Niin pian, kuin tietoa tulee tai ehdin päivittämään. Mielelläni otan vastaan myös palautetta ja ehdotuksia, liittyvätpä asiat näihin tai muuhun, joihin voisin ottaa kantaa ja pyrkiä vaikuttamaan tai hakea henkilön tai kohteen, joka asiaan voi tarttua.

Kiitän lautakuntaa ja sen kaikkia jäseniä viime vuodesta. Kiitän virkamiehiä sekä esittelijöitä. Kiitän aktiivisia vanhempia. Kiitän myös mediaa, joka aika ajoin nostaa kipeitäkin asioita esille. Avoimuus ja yhteisen tekemisen meininki mahdollistaa paremman tulevaisuuden, osaltaan. Pidetään hyvä henki yllä jatkossakin. Ollaan eri mieltä asioista, jos syytä on ja pyritään kompromisseihin. Parempiin päätöksiin.

Nina From

Lautakuntasopimus: espoo.fi Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta sivustolta.

Lapsiasiavaltuutettu erosi! Mitä nyt?

Sunnuntai 12.1.2014 - Nina From, PS Espoo

Tunsin suurta tyytyväisyyttä, kun Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu, Maria Kaisa Aula, valittiin ensimmäiseen viisivuotisvirkaansa vuonna 2005 (toinen virkakausi alkoi 2010). Silloin tuumasin, että onpa hyvä, että lapsiin liittyvät asiat saavat enemmän julkisuutta ja huomiota, kun tunnettu henkilö on nimitetty tekemään tärkeää työtä!

Mitä tapahtui tammikuussa 2014? Protesti: Aula irtisanoutui ja kertoi eron syyksi liian vähäisen henkilökunnan määrän. Tarkemmin hän perustelee syytä siten, että henkilöstömäärä on kansalliseen viranomaistehtävään sekä kansalaisten ja yhteistyökumppanien kysyntään nähden alimitoitettu. Hän vertaa henkilökunnan määrää muiden maiden vastaaviin resursseihin. Niin, meillä on Ruotsiin ja Norjaan nähden vähemmän kansalaisia, mutta onko meillä enemmän työmaata, haasteita ja ongelmia, enemmän uudistamista nykyisissä rakenteissa jotka eivät toimi, yhteistyön kehittämiseen yhä suuremmat tarpeet? Olemmeko ”hyvinvointivaltion” tasoisessa luokassa tällä hetkellä tässäkään asiakokonaisuudessa? Saanen epäillä.

Tiedän, että kun ihmisten tietoisuus laeista, vaikutusmahdollisuuksista, toisten kokemuksista on kasvanut mm. sosiaalisen median käytön lisääntymisen myötä, kysymysten sekä selvityspyyntöjen määrä on varmasti ko. viranomaisia kohtaan kasvanut ja kasvaa edelleen. Sen olen itse huomannut liittyessäni jo pelkästään facebookissa moniin eri asiakokonaisuutta käsitteleviin ryhmiin. Tietoa saa ja sitä myös jaetaan!

Sosiaalisen median tiedonjaossa, lähinnä kokemusten ja tarinoiden osalta, on vaara, että tehdään liian nopeasti, liian vähällä tiedolla, liian jyrkkiä mielipiteitä jotka johtavat jopa joukkohysteriaan (karrikoin). Me, jotka yksittäistä kirjoitusta tai asiaa seuraamme, saamme aina kuitenkin vain yhden kuvan asiasta, kokonaisuutta emme tiedä, emmekä koskaan tule tietämään, olipa kokemus positiivinen tai negatiivinen esim. lasta, perhettä, sijaisperhettä, viranomaista tai muuta tahoa kohtaan. Laki sekä lakia noudattavat instanssit ja henkilöt ovat sitten oikeita päättämään lopullisesti asioista. Puolesta tai vastaan. Tilanteet eivät koskaan ole helppoja, sen olen jo ”lukenut” monesta tapauksesta ja sen käsittelystä.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävä perustuu lakiin sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Tehtäviksi on laissa määritelty myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen seuranta, lapsen oikeuksista tiedottaminen, vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteydenpito lapsiin ja nuoriin ja heiltä saadun tiedon välittäminen päätöksentekijöille. Hän ja he eivät ota kantaa yksittäisiin asioihin.

Lastensuojelullisissa epäkohdissa kansalaisilla on käytössään mm. eduskunnan oikeusasiamies ja AVI (aluehallintovirasto). Prosessi voi mennä akuutissa tapauksessakin esim. näin: laita kirje menemään ja odota vastausta jopa 6 kk – 2 vuotta (saamani tiedon mukaan). Ei kuulosta todellakaan hyvältä. Ja vika ei ole ihmisen, joka on avun tarpeessa, eikä viranomaisen, jonka tulee suoriutua annetusta työtehtävästä mahdollisimman pikaisesti liian vähillä resursseilla.

Vika on järjestelmän! Vika on liian vähäisten resurssien, joka ei ole Suomessa mitenkään uusi asia. Kun resursseja on liian vähän tarpeeseen nähden, syntyy enemmän kuluja ja ongelmia kuin että päästäisiin ennaltaehkäisevään toimintaan paremminkin kiinni, jolloin todellisia kriisejä syntyisi vähemmän. Pidemmällä aikavälillä tämä on sekä ihmisten että eurojen säästöä. Lisäksi se, että maksamme elämässämme erilaisia veroja myös kunnalle, jossa asumme. Meidän tulee saada vastinetta rahoituksellemme. Unohtamatta ihmistä, sitä avun tarvitsijaa!

Tämä alkanut vuosi on lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotisjuhlavuosi. Yhteinen teema on lapsen oikeus leikkiin!

Toivottavasti sekä juhlavuosi, että Aulan (valitettava) ero näkyvät mediassa vielä pitkään. Sillä mahdollistetaan asioihin puuttuminen, näkymällä, vaikuttamalla ja muuttamalla asioita. Toivon myös, että Aulalle valitaan pikaisesti seuraaja ja resursseja lisätään. Tärkeää työtä lastemme hyvinvoinnin eteen.

Missä on Talvisodan henki?

Lauantai 4.1.2014 - Nina From, PS Espoo

Suomen vuotuinen miljardipotti uhattuna? – ”Autoilijat suuntaavatkin Viroon” –otsikko tänään uusisuomi.fi:ssä innoitti minut kirjoittamaan juuri tänään.

-suomalaisen yrittäjyyden todellinen tukeminen –poliitikkojen, lainsäätäjien todelliset teot?

-suomalaisen rohkeus ryhtyä yrittäjäksi –ja kyky?

-suomalaisen osaamisen kehittäminen –koulutus sekä kielitaito?

-suomalaisen asenne palveluammattiin –asiakas maksaa palkan?

-suomalaisen innostus ja halu menestyä –kyllä minä osaan -asenne?

-suomalaisten positiivinen suhtautuminen toisen menestykseen –oppia jenkeistä?

-suomalaisen kyky myydä sellaisia tuotteita ja palveluita sellaisille asiakkaille sellaisella hinnalla, että liiketoiminta on kannattavaa –kate kohdallaan?

-suomalaisen halu saada Oy Suomi Ab nousuun: itsensä ja toisten työllistäminen?

Suomeen saapuu aikavälillä 27.12-12.1. noin 400 000 venäläistä. Koko vuonna maassamme käyneiden venäläisten määrä ollee ennätyksellinen, n. 10,4 miljoonaa. Se on 8 %:a enemmän kuin viime vuonna. TAK (tutkimus- ja analysointikeskus) arvioi, että pelkästään Helsinkiin saapuu 100 000 venäläisturistia joulunpyhien jälkeen. He ostavat pk-seudulta tavaraa ja palveluita n. 30 miljoonalla eurolla. Ja mihin raha pääasiassa ohjautuu: shoppailuun, majoitus- ja ravintolapalveluihin, esim. autojensa huoltoon. He arvostavat suomalaista merkkihuoltoa ja luottavat työn laatuun. Lisää tämän kaltaista tarjontaa!

Esimerkki yrittäjyydestä: kirpputoripitäjästä luksuskauppiaaksi. Syyrialaisyrittäjä rikastui myymällä kiinalaista halpatavaraa venäläisille Kaakkois-Suomessa. Kyseessä on herra nimeltään Darwich. Hänellä on nyt kolme tavarataloa ja 200 työntekijää. Hän omistaa yksin kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa pyörittävän yrityksen. Esim. luksustavaratalo Grande Orchidée, Lappeenrannassa, on ylellisesti sisustettu, ja tarjoaa vaatteita, kenkiä ja laukkuja erityisesti kohderyhmän, venäläisten makuun. ”Lähtökohta on myydä hinnalla, josta asiakas ei voi kieltäytyä”! Ja lopuksi hän toteaa: ”Olen ylpeä ja tyytyväinen siitä, että pystyn työllistämään ihmisiä ja rakentamaan yhteiskuntaa”. Rispect!

Kaiken kaikkiaan turistit jättivät viime vuonna rahaa Suomeen jopa 4,2 miljardia euroa. Se vastaa 8 %:a Suomen vientituloista. Siis yllä mainitun käsittämättömän venäläisturistien määrän lisäksi tänne tulee kuluttamaan rahaa japanilaisia, kiinalaisia sekä eurooppalaisia.

