Luottamus pitää ansaita!

Sunnuntai 10.9.2017 - Nina From

Luottamustoimi on luottamustoimi!

On ollut ilo toimia luottamustehtävissä reilu neljä vuotta. Taustalla on toki ollut aktiivinen toiminta ennen valituksi tulemista. Olen käynyt toreilla, vastannut vaalikoneisiin, tehnyt blogeja ja videoitakin on tuotettu. Työelämässä ja muutoinkin olen toiminut moitteettomasti. Siitäpä viime vaaleissa sain sen verran ääniä teiltä minua äänestäneiltä, jotta paikkoja sitten siunaantui.

Toisaalta työelämässä olen pyrkinyt kehittämään itseäni jatkuvasti, jotta oma osaaminen riittää eläkeikään saakka. Työpaikkoja ei niin vaan löydy, jotta olen päässyt mukaan Markkinointiliiton (MARK) digijaoksen sekä viestintäjaoksen hallituksiin.

Verkostoituminen, oman osaamisen kehittäminen sekä aktiivisuus varmasti kannattaa, vaikka joskus tuntuu, että ei jaksaisi tai onkohan minusta. Kyllä on! Jokaisesta on!

Koska minulla on toistaiseksi päätyö ja harrastan vapaa-ajallani monia asioita, olen ymmärtänyt myös sen, että kovin montaa luottamuspaikkaa ei kannata ottaa vastaan, vaikka tarjottu on ja tarjottaisiin jatkossakin. Viime kaudella oli hieman liikaa. En aluksi ymmärtänyt, miten paljon työtä ne teettävät, jos kunnolla hommat pyrkii hoitamaan. Kuten tapana on! Jossain vaiheessa kieltäydyin lähtemästä vaaleihin ja muutamista tarjotuista paikoistakin. Hyvä niin.

Kritisoin kovasti sitä, että viime vaalien jälkeen jotkut saivat monta luottamuspaikkaa, paikallispolitiikan osalta. Minusta yksi paikka per henkilö olisi ollut sopivaa. Jokainen uusikin aloittaa aina jossain ja oppii hommat. Niin me konkaritkin olemme aloittaneet. Sitten tapahtui se, jotta porukka hajosi. Paikat siten myös lähtivät niiden mukana, jotka tekivät toisen ratkaisun.

Itse toivoin kovasti saavani kulttuurilautakunnan paikan, koska harrastan kulttuuria todella monipuolisesti ja kohtuullisen paljon. Siten minulla olisi myös ollut paljon annettavaa ko. lautakunnassa. No, varajäsenen paikka tuli.

Omnian osalta tilanne meni hyvin. Olin toivonut tällä kertaa hallituspaikkaa. Olen ollut hallituksen nuorisojaoksessa ja todella on ollut mielenkiintoista. Nyt minua esitettiin ja hyväksyttiinkin Omnian hallitukseen. Kiitos siitä kuuluu kaikille minua tukeneille sekä lopullisen päätöksen tehneille.

Tänään olin Espoon kaupungin Reilun kaupan kannatustyöryhmän porukan kanssa taas hyväntekeväisyystilaisuudessa, jonka järjestää Naisten pankki. Tilaisuus on Suomen suurin hyväntekeväisyyskävelytapahtuma, nimeltään Kävelle naisille ammatti!  Olemme kolmena vuonna olleet em. kannatustyöryhmän porukan kanssa mukana. Itse olen toiminut varapuheenjohtajana kannatustyöryhmässä, Tiina Elo puheenjohtajana.

Voin sanoa, että luottamustehtävät ovat todella mahtava keino päästä näkemään kaupungin päätöksentekoa, mahdollisuus vaikuttaa omalta osaltaan toimintaan, oppia uutta ja verkostoitua yli puoluerajojen. Rajoja ei ole, itse me ne luomme, jos niin haluamme. Minä kannatan yhteistyötä, mutta pidän huoli omista arvoistani sekä siitä toimintatavasta, jonka koen itse oikeaksi. Pyrin aina ajamaan heikompien ja hiljaisempien puolta ja olemaan mahdollisimman tasapuolinen sekä reilu.

