Uudenmaan perussuomalaiset juoksivat Lastensairaalalle!

Sunnuntai 9.3.2014 - Nina From, PS Espoo

Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeen tukiyhdistys aloitti viime vuonna varainhankinnan uuden valtakunnallisen lastensairaa­lan rakennuttamiseksi. Tavoitteena on kerätä 30 miljoonaa euroa lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Lahjoituksien avulla Helsinkiin nousee uusi, lasten erikoissairaanhoitoon kes­kittynyt huippuyksikkö vuoteen 2017 mennessä. Tarve on akuutti, mutta ilman yksityistä rahoitusta sen rakentaminen siirtyisi pitkälle tulevaisuu­teen. Tämän vuoksi osa julkisen sairaalan rahoituksesta on päätetty kerätä historial­lisella tavalla yrityksiltä ja yksityishenki­löiltä.

Kolmasosa keräystavoitteesta vielä keräämättä!

Tähän mennessä rahaa on lahjoitettu runsaat 21 miljoonaa euroa. Kansalaiskeräyksen kokonaistavoite on 30 miljoonaa euroa.

Winter Run avasi 7.3.2014 juoksutapahtumien summan, joka liittyy Run for Good 2014 –juoksutapahtuma sarjaan. Tapahtuman keulakuvana oli olympiajuoksija Kirsi Valasti. Juoksuilla on tarkoitus kerätä yhteensä 50 000 euroa sairaalan hyväksi. Perjantaina mukana järjestävänä yleisurheiluseurana oli KU-58. Paikka oli Hakunilan urheilupuisto ja juoksu tapahtui lumessa. Sarjoja oli sekä kilpailijoille että kuntoilijoille. Juoksu maksoi 40/50euroa riippuen ilmoittautumisajankohdasta. Lahjoitus sairaalalle per juoksija oli 20euroa.

Avajaisjuoksuun toivottiin osallistuvan 200–500 juoksijaa, jolloin lastensairaalalle kertyisi tukea 4 000–10 000 euroa. Juoksijoita oli reilut 200 henkeä. KU-58 seuran puheenjohtaja Harri Mannermaa mainitsi puheessaan pienet purot, joista tulee suuria. Häneltä oli mm. kysytty, mihin toinen puoli tuotoista menee. Vastaus oli, että järjestyskustannuksiin (kahvi, pulla yms.) sekä vantaalaisten yleisurheilijanuorten eli KU-58 toiminnan tukemiseen. Kyseessä oli talkootyönä tehty projekti, jolloin käytännössä kaikki tuotto meni lyhentämättömänä hyvään tarkoitukseen.

Espoolainen perussuomalainen, Ossi Savolainen bongasi juoksutapahtuman. Hän vinkkasi siitä allekirjoittaneelle ja asia lähti liikkeelle, saman tien. Aikaa oli noin viikko ja innostus kova. Hieman erilaista hyväntekeväisyyttä siis tiedossa!

Jostain kehkeytyi ajatus, että voisiko tätä pyrkiä laajentamaan Uudenmaan perussuomalaisiin: yhteys Pekka Sinisaloon saman tien. Hän innostui asiasta ja yksityiskohdat hiottiin hienosti yhteistyöllä. Sovittiin, että lähdetään liikkeelle pikaisesti hoitamalla piirisihteerin kautta tieto Uudenmaan paikallisyhdistyksiin ja katsotaan, moniko ehtii pikaisella aikataululla mukaan. Ja ehti: Loviisasta Paula Järvinen ja Tuusulasta Eetu Nieminen, Espoosta allekirjoittanut ja em. Ossi.

Hiki tuli ennen ja jälkeen juoksun. Jännitettiin, saadaanko edustusvarustus kuntoon, ilmoittautuminen suoritettua, löydetäänkö toisemme juoksupaikalta ja jaksetaanko juosta lumisohjossa tuo 5 kilometriä. Neljän porukassa hölkättiin hyvässä hengessä ja jaettiin kokemuksia kunkin alueelta, haasteista ja ratkaisukeinoista. Keskustelu juoksun lomassa oli vilkasta ja antoisaa. Neljän rintamassa tultiin maaliin ja todettiin, että kannatti!

Kiitän kaikkia projektissa mukana olleita ripeistä otteista, päätöksenteosta ja tositoiminnasta. Tehokasta, kerrassaan. Täytyy myös sanoa, että kaikilla tuntui olevan kiinnostusta jatkossakin olla mukana vastaavantyyppisissä tapahtumissa. Tällä tarkoitan sekä erilaista osallistumista, liikunnallista ja hyväntekeväisyysprojektissa mukana oloa. Tuli hyvä mieli ihan kaikille ja sitä haluamme jatkossakin.

Ja jos jotakuta kiinnostaa juoksuaika, niin sehän oli 37,50 ihan meillä kaikilla, koska rintamamme piti!

Seuraavat juoksutapahtumat, joilla voi hanketta tukea, ovat mm. toukokuussa järjestettävä Tyttöjen Kymppi, heinäkuussa Vierumäellä juostava Pullukka Puolimaratonille ja syyskuussa vuorossa on Pääkaupunkijuoksu, jossa vaihtoehdot ovat puolimaraton ja 10 km.

Tanja Piha toimii juoksutapahtumien osalta yhteisön vetäjänä. Hän kertoo, että Suomessa hyväntekeväisyysjuoksujen sarjat ovat olleet harvinaisia. Tavoitteena on saada inhimillisten ja urheilullisten tavoitteiden toteuttamiseksi mukaan tuhansia juoksijoita. ”Moni yritys on lähtenyt mukaan lastensairaalatalkoisiin. Nyt on urheilullisten kansalaisten vuoro”, Piha kannustaa.

uusilastensairaala2017.fi sivuilta saat lisää tietoa tärkeästä hankkeesta sekä siitä, ketkä ovat jo mukana tukemassa toimimalla ja ketkä ovat muilla keinoin mukana tässä.

Urheilullisin terveisin ja seuraavaa, ehkä yhdessä PS liikkujien kanssa juostavaa, Pullukka Puolimaratonia odotellessa, toivotan hyvää alkavaa kevättä.

Nina From

Lisätietoja:
https://www.facebook.com/pages/Winter-Run/216265795221059?fref=ts
http://www.ku-58.fi/kilpailut/aikuisten_kilpailut/winter-run/

Avainsanat:

Uusi lastensairaala, Run for good 2014, Winter run

Timo Soinin päätös pitää!

Maanantai 23.12.2013 - Nina From

On hieno asia, että meillä on johtajana mies, joka istuu sanojensa takana. Timo Soini on omassa blogissaan tänään 23.12.2013 ilmoittanut suomalaisille, ettei aio lähteä ehdokkaaksi EU-vaaleihin kevään 2014 osalta. Näin hän ilmoitti jo viime kesänä, Joensuun puoluekokouksessa. Tätä päätöstä toivoimme silloin ja se tuli niin. Tätä päätöstä uudelleenharkinnan jälkeen odotimme nyt ja se tuli kuin tilattuna.

Kuten Timo Soini puoluekokouksessa totesi, kuten myös blogissaan: ” Viime EU- vaaleissa vein puolueemme Eurooppaan. Olemme Suomen tunnetuin puolue maailmalla. Tehtäväni on johtaa Perussuomalaiset hallituspuolueeksi. Se ei onnistu Brysselistä käsin. Puheenjohtaja vastaa itsestään ja puolueestaan 24/7. Joka hetki. Tämän kokoista ja painoista puoluetta on johdettava Suomesta. Puhumalla suomea suomalaisille.” Sekä näin: ” Olisin voinut lähteä, olisin saanut lähteä, mutta päätin jäädä”. Eli todella moni taho olisi halunnut Timon lähtevän EU-vaaleihin, koska tiedämme, että hän olisi läpi päässyt ja Suomen etuja parhaalla mahdollisella tavalla ja osaamisella ajanut.

Mutta.

Nyt on aika joka ikisen suomalaisen keskittyä etsimään ja löytämään Suomen etuja parhaiten EU:ssa ajava ehdokas. Siitä erinomaisesta joukosta se henkilö, joka siihen omasta mielestään parhaiten sopii. Kevään vaaleissa perussuomalaisilla on eurokriittisyyden monopoli. Kriittisyys liittovaltiolle ja kriittisyys tukipaketeille! Nämä ovat PS:n ehdottomat kannat. Lisäksi on saatava paremmat neuvottelijat kentälle. Eli sellaiset henkilöt, jotka pitävät Suomen etuja ykkösenä. Jotka kuitenkin osaavat neuvotella ja tehdä kompromisseja ja sopia asioista, jotta meidän nettomaksajan roolimme kääntyy saajaksi. Vähintäänkin nettomaksajan rooli loppuu eli nollaantuu. En usko, että hetkessä asiat muuttuvat. On niin monta tekijää vaikuttamassa. Mutta itse kukin voi vaikuttaa äänestämällä.

Pois siis ajatus siitä, että protestoin, enkä äänestä. Sillä asenteella ei menestytä.

Keskitytään nyt siis ensin EU-vaaleihin. Eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa 2015.

Eli vielä kerran: ”On jauhettava ja jauhettava sitä viestiä, että äänestämättä jättäminen on kannanotto nykyisen menon puolesta eikä sitä vastaan!”, kirjoittaa Matti Putkonen viimeisimmässä Perussuomalaiset -lehdessä.

On hyvä hiljentyä pikku hiljaa Joulun viettoon, rauhallisin mielin. Toivotan siis kaikille tasapuolisesti miellyttävää joulunaikaa.

Nina From

Elämä 6.12.2013, Itsenäisyyspäivän jälkeen?

Lauantai 7.12.2013 - Nina From

Suomi sai 96 -vuotta sitten itsenäisyyden. Se on aikaa, jolloin nykyiset vanhuksemme ovat maatamme rakentaneet. Sotavuodet 1939 – 45 taistelleet, menettäneet, voittaneet. Sotilaat, jotka taistelivat, johtajat, jotka johtivat, Lotat, jotka varmistivat toiminnallaan monia käytännön tehtäviä. Perheet, jotka pelosta huolimatta hoitivat kotipuolen asiat parhaan kykynsä mukaan.

Kotihoito, laitoshoito, omaishoito. Vanhuksemme ansaitsevat ne kaikki, henkilökohtaisen arvioinnin mukaisesti toteutettuna, riittävin ja laadukkain resurssein varmistettuina. On kaikkien etu, että vanhuksien kunto säilyy hyvänä, he saavat riittävästi kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee.

Miltä vanhusten tulevaisuus näyttää? Ei hyvältä!

Hallituksen rakennepaketti = säästöpaketti. Säästöillä ja veron kiristyksillä, korotuksilla ja uusilla maksuilla ei Suomen talous kasva. Tällä hallituskaudella on työttömien määrä kasvanut 100000:lla. Tämäkö oli tavoite? Ja mitä tulee kuntiin ja vanhuksiin: jos rakennepaketti toteutuu, menee kunnilla vuonna 2017 vanhusten laitospaikkoihin 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin nyt (ilmoitettu euromäärä).

Yksi kulu pienenee, toinen kasvaa?

Onko rakennepaketissa huomioitu kenties vanhusten kotihoitoon liittyvien kulujen lisääntyminen? Oletetaan esimerkiksi, että vanhus kaatuu kotonaan, loukkaa itsensä, saattaa aiheuttaa vesivahingon, tulipalon, vahingossa, vanhuuttaan. Paljonko kulut kasvavat, kun vanhus painaa ranneketta/soittaa kutsuakseen ambulanssin, kun on loukkaantunut? Paljonko maksaa loukkaantuneen vanhuksen hoito, kun hänet tuodaan sairaalaan? Hoidetaanko häntä heti vai katsotaanko, että joutaa jonottamaan, koska resurssit ovat riittämättömät? Onko mietitty, kauanko vanhus sitten makaa sairaalassa hoidettavana, koska paraneminen on hitaampaa kuin nuoremmilla. Mitä sen jälkeen vanhukselle tapahtuu? ”Pääsee ” takaisin kotiin. Kaatuu/satuttaa itsensä uudestaan: ambulanssi: sairaala…loppuelämä näin? Mitä maksaa? Mikä on elämän laatu? Tällaistako me haluamme vanhuksillemme? Millaisen loppuelämän Sinä toivoisit itsellesi?

Moni vanhus on vankina kotonaan. Mutta moni vanhus on vankina sairaalassakin. Ja laitoksessa. Ei ole riittävästi henkilökuntaa syöttämään, ulkoiluttamaan, liikuttamaan, pitämään seuraa. Vanhus ”rappeutuu” sekä henkisesti että fyysisesti.

EU-direktiiveillä on säädelty esim. sitä, kuinka usein lehmien ja vankien tulee päästä ulos. Entä vanhuksen oikeudet?

”Helsingin Diakonissalaitos aloitti Helsingin Kalliossa puoli vuotta sitten Seniori-Vamos-projektin, jossa ammattilaiset ja vapaaehtoiset auttavat syrjäytymisvaarassa olevia vanhuksia.– Olemme vähän väliä törmänneet turvattomuuskysymyksiin, kertoo projektipäällikkö pastori Tarja Jalli. Turvallisuus on ihmiselle tärkeää. Keskimäärin joka toinen päivä vanhus tekee Suomessa itsemurhan.” Lähde: taloussanomat.fi 6.12.

Laitospaikkoja tarvitaan, koska osa vanhuksista ei pärjää edes omaishoidossa. Laitospaikkojen kululaskenta on erikoista, koska siinä lasketaan markkinavuokra. Eli vaikka talot olisivat kaupungin tontilla, hinnassa otetaan huomioon myös maan vuokra, joka esim. Helsingissä on kova.

Joka tapauksessa kaikki maksaa, mutta miten kaikki lasketaan? Vanhukset ovat tehneet töitä, maksaneet verot ja maksavat edelleen veroja. Heille kuuluu hoito ja hoitomuoto, joka on heille sopiva ja inhimillinen!

Tehokkuutta toki pitää olla. Mutta ei kannata mitata toimintaa tehottomaksi. Kirjaamalla ihan kaiken, jatkuvasti, saadaan aikaa kulumaan raportointiin, hoitamisen sijaan. Olisi paras löytää sopiva toiminnan ohjausmalli, joka ei sisällä turhaa byrokratiaa.

Omaishoito on järkevä ja inhimillinen toimintamuoto. Perussuomalaiset on esittänyt, että omaishoito säästää kunnilta n. 60 000 laitospaikkaa. Sekä sitä, että omaishoitajien asema tulisi tasa-arvoistaa, joka mahdollistuisi siten, että tuen maksaisi Kela, eikä kunnat.

Otan esimerkiksi Vantaan. Siellä on n. 800 omaishoidon tukea saavaa henkilöä. Heidän tuomat säästöt Vantaalla on arvioitu olevan 10 miljoonaa euroa vuodessa. Ihmettelenkin, millä ihmeen laskentakaavalla (jos puhutaan vain rahasta) tästä hoitomuodosta ei tehdä yleisintä tai ainakin yleisempää kuin nykyään?

Kävin espoo.fi :n sivuilla. Laitoin haku-kenttään ensin sanan veteraanit, sitten vanhukset. Tuloksena hyvin sekavaa sisältöä. Minun piti ymmärtää, että vanhuksiin ja veteraaneihin liittyviä neuvoja ja ohjeistuksia löytyy osion Sosiaali- ja terveyspalvelut –alta. Sen jälkeen löysin Senioripalvelut, jonka alta Veteraanipalvelut. Viimeksi mainittu osuus oli mielestäni vähäinen.

Kyse on arvovalinnoista! Kyse on ihmisistä! Minne raha sijoitetaan? Suomeen ja suomalaisiin vai ulkomaille? Juustohöylän pitää höylätä myös ulos annettavasta rahasta. Toiminnan tulee olla tehokasta ja valvottua, kun puhutaan vaikka ulkomaanavusta. Erilaisin tempauksin järjestettävät keräykset eivät saa olla pääroolissa, kun tehdään investointipäätöksiä. Kumman valitsisit esim. Helsinkiin: Lastensairaalan vai Guggenheimin museon? Kenelle investointi ensisijaisesti näissä tapauksissa on tarkoitettu? Lapsillemme vai turisteille? Kummat ovat todellisia, ennakoitavissa olevia kohderyhmiä: lapsemme vai turistien määrä?

Minusta valinnat ovat yksinkertaisia: meidän tulee hoitaa ensisijaisesti oman maamme kansalaiset! Kun voimme ylpeinä todeta, että me elämme hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi ja kohtelemme kansalaisiamme aina ensimmäisen ”kastin” mukaisin toimin, voimme sen jälkeen antaa resursseistamme muualle. Me suomalaiset olemme nimittäin solidaarisia.

Meidän tulee muistaa historiamme. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme. Meidän tulee opettaa lapsillemme historiamme, nykyisyytemme ja opastaa parempaan tulevaisuuteen. Meidän tulee turvata kansamme tulevaisuus, emme voi säästää puolustuksestamme. Itsenäisyys on säilytettävä!

Olen ylpeä itsenäisyydestämme. Arvostan vanhuksiamme. Haluan muutosta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää Itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa ja Joulun odotusta.