Mitä ihmettä täällä itketään ja ihmetellään? Siis Suomen vuotuinen miljardipotti  -kuinka niin vuotuinen? Eihän meille mikään ilmaiseksi tule. Ohi menee, jos ja kun annetaan mennä. Miten Suomen kilpailukykyä ja houkuttavuutta matkailumaana pidetään yllä tulevaisuudessa? Mitkä ovat meidän vahvuudet nyt ja tulevaisuudessa?

Viron matkailun suosion kasvua voidaan selittää esimerkiksi Venäjän talouskasvun hidastumisena, jonka myötä taloudellisesti epävarmempina aikoina turistit pyrkivät valitsemaan aiempaa edullisempia lomailu- tai ostosmatkailukohteita, Dobrowolski kirjoittaa. Alustavien arvioiden mukaan myös kaukomatkakohteet, kuten Turkki, Egypti, Thaimaa, Kreikka ja Espanja kasvattivat viime vuonna suosiotaan Suomea enemmän. Ovatko matkailupalvelut Suomessa Viroa heikompia? Ovatko Suomen ja Venäjän väliset rajajonot aiheuttaneet sen, että ”omilla autoillaan matkustavat pietarilaiset suuntaavat mieluummin Viroon, jossa rajan yli pääsee käytännössä jonottamatta ylitysajan etukäteen varaamalla?”. Viisumivapaus: sillä perustellaan, että matkailutulot kasvaisivat. Kysymys: voisivatko ne vielä kasvaa venäläisten osalta vai tuleeko enemmän kuluja? On myös mahdollista, Dobrowolski kirjoittaa, että Suomi on saavuttamassa lakipisteensä venäläisten matkailukohteena.

Miksi meillä on kaupat kiinni, kun asiakkaita on ja kauppa kävisi?

Viisumivapautta en kannata.

Kannatan kauppojen aukiolon vapauttamista.

Kannatan kilpailun kehittämistä.

Kannatan myynnin ja markkinoinnin sekä yrittäjyyskoulutuksen lisäämistä.

Kannatan asiakaspalveluasenteen ymmärryksen kasvattamista.

Kannatan kielikoulutuksen lisäämistä ja valinnan vapauttamista.

Kannatan myytävän tarjooman kehittämistä asiakkaille.

Kannatan kateuden kitkemistä.

Kannatan kannustamista.

Kannatan opiskeluun panostamista kaiken kaikkiaan.

Kannatan yrittäjyyden tukemista.

Mitä jos itse kukin ottaisi lusikan ihan omaan pikku kätöseen ja alkaisi toimia omalla tontillaan niin, että saadaan Oy Suomi Ab nousuun?! Minä kannatan!

Menestystä meille, vuodelle 2014 toivottaen.

Nina From

Timo Soinin päätös pitää!

Maanantai 23.12.2013 - Nina From

On hieno asia, että meillä on johtajana mies, joka istuu sanojensa takana. Timo Soini on omassa blogissaan tänään 23.12.2013 ilmoittanut suomalaisille, ettei aio lähteä ehdokkaaksi EU-vaaleihin kevään 2014 osalta. Näin hän ilmoitti jo viime kesänä, Joensuun puoluekokouksessa. Tätä päätöstä toivoimme silloin ja se tuli niin. Tätä päätöstä uudelleenharkinnan jälkeen odotimme nyt ja se tuli kuin tilattuna.

Kuten Timo Soini puoluekokouksessa totesi, kuten myös blogissaan: ” Viime EU- vaaleissa vein puolueemme Eurooppaan. Olemme Suomen tunnetuin puolue maailmalla. Tehtäväni on johtaa Perussuomalaiset hallituspuolueeksi. Se ei onnistu Brysselistä käsin. Puheenjohtaja vastaa itsestään ja puolueestaan 24/7. Joka hetki. Tämän kokoista ja painoista puoluetta on johdettava Suomesta. Puhumalla suomea suomalaisille.” Sekä näin: ” Olisin voinut lähteä, olisin saanut lähteä, mutta päätin jäädä”. Eli todella moni taho olisi halunnut Timon lähtevän EU-vaaleihin, koska tiedämme, että hän olisi läpi päässyt ja Suomen etuja parhaalla mahdollisella tavalla ja osaamisella ajanut.

Mutta.

Nyt on aika joka ikisen suomalaisen keskittyä etsimään ja löytämään Suomen etuja parhaiten EU:ssa ajava ehdokas. Siitä erinomaisesta joukosta se henkilö, joka siihen omasta mielestään parhaiten sopii. Kevään vaaleissa perussuomalaisilla on eurokriittisyyden monopoli. Kriittisyys liittovaltiolle ja kriittisyys tukipaketeille! Nämä ovat PS:n ehdottomat kannat. Lisäksi on saatava paremmat neuvottelijat kentälle. Eli sellaiset henkilöt, jotka pitävät Suomen etuja ykkösenä. Jotka kuitenkin osaavat neuvotella ja tehdä kompromisseja ja sopia asioista, jotta meidän nettomaksajan roolimme kääntyy saajaksi. Vähintäänkin nettomaksajan rooli loppuu eli nollaantuu. En usko, että hetkessä asiat muuttuvat. On niin monta tekijää vaikuttamassa. Mutta itse kukin voi vaikuttaa äänestämällä.

Pois siis ajatus siitä, että protestoin, enkä äänestä. Sillä asenteella ei menestytä.

Keskitytään nyt siis ensin EU-vaaleihin. Eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa 2015.

Eli vielä kerran: ”On jauhettava ja jauhettava sitä viestiä, että äänestämättä jättäminen on kannanotto nykyisen menon puolesta eikä sitä vastaan!”, kirjoittaa Matti Putkonen viimeisimmässä Perussuomalaiset -lehdessä.

On hyvä hiljentyä pikku hiljaa Joulun viettoon, rauhallisin mielin. Toivotan siis kaikille tasapuolisesti miellyttävää joulunaikaa.

Nina From

Tunnetko asiakkaasi? Saitko vai annoitko joulupullon?

Perjantai 20.12.2013 - Nina From

Taas on ne viikot vuodesta, jolloin viinipulloja on jaettu asiakkaille. Yrityksen osalta asiakkaathan ovat joko sisäiset asiakkaat, oma henkilökunta (johdon ja esimiesten asiakkaat) ja ulkoiset asiakkaat, jotka tuovat rahan taloon. Kuka maksaa asiakkuuksista vastaavan johtajan tai päällikön palkan? Asiakas, edelleen! Kenen pitäisi tuntea asiakkaansa? Kenen pitäisi hoitaa asiakkaansa? Asiakkuuksista vastaavat henkilöt,  päälliköt ja johtajat.  

Kutsutaanpa  asiakashoitoa sitten nimeltä asiakkuuksien johtaminen, asiakashoito, asiakkuuksien hoitomalli, asiakassuhdemarkkinointi, asiakkuusmarkkinointi tai mikä vaan vastaava, joissa sanoissa on ainakin alussa sana ”asiakas”, alan ammattilaiset kyllä tietävät, mitä tarkoitan.

Entä henkilöstö. Kuka vastaa henkilöstön hoitamisesta ja johtamisesta? Omistajat, hallitus, johto, esimiehet, mahdollinen HR, riippuen yrityksen koosta.

Miten voi olla vuodesta toiseen niin, että ne, jotka vastaavat sisäisistä asiakkuuksista, henkilökunnasta, antavat vuodesta toiseen viinipullon tai kaksi joululahjaksi (keskityn tässä blogissa vain joululahjuksiin)? Viinipullolla voin tarkoittaa kallista konjakkia, shampanjaa tai ”talon” viiniä, yleisnimitys pullolle. Voiko henkilöstöstä vastaava johtaja sanoa, että tuntee oman henkilökuntansa ja kokeeko hän palkitsevansa henkilökuntansa vuoden työstä, kun antaa viinipullon joululahjaksi. Tai motivoiko pullo henkilöä tekemään seuraavana vuonna vähintään yhtä hyvin vastuulla olevat asiat, kuin aiemmin, vaikka hän on joka vuosi saanut tuon pullon kiitoslahjana.  Arvostaako johtaja/HR/esimies kenties henkilön arvoja, kertooko pullo yrityksen arvoista jotain? Onko päättäjä kenties koskaan edes kysynyt henkilökunnalta tai henkilöltä, jonka palkan maksaa kuukausittain, mistä henkilö pitää, mitä arvostaa, mitä harrastaa, millainen perhe hänellä on? Tietääkö päättäjä, onko henkilöllä kotona alkoholisti, onko henkilöllä alkoholiongelma tai onko hän muutoin absolutisti? Jos tietäisi, antaisiko viinipullon joululahjaksi?

Entä asiakaslahja? Ne, jotka hoitavat asiakkuuksia, nimettyjä -, vuosisopimus - tai muita erityisessä henkilökohtaisessa hoidossa tai vastuussa olevista asiakkuuksia, tietävätkö he, mitä asiakas arvostaa, mitä hän toivoisi joululahjaksi (jos saisi toivoa tai jos kysyttäisiin), mitä asiakas harrastaa tai mitä asiakkaan lapsi, vaimo, mies, lapsenlapsi tai isoisä arvostaa? Mikä olisi sellainen lahja, joka ensinnäkin erottuisi muista lahjaviinipulloista? Minkä muistaisi?