Listaan vielä kohta päättyvän Espoon poliittisen luottamustehtäväpaikkojeni lopputuleman, eli ne, joissa olen ollut aktiivisesti mukana.

Luottamustoimet kunnallisessa päätöksenteossa 2013 -2017:

varavaltuutettu 2013 -2017

Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen 2013 -2017

Espoon Reilun kaupan kaupungin kannatustyöryhmän varapuhj. 2013 -2017

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen 2014 -2017

Koulutuspoliittisen työryhmän jäsen 2014

Omnian hallituksen nuorisojaoksen jäsen 2015 -2017

Valtuustoryhmän 2 varapuheenjohtaja 2015

Kiitos Sinulle menneestä kaudesta ja tervetuloa tuleva!

Heitätkö roskat kotona lattialle?

Sunnuntai 5.4.2015 - Nina From

Mekö muka sivistyneitä? Saanen hieman epäillä. Olemme vuosia käyneet suu vaahdossa keskustelua ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä, milloin mistäkin direktiivistä, koska ilmasto kuulemma lämpenee. Selvä se.  Tietoa on, lukutaitoa on, osaamista ja ymmärrystä pitäisi olla. Ei voi olla vaikea laittaa omia roskia roskiin. Vai onko? Entä mitä opetamme lapsillemme? Joku muu siivoaa –ko?

Joka päivä, ulkoilutan koiriani, Espoossa, Friisilässä. Autoteiden reunassa, metsässä, hiekkatiellä, teillä, joiden varrella hiihdetään, kävellään, juostaan ja pyöräillään. Miten on mahdollista, että joka ikinen päivä, toinen koiristani, jolla on vahva hajuaisti, ehtii nappaamaan tieltä, tien varrelta, nurmelta, maahan heitetyn purkan. Yhden tai lähes kymmenen, riippuen vuodenajasta, riippuen reitistä. Nyt, kun lumet sulivat, ”niitä löytyy” tavallista enemmän.

Toinen koirani on kuusivuotias. Asuimme aiemmin Munkkivuoressa, kävin pitkillä lenkeillä silloinkin, eipä ollut niin purukumipitoista seutua. Joten ei tullut opetettua koiralle sylkemistä. Nyt ei auta mikään, pari viime vuotta on ollut aika kurjaa kävellä lenkkiä kaverin kanssa. Toinen koiristani on parivuotias ja hänelle on opetettu purkan sylkeminen. Olen ajatellut, ettei kai pidä kuonokoppaa vanhalle koiralle ostaa ja opettaa siihen, ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi.

Vai onko roskaaminen lisääntynyt?

Luulisi jo tiedettävän, että purkka ei maadu ihan pian. Ja että se on vaaraksi myös muille eläimille. Koiralle jopa hengenvaarallinen (ksylitoli). Ja se on roska. Jonka joku ehkä siivoaa. Mutta miksi se ”joku”? Miksei itse voi heittää purkkaa roskiin. Kyllä kaupungissa roskakoreja riittää. Pitäisi olla osaamista laittaa se pureskeltu pala talteen, kunnes roskiksen ohi seuraavan kerran kulkee.

Olen myös kiukkuinen siitä, että Friisilän Mäkkärin ympäristö on harvase päivä sotkuinen. Syy ei ole Mäkkärin, eikä työntekijöiden, eikä lasten tai osaamattomuuden. Syylliset ovat autoilevat täysi-ikäiset naiset ja miehet. Istuvat autossa ja syönnin jälkeen heittävät roskat ikkunasta ulos, vaikka roskiksia on 5-100m säteellä, ehkäpä kymmenkunta. No, satunnaisesti myös tien varsille on heitetty ko. brändin roskia, ojiin, kävellessään.

