Parempia arvovalintoja espoolaisten hyväksi!

Sunnuntai 12.3.2017 - Nina From

Parempia arvovalintoja espoolaisten hyväksi!

Olen toiminut aktiivisesti omassa kunnassani, Espoossa, kuntalaisten hyväksi. Minun agendallani on nimenomaan lapset, nuoret, syrjäytyneet, vähävaraiset sekä sellaiset ihmiset, jotka eivät itsestään meteliä pidä vaan heidän puoliaan tulee pitää. Itse kuulun niihin tavallaan etuoikeutettuihin, joilla asiat ovat perushyvin. Siksi minusta on tärkeää muistaa myös vähävaraiset ja heikommat.

Puolustan tasavertaisuutta, rehellisyyttä sekä muiden ihmisten huomioimista erilaisin keinoin. Lisäksi mielestäni on äärimmäisen järkevää saada lisää resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan, laajasti. Terveyttä kannattaa vaalia ja tehdä oikeita valintoja elämässä, joka päivä. Kerran täällä vain eletään.

Taustatietoa

Olen 49-v kahden teini-ikäisen tyttären äiti. Koko työelämän ajan olen toiminut myynnin, asiakaspalvelun, viestinnän ja markkinoinnin tehtävissä. Tärkeää elämässäni ovat perhe, harrastukset, ystävät ja työ. Arvostan toisten kunnioittamista, terveyttä, oppimista, yritteliäisyyttä ja yhteistyötä.

Olen työssäkäyvä, aktiivinen äiti Espoosta. Koulutukseltani olen yo-merkonomi, MKT, MJD, VJD. Työpaikkoina minulla on ollut Kesko, HOK-Elanto, Sanoma, Markkinointi-instituutti ja monia muita. Nyt olen markkinointi- ja koulutuspäällikkö TIVIAssa (ICT-alan yhdistys). Opiskelen tiedottajan tutkintoa työn ohella.

Olen asunut Friisilässä 7 vuotta ja viihdyn hyvin. Kuntapolitiikan aloitin reilu neljä vuotta sitten. Pääsin varavaltuutetuksi ja sain erittäin mieluisia luottamustoimia. Luottamustehtävät lisäävät osaamistani, voin vaikuttaa asioihin ja tutustun moniin ihmisiin. Teen yhteistyötä usean eri tahon kanssa ja osallistun hyvän tekemiseen avustamalla rahallisesti ja työpanoksella.

Vaaliteemani

Oppiminen keskiöön!

Sisäilmaongelmat kuntoon. Kouluterveydenhuoltoon lisää henkilöstöä. Lisää avustajia: opettajat keskittyvät opettamiseen oppilaat oppimiseen. Digitaaliset oppimisvälineet annettava kaikille.

Syrjäytymisen esto!

Lapsille yksilöllisempää huolenpitoa. Viranomaisten, vanhempien ja työntekijöiden parannettava yhteistyötä ja tiedonkulkua. Ennaltaehkäisevää palvelua perheille. Lapsen etu ensin!

Julkinen liikenne kuntoon

Lisää poikittaisliikennevaihtoehtoja. Vähävaraisten, alaikäisten, opiskelijoiden ja vanhusten lippujen hinnat edullisemmaksi. Parempi kustannusten hallinta. Valta ja vastuu kuuluu päättäjälle.

Luottamustehtävät

Varavaltuutettu

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen

Omnian hallituksen nuorisojaoston jäsen

Espoon Reilun kaupan kaupungin kannatusryhmän varapuheenjohtaja

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen

Koulutuspolitiikan työryhmän jäsen 2014

Haluan vaikuttaa. Teen parhaani. Laita viestiä minulle siitä, mitä haluaisit kunnassamme kehittää, muuttaa tai toteuttaa: nina.susanna.from@gmail.com.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Nina From

ps. sosiaalisen median kautta löydät minusta ja tekemisistäni lisää tietoa

ps. youtubesta löytyy viisi ed. kuntavaaleihin tekemästäni videosta. Olen edelleen samaa mieltä kuin silloin.

https://www.linkedin.com/in/ninafrom/

https://twitter.com/NinaFrom1

https://www.facebook.com/fromnina

https://www.youtube.com/results?search_query=Nina+From+kuntavaalit+2014+perussuomalaiset

Kyllä tähän maahan ihmisiä mahtuu! Samaa mieltä?