Jos ostaa nimittäin monta viinipulloa, tulee lahjoille hintaa: aina markkinoinnissa ja myynnissä painotetaan mittaamista: paljonko noilla viinipulloilla tuli tai tulee kauppaa tulevana vuonna? Entä asiakkuuksista vastaava johtaja? Vastaa että kyllä, asiakkaat on segmentoitu: ostoeurojen mukaan, monipuolisten ostojen mukaan, ”erityishoidettavien” –listan mukaan,  henkilökohtaisten asiakaslistojen mukaan tai jonkun muun mukaan: toiset saavat shampanjaa, toiset viinipullon. No, kenelle shampanja annetaan?

On päätetty ostaa kalleinta shampanjaa: isoimmille asiakkaille tietysti. No, jos ko. asiakassegmentissä oleva asiakas tai parikin ei voi sietää shampanjaa. Tykkäävät kalliista konjakista. Mikä fiilis: sain shamppista, en halua sitä? Ei asiakas varmaan sano, että voivoi, väärä pullo. Mutta tieto siitä, että ”arvokas” asiakas ei saa sitä, jota hänen tulisi asiakkuuden hoitomallin mukaisesti, asiakastuntemisen mukaisesti saada, olisi pitänyt olla ostajalla, olla sillä, joka määrittää, mitä kullekin asiakkaalle ”arvon” mukaan annetaan, olla sillä, joka pullon antaa ja joka asiakasta kiittää kuluneesta ja toivoo, että lahjalla suhde pysyy vähintäänkin hyvänä, henkilökohtaisena, kuten on luullut sen olevan. Mitä asiakas tuumaa? Voi … hyvänen aika. Eipä tuokaan yritys ja sen monivuotinen työntekijä, yhteistyöhenkilö, tunne minua lainkaan!

Onko tuttua? Väitän, että yhä tänä päivänä on. Ja kuitenkin niin vouhotetaan asiakassuhteen hoitomalleista, kuinka asiakkaat tunnetaan, kuinka hyvin heitä hoidetaan. Eikä sitten mietitä ihan yksinkertaista hoitomallin yhtä yksittäistä kohtaa: joululahja!

Olen ollut myynnin ja markkinoinnin alalla yli 20 vuotta. Nähnyt joka vuosi tätä ihan samaa. Eri yrityksissä, eri yhteistyökuvioissa, eri puolilta katsottuna, asiakasrajapinnassa ja hieman etäällä. Tuttuja on tullut paljon matkan varrella, toimintoja on tullut arvioitua läheltä ja kaukaa, asioista on keskusteltu eri tahojen kanssa. Mikä on siis muuttunut? No, hankitaan kalliita CRM-”koneita ja softia”, puhutaan Big Datasta, suunnitellaan ja toteutetaan, panostetaan ja odotetaan tuottoja. Niinhän se menee, tietenkin, pulloista huolimatta.

Vaan jos asiakkaana saisin shampanjapullon (siis huom! aitoa shampanjaa!), koska yhteyshenkilömyyjäni TIETÄÄ, että pidän erityisesti shampanjasta, että tarjoan erityisesti shampanjaa myös kotikesteissäni, että juomme joskus lasin shampanjaa mieheni kanssa, juhlan kunniaksi tai muuten. Ja että minulla on kaikki mahdolliset välineet säilöä shampanjapulloja hyvin. Suorastaan olen alan ammattilainen (harrastukseltani). Niin jos minulle tuotaisiin kallista konjakkia, kalleinta, mitä maan päällä on, joululahjaksi! Väärä valinta!

Ko. yritys antaisi itsestään niin huonon kuvan asioiden hoitamisesta, että ei muuta kuin vaihtoon. Kyllä kilpailua riittää alalla kuin alalla. Laitetaan toistaiseksi hyllylle seuraavana vuonna. Oppiipahan miettimään, miten asiakkaita oikeasti hoidetaan. Oppiikohan miettimään myös omia prosessejaan paremmiksi, hiomaan tuotteitaan, hintojaan ja muuta tarjontaansa? Onkohan se oikeasti opin paikka myyvälle yritykselle? Juu tai ei. Riippuu, miten asia siellä käsitellään. Kysyykö myyjä, tuliko väärä pullo? Kysyykö myyjä, onko tuote, hinta tai prosessit kunnossa vai onko jotain parannettavaa yhteistyön osalta? Ja jos kysyy, viekö terveiset perille, johtoon, jotta toiminta muuttuu? Saako potkut, aleneeko palkka, vaihtuuko asiakkuus vai mitä tapahtuu. En tiedä. Kysyn sinulta: mitä sinä tekisit?

Lopuksi haluan kertoa muutaman esimerkin siitä, miten itse olen kokenut asiakkuuden parhaimmillaan, eri tilanteissa: eräs toimitusjohtaja aikanaan, antoi ihan koko henkilökunnalle joululahjaksi kaksi isoa vakuumipakattua lohta. Toisessa oli graavattua lohta, toisessa savustettua. Ja pakko mainita toinen tarina; kerran, pääsiäisenä, kun meillä juotiin kaffetta ja syötiin aina ko. ajankohtana täytekakkuja, samainen toimitusjohtaja antoi joka ikiselle henkilökunnan edustajalle (olipa johtaja tai keskusneiti), pääsiäismunan, jossa oli 1000 markkaa sisällä. Sitä yritystä, sitä toimitusjohtajaa en unohda koskaan! Eikä moni muukaan, vai mitä luulet.

Ollessani vuorostani ostajana, muistan erään myyntiyhteyshenkilön kysyneen, mitä haluaisin kokea (olin kertonut, kun hän oli kysynyt harrastuksistani ja toiveistani joskus)? Kerroin, että menisin mieluusti katsomaan kulttuuria. Hän selvitti, milloin minulle käy, mitkä olisivat vaihtoehdot ja varasi sekä hoiti ihan kaiken siihen iltaan liittyvän, hyvissä ajoin, tarkasti ja sain olla huoleton ja nauttia kokonaisuudesta sekä erittäin hyvästä seurasta. En unohda sitä yritystä koskaan, enkä sitä henkilöä.

Kolmas tilanne oli, kun olin itse myyjänä, vastaamassa tietyistä asiakkuuksista. Selvitin asiakkaan harrastuksen, perheelle mieluiset tekemiset, arvoja ja toiveita. Kirjasin ne ylös, kuten meillä yrityksessä oli tapana tehdäkin. Ja toimin. Hän toivoi, että olisi avec-tilaisuus, kulttuuri tai urheilupainotteinen. Tai perhetapahtuma. Koska niitä oli niin vähän, yleensä. Ja jos tilaisuuksia (erittäin hienoja ja hyvin järjestettyjä on paljon) oli tarjolla, hän ei yleensä mennyt, koska se oli perheen yhteisestä ajasta pois. Niinpä kutsuin hänet perheineen, lapsineen tilaisuuteen, joka oli tarkoitettu juuri sen ikäisten vanhemmille ja heidän lapsilleen. Viikonloppuna. Ja he tulivat. Ja he olivat tyytyväisiä. Ja toisena esimerkkinä:  avec-tilaisuus oopperaan. Sekin kävi. Ja toki toivon, että muistetaan vieläkin: ne hetket, yritys, jota palvelin, ehkä minutkin. Että jotenkin erotuin muista kilpailijoista tarjoamalla jotain asiakasta ilahduttavaa. Tai olisin tietysti voinut myös samalla rahalla ostaa laatikollisen kalleinta shampanjaa tai konjakkia. Jos ajattelee siis niin…

Mitä sitä mietit näistä asioista, näistä elementeistä? Oletko sinä kohdannut vastaavia tilanteita, ostajana, myyjänä, henkilökunnan näkökulmasta? Enemmän hyviä vai huonoja? Onko meillä mielestäsi Suomessa, yrityksissä asiakkuuksien hoidon osalta parannettavaa?

Minusta on. On vain voitettavaa. Kannattaa laittaa tämäkin yksinkertainen asia kuntoon, niin johan vaikutus on parempi. Kyllä!

Hyvää Joulua ihan kaikille. Toivottaa Nina, joka muuten on saanut noin 10 pulloa joululahjaksi. Väheksymättä toki niistä yhtäkään.

Elämä 6.12.2013, Itsenäisyyspäivän jälkeen?

Lauantai 7.12.2013 - Nina From

Suomi sai 96 -vuotta sitten itsenäisyyden. Se on aikaa, jolloin nykyiset vanhuksemme ovat maatamme rakentaneet. Sotavuodet 1939 – 45 taistelleet, menettäneet, voittaneet. Sotilaat, jotka taistelivat, johtajat, jotka johtivat, Lotat, jotka varmistivat toiminnallaan monia käytännön tehtäviä. Perheet, jotka pelosta huolimatta hoitivat kotipuolen asiat parhaan kykynsä mukaan.