Kuka siivoaa? Se joku! Kuka heittää roskat lattialle kotona?

Entä Helsingin ”Kaivari”. Otan esimerkin Vapunvietosta:

”Helsingin kaupunki tiedottaa varustautuvansa vapun piknik-jätteeseen massiivisesti. Kiinteiden puistoroskisten lisäksi keskustan ja Kaivopuiston alueelle levitetään 75 kappaletta 3,5 kuution tapahtumaroskiksia, 15 avolavaa, 240 litran astioita ja kolme kuohuviinipullojen keräyslavaa. Näiden kaikkien yhteenlaskettu vetoisuus on reilut 600 000 litraa. Lisäksi puistossa on peltitynnyreitä kytevälle grillijätteelle. Helsingin kaupunki muistuttaa, että kertakäyttögrillien hiilet ja muu kytevä jäte on laitettava niille varattuihin peltitynnyreihin, ei roskakontteihin.

Käymälöitä on varattu 214 ja pisoaareja 24. Vessat tyhjennetään ja siivotaan vapun päivän aamuna. Kaivopuistossa on edellisten vuosien tapaan kaksi pullonkeruupistettä, yksi Ison Puistotien keskivaiheilla ja toinen Kaivopuiston leikkikentällä. Kun palauttaa pisteeseen 20 kuohuviinipulloa, saa vastineeksi leffalipun. Muut pullot ja tölkit päätyvät pullonkerääjien kasseihin.Vapun aattona kaupungilla partioi 15 työntekijää varmistamassa, että pääkaupunki pysyy kuosissa. Vapun päivänä 32 kaupungin työntekijää ja 40 yhdistyksistä värvättyä työntekijää siivoaa paikkoja.

Verkkouutiset 6.4.2013

Kysymys: kuka roskaa? Kuka siivoaa? Kuka maksaa? Paljonko maksaa? Kuka haluaisi säästää tästä rahasummasta edes osan ja sijoittaa sen vaikka Lastensairaalaan?

Pitäisikö Kaivarin juhlijalle asettaa pääsymaksu? Mitä muita vaihtoehtoja roskaamisen vähentämiseksi olisi?

Toinen esimerkki: jos jokainen kalastaja jättää vuodessa kymmenen metriä siimaa luontoon, vuosittain sitä kertyy koko maassa 20 miljoonaa metriä. Linnunpoikasia ja pieniä nisäkkäitä sotkeutuu helposti siimoihin kohtalokkain seurauksin.

Entä miten nopeasti roskat maatuvat luonnossa:

Paperinen nenäliina 1–2 vuotta
Pahvimuki ja maitopurkki 1–5 vuotta
Tupakantumppi 15 vuotta
Purukumi 20–25 vuotta
Pussinsulkijat satoja vuosia
Muovipussi 100 vuotta, muovipullo jopa 1000 vuotta
Paristot 200–1000 vuotta
Hernekeittopurkki 200–500 vuotta
Alumiininen juomatölkki 200–1000 vuotta
Lasi säilyy luonnossa ikuisesti.

Luonto 22.5.2014 Kaleva.fi

Minua ärsyttää ihmisten välinpitämättömyys luontoa kohtaan. Toisia kohtaan.

Nina From

Mitä yhteistä on jalkapallolla ja Reilulla kaupalla?

Maanantai 4.8.2014 - Nina From

Mitä yhteistä on jalkapallolla ja Reilulla kaupalla?

Jalkapallon taustaa:

Arvion mukaan jopa 3,5 miljardia ihmistä joko seuraa tai harrastaa jalkapalloa. Jalkapallon suosio perustuu osin lajin edullisuuteen. Tarvitaan pallo. Ja nappulakengät. Lisäksi laji on kaikin puolin tasa-arvoista harrastajilleen.

