Vereni kuohuu, mutta kuohukoon -case STX

Sunnuntai 30.12.2012 - Nina From, PS

Niin minun, kuin monen muunkin suomalaisen mieli on ollut maassa jo päiviä. Ja tiedämme syyn. Emme saaneet kaivattua laivatilausta ja niiden jatkumo on myös epävarma. Epävarmaa on myös kahden TUI –laivan tuotanto Turussa. Kyseiset laivat olivat sidottu tähän suureen laivatilauspakettiin. Nyt menevät ilmeisesti rahoituslaskelmat ja sopimusneuvottelut näiltäkin osin uusiksi. Toista risteilijää tosin rakennetaan jo telakallamme.

Olen keskustellut asiasta monien eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien tuttavieni kanssa ja hämmästyttävää on, miten erilainen käsitys meillä tuntuu tästä koko asiasta olevan. Puhutaan eri summista, puhutaan eri tahoista, puhutaan päätöksen tekijöistä ja teon takana olevista henkilöistä, puhutaan tulevasta. Miksi näin? Koska julkisuudessa on ollut aika ristiriitaista tietoa asiasta. Ja liian vähän. No kuuluuko asia meille? Kuuluu ja erityisesti, kun kauppa meni muualle, sopimuksen yksityiskohdat eivät ainakaan kaikilta osin ole enää salaisia. On syytä saada kattava selvitys asiasta, joka kosketti kaikkia suomalaisia, tavalla tai toisella.

Kysehän on erityisesti siitä, että hallituksemme osalta on pidetty työllistämistä ja yrittäjyyden tukemista erittäin tärkeässä roolissa. Miten tässä sitten niin kävi? Kuinka paljon verotuloja jäikään saamatta, kuinka paljon työpaikkoja täyttämättä, kuinka paljon alihankkijoilta töitä ja tuloja saamatta, yrittäjiltä myös… Alueen talouselämä kärsii, perheet kärsivät, eikun sosiaalitoimiston luukulle vain. Sehän on sitä Suomen nostamista lamasta parhaimmillaan, vai mitä hallitus? Meillähän on siihen varaa?

Suomessa on monia toimialoja joita tuetaan. Ei tämä telakkateollisuuden tukeminen päättäjille mikään uusi asia pitänyt olla. Sellainen, jota piti miettiä liian kauan.

Kaikkea en tietenkään siis tiedä, enkä ehkä koskaan saa tietääkään. Mutta minulle suurin mysteeri oli se, että kun lainaa pyydettiin 50milj.euroa, niin viime kädessä annettiin INNOVAATIOTUKEA 44milj.euroa. MITÄ? Yhtälö ei minun päässäni kerta kaikkiaan täsmää. Eikä ratkaisuehdotus millään tavalla aukea minulle.

Niin, yksi selitys on sitten toki: telakkayhtiö pyysi pääomalainaa eikä tavanomaista lainarahoitusta (HS 29.12.12)

Pääomalaina = osakeyhtiölain määrittelemä erityisluotto, joka rinnastuu yhtiön taseessa omaan pääomaan, eikä vieraaseen pääomaan, johon pankkilainat kuuluvat. JOS yhtiö tekee vararikon, pesä maksaa ensin vieraan pääoman ja vasta sitten oman pääoman, jos varoja riittää. Niin, kirjasin tuon toisen lauseen siksi, koska on varmastikin aika epätodennäköistä, että vararikkoa olisi tullut. Kyseessä on ollut neljän laivan tilaus, joita ei tehdä samaan aikaan. Neljää laivaa tuskin on tilaamassa yhtiö tai yritys, joka on huvikseen tilailee laivoja ja on kuitenkin aikeissa mennä vararikkoon.  

Yksi lainaus vielä STX –asiaan liittyvästä artikkelista: ”Tilaus on hieman sattuman tulosta, mutta se johtuu myös paljon tekemästämme valmistelusta, määrätietoisuudestamme ja saamastamme tuesta, STX Francen toimitusjohtaja Laurent Castaign sanoo haastattelussa”.

Eli mitä me tästä opimme, vai opimmeko?

Toivottavasti kyllä. Ja toivottavasti osaamme hinnoitella tulevat työt Ranskassa tehtävän/-vien alusten osalta siten, että suomalaiset saavat kunnon palkan antamastaan osaamisen jakamisesta sekä tekemisestä ja saamme yhteistyöllä sitten työtä sekä referenssiä tulevaan.

Suomi ei vaurastu säästämällä, nostamalla ALV:a tai laittamalla ihmisiä kilometritehtaalle. Suomi nousee taantumasta ja lamasta työllistämällä ihmisiä. Suomalaisia. Ja myös käyttämällä ulkomaista työvoimaa, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Meillä on aivan valtavan hyvää talenttia täällä Suomessa. Osaamista ja tekijöitä. Mitäs jos perustettaisiin Suomeen ihan oma suomalainen laivanrakennusyhtiö? Vahvistetaan ainakin vahvuuksiamme! Laivanrakennus jatkuu Suomessa, aiempaa pienemmässä yksikkökoossa ja erikoistuneempana, eikö vain?

Myydään ja markkinoidaan vahvemmin omaa osaamistamme. Tunnen monia ja tiedän Suomessa olevan aivan huippumyyjiä. Mitä, jos ostaisimme heidän palveluitaan enemmän? Varmasti kannattaa maksaa hyvä palkka siitä, että he tekevät loistotyötä ja mielellään.

Ja lisäksi, Stubb ja Brändiryhmä sekä kaikki muut tunnetut osaajamme ja tahomme: eteenpäin vain! Suomi tunnetuksi muutenkin kuin Sibeliuksen, Räikkösen tai Angry Birds -yritysten ykkösmaana. Oletko samaa mieltä?

ps. oletko kuullut Team Finland –verkostosta? Jos et, muutama sananen tulevasta alla:

”Suomen taloudellisia ulkosuhteita ja maakuvaa edistävän Team Finland -verkoston toiminta käynnistyy ulkomailla 1. helmikuuta 2013. Ulkoministeriö toivoo, että verkoston myötä tiivistyvä yhteistyö eri suomalaistoimijoiden välillä johtaa entistä tehokkaampaan vaikuttamiseen ja Suomen etujen ajamiseen maailmalla.