Nina From

Pelastuskoirat -tiedätkö heistä?

Sunnuntai 27.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minulla ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista kosketuspintaa pelastuskoiriin tai koko toimintaan. Ennen kuin pääsin katsomaan, kuulemaan ja kokeilemaan, mitä harjoittelu pelastuskoiran kanssa on. Ennen kuin kuulin, miten tärkeää työtä tekevät koirat ja miten paljon vaaditaankaan kouluttajilta. Ja miksi pelastuskoiria on, mitä ne pelastavat.

No ihmishenkiä! Kyseessä on aina tositapahtuma ja jonkun henki on vaarassa.

Taustaa: koiria hälytetään yhä useammin etsimään kadonnutta muistisairasta. Katoamistapauksia on jo 1600 vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden jokaisena päivänä on vähintään neljä muistisairasta kadoksissa. Suomessa asuu 130000 muistisairasta ja 40000 heistä asuu yksin.

Väestö ikääntyy ja yhä useampi huonokuntoinen ikäihminen asuu yksin.

Vapaaehtoisen pelastuskoiratoiminnan taso on korkea, mutta pelastuskoirien määrä on riittävä enää osassa maata. Kouluttajista on puutetta ja koirien riittävyys huolettaa.

Ensisijaisesti etsintöjä hoidetaan toki aina virkakoirilla. Poliisi kutsuu Vapepan pelastuskoirat pääsääntöisesti mukaan etsintöihin silloin, kun lähietsinnät ovat päättyneet tuloksettomina ja etsittävää aluetta laajennetaan. Viime vuonna hälytysten yhteismäärä oli 380, joista johti etsintään 183.

Valtakunnassamme on 44 koiraryhmää, joilla on riveissään n. 230 hälytystason koevaatimukset täyttävää koiraa. Rotuja on monia, käytetyimmät ovat labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira.

Tarvittaisiin lisää toimijoita, koska koko maata ei pysty kattamaan. Käytännössä on myös niin, että samat ihmiset kouluttavat oman koiransa, auttavat muita kouluttamaan koiriaan, lähtevät hälytyksiin ja hoitavat yhdistysasiat. Jaksaminen on rajallista.

Miten mukaan toimintaan?

-          vähimmäisikä 18-vuotta

-          halu auttaa  

-          kiinnostus oppia uutta

-          koiran kanssa hakeutuminen paikalliseen pelastuskoiraporukkaan

-          lisää tietoa kouluttavilta organisaatioilta: Suomen Palveluskoiraliitto ja Suomen Pelastuskoiraliitto, Espoossa www.espypelastuskoirat.net sivuilta

Haasteet:

-          tarvitaan lisää innostunutta väkeä

-          koirasta ei aina loppujen lopuksi ole tähän toimintaan

-          koiran koulutus on pitkä prosessi (noin kaksi vuotta)

-          oma jaksaminen

-          harjoitusmaastojen saanti vaikeutunut, jotkut maanomistajat ovat alkaneet periä vuokraa maa-alueista

-          riittämättömät resurssit tarpeeseen nähden

-          tulevaisuuden turvaaminen: saatava riittävästi uusia innokkaita mukaan toimintaan

-          rahallinen korvaus pieni: kilometrikorvaukset poliisilta, Pelastuskoiratoiminta saa tukea Raha-automaattiyhdistykseltä

-          pula kouluttajista sekä koulutuspaikoista

Lähde: Koiramme –lehti, lokakuu 2013

Niin, miten tämä liittyy minuun?

Meillä Espoossa järjestettiin halukkaille Oittaalla tutustumistilaisuus toimintaan. Esitystä pitivät Espoolaiset Merja ja Jarno Eerola. Ja heidän koiransa: Kali ja Tara. Koirat ovat hienoja valkoisia paimenkoiria.

”Tällä hetkellä koiraharrastuksiin kuuluu Espoonseudun pelastusalan yhdistyksen pelastuskoiraosaston rauniokoira koulutus ja tavoitteena onkin päästä tulevaisuudessa tositoimiin pelastuskoiratyössä”, kertoo Merja Eerola.

Saavuimme Oittaan radalle, oma Cavalier Kingcharlesinspanielini, Rocky mukana. Jarno kertoi toiminnasta, treenaamisesta, sen useudesta, vaativuudesta sekä antoisuudesta. Oli mahtava kuulla, miten tärkeästä toiminnasta, harrastuksesta onkaan kyse ja heidän näkökulmistaan.

Ja sitten itse toimintaan. Piilopaikkoja, meteliä, ärsykkeitä, savua, lihapullia. Toimintaa. Aika vaikea kertoa, miten harjoitukset oikeasti menivät, mitä tapahtui, mitä tehtiin. Voi vain todeta, että hienoa nähdä, miten koirat ja kouluttajat toimivat hyvässä vuorovaikutuksessa, kaikki tykkäävät harrastuksesta. Sen kyllä näki.

Rocky-poikaseni pääsi myös kokeilemaan etsimistä, tosin en tiedä, oliko ihmishaju vai lihapullan haju, joka hänet sai löytämään etsityn. Innostusta hänellä kuitenkin riittäisi ja koko olisi juuri ja juuri sopiva (korkeus).

Kehotan kaikkia tutustumaan tähän toimintaan. Ehdottomasti kiinnostavaa ja antoisaa. Sekä tärkeää.

Kiitos Merja ja Jarno ja voimia harrastukseenne.

Syksyisin terveisin,

Nina From

Kiitos Vihreät!

Torstai 17.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Jännitin eilen illalla, kuten varmasti moni muukin, kenet Vihreiden joukosta valitaan ministeriksi. Onneksi he tekivät järkevän päätöksen. Paras heistä valittiin: Pekka Haavisto. On kokemusta, näkemystä sekä yhteistyökykyä. Näin se on, että jokaisella puolueella on oma arvomaailmansa, agendansa, mutta yhteistyössä on kuitenkin voimaa. Sen hän todisti jo vuorokauden sisällä, antamalla haastatteluja, joissa painotti myös yhteistyön tekemistä yli puoluerajojen.

Lisäksi hän otti heti (oltuaan vain tunnin verran ministerinä) vahvasti kantaa mm. valtionyhtiöiden johtajien korkeisiin palkkoihin, joihin hän aikoo omalta osaltaan puuttua. Mainitsee moraalisen vastuun tilanteissa, joissa käydään yt-neuvotteluja tai työntekijöitä sanotaan irti. Tätäkin olemme jo odottaneet! Hyvä niin.                               

Minulla on kuitenkin muutama pyyntö tuoreelle ministerille.

1. pyytäisin nyt vahvasti keskittymään Suomen asioihin. Ympäristöasiat Suomessa vaativat todellista asioihin puuttumista. Jospa vaikka tänne saataisiin lisää teollisuutta, Talvivaaroja, jotka maksavat sitten kunnon verot Suomeen. Jotka työllistävät ja hoitavat myös ympäristövelvoitteet.
2. varmistaisitte työllisyyden pysyvyyden ja kehittämisen valtionjohtoisissa yrityksissä, joihin voitte omalta osaltanne vaikuttaa.
3. pyytäisin ajamaan todellisia Vihreiden agendalla olevia asioita, mutta siten, etteivät päätökset omalta osaltaan rasita enempää pienituloisia, työssäkäyviä ja työttömiä yhtään enempää, ei ruuhkamaksuja eikä muitakaan veroja, joilla vihreyttä tuettaisiin, kiitos. Esim. työmatkapyöräilyä voitaisiin tukea, olisihan se myös ympäristöteko. Aloitettaisiin vaikka valtionjohtoisista yrityksistä: työsuhdepyörä?
4. pyytäisin kehitysapua Suomeen, suomalaisille. Voitaisiinko niin tehdä? Minusta Hautalan lupaama 35 miljoonaa euroa (avun tuplaus ja avustuksen kiinnittäminen usean vuoden ajaksi) Somaliaan on käsittämätön. Esimerkiksi vain. Meillä täällä Suomessa on paljon kohteita, joihin kehitysapu sopisi: on asunnottomia, lastensuojelu tarvitsee kipeästi lisää resursseja, koulut tarvitsevat riittävää opetuksen tasoa, jotta pärjäämme tulevaisuudessa, 65 000 syrjäytynyttä nuorta tarvitsee tukea, koulutusta, työtä, terapiaa, huolenpitoa, terveydenhoito ei ole laadullisesti ja määrällisesti riittävää, vanhukset tarvitsevat lisää käsiä ja jalkoja hoitamaan heitä, home/sisäilmaongelmaiset koulut saastuttavat lapsiamme sekä koulussa työskentelevää henkilökuntaa, vaikutus opetuksen laatuun heikkenee sen myötä, lapsiperheet tarvitsevat tukea, tarvitaan joka saralla ennaltaehkäiseviä palvelumuotoja, työssäkäyvät tarvitsevat vakautta työpaikoille, pitäisi palkata lisää käsiä ja päitä auttamaan niitä, joilla töitä on omat kädet täynnä, lastensairaala tarvitaan, omaishoitajille tarvitaan riittävät resurssit ja edellytykset hoitaa omaisiaan…Minusta Suomi ja kansamme tarvitsee erityistukea, kehitysapua. Voisiko Suomi olla pikaisesti kohdemaasi?
5. pyytäisin perustamaan, rekrytoimaan henkilöitä, jotka oikeasti katsovat, että kehitysapu menee sinne, minne sen on tarkoitus mennä. Kehitysapu on tarpeen, mutta sillä pitäisi turvata siviiliväestön tuki ja avun perillemeno. Se, että todella annettaisiin mahdollisuus omavaraiseen toimintaan, ei annettaisi vain rahaa tai ruokasäkkejä. Opetetaan heitä hoitamaan omaa taloutta kuntoon. Tekemään työtä, joka on kestävällä pohjalla. Ja seuranta tähän kokonaisuuteen mukaan, kiitos.
6. pyytäisin vähentämään kehitysapua ja suuntaamaan annettavan avun ensisijaisesti EU-maihin, lähelle. Ei mihinkään erityisen kaukaisiin maihin.

Tässä hieman listaa, johon toivottavasti ministerimme voi siis omalta osaltaan vaikuttaa. Uskoni on vahva.

Voimia tuleviin haasteisiin. Niitä riittää toki itse kullakin.

Hirvisaaren erottaminen -puolesta vai vastaan?

Lauantai 5.10.2013 - Nina From, PS Espoo

Minä olen tyytyväinen johtoomme! Suoraselkäistä toimintaa tilanteessa, joka ei ole mieluisa eikä helppo kenellekään. Tässä, kuten yleensäkin, on taustalla asioita, joita kaikkia ei kaikki tiedä, mutta tässä tilanteessa ko. henkilön kohdalla seurantaa on ollut jo riittävän pitkään. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Kuten yleensä, toimitaan esim. näin: voi tehdä virheen, voi tehdä toisenkin, kolmas kerta on jo sitten se lopullinen, kun puhutaan virheen toistamisesta. Asioihin on puututtu, on annettu ohjausta, on käyty keskusteluja, annettu varotuksia, joten minkään loppu ei tule yksittäisestä teosta.

Itse olen vahvasti Perussuomalainen. Tulin mukaan juuri tähän puolueeseen, koska puolueen arvomaailma sopii itselleni parhaiten. Monipuolinen eri asioiden puolustaminen, tehtyjen päätösten kyseenalaistaminen ja tarve saada tietää enemmän päätösten taustoista, jotta ymmärrys kasvaisi ja jotta voisi pyrkiä tuomaan esille omia, erilaisia ratkaisumalleja. Moni päätös on ollut Suomessa sellainen, että kyseenalaistusta ja lisäselvityksiä on kerta kaikkiaan ollut tarve saada. Moneen asiaan voi kansalaisetkin omalta osaltaan vaikuttaa, esim. kansalaisaloitteiden merkeissä.

Liian monesti keskustelut kanssani ovat alkaneet kysymällä muutamista mediassa hieman kyseenalaisesti julkisuudessa olleiden henkilöidemme tekemisistä tai sanomisista. Minusta se on sääli, koska en kannata mitään ääriliikettä, äärimmäisyyksiin meneviä mielipiteitä enkä muutenkaan koe, että viestintäni olisi tarpeellista sellaisena, että se ajaisi jonkin kummallisena tänä päivänä pidettyä asiaa tai sellaisesta, jota ei pidetä hyvän tavan vastaisena. Toki itse kullekin sattuu virheitä, erheitä  tai muita kömmähdyksiä, eihän kukaan ole täydellinen. Vaan virheistä voi oppia ja muuttaa omaa toimintaansa, jos se ei ole puolueen, yrityksen, urheilujoukkueen tai sääntöjen mukaista. Säännöt ovat tehty noudatettaviksi!

Haluan osaltani kiittää Soinin, Slunga-Poutsalon sekä koko puoluehallituksen tekemästä suoraselkäisestä, yhdenmukaisesta päätöksestä. Arvostan kovin sitä, että tehdään joskus myös vaikeitakin päätöksiä ja osataan perustella päätökset riittävän hyvin. Aina ei kaikki meistä ehkä ole asioista samaa mieltä, mutta itse ainakin perustan ajatukseni puolueen ajamille asioille. Ne ovat tärkeitä, niitä tulee edistää.

Jos siis toimii väärin, on mahdollista laittaa “hyllylle”, jopa erottaa. Miten mahtaakaan olla muilla puolueilla? Edelleen politiikan tekijöinä istuu vaalirahakohuhenkilöitä, itse harmaan työn teettäjä, “mahdollinen autoverolain rikkoja”, rikoksentekijä rattijuopumuksen ja pahoinpitelyn osalta (vanhentuneet), saako olla muuta? No, ko. puolueiden johto ei ole tehnyt erottamisratkaisuja. Eräs erottaminen tuli mieleeni, Kanerva (tekstiviestikohu) sai aikanaan lähteä. Jälkikäteen ajateltuna sen toiminnan seuraus suhteessa edellisiin mainitsemiini, erityisesti nostan harmaan työn teettäjän tässä tapauksessa esiin, on ihan eri mittasuhteissa! Tai “kaksi sanaa” Kokoomusnuorten ex-varapuheenjohtajan, Schubakin kirjoittamana facebookkiin oli liikaa: ero!

Jatkossa toivoisi, että kun valitaan edustajia (tässä käsittelen politiikkaa), kyseiset henkilöt olisivat taustoiltaan sekä toiminnaltaan moitteettomia ja esimerkillisiä. Taustojen selvittäjät ovat tässä tapauksessa media ja toki puolueen vastuuhenkilöt, jotka tekevät valinnat jatkossa, varmasti entistä tarkemmin. Sosiaalisesta mediasta myös selviää itse kunkin osalta paljon muutakin, kansalaistenkin tuottamana tietona. Kiitos siis medialle ja sosiaaliselle medialle!

Viimeisimmät Hirvisaaren kommentoinnit ovat mielestäni liikaa: hän arvostelee ryhmänjohtajaamme, nuorisojärjestömme puheenjohtajaa sekä kahta muuta “nimeä”, poliitikkojamme. Kannattaisi nyt olla jo hiljaa! Toisaalta, tehdyn päätöksen oikeellisuus edelleen vain vahvistuu, vaikka se jo täysin oikeudenmukainen olikin, mielestäni.

Nyt on aika keskittyä kuitenkin siihen, miksi puolueemme on noussut arvoon arvaamattomaan. Ihmiset ovat sen tehneet! Joka tasolla, kovalla työllä. Ja työ jatkuu tästä eteenkinpäin. Tehdään hyvää, kuunnellaan kansaa, tehdään kannanottoja, kerrotaan ajatuksista, kyseenalaistetaan ja tuodaan jatkossakin PS vaihtoehtoja! Tehkäämme hyvää politiikkaa. Keskitytään oleelliseen, yhdessä.

Hyvää lokakuuta kaikille tasapuolisesti!

Nina From

Espoon Perussuomalaiset ry:n uudet toimitilat Espoossa, Leppävaarassa

Lauantai 31.8.2013 - Nina From, PS

Hallitus on pitkään miettinyt, missä jatkossa voisi pitää kokouksia ja säilyttää Espoon PS:n tavaroita ja tarvikkeita, kuten PS telttoja sekä muuta markkinoilla ja tapahtumissa jaettavaa tavaraa. Olemme kokoustaneet aiemmin Valtuustotalossa, joka on tietysti tilana toiminut hyvin.

Tärkein asia on kuitenkin se, että missä kohtaamme ihmisiä, kuntalaisia! Nyt meille tulee tilat, joihin voimme pyytää kuntalaisia käymään, meitä voi tavata tiettyinä ajankohtina, juoda kupposen kahvia ja saada materiaalia toiminnastamme ja jatkossa saamme myös PS Espoo –merkkisiä tuotteita myyntiin, joita sitten siellä on nähtävissä ja ostettavissa (omakustannushintaan toki).