Lauantai 26.9.2015 - Nina From

Mahtuu kyllä. Mahtuu moneen muuhunkin maahan. Mutta kuka maksaa? Listaan:

-          kuljetukset

-          virkamiestyön

-          sijoittamiseen ja asumiseen liittyvät kustannukset

-          lääkärikulut ja lääkkeet, sairaanhoidon

-          kotouttamisen

-          mahdolliset käännytyskulut

-          ajankäytön, joka ihmisiltä kuluu asioiden vatuloimiseen sen sijaan, että keskityttäisiin työntekoon, opiskeluun, yhteistyön tekemiseen, myyntiin ja markkinointiin, vientiteollisuuden kasvattamiseen

-          oliko muuta?

Meidän lapset maksaa! Meidän lapset tulevat tekemään töitä, nyt syntyvät kuulemma 70 vuotiaaksi. Oletko sinä silloin mielestäsi vielä täysin työkykyinen ja tuottava, kuten nuorena? Vai oletko itse tuossa iässä sairaseläkkeellä, syrjäytynyt vai jollain lailla työkyvyttömäksi todettu, loppuun ajettu? Tällä tahdilla.

Puoli miljoonaa työtöntä. On eletty ja eletään velaksi. Vientiteollisuus on kutistunut rankasti. Teollisuutta ajettu alas ja tuotantoa siirretty muihin maihin. Tulee entistä enemmän työttömiä. Nuoret eivät saa ensimmäistäkään työpaikkaa. Pätkätyöt yleistyvät. Pelko kasvaa. Syrjäytyneiden määrä lisääntyy. On ollut ja on asunnottomuutta. Sosiaali- ja terveydenhuolto on osin puutteellista. Osa lapsista ja vanhuksista kärsii. Työssä käyvät tekevät entistä enemmän. Perheitä hajoaa. Sosiaaliturvaa heikennetään. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa. Oman maan tuotanto vähenee. Ihmiset väsyvät, rahat ei riitä. Riitely pahenee. Syntyy negatiivisia ajatuksia, vaarallisia tilanteita, pahaa karmaa. Lista negatiivisista asioista ei loppuisi tähän. Tiedämme sen, jokainen.

Minne rahamme katosivat? Kuka ne kadotti? Ja millä aikavälillä? Miksi rahan virta jatkaa edelleen ulos maasta…osaan voimme vaikuttaa osaan emme.

Miltä tuntuu vanhuksesta? Miltä suomalaisesta? Onko täällä tasa-arvoinen kohtelu kaikkien meidän kesken?

Mikä vaikutus on sorrolla? Missä kulkee kenenkin raja? Kuka masentuu, kuka syrjäytyy, kuka radikalisoituu, kuka haluaa voittaa, kenestä tulee sankari, kuka rikastuu?

Miltä kouluaikainen kiusaaminen tuntui? Olla kiusaaja, kiusattu, sivustaseuraaja? Oliko silmälasit: rillirousku. Oliko puberteetti kasvoilla: paisenaama. Oliko pyöreä: läski. Oliko laiha: luikku. Oliko väärin pukeutunut: köyhä, tyhmä, idiootti…Sittemmin omien lasten koulumaailmasta nimittelyjä: homo, lesbo…Suu vaahdossa olemme kasvattamassa omia lapsiamme, ettei saa kiusata! No ei tietenkään saa. Ja tietenkin kasvatamme.

Samalla kun…itse aikuisina haukumme toisiamme, syytämme toisiamme ihan joka asiasta, olipa kyseessä koirienulkoilutus, pyöräily, ammattikuskien ajotapa, junaliikenne, kaupan myyjän naaman ”väärä” ilme, lastenvaunujen kanssa linja-autossa liikkuva, ulkonäkö kokonaisuudessaan –lihava, laiha, hiukseton, väärän värinen, vaatetukseen liittyvä aihe kuten mitä vaatetta missä saa käyttää tai olla käyttämättä –leijona-paita ”väärässä paikassa väärään aikaan väärässä seurassa” jne. tätäkin listaa voi jatkaa.

Eli ei meillä ole kuin se oma näkemys joka asiasta ja se näkemys, joka meillä itsellämme on, ja se on se ainoa oikea! Muut ovat väärässä ajatuksineen, väärässä maassa tai väärissä työtehtävissä. Väärässä joukkoliikennevälineessä tai väärässä mielenosoituksessa väärien ihmisten kanssa. Kaikki muut siis ovat väärässä. Ainakin, jos minulta kysytään. Ja jos ei kysytä, niin kerron sen jämäkästi, eikö vain! Hmmm. Mikä muuten on jokaisen ihmisen oma vastuu vaikuttamisesta, viestinnästä?