Kotihoito, laitoshoito, omaishoito. Vanhuksemme ansaitsevat ne kaikki, henkilökohtaisen arvioinnin mukaisesti toteutettuna, riittävin ja laadukkain resurssein varmistettuina. On kaikkien etu, että vanhuksien kunto säilyy hyvänä, he saavat riittävästi kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee.

Miltä vanhusten tulevaisuus näyttää? Ei hyvältä!

Hallituksen rakennepaketti = säästöpaketti. Säästöillä ja veron kiristyksillä, korotuksilla ja uusilla maksuilla ei Suomen talous kasva. Tällä hallituskaudella on työttömien määrä kasvanut 100000:lla. Tämäkö oli tavoite? Ja mitä tulee kuntiin ja vanhuksiin: jos rakennepaketti toteutuu, menee kunnilla vuonna 2017 vanhusten laitospaikkoihin 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin nyt (ilmoitettu euromäärä).

Yksi kulu pienenee, toinen kasvaa?

Onko rakennepaketissa huomioitu kenties vanhusten kotihoitoon liittyvien kulujen lisääntyminen? Oletetaan esimerkiksi, että vanhus kaatuu kotonaan, loukkaa itsensä, saattaa aiheuttaa vesivahingon, tulipalon, vahingossa, vanhuuttaan. Paljonko kulut kasvavat, kun vanhus painaa ranneketta/soittaa kutsuakseen ambulanssin, kun on loukkaantunut? Paljonko maksaa loukkaantuneen vanhuksen hoito, kun hänet tuodaan sairaalaan? Hoidetaanko häntä heti vai katsotaanko, että joutaa jonottamaan, koska resurssit ovat riittämättömät? Onko mietitty, kauanko vanhus sitten makaa sairaalassa hoidettavana, koska paraneminen on hitaampaa kuin nuoremmilla. Mitä sen jälkeen vanhukselle tapahtuu? ”Pääsee ” takaisin kotiin. Kaatuu/satuttaa itsensä uudestaan: ambulanssi: sairaala…loppuelämä näin? Mitä maksaa? Mikä on elämän laatu? Tällaistako me haluamme vanhuksillemme? Millaisen loppuelämän Sinä toivoisit itsellesi?

Moni vanhus on vankina kotonaan. Mutta moni vanhus on vankina sairaalassakin. Ja laitoksessa. Ei ole riittävästi henkilökuntaa syöttämään, ulkoiluttamaan, liikuttamaan, pitämään seuraa. Vanhus ”rappeutuu” sekä henkisesti että fyysisesti.

EU-direktiiveillä on säädelty esim. sitä, kuinka usein lehmien ja vankien tulee päästä ulos. Entä vanhuksen oikeudet?

”Helsingin Diakonissalaitos aloitti Helsingin Kalliossa puoli vuotta sitten Seniori-Vamos-projektin, jossa ammattilaiset ja vapaaehtoiset auttavat syrjäytymisvaarassa olevia vanhuksia.– Olemme vähän väliä törmänneet turvattomuuskysymyksiin, kertoo projektipäällikkö pastori Tarja Jalli. Turvallisuus on ihmiselle tärkeää. Keskimäärin joka toinen päivä vanhus tekee Suomessa itsemurhan.” Lähde: taloussanomat.fi 6.12.

Laitospaikkoja tarvitaan, koska osa vanhuksista ei pärjää edes omaishoidossa. Laitospaikkojen kululaskenta on erikoista, koska siinä lasketaan markkinavuokra. Eli vaikka talot olisivat kaupungin tontilla, hinnassa otetaan huomioon myös maan vuokra, joka esim. Helsingissä on kova.

Joka tapauksessa kaikki maksaa, mutta miten kaikki lasketaan? Vanhukset ovat tehneet töitä, maksaneet verot ja maksavat edelleen veroja. Heille kuuluu hoito ja hoitomuoto, joka on heille sopiva ja inhimillinen!

Tehokkuutta toki pitää olla. Mutta ei kannata mitata toimintaa tehottomaksi. Kirjaamalla ihan kaiken, jatkuvasti, saadaan aikaa kulumaan raportointiin, hoitamisen sijaan. Olisi paras löytää sopiva toiminnan ohjausmalli, joka ei sisällä turhaa byrokratiaa.

Omaishoito on järkevä ja inhimillinen toimintamuoto. Perussuomalaiset on esittänyt, että omaishoito säästää kunnilta n. 60 000 laitospaikkaa. Sekä sitä, että omaishoitajien asema tulisi tasa-arvoistaa, joka mahdollistuisi siten, että tuen maksaisi Kela, eikä kunnat.

Otan esimerkiksi Vantaan. Siellä on n. 800 omaishoidon tukea saavaa henkilöä. Heidän tuomat säästöt Vantaalla on arvioitu olevan 10 miljoonaa euroa vuodessa. Ihmettelenkin, millä ihmeen laskentakaavalla (jos puhutaan vain rahasta) tästä hoitomuodosta ei tehdä yleisintä tai ainakin yleisempää kuin nykyään?

Kävin espoo.fi :n sivuilla. Laitoin haku-kenttään ensin sanan veteraanit, sitten vanhukset. Tuloksena hyvin sekavaa sisältöä. Minun piti ymmärtää, että vanhuksiin ja veteraaneihin liittyviä neuvoja ja ohjeistuksia löytyy osion Sosiaali- ja terveyspalvelut –alta. Sen jälkeen löysin Senioripalvelut, jonka alta Veteraanipalvelut. Viimeksi mainittu osuus oli mielestäni vähäinen.

Kyse on arvovalinnoista! Kyse on ihmisistä! Minne raha sijoitetaan? Suomeen ja suomalaisiin vai ulkomaille? Juustohöylän pitää höylätä myös ulos annettavasta rahasta. Toiminnan tulee olla tehokasta ja valvottua, kun puhutaan vaikka ulkomaanavusta. Erilaisin tempauksin järjestettävät keräykset eivät saa olla pääroolissa, kun tehdään investointipäätöksiä. Kumman valitsisit esim. Helsinkiin: Lastensairaalan vai Guggenheimin museon? Kenelle investointi ensisijaisesti näissä tapauksissa on tarkoitettu? Lapsillemme vai turisteille? Kummat ovat todellisia, ennakoitavissa olevia kohderyhmiä: lapsemme vai turistien määrä?

Minusta valinnat ovat yksinkertaisia: meidän tulee hoitaa ensisijaisesti oman maamme kansalaiset! Kun voimme ylpeinä todeta, että me elämme hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi ja kohtelemme kansalaisiamme aina ensimmäisen ”kastin” mukaisin toimin, voimme sen jälkeen antaa resursseistamme muualle. Me suomalaiset olemme nimittäin solidaarisia.

Meidän tulee muistaa historiamme. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme. Meidän tulee opettaa lapsillemme historiamme, nykyisyytemme ja opastaa parempaan tulevaisuuteen. Meidän tulee turvata kansamme tulevaisuus, emme voi säästää puolustuksestamme. Itsenäisyys on säilytettävä!

Olen ylpeä itsenäisyydestämme. Arvostan vanhuksiamme. Haluan muutosta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää Itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa ja Joulun odotusta.

Nina From

Joka päivä on isän päivä!

Sunnuntai 10.11.2013 - Nina From

Hyvää Isänpäivää kaikille isille, olipa kyseessä biologinen isä tai uusioperheen isä tai sijaisperheen isä tai adoptiolapsen isä. Olette kaikki todella tärkeitä!

On onni, että suurin osa isistä on hyviä lapsilleen. Mikä on sitten hyvä isä? Kuka sen määrittää, mikä on hyvä? Itse määrittelisin niin, että on rehellinen, reilu, tasapuolinen, läsnä oleva, kiinnostunut lapsen tekemisistä, ajatuksista, kannustava, rajoja asettava, kiittävä, kunnioittava, arvostava ja lastaan joka tilanteessa tukeva ja auttava isä.

On paljon tilanteita, joissa isä ei voi tai saa olla isä, joka haluaisi kuitenkin olla. Olla läsnä lapsen elämässä, tukea, kasvattaa ja antaa turvaa, isän mallia. Näitä tilanteita saattaa olla silloin, kun kyseessä on jokin sairaus tai esimerkiksi ristiriitainen tilanne perheessä. Ero! Uusi perhe!

Olen tähän ikään mennessä nähnyt, kuullut ja kokenut erilaisia tilanteita, kriisejä. Olen lukenut ihmisten kirjoituksia perhe-elämästä ennen ja jälkeen kriisien. Ero on usein ratkaisu silloin, kun kaikki asiat eivät ole olleet kohdillaan jo jonkin aikaa taaksepäin katsottuna. Aikuisten päättämä asia, joissa tilanteissa lapsen etu joskus jää varjoon. Jossa toisen vanhemman osuus saattaa jäädä ristiriitojen vuoksi vääristyneeseen ”kulmaan”. Ei saa olla isä, joka haluaisi olla. Tai voi olla, että isä ei halua tai kykene ottamaan vastuuta lapsestaan eron sattuessa kohdalle. Asiat saattavat mutkistua pidemmäksikin aikaa.