Tilaisuuksista ilmoitamme toki tuonnempana, kun tilat ovat valmiit ja päivämäärät sekä paikallaolijat sovittu. Ilmoituksia tulee sekä espoonperussuomalaiset.fi sivulle että facebookista löytyvälle Espoon Perussuomalaiset ry:n avoimille sivuille. Käypä muuten tykkäämässä.

Tilat sijaitsevat kohtuullisen julkisen liikennevälineistön lähettyvillä, jolloin haaste ei pitäisi olla se, ettei millään pääse paikalle. Osoite on Timpurinkuja 1.

Mitä tapahtuukaan 12.9.? Silloin on luvassa koko kansan juhlat, Leppävaaranraitilla, kävelykadun ja Timpurinkujan risteysalueella (terveyskeskuksesta yksi kortteli pohjoiseen päin), ja paikalle saapuu mm. puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja Timo Soini, kansanedustaja Arja Juvonen, piirin puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo, PS-Nuorten puheenjohtaja Simon Elo, Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuja sekä varmistuneita eurovaaliehdokkaita. Juhlat kävelykadulla alkavat klo 16. Tilaisuudessa on tarjolla mm. jauhelihakeitot soppatykistä. Lämpimästi tervetuloa!

Pidimme talkoot, joissa oli mukavasti meidän väkeä, 7.8.2013. Tässä kirjoituksessa on mukana muutamia kuvia, millainen tila oli niin sanotusti ennen. Kuvia niin sanotusti jälkeen tulee sitten, kun olemme saaneet tilat oikeasti edustuskelpoiseen kuntoon. Matkan varrelle mahtuu tietysti paljon yhteistä suunnittelua, maalausta, verhojen ostamista, pöytien (käytetyt) hakemista, tuolien ostamista sekä laitteiden hankintaa ja sisustamista. Pienellä budjetilla olemme liikkeellä, joten luxusta ei toki ole odotettavissa, mutta kelpo tilat kuitenkin ihmisten kohtaamiselle.

Tutustutaan, kehitetään Espoon yhteisiä asioita ja toimitaan sitten paremman Espoon puolesta.

Yhteistyöllä tulosta!

Syksyisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Lapset ja alkoholi -aikuisen vastuu! Suomen laki!

Sunnuntai 23.6.2013 - Nina From, PS

Kuka syntyy alkoholistiksi? Onko sinusta päihteetön tila normaali olotila vai päihteen alainen? Mitä lakimme sanoo alkoholinkäytöstä, iän suhteen? Noudatatko sinä lakia?

Al­ko­ho­li ai­heut­taa erit­täin suur­ta hait­taa myös muil­le ih­mi­sil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Al­ko­ho­li liit­tyy usein vä­ki­val­taan. Se on suu­ri syy per­hei­den ha­joa­mi­seen. Kuol­lei­suus mak­sa­sai­rauk­siin on kak­sin­ker­tais­tu­nut 2000-lu­vul­la. Kun mu­kaan lue­taan vä­lil­li­set ter­veys­vai­ku­tuk­set, al­ko­ho­liin liit­ty­viä kuo­le­mia on Suo­mes­sa noin 4 500 vuo­des­sa.

”Vuonna 2011 Suomessa juotiin asukasta kohti 10,1 litraa sataprosenttiseksi muutettua alkoholia. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa kulutettiin vuonna 2011 eniten alkoholia. Vuonna 2011 rattijuopumusrikokset lisääntyivät alle 2 %:a ed. vuoteen verrattuna. Alkoholin takia kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet kasvoivat 8 %:a. Alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta n. miljardin euron haittakustannukset vuonna 2010. Alkoholista johtuneet kustannukset olivat n. 0,7 %:a bkt:sta.” Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Tässä vain osa totuuksista: tavallisimpia alkoholin aiheuttamia sairauksia ovat tapaturmat, masennus, pelkotilat, hermotaudit ja vatsan alueen sairaudet. Älykkyydessä, kätevyydessä ja lihasvoimassa ilmenee toimintakykyä heikentäviä muutoksia. Se myös kohottaa verenpainetta. Lähde: paihdelinkki.fi

On­ko meil­lä va­raa ol­la kes­kus­te­le­mat­ta va­ka­vas­ti tä­män riip­pu­vuut­ta ai­heut­ta­van ke­mi­kaa­lin hai­tois­ta?

Kun lähtee rakkaasta Suomestamme muille maille, ei siellä kännikässakkia heilu. Ei liikuta pullot kädessä, ei heiluta terasseilla umpihumalassa, ei tanssita diskoissa lasit kädessä (pl. tietynmaalaiset turistit turistikohteissa). Entä kaikki juhlat? Uusi Vuosi Egyptissä: ei kenelläkään alkoholia kädessä, ei pulloja (rikottuja tai ehjiä) missään, ei kännisiä ihmisiä huutelemassa ja heilumassa. Juhannus, Joulu, Vappu, kesäloman alku, lakkiaiset, häät. Ainoa tilaisuus, jossa ei taideta tarjota alkoholia, on hautajaiset. Olenko kovin väärässä?

Mikä on hyvä alkoholikulttuuri? Miten sitä rakennetaan? Miksi muuten pitäisi edes nostaa alkoholi kuninkaaksi luomalla sille jokin kulttuuri?

Vapaa toimittaja, Virpi Salmi, joka on mitä ilmeisimmin vapaamman alkoholikäytön puolestapuhuja, on sitä mieltä että viski on hyvää. Hyvä niin. Minusta viski on pahaa. Kalja on pahaa, konjakki on pahaa. Ja olen muuten maistanut halpoja ja kalliita ko. aineita. Jokaisella saa olla oma mielipide eri asioista ja oikeus ilmaista myös ne ilman toisen tuomitsemista.

Palataan vielä aiheeseen lapset ja alkoholi.

Jopa aika ajoin rajukin vastakkainasettelu –keskustelu mediassa lähti liikkeelle siitä, että opettaja Tiina Korhonen on sitä mieltä, että hänen 4-vuotias lapsensa on oikeutettu maistamaan mm. olutta, viiniä ja viskiä. Sitten lapselle on kerrottu, että se on aikuisten juoma. No, ko. nelivuotias on äitinsä mielestä sitten varmasti niin kehittynyt, että ymmärtää tuossa iässä, mitä tarkoittaa aikuisten juoma, sana alkoholi tai oikeastaan mitä vain, mitä hänelle sanotaan ja kerrotaan … Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti noudattanut lakiamme? Onko tässä tapauksessa kyseinen äiti enemmän oikeassa kuin esim. lastenpsykiatri, Pelastakaa Lapset –järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen, jonka mukaan alkoholia ei pitäisi maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä? "Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä. "Ranskassa on tarjottu vedellä laimennettua viiniä ties kuinka kauan. Se on todella pahaa, eivätkä lapset siitä opi." Pienillä lapsilla maksan kehitys on kesken, joten lapsen elimistö vaurioituu.

Vanhempainliiton toiminnanjohtajan, Tuomas Kurttilan mukaan, vanhempien tulisi miettiä, tarvitaanko alaikäisen elämässä ylipäänsä alkoholia. "Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen." Poimintoja toimittaja Johanna Mattilan, HS, artikkelista.

Lakimme: Suomen laissa sanotaan selkeällä suomenkielellä, että alkoholin hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. Alkoholin välittäminen on kielletty alle 18-vuotiaille.

Jos lapsi haluaa maistaa tai ylipäätänsä laittaa suuhunsa kiviä, multaa, roskaa, sanooko vanhempi: kokeile vaan. Jos lapsi haluaa juosta autotielle, sanooko vanhempi: juokse vaan. Jos lapsi ilmaisee haluavansa maistaa lasista tai pullosta alkoholia, sanooko vanhempi: maista vaan, vaikka laki kyllä kieltää sen. Jos alaikäinen haluaa, että ostat hänelle viikonloppuviinit/siiderit tms., sanooko vanhempi: ilman muuta, vaikka laki kyllä kieltää sen.

Meillä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lastamme, antaa rakkautta ja laittaa rajoja. Tämä 4-vuotias, joka oli saanut maistaa alkoholia äitinsä toimesta, ei varmaankaan ollut vielä kyllin kehittynyt ymmärtämään, että sitten aikuisena vasta. Tai että tämä on aikuisten juomaa. Tai että tässä on vaarallista ainetta lapselle. Entä teini-ikäinen, joka perustelee juomainnostustaan: kaikki kaveritkin saa, miksi minä en saa, sosiaalinen painostus on suuri, joudun porukan ulkopuolelle, jos en juo, en pysty keskustelemaan, jos otan, on parempi fiilis, … seliseli … näitä juttuja on kuultu kautta aikojen.

Itse olen kaksi tytärtä kasvattanut ja ollut tässä suhteessa tiukkana. Tietenkään en voi estää muualla tapahtuvaa alkoholinkäyttöä tai maistamista tai humalan juomista, mutta olen sitä mieltä, että minä en salli alaikäisen alkoholinkäyttöä. Ehkä joku tyttäreni vanhempi on tästä tyytyväinen, tietää linjani ja arvostaa sitä. Moni kuitenkin on sitä mieltä, että antaa mennä vaan. Tässä on äärimmäisen tärkeää pelkästään asenteen ilmaiseminen. Kyllä näitä keskusteluja on meillä käyty, kiinni on jääty, itketty ja pyritty sitten antamaan vahvuutta jatkoa ajatellen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten loppupeleissä käy. Toinen on täysi-ikäinen, toinen hieman vaille 18-v.

Kyse on kuitenkin asenteesta! Puolesta vai vastaan.

Minusta on ikävää, että tässäkin asiassa aletaan niin vahvasti ottamaan kantaa, jopa nimittelemään ”kukkahatuksi”, ”tiukkapipoksi” tai vastaavaa, jos on sitä mieltä, että haluaa pitää kiinni sekä lain antamasta vastuusta, että omasta, näin vanhempana. Jokaisen oma valinta sitten on, miten itse kukin täysi-ikäisenä toimii. Kukaan ei ole kuollut siihen, ettei ole juonut alkoholia, mutta moni on kuollut, loukkaantunut tai loukannut, juodessaan alkoholia. Selvänä oleminen on kuitenkin normaali olotila.

Minusta esim. tuoreista appelsiineista puristettu mehu on ihana lisä kunnon ateriaan, mahtava vitamiinipitoinen juoma milloin tahansa nautittuna ja kaiken lisäksi, maistuu erinomaisen hyvältä!

Mistä apua, jos tarvitsee apua? Itselle tai lähimmäiselle. Missä asiasta keskustellaan?

www.paihdelinkki.fi

www.apuaalkoholismiin.fi

www.hyvinvointipolku.fi

www.kaksplus.fi

www.al-anon.fi

www.terve.fi

www.keskustelu.plaza.fi

www.apu.fi

www.thl.fi

www.kaupahoito.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.aa.fi

www.aasuomi.fi

Osallisena Suomessa

Lauantai 18.5.2013 - Nina From, PS

Osallisena Suomessa –nuorten maahanmuuttajien opinpolut –loppuseminaarin anti:

Kiitos kutsusta!

Olipa mainio tilaisuus olla paikalla, osankin aikaa, siis Espoon aikuislukiossa. Mielenkiintoista oli kuulla erittäinkin hyvää suomenkieltä puhuvien maahanmuuttajanuorten antia,  nähdä heidän innostuneet olemuksensa sekä selvästi huomata, että kun taustalla on kuitenkin haasteelliset olosuhteet on koettu, (kulttuurimuutokset, kieli, vieras maa yms. suuret muutokset elämässä) niin se halu joka näkyi ja kuului,  into, joka heijastui kasvoilta, tulla osaksi yhteiskuntaamme, tutustua toisiin nuoriin, oppia lisää sekä vahvana toiveena päästä töihin, on vain niin kova. Ensisijaisia toiveita oli siis oppia lisää suomenkieltä ja sitten jatkaa elämää Suomessa, tulla osaksi yhteiskuntaamme. ”Elämä jatkuu” –asenteella, ”Suomi on kotimaa” –ajatuksella.

Opettajat kertoivat haasteista, mutta myös ratkaisumalleista. Heiltä tarvitaan todellista ammattitaitoa, mm. on pyrittävä ymmärtämään toisten kulttuuriin liittyvät haasteet, pystyttävä opettamaan enemmän kuin kirjoihin merkityn kokonaisuuden, laajemmin, niin, että vastaanottaja todella ymmärtää, mistä on kyse. Lisätavoitteena on kehittää ratkaisuja myös ihan arjen ongelmatilanteisiinkin.

Itse Espoon aikuislukiosta nuorilla oli äärimmäisen hyvää palautetta, jota he osasivat kiitollisina myös antaa paikalla olleille opettajakunnalle (myös opettajakunta kiitteli rehtoria). Kun oikein pyydettiin antamaan palautetta, mitä haluaisivat lisää tai muuttaa nykyisestä tilanteesta, mainitsivat kylläkin siivoustason heikkouden, koskipa se mikroa tai wc-tiloja ja toki puheeksi otettiin myös puuttuva kahvila sekä ruokala. Ja liian lyhyet tauot, koska he tuovat joko omat eväät opiskelupaikalle tai käyvät ulkopuolisissa kahviloissa tai kaupoissa ostamassa ruokaa. Ja mitä lisää –kysymykseen annettiin vastaukseksi: lisää opiskelua, kiitos.

Tavoitteena tässäkin on saada onnistumisia ja elää onnellista elämää. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuten meillä kaikilla on sama tarve. Yksinkertaista, eikö?

Muutoin toivon, että viimeistään vuodenvaihteessa, kun nuorisotakuu astuu voimaan, alkaa oikeasti hihojen kääriminen sen suhteen, että nuoremme saavat opiskelupaikat, työpaikan ja heillä on hyvä tulevaisuus osana yhteiskuntaamme. Nuorisotakuuhan lyhykäisyydessään määrittää, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavalla. Nuorten aikuisten osaamisohjelma vuosille 2013-2016 panostaa 20-29 vuotiaisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Nämä molemmat ohjelmat määrittelevät myös aikuiskoulutusta kaikkien kolmen, aikuislukion, työväenopiston sekä aikuiskoulutuksen osalta.

Tulevaisuudessa tarvitaan asioiden taustoittamista, selvitystyötä, nykytilan arviointia sekä kehityssuunnitelman tekemistä, jotta asiat paranevat. Rahaa tuskin tulee lisää opetustoimeenkaan, joten on syytä tarkastella, mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Suomen on satsattava nuorisoon, heissä on tulevaisuus. Ketään ei pidä päästää syrjäytymisen polulle. Siihen meillä ei ole varaa. Meidän ei myöskään kannata jakaa kansalaisiamme millään lailla ne ja me –tyylisesti, vaan on tehtävä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, osallistettava ja mahdollistettava jatkuva kehitys. Taustalla toimintoja säätelevät lait, jotka velvoittavat … hoitamaan asiat kuntoon.

Vielä syrjätymisriskistä: Espoon peruskoulutuksen ulkopuolelle on jäänyt n. 3000 nuorta, työttömiä työnhakijoita oli helmikuussa yli 9000 ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli 1671.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa päätettiin mm. lisätä maahanmuuttajanuorten osalta oppilasmääräpaikkoja. Taustalla toki on se, että meillä Espoossakin on edessämme lähivuosina merkittävät palvelutarpeiden muutokset, jotka johtuvat vieraskielisen väestön nopeasta kasvusta sekä iäkkään väestön suhteellisesta kasvusta. Haasteisiin pyritään vastaamaan palvelutarpeita ennakoimalla ja mukauttamalla palvelutarpeita niiden mukaisiksi. Haasteet on tarkoitettu ratkottavaksi, yhdessä toimien.

Tällä hetkellä Espoossa on tarjolla maahanmuuttajille aikuislukion, työväenopiston sekä aikuisopiston erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Niistä löytyy tarkemmin tietoa espoo.fi –sivuilta, mutta toki myös helposti googlettamalla (löytyy moniakin mahdollisuuksia) saa tietoa eri vaihtoehdoista, myös lähikuntiemme osalta.

Haluan, että Espoossa säilyy hyvä koulutuksen taso. Haluan, että koulutukseen satsataan ja toimintoja parannetaan. Haluan, että jokainen suomalainen ja Suomessa elävä nuoremme saa riittävän määrän ja laadullisesti hyvän tasoista koulutusta. Haluan, että opettaja-resursseihin kiinnitetään huomiota, että he kehittyvät itsekin, heitä on riittävästi ja heillä on hyvät työolosuhteet. Haluan, että he saavat tehdä sitä työtä, mitä opettajan kuuluukin, mihin he ovat valmistuneet opinnoistaan. Haluan kouluihin työrauhan. Tarvitsemme jokaisen panosta työelämässä, jatkossakin. Kaikki ovat tärkeitä!

Yhteistyön kannattaja,

Nina From

PS, Espoo

Pieni kiusaaminen kasvaa isoksi -kasvatus, puuttuminen, välittäminen

Tiistai 23.4.2013 - Nina From, PS

Aloin pohtimaan omaa elämääni. Lähdin lapsuudesta. Muistan siitä harmittavan vähän, mutta yritän kuitenkin kertoa jotain.