Ahdistus sentään!

Minusta me emme saa unohtaa sitä, mitä meillä aikuisilla, joilla on asiat jotakuinkin mallillaan: työ, auto, asunto, ruokaa, terveys… että meillä on asiat hyvin. Mutta, on Suomessa niitä, joilla ei ole asiat hyvin. Syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan. Niin maksaa, mutta entä itse se ihminen, se yksittäinen nuori. Se voisi olla minun tai sinun. Olisiko suhtautuminen sitten eri? Ymmärrys eri? Teot ja sanat eri? Tai se lapsi, jota ei resurssien puutteen takia ajoissa oteta huostaan…kaikki muistanevat ”Enkeli-Eerikan”. Onko tilanne muuttunut, Suomessa parempaan lastensuojelun osalta? Entä vanhus, joka makaa yksin laitoksessa. Henkilökunnalla on resurssit niukalla, olleet ja tulevat olemaan. Ei ehdi syödä, ruoka otetaan pois. Ei vaihdeta vaippoja, kun säästetään. Ei ulkoiluteta, ei kosketa, ei, ei… Mikä on ihmisyyden merkitys? Missä on ihminen?

Kyllä suomalaiset ovat solidaarisia. Kilttejä ja kuuliaisia. Työtä tekeviä ja sitä haluavia. Auttavaisia ovat olleet kautta aikain. Vanhukset tätä maata verellään puolustaneet ja itsenäisyyden meille saaneet. Mieti: sinäkin olet juuri nyt siinä siitä syystä, että… joku on joskus tehnyt jotain sellaista vuoksesi, jota ei ikinä voisi kuvitella.

Lopuksi. Minusta jokaisen kannattaisi entistä enemmän pohtia ja tehdä sen eteen töitä, jotta saamme pidettyä perusasioista huolta, peruskoulutuksen tasosta, sosiaali- ja terveydenhoidon tason kohtuullisena, lisättyä työpaikkoja, edesautettua yrittäjyyttä, lisättyä investointeja Suomeen, viennin vetämään, maatalouden omavaraisuuden säilytettyä ja jopa lisättyä panoksia sinne, kehitettyä uutta myyntikelpoista tuotetta ja palvelua, jota halutaan ostaa hyvällä katteella. Lisää positiivisuuden listaa voisi jokainen toki tuottaa.

Positiivisemman ajattelun, käytännön kaupallisten tekojen, yhteistyön parantamisen voimaan uskoen ja puolesta puhuen,

Nina From

Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise ongelmia!

Sunnuntai 1.6.2014 - Nina From

Ensiksi: Onnea kaikille vanhemmille, joiden lapset saivat eilen valkohatun. Sekä niille vanhemmille, joiden lapset saavat jonkin muun koulutuksen suoritettuaan todistuksen näinä viikkoina. Sekä onnea jo niille vanhemmille, joiden lapset pääsevät aloittamaan syksyllä jonkin peruskoulun jälkeisen jatko-opinnon tai saavat silloin lakin.

Onnea myös kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka viettivät kevätjuhlaa soipa se Suvivirsi tai ei (minä toivon, että soi nyt ja tulevaisuudessa, ihan joka kevätjuhlassa). Saivat hyviä tai heikkoja arvosanoja. Onnittelen itse asiassa ihan kaikkia lapsiamme, nuoriamme.

Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy kesäkuun 6. päivä. Oppivelvollisuusuudistuksesta on siis kyse. Siitä, että oppivelvollisuusikä nousee mahdollisesti jo ensi vuonna. Siitä, että suurin osa nuorista on koulussa 17-vuotiaaksi asti.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan uudistus historiallinen. No varmasti on! Hänen mielestään uudistus on tarpeellinen, sillä vuosittain jää pelkän peruskoulun varaan n. 5000 nuorta (15 %:a ikäluokasta). Kiurun mukaan kyseessä on rakenteellinen!!! ongelma, koska heidän osaltaan työttömyysuhka on suuri. Kiuru mainitsee apumiehen ja piikatytön paikat konkreettisina esimerkkeinä, niitä töitä ei enää vain ole. Vai niin. No en minäkään ole juuri kuullut mainittuja titteleitä enää vuosiin, jos en vuosikymmeniin. Mutta niitä töitä kyllä on ja olisi, jos vain työnteko olisi täällä tehty kannattavaksi. Kaikista ei tule johtajia. Kaikista ei tule maailmankansalaisia. Tarvitaan niitä ihan perustyön suorittajia ihan joka päivä, ihan kaikista eniten määrällisesti, täällä Suomessa.