Huippuja nousee jatkuvasti niin joukkue kuin yksilötasolla ympäri maailmaa pohjoisesta etelään, teollisuusmaista kehitysmaihin. David Beckman kertoo olleensa kouluaikana surkea pelaaja, Roberto Carlos ansaitsi elantonsa vielä 20-vuotiaana tehtaassa.

Reilu kauppa –infoa:

Reilulla kaupalla tavoitellaan maailmaa, jossa kehitysmaiden viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus turvattuun ja kestävään toimeentuloon sekä mahdollisuus päättää itse omasta tulevaisuudestaan.  Reilu kauppa tähtää köyhyyden vähentämiseen kaupan avulla. 

Reilua kauppaa tukeva kansanliike läpäisee suomalaisen yhteiskunnan. Siihen kuuluu yrityksiä, yhteisöjä ja kulutuspäätöksiä tekeviä kansalaisia.

Maailma muuttuu tekoja tekemällä.

Miten Espoossa toteutuu yhteistyö jalkapallon ja kaupungin välillä?

Espoo sai Reilun kaupan kaupungin arvonimen ensimmäisten kaupunkien joukossa Suomessa vuonna 2009. Arvonimi edellyttää, että kaupunki ja siellä toimivat järjestöt, yritykset, seurakunnat ja muut yhteisöt sitoutuvat Reilun kaupan tuotteiden käyttöön. 

Honka on tunnettu laajaa juniorityötä tekevänä seurana ja yksi Suomen suurimmista kasvattajaseuroista, josta pääsee vuosittain lukuisia nuoria pelaajia nuorten maajoukkueisiin. Seuran tarkoituksena on harrastaa jalkapalloilua kaikilla tasoilla ja tarjota jokaiselle edellytyksiensä mukaista toimintaa. Toivomme, että espoolaiselle jalkapallotyölle olisi jokaisella sarjatasolla parhaat mahdolliset edellytykset. Tätä yhteistä työtä teemme kaikkien alan toimijoiden kanssa.

Yhteistyöstä kertoo parhaimmillaan myös se, että kotiotteluissa töitä tekevät v. 1995-1997 syntyneet espoolaiset nuoret, promotoiminnan merkeissä.  Espoon kaupunki maksaa 300 euroa työnantajalle, joka palkkaa espoolaisen nuoren töihin kesäsetelillä touko-syyskuun aikana. Työpäiviä nuorella on oltava vähintään kymmenen ja työtunteja vähintään 50. Ja itse on oltava aina aktiivinen, jotta työn saa. Kesäseteli on hieno mahdollisuus nuorillemme ja tässä tapauksessa vielä liikunnan ja ulkoilun merkeissä tehtävä työ!

Yhteistyötä parhaimmillaan monen hyväksi ja iloksi!

FC Honka on ensimmäisenä espoolaisena urheiluseurana sitoutunut Espoon Reilun kaupan kaupunki -arvonimen tukijaksi. Yhteistyö käynnistyi 4.5. pelatussa Respect-ottelussa, jonka teemana oli toisten ihmisten kunnioittaminen. Jalkapallokentällä vastustajan ja tuomarien kunnioittaminen on reilun pelin lähtökohta. Syrjintää ja loukkaavaa käytöstä ei sallita.

Myös Reilussa kaupassa kyse on toisten ihmisten oikeuksien kunnioittamisesta. Reilun kaupan tuotannossa työntekijöille maksetaan lakien mukaisen palkan lisäksi erillistä Reilun kaupan lisää. Pakistanissa, jossa Reilun kaupan jalkapallot valmistetaan, on Reilun kaupan tuotantoon siirtyminen helpottanut naisten pääsyä työhön. Reilusta kaupasta saamansa lisätulot tuottajayhteisöt voivat käyttää esimerkiksi terveydenhuollon tai koulutuksen kehittämiseen.