 Siihen aikaan äitiyslomat olivat muutaman kuukauden pituisia. Minut vietiin hoitoon viereisen pihan ”Aunelle”. Olin Aunen hoitolapsi kuuteen ikävuoteen saakka. Siitä ajasta minulla on positiivisia muistoja, mutta on myös muutama asia, jota en unohda. Mm. heidän tapettinsa kuvio ja väri näkyvät vieläkin jossain mielikuvissani. Miten minä sen muistan? Olin silloin tällöin seisomassa tai istumassa nurkassa. Muistaakseni olin aika kiltti lapsi, mutta kasvattajan mielestä tein toki jotain päättömyyksiä, jolloin rangaistus oli: nurkka. Kiusaamista en harrastanut itse, mutta muutaman kerran sain kuulla olevani  ”frommipommi”. Muistan sen toki vieläkin. 

 Ala-asteella kuuluin niihin, joita ei kiusattu. Luokallani oli kyllä muutama oppilas, joita kiusattiin. Opettajalla oli suosikki, lettipäinen tyttö. Ja ”inhokki”, joka sai välillä liidusta osuman tai jonkinlaista ”karhunkävelyä hiuspehkossaan”. Minulle opettaja piti kerran puhuttelun, kun olin kirjoittanut tästä kauppiaan pojasta ihailevan aineen (Mikalla oli Leviksetkin). En olisi saanut tykätä hänestä, koska poika oli ”villihkö” vaan minun olisi pitänyt tykätä toisesta Mikasta (rauhallinen ja mukava, kiltti poika), joka tykkäsi minusta. Yhden kerran muistan ala-asteella, kun luokkamme tyttö suuttui minulle jostain (muistaakseni nelis-pelissä), heitti minua mm. puukengällä ja käyttäytyi hyökkäävästi. Kunnes sitten kellot soivat sisään ja kahina äityi sisäänmenojonossa. Tarrasimme toisiimme kiinni oikein kunnolla. Muistan vetäneeni häntä tukasta niin, että varmasti tuntui. Asia selvitettiin luokassa, opettajan puuttuessa asiaan. Sepä loppui siihen.

Yläasteella olin ystäväni kanssa illalla luistelemassa. Kolme vuotta vanhempaa tyttöä tuli ympärilleni, alkoi sylkeä, haukkua ja töniä. Ihme kyllä, pääsin jotenkin karkuun. Seuraavana päivänä menin ilmoittamaan asiasta luokanvalvojalle. Asia otettiin heti käsittelyyn, tytöt joutuivat puhutteluun ja pyytämään minulta anteeksi. Se loppui siihen.

Lukiossa tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olin vaihtanut koulua ja asuinaluetta. Minulla on todella hyviä ystäviä muutama, en kuitenkaan ollut ”suosittujen joukossa”. Lentopallojoukkueen kapteenina sain olla hyvässä seurassa, oletan, että joukkuelajin parissa itsetuntoni pysyi hyvällä tolalla, oli kavereita. Välillä ahdisti, kun ei saanut kutsuja kaikkiin bileisiin, mutta siitäkin selvittiin.

Ajattelen vanhempiani, jotka olivat vanhemmiksi nuoria. He kävivät molemmat töissä. Ei tullut mieleenkään kertoa heille mitään näistä tapahtumista, jotenkin ne piti itse selvittää. Siltä ainakin silloin tuntui. Mistä kuitenkin sain idean kertoa esim. kiusaamisesta opettajalle? Miten luotin siihen, että kun kerron ja hetimiten, asiat selvitetään ja selviävät?

Omien lasteni kohdalla ajattelin kuitenkin asiaa niin, että otan heti kiusaamisen puheeksi, kun aloittavat tarhan ja koulun. Tarhassa tytöt olivat eri ryhmissä. Toisessa ryhmässä asiaa kysyessäni vastattiin: ”meillä puututaan heti kiusaamiseen, meillä on nollatoleranssi ja välineet hoitaa tilanteet”. Toisessa ryhmässä minua katsottiin kummasti ja vastattiin: ”ei meillä ole mitään kiusaamisia, ei ole mitään ongelmia”. Hmmm… Tunsin kuitenkin hyvää mieltä siitä, että kysyin. Auttoiko se, en tiedä.

Tytöt menivät kouluun. Tein samat kysymykset molempien tyttöjen opettajille. Ihan hyviä vastauksia sain. Hoidetaan kyllä. Otetaan vakavasti. Varmasti asioiden tiedostaminen, median esille nostama asia kiusaamisesta ja puuttumisesta oli jo saavuttanut vuosien varrella useita ammattilaisia ja vanhempia. Lapsiakin. Asiaan suhtauduttiin siis asiallisesti.

Työpaikalla…niin, mitä on työpaikkakiusaaminen. Siitä on puhuttu paljon ja sitä on paljon. Eriasteista, erivaiheista. Esimiehen, kollegan, alaisen tekemää. Eri tavoin koettua. En mene siihen syvällisemmin, sillä me työelämässä pitkään jo olleet, tiedämme kyllä, mitä sillä tarkoitetaan. Työpaikoilla on usein myös varhaisen tuen mallit yms. opastamassa, miten tunnistetaan, keneen voi ottaa yhteyttä ja miten asiat hoidetaan.

Tulin valituksi Opetus- ja varhaiskasvatuslautakuntaan jäseneksi. Olen siitä erittäin kiitollinen ja minulla on valtava halu oppia uusia asioita, kysellä erilaisista tilanteista, etsiä ja löytää ratkaisuja, olla mukana päättämässä Espoolaisten lasten ja nuorten tämän lautakunnan pöydälle kuuluvista asioista.

Tämä kiusaamisasia kiinnosti niin, että pyysin informaatiota siitä, miten meillä Espoossa asiaan suhtaudutaan ja miten näitä asioita hoidetaan. Sain erittäin kattavaa sähköpostia asiasta. Vastaajana toimi Virpi Mattila, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö, sivistystoimi, suomenkielinen varhaiskasvatus.

Yksikkökohtainen turvallisuussuunnitelma

Jokaisen toimintayksikön tulee laatia Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjassa olevan sisältömallin mukainen yksikkökohtaisen turvallisuussuunnitelman, joka sisältää:

• pelastussuunnitelman
• kriisisuunnitelman
• kiusaamisen ehkäisysuunnitelman
• pihavalvontasuunnitelman
• retkikohtaisen retkisuunnitelman
• valvonta/ilkivalta ja töhriminen
• ensiapukoulutetut työntekijät
• lapsikohtaiset suunnitelmat esim. dieettiateriat

Yksikkökohtaiset suunnitelmat tarkastetaan ja päivitetään vuosittain.  Uusi henkilöstö perehdytetään yksikön turvallisuussuunnitelmien mukaiseen toimintaan sekä painotetaan jatkuvan havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä. Esimies vastaa siitä, että asiakirjat ovat henkilökunnan nähtävillä. Henkilökunnan velvollisuus on perehtyä Varhaiskasvatuksen turvallisuuskäsikirjan kokonaisuuteen. He varmentavat perehtymisensä allekirjoituksellaan yksikössä laadittuun nimilistaan.

Espoossa kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma laaditaan osaksi päivähoitoyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmaa. Suunnitelmaan perehdytään ja siitä tulee osa varhaiskasvatusyksikön toimintaa, jota myös arvioidaan sekä muutetaan tarvittaessa.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma sisältää päivähoito- ja esiopetusyksikössä seuraavat asiat:

• mitä laki ja valtakunnallinen varhaiskasvatuksen suunnitelma sanovat lapsen oikeudesta
• turvalliseen päivähoitoon
• päiväkodin arvot ja yhteinen näkemys siitä, mitä kiusaaminen on
• kiusaamisen huomaaminen ja tunnistaminen
• kiusaamiseen puuttumisen keinot ja seuranta
• kiusaamisen ehkäisyn keinot
• yhteistyö vanhempien kanssa
• dokumentointi
• suunnitelman arviointi
• suunnitelman päivittäminen
• tiedottaminen ja perehdyttäminen

Arvokeskustelut

Päivähoito- ja esiopetusyksikön varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmassa arvot, visio ja tavoitteet ovat kirjattuina. Kiusaamista ehkäisevä työ alkaa yhteisellä arvokeskustelulla siitä, millaisia kasvatusarvoja yksikön suunnitelmissa on ja miten nämä arvot näkyvät arjessa.

• Ihmiskäsitys (esimerkiksi käsitys pienestä lapsesta)
• Turvallisuus
• Kunnioitus
• Tasa-arvoinen kohtelu
• Sukupuolten välinen tasa-arvo
• Lapsi ainutlaatuisena olentona
• Vastuu
• Lapsen osallisuus ja kuulluksi tuleminen
• Erilaisuuden arvostaminen

Voi että, nämä sopivat niin joka paikkaan, myös työelämään, erinomaisesti!

Kaikkien lasten kanssa työskentelevien on tärkeä tietää, mitä kiusaaminen on. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää nähdä ja pohtia eri osapuolten, lapset, vanhemmat, työntekijät näkemyksiä kiusaamisesta.

Kiusaamiseen liitetään yleensä tarkoitus tai aikomus vahingoittaa toista, mitä voi olla vaikea todeta etenkin pienten lasten parissa. Kielteisen toiminnan kohteeksi joutuvalle loukkaus on joka tapauksessa suuri riippumatta siitä, onko toiminta tietoista vai tahatonta. Seuraukset ovat tuhoisia uhrille, mutta myös loukkaavalle ja kiusaavalle lapselle. Tässä varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsi oppii, että joillakin on oikeus käyttää valtaa enemmän kuin toisilla. Keskusteluja on tärkeä käydä myös lasten ja vanhempien kanssa. Yhteinen näkemys lisää myös turvallisuutta päiväkodissa. Avoimuus ja keskustelu vähentävät väärinymmärryksen ja omien kuvitelmien riskiä. Kun lapset tietävät, mistä kiusaamisessa on kyse, heidän on myös helpompi kertoa aikuisille kokemuksistaan. Kun käsitteistä on keskusteltu henkilökunnan kesken, myös vanhempien kanssa keskustelu koetaan varmemmaksi.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmassa tulee näkyä millaisia menetelmiä henkilökunta käyttää huomatakseen ja tunnistaakseen kiusaamisen ryhmässään/ päivähoitoyksikössään.

Arvokeskustelujen jälkeen henkilökunnan tietoisuus kiusaamisesta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä kasvaa ja konkretisoituu, jolloin kiusaamisen eri muodot on helpompi tunnistaa. Tämä puolestaan auttaa päivähoidon henkilökuntaa huomaamaan, tapahtuuko kiusaamista omassa ryhmässä tai onko riski, että tietty käytös ajan kuluessa muuttuu kiusaamiseksi.

Lasten havainnointi on tehokas menetelmä, jonka avulla kiusaamistilanteet voidaan huomata.

Yksi tärkeä osa suunnitelmaa on kirjata ylös, kuinka kiusaamistilanteisiin puututaan johdonmukaisesti. Pienelle lapselle aikuisen rooli on merkittävä, sillä he luottavat aikuisen apuun. Taitava ja empaattinen aikuinen saa pienet lapset kertomaan asioistaan herkästi, jolloin tilanteet tulevat aikuisen tietoon.

Kaikkiin lasten välisiin riitoihin sekä konflikteihin on tärkeä puuttua, mutta puuttumisen keinot poikkeavat toisistaan tilanteen mukaan. Oikeanlainen toimintatapa edellyttää lasten tuntemista sekä tilanteen havainnointia. Puuttumiseen tulee luoda sellainen rakenne, että kaikki osapuolet tietää miten toimitaan kun kiusaamistilanne tulee esiin.

Vanhempien tulee tietää, keneen he ottavat yhteyttä, miten päivähoidon henkilöstö aikoo selvittää tilanteen, miten heitä informoidaan, miten vanhemmat osallistuvat selvittelyyn ja miten tilannetta seurataan. Aikuisen vastuulla on aina puuttua kaltoin kohteluun.

Pienille lapsille aikuisen vakava suhtautuminen tilanteisiin kertoo siitä, että lapsen toiminta ei ole ollut hyväksyttävää, ja se saattaa riittää puuttumiseksi. Kun aikuinen kertoo, että hän on havainnut tilanteen eikä hyväksy sitä ja seuraa tilannetta, lapsi saattaa lopettaa negatiivisen käytöksen.

Turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri on edellytyksenä sille, että ryhmässä voi olla myönteistä yhteistoimintaa. Kaikkien lasten tulee tuntea, että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan, ja että he voivat luottaa aikuisten olevan läsnä ja auttavan heitä tarvittaessa. Kaikilla lapsilla tulisi olla ainakin yksi turvallinen kiintymyssuhde päiväkodissa. Lasten täytyy luottaa siihen, että aikuinen kantaa vastuun ryhmästä ja toiminnasta.

Päivähoidon työntekijät määrittelevät ryhmän yhteistoiminnan luonteen. Heidän vastuullaan on määritellä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ryhmässä ja mikä ei. Aikuisten asenne on ratkaiseva kiusaamistilanteissa. Jos aikuiset viestittävät selkeästi, että he eivät hyväksy loukkaavaa käytöstä, myös lapset tietävät, mikä on sallittua. Jos aikuiset sen sijaan vähättelevät asiaa tai välttävät puuttumasta kiusaamiseen ja ovat myötämielisiä kielteiselle käytökselle, he viestittävät ainakin epäsuorasti, että tällainen käytös on hyväksyttävää.

Aikuisten asenne lapsia ja myös kollegojaan kohtaan kertoo ryhmässä vallitsevista normeista ja arvoista. Jos aikuisten kesken esiintyy selvittämättömiä konflikteja tai kiusaamista, on lähes mahdotonta tehdä kiusaamista ehkäisevää työtä lapsiryhmässä.

Jotta kiusaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti, on tärkeää, että lapset kertovat erilaisista arjen tilanteista sekä konflikteista lasten välillä. Psyykkistä kiusaamista on vaikea havaita, jolloin on tärkeää, että lapset kertovat siitä itse. Lapsella on oikeus kertoa asioistaan ja heillä on oikeus tulla kuulluksi. Kiusaamisen lopettamiseksi ja turvallisen ilmapiirin takaamiseksi olisi myös tärkeää, että lapsi pystyy kertomaan aikuiselle näkemistään tilanteista, joissa itse ei ole osallisena.

Kiusaamisen ehkäisysuunnitelman arviointi toteutetaan säännöllisesti.

Arvioinnin tavoitteena on pohtia, kuinka suunnitelma toimii ehkäisevän työn tukena. Arvioidaan toimiiko suunnitelma henkilökunnan työvälineenä, mitä ennaltaehkäiseviä työtapoja suunnitelma on tuonut lisää, huomataanko kiusaaminen aiempaa paremmin ja puututaanko kiusaamiseen johdonmukaisesti. Samoin arvioidaan kiusaamiseen puuttumisen vaikutuksia ilmapiiriin sekä onko sekä lasten että vanhempien näkemykset ja kokemukset tulleet kuuluiksi. Arvioinnin tavoitteena on myös selvittää, ovatko ristiriidat ja konfliktit vähentyneet ja mitä vaikutuksia on ollut lasten sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutukseen. Arvioinnissa kysytään lasten käsityksiä viihtymisestä, ystävistä, leikkikavereista ja pelottavista seikoista.

Suunnitelmaa arvioidaan aina, kun lapsiryhmässä tapahtuu muutoksia, aikuiset vaihtuvat tai heidän asenteissaan tapahtuu muutoksia. Arviointiin on syytä myös silloin, jos yksittäisen lapsen taidoissa tai ryhmädynamiikassa on havaittavissa muutoksia tai vanhemmat toivovat muutosta tilanteeseen.

Jotta arviointi on mahdollista, tule kiusaamistilanteet dokumentoida, jotta voidaan selvittää mitä on tapahtunut tai miten kiusaamistilanne on hoidettu. Dokumentointi tulee kirjata kiusaamisen ehkäisysuunnitelmaan. Suunnitelmaan tulee kirjata, miten usein suunnitelmaa päivitetään ja arvioinnin ajankohta kirjataan suunnitelmaan. Yksikön suunnitelma on osa Varhaiskasvatuksen turvallisuus suunnitelmaa ja sitä säilytetään turvallisuus kansioissa. Ryhmien oma suunnitelma on henkilökunnan helposti saatavissa. Kunkin lapsiryhmän henkilökunta kirjaa päivitetyt suunnitelmat lasten ja ryhmän tarpeiden mukaisesti.

Vanhemmille tiedotetaan yhteisestä suunnitelmasta ja sitä voidaan käsitellä myös vanhempainilloissa.

Minun oli aivan pakko kopioida lähes kaikki todella selkeästi ja johdonmukaisesti sekä luotettavasti kirjoitettu teksti tähän. Niin vakava ja tärkeä asia tämä mielestäni on. Ja kyseessä tässä tapauksessa oli siis varhaiskasvatuksen ohjelmisto.

Ollaan me aikuiset valppaina, puututaan ajoissa tilanteisiin, ollaan avoimia ja rakentavia. Näyttäkäämme hyvää mallia. Lapsissa on tulevaisuus!