Anteeksi vaan mutta missä ihmeen maailmassa ministeri ja taustojen selvittelijät elävät? Sen sijaan puhutaan suorittavan työn osalta työvoimapulasta tietyillä aloilla, tiettyihin tehtäviin. Jotkut saattavat todella inhottavasti puhua jopa ”paskaduuneista”. Minä en pidä tuosta sanasta. Se on sanana jo työtä vieroksuvan puhetta, se on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei arvosta toista ihmistä, toisen tekemää työtä. Minusta kaikki työ on arvokasta. Niin oli ennen, kun vanhuksemme tätä maata sotien jälkeen rakensivat ja niin tulisi olla nyt ja tulevaisuudessakin.

Uudistuksesta vielä: koulun penkillä istuttaisiin peruskoulun jälkeen siis joko lukiossa, ammattikoulussa tai vaikka kymppiluokalla ainakin vuosi. Lisävuosi perustellaan olevan, ei peruskoulun jatke.

Ymmärrän vallan mainiosti sen, että meillä on nuorisotakuu, meillä on nuorisotyöttömyyttä meillä on haastetta saada ne nuoret, jotka ovat syrjäytyneet, pysymään mukana maailman menossa. Ja se on oikein. Mutta onko todella ratkaisu se, että pidennetään ”koulussaistumisaikaa” vuodella?

Samaan aikaan puhutaan eläkeiän nostosta. Samaan aikaan on jo pitkään puhuttu siitä, että 50:sten on vaikea enää työllistyä, samaan aikaan puhutaan, että työikäiset eivät saa enää kuin määräaikaisia töitä tai satunnaisia työtehtäviä, samaan aikaan nuoriso ei saa työtä, sosiaalikulut kasvavat, kulutusmenot kutistavat ja kurjistavat yhteiskuntaamme. Elämme velassa ja velaksi! Kurjistumisen ongelmat ovat kyllä ihan jossain muualla!

Lapsilisät loppuvat 17-vuotiaana, kun kulut eivät nuoren osalta todellakaan pienene. Ja miten se olikaan, lapsilisät tulevat pienenemään, leikkuri leikkaa. Miten, se on vielä kysymysmerkki. No, kun lapset ja nuoret eivät saa töitä, vanhemmilla ei välttämättä ole myöskään vakituista hyväpalkkaista työtä, harrastaa pitäisi ja syödä, asua, käydä koulua. Rahasta tulee pulaa, perheissä ristiriitoja. Eriarvoisuutta kavereiden kesken (sitä on aina ollut, mutta kuilu kasvaa), kuka saa, kuka ei koskaan. Tulee huostaanottoja: vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, huolehtia raha-asioista, kun sitä rahaa on entistä vähemmän. Teini-ikäisten huostaanottojen määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Itse tiedän sen, kun olen kahden teinitytön äiti, ei sitä rahaa ole liioin ollut ja töitä eivät ole saaneet aiemmin. Toinen ei oikein vieläkään, vaikka 18 -vuotta juuri täytti. Minä en valita muutoin, minulla on toistaiseksi työpaikka.

Mitä muita kiireellisempiä rahaa vieviä asioita meillä on, joita tulisi hoitaa?

-syrjäytyneet nuoret, heti! Esim. NEET -ryhmässä (Not in Emplyment, Education or Training) oli vuonna 2011  58 000 nuorta eli 9 %:a 15 -24-vuotiaista

-nuorille omia, valvottujakin tiloja olla,

-mahdollistaa joku liikunta- ja kulttuuriharrastus, vaikka ilmaiseksi, jos ei ole varaa muutoin osallistua

-ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen toimintoja lisää

-apua ja neuvontaa elämän hallinnassa, raha-asioiden hoidossa sekä oman itsensä hoitamisessa, arkiapua

-kouluterveydenhuolto kuntoon: kuraattoreita, terveydenhoitajia ja lääkäreitä kouluihin. Jokaiseen kouluun vähintään yksi lääkäri! Esim. Espoon kouluissa ei ole koululääkäriä, vakituista.