Team Finland -verkosto kokoaa ”tiimejä” eri maissa toimivista suomalaisviranomaisista, julkisrahoitteisista organisaatioista sekä muista keskeisistä Suomi-toimijoista. Kaikkiaan 73 tiimille on määritelty omat työohjelmansa. Toimintaa johtavat koordinaattorit, joilla on tiedot paikallisesta toiminnasta ja palveluista.”

(maakuva.fi –sivusto 30.12.12)

Tsemppiä meille kaikille toivoo

Nina From

Terveisiä Espanjasta -muutama havainto muutoksista sekä alueellisesta viestinnästä

Keskiviikko 28.11.2012 - Nina From, PS

Terveisiä Espanjasta!

Niin, viime viikolla tuli vietettyä lomaa Calahondassa. Edellisen kerran siellä tuli lomailtua viikko kesällä.

Minua kiinnosti erityisesti seurata paikallisia ihmisiä ja turisteja. Oliko liikehdintää enemmän vai vähemmän, kävikö kauppa liikkeissä enemmän vai vähemmän, oliko levottomuus kasvanut, miten ihmiset suhtautuivat turisteihin, minuun. Oliko palveluita ja kauppoja tullut lisää vai oliko liiketilat tyhjentyneet. Olivatko ruoka-annokset parantuneet vai huonontuneet, mikä oli hintatason muutos vai oliko. Oliko palvelun taso parantunut vai heikentynyt. Miten voivat suomalaiset, joita asuu Espanjassa virallisten väestötilastojen mukaan n. 5000 hlöä. Tosin Espanjassa on joko pysyväisluonteisesti tai osan aikaa vuodesta asuvia suomalaisia n. 20 000 - 30 000 (lähde: Suomi-Espanja Seura ry).  Onko kierrätys millään lailla kehittynyt sekä kierrätyspisteiden tarjooman suhteen, viestinnän suhteen tai käytännössä, kierrättävätkö ihmiset siellä.

Havaintojani:

Turisteja oli aika paljon vähemmän. Lapsiperheitä en nähnyt lainkaan. Paikallisia työssäkäyviä näkyi kyllä, kaikenikäisiä, onneksi. Niin paljon, kuin puhutaankin Espanjan kammottavan suuresta nuorisotyöttömyysprosentista (51,1 % maaliskuussa). Ei toki ihme, että mm. hoitajia on palkattu Suomeen, kun Espanjassa ei vain ole töitä.

Hiljaisempaa oli, kaikin puolin (no, ei toki ollut nyt sesonkiaika), eli hieman säälitti hiljainen kaupankäynti sekä alennusmyynnit, joilla ei varmasti riittävää katetta myyntimääräänsä nähden saa. Että miten pidemmän päälle ne vuokrat yms. kiinteät kulut + ihmisten toimeentulo. Eli toki myös koko maan pärjääminen, kun nyt puhutaan siitä Espanjankin ”kriisistä”. Ei hyvältä näyttänyt, tulevaisuus.

Ruoka-annokset olivat pääsääntöisesti heikentyneet laadullisesti ja määrällisesti. Hintataso on toki edullinen, verrattuna Suomen hintoihin.

Palvelualttius turistia, minua kohtaan, oli selkeästi parantunut. Yrittivät palvella, hymyillä ja löytää hyviä tuotteita, joita olisin ostanut. Aiemmin näin ei ollut. Muistan eräästä kenkäkaupasta lähteneeni niskojani nakellen, kun kerta kaikkiaan ei saanut palvelua, vaikka halusin kokeilla kenkiä ja olisin ostanutkin, jos vain olisivat jaksaneet hakea takahuoneesta sopivia kokoja. Lisäksi puhuivat Espanjaa keskenään (turistille, joka yritti puhua englantia), korottivat ääntään, kun en puhunut heidän kieltään (luulivat paikalliseksi, että vain ”leikittelisin” turistina oloa), joka sitten olikin viimeinen pisara minulle, asiakkaalle. Olin kyllä tyrmistynyt saamattomasta palvelusta. Onneksi se on äärimmäisen harvinaista, kuitenkin.

Suomalaiset näyttivät nauttivan olostaan, ilmastosta sekä asumisestaan. Ihan kaikesta. Se oli miellyttävä havainto.

Kierrätys

Viimeksi kesällä olin jokseenkin järkyttynyt kierrätyksen vähäisyydestä, suorastaan olemattomuudesta. Täällä Suomessa olen tottunut jo monen vuoden ajan lajittelemaan roskia ja viemään niitä eri keräyspisteisiin (en varmastikaan ole tässä asiassa ihan paras, mutta yritän parhaani). Minusta tuntui vastenmieliseltä laittaa samaan pussiin kaikki roskat ja heittää ne vihreisiin roskalaatikkoihin, muita ei juuri ollut tarjolla.

Hain fuengirola.fi –lehden nettisivuilta hakusanalla ”kierrätys” artikkeleita, joissa asiasta mainitaan. Ilahduttavaa lukemista:). Monipuolisia näkemyksiä, huolta, ehdotuksia eri muodoissa tehtävistä käytännön kierrätysmahdollisuuksista, vuosi vuodelta määrällisesti enemmän ja enemmän artikkeleita asiaan liittyen (vuodet 2009-2012).

Miksi tämä asia kiinnosti erityisesti minua? Luin viikon aikana hyviä suomenkielisiä kaupunkilehtiä, joita ilmestyy viikoittain. Yhdessä numerossa, joka tosin oli heitetty roskiin, ennen kuin ehdin sen perään kysellä (eli olisin tarkistanut nämä luvut täsmälleen oikeiksi), oli artikkeli, jossa kaupunki ilmoitti asukkailleen kutakuinkin näin: säästämme vuodessa 300 000 euroa, kun olemme järjestäneet kaikille mahdollisuuden tuoda kaksi kertaa viikossa (viikonpäivät oli mainittu) lähiroskiksille tarpeettomat huonekalut. Ne viedään sieltä säännöllisesti pois, ilman kuluja (siis asukkaille). Jos on vaikeuksia kuljettaa lähiroskikselle, voi soittaa numeroon xxxxxxx ja ilmoittaa, että haluaa noudon. Useissa lehdissä oli myös artikkeleita kierrätyksestä sekä juuri mainintoja ilmaisista kalustenoudoista: vain soitto siis riittäisi…Aivan kertakaikkisen mahtavaa, kaikista näkökulmista katsottuna.