Keväisin terveisin,

Nina From

PS Espoo

Nuorisotalkoot! -seminaarin antia sekä infoa

Perjantai 1.3.2013 - Nina From, PS

Olipa hienoa olla mukana Nuorisotalkoot! –nimisessä seminaarissa tiistaina. Kutsu tuli Helsingin ja Uudenmaan Perussuomalaisille kunnanvaltuutetuille sekä nuorille. Toki paikalla oli muidenkin puolueiden edustajia sekä tietysti nuoria.  Itse edustin varavaltuutetun sekä Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenenä puoluettamme.

Agenda oli seuraavanlainen:

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen tervehdys

Nuorisotalkoot!-julkaisun esittely - Satu Tuomikorpi Nuoran pääsihteeri

Kurkistus etsivään nuorisotyöhön -Mari Puoskari Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja  - Olli Alanen, etsivä nuorisotyöntekijä, Vamos-palvelukokonaisuus

Nuorten alustamaa keskustelua kuntakohtaisissa ryhmissä

Ryhmäkeskustelujen purku

Kuntien hyvät osallisuuskäytännöt - Santeri Lohi, Nuva ry:n puheenjohtaja

Tilaisuuden yhteenveto ja päätössanat - Antti Lindtman, Nuoran puheenjohtaja

Tilaisuuden juontaa Nuoran varapuheenjohtaja Niklas Mannfolk

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry kutsuivat siis meidät seminaariin kuulemaan ajankohtaisia kuulumisia valtakunnallisesta nuorisopolitiikasta ja ideoimaan nuorten elinolojen kohentamista omissa kunnissaan. Tilaisuudessa julkistettiin Nuoran tuottama Nuorisotalkoot! -julkaisu, jossa avataan valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteita kuntien näkökulmasta.

Oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla käytännön tekemisestä nuortemme hyväksi Helsingissä. Avoimesti selvittäen, haasteista ja mahdollisuuksista sekä myös onnistumisista kertomalla avautui selkeä kuva nuorisomme tilanteesta tästä näkökulmasta sekä siitä, miten Vamos –projektissa työntekijät toimivat. Täytyy kyllä sanoa, että tarvitaan lisää juuri tällaista sanansaattoa, tiedon jakamista sekä ylipäätänsä kaikille mahdollisille päättäjille suoraan kertomista, mikä tilanne on monen nuoren kohdalla. Suomessa alkaa esim. nuorisotyöttömyys olla 20%:n luokkaa, joka on aivan kammottavaa (Kreikan ja  Espanjan luvut n. 40-60%).

Syrjäytymisriski on suuri ja syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa. Siksi minusta tuntuu käsittämättömältä, että Suomessa pyritään ajamaan eläkeiän nostoa, joka tarkoittaa monen nuoren kohdalla sitä, että työpaikan saanti siirtyy. Lisäksi on niin, että monessa organisaatiossa henkilöstömäärä on supistettu niin niukaksi, että väsymys työssä on vääjäämättä edessä monella, usealla on jo nyt. Pitäisi palkata nuoria töihin! Parempi työllistää kun laittaa kortistoon.

Oli ilo kuulla nuoren miehen, Santeri Lohen (Nuva ry:n puheenjohtaja), puhetta, olemusta sekä sellaista sopivaa itsevarmuutta, joka suorastaan häikäisi. Moni ammatikseenkin esiintyvä kalpenisi hänen rinnallaan. Wau. Hän käsitteli osallisuutta, osallistamista, kuuntelemista, keskustelemista sekä monia  eri  keinoja monelta eri näkökulmalta, erittäin konkreettisin esimerkein. Vakuuttavasti ja laaja-alaisesti. Tuleva suunnannäyttäjä, ehdottomasti.

Paikalla oli myös runsaasti nuorisoa. He olivat valmistelleet pöytäryhmittäin (alueellinen jako) kysymyksiä, joihin me luottamustoimissa toimivat pyrimme vastaamaan parhaamme mukaan. Meidän ryhmässä nuori nainen mainitsi ensimmäisenä ongelmakohtana joukkoliikenteen (on muuten nuorison lisäksi monen muun kuntalaisemme haaste, jota voi vain parantaa jatkossa). Hän esim. asuu Lahnuksessa. Julkinen liikenne on harvaa, joten myöhään/yöllä on sitten turvauduttava vanhempien autolla hakemiseen tai viemiseen, koska julkinen liikenne ei toimi (kaikilla ei ole autoa, eikä kuljettavaa vanhempaa aina saatavilla).

Itse otin esille asian, jota , en ymmärrä:  julkisen liikenteen kehittymisen ja kehittämisen hitautta, joka meillä täällä Espoossa on. Esim. 2011 Espooseen muutti 4470 asukasta. Viime vuoden vastaava luku oli 4320 asukasta. Espoo on kasvualuetta, kaikin puolin. Tämä on ollut tiedossa ja tiedetään, että kasvu jatkuu.

Joukkoliikenteemme tulisi olla suunnittelussaan ajan tasalla. Linjoja ja vuoroja sekä ajoja vuorokauden aikana lisää, vuorovälit lyhyemmäksi, poikittaisliikennettä vahvemmaksi, lipun hinnat puoleen nykyisestä. Meidän Espoolaisten etu on kehittää julkista liikennettä ja kevyen liikenteen väyliä. Ja laskea siis lipun hintaa, koko metropolialueeksi kutsutulla seudulla. Yhteistyön kehittäminen on kaikille paras ratkaisu. Päästöt vähenevät, julkisen liikenteen käyttö lisääntyy, yksityisautoilun määrä pienenee oleellisesti. Kyllä tämä yhtälö toimii. Voitaisiin kokeilla vaikka kuukausi edellä mainituilla keinoilla (lipun hinta kampanjassa 0e), mitä tapahtuu. Tietysti siitä pitää tiedottaa, mainostaa ja kertoa laajasti hyvissä ajoin, ennen ns. ”julkisen liikenteen veloituksetonta kuukautta”.

Oli antoisaa olla mukana kuulemassa myös ryhmätöiden tuloksia nuorten hyväksi tehtävistä toimenpide-ehdotuksista. Nuorten työllistäminen omassa kunnassa kenen tahansa toimijan toimesta oli aika lailla ykkösasia kaikilla ryhmillä. Montaa ehdotusta ei ajanpuutteen vuoksi ehditty kuulla, mutta lisää asiasta löytyy mm. opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta (julkaistu uutinen), josta on myös linkki Nuorisotalkoot! –julkaisun verkkoversioon. Toivottavasti pääset katsomaan asiasta lisää tämän linkin avulla:

http://www.minedu.fi/OPM/Verkkouutiset/2013/02/nuorisotalkoot_opas.html

Tutustu myös ihmeessä Vamos –projektiin sekä kaikkeen, mitä se tekee, ketkä tekevät, kenelle tekevät ja millä tuloksilla ( www.vamos.fi ). Toivottavasti kiinnostut myös etsimään lisää tietoa vapaaehtoistyöstä googlettamalla tai yrityksesi voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä johonkin yrityksellesi sopivaan nuorisokohteeseen.

Nuorissa on tulevaisuus, tarvitsemme heitä ja he tarvitsevat meitä!

Yhteistyöterveisin,

Nina From

Työn tekemisen hinta?

Sunnuntai 10.2.2013 - Nina From, PS

Mikä työ on kannattavaa, mikä kannattamatonta? Riippuu varmaan siitä, katsotaanko asiaa työnantajan näkökulmasta vai työntekijän näkökulmasta. Ajattelin kirjoittaa ehkä hieman molemmista näkökulmista, painottaen kuitenkin työn tekemisen hintaa, palkkaa.

Ensinnäkin, mitään ei saa ilmaiseksi. Ilmaista ei ole olemassakaan. Työnantajalla on liikeidea, tarjotaan palveluita tai tuotteita. Ne tulee hinnoitella oikein. Kate on oltava riittävä. Jos kyseessä on pörssiyhtiö, on työntekijöille aika selvää, miksi ollaan juuri kyseisessä yrityksessä töissä: omistajille tehdään rahaa. Näin karrikoidusti kirjoitettuna. Jos ollaan yhdistyksessä tai säätiössä, yleensä tavoitellaan +-0 –”tulosta”. Yrittäjän tavoite on tietysti saada kauppaa, asiakas saa vastinetta ja katetta kulujen jälkeen jää niin, että omat ja vieraat palkat yms. kulut saa maksettua ja mieluusti voisi investoida tulevaan, pitää välillä lomaakin ja onnistua yrittämisessä (kutakuinkin näin, eikö vain?).

Harva syntyy toimitusjohtajaksi, yrityksen omistajaksi tai muuten vain täysi-ikäisyyden saavutettuaan, on niin rikas, ettei työtä tarvitsisi tehdä. En pidä sanoista: pakko tehdä töitä, jotta… Työnteko olisi suotavaa olla mieluisaa. Työtähän tehdään pääosa elämästä, ainakin tavoite on se, eikö vain? Työ on ihmiselle tärkeää, monestakin näkökulmasta katsottuna.

Työn tekeminen alkaa jo kotona, useimmiten. Saadaan jokin tehtävä, joka suoritetaan, josta saadaan palkkio. Viikkoraha, kuukausiraha, tehtäväkohtainen raha tms. Sitten vanhemmat kannustavat etsimään jotain työtä kodin ulkopuolelta, ala-ikäisenä. Tai lapsi/nuori havahtuu itse siihen, että eihän sitä rahaa tule taivaista, tarvetta olisi erilaisille hankinnoille, etsinpä työtä. Työn saanti on kuitenkin todella hankalaa, erityisesti ala-ikäiselle. Ei ole kokemusta, ei välttämättä suhteita, joita työnsaanti usein edellyttää tai on muita haasteita.

Omakohtainen kokemukseni ala-ikäisenä olemisesta, työasioihin liittyen: 13-vuotiaana hain lehdenjakajaksi. Sain paikan silloin ilmestyneen Tildun Tieto –aluelehden jakajana. Markkapalkka tuntui kivalta, työ oli sopivan oloista ja siinä sai vastuuta sekä yhdistyi liikunnan ilo. Sittemmin kesätyöpaikka tuli kun käveli 15-vuotiaana lähellä sijaitsevaan, silloiseen T-kauppaan. Seuraavat kesät menivät työtä tehden toisessa ruokakaupassa, silloinen Pekan Herkku, jonne myös itse kävelin eräänä päivänä, kysyin onko kauppias tavattavissa, tarjouduin kesätöihin ja sain siis paikan, kolmeksi kesäksi. Sen jälkeen koulu- ja opiskeluaikana olin viikoittain tilanteen mukaan erilaisissa töissä, vuosia, mm. siivoamassa Kaupungin Teatteria sunnuntaiaamuisin, Stockmannilla myyjänä, SYP-pankissa asiakaspalvelussa, Palmroth’n kenkäkaupassa myyjänä, Oldenburg’n kenkäkaupassa, pitkäänkin. Jotenkin tuntui, että palkat olivat kohdallaan, työt erittäin hyviä ja antoisia ja omalla aktiivisuudella ne kaikki tuli saatua, siis ihan itse.

Nykyään ei siis ole näin helppoa. Sen jokainen tietää, olipa ikä, koulutus tai työkokemus mikä tahansa. Mutta ei siitä sen enempää. Haluan kirjoittaa palkoista.

Silloin palkka ja työ tuntui siis minusta aina sopivalta. Mutta nyt. Ensinnäkin asenne: julkisesti puhutaan ”paskaduuneista” (anteeksi kielenkäyttöni, mutta näin on myös julkisesti ko. asiasta kirjoitettu). Mielestäni sellaisia töitä ei ole olemassa. Kaikki työ on tärkeää ja arvokasta. Asenne siis kuntoon! Ja niin, se palkka-asia.

Case mainosten jakaja:

Esikoiseni jakoi joitakin vuosia sitten (14-v)  kerrostaloalueella mainoslehtisiä. Siihen liittyi monen eri lehdykän pinoaminen, ison jakelukärryn työntäminen ja toki niiden pinojen postiluukkuihin jakaminen. Aikaa meni erityisesti monen eri liitteen niputtamiseen, kotona. Tuntihinta oli pieni, mutta tyttö teki ja minä kannustin. Jonkin aikaa hän jaksoi, mutta sitten taakka tuli liian suureksi, suhteessa aikaan ja rahaan. No, tuli kokemusta ja työtodistus. Muutama vuosi sitten kehotin myös nuorempaa tytärtäni 15-v samanlaiseen työhön. Saisi omaa rahaa, tulisi liikuntaa ja saisi työtodistuksen sekä kokemusta. Viitaten isosiskonsa tuntemuksiin, palkkaan ja kokonaisuuteen, ei innostanut. Valitettavasti.

No, mitä tästä jakelutyöstä sitten maksetaan? Luin tammikuista marmai.fi :n artikkelia erään suorajakeluyhtiön toiminnasta ja palkanmaksamisesta. Myös YLE:n A-studio teki tästä ohjelman. Tässä casessa on kyse yrityksestä, jonka voitot virtaavat veroparatiiseihin, Luxenburgiin ja Jerseyn saarelle. Töitä teetetään halpatyönä alaikäisillä ja maahanmuuttajilla. Lahtelainen isä oli laskenut tyttärensä tuntipalkaksi 1,99e. Kuukaudessa teini-ikäinen tytär teki töitä 42,5h ja ansaitsi 84,6€. Posti- ja logistiikka-alan unionin (PAU) työehtosopimus määrittää kahdeksan euron vähimmäistuntipalkan. Yritys on sitä mieltä, että PAU:n määrittelemä palkkataso on niin korkea, että se erikoisjakelua olisi mahdotonta toteuttaa. Kuitenkin selvityksen mukaan ko. yritys on maksanut viime vuosina tekemistään miljoonavoitoista Suomeen veroa vain 3 %. Yhtiö maksaa laillisia konserniavustuksia ulkomaisille omistajilleen, jolloin Suomeen maksettavat verot vähenevät.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lakisääteistä minimipalkkaa, kuten monissa muissa maissa. Minimipalkat määritellään alojen työehtosopimuksissa. Jos minimipalkkaa ei ole määritelty, laissa määritellään, että palkan on oltava ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Sopimuksien määrittelemiä palkkatasoja on noudatettava yhtälailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin.

Erään kampaamotyöntekijän mukaan heidän työnsä on halpaa, koska tuntipalkaksi tulee 12,75€.

Hain vielä tietoa muutamien ammattien peruspalkkatasosta (ilman lisiä yms.) ja tulos on seuraavanlainen:

Myyjä (aloittava): 1500€/kk, siivooja: 1280€/kk, sairaanhoitaja: 2200€, koulunkäyntiavustaja 1600€, veturinkuljettaja: 2500€, poliisi: 2300€, oikeustieteen ylioppilas (vähimmäispalkkasuositus, opintopisteet alle 60 op): 1810€, oikeusnotaari (palkkasuositus): 3010€, palomies (Helsinki): 1868€, ompelija: 1679€, ahtaaja: 3981€..

Ansiotilastojen kärkipäässä (palkat keskimäärin) ovat mm: kaupunginjohtaja: 8460€, sairaanhoitopiirin johtaja: 8914€, pankinjohtaja: 7271€, osto-/myyntijohtaja: 6100€, verojohtaja: 6750€, lennonjohtaja: 5961€

Lähteet: taloussanomat.fi/18.6.2010 artikkeli, palkkavertailu.com

Jostain meidän kaikkien on toki siis aloitettava, johtajan paikalle kun emme heti yleensä pääse, kuten aluksi totesinkin. Mutta työstä olisi kohtuullista maksaa myös kohtuullista palkkaa. Kyllä minua harmittaa tuo jakeluyhtiön maksama tuntipalkka. Harmittaa myös se, että työntekijöitä ei ole eikä ilmeisesti tule. Meidän asuinseudulla (pientaloalue) on aika usein jaettu mainoksia mainosjakajan työpaikoista. Eivät tyttäret halua enää edes kysyä palkasta, työnhän he kyllä aika lailla tietävät, mitä se on. Ihan hyvää työtä, siis.

Työllistämällä ja työtä tekemällä on mahdollista saada Suomi jaloilleen. Annetaan arvo työntekijöille, sekä työhön tuleville, ei vielä niin kokeneille, nuorille sekä maahanmuuttajille. Maksetaan työstä palkka, joka on vähintäänkin kohtuullinen.

Tsemppiä päivääsi toivottaa

Nina From

Työllistämisen helppous

Sunnuntai 13.1.2013 - Nina From, PS

Onko työllistäminen loppujen lopuksi niin vaikeaa kun sanotaan? Kuinka monesti olen kuullut sieltä täältä, että jos työpaikalla on ns. ongelmatapaus (työntekijä), on vastaus ongelmatilanteeseen: ”kyllä tulijoita riittää”. Mikä kannustus se on? Jos työntekijä on aikanaan palkattu, voisi kuvitella siihen olleen jokin hyvä syy, palkata juuri ko. työntekijä. Jos tulee ongelmia työpaikalla, mitä pitäisi tehdä? Varmastikin ottaa asia esille, kuunnella molempien osapuolten näkemykset ja löytää ratkaisu, jolla työntekijä pystyy tekemään tuottavaa työtä ja työnantajapuoli sitten näkee tuloksia, joita haluaa. Kysehän on siitä, että toiminnan tulee olla kannattavaa, jotta palkka voidaan maksaa. Loppupeleissä asiakas aina maksaa palkan, myös johdon palkan.