Näissä tilanteissa unohtuu pääsääntöisesti lasten etu. Oikeus vanhempaan, oikeus isään. Toinen osapuoli voi hankaloittaa tapaamisia, kieltää tapaamiset, soittamiset tai näkemiset. Voi pyytää lainvoimaa lähestymiselle, kiellon ominaisuudessa. Esimerkiksi.

Seuraan itse esim. netissä ryhmiä, joissa keskustellaan näistä asioista. Ne ovat vakavia, ikäviä ja saavat toisinaan tai jopa usein, mieleni pahaksi. Isien puolesta, lasten puolesta. Seuraan myös lastensuojeluun liittyvää ryhmää ja sen keskusteluja. Ja monia muita kirjoituksia aiheista. Paljon on ikävää, suorastaan pahaa. Katkeruutta, anteeksi antamattomuutta. Näistä kaikista saattaa koitua myöhemmin ongelmia, lähinnä lapsille, lasten elämässä, tulevaisuudessa.

Luin tänään Satakunnan kansasta artikkelin, jossa asiasta kirjoitettiin otsikolla: ”Painaako äidin sana enemmän kuin isän”. Lisäksi kirjoituksesta löytyi faktaa, jotka lisäsin tähän kirjoitukseeni:

”Suomen isyyslaki on vuodelta 1975. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomen lain mukaan äidillä on yksipuolisesti oikeus vastustaa isyyden selvittämistä. Joka vuosi n. 650 - 750 isyyden selvitystä keskeytetään äidin kirjallisen vastustuksen vuoksi. Isä voi äidin vastustuksesta huolimatta tunnustaa lapsen, mutta tämä ei vielä tarkoita isyyden vahvistamista. Tunnustus vasta käynnistää isyyden selvittämisen.”

Isyyslakia uudistetaan parhaillaan.

Toinen näkökulma samaisesta artikkelista:

”Valtaosa eronneista vanhemmista päätyy yhteishuoltoon. Vuonna 2012 huoltosopimuksista 93 prosentissa sovittiin yhteishuollosta, kuudessa prosentissa yksinhuollosta äidille ja vajaassa prosentissa yksinhuollosta isälle. Kuitenkin valtaosa lapsista asuu äidin luona. Isä ja lapsi -perheitä on edelleen hyvin vähän, alle kolme prosenttia, kertoo Marjut Pietiläinen Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksiköstä.

”Meidän tavoitteemme on, että vanhemmat olisivat oikeasti tasavertaisia sosiaaliviranomaisten ja tuomioistuimen edessä”, sanoo Isät lasten asialla -järjestön puheenjohtaja Juha Järä. Järjestö on huolissaan siitä, ettei henkistä vieraannuttamista huomioida riittävästi sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -raportissa.  Vieraannuttaminen on yleistä huoltoriitatilanteissa. Siitä kärsii arvioiden mukaan noin kolmasosa erolapsista. Siinä lapseen pyritään vaikuttamaan toista vanhempaa vieraannuttavilla tavoilla. Tämä pitää usein sisällään myös lapsen toisen puolen suvun ja ystävät, Isät lasten asialla toteaa kannanotossaan.

Kuten sanottu, vanhemmuus on tasavertaistunut, mutta parantamisen varaa on, aina. Toivottavasti moni asia paranee entisestään, kun tietoisuus kasvaa, kerrotaan enemmän oikeuksista ja mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin sekä löydetään oikeat tahot, jotka auttavat. Kaikkien etu on, että ihmiset voivat hyvin ja lapset saavat turvallisen ja hyvän kasvualustan tulevaan.

Kaikille oikein hyvää sunnuntaita ihan kaikille toivottaen,

Nina From

Lisätietoja ”apu”kanavista:

Isät lasten asialla ry

Lastensuojelun Keskusliitto (lskl.fi

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (mll.fi)

finlex.fi (lastensuojelulakiasiaa)

sosiaaliportti.fi (lastensuojelukäsikirja)

sos-lapsilkyla.fi

avopalvelu.fi

vaestoliitto.fi

miessakit.fi

naistenlinja.fi

tukinet.net

Pakkohoito vai avohoito? Päihdeäidit

Sunnuntai 3.11.2013 - Nina From, PS Espoo

Tämä asia jakaa mielipiteitä. Kannatanko pakkohoitoa vai avohoitoa? Olen periaatteessa pakkohoidon kannalla. Mutta nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, päinvastoin. Ennemminkin lisäisin ennaltaehkäisevää toimintaa, perheneuvontaa ja kouluissa tapahtuvaa päihdeasioista kertomista. Faktojen lisäksi paras tiedon tuoja on sellainen kertoja, jolla on omakohtaista kokemusta.

Tutkimusten mukaan n. 6 %:a odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Vuosittain 3 600-6 000 sikiön kehitys on vaarassa äidin päihteidenkäytön takia. Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy joka vuosi n. 650.

Lähde: Länsiväylä 2.-3.11.2013

Nämä ovat tietysti tutkimuksellista dataa. Totuus on varmasti toinen, eli määrät ovat suuremmat. Minua hirvittää! Jos vuodessa siis syntyy n. 650 vaurioitunutta lasta, viiden vuoden aikana heitä on 3 250. Kymmenessä vuodessa määrän pysyessä samana: 6 500 lasta!

Minusta yksikin on liikaa. Minusta ei ole oikein, että lapsella ei ole mitään oikeuksia, mutta aikuisella näyttää olevan. Enkä nyt syytä äitejä, jotka ovat koukussa päihteisiin, he varmasti tajuavat tilanteen, mutta ovat voimattomia tilanteeseen nähden. Ja tarvitsevat todellakin apua. Niin varhain, kuin mahdollista. Ja tietyissä tilanteissa pitäisi käyttää jopa pakkokeinoja. Itse en ole asiantuntija sanomaan, missä menee pakon ja missä avohoidon raja. Uskon kyllä, että ne, jotka näiden asioiden, ihmisten ja tilanteiden kanssa toimivat, ovat parhaita määrittelemään rajat ja kertomaan ne viranomaisille ja päättäville tahoille (jos ja toivottavasti, kun kysytään!), jotta saadaan aikaan parhaat mahdolliset ratkaisut.

Yksi auttamisen toimintamalli on Pidä kiinni –ohjelma, joka on suunniteltu huume- ja päihdeongelmaisille äideille.  Kohderyhmä on raskaana olevat äidit sekä alle kolmevuotiaiden lasten perheet. Tavoitteena on  tukea äidin päihteettömyyttä, vanhemmuutta ja arjen taitoja. Kuntoutuksessa on vuosittain noin 250 perhettä.

Esimerkiksi Espoossa toimii ensikoti Helmiina ja avopalveluyksikkö Esmiina. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Suurin osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsia tarvitse ottaa huostaan. Espoossa on ollut 33 perhettä kuntoutuksessa, joissa on ollut 27 vauvaa. Tarvetta on myös muualla maassa riittävien palveluiden saamiseksi.

”Ilman kuntoutusta en usko, että olisin tässä tilanteessa. Se oli turva-asema, jossa annettiin hyvät työvälineet elämään lapsen kanssa” kertoo helsinkiläisäiti. Hänellä on takanaan vuoden kuntoutus ja muutto omaan kotiin on suoritettu.

Äidin päihteidenkäyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin. Jos ei kyetä ymmärtämään päättäjätasolla näitä asioita, kyseessä kun taas ovat apua tarvitsevat ihmiset, niin voisiko tätä ajatella edes kustannusten kannalta: mitä maksaa mahdollinen yhteiskunnallinen tuki, perheen osalta, varhaiskasvatuksen osalta, koulutuksen osalta, työllistämisen osalta, loppuelämän osalta? Jos näin karrikoin asiaa, yleisellä tasolla. Luulisi siinä vaiheessa päättäjiäkin kiinnostavan, kun ladattaisiin eurot tiskiin. Tärkein asia on kuitenkin ihmisen hätä ja avuntarve. Kun sitä tarvitsee, pitäisi meillä Suomessa olla hyvä verkosto, riittävät resurssit ja osaaminen, jotta voimme auttaa niitä ihmisiä selviytymään. Tämä on meidän ihan kaikkien etu, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Neljänä vuonna eduskunta on lisännyt huume- ja päihdeäitien hoito-ohjelman budjettiin. Järjestelmä ei toimi, koska päätökset tehdään vuosittain. Tällä on väistämättä vaikutusta kuntoutuksen järjestämiseen. Onhan se jo henkilökunnankin kannalta epämiellyttävä tilanne elää epävarmassa tilanteessa, jatkuuko työ vai eikö jatku, henkilökohtaisellakin tasolla. Euromäärällisesti puhutaan 1,5 miljoonasta eurosta, joka siis valtion budjetista tulee tai ei tule. Toimintaa tukee myös Raha-automaattiyhdistys, joka ei varmastikaan ole itsestään selvyys, ei tukisumma eikä päätös vuosittaisesta jatkumosta.

Mielestäni on käsittämätöntä, että Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni –hoitojärjestelmä ei saanut rahoitusta valtion ensi vuoden budjetista!

Peräänkuulutan nyt todellakin päättäjien osalta arvovalintoja! Apua tarvitaan, sitä on myös saatava!

Yksikin normaaliin elämään saatettu äiti, saatikka terveenä syntynyt lapsi on sen arvoinen!