3.8.2014 ottelu FC Honka – IFK Mariehamn –yhteistyön kuvaus

Kauniissa säässä pelattiin erittäin mielenkiintoinen ottelu, joka päättyi lopuksi 1-1 tilanteeseen. Ottelu aloitettiin perinteisesti pelaajien esittelyllä. Sitten kuulutettiin yhteistyöstämme sekä siitä, että nimikirjoituksilla varustetut pallot heitetään yleisölle, kuten jokaisessa kotiottelussa tänä vuonna on sovittu tehtäväksi. Tässä ottelussa heittäjät olivat kapteeni Jussi Vasara sekä Ilari Äijälä.

Pallon saivat lapset tai oikeastaan nuoret, jotka olivat erittäin iloisia. Hyvä ja positiivinen henki on ollut kaikissa otteluissa läsnä, kun tällainen ehkä hieman yllätyksellinenkin ”arvonta” suoritetaan. Espoon kaupungin lahjoittamat Reilun kaupan jalkapallot lennätetään kaikissa Hongan kotiotteluissa, kauden loppuun saakka.

Joukkueen kapteeni, Jussi Vasara, toteaa tämänkaltaisen yhteistyön olevan positiivinen asia sekä nuorten itsensä että myös katsomossa olevien vanhempien näkökulmasta katsottuna. Iloisia ilmeitä, hyvää fiilistä!

FC Hongan myyntijohtaja Jussi Honkaheimo kertoo, että yhteistyö on tuonut positiivista palautetta sekä keskustelua jalkapallosta ja muustakin siihen liittyvästä yhteistyöstä eri tahojen kanssa. Myös allekirjoittanut, on erittäin tyytyväinen tämänkaltaiseen yhteistyöhön ja sen keveään, mutta hyvähenkiseen muotoon. Kun yhteistyöhön on päästy ja siitä saatu hyviä kokemuksia, on jo takataskussa mietittynä jatkokehitystoimenpiteitäkin. Eikä ole poissuljettua laajentaa yhteistyötä myös kolmansien osapuolten kanssa.

Tulevaa: Maarianhaminassa pelataan seuraava ottelu, jolloin tiimissä on mukana mm. espanjalaisia pelaajia, kuten Pablo Kounago, eli ns. ”siirtoikkuna” aukeaa 6.8.. Uudet pelaajat ovat erittäin tervetulleita joukkueeseen. Nuoret ja kokeneemmat, yhteistyöllä syntyy paras lopputulos.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulevia otteluita. Paikallisuus yhdistettynä globaaliin toimintaan on merkityksellistä jokaiselle. Ottakaamme oma osuutemme tästäkin mahdollisuudesta. Aloittakaamme vaikka lähtemällä Tapiolaan, seuraavaan FC Hongan otteluun.

PS. Valtavat onnittelut vielä FC Hongan naisille, jotka taistelivat joukkueensa Suomen Cupin voittajaksi!

Nina From

Espoon Reilun kaupan kannatustyöryhmän varapuheenjohtaja

Mies perhepäivähoitajana -espoolaisen uusi ura

Maanantai 18.3.2013 - Nina From, PS

Tapasin hänet ensimmäisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa. Me lautakunnan jäsenet saimme perehdytystä, jossa yhtenä aiheena olivat lasten hoitopaikat Espoossa.

Perhepäivähoidossa olevien lasten määrässä prosentuaalinen väheneminen oli dramaattinen. Paikkoja on n. 20 % vähemmän kuin edellisenä vuotena. Käytin tästä puheenvuoron, jossa pyysin selvittämään syitä heikentyneeseen tilanteeseen sekä kysymyksen, mitä tehdään jotta jatkossa turvattaisiin alalle tulijoiden määrä paremmalle tasolle. Espoohan on muuttovoittoinen kaupunki, vuosittain tänne muuttaa noin 4000 asukasta ja varmasti jatkossakin on näin. Lapsia siis on ja lisää tulee.