No riittävätkö resurssit? Monissa työpaikoissa on nykyään tilanteita, että väkeä on vähennetty ja vähennetään. Työt jaetaan jäljelle jäävien kesken. No, miten tämä yhtälö voi toimia? Minusta ei kovin hyvin. Tulijoita olisi oikeasti, töihin. On nuoria, on vanhoja, on keski-ikäisiä. On kokeneita on kokemattomia. Pitäisi hakea oikea mittasuhde palkkaamiseen, työntekoon ja sitä kautta tuloksen aikaansaamiseen. Kun sitten yksi työntekijä sairastuu, työntekijän lapsi sairastuu tai tapahtuu jotain odottamatonta, ihmiselle. Miten ihmeessä voidaan kuvitella paikattavan usean ihmisen työ ja tehdä samalla tuottavasti tulosta? Ja mikä ikävintä, moni ns. ”palaa loppuun”, joka tarkoittaa sitä, että työn tuottavuus on jo tässä prosessissa heikentynyt pidemmällä aikavälillä, ehkä huomaamatta. Henkilö itse ei sitä välttämättä huomaa, ennen kuin ”romahdus” tulee eteen, työnantaja ei sitä välttämättä ehkä myöskään huomaa (ajoissa), on kiirettä tai jokin muu syy.

Minusta oikea tapa toimia on palkata työntekijöitä, oppisopimustyöläinen, määräaikainen, vakituinen, mikä tahansa muoto tai malli, jotta saadaan aikaan parempaa tuottavuutta. Palkataan siis ihmisiä!

Turistit tuovat rahaa. Kauppa ja palvelut voivat kasvattaa tulostaan, toimia tuottavammin,  vain ja ainoastaan voittaa. Eikö olisi hyvä saada vapaampia aukioloaikoja? Kauppias tarvitsee tuottoa, työntekijät töitä. Varmasti löytyisi työvoimaa, sellaista, joka tekisi töitä extroina tai muutenkin. Vakituisistakin joku saattaisi haluta tienata lisää.

Kävelin Helsingin keskustassa eräänä pyhäpäivänämme, joulun tienoilla. Iso turistiryhmä pysäytti ja kysyi: ”eikö täällä ole mikään kauppa auki?”. Kiukutti. Ei ole, olen tosi pahoillani. Ja olinkin. Nekin rahat jäivät tulematta. Ja turisteja näkyi siellä täällä matkani aikana. Eihän tämä ole mikään uusi asia. Kun on pyhäpäiviä, jolloin liikkeemme ovat kiinni, ihmiset kuitenkin liikkuvat. Sama on ruokapaikoissa, kahviloissa, tilausta olisi myydä. Joskus ihmettelin sitä, miksi heinäkuussa ravintoloita on suljettu. Silloinkin ihmiset liikkuvat, on turisteja, myös kotimaassamme lomailevia suomalaisia. Kannattaako todella pitää kiinteistön ovet kiinni? Ymmärrän, laki asettaa joitakin velvoitteita. Ymmärrän, lepopäiviä pitää olla. Ymmärrän, että on kuitenkin iso joukko ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä, milloin vain, kun vain saisivat töitä.

Minusta lakeja kannattaa muuttaa. Minusta on typerää, että meillä on sellaisia omia sääntöjä/lakeja, jotka estävät meitä toimimasta järkevästi. Tarvitsemme työtä, tarvitsemme tavaroita, palveluita. Ja ne turistit. Niin. Päätän tämän blogin kommentointini osalta tähän faktatietoon alla:

”Suomessa kävi viime vuonna yli miljoona matkailijaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin, selviää Tilastokeskuksen ja Matkailun edistämiskeskuksen rajahaastattelututkimuksesta. Yhteensä Suomessa vieraili 7,3 miljoonaa ihmistä. Suurimman matkailijaryhmän muodostivat venäläiset, joita oli yhteensä yli kolme miljoonaa. Se on lähes puolet kaikista ulkomaalaisvierailijoista. Matkustus Venäjältä Suomeen lisääntyi lähes kolmanneksen. Ulkomaiset matkustajat toivat Suomeen vuoden aikana yhteensä yli kaksi miljardia euroa, mikä on noin 180 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Eniten rahaa vierailua kohti käyttivät kiinalaiset, keskimäärin 670 euroa. STT (iltalehti.fi 13.6.2013)

Loistava uuden vuoden venäläissesonki takana

”Mennyt uuden vuoden venäläismatkailijasesonki Suomessa löi kaikki edellisvuotiset ennätykset. Visit Finland arvioi, että maassamme vieraili kahden viikon aikana noin 400 000 venäläismatkailijaa. Kasvanut matkailijamäärä merkitsi myös kasvaneita matkailutuloja. Arviomme mukaan venäläiset jättivät kuluneena sesonkina jopa 200 milj. euroa Suomeen. Ennen uutta vuotta venäläiset etsivät yandex.ru –hakukoneesta uuden vuoden lomaa eniten Suomesta, Egyptistä tai Valko-Venäjältä. Myös Venäjän suurimpien matkatoimistojen yhteenliittymän ATORin jäseniltään keräämien tietojen mukaan Suomi kuului suosituimpien uuden vuoden lomakohteiden joukkoon. Vuoden 2012 majoitustilastotiedot ilmestyvät vasta helmikuussa, mutta mitä todennäköisimmin teemme jälleen uuden ennätyksen ja saavutamme 1,5 milj. venäläisyöpymisen rajapyykin. Hyvän uuden vuoden sesongin kannustamana jatkamme uusien ennätysten tavoittelua vuonna 2013.”

MEK:n sivuilta lainattua. Erinomaista, tavoitteellista ajattelua ja toimintaa. Think positiv!

Mitä turistit haluavat Suomen-lomaltaan?

”Suomen matkailun mielikuvat painottuvat vahvasti Lappiin. Varsinkin talvella pohjoisen nähtävyydet houkuttavat venäläisiä, brittejä, saksalaisia ja ranskalaisia. Vierailut erityisesti Murmanskin alueelta Lappiin ovat kasvaneet.

– Kun turistit tulevat Suomeen, he saapuvat useimmiten Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Moni viettää myös lomansa näissä ympyröissä, toteaa MEK:n tutkimus- ja kehitysjohtaja Kristiina Hietasaari.

Yksittäisten kohteiden kävijämääriä ei tilastoida. Tiedetään kuitenkin, että Helsingissä suosittuja vetonauloja ovat Linnanmäki, Suomenlinna ja Temppeliaukion kirkko. Venäläiset viettävät pääkaupunkiseudun lisäksi mielellään mökkilomia Itä-Suomessa. Itä-Suomen turismi onkin venäläisten ansiosta puhjennut kukkaan.

– Venäläisille on tyypillistä lapsikeskeisyys. Lapsilla on vaikutusta siihen, minne lomalla mennään ja mitä tehdään. Itä-Suomessa viehättää puhdas luonto ja ilma, Hietasaari sanoo.

Länsirannikko on oikeastaan ainoa alue Suomessa, jossa ei ole vielä nähty suurta turistiryntäystä Venäjältä. Toki monet kohteet sielläkin, kuten Turku, ovat jo kovasti venäläisten suosiossa

Aasiasta yhä enemmän turisteja

Turistien lähtömaiden joukko on monipuolistunut ja monipuolistuu edelleen. Venäjän jälkeen Suomeen tulee eniten matkailijoita lähimarkkinoilta eli Ruotsista ja Saksasta. Myös Viro on noussut tärkeimpien lähtömaiden joukkoon.

– Tosin Viron tapauksessa lukuja vääristää se, että tilastoissa huomioidaan kaikki alle vuoden kestoiset ulkomaiset yöpymiset rekisteröidyissä majoitusliikkeissä. Virosta tulee paljon työvoimaa, joten kaikki yöpymiset eivät suinkaan ole matkailua, Hietasaari huomauttaa.

Seuraavaksi eniten Suomi kiehtoo brittejä, saksalaisia, ranskalaisia, norjalaisia ja hollantilaisia. Euroopan ulkopuolelta tulee eniten yhdysvaltalaisia ja japanilaisia.

– Etenkin aasialaisten matkailijoiden määrä on kasvussa. Japanilaisturistien yöpymiset Suomessa lisääntyivät tammi-helmikuussa huimat 57 prosenttia. Kiinan markkinat ovat vielä suhteellisen pienet, mutta kasvavat nopeasti koko ajan, Hietasaari kertoo. ”

mtv3.fi (studio55.fi) 2.10.2012

Kuusi hyvää syytä kehittää matkailua maaseudulla

1. Matkailu on merkittävä työllisyyden ja hyvinvoinnin tuoja.

Matkailu vaikuttaa Suomessa merkittävästi kansantalouteen ja työllisyyteen. Pelkän matkailun bruttokansantuote-osuus on 2,3 prosenttia ja tyypillisten matkailutoimialojen 3,8 prosenttia. Työllisyyteen ja valtiontalouden verokertymään matkailu vaikuttaa enemmän: 4 miljardia eli 5,4 prosenttia. Matkailutoimiala työllistää 132 500 henkilöä. Työpaikoista noin 10 prosenttia on maaseudun matkailun mikroyrityksissä, joita on arviolta 5000 kappaletta. Maatiloja, joissa on majoitustoimintaa on noin 1700 kpl. Matkailuala työllistää erityisesti nuoria. Uusia yrityksiä syntyy eniten ohjelmapalvelualalle, jotka hyödyntävät maaseudun luontoa toimintaympäristönään. Pääosa matkailutarjonnasta on suurten keskusten ulkopuolella.

2. Suomen talous kasvaa matkailun kautta.

Matkailu on paikkasidonnainen elinkeino; matkailualan työpaikkoja ja paikallista kehittämistyötä ei voida siirtää muihin maihin eikä muille paikkakunnille. Yrittäjä itse tekee päätöksen oman työpaikkansa säilymisestä, tosin markkinaehtoisesti. Matkailu pysyy työvoimavaltaisena. Erityisesti maaseudulla matkailu aikaansaa monia kerrannaisvaikutuksia muille elinkeinoille, kuten rakennusteollisuudelle, elintarviketeollisuudelle ja muille palveluille, esimerkiksi kyläkaupalle. Matkailu tuo monipuolisemmat ja laadukkaammat palvelut paikallisille asukkaille sekä auttaa ylläpitämään perusinfrastruktuuria, jonka pohjalle voidaan kehittää muuta elinkeinotoimintaa.

3. Matkailu on suuren kasvupotentiaalin omaava palveluala.

Teollisuustuotannon suhteellisen osuuden supistuessa Suomen on panostettava uusiin talouskasvua ja hyvinvointia tuoviin aloihin. Palvelualat ja matkailu niiden osana on yksi potentiaalisimmista. Matkailun kasvupotentiaali on lähes rajaton, sillä matkailu kasvaa koko ajan. Ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun kehittäminen on kansantalouden ja alueiden näkökulmasta tehokkain tapa lisätä Suomen matkailusta saamia tuloja. Matkailu on ainoa viennin ala, jonka kulutus tapahtuu Suomessa ja joka maksaa toiminnastaan arvonlisäveroa.

4. Matkailu on alueellisesti merkittävä elinkeino Suomessa.

Matkailuelinkeinon merkitys alueen taloudelle on suhteellisesti suurin Uudenmaalla, Lapissa, Kainuussa ja Ahvenanmaalla, joissa myös ulkomaalaisten matkailijoiden osuus on suurin. Matkailuelinkeinon paikallinen merkitys korostuu erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevissa matkailukeskuksissa. Joillakin alueilla matkailu on lähes ainoa vaihtoehto säilyttää alueen elinvoimaisuus. Vuonna 2011 valtion kansallispuistojen palveluihin sijoittama euro tuotti paikallistalouteen keskimäärin 10 euroa puistojen kävijöiden rahakäytön kautta. Joillakin alueilla vielä enemmän. Väljästi asutulla maaseudulla matkailun kasvavat vetovoimatekijät - puhdas luonto, tila ja hiljaisuus - ja toimintaympäristö ovat myös parhaimmillaan.

5. Kasvun takaamiseksi tehdään pitkäjänteistä ja systemaattista yhteistyötä.

Matkailun toimijoiden, mukaan lukien maaseudun matkailutoimijat, yhteinen tahtotila luo Suomen matkailulle yhteisen valtakunnallisen kehittämisen suunnan. Maaseudun matkailun toimijoiden on otettava omalta osaltaan vastuu matkailun strategisesta kehittämisestä ja osuutensa sen kokonaiskasvusta. Pienten maaseutumatkailuyritysten tarjoamat palvelut tuovat lisäarvoa ja ainutlaatuisuutta koko matkailukenttään.

6. Suomen maaseudun matkailullisten vahvuuksien säilyminen ja kestävä hyödyntäminen on turvattava.

Monimuotoinen luonto, suomalainen kulttuuri, toimiva infrastruktuuri, korkea elintaso ja elämisen laatu, joihin sisältyvät myös hyvä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ovat matkailumme perusta. Ulkomaalaiselle vapaa-ajanmatkailijalle luonto, osaltaan sen läheinen sijainti keskusten lähellä ja siihen liittyvät aktiviteetit ovat merkittävimmät syyt valita Suomi matkakohteeksi. Suomi houkuttelee myös uutuuden viehätyksellään ja lähialueen matkailijoita otollisella sijainnillaan. Näiden vahvuuksien säilymistä edistävän työn on oltava pitkäjänteistä ja kestävän matkailun periaatteet huomioivaa.

Vereni kuohuu, mutta kuohukoon -case STX

Sunnuntai 30.12.2012 - Nina From, PS

Niin minun, kuin monen muunkin suomalaisen mieli on ollut maassa jo päiviä. Ja tiedämme syyn. Emme saaneet kaivattua laivatilausta ja niiden jatkumo on myös epävarma. Epävarmaa on myös kahden TUI –laivan tuotanto Turussa. Kyseiset laivat olivat sidottu tähän suureen laivatilauspakettiin. Nyt menevät ilmeisesti rahoituslaskelmat ja sopimusneuvottelut näiltäkin osin uusiksi. Toista risteilijää tosin rakennetaan jo telakallamme.

Olen keskustellut asiasta monien eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien tuttavieni kanssa ja hämmästyttävää on, miten erilainen käsitys meillä tuntuu tästä koko asiasta olevan. Puhutaan eri summista, puhutaan eri tahoista, puhutaan päätöksen tekijöistä ja teon takana olevista henkilöistä, puhutaan tulevasta. Miksi näin? Koska julkisuudessa on ollut aika ristiriitaista tietoa asiasta. Ja liian vähän. No kuuluuko asia meille? Kuuluu ja erityisesti, kun kauppa meni muualle, sopimuksen yksityiskohdat eivät ainakaan kaikilta osin ole enää salaisia. On syytä saada kattava selvitys asiasta, joka kosketti kaikkia suomalaisia, tavalla tai toisella.

Kysehän on erityisesti siitä, että hallituksemme osalta on pidetty työllistämistä ja yrittäjyyden tukemista erittäin tärkeässä roolissa. Miten tässä sitten niin kävi? Kuinka paljon verotuloja jäikään saamatta, kuinka paljon työpaikkoja täyttämättä, kuinka paljon alihankkijoilta töitä ja tuloja saamatta, yrittäjiltä myös… Alueen talouselämä kärsii, perheet kärsivät, eikun sosiaalitoimiston luukulle vain. Sehän on sitä Suomen nostamista lamasta parhaimmillaan, vai mitä hallitus? Meillähän on siihen varaa?

Suomessa on monia toimialoja joita tuetaan. Ei tämä telakkateollisuuden tukeminen päättäjille mikään uusi asia pitänyt olla. Sellainen, jota piti miettiä liian kauan.

Kaikkea en tietenkään siis tiedä, enkä ehkä koskaan saa tietääkään. Mutta minulle suurin mysteeri oli se, että kun lainaa pyydettiin 50milj.euroa, niin viime kädessä annettiin INNOVAATIOTUKEA 44milj.euroa. MITÄ? Yhtälö ei minun päässäni kerta kaikkiaan täsmää. Eikä ratkaisuehdotus millään tavalla aukea minulle.

Niin, yksi selitys on sitten toki: telakkayhtiö pyysi pääomalainaa eikä tavanomaista lainarahoitusta (HS 29.12.12)

Pääomalaina = osakeyhtiölain määrittelemä erityisluotto, joka rinnastuu yhtiön taseessa omaan pääomaan, eikä vieraaseen pääomaan, johon pankkilainat kuuluvat. JOS yhtiö tekee vararikon, pesä maksaa ensin vieraan pääoman ja vasta sitten oman pääoman, jos varoja riittää. Niin, kirjasin tuon toisen lauseen siksi, koska on varmastikin aika epätodennäköistä, että vararikkoa olisi tullut. Kyseessä on ollut neljän laivan tilaus, joita ei tehdä samaan aikaan. Neljää laivaa tuskin on tilaamassa yhtiö tai yritys, joka on huvikseen tilailee laivoja ja on kuitenkin aikeissa mennä vararikkoon.  