Syntymättömien ja syntyneiden lasten puolesta,

Nina From

Arvoisa Rouva Ministeri, Herra Ministeri ja muut päättäjät!

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Tässä taannoin, rouva Räsänen, peräänkuulutitte TV-haastattelussa solidaarisuutta, suomalaisilta. Kyse oli tällä kertaa Syyrian pakolaisista, lapsista, joita haluatte pelastaa. Oliko määrä 500 lasta?  Olemmeko mielestänne hyvinvointivaltio?

Lisäkiintiön aiheuttamat kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa vuodelle 2014 ja noin 2,8 miljoonaa euroa vuosille 2015-2017. Kyse ei kuulemma ole kosmeettisesta määrästä vaan hädän suuruudesta. Tavoite on, että ”Suomi myös kykenee pakolaiset kunniakkaasti ja inhimillisesti hoitamaan ja integroimaan, sisäministeri Päivi Räsänen selittää”. Räsäsen mukaan Suomen on ryhdyttävä lisätoimiin, koska hädänalaisia on autettava, vaikka Suomessa on taloudellisesti vaikeat ajat. Pakolaiset saisivat jatkuvan oleskeluluvan, mikä tarkoittaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Suomessa.

“Ulkoministeriö on kehitysministeri Pekka Haaviston 25. lokakuuta tekemällä päätöksellä myöntänyt syksyn humanitaarisen avun varainjaossa 14,9 miljoonaa euroa maailman hätää kärsiville. Tukea myönnetään suomalaisille toimijoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliselle liikkeelle sekä YK-järjestöille. Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että hädässä olevia missä autetaan siellä, hätä on suurin. Syyrian kriisin uhrien avustamiseen maan sisällä ja Syyrian naapurimaissa myönnetään yhteensä lähes 2,9 miljoonaa euroa. Päätös nostaa Suomen Syyrian kriisiin tänä vuonna antaman humanitaarisen avun 11,4 miljoonaan euroon. Apua annetaan myös niin sanottuihin unohdettuihin kriiseihin kuten Jemeniin ja Myanmarin Kachinin osavaltioon. Afrikan humanitaarisista kriiseistä kärsiviä autetaan yhteensä liki 7,5 miljoonalla eurolla.

Päätös nostaa Suomen tämän vuoden humanitaarisen avun myönnetyn summan 87,3 miljoonaan euroon. Reilu neljännes myönnetystä tuesta on annettu humanitaarisille toimijoille yleisavustuksena, jotta ne voivat nopeasti suunnata toimintaansa humanitaaristen tarpeiden edellyttämällä tavalla.”

Listaus myönnetyistä summista:

-          Lähi-itä yhteensä 5 090 000e

-          Syyrian kriisi

-          Maailman ruokaohjelma WFP 500 000

-          Suomen Punaisen Ristin SPR:n ohjelma Syyriassa 1 000 000

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton kautta Syyrian pakolaisille Turkissa 900 000

-          Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian pakolaisille Libanonissa 490 000  

-          Yhteensä 2 890 000 EUR

-          Irak SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 700 000

-          Miehitetyt palestiinalaisalueet SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 500 000

-          Jemen Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000

-          Afrikka yhteensä 7 450 000

-          Kongon demokraattinen tasavalta Fida International 500 000

-          Kirkon Ulkomaanapu 350 000  

-          Yhteensä 850 000

-          Etelä-Sudan

-          Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          SPR:n tuki Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle 800 000  

-          Yhteensä 1 800 000

-          Sudan: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 500 000

-          Somalia

-          YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO 500 000  

-          Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Yhteensä 900 000

-          Etiopia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Kenia Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Niger Maailman ruokaohjelma WFP 1 000 000  

-          Liberia Kirkon Ulkomaanapu 400 000  

-          Aasia, yhteensä 2 400 000

-          Myanmar Kirkon Ulkomaanapu 400 000

-          Filippiinit: SPR:n tuki Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitolle 1 000 000

-          Pakistan Maailman terveysjärjestö WHO 1 000 000

-          Lähde: Victoria Media lokakuu 2013

Niin, tässä lukuja, jotka ovat niin valtavia, ettei tahdo ymmärtää. Minusta tässä on maita ja kohteita, joista aivan varmasti voisi leikata jonkin verran.

Onko vastuullista ottaa kaukaisista maista muutama sata pakolaista. Täysin erilaisista olosuhteista, irti perheistä, sukulaisista, tutusta ympäristöstä? Lait ovat erilaiset, uskonnot ovat erilaiset, tavat ovat erilaiset, kielet ovat erilaiset… Sekö on aidosti välittämistä? Siis sen lisäksi, että Suomi antaa valtavia summia ko. maahan, sieltä ”pelastetaan” muutama sata lasta, esimerkiksi. Entä Hautalan tuplaama rahallinen apu Somaliaan, 35 miljoonaa euroa. Miksi tuplat?

Suomalaiset ovat solidaarisia. Annamme rahaa eri tahojen keräyksiin. Järjestämme viihdykettä, jolla tuemme eri avustuskohteita. On jos jonkin moista Nenäpäiväkeräystä, Nälkäpäiväkeräystä, Joulupatakeräystä ja vaikka mitä. On Unicefiä, on WorldVisionia ja paljon kansainvälisiä järjestöjä, joihin suomalaiset todellakin rahaa antavat. Kaiken muun avustuksen lisäksi.

Itse tuen vuosittain useita eri tahoja, jotka keräävät suomalaisille avun tarvitsijoille rahaa. Se on ihan perusasia, mielestäni.

Meillä Suomessa kärsivät suomalaiset lapset. Meillä Suomessa syrjäytyneitä nuoria löytyy myös maahanmuuttajien parista. Olemmeko mielestänne tähän mennessä onnistuneet tavoitteessa, jota aiemmin tekstissä mainitsin, jonka nyt mainitsette?

Kysynpä vielä sen, että kuka valvoo näiden rahamäärien perillemenon juuri sinne, johon ne ovat tarkoitetut? Kuka raportoi tuloksista ja kenelle? Montako vuotta rahaa on annettu johonkin kohteeseen ja mitä sillä on saatu aikaan? Onko summa vuosittain sama? Miksi?

Meillä on tapaus ”Eerika”, joka tuli julki syystä, että lastensuojelu ei ole tasolla, jota sen Suomessa pitäisi olla. Meillä kunnat joutuvat säästämään, mm. juuri lastensuojelusta, jossa resurssit ovat Eerikan tapauksenkin jälkeen liian vähäiset. Asian hoitaminen on ilmeisesti unohtunut?

Meillä on 65 000 syrjäytynyttä nuorta annetun tiedon mukaan. Meillä on köyhiä lapsiperheitä. Meillä on apua tarvitsevia kansalaisia ihan joka ikäryhmässä, vanhukset mukaan lukien. Ja lisää vain säästetään. Veroja nostetaan, ALV on järkyttävän suuri, kaikenlaisia maksuja tulee lisää koko ajan, ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle.

Tässä vielä totean, että en missään tapauksessa ole avunantoa vastaan. Olen vain sitä mieltä, että meidän tulee leikata avun antoa muihin maihin, kuten me leikkaamme avun antoa, palveluita ja muuta täällä Suomessakin. Ja että ensin meidän tulee auttaa oman maan kansalaisia.

Missä on, arvon päättäjät, Teidän solidaarisuus suomalaisille? Suomen lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille?

Minusta tuntuu väärältä ja pahalta. Voin suorastaan pahoin tästä kokonaisuudesta, joka taustoja hakiessani, tuli ilmi. Eikä tässä ole kaikki kulut, ei kaikki näkökulmat. On vain yksi osa totuutta, johon pitäisi tehdä muutos.

Miten Teidän solidaarisuutenne näkyy ja miltä tuntuu, kun katsotte tämän maan tilannetta?

Emme pysty valitettavasti pelastamaan koko maailman lapsia, mutta pelastetaan edes omat! Ja autetaan sen jälkeen niitä kaikkia muita.

Solidaarisuus on hyvä asia.

Nina From

Pelastuskoirat -tiedätkö heistä?

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minulla ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista kosketuspintaa pelastuskoiriin tai koko toimintaan. Ennen kuin pääsin katsomaan, kuulemaan ja kokeilemaan, mitä harjoittelu pelastuskoiran kanssa on. Ennen kuin kuulin, miten tärkeää työtä tekevät koirat ja miten paljon vaaditaankaan kouluttajilta. Ja miksi pelastuskoiria on, mitä ne pelastavat.

No ihmishenkiä! Kyseessä on aina tositapahtuma ja jonkun henki on vaarassa.

Taustaa: koiria hälytetään yhä useammin etsimään kadonnutta muistisairasta. Katoamistapauksia on jo 1600 vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden jokaisena päivänä on vähintään neljä muistisairasta kadoksissa. Suomessa asuu 130000 muistisairasta ja 40000 heistä asuu yksin.

Väestö ikääntyy ja yhä useampi huonokuntoinen ikäihminen asuu yksin.

Vapaaehtoisen pelastuskoiratoiminnan taso on korkea, mutta pelastuskoirien määrä on riittävä enää osassa maata. Kouluttajista on puutetta ja koirien riittävyys huolettaa.