Mitä muuta erityisen hyvää lehdestä Fuengirola.fi? Löysin ”viikon nopeat” –palstan. Siinä oli konkreettista tietoa lähikaupungeissa ja alueilla tapahtuneista asioista, myös koko maata koskevia mielenkiintoisia pikaviestejä. Keskimäärin 8 kappaletta per lehti. Mainitsen niistä muutamia erityyppisiä esimerkkejä:

”Andalusialaisista 78 % on tyytyväisiä työssään”.

”Benalmadenan sataman laajennuksen kustannusarvio on 70 miljoonaa euroa. Laajennuksella venepaikkojen määrä kaksinkertaistuu”.

”Espanjan bkt laski kolmannella neljänneksellä 0,4 % verrattuna toiseen neljännekseen. Vuotta aiemmasta talous supistui 1,7 % keskuspankin mukaan”.

”Malagassa uusien ja vanhojen asuntojen hinta on laskenut n. 40 % vuodesta 2007”.

”Kuluttajatutkimuksen mukaan espanjalainen perhe kuluttaa tänä vuonna jouluun keskimäärin 680e. Summa on 3,9 % pienempi kuin viime vuonna”.

”Marbellan IU ja vihreä-puolue on kerännyt 2000 ihmisen adressin, jonka tarkoituksena on siirtää kaupungin juhlavalaistukseen varatuista n. 1 800 000e budjetista puolet sosiaalisiin tukiin ja pienten yritysten auttamiseen”.

”Fuengirolassa on avattu 326 uutta yritystä ja 309 on vaihtanut omistajaa tämän vuoden aikana, joka on n. 25 % enemmän kuin viime vuonna samana ajanjaksona”.

Olen aivan innoissani näistä ”viikon nopeista”. Niin mielenkiintoisia, niin konkreettisia. Avointa informaatiota ja erittäin selkeää.

Tässä otannassa on vain kahdesta lehdestä otettuja infoartikkeleita. Mitä tykkäät?

Veronkorotus -esimerkki

Viikon kuntosalikortti. Sama hinta nyt kuin kesällä, mutta! Kesällä sain joka päivä kylmän vesipullon tiskiltä, mukaani salille. Ihmettelin tosin sitä, miten katteet kestävät, mitä tuhlausta, myös ekologisesta näkökulmasta ajateltuna (kuitenkin pienikokoinen muovipullo). No tilanne oli toki muuttunut. Näin suomalaisena veronmaksajana ajattelin positiivisesti: hinta sama, nyt pullo ei kuulunut hintaan. Syy: verotusta oli nostettu. Muistaakseni kesällä se oli 9% kuntosalipalvelumaksuun liittyen, nyt 21%. Omistaja oli kovin pahoillaan. Minua ei siis haitannut yhtään. Ajattelin: hienoa, sain kuitin, hienoa, keräävät enemmän veroa. Hienoa, näin toimimalla, heillä itsellään on mahdollisuus kohentaa oman maansa talouden tilaa.

Kaikesta huolimatta haluan suosia Suomessa tehtävää kuluttamista. Suomalaista matkailua, palveluiden ja tuotteiden ostamista. Toimimalla siten, voimme itse vaikuttaa oman kotimaamme talouden kasvuun.

Valkoista, ihanaa lunta odotellen, voimia toivotellen,

Nina From

PS Espoo

Nöyrä kiitokseni Sinulle

Lauantai 10.11.2012 - Nina From, PS

Haluan kiittää Sinua, joka kiinnostuit markkinointiviestinnästäni niin paljon, että tulit käymään sivuillani ja olet lukenut kirjoituksiani. Sinä, joka olet antanut palautetta lomakkeella, kommentoinut blogejani, kiitos Sinulle. Sydämelliset kiitokset myös Sinulle, joka annoit äänesi minulle.

Sain yhteensä 143 ääntä, joka mahdollisti uuden sivun avauksen itselleni, pääsyn kohti vaikuttamisen kanavia, kohti asioiden viemistä eteenpäin, kohti sitä, mitä tavoittelin ja tavoittelen, vaikuttamista kuntalaistemme asioihin. Varavaltuutettuna koen olevani vaikuttaja, vaikka en niin suuressa määrin, toki, kuin valtuutettuna. Meillä Espoossa PS haluaa kuitenkin jatkossakin kasvaa ja olla muuttamassa positiivisella tavalla kuntamme asioita.

Voimme toki sanoa puolueen olevan vaalien voittaja, muutosta tulee, vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan.

Taustalukuja:

yleinen äänestysprosentti 59,3% (62,6% 2008, 78% 2011)

PS:n jäsenmäärä 7 700 (eduskuntavaalien aikaan 3 000)

PS:n ehdokkaita 2 500 enemmän kuin aiemmin (nyt 4 400)

PS: 2,5 kertainen kannatus viime vaaleihin nyt siis +7 % eli 12,3 %

PS sai 307 314 ääntä koko valtakunnan tasolla (14 089 Espoossa)

PS sai valtuustopaikkoja 10 kpl (Espoo)

Seuraavat vaalit ovatkin sitten Europarlamenttivaalit, kesäkuussa 2014. Eduskuntavaalit ovat sitten huhtikuussa 2015. Mutta sitä ennen, valitut tekevät luottamuksen saatuaan työtä, jota ovat kuntalaisille luvanneet. Käärimme kaikki hihamme ja kehitämme, parannamme ja teemme parempia päätöksiä tulevaan.

Joulukuun tienoilla selviää, kuka Espoon Perussuomalaisista saa ja minkä, lautakuntapaikan. Lautakuntapaikkoja on tarjolla PS:lle enemmän kuin ennen, johtuen juuri vaalituloksesta. Lautakunnissa pääsee todellakin vaikuttamaan kunnan ja kuntalaisten asioihin. Www.espoo.fi sivuilla näet, mitä lautakuntia on ja mitä niissä tehdään ja mistä päätetään.

Kiitos myös tästä päivästä

Tänään 10.11.2012 oli myös Espoon Perussuomalaiset ry:n vuosikokous. Kokouksessa äänestettiin mm. ensi vuoden Espoon PS ry:n hallituspaikoista. Tulin valituksi, vuodelle 2013. Olen erittäin kiitollinen saamastani luottamuksesta.