-hammasasiat kuntoon: ala-asteelle takaisin fluoripurskutukset, ksylitol-pastillit yms.

-TUKIOPETUS riittävälle tasolle, määrä on ala-arvoinen, riittämätön tällä hetkellä

-pienemmät opetusryhmät säilytettävä (nyt pitää kulujen karsimisen vuoksi suurentaa ryhmiä)

-pienet koulut säilytettävä, lähikoulujen toiminnat turvattava

-koulut kuntoon: sisäilmaongelmaisia on koko maassa aivan liian paljon: kaikki kärsivät ja isot kulut

-koulukiusaamisen estoon keinot, jotka todella toimivat

-opettajien lomautukset heikentävät opetuksen tasoa, vaikeuttavat opintojen suorittamista, lisäävät itseopiskelun määrää ja vähentävät sekä viivästyttävät valmistumista

-oppilaitostemme henkilökunnan yt:t rasittavat ihan kaikkia

-uusina kuluina tulevat jatkossa monet koulutukseen ja opintoihin liittyvät lakimuutokset  

Erikseen haluan mainita tämän asian, joka tulisi nostaa keskiöön: opinto-ohjaajat! Heitä riittävä määrä, heidän koulutukseensa tulee panostaa enemmän, heiltä tulee saada aikoja ohjaukseen, heidän tulee yksilöllisesti selvittää ja havainnoida nuoren kyvyt, jotta jokainen nuori pääsisi sellaiselle opinpolulle, joka on HÄNEN vahvuudet huomioiden hänelle paras.

Lisäksi enemmän yrityselämän, järjestöjen sekä vapaaehtoisten tahojen mukaan saaminen nuorten ohjaamiseen, vaihtoehtojen esittämiseen, ajoissa.

Harva nuori tuossa iässä on ennen, nyt tai tulevaisuudessa itse tiennyt, mille uralle lähtisi. Se on ikuisuushaaste, mutta juuri siihen pitää satsata OPO-kannan lisäämisellä ja vahvistamisella ylipäätänsä. Ei vanhemmat osaa välttämättä neuvoa eri vaihtoehtoja. Jotkut osaavat, jotkut eivät. Tottahan toki vanhempien velvollisuus vanhempina on auttaa lasta tiellään, vähintään 18-vuotiaaksi.

Miten muuten saadaan sellainen nuori yhteiskuntaan kiinnitettyä riittävällä tasolla, joka ei tälläkään hetkellä koulua halua tai pysty käymään? Istuvat vuoden lisää, vaikka eivät halua istua nykyistäkään määrää?

On se käsittämätöntä, miten voidaan tehdä tällainen esitys silläkin perusteella (ja nopeasti päättää), ettei tiedetä kustannuksia. On arvioitu, että tämä tulee maksamaan 15 -100 miljoonaa euroa vuodessa laskijasta riippuen. Anteeksi kuinka!

Ihan hyvä, että asiaa olette pohtineet ja esitys on tehty ja mikä parasta, tuotu julkisuuteen, jotta voi ottaa kantaa. Nyt on kuitenkin aika ottaa järki käteen, päättäjät. Älkää vain päättäkö, että nostatte oppivelvollisuusikää vuodella. Ettehän!

Panostakaa näihin muihin asioihin, joita tuossa on listattu ja tiedätte itsekin, että niitä on. Ajatelkaa lasten tulevaisuutta, turvatkaa Suomen kilpailukyky, pitäkää koulutuksemme taso edelleen hyvänä, parantakaa jopa tasoa! PISA-tuloksetkin kertovat sen, että enempi panostus kannattaisi nyt heti!

Tarvitsemme järkeä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.

Kysytään nuorilta!

Arvostetaan nuoriamme, älkäämme aliarvioiko heitä.

Hyvää kesäloman alkua lomansa aloittaneille toivottaa

Nina From

Asunnottomat nuoret! Lisää asuntoja Espooseen!

Keskiviikko 17.10.2012 - Nina From, PS

Puhutaan hyvinvointivaltiosta. On puhuttu jo vuosia. Silti tänä päivänä tilanne on se, että meillä Espoossakin on asunnottomia, nuoria, vanhoja, maahanmuuttajia, perheitä. Kaikki eivät ole alkoholisteja, narkomaaneja ja mielenterveysongelmaisia. Mutta heitäkin joukossa on.