Ensisijaisesti etsintöjä hoidetaan toki aina virkakoirilla. Poliisi kutsuu Vapepan pelastuskoirat pääsääntöisesti mukaan etsintöihin silloin, kun lähietsinnät ovat päättyneet tuloksettomina ja etsittävää aluetta laajennetaan. Viime vuonna hälytysten yhteismäärä oli 380, joista johti etsintään 183.

Valtakunnassamme on 44 koiraryhmää, joilla on riveissään n. 230 hälytystason koevaatimukset täyttävää koiraa. Rotuja on monia, käytetyimmät ovat labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira.

Tarvittaisiin lisää toimijoita, koska koko maata ei pysty kattamaan. Käytännössä on myös niin, että samat ihmiset kouluttavat oman koiransa, auttavat muita kouluttamaan koiriaan, lähtevät hälytyksiin ja hoitavat yhdistysasiat. Jaksaminen on rajallista.

Miten mukaan toimintaan?

-          vähimmäisikä 18-vuotta

-          halu auttaa  

-          kiinnostus oppia uutta

-          koiran kanssa hakeutuminen paikalliseen pelastuskoiraporukkaan

-          lisää tietoa kouluttavilta organisaatioilta: Suomen Palveluskoiraliitto ja Suomen Pelastuskoiraliitto, Espoossa www.espypelastuskoirat.net sivuilta

Haasteet:

-          tarvitaan lisää innostunutta väkeä

-          koirasta ei aina loppujen lopuksi ole tähän toimintaan

-          koiran koulutus on pitkä prosessi (noin kaksi vuotta)

-          oma jaksaminen

-          harjoitusmaastojen saanti vaikeutunut, jotkut maanomistajat ovat alkaneet periä vuokraa maa-alueista

-          riittämättömät resurssit tarpeeseen nähden

-          tulevaisuuden turvaaminen: saatava riittävästi uusia innokkaita mukaan toimintaan

-          rahallinen korvaus pieni: kilometrikorvaukset poliisilta, Pelastuskoiratoiminta saa tukea Raha-automaattiyhdistykseltä

-          pula kouluttajista sekä koulutuspaikoista

Lähde: Koiramme –lehti, lokakuu 2013

Niin, miten tämä liittyy minuun?

Meillä Espoossa järjestettiin halukkaille Oittaalla tutustumistilaisuus toimintaan. Esitystä pitivät Espoolaiset Merja ja Jarno Eerola. Ja heidän koiransa: Kali ja Tara. Koirat ovat hienoja valkoisia paimenkoiria.

”Tällä hetkellä koiraharrastuksiin kuuluu Espoonseudun pelastusalan yhdistyksen pelastuskoiraosaston rauniokoira koulutus ja tavoitteena onkin päästä tulevaisuudessa tositoimiin pelastuskoiratyössä”, kertoo Merja Eerola.

Saavuimme Oittaan radalle, oma Cavalier Kingcharlesinspanielini, Rocky mukana. Jarno kertoi toiminnasta, treenaamisesta, sen useudesta, vaativuudesta sekä antoisuudesta. Oli mahtava kuulla, miten tärkeästä toiminnasta, harrastuksesta onkaan kyse ja heidän näkökulmistaan.

Ja sitten itse toimintaan. Piilopaikkoja, meteliä, ärsykkeitä, savua, lihapullia. Toimintaa. Aika vaikea kertoa, miten harjoitukset oikeasti menivät, mitä tapahtui, mitä tehtiin. Voi vain todeta, että hienoa nähdä, miten koirat ja kouluttajat toimivat hyvässä vuorovaikutuksessa, kaikki tykkäävät harrastuksesta. Sen kyllä näki.

Rocky-poikaseni pääsi myös kokeilemaan etsimistä, tosin en tiedä, oliko ihmishaju vai lihapullan haju, joka hänet sai löytämään etsityn. Innostusta hänellä kuitenkin riittäisi ja koko olisi juuri ja juuri sopiva (korkeus).

Kehotan kaikkia tutustumaan tähän toimintaan. Ehdottomasti kiinnostavaa ja antoisaa. Sekä tärkeää.

Kiitos Merja ja Jarno ja voimia harrastukseenne.

Syksyisin terveisin,

Nina From

Kiitos Vihreät!

Torstai 17.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Jännitin eilen illalla, kuten varmasti moni muukin, kenet Vihreiden joukosta valitaan ministeriksi. Onneksi he tekivät järkevän päätöksen. Paras heistä valittiin: Pekka Haavisto. On kokemusta, näkemystä sekä yhteistyökykyä. Näin se on, että jokaisella puolueella on oma arvomaailmansa, agendansa, mutta yhteistyössä on kuitenkin voimaa. Sen hän todisti jo vuorokauden sisällä, antamalla haastatteluja, joissa painotti myös yhteistyön tekemistä yli puoluerajojen.

Lisäksi hän otti heti (oltuaan vain tunnin verran ministerinä) vahvasti kantaa mm. valtionyhtiöiden johtajien korkeisiin palkkoihin, joihin hän aikoo omalta osaltaan puuttua. Mainitsee moraalisen vastuun tilanteissa, joissa käydään yt-neuvotteluja tai työntekijöitä sanotaan irti. Tätäkin olemme jo odottaneet! Hyvä niin.                               

Minulla on kuitenkin muutama pyyntö tuoreelle ministerille.

1. pyytäisin nyt vahvasti keskittymään Suomen asioihin. Ympäristöasiat Suomessa vaativat todellista asioihin puuttumista. Jospa vaikka tänne saataisiin lisää teollisuutta, Talvivaaroja, jotka maksavat sitten kunnon verot Suomeen. Jotka työllistävät ja hoitavat myös ympäristövelvoitteet.
2. varmistaisitte työllisyyden pysyvyyden ja kehittämisen valtionjohtoisissa yrityksissä, joihin voitte omalta osaltanne vaikuttaa.
3. pyytäisin ajamaan todellisia Vihreiden agendalla olevia asioita, mutta siten, etteivät päätökset omalta osaltaan rasita enempää pienituloisia, työssäkäyviä ja työttömiä yhtään enempää, ei ruuhkamaksuja eikä muitakaan veroja, joilla vihreyttä tuettaisiin, kiitos. Esim. työmatkapyöräilyä voitaisiin tukea, olisihan se myös ympäristöteko. Aloitettaisiin vaikka valtionjohtoisista yrityksistä: työsuhdepyörä?
4. pyytäisin kehitysapua Suomeen, suomalaisille. Voitaisiinko niin tehdä? Minusta Hautalan lupaama 35 miljoonaa euroa (avun tuplaus ja avustuksen kiinnittäminen usean vuoden ajaksi) Somaliaan on käsittämätön. Esimerkiksi vain. Meillä täällä Suomessa on paljon kohteita, joihin kehitysapu sopisi: on asunnottomia, lastensuojelu tarvitsee kipeästi lisää resursseja, koulut tarvitsevat riittävää opetuksen tasoa, jotta pärjäämme tulevaisuudessa, 65 000 syrjäytynyttä nuorta tarvitsee tukea, koulutusta, työtä, terapiaa, huolenpitoa, terveydenhoito ei ole laadullisesti ja määrällisesti riittävää, vanhukset tarvitsevat lisää käsiä ja jalkoja hoitamaan heitä, home/sisäilmaongelmaiset koulut saastuttavat lapsiamme sekä koulussa työskentelevää henkilökuntaa, vaikutus opetuksen laatuun heikkenee sen myötä, lapsiperheet tarvitsevat tukea, tarvitaan joka saralla ennaltaehkäiseviä palvelumuotoja, työssäkäyvät tarvitsevat vakautta työpaikoille, pitäisi palkata lisää käsiä ja päitä auttamaan niitä, joilla töitä on omat kädet täynnä, lastensairaala tarvitaan, omaishoitajille tarvitaan riittävät resurssit ja edellytykset hoitaa omaisiaan…Minusta Suomi ja kansamme tarvitsee erityistukea, kehitysapua. Voisiko Suomi olla pikaisesti kohdemaasi?
5. pyytäisin perustamaan, rekrytoimaan henkilöitä, jotka oikeasti katsovat, että kehitysapu menee sinne, minne sen on tarkoitus mennä. Kehitysapu on tarpeen, mutta sillä pitäisi turvata siviiliväestön tuki ja avun perillemeno. Se, että todella annettaisiin mahdollisuus omavaraiseen toimintaan, ei annettaisi vain rahaa tai ruokasäkkejä. Opetetaan heitä hoitamaan omaa taloutta kuntoon. Tekemään työtä, joka on kestävällä pohjalla. Ja seuranta tähän kokonaisuuteen mukaan, kiitos.
6. pyytäisin vähentämään kehitysapua ja suuntaamaan annettavan avun ensisijaisesti EU-maihin, lähelle. Ei mihinkään erityisen kaukaisiin maihin.

Tässä hieman listaa, johon toivottavasti ministerimme voi siis omalta osaltaan vaikuttaa. Uskoni on vahva.

Voimia tuleviin haasteisiin. Niitä riittää toki itse kullakin.