Toisen kerran näin hänet perehdytystilaisuudessa, viikko sitten. Keskustelimme ja kuinka ollakaan, tuli ilmi, että hän on itse alkanut vastikään perhepäivähoitajaksi. Wau! Ensimmäisen kerran kuulin ja näin miespuolisen perhepäivähoitajan. Päätin kysäistä, saanko tehdä hänestä blogin ja sain siihen luvan. Miksi? Tämä kokonaisuus laajensi omaa ajatteluani siitä perinteisestä mallista, johon olin perhepäivähoitajia mieltänyt: miellyttävät, lapsirakkaat naiset, joille lasten hyvinvointi on tärkeä asia ja jotka haluavat tehdä työtä suurella sydämellä. Miksi ei siis perhepäivähoitaja voisi olla mies? Ilman muuta voi ja haluan tätä asiaa ja ajatusta siis tekstilläni markkinoida.

Otetaanpa mallikunnaksi Kirkkonummi. Siellä on aloitettu perhepäivähoitajan ammatinvalinnan markkinointi nuorille äideille ja isille, joiden lapset ovat kolmen vuoden molemmin puolin. Kun vanhempi ryhtyy kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, omat lapset laitetaan kunnan päivähoitojonoon. Sitten kunta sijoittaa perhepäivähoitajalle hänen omat päivähoitoikäiset lapset sekä normien mukaan muita jonossa olevia lapsia. Kotona tapahtuva perhepäivähoito on edullinen vaihtoehto kunnalle ja lapsille äärimmäisen miellyttävä hoitomuoto.

Omat tyttäreni ovat olleet perhepäivähoidossa ja olen ollut erittäin tyytyväinen heidän saamaan hoitoon, vuosien varrella. Suosittelen ehdottomasti.

Case mies perhepäivähoitajana:

Juhana Malme on Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönjohtaja, josta tuli perhepäivähoitaja, puolivahingossa. Perheessä on kolme lasta, joista nuorimmaisen kanssa hän jäi pitkälle hoitovapaalle. Vaimo käy töissä. Asiasta tuli puhetta tuttujen ihmisten kanssa ja kuinka ollakaan, hänellä oli tarjolla kaksi lasta hoidettavaksi, hyvin pian. Juhana perusti toiminimen, hoiti kohtuullisena pitämänsä byrokratian sekä sai tupatarkastukseen Espoon kaupungin päivähoitovastaavan, jonka kanssa paperit täytettiin.

Juhana mainitsee, että samalla rahalla (aina puhutaan rahasta), kun hän hoitaa lapsia, omia ja ”vieraita” kotonaan (viisi lasta + usein myös yksi eskarilainen vierailevana tähtenä), päiväkotipaikkoja saisi sillä kaksi kappaletta. Kuinka järkevää ja edullista perhepäivähoito onkaan, kaikille osapuolille. Erityisenä plussana hän mainitsee: ”Parasta tässä systeemissä on se, että lapsista on seuraa toisilleen. Itselläni luonteva arkikontakti omiinkin lapsiin kasvaa”.

Lopuksi hän toteaa työn olevan kuitenkin raskasta, vaikkakin antoisaa. Ja ”nostaa hattua” niille, jotka tekevät työtä pitkään.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä ole aina koko elämän kestävästä työrupeamasta, vaan voi tehdä tällaistakin arvostettavaa työtä osan työurastaan tai sitten löytää tällaisesta työstä itselleen koko työuran kestävän ammatin. Aivan mielettömän hieno asia, joka tapauksessa. Jos olisin nuorempi…niin…

Haastan kaikki jakamaan tätä ajatusta hiekkalaatikoilla, tuttujen kesken, sosiaalisessa mediassa, missä vain ihmisiä kohtaammekaan. Tarvitsemme lapsillemme hyvän vaihtoehdon jatkossakin muille tarjolla oleville, hyville hoitopaikoille ja -muodoille.

Pidetään lapsistamme huolta, myös muiden lapsista.

Nina From