Faktaa:

”Espoossa on 525 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia on 329. Asunnoton on usein keski-iän ylittänyt yksinäinen mies, mutta asunnottomina on myös useita nuoria, maahanmuuttajia sekä perheitä.

Asunnottomista joka kuudes on alle 25-vuotias. Suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, osa asuntoloissa, majoitusliikkeissä tai huoltokodeissa”. Lähde: Espoon kaupunki

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, nuorta tai vanhaa. Kysehän joukosta ihmisiä, joita pitää neuvoa, ohjata, joille pitää saada kunnallista hoitoa. Minusta on kummallista, että tilanne on ollut tiedossa jo todella pitkään, avun tarvitsijoiden määrä ei tule laskemaan, eli kun nämä nyt "kirjatut" henkilöt ovat tiedossa, heidän auttamisensa varmasti on jo aloitettu. Eikö niin?

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, ettei näiden henkilöiden eteenpäin auttamisen jälkeen tule olemaan tilannetta, että asia on hoidettu, vaan avuntarvitsijoita tulee jatkossakin olemaan.

Pari sanaa siitä, miksi minun ja Sinun pitäisi ajatella asiaa, pitkällä tähtäimellä

Ensinnäkin kyse on ihmisestä, yksilöstä. Yllä mainitut luvut ovat sitten karuja lukuja, osa totuudesta. Mitä sitten yhteiskunnalle tulee maksamaan, kun syrjäydytään, joudutaan tilanteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois, yksin? Jos palveluasumisen hinta tuntuu korkealta, voi miettiä, paljonko yhteiskunnalle maksaa se, kun esim. asunnoton käyttää poliisi- ja sairaalapalveluita? Siinähän kuluu rahaa ja resursseja. Mistä se on pois? Sitä on hyvä miettiä. Jos järjestetään asuminen, koulutus/opiskelu/työpaikka ja saadaan henkilö takaisin osaksi yhteiskuntaamme, työtä tekeväksi kansalaiseksi, on siitä varmasti hyötyä ihan kaikille meille.

Ei puhuta hyysäämisestä vaan puhutaan siitä, että jos on sairas, on syytä saada hoitoa. Jos tarvitsee apua, on syytä saada apua. Olipa kyseessä pään sisällä oleva sairaus tai heikko tila tai fyysinen ongelma. Minusta näitä ei voi vertailla keskenään. Kuten ei mielestäni voi vertailla eikä itse asiassa kannata asettaa vastakkain eri ihmisryhmiä, heidän tarpeitaan ja resurssien niukkuutta. Valtion ja kunnan tulee hoitaa kansalaisiaan, kansalaisen on toki otettava myös vastuuta itsestään ja läheisistään. ”Vapaamatkustajia” en hyväksy.

Espoolla on varaa hoitaa näiden ja tulevien avuntarvitsijoiden asioita siten, että he pääsevät kiinni opiskeluun, työhön ja ylipäätänsä oman elämänsä hallintaan. Jos joku tarvitsee hoitoa, hänen on sitä saatava heti, jonottamatta.

Ihan sama on yrityselämässä. Monissa yrityksissä on käytössä ennaltaehkäisevä, varhainen puuttuminen -ohjelma, jolloin asioihin on mahdollista ja kannattaa puuttua heti, kun ongelmallinen "tilanne" alkaa näkyä muille työntekijöille, vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja aiheuttaa jopa tuhoa yrityksen maineelle tai toiminnalle.

Espoossa on tilaa rakentaa asuntoja muutoinkin, pienituloisille, opiskelijoille, perheille ja työn perässä tänne muuttaville, joten edullisia ja erilaisia asumusmuotoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Unohtamatta vanhuksiamme!

Kiireesti päätöksiä kaavoituksista sekä edullisten asuntojen rakentamisesta.

Rahaa ja resursseja heti tämän asunnottomuuden poistamiseksi ja apua ihmisten auttamiseen!

Tämän blogin viimeinen aiheeni: säästöt ja rahan sijoittamiseen oikeaan kohteeseen

Perussuomalaiset ovat jo pitkään ehdottaneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Tuoreen varjobudjetin puitteissa PS ehdottaa 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Se on toki pois maailman köyhimmiltä, mutta nyt jos koskaan on syytä katsoa Suomen tilannetta. Emme voi valitettavasti auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan, kun omassa kotimaassamme eivät asiat ole kunnossa. EU on niellyt ja tulee nielemään meidän suomalaisten rahoja jatkossakin, halusimme tai emme.