Hallitus koostuu 10 hallituksen jäsenestä sekä puheenjohtajasta. Puheenjohtajaksi valittiin Seppo Sonkeri. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä, jos jäsen on estynyt. Varajäsen on juuri jäsenelle määritelty henkilö.

Www.espoonperussuomalaiset.fi sivuille on henkilöt, jotka on valittu, tämän vuotiset vuoden loppuun, tulevat, ensi vuoden jäsenet, päivitetään tuonnempana.

Mitä vaalityö on parhaimmillaan?

Minusta vaalityö on arvokasta. Se vaatii paljon siihen mukaan lähtijältä, tietää mahdollisen päivätyön ohella runsaasti työtä, mutta antaa paljon! Itse olen huomannut yleissivistykseni kasvaneen, kirjoitustaidon parantuneen (ainakin omasta mielestäni), uusien ihmisten tapaamisen myötä verkostoni ovat kasvaneet.

On rikkaus saada uusia tuttavuuksia, jopa ystäviä. On mielenkiintoista, miten monitahoinen kunnan toiminta on, miten asioista voi ajatella uudella tavalla, miten voi itsekin vaikuttaa ja pyrkiä muuttamaan asioita, toimintamalleja, toimia.

Erinomaista on myös se, että on kohdannut paljon ihmisiä, äänestäjiä tai ihmisiä, jotka ovat halukkaita keskustelemaan, haastamaan, kysymään lisätietoja asioista joko tulemalla tapaamaan minua markkinoille tai ottamalla yhteyttä sähköpostilla, facebookissa tai kommentoimalla kirjoituksia. Vaalityö on mielestäni hyvän tekemistä myös siksi, että moni yksinäinen tulee keskustelemaan, saa seuraa ja aktivoituu, jos siihen on uskallusta ja halua. Olipa puolue mikä tahansa, olipa edustaja nainen tai mies, nuori tai vanha. Kyllähän me suomalaiset muutoin olemme ehkä hieman ujoja tai pidättyväisiä. Bussipysäkillä, jos joku puhuu Sinulle, miten reagoit?

Niin, hymyillään, kun tavataan. Kirjoitellaan ja vaikutetaan kuntamme asioihin, eikö vain?

Jännittävissä, positiivisissa tunnelmissa haluan vielä kerran kiittää Sinua!

Nina From

varavaltuutettu

Espoon Perussuomalaiset ry hallituksen jäsen 2013

Ja niin, olen kerännyt kuvamuistoja eri tapahtumista, joissa olemme olleet tämän vuoden aikana.

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!

Yksinhuoltaja ? huoltaja yksin ? miten voit?

Torstai 4.10.2012 - Nina From, PS

Juuri tänään, olin ajatellut kirjoittaa yksinhuoltajiin liittyvistä asioista. Juuri tänään, sain sähköpostia Lapsilisä –projektin projektityöntekijältä, Hanna Juuriselta. Mahtavaa. Kävin nimittäin katsomassa sekä heidän, että ko. asioihin liittyviä sivustoja, löysin mielenkiintoisia asioita ja faktaa. Aloitankin faktoista:

• 144 800 lasta eli 13,3 % lapsista elää köyhässä perheessä Suomessa
• osuus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1995 (4,7 %)
• köyhistä lapsista 33 % asuu yhden vanhemman perheissä
• 27 % yhden vanhemman perheistä luokitellaan pienituloisiksi (kahden vanhemman perheistä 10 %)
• 23,4 % yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea (kahden vanhemman perheistä 4,2 %)
• n. 30 % saa asumistukea (kahden vanhemman perheistä 2,7 %)

Karua luettavaa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, arjessa? Voiko pienituloinen valita kaupasta riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa? Voiko pienituloinen asua riittävän kokoisessa asunnossa? Voiko pienituloinen harrastaa maksullisia liikuntalajeja? Voiko pienituloinen ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, kenkiä tai ylipäätänsä tavaroita? Voiko pienituloinen käydä Oopperassa, Teatterissa, Musiikkitalossa kuuntelemassa verovaroin tuettua, silti kallista (lipunhinta +matkakulut) musiikkiesitystä? Voiko pienituloinen matkustella? Voiko, voiko, voiko?

Miten yksinhuoltaja – huoltaja, joka oikeasti on yksin, jaksaa arjessa. Pitää itsestään riittävän hyvää huolta, jotta jaksaa huolehtia myös lapsestaan/lapsistaan? Työtön? Vuorotyöläinen? Konttorissa tai missä tahansa työssä käyvä, miten hän jaksaa hoitaa arkea? Kuka auttaisi lastenhoidossa, on mentävä työhaastatteluun? Kuka auttaisi, kun lapsi sairastui ja olisi ihanaa käydä muutamalla eurolla edes kerran viikossa kaupungin uimahallissa? Kuka kävisi huoltaja yksin –puolesta kaupassa, kun on kuumetta, ei jaksaisi nousta, lapset tarvitsevat ruokaa. Kuka veisi lapset puistoon iltapäivällä ja antaisi ruokaa, kun on itse töissä. Miksi vauva itkee koko ajan? Ei jaksa enää …Kuka, kuka, kuka?

Ennen tunnettiin naapurit, sai apua, vaikka ei pyytänyt. Mummit ja vaarit olivat lähellä, auttoivat tarvittaessa. Kummit olivat oikeasti läheisiä. Oli tukiverkostoja. Nykyään moni perhe saa olla ihan rauhassa, eipä ole enää juurikaan tukiverkostoja. On muutettu työn perässä lähiöihin, pois tuttujen, sukulaisten luota. Toisten asiat eivät kiinnosta.

On työttömyyttä, on leipäjonoja, tingitään kirpputoreilta tarpeelliset varusteet, vaatteita, leluja…ja myyjät nyrpistävät nenäänsä: ”olen maksanut tästä lelusta todella paljon, en voi myydä muutamalla eurolla”…lapsen, ehkä aikuisenkin silmät kostuvat, ei ole varaa maksaa euroa enempää…katse laskeutuu, mieli masentuu…jospa jostain löytyisi lapselle lelu eurolla…

Lapset joutuvat ottamaan vastuuta aivan liian nuorena, pitää käydä töissä, kaupassa, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa asioita ym. Kuka ohjaa heitä arjessa, läksyissä, innostaa harrastusten pariin, pitää poissa öisiltä kaduilta? Kuka auttaa, jos kiusataan? Kuka kuuntelee?