Yksi lainaus vielä STX –asiaan liittyvästä artikkelista: ”Tilaus on hieman sattuman tulosta, mutta se johtuu myös paljon tekemästämme valmistelusta, määrätietoisuudestamme ja saamastamme tuesta, STX Francen toimitusjohtaja Laurent Castaign sanoo haastattelussa”.

Eli mitä me tästä opimme, vai opimmeko?

Toivottavasti kyllä. Ja toivottavasti osaamme hinnoitella tulevat työt Ranskassa tehtävän/-vien alusten osalta siten, että suomalaiset saavat kunnon palkan antamastaan osaamisen jakamisesta sekä tekemisestä ja saamme yhteistyöllä sitten työtä sekä referenssiä tulevaan.

Suomi ei vaurastu säästämällä, nostamalla ALV:a tai laittamalla ihmisiä kilometritehtaalle. Suomi nousee taantumasta ja lamasta työllistämällä ihmisiä. Suomalaisia. Ja myös käyttämällä ulkomaista työvoimaa, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Meillä on aivan valtavan hyvää talenttia täällä Suomessa. Osaamista ja tekijöitä. Mitäs jos perustettaisiin Suomeen ihan oma suomalainen laivanrakennusyhtiö? Vahvistetaan ainakin vahvuuksiamme! Laivanrakennus jatkuu Suomessa, aiempaa pienemmässä yksikkökoossa ja erikoistuneempana, eikö vain?

Myydään ja markkinoidaan vahvemmin omaa osaamistamme. Tunnen monia ja tiedän Suomessa olevan aivan huippumyyjiä. Mitä, jos ostaisimme heidän palveluitaan enemmän? Varmasti kannattaa maksaa hyvä palkka siitä, että he tekevät loistotyötä ja mielellään.

Ja lisäksi, Stubb ja Brändiryhmä sekä kaikki muut tunnetut osaajamme ja tahomme: eteenpäin vain! Suomi tunnetuksi muutenkin kuin Sibeliuksen, Räikkösen tai Angry Birds -yritysten ykkösmaana. Oletko samaa mieltä?

ps. oletko kuullut Team Finland –verkostosta? Jos et, muutama sananen tulevasta alla:

”Suomen taloudellisia ulkosuhteita ja maakuvaa edistävän Team Finland -verkoston toiminta käynnistyy ulkomailla 1. helmikuuta 2013. Ulkoministeriö toivoo, että verkoston myötä tiivistyvä yhteistyö eri suomalaistoimijoiden välillä johtaa entistä tehokkaampaan vaikuttamiseen ja Suomen etujen ajamiseen maailmalla.

Team Finland -verkosto kokoaa ”tiimejä” eri maissa toimivista suomalaisviranomaisista, julkisrahoitteisista organisaatioista sekä muista keskeisistä Suomi-toimijoista. Kaikkiaan 73 tiimille on määritelty omat työohjelmansa. Toimintaa johtavat koordinaattorit, joilla on tiedot paikallisesta toiminnasta ja palveluista.”

(maakuva.fi –sivusto 30.12.12)

Tsemppiä meille kaikille toivoo

Nina From

Ei uudenvuodenlupauksia

Perjantai 28.12.2012 - Nina From, PS

On ollut monesti mielessä, mutta jostain syystä en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia. Ilmeisesti se johtuu siitä, että olen tietyissä asioissa jokseenkin periaatteellinen. Kun ei, niin ei. Muutamia ei kiitos –asioita minulla on, joista voin mainita myös mm. vedonlyönnin, bengi-hypyn ja laudalla laskettelun. En pitäisi itseäni kuitenkaan kovin turvallisuushakuisena tai pelokkaana, koska harrastin mm. 9 vuotta judoa ja sukellan. Nehän eivät kovin riskittömiä harrastuksia ole.

Iltalehti.fi:ssä julkaistun tutkimuksen mukaan mahdollisuus lupauksen onnistumiseen on heikko. Ko. tutkimukseen osallistuneista 52 % uskoi pystyvänsä pitämään lupauksensa, mutta 12% onnistui tavoitteissaan. Tämän tutkimuksen mukaan vaikeimmin toteutettavat lupaukset ovat: tupakoinnin lopettaminen, laihdutus ja kunnon kohottaminen. Tämä tutkimustulos kuitenkin todentaa mielestäni sen, että kannattaa yrittää, jos halua on muuttaa asioita omassa elämässään ja elintavoissaan. 12 % on kuitenkin enemmän kuin 0%. Jokainen toteutettu entistä parempi asia on minusta hyvä suoritus.

Talouselämä.fi:n artikkelista otteita:

Miksi lupauksen pitäminen on niin vaikeaa? Mikä avuksi, jos edellisenkään vuoden lupaukset eivät pitäneet? Syitä on monia. Teemme asioita paljon tiedostamatta, tavat istuvat sitkeästi ja muutos on vaikeaa. Nykypäivän kiireinen elämänrytmi ja jatkuva ympäristöstä tulevien ärsykkeiden hallinta kuluttaa paljon keskittymiskykymme energiaa. Tahdonvoiman lisäksi vaatii paljon voimavaroja, joita tiukan työtahdin tai muun kuormituksen jälkeen ei välttämättä ole riittävästi (Terveystalon työterveyspsykologi Antti Kauppi).

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa vahvistaa painonpudottamiseen liittyvät haasteet. Painonpudotuksen onnistumisen esteet liittyvät usein elämänhallintaan. Jos töitä tehdään 12 tuntia, nukutaan 6 tuntia ja loppuaika kuskataan lapsia harrastuksiin, ei enää riitä voimia keskittyä omaan kehoon ja tuntemuksiin.

Elämäntapamuutoksiin on varattava riittävästi aikaa, sillä pahatkin tavat kiinnittyvät arjen kokonaisuuteen, jossa asioita on helppo toistaa tuttuun tapaan tarkemmin ajattelematta.

Useimmiten meillä on liian positiivinen kuva siitä kuinka paljon voimme saavuttaa. Uudenvuodenlupausten toteuttamisessa auttaa jos osaa varautua myös vaikeisiin hetkiin ja ennakoida tilanteita, jolloin on erityisen altis antamaan periksi, Kauppi sanoo.

5 vinkkiä tavoitteiden toteuttamiseksi

1. Laadi tavoitteesi realistisesti ja aseta itsellesi myös välitavoitteita.
2. Kerro tavoitteesi lähipiirillesi avoimesti, ystävien sosiaalinen tuki on tärkeä.
3. Älä yliarvioi omia voimiasi  ­– varaudu matkalla kohtaaviin vaikeuksiin niin selviät helpommalla.
4. Tunnista etukäteen tilanteet, jolloin tahdonvoimasi on koetuksella ja suunnittele miten selviät niistä.
5. Pohdi ennen muutospäätöksen tekemistä onko elämäntilanteessasi kuormitustekijöitä, jotka vaatisivat käsittelyä.

Minusta on tärkeintä löytää elämäänsä balanssi. Pyrkiä hyvään oloon, liikkumalla säännöllisesti, syömällä usein ja vähän kerrallaan, nukkumalla riittävästi, tapaamalla sukulaisia, ystäviä sopivissa määrin sekä olemaan heihin yhteydessä muutoinkin, kuin tapaamalla. Tapaamiset tai niiden yrittämiset ovat nimittäin nykypäivänä enenevässä määrin stressin paikka. Itsellä ja muilla tutuillani on niin paljon kaikkea, että ainakaan yhteydenpidosta ei pidä tehdä ongelmaa. Hyvät ystävät säilyvät hautaan saakka, tuttavia ja tuttuja tulee ja menee vuosien varrella.

Minusta kannattaa myös vähentää, tai jopa välttää päihteiden käyttöä. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ilman kemiallisia aineita aivoihin ja kroppaan on mukavampi olla ja elää. Mutta jokainen tyylillään. En toki väitä olevani täydellinen tai pyhimys, mutta näin ajattelen, tänäänkin.

Kävin toissapäivänä hiihtämässä Puolarmetsässä perinteistä murtsikkaa. Matkassa oli 10 vuotta vanhat sukset, 20 vuotta vanhat toppahousut ja muutoinkin releet, jotka eivät koreudellaan häikäise. Sopiva hiki tuli, kun osasi ottaa hiihdon rauhallisesti. Sepä on vaatinut minulta vuosien harjoitusta, että ei tarvitse kilpailla eikä hiihtää veren maku suussa, vaan voi vain suksia. Omaan tahtiin. Asenne ratkaisee.

Minusta oli myös hienoa, kun menimme Jouluaattona sukulaisperheeseen ja siellä todettiin: mies lähti juuri sammuttamaan paloa. Eli hän on harrastanut vuosia ”vapaapalokuntalaisuutta”. Valmius on oltava silloinkin, kun olisi oma tilanne se, että ei juuri nyt sopisi. Ja toisten auttaminen hädässä, jopa itsensä vaarantamisen uhalla. Kunnioitettavaa.

Ko. harrastuksesta löytyy googlettamalla runsaasti tietoa, jospa vaikka Sinua kiinnostaisi uusi harrastus jatkossa?

Eli pidetään itsestä ja toisista huolta jatkossakin. Eikös siinä ole hyvä tavoite, ilman tarkempaa lupausta, ilman määräaikoja?

Mainiota loppuvuotta, lupauksilla tai ilman, toivottaa Sinulle,

Nina From

Viimeistään Joulun lähestyessä on aika auttaa -kukin omalla tavallaan

Sunnuntai 16.12.2012 - Nina From, PS

Pitkin vuotta olen saanut erilaisia mainossähköposteja, facebookissa on tarjolla jos jokin moista tarjoomaa, kauppakeskuksissa ja erilaisissa tapahtumissa ehdotetaan osallistumista. Ja kysehän on erilaisista vaihtoehdoista auttaa lähimmäisiä ja kauimmaisia. Sellaisia ihmisiä, sellaisia ryhmiä, jotka todella tarvitsevat apua.

Itse osallistun vuoden aikana muutamiin keräyksiin, lähinnä antamalla rahaa, kun kohdalle sattuu vapaaehtoinen keräilijä. Joskus olen itse aktiivinen ja mainoksen nähtyäni saatan näppäillä kännykällä jonkin summan keräykseen. Tai sitten ihan perinteisesti saatan kotiin kannetun kirjeen sisällön perusteella tehdä pienen rahallisen lahjoituksen. Nyt, kun tulee Joulu ja joulupadat ovat valmiina vastaanottamaan tavaraa ja rahaa, osallistumiseni on ehdoton.

Ymmärrän varsin hyvin ihmisiä, jotka haluavat osallistua eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tai muualla maailmassa kriiseissä olevien ihmisten auttamiseen. Hyvä niin, että suomalaiset haluavat auttaa. Mielelläni jaan eteenpäin tutuilleni esim. sosiaalisessa mediassa vastaantulevia hyväntekeväisyyslinkkejä ja tietoa kohteista, kun sellaisia tulee eteeni. Ja suosittelen osallistumaan.

Oma ajatusmaailmani on sellainen, että haluan auttaa niillä rajallisilla resursseilla, jotka omaan, suomalaisia lapsia ja lapsiperheitä. Usean kohteeni apu menee toki myös esimerkiksi vanhuksille. Jos ja kun pitää priorisoida, mihin rahaa antaa, tässä minun perusteet.

No mihin sitä rahaa sitten menee ihan valtiomme toimesta ja kuinka paljon. Muutama ote eri vuosilta:

*ennakkotieto, lähde: Ulkoasiainministeriö (päivitetty 28.3.2012)

Niin, onhan tuo summa kasvanut vuosien varrella, aika huimastikin. Olisi kyllä, mistä leikata.

Kepa.fi :n sivuilta löysin keskustelua ja kommentteja poliitikoilta asiasta: Lahjoitukset ja verovähennysoikeus. Asia on mielestäni mielenkiintoinen ja ajankohtainen, joten otin sivuilta muutamia poimintoja:

”Plan ja World Vision haluavat lahjoituksiin verovähennysoikeuden. Monet poliitikot suhtautuvat siihen vaikeassa taloustilanteessa varauksella. Suurimman tuen kristillisdemokraattien lisäksi antavat perussuomalaiset, joiden mielestä kaikki kehityspolitiikka tulisi perustua vapaaehtoisiin maksuihin.

Kehitysyhteistyölahjoitusten verovähennyskelpoisuus "rohkaisisi varmasti" vajaata kymmentä prosenttia suomalaisista antamaan enemmän, tai ylipäänsä antamaan rahaa kehitysyhteistyöhön. Kolmannes voisi vähennyksen vuoksi harkita säännöllistä avustamista. Näin selviää Plan Suomi Säätiön ja Suomen World Visionin Taloustutkimuksella teettämästä Omnibus-kyselytutkimuksesta.”

Tässä tietysti keskitytään ulkomaanavun rahalliseen antamiseen ja asia on varsin kaksipiippuinen. Toisten mukaan verovähennysoikeus toisi kaivattuja lisätuloja köyhyyden vähentämiseen. Toiset epäilevät, että se hankaloittaisi valtion kehitysyhteistyön kasvattamista. Kuka päättäisi, mitkä monista kohteista kuuluisivat tähän, mitkä eivät. Tosiasia on toki se mitä veronalennuksilla mahdollisesti tuetaan, on lopulta kuitenkin poliittinen valinta. Toki lahjoitusten verovähennyksellä olisi ohjaava vaikutus: se antaisi yrityksille sen viestin, että valtio pitää tätä tärkeänä toimintana. Jos Sinua kiinnostaa, paljonko tai mitä yritys voi antaa hyväntekeväisyyteen tällä hetkellä, lisätietoja löydät mm. kirjanpitofoorumi.com –sivulta.

Ulkomaanavusta olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä on, jos ja kun apua annetaan, mutta! Kun kaikesta pitää höylätä, myös tästä on höylättävä, ja niin, että tuntuu. Eli meillä on Suomessakin todella monta kohdetta, johon osa rahoista voitaisiin ja pitäisi sijoittaa. Täällä ne tulevat tarkasti kohdennettua, tukia valvotaan niin, että ne menevät oikeisiin kohteisiin. Raha jää maahamme. Lisäksi ensisijaisesti meidän on tässä asiassa ajateltava oman maamme kansalaisia, kun pitää priorisoida.

Kun ulkomaisiin kohteisiin kuitenkin avustusta annetaan, on ehdottoman tärkeä turvata avun meno todellisiin kohteisiin. Loppukäyttäjille saakka. Olen rahan antamista vastaan, ennemminkin me voisimme vähentää rahalahjoituksia ja lisätä sillä esim. koulutuksen, työssä oppimisen ja muun konkreettisen avun antamista. Siten, että esim. kehitysmaissa ihmiset osaisivat jatkossa olla omavaraisia, saisivat välineitä pitääkseen itsensä, perheensä ja kylänsä hengissä, oppimalla viljelemään, hoitamaan karjaa sekä muulla tavoin huolehtimaan pitkällä aikavälillä omasta elämästään. Näin vältettäisiin myös avustuksien osittainen ”meno” vääriin käsiin, rikollisille, välistä vetäjille sekä ihan hukkaan (näitä kaikkia tapauksia on nähty ja kuultu, vuosien varrella).

Lopuksi sitten totean, antakaamme edes vähän. Jokaisella teollamme on merkitystä.

Hyvää Joulun odotusta Sinulle ja perheellesi, ystävillesi, läheisillesi, rakkaillesi…

Nina From

PS Espoo

PS 1. muutamia hyväntekeväisyyden eri muotoja mainitakseni: rahalahjoitukset, tavaralahjoitukset, testamenttilahjoitukset, arpajaiset, hyväntekeväisyystuotteet, tapahtumat, talkoot, vapaaehtoistyö, nimen ja arvovallan luovuttaminen. Unohtamatta: ympäristökohteet, eläinsuojelukohteet ja kansainvälinen katastrofiapu, kummitoiminta. Yrityksillä: sponsorointi, henkilökunnan osallistuminen hyväntekeväisyyteen, kaupalliset promootiot, erilaiset yhteiset keräyskohteet.

PS 2. muutamia linkkejä kohti hyväntekeväisyyttä:

(google.fi:n kautta löytyy toki iso määrä muitakin)

xsv.fi/tee/

vala.fi

varainhankinta.net

vaaka.org

lahjoitetaan.fi

joulupata.fi

punainenristi.fi

mll.fi

Olen taasen kovin kiitollinen

Sunnuntai 9.12.2012 - Nina From, PS

Eilen, 8.12.2012 saavuin mielenkiintoa puhkuen kokoukseen, jossa oli aiheena Uudenmaan Perusnaiset ry:n syyskokous. Ajattelin, että saan taas uutta tietoa, näen uusia ihmisiä ja tutustun toimintaamme uudesta näkökulmasta katsoen. Paikalla oli muutama tuttu kasvo ja joitakin ihan uusia. Ilmassa leijui positiivinen naisenergia. Eikä aikaakaan, kun tunsin myös kahvin tuoksun ja kehotettiin maistamaan itse leivottua pullaa. Keliaakikkona minut oli hienosti huomioitu, gluteenittomia pipareita, Joulun tuntua.