Kehitysyhteistyön pienentämisestä saatavalla rahasummalla laitettaisiin aika paljon omien kansalaistemme asioita kuntoon, perusterveydenhuoltoa, julkisia palveluita ylipäätänsä, lasten, nuorten sekä vanhusten asioita, jotka tiedämme, että ovat liian vähillä resursoinneilla hoidettuja. Meidän ei mielestäni tarvitse myöskään olla pelastamassa muita maita siten, että hamuaisimme paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Nyt ei ole oikea aika! Panostetaan omaan isänmaahamme!

Mitä tarvitset, Espoon lapsi, nuori, lapsiperhe?

Keskiviikko 26.9.2012 - Nina From, PS

Olin tänään Espoon kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista luentoa. Tilaisuus kuuluu Espoon designpääkaupunkivuoden Voi hyvin –luentosarjaan. Tupa oli täynnä, naisia, miehiä ja lapsia. Mahtavaa, asia kiinnostaa!

Luennoitsijana toimi lastenpsykiatri, tietokirjailija ja kouluttaja Raisa Cacciatore, jonka tavoite on haastaa vanhemmat, kasvattajat, kummit, mummit, vaarit ja muut miettimään, millaisia eväitä annamme tuleville sukupolville. Millaisia unelmia ja elämäntaitoja tarjoamme mielenterveyden kattauksessa? Mitä juuri minä voin tehdä lapsen elämää kannattelevana turvallisena aikuisena? Lupaus oli antaa tilaisuudessa yleisölle käytännön keinoja kasvatuksen kiperiin hetkiin: Mitä lapsi saa tehdä? Miten kohtaan raivarit? Voiko pettymyksistä selvitä? Kehunko liikaa? Mistä elämänilo kumpuaa?

Ja sitä sai, mitä oli tilattu. Ensinnäkin hän avasi luennon kertomalla kaksi toimenpidettä, jolla on todellista merkitystä Espoolaisille lapsille, nuorille ja perheille:

1. Yhteiskuntapolitiikka, vaikuttaminen: äänestäkää Espoolaiset ehdokasta, jonka koette ajavan teille tärkeitä asioita. Resursseja neuvolatoimintaan, ennaltaehkäisevään toimintaan, vanhemmuuden tukemiseen…

2. Vanhempien ohjaus, ”kasvatuskumppanuus”. Kun lapsi syntyy, samaan aikaan syntyy äitiys ja isyys, vanhemmuus. Missä sitä opitaan, miten osaa olla yhtäkkiä hyvä vanhempi? Vanhempien ohjaamiseen tarvitaan kunnallisten ja valtiollisten resurssien lisäämisen täydentämiseksi ihan tavallista avun antamista kaverilta kaverille, ystävältä ystävälle, miksei tuntemattomallekin, joka on tuskissaan huutavan vauvan kanssa vaikkapa kaupan kassalla: pitäisi maksaa, laittaa tavarat kasseihin ja vauva vaan huutaa. Apuja, opastusta ihan tavallisissa vanhemmuuden asioissa.

Hyvä kysymys oli se, kun sai ilmaista kokemuksensa nousemalla ylös tai jäämällä istumaan. Kysymys kuului: kuinka moni kokee, että on saanut hyvän lapsuuden ja monistaa samaa, hyvää kasvatusmallia omassa toiminnassaan, omille lapsilleen. Vain muutama yleisöstä nousi. Niin …mitä muut ovatkaan lapsuudessaan kokeneet? Hyvä asia on kuitenkin se, että antaa anteeksi, yrittää löytää omaan elämäänsä sopivat eväät ja muuttaa omaa toimintaansa pois sellaisesta, jonka on kokenut huonoksi, heikoksi tai jopa vaurioittavaksi. Ilman apua tämä ei aina onnistu, siksi kuntalaisen on tärkeää pyytää ja saada palvelua, kun on tarve.

Sitten tähän hyviä asioita, joita jokainen osaltaan voi pohtia: miten kohtaan lapsen, keskustelenko kännykän kanssa vapaa-ajalla, kun pitäisi kohdistaa huomio ja mielenkiinto lapseen? Miten kohtaan itseni: kun aamulla katson peiliin, keskustelenko itselleni hyviä vai huonoja asioita? Mitä huonot asiat vaikuttavat minuun, itsetuntooni, miten muut näkevät minut, jos oma minäkuvani on negatiivinen, VAI toteanko aamulla peilin edessä: huipputyyppi, hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olen! Miten puhun muille, työkavereille, läheisille?