Onneksi on olemassa neuvoloita, onneksi on olemassa tarhoja, iltapäiväkerhoja, kesäleirejä, vapaaehtoistyöntekijöitä, terveyskeskuksia, kirjastoja, leikkipuistoja, netti”auttajia” –eli erilaisia järjestöjä ja tahoja, jotka tarjoavat apua. Kirkko, seurakunnan tilat ja sen tarjooma paremmin hyötykäyttöön. Mutta aivan liian vähän on auttavia käsiä, kuuntelevia korvia, ohjaavia neuvojia.

Terveyskeskusmaksut tulee poistaa! Neuvoloita tulee lisätä, samoin henkilökuntaa. Ennaltaehkäisevää perhetyötä on saatava helposti. Turvakoteja tulee lisätä ja niiden tulee olla auki 24h. Yhteistyötä viranomaisten, lastensuojelun, poliisin sekä muiden tahojen osalta on parannettava. Laki lääkärin vaitiolovelvollisuudesta pahoinpitelyn epäilytilanteessa tulee poistaa siten, että heille tulee oikeus ilmoittaa sekä poliisille, että lastensuojelulle tilanteista. Nuorisotiloja on saatava lisää. Pienille koululaisille on taattava iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, myös viikonloppuisin ja öisin (yö/kolmivuorotyötä tekevien lapset) sekä iltaisin tulee olla mahdollisuus saada lapselle valvoja, hoitopaikka tai hoitaja. Asunnottomien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt 20 % edellisvuodesta. Edullisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää.

Kouluterveydenhuoltoa on parannettava, kouluavustajia saatava joka kouluun tarpeen mukaan. Kotihoitopalvelua on lisättävä perheisiin, jotka sitä tarvitsevat. Monesti on pienestä kiinni, että jaksaa taas huolehtia omasta itsestään ja lapsistaan.  Myös tiedottamista tulee lisätä, jotta voi pyytää apua.

Yksinhuoltajille tulee perustaa tiloja ja toimintaa, joka parhaimmillaan tuo uusia ystäviä, apua arkeen, helpotusta tilanteisiin, joista ei tunnu selviytyvän. Verkostoitumista, vertaistukea. Kustannuspuoli ei voi olla este, sillä pienelläkin rahalla voi saada paljon hyvää aikaan. Päivähoitopaikka on saatava lähialueelta.

Voitaisiin hyödyntää paremmin erilaisia tiloja, jotka ovat tiettynä aikana päivästä tyhjillään, esim. liikuntatiloja löytyy Espoosta reilusti. Jäähalleihin voitaisiin tuoda luistimia, suksia, pyöriä ja muita liikuntavälineitä varmasti löytyisi monesta perheestä vaikka muille jakaa. Kaupungin tiloista varmasti löytyisi paikka näille välineille.

Esimerkki 22.9. Vantaalla järjestetystä perhetapahtumasta, joka oli ilmainen, mahdollisti 3500 henkilön osallistumisen tilaisuuteen ja oli nimeltään Online Vinkitys (vinkitys.fi). Siinä seuroilla ja paikallisilla yrityksillä oli mahdollisuus olla mukana tukemassa yhtenä päivänä järjestettyä urheilullista ja viihteellistä ohjelmaa lapsiperheille. Minusta olisi hyvä, että juuri urheiluseurat, järjestöt ja paikalliset yritykset Espoossakin yhdistäisivät voimavaransa ja tekisivät vastaavia tempauksia Espoolaisille perheille useita kertoja vuodessa.

Lopuksi vielä Lapsilisä –projektista:

Lapsilisä-projektissa halutaan vaikuttaa yksinhuoltajien haasteellisempaan taloudelliseen tilanteeseen tekemällä lapsiperheköyhyyttä näkyväksi yksinhuoltajien näkökulmasta. Projekti järjestää ryhmiä, retkiä ja erilaista toimintaa ja pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Erityisesti lapsilisät, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulonkasvusta.

Uutena ilmiönä on myös kasvava työssäkäyvien köyhien luokka, joiden rahat eivät tahdo riittää töissä käynnistä huolimatta.

Projektin toimijoina ovat pienituloiset yhdenvanhemman perheet. Hyvä tapa lähteä mukaan toimintaan, on osallistua johonkin ryhmään, jolloin tutustuu muihin mukana oleviin perheisiin ja voi vaikuttaa projektin toimintoihin. Ryhmissä käydään läpi erilaisia vaikuttamiseen ja omaan elämään liittyviä aiheita sekä tehdään retkiä ja harrastuskokeiluja ryhmäläisten ideoinnin perusteella.Voi myös ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään tapahtumia tai vaikkapa kampanjoimaan perheiden kanssa.

Projektissa voi suorittaa esim.  opintoihin kuuluvia harjoittelujaksoja.

Olemmeko hyvinvointivaltio? Ainakin Espoon on huolehdittava näistä asioista. On ohjattava lisää sekä henkilö- että rahamääräisiä resursseja, jotta saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Kannattaa tutustua alla oleviin linkkeihin. Niistä voi löytyä itselle sopiva mahdollisuus lähteä mukaan ja auttaa. Itse tilasin juuri Joulukortit ja postimerkit Pienperheyhdistys ry:ltä.

Tuli hyvä mieli:)

Linkkejä ja verkostoja:

Yhdenvanhemmanperheiden liitto

http://www.yvpl.fi/

Tietoa lastensuojelusta seitsemällä eri kielellä

http://www.lastensuojelu.info/

Tuike-ryhmä yksinodottaville

http://voimakirja.vuodatus.net/page/TUIKE

Neuvontapalvelu sosiaaliturvaviidakkoon

 http://www.ne-ra.fi/fi/etusivu/

Yhdistys, joka auttaa kriisitilanteessa olevia perheitä ja sijoitettuja lapsia http://www.hopeyhdistys.fi/

http://www.blogilista.fi/avainsana/yksinhuoltaja

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

http://www.eroneuvo.fi/neuvokeskus

http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/esittely/index.html

http://www.elisanet.fi/~y635288/totaaliyharit/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

http://www.leipaajasirkushuveja.com/

http://leipajono.blogspot.com/

http://puillapaljailla.vuodatus.net

Mitä tarvitset, Espoon lapsi, nuori, lapsiperhe?