Kokous alkoi, puheensorina vaimeni. Puheenjohtaja aloitti kokouksen, agenda oli annettu eteemme. Tulipa sitten äänestyksen paikka: hallitukseen valittaisiin 5 jäsentä ja heille 5 henkilökohtaista varajäsentä. Nimeni mainittiin, ehdotettiin hallitukseen. Ja hyväksyttiin. Hetken pohdin asiaa: mitä oikein tapahtui?

Olen kovin kiitollinen saamastani luottamuksesta. Ja kaikista muistakin luottamustehtävistä sekä siitä, että olen ylipäätänsä lähtenyt ja  päässyt mukaan toimintaan. Pyrin hoitamaan saadut tehtävät mahdollisimman hyvin ja tekemään jatkossakin töitä Perussuomalaisten riveissä vahvasti jalat maassa, kykyjeni sekä resurssieni puitteissa.

Kutsun omalta osaltani naisia mukaan, jäseniksi, kokouksiin sekä muutoinkin ottamaan aktiivisesti yhteyttä minuun sekä muihin Perussuomalaisiin valtuutettuihin ja muihin varavaltuutettuihin. Tule mukaan vaikuttamaan asioihin, kehittämään ja edistämään toimintoja ja toimintaa sekä lähialueilla että kunnan tasolla. Käy nettisivuillamme, valtakunnallisilla sivuilla, Espoon PS:n sivuilla sekä ylipäätänsä, tutustu toimintaamme, tekemisiimme  ja ajatuksiimme.

Yhteistyössä on voimaa.

Kiitollisin mielin,

Nina From

PS Espoo

Kunnia niille, joille se kuuluu!

Keskiviikko 5.12.2012 - Nina From, PS

Joka vuosi, itse asiassa aina, kun puhutaan itsenäisyydestä, Itsenäisyyspäivä lähestyy ja keskustellaan myös aiheesta veteraanit, nousee ihokarvani pystyyn. Ihan juuri siksi, koska se tuntuu! On hienoa olla suomalainen. Olen niin onnellinen siitä, että olemme itsenäisiä. Olen äärettömän kiitollinen kaikille niille, jotka sotia puolestamme kävivät, eturintamassa, kotirintamalla arjen kanssa, ihan missä roolissa vain, ihan minkä ikäisenä vain, sukupuolella ja tehtävillä ei ole mitään väliä, olen vain ja ainoastaan siis, kiitollinen.

Itsenäinen Suomi täyttää huomenna 95 vuotta. Suomen hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917 eduskunnalle. Eduskunta hyväksyi esityksen itsenäisyydestä 6.12.1917 äänin 100 - 88. Tuosta päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä.

Viimeinen veteraani on nainen

Sotaveteraanien keski-ikä lähestyy 90 vuotta. Heitä on edelleen lähes 40 000, mutta määrä romahtaa puoleen seuraavien kolmen vuoden aikana. Sodissa palvelleiden joukko pienenee keskimäärin 400:lla kuukaudessa.

Naisveteraanien ennustetaan ylittävän miesten määrän vuonna 2020. Tämä johtuu siitä, että naiset osallistuivat sotaan nuorempina ja elävät pitempään. Veteraaneiksi lasketaan naiset, jotka olivat mukana muun muassa lääkintä-, ruoka- ja vaatehuollossa, radiolottina ja ilmavalvonnassa.

Rintamaveteraanit ovat sinnikästä joukkoa, sillä heidän syntymänsä aikaan miehen eliniänodote oli tuskin 50 vuotta. Nyt heidän keski-ikänsä on 89 vuotta. Nuorimmat sotaan osallistuneet olivat 11 - 12-vuotiaita, esimerkiksi lähettipoikia.

Yli 87-vuotiaista suomalaismiehistä käytännössä melkein kaikki ovat sotaveteraaneja, noin 90 prosenttia ikäluokasta. Veteraanilla tarkoitetaan kolmessa sodassa palvelleita suomalaisia: talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa vuosina 1939 - 45.

Viimeisen veteraanin ennustetaan elävän 2030-luvulle. Hän on miltei varmuudella nainen. (lähde yle.fi).

Olkaamme huomenna, 6.12.2012 juhlallisella tuulella. Kunnioittakaamme veteraaneja, kunnioittakaamme vanhempia ihmisiä, jotka ovat tämän rakkaan maamme meille rakentaneet.

Nähdäänkö Barona-areenalla kolmelta alkavassa kaupungin järjestämässä juhlakonsertissa?

Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottaen,

Nina From

PS Espoo

Nöyrä kiitokseni Sinulle

Lauantai 10.11.2012 - Nina From, PS

Haluan kiittää Sinua, joka kiinnostuit markkinointiviestinnästäni niin paljon, että tulit käymään sivuillani ja olet lukenut kirjoituksiani. Sinä, joka olet antanut palautetta lomakkeella, kommentoinut blogejani, kiitos Sinulle. Sydämelliset kiitokset myös Sinulle, joka annoit äänesi minulle.

Sain yhteensä 143 ääntä, joka mahdollisti uuden sivun avauksen itselleni, pääsyn kohti vaikuttamisen kanavia, kohti asioiden viemistä eteenpäin, kohti sitä, mitä tavoittelin ja tavoittelen, vaikuttamista kuntalaistemme asioihin. Varavaltuutettuna koen olevani vaikuttaja, vaikka en niin suuressa määrin, toki, kuin valtuutettuna. Meillä Espoossa PS haluaa kuitenkin jatkossakin kasvaa ja olla muuttamassa positiivisella tavalla kuntamme asioita.

Voimme toki sanoa puolueen olevan vaalien voittaja, muutosta tulee, vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan.

Taustalukuja:

yleinen äänestysprosentti 59,3% (62,6% 2008, 78% 2011)

PS:n jäsenmäärä 7 700 (eduskuntavaalien aikaan 3 000)

PS:n ehdokkaita 2 500 enemmän kuin aiemmin (nyt 4 400)

PS: 2,5 kertainen kannatus viime vaaleihin nyt siis +7 % eli 12,3 %

PS sai 307 314 ääntä koko valtakunnan tasolla (14 089 Espoossa)

PS sai valtuustopaikkoja 10 kpl (Espoo)

Seuraavat vaalit ovatkin sitten Europarlamenttivaalit, kesäkuussa 2014. Eduskuntavaalit ovat sitten huhtikuussa 2015. Mutta sitä ennen, valitut tekevät luottamuksen saatuaan työtä, jota ovat kuntalaisille luvanneet. Käärimme kaikki hihamme ja kehitämme, parannamme ja teemme parempia päätöksiä tulevaan.

Joulukuun tienoilla selviää, kuka Espoon Perussuomalaisista saa ja minkä, lautakuntapaikan. Lautakuntapaikkoja on tarjolla PS:lle enemmän kuin ennen, johtuen juuri vaalituloksesta. Lautakunnissa pääsee todellakin vaikuttamaan kunnan ja kuntalaisten asioihin. Www.espoo.fi sivuilla näet, mitä lautakuntia on ja mitä niissä tehdään ja mistä päätetään.

Kiitos myös tästä päivästä

Tänään 10.11.2012 oli myös Espoon Perussuomalaiset ry:n vuosikokous. Kokouksessa äänestettiin mm. ensi vuoden Espoon PS ry:n hallituspaikoista. Tulin valituksi, vuodelle 2013. Olen erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta.

Hallitus koostuu 10 hallituksen jäsenestä sekä puheenjohtajasta. Puheenjohtajaksi valittiin Seppo Sonkeri. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä, jos jäsen on estynyt. Varajäsen on juuri jäsenelle määritelty henkilö.

Www.espoonperussuomalaiset.fi sivuille on henkilöt, jotka on valittu, tämän vuotiset vuoden loppuun, tulevat, ensi vuoden jäsenet, päivitetään tuonnempana.

Mitä vaalityö on parhaimmillaan?

Minusta vaalityö on arvokasta. Se vaatii paljon siihen mukaan lähtijältä, tietää mahdollisen päivätyön ohella runsaasti työtä, mutta antaa paljon! Itse olen huomannut yleissivistykseni kasvaneen, kirjoitustaidon parantuneen (ainakin omasta mielestäni), uusien ihmisten tapaamisen myötä verkostoni ovat kasvaneet.

On rikkaus saada uusia tuttavuuksia, jopa ystäviä. On mielenkiintoista, miten monitahoinen kunnan toiminta on, miten asioista voi ajatella uudella tavalla, miten voi itsekin vaikuttaa ja pyrkiä muuttamaan asioita, toimintamalleja, toimia.

Erinomaista on myös se, että on kohdannut paljon ihmisiä, äänestäjiä tai ihmisiä, jotka ovat halukkaita keskustelemaan, haastamaan, kysymään lisätietoja asioista joko tulemalla tapaamaan minua markkinoille tai ottamalla yhteyttä sähköpostilla, facebookissa tai kommentoimalla kirjoituksia. Vaalityö on mielestäni hyvän tekemistä myös siksi, että moni yksinäinen tulee keskustelemaan, saa seuraa ja aktivoituu, jos siihen on uskallusta ja halua. Olipa puolue mikä tahansa, olipa edustaja nainen tai mies, nuori tai vanha. Kyllähän me suomalaiset muutoin olemme ehkä hieman ujoja tai pidättyväisiä. Bussipysäkillä, jos joku puhuu Sinulle, miten reagoit?

Niin, hymyillään, kun tavataan. Kirjoitellaan ja vaikutetaan kuntamme asioihin, eikö vain?

Jännittävissä, positiivisissa tunnelmissa haluan vielä kerran kiittää Sinua!

Nina From

varavaltuutettu

Espoon Perussuomalaiset ry hallituksen jäsen 2013

Ja niin, olen kerännyt kuvamuistoja eri tapahtumista, joissa olemme olleet tämän vuoden aikana.

Ruuhkamaksut -vihreä teko?

Sunnuntai 21.10.2012 - Nina From, PS

Autoilijan rangaistus nro x. No toki on niin, että veroja pitää maksaa ja verotus on hyvää, jos se on oikeudenmukaista.

Autoilijan maksamia veroja on mm: autovero (kertaluontoinen), ajoneuvovero (rekisteröinnin yhteydessä maksettava vero, sis. alv), valmistevero (polttoainevero, sis. alv, sis. käyttövoimavero). EU:n ulkopuolelta tuotavasta ajoneuvosta on maksettava autoveron lisäksi tulli ja maahantuonnin alv. Kaasuautoilu on ensi vuonna kalliimpaa, kun maa- ja biokaasuautoille tulee käyttövoimavero.

Tämän lisäksi autoilun osalta maksetaan mm. vakuutukset, huollot, katsastukset sekä mahdollisista onnettomuuksista aiheutuvat lisämaksut.

Tämän vuoden huhtikuussa nousi autovero. Tavoite oli kasvattaa valtion verotuloja, mutta myös kannustaa ostamaan päästöltään pieniä autoja. Miten kävi?  Myyntiluvut näyttävät siltä, että mitä todennäköisimmin valtio tänä vuonna menettää autoverotuloja – ja merkittävältä osaltaan juuri veronkorotuksen vuoksi. Ensi vuonna nousee ainakin ajoneuvoveron perusarvo.

Juomisen haitat ovat viisinkertaistuneet Suomessa vuodesta 1990. Erityisen suuri muutos on ollut naisten alkoholin käytössä. Menetettyjen elinvuosien määrä kasvoi naisilla 80%:a, kun miesten vastaava luku oli 25%:a.Tutkimushankkeen johtajan, terveyspolitiikan professorin Ilkka Vohlosen mukaan naisten alkoholinkäyttö on lisännyt muun muassa lasten huostaanottoja. Sunnuntaisuomalainen kertoo, että dramaattinen käänne suomalaisten juomisessa tapahtui vuoden 2004 alkoholiveron keventämisen myötä. Uusi verotuspolitiikka toi valtiolle lisätuloja miljardi euroa. Samaan aikaan lisääntyneet alkoholihaitat aiheuttivat kuitenkin kunnille kahdeksan miljardin lisälaskun.

Sitten niistä ruuhkamaksuista

Onko joku laskelma olemassa siitä, että paljonko tulisivat maksamaan laitteet, softat, ohjeistukset sekä liikenteeseen tehtävät mahdolliset muutosjärjestelyt? Kuka maksaa? Mikä on investointien takaisinmaksuaika?

Lisääkö tämä ruuhkia entisestään? Tuleeko mahdollisia hiukkaspäästöjä enemmän kuin tällä hetkellä?

Lisääntyykö autossa käytetty aika päivän pituutta: koti-lasten vienti tarhaan –työpäivä -lasten haku tarhasta? Tuleeko tästä perheille haaste ajankäytön suhteen? Ovatko lapset esim. päivähoidossa tämän lisääntyneen ajan vuoksi pidempään?

Mitä esim. pienituloisilta jää tämän maksun vuoksi ostamatta: ruokaa, harrastusmaksuja, vaatteita…?

Entäpä Helsingin kaupat, ravintolat, palvelut yms.? Voidaanko sanoa, että kauppa kannattaa, jos ostava väki vähenee?

Miten mahtaa käydä Helsingin kaupungissa asuville, nousevatko yhtiövastikkeet, jos kaupat ja palvelut laittavat lapun luukulle? Vuokratuloilla rahoitetaan monien talonyhtiön kuluja, eikö vain? Jääkö ihmisiä taas työttömäksi, kun ei ole riittävästi asiakkaita?

Valtion tukema kulttuuri Helsingissä: käydäänkö oopperassa, baletissa, museoissa enemmän vai vähemmän jatkossa? Tosin, sanotaan, että kulttuuri kuuluu kaikille, mutta tuesta huolimatta lippujen hinnat ovat monen ulottumattomissa, joten eipä se ainakaan mitään nykyisestä muuta. Salit ovat osin entistä tyhjempiä, oletan. Ei ole mukavaa työtä tekeville ammattilaisille esiintyä vähäiselle yleisölle. Vaikuttanee myös heidän työllisyystilanteeseensa.

Miten mahtaa käydä kaupungin pysäköintimaksuista saatavalle tulolle? Entä yrittäjille, jotka toimivat parkkibisneksessä? Entä siellä työskenteleville ihmisille, palveluille? Nytkin Helsingin parkkimaksut ovat niin korkeat, että hirvittää käydä keskustassa päiväsaikaan, saatikka illalla.

Entä yksityisyys? Onko sitä tai pitääkö sitä olla tai pitäisikö olla olematta? Entäpä laitteiston tekninen toimivuus tai toimimattomuus?

Minusta eriarvoisuus kasvaa. On ilman muuta selvää, että jos Espoolaisen työpaikka on Helsingissä, hän joutuu käyttämään autoa työnsä takia, joukkoliikenne ei nykyisellään ehkä tue julkisen liikenteen käytön mahdollisuutta, ehkä on lasten tarhaan viennin ja haun, koululaisen harrastuskyyditsemisen tai jonkin muun asian vuoksi oltava auto (halusi tai ei) yhtälö ei vaan toimi.

Minusta on syytä kehittää yhteistyötä lähikaupunkien välillä. On lisättävä joukkoliikenteen vuoroja, tehtävä monipuolisempia ajoreittejä sekä alennettava lippujen hintoja. On tehtävä joukkoliikenteen käyttö paremmaksi vaihtoehdoksi niille, jotka voivat käyttää tai vaihtoehtoisesti siirtyä käyttämään julkisia. Metro on yksi erinomainen investointi, Espoossa. Toivon, että sitä jatketaan niin pitkälle, kuin mahdollista. Samalla saadaan laajemmin rakennettua kipeästi kuntalaisten kaipaamia asuntoja, kauppoja, palveluita ja muita toimijoita ympärille.

Tässä muutama esimerkki siitä, ettei verojen nosto tai maksujen lisääminen ole yksilön tai yhteiskunnan edun mukaista. Päätöksenteko on suppealla näkökulmalla tehty ja toteutettu. Mikä tai missä onkaan PTS?

Jos ruuhkamaksut tulevat, en/emme lähde tämänkään vertaa Helsinkiin. En lähde ex-tempore tapaamaan ystäviäni ruokailun merkeissä, viettämään aikaa kahviloissa, shoppailemaan, ihailemaan Helsingin rantoja, syömään Kauppatorin lihapiirakkaa, harrastamaan taidetta (musiikki, tanssi yms.) eri muodoissaan. Valitsen jatkossa Espoon entistä useammin. Kyllä täällä tarjontaa ja vaihtoehtoja riittää, eri kaupunginosien tarjoomana. Eikä tarvitse välttämättä maksaa edes parkkimaksuja. Liikkumaan pääsee pääsääntöisesti ilman ruuhkia. Niin, miksi menisinkään jatkossa Helsinkiin?