Aikuisen tulee pysyä aikuisen tasolla, eikä missään tapauksessa laskeutua lapsen tai nuoren iän tasolle. Ei ole tasavertaista eikä hedelmällistä, jos emme osaa olla aikuisia ja näyttää esimerkkiä. Annanko lapselle hyvän itsetunnon: onko hän arvokas ja riittävä omana itsenään vai korostanko hänen tekemisiä/suorituksia tai tekemättä jättämisiä? Mihin kiinnitän huomion? ”Julkikehun” vaikutus on erittäin positiivinen signaali lapselle ja nuorelle. Minkälainen ilmapiiri on kotonani? Muistanko antaa lapselle kiitosta?

Ei pidä unohtaa pettymysten sietämisen haastetta. Eräs tuttuni sanoi kerran: ”aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä”. No, niin radikaalista toiminnasta ei ole kyse, että tämä olisi jokapäiväinen tavoitetila, mutta jos ei pettymyksiä tule lapsen eteen, elämä voi olla haasteellisempaa, koska pettymyksiä tulee elämässä matkan varrella itse kullekin. Niiden yli pitää vain päästä, mutta ei niin, että esim. päihteet otetaan käyttöön, kun ei muuten pystytä asioita käsittelemään ja kohtaamaan sellaisena kuin ne ovat. Kaikesta kuitenkin pääsee yli, jossain vaiheessa. Muutos on aina mahdollisuus, uuden alku.

Itsetunnon kehittäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä aikuisilla on lapsiamme kohtaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu nuori selviää huomattavasti vähemmillä kolhuilla tulevista haasteista. Olen itse miettinyt vuosia sitä, että se, mitä tyttärilleni voin antaa, kun ei ole rikkauksia eikä muutakaan erityisen elämää helpottavia asioita suotu, niin pyrin antamaan heille mahdollisimman hyvän itsetunnon.

Meillä aikuisilla on vastuu, koko lapsuuden ja nuoruuden, jopa sittenkin olla tukena ja turvana, olkapäänä ja neuvojana, kun lapsi on muuttanut omilleen. Vanhemmuus ei häviä koskaan.

Viimeinen neuvo, joka on äärimmäisen tärkeä. Hoida omaa jaksamistasi! Jos et itse jaksa, kehtaa, uskalla, pyydä apua ajoissa, sitä varten on tukipalveluita, terveyspalveluita, järjestöjen tarjoamia palveluita yms.  ihmistä varten, olemassa!

Kulupuolelta otan esitysmateriaalista muutaman luvun, joka konkretisoi euromääräisesti, mitä mikäkin maksaa. Korostan ennen lukujen esittämistä, että tärkein kunnan tehtävä, johon pitää panostaa euroja ja resursseja sekä tehdä viranomaisten kesken tehokkaammin yhteistyötä on ennaltaehkäisevä perhe-, lapsi- ja nuorisotyö. Sen vahvistaminen on meidän kaikkien etu. Rahalla ei korvata ihmistä, eikä paikata, mutta sen avulla mahdollistetaan parempi elämä monelle.

Siis se rahapuoli:

Nuoren terveys:

- koko neuvola-ajan seuranta 1500-2000e

- kouluterveydenhuolto 125e/oppilas/v

- kun sairastavuus vähenee 20-40%, suorat terveydenhoitokulut   vähenevät 10-20%

Nuoren sairaus:

- psykiatrinen hoito 9000-15000e/kk

- laitos tai sijaisperhe 30000-60000e/v

- työmarkkinoilta syrjäytyminen: 1000000e 60 ikävuoteen mennessä

Unohtamatta itse ihmistä, yksilöä, joka tarvitsee apua!

Kannattaako panostaa ennaltaehkäisyyn? Minusta vastaus on yksiselitteinen: todellakin kannattaa ja ehdottomasti täytyy! Espoossa me voimme muuttaa asioita, jos ja kun haluamme.

Lisäksi jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa omaan ja läheisten elämään. Positiivisesti tai negatiivisesti. Oma valinta, joka päivä.

Lopuksi meille kaikille läsnäolijoille annettiin kotitehtävä (jota minäkin tässä suoritan): jakakaamme hyvän mielenterveyden lautasmallia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla. Esitysmateriaali ja vähän enemmänkin löytyy osoitteesta:

Linkki