Kokoelmaa Espoon PS:n tapahtumista -menneet ja tulevat

Sunnuntai 6.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Vapaaehtoisuutta, kuntalaisten kohtaamista, keskusteluhetkiä, mahdollisuuksia kuunnella ja tulla kuulluksi. Paljon käsiä ja jalkoja, autolla kuljettelua, ilmapallojen täyttelyä, esitteiden jakoa, ajatusten kiteyttämistä. On kanavia, on ihmisiä, on erilaisia tilanteita.

Meillä on espoonperussuomalaiset.fi -nettisivut, osalla meistä on myös omat nettisivut, olemme facebookissa, nyt on omat tilat Leppävaarassa, joihin kutsumme kuntalaisia tutustumaan ja käymme ahkerasti Espoossa markkinoilla, tapahtumissa ja pidämme myös info-tilaisuuksia silloin tällöin. Aiheet vaihtelevat, samoin paikallaolijat.

 Tässä muutama kiteytys siitä, mitä olemme syksyn aikana tehneet, lähinnä missä olemme näkyneet:

-          8.8. tupailta

-          24.8. Espoon Keskuksen elomarkkinat

-          31.8. Leppävaaran raittikarnevaalit

-          7.9. Tapiolan maalaismarkkinat

-          12.9. Leppävaaran toimitilamme avajaiset

-          14.9. Espoonlahden maalaismarkkinat

-          5.10. Ison Omenan maalaismarkkinat

Ja katsaus tulevaan:

-tupailta toimitiloissamme osoitteessa Harakantie 7  tiistaina 8.10.2013 klo 18-20. Paikalla on yhdistyksemme aktiiveja sekä kunnallispolitiikassa mukana olevia edustajiamme. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

-sunnuntaina 20.10. klo 14 Espoossa on mahdollisuus päästä tutustumaan pelastuskoiratoimintaan. Ilmoittautumiset jarno.eerola@gmail.com 15.10. mennessä. Oman koiran voi ottaa mukaan tutustumaan harrastukseen. Perheenjäsenet ovat myös tervetulleita! Myös ulkopaikkakuntalaisille... Lisäohjeet lähetetään ilmoittautuneille.

-lisäksi tulemme järjestämään glögi-illan toimistollamme marraskuussa, asian kera. Tästä ilmoitetaan tarkemmin näillä sivuilla ja Espoon Perussuomalaiset –facebook -sivuilla

-tulemme vierailemaan erilaisissa ”hoito”-paikoissa jatkossa

-järjestämme jäsenillemme koulutustilaisuuksia

Ja pohdittavaksi:

-meitä saa myös pyytää keskustelemaan eri tapahtumiin ja tuomaan asiantuntemusta esim. eri lautakuntatyöstä tai vaikkapa kertomaan toiminnastamme, ajatuksistamme. Näiltä sivuilta, kohdasta ”yhteystietoja”, löytyy nimiä sekä vastuualueita, eli jokaisella meistä luottamustehtävän saaneista on varmasti kerrottavaa asioista, joiden parissa päätöksiä teemme.

-tulemme jatkossakin näkymään mm. koiran kanssa (ohessa kuva) eri tapahtumissa ja tämä koira on esim. sellainen, sosiaalinen ja sopivan kokoinen, jotta jos mieleesi tulee tilaisuus tai tilanne, jossa toivoisit koiran tuovan lämpöä tai jotain positiivisuutta lisäksi, ilmoittele ihmeessä. Mieluusti tulemme. Ja meitä on muitakin, jotka omistavat kivoja kavereita.

Iso kiitos kaikille! Nähdään taas piakkoin!

Nina From

PS Espoo

Hirvisaaren erottaminen -puolesta vai vastaan?

Lauantai 5.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minä olen tyytyväinen johtoomme! Suoraselkäistä toimintaa tilanteessa, joka ei ole mieluisa eikä helppo kenellekään. Tässä, kuten yleensäkin, on taustalla asioita, joita kaikkia ei kaikki tiedä, mutta tässä tilanteessa ko. henkilön kohdalla seurantaa on ollut jo riittävän pitkään. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Kuten yleensä, toimitaan esim. näin: voi tehdä virheen, voi tehdä toisenkin, kolmas kerta on jo sitten se lopullinen, kun puhutaan virheen toistamisesta. Asioihin on puututtu, on annettu ohjausta, on käyty keskusteluja, annettu varotuksia, joten minkään loppu ei tule yksittäisestä teosta.

Itse olen vahvasti Perussuomalainen. Tulin mukaan juuri tähän puolueeseen, koska puolueen arvomaailma sopii itselleni parhaiten. Monipuolinen eri asioiden puolustaminen, tehtyjen päätösten kyseenalaistaminen ja tarve saada tietää enemmän päätösten taustoista, jotta ymmärrys kasvaisi ja jotta voisi pyrkiä tuomaan esille omia, erilaisia ratkaisumalleja. Moni päätös on ollut Suomessa sellainen, että kyseenalaistusta ja lisäselvityksiä on kerta kaikkiaan ollut tarve saada. Moneen asiaan voi kansalaisetkin omalta osaltaan vaikuttaa, esim. kansalaisaloitteiden merkeissä.

Liian monesti keskustelut kanssani ovat alkaneet kysymällä muutamista mediassa hieman kyseenalaisesti julkisuudessa olleiden henkilöidemme tekemisistä tai sanomisista. Minusta se on sääli, koska en kannata mitään ääriliikettä, äärimmäisyyksiin meneviä mielipiteitä enkä muutenkaan koe, että viestintäni olisi tarpeellista sellaisena, että se ajaisi jonkin kummallisena tänä päivänä pidettyä asiaa tai sellaisesta, jota ei pidetä hyvän tavan vastaisena. Toki itse kullekin sattuu virheitä, erheitä  tai muita kömmähdyksiä, eihän kukaan ole täydellinen. Vaan virheistä voi oppia ja muuttaa omaa toimintaansa, jos se ei ole puolueen, yrityksen, urheilujoukkueen tai sääntöjen mukaista. Säännöt ovat tehty noudatettaviksi!

Haluan osaltani kiittää Soinin, Slunga-Poutsalon sekä koko puoluehallituksen tekemästä suoraselkäisestä, yhdenmukaisesta päätöksestä. Arvostan kovin sitä, että tehdään joskus myös vaikeitakin päätöksiä ja osataan perustella päätökset riittävän hyvin. Aina ei kaikki meistä ehkä ole asioista samaa mieltä, mutta itse ainakin perustan ajatukseni puolueen ajamille asioille. Ne ovat tärkeitä, niitä tulee edistää.

Jos siis toimii väärin, on mahdollista laittaa “hyllylle”, jopa erottaa. Miten mahtaakaan olla muilla puolueilla? Edelleen politiikan tekijöinä istuu vaalirahakohuhenkilöitä, itse harmaan työn teettäjä, “mahdollinen autoverolain rikkoja”, rikoksentekijä rattijuopumuksen ja pahoinpitelyn osalta (vanhentuneet), saako olla muuta? No, ko. puolueiden johto ei ole tehnyt erottamisratkaisuja. Eräs erottaminen tuli mieleeni, Kanerva (tekstiviestikohu) sai aikanaan lähteä. Jälkikäteen ajateltuna sen toiminnan seuraus suhteessa edellisiin mainitsemiini, erityisesti nostan harmaan työn teettäjän tässä tapauksessa esiin, on ihan eri mittasuhteissa! Tai “kaksi sanaa” Kokoomusnuorten ex-varapuheenjohtajan, Schubakin kirjoittamana facebookkiin oli liikaa: ero!

Jatkossa toivoisi, että kun valitaan edustajia (tässä käsittelen politiikkaa), kyseiset henkilöt olisivat taustoiltaan sekä toiminnaltaan moitteettomia ja esimerkillisiä. Taustojen selvittäjät ovat tässä tapauksessa media ja toki puolueen vastuuhenkilöt, jotka tekevät valinnat jatkossa, varmasti entistä tarkemmin. Sosiaalisesta mediasta myös selviää itse kunkin osalta paljon muutakin, kansalaistenkin tuottamana tietona. Kiitos siis medialle ja sosiaaliselle medialle!

Viimeisimmät Hirvisaaren kommentoinnit ovat mielestäni liikaa: hän arvostelee ryhmänjohtajaamme, nuorisojärjestömme puheenjohtajaa sekä kahta muuta “nimeä”, poliitikkojamme. Kannattaisi nyt olla jo hiljaa! Toisaalta, tehdyn päätöksen oikeellisuus edelleen vain vahvistuu, vaikka se jo täysin oikeudenmukainen olikin, mielestäni.

Nyt on aika keskittyä kuitenkin siihen, miksi puolueemme on noussut arvoon arvaamattomaan. Ihmiset ovat sen tehneet! Joka tasolla, kovalla työllä. Ja työ jatkuu tästä eteenkinpäin. Tehdään hyvää, kuunnellaan kansaa, tehdään kannanottoja, kerrotaan ajatuksista, kyseenalaistetaan ja tuodaan jatkossakin PS vaihtoehtoja! Tehkäämme hyvää politiikkaa. Keskitytään oleelliseen, yhdessä.

Hyvää lokakuuta kaikille tasapuolisesti!

Nina From