Keskiviikko 26.9.2012 - Nina From, PS

Olin tänään Espoon kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista luentoa. Tilaisuus kuuluu Espoon designpääkaupunkivuoden Voi hyvin –luentosarjaan. Tupa oli täynnä, naisia, miehiä ja lapsia. Mahtavaa, asia kiinnostaa!

Luennoitsijana toimi lastenpsykiatri, tietokirjailija ja kouluttaja Raisa Cacciatore, jonka tavoite on haastaa vanhemmat, kasvattajat, kummit, mummit, vaarit ja muut miettimään, millaisia eväitä annamme tuleville sukupolville. Millaisia unelmia ja elämäntaitoja tarjoamme mielenterveyden kattauksessa? Mitä juuri minä voin tehdä lapsen elämää kannattelevana turvallisena aikuisena? Lupaus oli antaa tilaisuudessa yleisölle käytännön keinoja kasvatuksen kiperiin hetkiin: Mitä lapsi saa tehdä? Miten kohtaan raivarit? Voiko pettymyksistä selvitä? Kehunko liikaa? Mistä elämänilo kumpuaa?

Ja sitä sai, mitä oli tilattu. Ensinnäkin hän avasi luennon kertomalla kaksi toimenpidettä, jolla on todellista merkitystä Espoolaisille lapsille, nuorille ja perheille:

1. Yhteiskuntapolitiikka, vaikuttaminen: äänestäkää Espoolaiset ehdokasta, jonka koette ajavan teille tärkeitä asioita. Resursseja neuvolatoimintaan, ennaltaehkäisevään toimintaan, vanhemmuuden tukemiseen…

2. Vanhempien ohjaus, ”kasvatuskumppanuus”. Kun lapsi syntyy, samaan aikaan syntyy äitiys ja isyys, vanhemmuus. Missä sitä opitaan, miten osaa olla yhtäkkiä hyvä vanhempi? Vanhempien ohjaamiseen tarvitaan kunnallisten ja valtiollisten resurssien lisäämisen täydentämiseksi ihan tavallista avun antamista kaverilta kaverille, ystävältä ystävälle, miksei tuntemattomallekin, joka on tuskissaan huutavan vauvan kanssa vaikkapa kaupan kassalla: pitäisi maksaa, laittaa tavarat kasseihin ja vauva vaan huutaa. Apuja, opastusta ihan tavallisissa vanhemmuuden asioissa.

Hyvä kysymys oli se, kun sai ilmaista kokemuksensa nousemalla ylös tai jäämällä istumaan. Kysymys kuului: kuinka moni kokee, että on saanut hyvän lapsuuden ja monistaa samaa, hyvää kasvatusmallia omassa toiminnassaan, omille lapsilleen. Vain muutama yleisöstä nousi. Niin …mitä muut ovatkaan lapsuudessaan kokeneet? Hyvä asia on kuitenkin se, että antaa anteeksi, yrittää löytää omaan elämäänsä sopivat eväät ja muuttaa omaa toimintaansa pois sellaisesta, jonka on kokenut huonoksi, heikoksi tai jopa vaurioittavaksi. Ilman apua tämä ei aina onnistu, siksi kuntalaisen on tärkeää pyytää ja saada palvelua, kun on tarve.

Sitten tähän hyviä asioita, joita jokainen osaltaan voi pohtia: miten kohtaan lapsen, keskustelenko kännykän kanssa vapaa-ajalla, kun pitäisi kohdistaa huomio ja mielenkiinto lapseen? Miten kohtaan itseni: kun aamulla katson peiliin, keskustelenko itselleni hyviä vai huonoja asioita? Mitä huonot asiat vaikuttavat minuun, itsetuntooni, miten muut näkevät minut, jos oma minäkuvani on negatiivinen, VAI toteanko aamulla peilin edessä: huipputyyppi, hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olen! Miten puhun muille, työkavereille, läheisille?

Aikuisen tulee pysyä aikuisen tasolla, eikä missään tapauksessa laskeutua lapsen tai nuoren iän tasolle. Ei ole tasavertaista eikä hedelmällistä, jos emme osaa olla aikuisia ja näyttää esimerkkiä. Annanko lapselle hyvän itsetunnon: onko hän arvokas ja riittävä omana itsenään vai korostanko hänen tekemisiä/suorituksia tai tekemättä jättämisiä? Mihin kiinnitän huomion? ”Julkikehun” vaikutus on erittäin positiivinen signaali lapselle ja nuorelle. Minkälainen ilmapiiri on kotonani? Muistanko antaa lapselle kiitosta?

Ei pidä unohtaa pettymysten sietämisen haastetta. Eräs tuttuni sanoi kerran: ”aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä”. No, niin radikaalista toiminnasta ei ole kyse, että tämä olisi jokapäiväinen tavoitetila, mutta jos ei pettymyksiä tule lapsen eteen, elämä voi olla haasteellisempaa, koska pettymyksiä tulee elämässä matkan varrella itse kullekin. Niiden yli pitää vain päästä, mutta ei niin, että esim. päihteet otetaan käyttöön, kun ei muuten pystytä asioita käsittelemään ja kohtaamaan sellaisena kuin ne ovat. Kaikesta kuitenkin pääsee yli, jossain vaiheessa. Muutos on aina mahdollisuus, uuden alku.

Itsetunnon kehittäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä aikuisilla on lapsiamme kohtaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu nuori selviää huomattavasti vähemmillä kolhuilla tulevista haasteista. Olen itse miettinyt vuosia sitä, että se, mitä tyttärilleni voin antaa, kun ei ole rikkauksia eikä muutakaan erityisen elämää helpottavia asioita suotu, niin pyrin antamaan heille mahdollisimman hyvän itsetunnon.

Meillä aikuisilla on vastuu, koko lapsuuden ja nuoruuden, jopa sittenkin olla tukena ja turvana, olkapäänä ja neuvojana, kun lapsi on muuttanut omilleen. Vanhemmuus ei häviä koskaan.

Viimeinen neuvo, joka on äärimmäisen tärkeä. Hoida omaa jaksamistasi! Jos et itse jaksa, kehtaa, uskalla, pyydä apua ajoissa, sitä varten on tukipalveluita, terveyspalveluita, järjestöjen tarjoamia palveluita yms.  ihmistä varten, olemassa!

Kulupuolelta otan esitysmateriaalista muutaman luvun, joka konkretisoi euromääräisesti, mitä mikäkin maksaa. Korostan ennen lukujen esittämistä, että tärkein kunnan tehtävä, johon pitää panostaa euroja ja resursseja sekä tehdä viranomaisten kesken tehokkaammin yhteistyötä on ennaltaehkäisevä perhe-, lapsi- ja nuorisotyö. Sen vahvistaminen on meidän kaikkien etu. Rahalla ei korvata ihmistä, eikä paikata, mutta sen avulla mahdollistetaan parempi elämä monelle.

Siis se rahapuoli:

Nuoren terveys:

- koko neuvola-ajan seuranta 1500-2000e

- kouluterveydenhuolto 125e/oppilas/v

- kun sairastavuus vähenee 20-40%, suorat terveydenhoitokulut   vähenevät 10-20%

Nuoren sairaus:

- psykiatrinen hoito 9000-15000e/kk

- laitos tai sijaisperhe 30000-60000e/v

- työmarkkinoilta syrjäytyminen: 1000000e 60 ikävuoteen mennessä

Unohtamatta itse ihmistä, yksilöä, joka tarvitsee apua!

Kannattaako panostaa ennaltaehkäisyyn? Minusta vastaus on yksiselitteinen: todellakin kannattaa ja ehdottomasti täytyy! Espoossa me voimme muuttaa asioita, jos ja kun haluamme.

Lisäksi jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa omaan ja läheisten elämään. Positiivisesti tai negatiivisesti. Oma valinta, joka päivä.

Lopuksi meille kaikille läsnäolijoille annettiin kotitehtävä (jota minäkin tässä suoritan): jakakaamme hyvän mielenterveyden lautasmallia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla. Esitysmateriaali ja vähän enemmänkin löytyy osoitteesta:

Linkki

Vanhenetko sinä?

Perjantai 21.9.2012 - Nina From, PS

Niin, itse koen olevani puolivälissä tätä elämää. Toivottavasti toinen puolisko menee hyvin, saa olla terve, tehdä töitä, opiskella, nauttia lapsista, lapsenlapsista, perheestä, sukulaisista, ystävistä, liikunnasta ja kaikesta mahdollisesta. Hyvästä Suomessa valmistetusta ruuasta ja raaka-aineista, puhtaasta luonnosta, turvallisesta ympäristöstä…

Emme saa unohtaa veteraaneja sekä niitä, jotka ovat omalta osaltaan olleet taistelemassa itsenäisen Suomen puolesta. Heidän kunniakseen meidän on omalta osalta huolehdittava, että he saavat riittävää hoitoa ja kuntoutusta koko loppuikänsä.

Sitten ovat nämä vanhukset, jotka haluavat asua kotonaan. Sitä pitää tukea kaikin tavoin. On parannettava omaishoitajien etuja sekä kehitettävä uusia palvelumuotoja ja –välineitä, joilla tämä tapa elää, mahdollistetaan. Laitoshoitoon ei varmasti halua meistä kukaan. Eivät myöskään he, jotka siellä loppuun asti tulevat elämään. Olen kuullut ”tuulettamisista”, syömisen avustamattomuudesta, ei anneta riittävästi nesteitä (juomaa) eikä varsinkaan ole aikaa keskustella, koskea, ulkoiluttaa, ylipäätänsä liikuttaa vanhuksiamme. Henkilökuntaa pitää saada lisää hoitamaan vanhuksiamme. Vanhukset ansaitsevat enemmän.

Miten sitten käy meidän, jotka olemme työelämässä, kädet täynnä töitä, koska yritykset vähentävät henkilökuntaa, töitä, projekteja tulee lisää, uusia työntekijöitä ei palkata. Miten me jaksamme? Ja puhutaan, että työuria pitäisi vielä pidentää.Niin, ei meillä tietenkään ole varaa laittaa kaikkia eläkkeelle, kun rahat eivät riitä eivätkä yritykset pyöri ilman ihmistyövoimaa. Mutta on jo koskettu esim. palomiesten ja armeijan henkilökunnan eläkeikään, nostettu sitä reilusti. Ei ole järkevää asettaa yhtä ja samaa eläkeikää kaikille aloille: esim. kirjanpitotyö vrs. ruumiillinen työmaatyö, KV yrityksen toimitusjohtajan työ vrs. balettitanssijan työ … väheksymättä mitään näistä, työt vaan ovat erilaisia. P…a –työtä (olen kuullut mainittavan, että joidenkin mielestä on sellaisiakin) ei ole olemassakaan, työ kuin työ, sitä pitää tai oikeastaan kannattaa,  kaikkien arvostaa!

On äärimmäisen tärkeää saada maahanmuuttajia koulutettua ja asettumaan yhteisöömme sekä  tekemään töitä. Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Kotouttamisen nopeuttaminen on kaikkien etu. Sekä se, että heitä sijoitetaan ympäri Suomea, jotta ei muodostu omia, isoja ja vahvoja yhteisöjä yhteen paikkaan, on järkevää. On kaikkien etu, että he tulevat mahdollisimman nopeasti osaksi yhteiskuntaamme. Uskon ja tiedänkin, että he myös haluavat sitä. Yksi keino on puuttua heille maksettaviin etuuksiin. Pelkästään käteisen tuen pienentäminen on osaltaan osallistamista. Kaikesta säästetään muutoinkin. Ei tuki voi olla ”turvattu” heidän osaltaan. Se raha, joka nipistettäisiin heidän kuukausituloistaan, voitaisiin käyttää esim. heidän kielikoulutuksensa  lisäämiseen. Nythän on niin, että on jopa jonoja kielikouluihin. Tämähän on ihan käsittämätön yhtälö. Kenen etu? Ei kenenkään. Ja tässä tapauksessa suomenkielen oppiminen on riittävä ja riitettävä.

Kun esim. näitä mainitsemiani asioita alettaisiin nyt heti säätämään järkevämmäksi kaikkien kannalta, vähenee myös kateus, joka aiheuttaa vain pahaa, kaikille osapuolille.

Olen kuntavaaliehdokkaana saanut kutsun osallistua kahden eri tahon järjestämään ”vaalilupaus”/teesi –kampanjaan. Nuorille suunnattuun kampanjaan en lähtenyt. Miksi? Koska siellä oli todella monta isohkoa lupausta, johon olisi pitänyt sitoutua, oikeasti, jos sellaiseen olisi nimensä laittanut. En voinut luvata, että joka ikiseen kohtaan osallistun. Jos jotain lupaa, se todellakin pitää lunastaa. Kaikki annetut ehdotuksen lasten ja nuorten elämän parantamiseen, olivat erinomaisia, oikeasti mahdollisia toteuttaa, mutta ei siinä laajuudessa, kun lupauksen anto olisi edellyttänyt. Laittoi miettimään ja harmittaa kyllä. Mutta haluan seistä ja istua lupausteni takana. Jos tulisi vastaava sivusto, josta voi valita asiat, joihin sitoutuu, ilman muuta olen mukana. Sitten voisivat äänestäjät katsoa, mitä kukin ehdokas on vastannut ja muodostaa oman mielipiteensä ehdokkaista.

Toiseen kampanjaan osallistuin. Se on nimeltään: ”Valtaa vanhuus” . Sinne laitoin omat lupaukseni ja teesin. On hienoa, että eri tahot tekevät nettisivustoja, joihin kehotetaan menemään ja tekemään toimenpiteitä suomalaisten hyväksi. On hyvä, että asioita mietitään ja eri ”ryhmillä” on omia, konkreettisia ehdotuksia asioiden parantamiseksi.

Käykääpä kurkkaamassa sivustoa: http://www.valtaavanhuus.fi/teesit/. Löytyy myös facebookista: www.facebook.com/ValtaaVanhuus . Suosittelen.

Kuten sanottu, jokainen voi tehdä pieniä tekoja lähimmäistemme parantamiseksi, jo tänään. Siitä tulee taatusti hyvä mieli itselle ja toisille. Kokeillaan!

Asenne kuntoon. Aiheena vapaaehtoinen maanpuolustus

Maanantai 16.7.2012 - Nina From, PS

Asenne kuntoon. Aiheena vapaaehtoinen maanpuolustus

Luin Länsiväylästä erittäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerrottiin tarkemminkin asevelvollisuutta suorittaneiden naisten määristä vuosien varrella. Lisäksi artikkelista sai tietoa reserviläistoiminnan olemassaolosta, joka usein tuppaa unohtumaan, mutta on oleellinen osa maanpuolustuksellista toimintaa.

Mielestäni on hienoa, että naisille on suotu mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Tämä mahdollistettiin huhtikuussa 1995. Itse olisin ilman muuta käyttänyt tämän mahdollisuuden, jos se olisi ikäni puolesta ollut mahdollinen. Naisilla on tässä ikähaarukka, 18–29-vuotta, joka siten esti osallistumiseni tähän.

Tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki yhteensä 716 naista, enemmän kuin koskaan lain voimaantulon jälkeen. Alueellisesti hakijoita oli eniten Helsingissä, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Espoosta 11 naista lähti suorittamaan asepalvelusta. Reserviin on vajaan parinkymmenen vuoden aikana koulutettu reilut viisituhatta naista. Noin 70 % heistä on saanut johtajakoulutuksen viime vuosina.

Naisethan voivat osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön monilla eri tavoin.  Noin kolme tuhatta naista kuuluu Maanpuolustusnaisten liittoon, ja Naisten valmiusliiton alaisissa järjestöissä toimii noin 145000 naista. Huikeaa!

Maanpuolustus ei ole mitenkään sukupuoleen liittyvä asia. Se on meidän yhteinen asia ollut, nyt ja on myös tulevaisuudessa. Meidän täytyy pitää itse huolta puolustuskyvystämme. Siitä ei voida tinkiä. Täytyy löytää kohteita, joissa voimme säästää, tehdä ikäviäkin vähennyksiä ja vahvistaa toimintoja sinne, joissa ne ovat ensiarvoisen tärkeitä puolustuksemme kannalta. Puolustusvoimat, jos mikä, on mielestäni oikea taho kertomaan, mistä säästetään ja minne panostetaan.

Miksi niin vähän keskustellaan siitä, mitä kaikkea asepalveluksen aikana opitaan ja koetaan? Armeijassa verkostoidutaan, saadaan loppuiän ystävyyssuhteita, opitaan johtamaan ja olemaan johdettuja. Opitaan arjen töitä, jopa petaamaan sängyt ja hoitamaan vaatteita. Opitaan huomioimaan toiset, auttamaan muita. Päivät rytmittyvät oikeista asioista: aikataulut, säännöt, ruokailut, liikunta, oppiminen. Puolustusvoimien tavoitteena on luoda sellaiset palvelusolosuhteet, joissa kansalaisvelvollisuuden voi suorittaa siviili- ja taloushuolten vaivaamatta (lainattu Puolustusvoimien nettisivuilta). Terveydenhuollon palvelut ja lääkkeet ovat varusmiehille maksuttomia. Lääkintähuoltoon kuuluu myös ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja koulutusta, ylipäätänsä ympäristön puhtaudesta huolehtimista. Ensiapukoulutuskin kuuluu ohjelmaan. Puhumattakaan sielunhoidollisesta avusta. Erittäin positiivisia asioita. Ja erittäin tärkeitä asioita.

Kehotan katsomaan www.puolustusvoimat.fi sivuilta, miten monipuolisesta asiasta onkaan kyse.

Miksi koen tämän asian ylipäätänsä niin tärkeänä, että haluan siitä kirjoittaa. Mielestäni maanpuolustus on äärimmäisen tärkeä asia. Kunnioitan aivan valtavasti niitä suomalaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka mahdollistivat meille Itsenäisen Suomen. Ne, jotka vielä ovat elossa, toivoisin autettavan kaikin mahdollisin keinoin. Heitä ei kuitenkaan montaa enää valitettavasti ole, joten toivon, että arvostus heitä kohtaan nousisi entisestään, että historian tunneilla, medioissa ja kirjoissa, somessa ja joka puolella kirjoitettaisiin näistä asioista arvokkaasti. Ja kunnioittaen. Emme ole olleet itsenäisinä niin kauaa, että asia voitaisiin sivuuttaa, että ihmiset unohdettaisiin saatikka emme kunnioittaisi historiaamme ja sen tekijöitä.

Otan itse selvää, miten voisin jatkossa tavalla tai toisella olla mukana toiminnassa, joka on kaikin tavoin arvokasta ja arvostettavaa.